Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Paavalin mielenlaatu

Tällä kertaa mieleeni nousi Apostolien tekoja lukiessa Paavali, jonka muutos oli melkoinen. Kaikkien ihmisten jotka tulevat uskoon, täytyy jossain kohtaa tehdä päätös luovuttaa koko elämä Jumalalle tai valita oman tahdon tie. Paavalin kääntymistä edelsi voimakas seurakunnan vainoaminen, ja sen tähden ensin pelättiin, että oliko hänen elämänmuutoksensa todella aito. Katsomme nyt muutaman jakeen, jotta saamme taustaa tälle pohdinnalle:

Apostolien teot 8:3

Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja toimitti heidät vankilaan.

Galatalaiskirje 1:13

Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä.

Apostolien teot 26:9-11

Minäkin luulin, että minun tulee ankarasti vastustaa Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä. Niin minä teinkin Jerusalemissa. Saatuani ylipapeilta valtuudet suljin monia pyhiä vankiloihin, ja kun heitä tapettiin, äänestin sen puolesta. Kaikkialla synagogissa minä usein yritin rankaisemalla pakottaa heidät pilkkaamaan Jeesusta. Menin niin pitkälle raivossani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaiden kaupunkeihin asti.

Nämä jakeet avaavat meille hienolla tavalla kuvauksen miehestä, joka oli kasvatettu tiukkapipoiseksi juutalaiseksi, joka vihasi kristittyjä, koska he palvoivat Jeesusta kokosydämisesti. Silloinen Saulus eli täysillä niin kuin hänelle oli opetettu ja siksi hän eli uskoaan todeksi. Mutta sen jälkeen tapahtui iso muutos.

Apostolien teot 26:13-20

Silloin, keskellä päivää, kuningas, minä näin tiellä auringon paistetta kirkkaamman valon leimahtavan taivaasta minun ja matkatoverieni ympärillä. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs sinun on potkia pistimiä vastaan. Minä kysyin: Herra, kuka olet? Herra sanoi: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa. Sen vuoksi, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan julistin ensin Damaskoksen ja Jerusalemin asukkaille, sitten kaikkialla Juudean maassa ja pakanakansojen parissa, että on tehtävä parannus, käännyttävä Jumalan puoleen ja tehtävä parannuksen mukaisia tekoja.

Wau! Jumala luo uutta! Paavali oli aiemmin täysin sokea, mutta kun hän kohtasi Jeesuksen, jota hän aiemmin halveksi, hänen elämänsä sai täysin uuden suunnan! Hän sai uuden tehtävän, uuden identiteetin: hänen tuli julistaa ilosanomaa, joka siirtää ihmiset Saatanan valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan ja jota seuraa hyvä hedelmät ihmisten elämässä. Aivan kuten hän aiemmin oli täysin antautunut palvelemaan opettajiaan ja vainoamaan Jumalan seurakuntaa, nyt hänestä tuli voimakas ase Jumalan valtakunnalle! Se tieto minkä hän oli saanut vuosien aikana kuulla opiskellessaan rappi Gamalielin johdolla, hän alkoi käyttämään sitä niin, että ihmiset ymmärsivät, että Jeesus oli tullut pelastamaan heidät ja tahtoi antaa heille synnit anteeksi! Toisin sanoen, hän osoitti, että Jeesus on Kristus, joka on luvattu kärsivä Messias. Mitä seurauksia tällä kaikella oli Paavalin elämässä?

Apostolien tekojen luvussa 16 jakeesta 16 eteenpäin kerrotaan tapaus, jossa Paavali ja Silas palvelivat Filippin kaupungissa julistaen ilosanomaa Jeesuksesta. Kun Paavali oli kiusaantunut orjatytöstä, jossa vaikutti tietäjähenki, joka jatkuvasti toisti suurella äänellä ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien”, Paavali lopulta kiusaantui siinä määrin, että vapautti tytön Jeesuksen auktoriteetillä.

Sen sijaan, että tästä olisi iloittu, tytön omistajat hermostuivat, koska heidän tulonlähteensä perustui tytön kautta saatuihin rahoihin. Lopulta Paavali ja Silas ruoskittiin, heitettiin vankilaan, vieläpä pistettiin jalkapuuhun. Mutta mitä he tekivät? He ylistivät keskiyöllä Jumalaa! Jumala vastasi ylistykseen maanjäristyksellä, joka aukaisi sellien ovet. Kun vartija oli tekemässä itsemurhaa, luullen vankien paenneen, Paavali esti sen ja lopulta koko vartijan perhe tuli uskoon ja heidät kastettiin. Paavalin mielenlaatu oli muuttunut todella voimakkaalla tavalla. Aiemmin hän vihasi Jeesusta ja hänen seuraajiaan, mutta elämänmuutoksen myötä hän ylisti ja palvoi Jumalaa vaikeissakin olosuhteissa! Jotain voimme myös oppia seuraavasta:

Apostolien teot 24:24-27

Muutamien päivien kuluttua Feeliks saapui juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa, lähetti hakemaan Paavalin ja kuunteli, kun hän puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Feeliks pelästyi ja sanoi: ”Mene tällä kertaa pois, mutta kun tulee sopiva aika, kutsun sinut taas.” Samalla hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän useita kertoja lähetti hakemaan hänet luokseen ja keskusteli hänen kanssaan. Kahden vuoden kuluttua Feeliksin tilalle tuli Porkius Festus, ja koska Feeliks halusi olla mieliksi juutalaisille, hän jätti Paavalin vankeuteen.

Paavali oli siis syyttömästi joutunut tähän tilanteeseen. Häntä oli kuulusteltu ja juutalaiset syyttivät häntä levottomuuksien aiheuttamisesta, jota oli hankalaa osoittaa todeksi. Jotain Paavalin mielenlaadusta kertoo se, ettei hän lieventänyt julistamaansa sanaa siinä toivossa, että Feeliks armahtaisi häntä, tai hän alkaisi lahjomaan tätä. Kaksi vuotta on todella pitkä aika vankilassa! Hän oli täysin omistautunut koko elämänsä Jumalan valtakunnan eteenpäinviemiseksi ja hän käytti kaikkia lahjojaan, jotka oli saanut. Hän ei katkeroitunut vankilassa, vaan hän tiesi, että hän joutuu kärsimään paljon Jeesuksen nimen tähden ja oli valmis siihen.

Kaiken tämän jälkeen meidän tulee kysyä itseltämme: Olemmeko me valmiita seuraamaan Jeesusta täydestä sydämestä? Tahdommeko ottaa mallia Paavalista, joka oli valmis kärsimään uskonsa tähden? Onko asenteemme se, että tahdomme kertoa ilosanoman Jeesuksesta mahdollisimman monelle? Tahdommeko tuottaa kunniaa Jumalalle elämällä sopusoinnussa hänen tahdossaan ja olla hyviä esimerkkejä muille uskoville? Näitä on hyvä joskus miettiä ja pyytää Herralta armoa elää uskomme todeksi arjessamme. Ole siunattu 😀

Palvelijan sydän

Moi! Tällä viikolla sydämelle ovat noussut tarve kirjoittaa Jumalan palvelijoista, jotka eivät näy samalla tavalla kuin esimerkiksi ylistyksessä palvelevat henkilöt, juontajat ja pastorit. Vuosia sitten Carl-Gustav Severin opetti Seinäjoella Keskellä elämää tapahtumassa tästä aiheesta. Hänen puheensa otsikko taisi olla jotakuinkin ”sankarit kulisseissa”. Ja yksi ajatus jonka muistan vielä tuosta puheesta oli tää: Ei ole väliä mitä teet Jumalan valtakunnassa, koska saat palkan uskollisuutesi perusteella. Katsotaanpa aihetta sitten Sanan kautta:

Matteus 22:1-7

Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat rabbiksi.”

Jeesus kunnioitti Jumalaa, joten hän kunnioitti myös Raamatun säädöksiä. Hän tunnustaa lainopettajien ja fariseusten auktoriteetin, jonka Jumala oli säätänyt, koska hän ei kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Sen sijaan hän opettaa tässä, ettei tule toimia tekopyhästi, esitellen omaa egoaan, ikään kuin olisimme täydellisiä ja virheettömiä kaikilta osin. Fariseusten ja lainopettajien teot ja sanat eivät olleet samassa linjassa. He vaativat ihmisiä suorittamaan raskaita sääntökokoelmia, mutta itse he eivät niitä noudattaneet. He asettuivat siis tavallista kansaa korkeampaan asemaan, ylensivät itsensä. He myös etsivät ihmiskunniaa, ja siksi Raamattu sanoo, että he ovat jo palkkansa saaneet. He eivät kunnioittaneet Jumalaa sydämestään, koska heiltä puuttui nöyrä mieli ja henki.

Matteus 22:8-12

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

On hämmästyttävää huomata, kuinka Jumalan valtakunnan periaatteet ovat täysin päinvastoin meidän aikamme käsityksiä johtajuudesta, johon monesti liitetään oman egon korottaminen ja asioiden vienti läpi riippumatta siitä, mitä keinoja tuloksen tekemiseen käytetään. Mitä nämä jakeet minulle kertovat? Ne kertovat, että Jeesus on suurin. Hän tuli palvelemaan, siksi hän odottaa seuraajiltaan samanlaista käytöstä. Hän osoittaa tässä selkeästi ajattoman periaatteen: Meidän tulee nöyrtyä palvelemaan muita rakkaudesta ja siten osoittaa Jumalan rakkaus konkreettisella tavalla. Mitä saavutamme silloin, jos päätämme olla käytettävissä, ystävällisiä ja huomaavaisia käytännössä? Arvostusta. Ihmiset aistivat aina millä asenteella toimimme ja jos osoitamme sanoillamme ja teoillamme, että rakastamme heitä, alkaa tapahtua hyviä asioita.

Mieleeni nousee minulle kaksi todella tärkeää uskon veljeä, jotka elävät uskonsa todeksi. He auttavat käytännössä ihmisiä, he päättivät auttaa minua autoni huollon kanssa avokätisesti. He ovat Miika ja Tuomas. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kunnioittaa heitä suuresti ja palkitsee heidän vaivannäkönsä jo täällä ajassa. He eivät olet seurakunnan keskellä miehiä, jotka olisivat puhumassa lavalla, mutta vaikuttavat Seinäjoen ILTAn taustalla. Heidän sydämensä palaa Jumalalle isolla liekillä. Olen seurannut heidän vaellustaan uskossa jo jonkin vuoden ajan ja näen, kuinka empaattisia he ovat. Tuollaisia palvelijoita Jumala tahtoo!

Filippiläiskirje 2:12-15

Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.

Jumalan kunnioittaminen liittyy luonnollisena osana hänen palvelemiseensa. Tahdomme osoittaa käytännössä arvostusta hänelle, joka on ostanut meidät kalliilla hinnalla omikseen. Kunnioitusta seuraa luonnollisesti kuuliaisuus Herraa kohtaan ja se heijastuu asenteessamme, halussamme tehdä vapaaehtoisesti hänen tahtonsa, silloin me todella loistamme Jumalan rakkautta ja kirkkautta tähän maailmaan! Miksi? Koska nöyrä ja uskollinen sydämenasenne on harvinaista, ikävä kyllä, tämän päivän maailmassamme.

Rohkaisen sinua rakas lukijani, kysymään itseltäsi, oletko halukas tekemään mielelläsi Jumalan tahdon elämässäsi. Voit aivan huoletta rukoilla ja pyytää Jumalaa johdattamaan sinua, niin että saat palvella häntä niillä lahjoilla, jotka hän on sinuun asettanut. Hän ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka vaikuttaa meissä halun astua ihmisten rinnalle konkreettisella tavalla ja siten heijastaa Jeesuksen mielenlaatua käytännössä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kielenhuoltoa?

Morjens! Jostain syystä viimeisen viikon aikana olen törmännyt useamman kerran tähän aiheeseen: kielen käyttöön. Me jokainen puhumme, mutta mitä ja miten puhumme – se kertoo sydämestämme ja sen asenteista paljon. Katsotaanpa mitä Jeesuksen veljellä oli tästä aiheesta sanottavaa:

Jaakob 3:1-2

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Muutama lause, mutta paljon asiaa. Jaakob antaa ymmärtää, että puhujilla, jotka opettavat muita, esimerkiksi seurakunnan keskellä, on puhuttava harkiten, koska meillä on vastuu siitä, jos opetamme vääriä periaatteita, jotka eivät nouse Jumalan sanasta, joudumme niistä tilivelvollisuuteen. Tätä ei voi ottaa kevyesti. Seuraava lause laajentaa opetuksen koskemaan kaikkia ihmisiä: me erehdymme, puhumme ohi suumme. Jos löytyisi ihminen, joka ei puhuisi huolimattomasti, vaan täydellisesti, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumistaan. Aikamoinen kuva! Mutta aivan totta! Koska mielemme tekee päätöksiä, ja suumme julistaa sen ulos, toimimme sen mukaan. Sellaisia me olemme. Siksi onkin todella tärkeää opiskella Jumalan sanaa, opetella sitä jatkuvasti, jotta mielemme täyttyy sillä, eikä maailman roskalla, joka johtaa helposti huoliin ja negatiivisuuteen.

Jaakob 3:9-11

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä.

Todella pysäyttävää tekstiä? Ainakin minun mielestäni, ja täysin aiheesta. Jos muistaisin nämä jakeet ulkoa, miettisin useammin, mitä aion seuraavaksi sanoa, enkä antaisi pahojen sanojen soljua suustani helposti.

Eikö ole varsin loogista, että jos sanomme rakastavamme Jumalaa, että rakastamme myös hänen luomiaan ihmisiä? Silti vanha luontomme liian helposti arvottaa eri tavalla: Joku toinen on arvokkaampi kuin toinen, vaikka kaikkien puolesta Jeesus maksoi kalliin hinnan ristillä: Se kertoo ihmisen todellisen arvon! Mitä jos sinä ja minä tekisimme päätöksen tänään vartioida huuliamme, ja miettisimme, ennen kuin avaamme suumme negatiivisiin lauseisiin? On tärkeää, että olemme rehellisiä, mutta on olemassa rehellisyyttä, joka satuttaa, koska se tulee tuomion hengessä, sen sijaan, että päättäisimme muotoilla sen rakkauden kautta: koska välitämme lähimmäisestämme, puhumme kuin parhaalle ystävällämme. Silloin viesti voi mennä paremmin läpikin, kun rakkaus on motiivinamme.

Psalmi 34:12-15

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Ai että mitä settiä Daavidilta, todella arvokkaita neuvoja meille! Mistä kaikki lähtee? Mihin perustuu hyvä elämä, kielen varjeleminen, valehtelusta pidättäytyminen, pahan karttaminen, hyvän tekeminen ja rauhan tavoitteleminen? Kaikki perustuu Jumalan pelkoon, siihen, että minä olen vastuussa oman kieleni käytöstä, ei kukaan toinen. Vastuun ottamisen lisäksi siihen liittyy syvä rakkaus Jumalaa kohtaan, joka rakastaa minua, vaikken todellakaan sitä ansaitse! Miksemme me tahtoisi rakastaa häntä ja lähimmäisiämme vilpittömästi, kuten Jeesus opetti?

Efesolaiskirje 4:29

Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Huomaatko, miten tärkeänä Paavali piti oikeaa kielen käyttöä? Miten tärkeää on tehdä päätös, että minä valitsen puhua rakentavasti. Päätän puhua siunaavasti: positiivisesta näkökulmasta käsin. Puhua sitä, mikä on tarpeellista ja rakentavaa lähimmäisilleni. Tiedätkö mikä vaikutus sillä on muihin? He alkavat kunnioittamaan sinua suuresti. Miten voimme tehdä murheelliseksi Pyhän Hengen? Puhumalla ja käyttäytymällä sillä tavoin, joka rikkoo lähimmäisiämme, Jumalaa ja myös itseämme. Siksi on tärkeää, että tahdomme oppia oikean toimintatavan.

Kun mietin tätä aihetta viime viikonloppuna, tuli tällainen ajatus: Ole valmis itse muuttumaan – älä vaadi sitä muilta. Katso peiliin mitä sanot toiselle – se kertoo itsestäsi, miten näet ja koet itsesi. Jos itsetuntosi on heikompi, se saattaa heijastua sekä itsesi että muiden vähättelynä. Jos sen sijaan opit näkemänä arvosi Jeesuksessa – kuninkaan lapsena – kohtelet itseäsi ja muita arvokkaasti.

Tahtoisin rohkaista sinua rakas lukijani näkemään ja kokemaan itsesi arvokkaana Jumalan silmissä. Kun tuolle perustalle lähdemme rakentamaan omakuvaamme, silloin tuloskin voi olla oikeasti hyvä. Uskon, etten itsekään olisi tässä, ellei Jumala olisi opettanut minulle vuosien aikana, miten tärkeää on nähdä itsensä arvokkaana Jumalan lapsena puhtaasti armosta. Meistä kasvaa silloin ihmisiä, jotka voimme johtaa muita esimerkillämme terveeseen itsekunnioitukseen. Rukoilen, että sinä saat nähdä arvosi Jeesuksessa, etkä perusta häilyville, väliaikaisille mittareille, jotka sanovat ettet riitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀