ILTA Conference omin silmin

Tällä kertaa keskityn Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa järjestettyyn tapahtumaan, jonka tarkoituksena oli tavoittaa mahdollisimman paljon nuoria ja nuoria aikuisia Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla. Oli kanavia, väkeviä opetuksia, ylistystä ja palvontaa, yhteyttä ja syvää janoa Jumalan puoleen. Matka ILTA Conferenceen omalta kohdaltani alkoi terävöityä, kun tahdoin erottaa aikaa rukoukseen tapahtuman puolesta. Kun yks lauantai koin voimakkaasti tarvetta rukoilla tyttöystäväni Jennin kanssa yhdessä, ja toimimme sen mukaan, sain nähdä seuraavat näyt:

Näin nuoret, joilla oli tulisoihdut käsissään. Heidän kasvoillaan paloi terve itseluottamus, jonka Pyhä Henki sai aikaan. Näin pimeän taivaan, johon syttyi valtava kirkkaus. Koin sen olevan Jumalan kirkkauden voimakas ilmentyminen Seinäjoella ja koko maassamme. Tuo kirkkaus paljastaa kaiken, Herra tahtoo tuoda toivon ja vapauden! Kaikki kahleet murtuvat tuon kirkkauden läsnäolossa jota seuraa kokonaisvaltainen antautuminen.

12.10. Perjantai

Menimme rukoilemaan muutaman uskollisen palvelijan kanssa klo 18 neuvotteluhuoneeseen. Tunti meni siivillä. Kun pääsimme alkuun, oli helppo rukoilla, koska ainakin itse koin, kuinka Jumalan ihana läsnäolo voimistui jatkuvasti, ei tarvinnut miettiä, mitä rukoilla, kun Pyhä Henki laski asioita sydämillemme. Rukoilimme, että ylistys saisi olla murtavaa, koska se tuo läpimurron. Näimme näkyjä siitä, mitä Herra tulee tekemään tapahtuman aikana. Kaikkea en muista, mutta itse sain nähdä näyn, jossa yhdestä pienestä tulesta syttyi liekki ja kohta koko huone oli täynnä Pyhän Hengen tulta kantavia ihmisiä. Heitä ei pysäytä mikään. He tulevat olemaan uhka viholliselle, koska he tietävät, kuka heidät on kutsunut ja valtuuttanut.

Kun olimme olleet rukouksessa ja Suhe Liven Pyhä Jumala soi taustalla, en voinut kuin polvistua Jumalan pyhässä läsnäolossa. Koin vahvasti olevani Jumalan kirkkaudessa, hänen valtaistuinsalissaan. Hän on rakkaus, mutta hän on myös pyhä, jota me tahdomme kunnioittaa. Kun kohtaamme hänen pyhyytensä, meissä syntyy halu muuttua sydämeltämme Jeesuksen kaltaisiksi. Lopussa rukoilimme ringissä ja koimme, kuinka Pyhän Hengen kautta sytytimme toisiamme tuolla voimalla! Koimme, että Herra tahtoo oikeen pölläyttää kunnolla ja tehdä aivan uutta!

Kun illan tilaisuus oli alkanut ja palvoimme Jeesusta laulaen Ristin muotoisesta rakkaudesta, näin kuvan Jeesuksesta teurastettuna Karitsana, joka tuli ottamaan pois maailman synnin. Se mursi sydäntäni, kun ymmärsin, miten paljon hän rakasti meitä ja tahtoi antaa meille mahdollisuuden päästä uudelleen yhteyteen Jumalan kanssa.

Mikael Meklin puhui muun muassa siitä, kuinka meidän täytyy opetella puhumaan elämää, eikä kuolemaa. Meidän sanoillamme on suuri merkitys. Jos tahdomme nähdä hyviä päiviä, meidän pitää vartioida kielemme puhumasta negatiivista. Miten sinä ja minä näemme itsemme ja miten puhumme itsellemme ja toisillemme?

13.10. Lauantai

Tähän päivään mahtui paljon: Kanavia, ylistystä ja palvontaa, timanttista opetusta, ruokaa, kontakteja ihmisten kanssa, rukousta ja Pyhän Hengen voimallista läsnäoloa. Päivän jälkeen oli melko tyhjä olo, kun ei päässyt rauhoittumaan välillä, kaipasin siis hiljaisuutta välillä, varmaan se tulee iän myötäkin. Se mistä eniten nautin tänään, oli voimakas Jumalan läsnäolo. Kaikki opettajat olivat todella nähneet vaivaa ja sen huomasi terävyytenä Pyhässä Hengessä. Pastori Ryan Adams palveli yhdessä vaimonsa Jessican kanssa ja heidän vaikutuksensa oli huomattava. Heidän sydämensä on täyttä kultaa. Se tapa, millä he opettivat tänään, Ryan kahdesti ja Jessica kerran, jätti sydämeeni jäljen, kuten aiemmillakin kerroilla. He ovat todella nöyriä. He tahtovat palvella täydestä sydämestä Jumalaa ja sytyttää nuoren sukupolven Pyhän Hengen tuleen ja antautumaan kokonaan Herralle.

He inspiroivat käyttämään niitä lahjoja, jotka Herra on jo antanut. He rohkaisivat astumaan eteenpäin palvelutyössä. Se, mikä nyt nousee sydämelleni on se tunne, että nyt on nousemassa nuorten armeija, joka tahtoo syttyä täyteen liekkiin! Mistä tiedän sen? Kun perjantai iltana meillä oli rukouspalvelu ja saimme tiimin kanssa siunata heitä, jano oli todella ilmeinen. Se murtuminen, mitä sain omin silmin nähdä siunatessani heitä, oli vilpitöntä. Nyt on todella Suomen aika!

Sunnuntai 14.10.

Vielä oli jäljellä viimeinen tilaisuus, johon tulikin mukavasti ihmisiä, sekä vanhempia seurakuntalaisia, että tapahtumaan osallistuneita nuoria ja nuoria aikuisia. Oli todella ilo nähdä seurakuntaperhe yhdessä! Kun ILTA Music johti ylistykseen, ja istuin vähän taaempana, näin kuinka monien nuorten kädet nousivat ylös, aivan niin kuin aiemmissakin tilaisuuksissa, osoittaen palvontaa Kuninkaalle. Silloin sydämeni murtui jälleen. Ymmärsin, että nyt on todellakin aika siunata ja rohkaista nuorta sukupolvea. Emme saa pidätellä heitä, vaan nähdä se potentiaali, minkä Herra on heille antanut. Miten tuo potentiaali tulee käyttöön? Siten, että annamme heille vastuuta. Näin lavalla rakkaita nuoriamme, jotka ovat saaneet luottoa siinä määrin, että tahtovat johtaa ihmiset lähelle Isän sydäntä. Ilman vastuun antamista kukaan heistä ei olisi ollut siellä johtamassa ylistystä. Nyt on todella korkea aika rohkaista nuoria ja ymmärtää, että he tulevat olemaan seurakunnan johtajia – tavalla tai toisella – Jumalan valtakunnassa.

Kun olin rauhoittumassa luonnon helmassa ja pysähdyin miettimään asioita kaikessa rauhassa, koin Herran laskevan sydämelleni ajatuksen. Ajatuksen siitä, kuinka helposti me olemme pikaruokauskovia. Kun mielemme tekee roskaruokaa, ajamme auton mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, astumme sisään, tilaamme ja syömme ja olemme hetken tyytyväisiä. Kohta on taas nälkä ja teemme saman uudestaan. Kuinka helposti tulemme seurakuntaan samalla asenteella. Mitä minä saan täältä? Jos puhuja tai puhe, ylistysbiisit tai joku muu yksityiskohta ei vastaa juuri minun toiveitani, keskityn rollaamaan instaa, naamakirjaa tai jotain muuta. Emme aina ymmärrä, kuinka Jumala tahtoo juuri noissa hetkissä kohdata meidät. Hän on valmistautunut antamaan meille parastaan, kun vain keskitymme häneen. Siksi kaikki janoiset ja nöyrät täyttyvät Pyhällä Hengellä ja saavat virtaa arkeensa, mutta ne jotka eivät jaksa keskittyä muutamaa sekuntia pitemmäksi aikaa, eivät saa sitä, mitä hän tahtosi antaa.

Kun mietin ILTA Conferencea, sen takana oli monta ihmistä, jotka tahtoivat sitoutua rukoukseen tapahtuman puolesta. Ystäväni Teemu sanoi, että kahden viikon rukouskalenteriin merkittiin 120 vuoroa, joten vähintään 60 tuntia oli rukoiltu sen puolesta. Rukoukseni on, että oppisimme kaikki sitoutumaan rukoukseen, koska ilman sitä työ on turhaa. Jos tahdomme nähdä läpimurron rakkaassa kotimaassamme, jokaisen Jumalan lapsen tulisi ymmärtää ja toimia sen puolesta. Saimme kokea todellakin läpimurtoja tapahtumassa, ja siitä kuuluu kaikki kunnia Jumalalle. Tästä on hyvä jatkaa. Ole siunattu!

Syntisten ystävä

Niin, että kuka on syntisten ystävä? Jeesus. Joten päättelen, että Jumalan lastenkin tulisi olla. Mutta onko meidän liian helppo syyllistää ihmiset sen mukaan, miten he ajattelevat ja käyttäytyvät? Mehän itsemmekin kamppailemme lihamme kanssa, saako se hallita meidän elämäämme vai saako Jeesus heijastua meistä. Kukaan ei oo täydellinen. Miten meidän tulisi käyttäytyä ihmisten keskellä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta? Minun mielestäni meidän tulee olla aina valmiit tunnustamaan uskomme Jeesukseen elämämme Herrana, mutta olla myös viisas siinä, milloin tulee sellainen tilanne, että kokee Pyhän Hengen kehottavan jakamaan joitain ajatuksia. Hän tuntee ajoituksen parhaiten ja sen tähden meidän tulee olla herkkiä tottelemaan, kun hän rohkaisee meitä siihen. Miten Jeesus kohtasi syntiset?

Matteus 9:9-13

Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin hän nousi ja seurasi Jeesusta. Kun Jeesus oli aterialla Matteuksen kodissa, sinne tuli monta publikaania ja syntistä aterioimaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

Todella pysäyttävät jakeet. Sen verran olen saanut kuulla opetusta, että kun opettajaksi kutsuttu henkilö, siis rabbi, kutsui opetuslapsekseen, se oli suuri kunnia kutsutulle, eikä ollut todellakaan helppo päästä jonkun opettajan oppilaaksi. Hämmentävää tässä on myös se, että Matteus oli kaikkien juutalaisten vihaama, koska hän palveli valloittajaa, siis Roomaa keräämällä veroja heille. Voisi kuvitella, että Matteukselle oli melkoinen hämmästys, että Jeesus kutsui juuri hänet, miehen, joka oli hyljeksitty juutalaisten taholta.

Mutta Jumala ei toimi samoin kuin ihmiset. Hän tahtoo käyttää heikommassa asemassa olevia ihmisiä heidän nöyryytensä vuoksi. Jos ihminen luulee, että hänen omilla ansioillaan pääsee etenemään Jumalan valtakunnassa, hän on täysin väärässä. Jumalan valtakunnassa armo on kantava teema, etteivät toiset erehtyisivät luulemaan, että ovat korvaamattomia ja ylpistyisivät. Joskus Jumala sallii tilanteiden johtaa siihen, että joudumme tunnustamaan oman vajavaisuutemme ja ymmärtämään, että vaikka olemmekin Jumalan ystäviä, olemme edelleenkin hänen palvelijoitaan.

Miksi ihmeessä fariseukset olivat niin hermostuneita siitä, että Jeesus aterioi syntisten kanssa? Koska ateriayhteydellä oli syvä merkitys tuossa kulttuurissa ja on edelleenkin. Siinä samaistutaan toiseen syvemmin. Ja tällä tavalla Jeesus näytti esimerkkiä siitä, miten ihmisiä tulisi kohdella, riippumatta heidän synneistään. Hän ei ollut tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan pelastamaan. Sen tähden hän tahtoi päästä läheiseen suhteeseen ihmisten kanssa, joita fariseukset hyljeksivät, koska he eivät pystyneet täyttämään lakia.

Matteus 9:12-13

Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

Nämä Jeesuksen sanat ovat todella painavat. Ensimmäinen lause on musertava: Fariseukset eivät ylpeytensä vuoksi nähneet tarvitsevansa mitään, mitä Jeesus tarjosi, siksi he eivät voineet tehdä parannusta. Sen sijaan ihmiset, jotka tunnistivat itsensä heikoiksi ja tarvitsivat armahdusta synneistään ja tahtoivat sydämestään muuttua, saivat kokea parantumisen ja eheytymisen Jeesuksessa. Jumalan sydän on aina ollut se, että hän näkee ja tuntee täysin meidän sydämemme. Siksi hän ei tahdo vain rituaalisia uhreja, vaan sydämen kuuliaisuutta. Ja jos ihminen tunnustaa Jumalansa edessä, että tarvitsee häntä sovittamaan syntinsä, hänen elämänsä todella muuttuu. Mutta ihmiset, jotka eivät koe olevansa syntisiä, vaan pyrkivät kelpaamaan uskonnollisten suoritusten kautta Jumalalle, ovat omavanhurskaita. Heitä ei voi auttaa, elleivät heidän silmänsä avaudu.

Kun mietin tämän päivän tilannetta, missä Jeesus olisi meidän maailmassamme? Kun itse harrastan frisbeegolfia, tänään sain ajatuksen, että Jeesus olisi siellä kohtaamassa tavallisia ihmisiä. Heräsi myös ajatus, että nyt, kun Jumalalla on paljon lapsia ympäri maailmaa, meillä olisi hyvä mahdollisuus olla kohtaamassa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Lähes viikoittain tapaan eri ikäisiä pelaajia radoilla ja olen rukoillut, että voisin todella kohdata heidät niin kuin Jeesus kohtaisi. Olen päättänyt olla se kaveri, joka rohkaisee toisia ja se tuntuu hyvältä. Jos radalla toisinaan kuulen kiroilua ja muuta negatiivisia lauseita, päätän olla erilainen. Tahdon, että minut tunnetaan miehenä, joka ei ota tilanteita liian vakavasti. Olen kokenut johdatusta sanoa joitakin sanoja pelaajille ja olen huomannut, että sillä on ollut positiivinen vaikutus.

Mitä sinä ja minä voisimme tehdä, että Jumalan valtakunta saisi ilmetä entistä voimallisemmin meidän elämissämme ja meidän vaikutusalassamme? Päättäisimme panostaa omaan Jumala-suhteeseen ja luottaa siihen, että Jumala tietää tarkalleen, milloin meidän kannattaa toimia. Jos ihmiset näkisivät meidän halumme kulkea rinnalla ja rohkaista, varmasti Jumala kohtaisi näitä ihmisiä hänen rakkaudellaan ja kutsuisi pelastukseen. Ollaan rohkeita Herrassa! Siunausta 😀

Isän rakkaus

Moi! Tämänkertainen blogin aihevalinta perustui siihen, että keskustelin tyttöystäväni kanssa ja seuraavana päivänä koin Herran kehottavan myös. Se on todella tärkeä, en edes ymmärrä, miksen ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ja siitä prosessista, joka elämässäni on ollut. Tarina alkoi kauan sitten. Kun synnyin Kuhmossa 37 vuotta sitten, elämääni annettiin äiti, isä ja kaksi isosiskoa. Kävi niin, että ollessani alle kaksi vuotias, isä ja äiti erosivat. Tuo tapahtuma on vaikuttanut luonnollisesti paljon elämääni, se on selvä. En ole katkera siitä, koska vuosien saatossa olen saanut jotain vieläkin parempaa elämääni. Se johtuu siitä, että Taivaan Isän rakkaus on saanut parantaa minua. Totta kai elämääni aina tulee varjostamaan biologisen isäni poissaolo, sehän vaikutti varhaislapsuuteeni voimakkaasti turvattomuuden tunteen kautta.

Seuraava jakeet ovat asiayhteydessä osoitettu juutalaisille suoraan Jumalan sydämeltä, mutta kuten tiedämme, jokainen Jumalan lapsi on hengellisen Israelin jäsen ja siten voimme omistaa nämäkin jakeet itsellemme:

Jesaja 49:14-16

Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Minäkin olisin elämässäni voinut huutaa, ettei Taivaan Isä ole nähnyt, miten olen kärsinyt isäni poissaolosta, ja että olen hylätty. Mutta se ei ole totta! Isä rakkaudessaan tahtoo tulla meidän lähellemme ja kertoa, kuinka hän rakastaa meitä täydellisellä rakkaudellaan. Vaikka ihmiset hylkäisivät meidät, Isä ei koskaan voi niin tehdä, koska hän rakkaus! Me olemme hänen luomiaan, hän on suunnitellut meidät ja olemme riippuvaisia hänestä ja hänen lohdutuksestaan.

Kun mietin elämääni, muistan lapsuudestani hyviä hetkiä, jolloin olen saanut kokea hyväksyntää ja rakkautta. Silti kaipasin isän läsnäoloa, koska olin kodin ainoa poika. Kun opiskelin merkonomiksi ja pääsin työharjoitteluun kauppaan, tutustuin henkilökuntaan jollain tavalla ja etsin isähahmoa. Samalla tavalla etsin isähahmoa seurakunnan keskeltä ja onneksi sellaisia oli todella tarjolla. Muistan kerran kun olin päättänyt mennä jo armeijaan, siitä syystä, että kaikki muutkin menevät. Kerran automatkalla Jumalanpalveluksesta tämä isähahmoni avasi suunsa ja kysyi, että menenkö armeijaan vai sivariin. Hän kertoi, että oli tullut siihen johtopäätökseen, että oli hyvä valita sivari armeijan sijasta. Mietin tätä keskustelua jonkin aikaa ja päätin olla rohkea, valitsin sivarin. Tällainen keskustelu olisi ollut luonnollinen isän ja pojan välillä, johon minulla ei ollut mahdollisuutta.

Kun olin suorittanut merkonomi opinnot ja sivarin Oulaisissa, sen jälkeen matka jatkui Kokkolaan. Nuo neljä vuotta Oulaisissa olivat tärkeitä minulle, kasvoin uskossa ja sain todistaa moniakin kertoja uskostani esimerkiksi telttakokouksissa. Kuitenkin Raamatun tutkiminen eikä rukouselämäni olleet päivittäisiä rutiinejani. Huomasin asuessani Kokkolassa vuosien kuluessa, että vaikka olin aktiivinen seurakunnan keskellä, minulla ei ollut henkilökohtaista hartauselämää, joka olisi vahvistanut identiteettiäni Jumalan rakkaana lapsena. Silloin uskoni alkoi horjua. Prosessi eteni kuitenkin tulevien kuukausien ja vuosien mittaa niin, että kaipasin syvempää suhdetta Taivaan Isään, joka osoittaisi, että hän rakastaa minua ehdoitta.

Kun seitsemän vuotta sitten muutin Seinäjoelle, tuo prosessi oli päässyt hyvään alkuun, olin saanut päivittäisestä hartauselämästä intohimon, josta en tahtonut luopua enää, koska identiteettini vahvistui. Lähelleni siunaantui uskovia, jotka elivät lähellä Jumalaa ja joiden lähellä uskalsin olla rehellinen. Pikkuhiljaa Jumala kutsui syvemmälle rakkauteensa, näyttäen elämäni eri osa-alueita, joissa hän tahtoi päästä Herraksi. Kun ymmärsin, että hänen motiivinsa ei ollut rangaista minua, kun teen syntiä, vaan puhdistaa ja eheyttää minua ja sen jälkeen rohkaista Pyhällä Hengellä oikeaan suuntaan, aloin ymmärtää, että hän todella rakastaa minua, vaikka lankeankin syntiin toisinaan. En voi ansaita Isän rakkautta. Hän rakastaa minua Jeesuksen tähden.

Psalmi 103:1-6

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Näetkö, kuinka rakastava Isä on? Daavid kuvailee huikealla tavalla sitä rakkautta ja empatiaa, jota hän on täynnä! Kuka muu voisi antaa meille anteeksi syntimme? Kuka voisi parantaa rikkinäisen ihmisen? Kuka hankkii sorretuille oikeuden? Meidän rakastava Isämme, joka tahtoo aina meidän parastamme. Miksi meidän on liian helppo langeta uskomaan paholaisen valheisiin, ettei armo riitä meille? Miksi uskomme, ettei Isä tahdo parantaa meitä? Vaikka koemme elämässämme epäonnistumisia ja sairautta, stressiä, surua, se ei koskaan kerro siitä, ettei meidän rakastava Isämme välitä meistä. Emme välttämättä koskaan saa tietää syytä, miksi joku parantuu hetkessä ja toinen joutuu kärsimään, mutta voimme luottaa siihen faktaan, että Taivaan Isä on jokaista rikkinäistä ihmistä lähellä ja tahtoo rakastaa ehdoitta. Hän käyttää elämämme olosuhteita vahvistaakseen kutsumuksemme, johon emme pääse ilman, että meitä testataan.

Voin rehellisesti sanoa, että kun olin epävarma teini ja punastelin paljon eri tilanteissa ja joskus yritin olla joku muu, näyttää olevani cool, tunsin, etten ollut aito. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että uskallan olla aito, se on Jumalan suurta armoa. Minun ei tarvitse ollaan kukaan muu, jos joku ei tule toimeen minun kanssani, se ei ole minun ongelmani. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle hänen lohdutuksestaan, joka on muovannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Minä saan tänään todistaa siitä, että on Jumala, jolla on hyvä suunnitelma meille jokaiselle. Hän on käyttänyt elämäni varjopuolia saadakseen minut lähelleen ja tänään saan ylistää siitä Isääni, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ole siunattu 😀