Nöyryys ja uskollisuus

”Kun taivas on nostettu kauas ja tummien pilvien peittoon, silloin kun valo on hauras, etkä löydä aurinkoo, vielä vierelläsi oon” KLS: Valonvalkeana

Mitä teemme silloin kun elämme masentavia hetkiä, kun monet asiat pännii oikein kunnolla? Tai jos lähellämme on ihminen, joka todella kärsii? Päätämmekö seisoa rinnalla aidosti ja välittää vai vetäydymmekö? Nämä ajatukset nousivat eilen iltana sydämelleni, kun katsoin olohuoneessani kahta kynttilää hämärässä kodissani.

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Avain tämän jaejakson ytimeen löytyy jakeesta kahdeksan: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Nöyryys on ominaisuus mitä ihmiset arvostavat enemmän kuin hienoja korulauseita, jotka voidaan tosipaikan tullen sivuuttaa. Sen sijaan jokaisen Jumalan lapsen tulisi ottaa mallia Jeesuksesta:

Johannes 13:12-15

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

Vaikka Jeesus tiesi arvonsa ja oli varma identiteetistään, se ei estänyt häntä tekemästä jotain todella arvokasta opetuslapsilleen: näyttämään esimerkin palvelijan mielenlaadusta. Jeesuksen palvelutyötä ilmensi nöyryys, empatia ja halu auttaa ihmisiä. Hän piti lähellään kahtatoista opetuslastaan, joille tahtoi opettaa palvelijan mielenlaadun, jotta kristityt tultaisiin tuntemaan siitä, eikä esimerkiksi ylimielisyydestä. Hän panosti heihin paljon vaivaa, jotta heistä tulisi Jumalan valtakunnan levittäjiä, vahvoja hengellisiä johtajia, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen kasteen.

Miksi oli niin tärkeää, että Jeesus pesi opetuslastensa jalat? Mieleen nousee Raamatun paljastamat ”valtataistelut” heidän keskuudessaan siitä, kuka on suurin. Vaikka Jeesus oli puhunut nöyryyden merkityksestä aiemminkin, se ei ollut vielä iskostunut kunnolla veljien sydämiin. Luullakseni tämän kokemuksen he muistivat lopun elämäänsä ja sen, että heidän tulee pestä toistensa jalat mielellään ja osoittaa rakkauden toimintatapaa käytännössä. Mutta palataanpa alkuun, millainen mieli Jeesuksella oli?

Filippiläiskirje 2:5-7

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Miksi on niin tärkeää, että Jeesuksen piti tulla ihmiseksi? Eikö juuri siksi, että meillä olisi mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka moni ihminen olisi vapaaehtoisesti lähtenyt sovittamaan synnin saastuttamia ihmisiä, jotka monesti unohtavat Luojansa? Hän samaistui ihmisen elämään, jotta me voisimme imitoida häntä. Mikä seuraus Jeesuksen itse nöyryytyksellä oli?

Filippiläiskirje 2:9-11

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kuuliaisuus tuo aina siunauksen. Me ihmisinä kyllä toisinaan teemme kätketysti jotain, josta saamme kiitosta joltakin, jos teemme sen hyvin. Mutta Jeesus teki kaiken puhtaasta rakkaudesta ihmistä kohtaan, koska Jumala on aito ja puhdas rakkaus, ilman minkäänlaista vilppiä, eikä omanarvon pönkittämistä. Siinä sitten meille jokaiselle esimerkki, jota tavoitella!

Kun mietin omaa elämääni, olen huomannut vuosien aikana yhden asian, sen jälkeen, kun olen vilpittömästi antautunut kerta toisensa jälkeen Jumalalle. Sen, että aina säännöllisin väliajoin minua riisutaan sellaisista tavoista ja asenteista, jotka eivät heijasta Jumalan valtakunnan arvoja: itsekkyys, kunnian himo, rahan himo, listaa voisi jatkaa, mutta kun olen törmännyt heikkouksiini, olen oppinut, että Jumala ei odota minulta täydellistä vaellusta, koska hän tietää paremmin kuin minä itse, etten pysty siihen. Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt, miten paljon Jeesusta tarvitsen sydämeni valtaistuimelle. Ei ole ketään muuta, joka hoitaa paremmin elämäni jokaisen osa-alueen, kuin hän!

Annan esimerkin: Jos olen erehtynyt antamaan hänen vastuulleen ainoastaan ”talostani” yläkerran siivousvaraston, hän suojelee sen kun elämääni tulee myrsky, joka koettelee millaisista raaka-aineista talo on rakennettu, muun tuhoutuessa. Jos taas annan hänelle koko yläkerran, vain alakerta kokee vahingon. Mutta jos lopulta ymmärrän luottaa häneen koko sydämestäni ja annan elämäni ”talon” kokonaan hänen hallintaansa, silloin talo kestää!

Rukoilen, että sinä rakas lukijani voisit oppia luottamaan Jumalaan kykyyn hallita elämääsi paremmin kuin itse voit. Päättäisit nöyrtyä päivittäin etsimään hänen kasvojaan rukoillen ja Sanaa tutkien, silloin voit nähdä, että alat kasvaa nöyryydessä ja osoittamaan hengellistä johtajuutta käytännössä siinä vaikutusalassa, minkä Isä on juuri sinulle antanut. Ole siunattu 😀

Kuuntelemmeko paholaista?

Tällä viikolla mieltäni puhutteli yksi aamu Matteuksen tallentama jaejakso, jossa Jeesusta koetellaan juuri ennen hänen julkisen palvelutehtävänsä alkua. Hänen täytyi samaistua meihin, kokemalla kiusauksia, ja juuri sen vuoksi hän voi meitä auttaa (Hepr. 2:18). Niin helposti itsekin olen langennut siihen valheeseen, ettei Jumala ymmärrä miltä minusta tuntuu silloin, kun kohtaan todellisia haasteita elämässäni. Mutta se ei ole ollenkaan totta. Juuri siitä syystä meidän pitäisi oppia toden teolla seuraavasta jaksosta, jotta näkisimme, miten meidän tulee toimia!

Matteus 4:1-4

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen tuli lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Jos olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

Otetaan tarkasteluun muutama asia: Joskus Jumalan tahto vie meidät läpi erämaan, kuivan jakson, jolloin kysytään todellista sitoutumista, jolloin meidän uskomme aitoutta koetellaan. Sen tarkoitus ei koskaan ole näännyttää meitä lopullisesti, vaan salliessaan sen tulla elämäämme, Jumala on valmistanut meille jo pääsyn sieltä. Sen kautta tulemme näkemään, mille perustalle uskomme on laskettu. Sen tähden uskon Pyhän Hengen johdattaneen Jeesuksen erämaahan, todella pitkään paastojaksoon, ennen kuin oli aika astua eteenpäin.

Milloin paholainen tulee kimppuumme? Monesti juuri silloin, kun olemme väsyneitä ja vastustuskykymme on alhaisimmillaan. Mutta jos opimme vastustamaan uskossa lujina heikkoina hetkinämme, silloin voimme olla lohduttamassa toisia, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Mistähän kummasta nuo paholaisen sanat ovat tutut?

1 Mooseksen kirja 3:1-5

Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ”Älkää syökö mistään puutarhan puusta?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” Käärme vastasi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.

Huomaatko miten helposti ihminen lankesi syntiin, kun se alkoi keskustelemaan paholaisen kanssa? Kuinka se pyrkii luomaan epäilyn ajatusmaailmaan, jonka jälkeen sen valhe vaikuttaisi totuudelta? Huomaa, miten Mestarimme ei lähtenyt ollenkaan paholaisen juoneen, hän ei antanut pienintäkään sijaa epäilylle, ettei hän olisi Jumalan Poika. Sen sijaan, hän vastusti hyökkäystä Jumalan Sanan totuudella ja se onkin paras tapa torjua paholaisen valheet!

Matteus 4:5-7

Sitten Paholainen vei hänet pyhään kaupunkiin, asetti hänet temppelin harjalle ja sanoi: ”Jos olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta ja He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.” Jeesus sanoi hänelle: On myös kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.”

Kuten huomaamme, paholainenkin tuntee Raamattua, mutta käyttää sitä ristiriitaisesti. Siksi onkin tärkeää oppia oikeasti tuntemaan Jumalan sanan periaatteet käytännössä, niin ettei antaudu kaikkien himojen vietäväksi ja luule, että kyllä tää on ihan luvallista Jumalan lapselle. Huomaa taas, kuinka paholainen pyrki tällä väitteellä horjuttamaan Jeesuksen identiteettiä Jumalalle rakkaana Poikana, mutta jälleen Jeesus teki sen, mitä täytyi.

Matteus 4:8-11

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos heittäydyt maahan ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois Saatana, sillä on kirjoitettu: Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Huomaamme, että nyt sielunvihollinen vaihtoi taktiikkaa, koska se ei ollenkaan tehonnut Jeesukseen. Tällä kertaa se käytti aseena kunnian- ja vallanhimoa, saadakseen Jeesuksen lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Jälleen kerran näemme, kuinka Jeesus osoitti selkeästi Raamatusta, kenelle kuuluu kaikki palvonta. Hän oli alistunut sydämestään Jumalan tahtoon ja osoitti meille todella arvokkaan mallin toimia.

Mitä tästä voisimme oppia? Jeesus ymmärtää sinua ja minua, kun meitä koetellaan. Hän ei ole kaukana, vaan tahtoo todella rohkaista meitä käyttämään Jumalan sanan auktoriteettia kun kohtaamme hyökkäyksiä. Eilen kun tulin kotiin eräästä syystä mieltäni alkoi painaa huoli ja murhe. Ei mennyt kauaakaan, kun Pyhä Henki nosti sydämelleni Filippilläiskirjeen neljännen luvun kohdan, jossa kehotetaan iloitsemaan aina Herrassa ja saattamaan pyyntömme rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, jolloin hänen rauhansa täyttää meidät, niin että pysymme Jeesuksessa (4:4-7).

Kun ymmärsin, että paholainen pyrki viemään minut masentavaan mielentilaan huolien kautta, aloin ääneen julistamaan tätä Sanan totuutta. Ja arvaa mitä tapahtui? Ilo palasi! Kohta näin kuvan, jossa paholainen oli ensin lamaantuneen ja pettyneen oloinen vastaiskusta ja sitten se kihisi raivosta, kun sen juoni ei toiminut. Pysytään vahvasti Jumalan sanaan sitoutuneina, silloin voimme olla kiitollisia ja iloisia Herrassa, vaikka välillä olisikin hankalaa. Siunausta elämääsi 🙂

Kutsu pyhyyteen

Hei. Olin aikeissa kirjoittaa aivan jostakin muusta tänään blogiin, mutta kun tulin pesulta ja puin vaatteita, koin voimakkaan Pyhän Hengen kutsun mennä polvilleni Jumalani edessä. Koin olevani Herran valtaistuimen edessä, missä kaikki paljastuu. En voi astua hänen pyhään läsnäoloonsa omien tekojeni kautta, jotka ovat monesti likaiset. Sen sijaan, minulla on oikeus tulla Herran kirkkauden vaikutusalaan ainoastaan Jeesuksen ansiosta. Mieleeni alkoi nousta muutamia raamatunjakeita, jotka viittaavat otsikkoon. Koin oman pienuuteni Herran pyhyyden edessä ja sen, että yhdenkään Jumalan lapsen ei tulisi leikkiä synnillä tämän ajan keskellä, jottemme lankeaisi pois Jumalan tieltä ajan saatossa.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumala on asettanut sanansa jokaisen lapsensa parhaaksi, jotta voisimme tutkia rehellisesti sen peilin kautta, onko elämämme siinä mallissa, missä Kuninkaamme tahtoo. Jos päätämme olla rehellisiä sen valossa, mitä Jumala sanoo Raamatun kautta, tulemme oppimaan itsestämme ja Herrastamme. Jos taas yritämme peitellä mitä tahansa Raamattu näyttääkin, alamme välttelemään sen totuutta. Kuten huomaamme jakeesta kolmetoista, on kuitenkin täysin turhaa yrittää pitää kulisseja Jumalamme edessä.

Jos annamme lihallemme tilaa, se alkaa viemään toista tietä, mitä Isä tahtoo. Hän itkee lapsiaan, jotka eivät ymmärrä, että pyhityskutsu on todellinen. Miksi? Koska, jos annamme tilaa synnille, se vie meidät pikku hiljaa pois Jumalan läheltä. Kun olin rukouksessa, näin kuvan, jossa ihminen oli lähellä Jumalaa, sitten tuli yksi valinta, yksi kompromissi maailman arvojen kanssa, toisin sanoen synti, joka lähti viemään ihmistä pois Jumalan läheltä. Se oli todella surullinen ja musertava näky.

On todella tärkeää ymmärtää, ettei yksi lankeemus vie meitä kauas pois Jumalan luota, mutta asenteemme syntiin vaikuttaa siihen, teemmekö jatkossa kompromisseja vai tahdomme elää Jumalalle. Rukoilen, että ymmärtäisimme kuinka vakavien asioiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja tahtoisimme sitoutua pyhitykseen, jonka Jumala on todella tarkoittanut jokaiselle omalleen.

Jesaja 6:1-7

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Kuvattu näky Jesajan kutsusta on voimallinen. Sen dynamiikan voi aistia näistä jakeista. Kuinka suuri ja kunnioitettu onkaan Jumalamme, joka hallitsee! Mieti, että hänen valtaistuinsalissaan on taukoamaton ylistys ja palvonta, se ei lopu koskaan. Jotain tilanteesta kertoo Jesajan reaktio. Se kuvastaa tilannetta, jossa tunnustamme reilusti omat heikkoutemme ja syntimme ja anomme Jeesuksen veren puhdistusta sydämiimme ja saamme kokea, että hän on pyhä Jumala. Kun me ymmärrämme, että Jumala on kunnioitusta herättävän pyhä, meillä tulee jano päästä lähemmäs häntä. Pyhyys saa meidät janoamaan häntä ja antautumaan hänelle.

Jesaja 6:8

Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?
Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Jumalan lasten on tärkeää ymmärtää, että silloin kun me tulemme tietoisiksi omasta syntisyydestämme, meidän ei tule suinkaan lähteä pois Jumalan luota. Juuri sitä vartenhan Jeesus tuli maailmaan sovittamaan syntimme! Ilman hänen täydellistä sovitustaan, kukaan ihminen ei voisi päästä Jumalan lähelle. Kun me näemme omat saastaiset ajatuksemme, tekomme ja motiivimme, meidän on tärkeää pyytää, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta siitä ja kasvattaa meissä halun elää pyhää elämää Jumalan tahdossa. Silloin me muutumme.

Kun asenteemme on se, että minä tahdon uudistua vaelluksessani kohti Jeesuksen kaltaisuutta, maailma ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan Jumala saa olla sydämemme valtaistuimella. Kun me olemme antautuneet jatkuvaan pyhitykseen, meille tulee halu myös auttaa muita. Erotamme hengen korvillamme Jumalan kutsun käyttää meitä ja uskallamme astua palvelukseen rohkeasti, koska eihän ole kyse meidän erinomaisuudestamme, vaan Jeesuksen. Kun me antaudumme päivittäin kokonaan Jumalalle, silloin meistä tulee väkeviä Jumalan miehiä ja naisia, jotka tuottavat hyvää satoa Taivaan valtakuntaan ja Jumala saa kaiken kunnian.

Mieti, miltä maailmamme näyttäisi, jos me Jumalan rakkaat lapset tahtoisimme elää hänen tahdossaan kokosydämisesti? Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin. Mitä jos sinä ja minä päätämme tänään antautua Jumalan käyttöön päivittäin ja tahdomme tuoda valoa pimeyden keskelle viettämällä aikaa hänen läsnäolossaan, ja loistamme hänen rakkauttaan? Silloin voimme nähdä suuren muutoksen omassa ja läheistemme elämissä. Ole siunattu 😀