Kuukausi: tammikuu 2019

Julkaistu

Jeesus ei kulje sun ohi

Moi. Tällä viikolla mietin monta kertaa, mistä ihmeestä kirjoittaisin. Tänä aamuna ajaessani töihin, Pro Fiden biisi nimeltä ”Niin alhaalla ei kukaan kulje” mursi sydämeni. Se alkoi puhuttelemaan siitä syystä, miten valtavan empaattinen Jeesus on. Katsotaanpa siitä esimerkki.

Luukas 7:11-15

Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko. Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan. Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: ”Älä itke.” Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.

Kun lukee tämän jaejakson muutamaan otteeseen, itselleni välittyy sellainen kuva, että tämän ihmeen todistajien lukumäärä oli melkoisen suuri. Vielä edellistä huomiota herättävämpi asia katkelmassa on se, miten valtavia sanoja Jeesus tässä käyttää: Äiti, joka on varmasti shokissa poikansa tähden, kuulee varsin epärealistiset sanat: Älä itke. Mutta sitä seuraakin ennenkuulumattomat sanat: Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! On merkittävää, että Jeesus tahtoi kohdata murtuneen lesken, eikä suinkaan torjunut tai halunnut vetäytyä. On ihmeellistä nähdä, miten Jeesus ei keksi tekosyitä kulkea ohi, vaan tahtoo auttaa.

Kun miettii, millaisen kuvan me muovaamme päämme sisällä Jeesuksesta, voimme nähdä, kuinka rakastava ja auttavainen hän todella on. Hän ei torju, pilkkaa tai vähättele koskaan, koska se ei millään tavoin kuulu hänen identiteettinsä. Jeesus tahtoo parantaa sinut, joka olet pettynyt itseesi. Kun tulemme hänen lähelleen, ymmärrämme, että hän tahtoo pelastaa meidät. Tai kun olemme suurissa ongelmissa, emmekä näe valoa tilanteessa, hän tuo toivon! Jos olet väsynyt taistelemaan sairautesi, kipusi tai riippuvuutesi kanssa, hän tahtoo auttaa sinua. Jos sinulla on ongelmia avioliitossasi, tai taistelet masennuksen ja epätoivon tunteiden kanssa, Jeesus on vastaus.

Jos tunnet riittämättömyyttä siitä syystä, että koet olevasi kakkosluokan Jumalan lapsi, hän vakuuttaa, ettei torju sinua, vaan tahtoo nostaa sinua ja herättää hengellisen elämäsi eloon. Jos olet pettynyt ihmisiin, jotka ovat tuottaneet sinulle tuskaa, tai tahtoisit päästä syvään suhteeseen hänen kanssaan ja olla hänen käytössään, hän kaipaa olla juuri sinua lähellä. Pyydän, lue seuraava jakso kanssani huolellisesti ja asetu tämän ihmettä tarvitsevan naisen asemaan:

Luukas 8:43-48

Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta ja kuluttanut lääkäreihin kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Hän lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti verenvuoto tyrehtyi. Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” Kun kaikki kielsivät, Pietari sanoi: ”Mestari, väkijoukko ahdistaa ja tönii sinua joka puolelta.” Mutta Jeesus sanoi: ”Joku koski minuun, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Kun nainen huomasi, ettei pysynyt salassa, hän tuli vavisten, heittäytyi hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan kuullen, minkä vuoksi hän oli koskenut Jeesukseen ja miten hän oli heti tullut terveeksi. Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”

Vaikka tämä rohkea Jumalan nainen pelkäsi, hän ei antanut sen lamaannuttaa. Hän oli varmasti pettynyt monia kertoja, kun oli hakenut apua lääkäreiltä, maksanut itsensä kipeäksi, eikä ollut parantunut. Hän oli varmasti kuullut Jeesus Nasaretilaisesta, joka tekee ihmeitä ja pienen pieni toivonkipinä oli syntynyt sydämessä. Sitten hän oli alkanut uskomaan siihen, että Jumala todella rakastaa häntä ja tahtoo hyvää hänelle. Niinpä tuo usko vaikutti hänessä, kun hän lähti etsimään Jeesusta. Matteuksen versiossa on yksi oleellinen lisäys tähän tapaukseen: Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.” (Matt. 9:21). Tuon uskon sanan toistamisessa näemme hänen asenteensa, että hän uskoi Jeesuksen voivan parantaa juuri hänet. Jeesus voi parantaa tänäkin päivänä, oli haasteena mikä tahansa sairaus, henkinen tai fyysinen.

Kun mietin omaa elämääni ja hetkiä, jolloin olen kokenut itseni alas painetuksi ja toivottamaksi kohdatessani oman rajallisuuteni ja syntisyyteni, ainoa asia mikä on todella on auttanut on tää: Keskityn Jeesukseen olosuhteiden sijasta. Koska elämme toisinaan hankalassa ympäristössä, katseemme lukittuu nopeasti siihen, se on kyllä ymmärrettävää, mutta koska emme ole tämän maailman lapsia identiteetiltämme, miksi enää keskittyisimme siihen? Voimme ottaa oppia esimerkiksi apostoli Johanneksesta:

Johannes 13:23

Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus erityisesti rakasti, oli aterialla Jeesuksen vieressä.

Kuinka moni meistä kirjoittaisi kuvauksen itsestään näin: Olen Jeesuksen opetuslapsi, jota hän erityisesti rakastaa? Veikkaan, että harva. Mutta mistä kummasta kumpuaa Johanneksen ymmärrys siitä, että hän tahtoi ilmaista useita kertoja evankeliumissaan, että hän tietää Herransa rakastavan häntä erityisellä tavalla? Terveestä rakkaussuhteesta Jeesukseen. Hän oli ymmärtänyt, että hän todella on hyväksytty sellaisena kuin on, riippumatta vajavaisuuksistansa. Mutta oletko miettinyt, miksi Jumala tahtoi säästää tällaiset ilmaisut evankeliumiinsa myös meidän luettavaksemme? Luulisin, että siitä syystä, että hän tahtoo meidänkin omaksuvan Jumalan Isän rakkauden sydämeemme. Kun uskomme rakentuu tälle perustalle, voimme todella kertoa ilouutisen ihmisille, jotka eivät vielä ole hyväksyneet Jeesusta elämänsä herrakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!  

Julkaistu

Suuri armo: suuri hinta

Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.

1 Mooseksen kirja 3:6-7

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.

Roomalaiskirje 5:8

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.

Roomalaiskirje 5:9-11

Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.

Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.

Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?

Roomalaiskirje 12:1

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Taistelukenttä

Olen tänään pysähtynyt katsomaan väistelemättä omaa elämääni ja käyttäytymistäni. Jos joku saa näistä blogikirjoituksista sen käsityksen, että olen pyhimys, enempää ei voisi osua huti. On yksi asia haluta elää Jumalan tahdossa ja sitten realismi omassa arjessa. Tätä taistelua hyvin kuvaa seuraavat jakeet.

Roomalaiskirje 7:14-20

Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse vaan synti, joka minussa asuu.

Paljon kipeää asiaa. Aluksi joudumme toteamaan, ettemme pysty täyttämään Jumalan tahtoa omin avuin koskaan. Miksi? Koska Jumala on täydellinen, me olemme syntisiä. Kaikki ihmiset ovat syntisiä lähtökohtaisesti Jumalan edessä ilman yhtään poikkeusta. Mistä johtuu, ettei Jumalan lapsi sitten jatkuvasti toteuta Jumalan tahtoa, vaan tekee syntiä? Galatalaiskirje 5:17 vastaa siihen näin: Liha himoitsee Henkeä vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. On siis selkeä ristiriita, josta näemme, kumpi on saanut hallita meitä: Jos teemme sellaista, minkä tiedämme vääräksi, jota vihaamme, on lihallinen luontomme ollut johtamassa. Jos taas onnistumme elämään Jumalan tahdossa, Pyhä Henki on johtanut.

Laki paljastaa totuuden meille itsestämme. Se on lain tehtävä. Mutta kukaan ihminen ei voi noudattaa Jumalan lakia. Laki ei voi muuttaa meitä, se vain toteaa ilmiselvän asian. Jakeet 17-20 kuvaavat osuvasti sitä, että synnillinen luontomme osallistuu synnin tekemiseen. Sen sijaan uudestisyntynyt henkemme ei siihen osallistu. Jumala on tehnyt henkemme uudeksi, kun tulimme uskoon. Sen sijaan ruumis toteuttaa mielellään synnillisen luontomme mielihaluja, ja juuri sitä taistelua Paavali näissä jakeissa kuvaa.

Kun katson elämääni taakse päin, totean, että olen ruokkinut paljon synnillisiä mielihalujani ja sillä on omat ikävät seurauksensa, joita olen joutunut niittämään. Kun totean tämän asian, se tekee kipeää. Mutta toisaalta se on hyvä siitä syystä, että tulen tietoiseksi omasta heikkoudestani, etten ylpistyisi. Mihin perkele lankesi, ennen kuin Jumala heitti hänet pois taivaasta? Ylpeyteen. Sen tähden ihmisellä on luonnollinen taipumus ylpeyteen. Sen sijaan Jumala tahtoo opettaa meitä olemaan nöyriä niin kuin Jeesus. Silloin me ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia hänestä!

Johannes 10:10

Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.

Kaksi aivan päinvastaista missiota. Perkeleen tarkoitus on tuhota Jumalan lapset varastamalla heiltä ilo pelastuksesta. Hän tekee kaikkensa, että murehtisimme ja lamaantuisimme, silloin hän alkaa syöttämään valheita identiteetistämme. Hän uskottelee, ettei meidän kannata enää yrittää kelvata Jumalalle, kun olemme niin pahasti epäonnistuneet, ettemme voi saada syntejämme anteeksi. Hän yrittää viedä toivon siitä, että kelpaamme Jumalalle tällaisina vajavaisina ihmisinä. Hän pyrkii tappamaan uskomme Jumalan armoon, koittamalla siirtää fokuksemme pois Jeesuksesta itseemme.

Sen sijaan Jeesus tahtoo tuoda syvän ilon, rauhan, tyytyväisyyden siitä, että hän on hyvä paimenemme, joka pitää meistä aina huolta. Hän ei hylkää meitä, kun rämmimme synnin liejussa. Hän ei sano meille, kun kadumme syntejämme, että ”voi sinua, katso miten likainen olet! Nyt sinun täytyy suorittaa nämä tehtävät, että huolin sinut takaisin laumaani”. Sen sijaan hän voisi sanoa: ”Voi rakas lapseni! Olen ylpeä sinusta, ettet jäänyt kuuntelemaan vihollisen valheita ja luullut, etten voisi antaa anteeksi. Tule minun kanssani, minä autan sinua”. Eikö olekin melko lohduttavaa, kun meillä on tällainen hyvä paimen, joka rakastaa?

Johannes 10:14-15

Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, Minä annan henkeni lampaiden edestä.

Mikä avuksi, kun lankeamme syntiin? Juoskaamme Jeesuksen luokse! Hän on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Hän rakasti niin paljon meitä, että antoi henkensä meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa tänään! Nyt meidän tehtävämme on oppia uusi identiteettimme hänessä ja vahvistua siinä päivittäin. Silloin sielunvihollisen tullessa syyttämään meitä, voimme sanoa rohkeasti: Mee kuule juttelemaan tästä asiasta Jeesuksen kanssa. Hän on hoitanut nämä minut syntini! Kun alamme näkemään Jumalan valtavan armon omalla kohdallamme, meistä tulee ilosanoman levittäjiä tähän toivottamaan maailmaan ja voimme rohkaista toisia, kun olemme alkaneet soveltamaan identiteettiämme Kristuksessa Jeesuksessa. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Rakastettu?

Eilen heräsin ajatukseen, että jos koen olevani rakastettu, uskallan olla läpinäkyvä. Viime yönä näin unta, jossa olin hengellisessä tilaisuudessa, jossa minut kutsuttiin lavalle haastateltavaksi ja siinä samalla katsottiin pätkiä haastattelustani, jossa avauduin omasta heikkoudestani. Tunsin, kuinka tilanne jännitti minua paljon. Mutta samalla tiedostin, että vaikka kaikki ihmiset eivät ymmärtäisi minua ja torjuisivat minut, olen rakastettu Jumalan ja tyttöystäväni puolesta silti. Se toi rauhan sydämelleni. R

Mielessäni siis on ajatus siitä, että jos koemme olevamme arvostettuja, rakastettuja ja meitä ymmärretään, koemme olomme turvallisiksi. Ainakin näin itse ajattelen. Vaikka jokainen meistä tiedostaa, ettemme ole täydellisiä, vaan erehdymme monin tavoin, silloinkin läheisemme ymmärtävät meitä, eikä suhde katkea väärinymmärrykseen.

Roomalaiskirje 5:1-4

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa.

Tästä jaejaksosta on tullut minulle rakas iän myötä. Sen tähden, että siihen tiivistyy erinomaisesti asemamme Jumalan rakkaina lapsina, sekä oikea asenne koetusten helteessä. Se ei todellakaan ole helppoa silloin, kun kohtaamme haasteita, mutta voimme kasvaa ihmisinä ihan oikeasti noiden tilanteiden tullessa, jos opimme toimimaan Jumalan tavalla, eikä omalla lihallisen luontomme tavalla. Kaikki lähtee siitä, että ensin hyväksymme, että me emme voi kelvata syntisinä Jumalalle. Tulemme hänen eteensä nöyrinä ja tunnustamme, ettemme voi lähestyä häntä syntimme tähden. Mutta kun pyydämme Jeesuksen veren puhdistamaan meidät ja tulemaan elämämme Herraksi, silloin asemamme muuttuu: Emme enää ole Jumalan vihollisia, jotka ovat matkalla iankaikkiseen eroon hänestä, vaan saamme kokea hänen puhdasta ja runsasta armoaan, koska emme turvaudu enää omiin meriitteihimme, vaan Jeesuksen täytettyyn työhön. Vain sen kautta meillä on tämä Jumalan lapsen asema.

Sen jälkeen, kun olemme päättäneet turvautua Jeesukseen, alkaa prosessi nimeltä pyhitys. Sen päämääränä on päästä kerran perille, Jumalan luo. Matkalla sinne kohtaamme paljon hankaliakin asioita ja kaikkien elämämme vaiheiden kautta voimme valita, joko antaa niiden viedä ilomme ja rauhamme, niin että katkeroidumme ihmisille ja kenties Jumalallekin, tai opimme niiden kautta tulemaan läheisemmiksi Jumalan kanssa ja muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi. Yhtenä keinona muovatessaan meitä, Herra käyttää ahdistavilta tuntuvia tilanteita, joissa voimme päätyä katsomaan tilannetta luonnollisilla silmillä ja todeta, ettei tästä tule mitään. Tai sitten päätämme laajentaa näkökulmaa ja sanoa, että ”Herra, tää tilanne näyttää todella haastavalta, mutta kiitän uskossa jo siitä, että sinä olet tämänkin vuoren yläpuolella!”

Joskus meidän täytyy kiivetä korkean vuoren päälle askel kerrallaan ja kun olemme päässeet sinne, Jumala näyttää meille, miten matka on kasvattanut meitä ihmisinä ja annamme kunnian ja palvonnan hänelle. Hän voi myös näyttää, miten paljon olemme muuttuneet lähtötilanteesta tähän päivään ja se lohduttaa. Tuollaisia hetkiä itsellenikin on sattunut elämän aikana ja ne saavat kunnioittamaan ja palvomaan syvästi Jumalaa, koska tiedostan, että ainut joka on saanut muutoksen tapahtumaan on hän. Silloin armo kirkastuu.

Roomalaiskirje 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Kun olemme käyneet läpi elämässämme haasteita ja kokeneet, että läheisemme sekä Jumala ovat edelleenkin rinnallamme, se tuo iloa ja rauhaa. Toivo onkin tässä ajassa todella haluttua, koska ihmiset kokevat raskaitakin asioita elämässään ja juuri silloin kaipaamme toivoa. Toivo tulee Herralta, joka rakastaa meitä, mutta se jalostuu myös elämässämme, kun opimme kohtaamaan haasteet Jumalan voimassa ja pysymään pystyssä rankoissakin myrskyissä. Pyhän Hengen läsnäolo tuo toivon juuri oikeaan aikaan ja voimme kokea syvää rauhaa, vaikka toiset olisivat menettäneet jo kaiken toivonsa. Sen tähden onkin arvokasta oppia viettämään aikaa ihmisten lähellä, jotka ”uskon miehiä ja naisia”. Heillä on sellainen näkökyky, joka luo toivoa. Kukaan heistä ei ole käynyt helppoa tietä, vaan uskoa ja toivoa on koeteltu paljon.

Kun opimme luottamaan myrskyn silmässäkin Jumalan uskollisuuteen ja hyvyyteen, silloin Pyhä Henki tulee rinnallamme ja koemme taivaallista lohdutusta. Joskus lohdutus on myös kahdella jalalla ja kädellä varustettu, joka tulee juuri oikeaan aikaan ja rohkaisee. Älä koskaan unohda, että Jumala on lähellä ja tahtoo lohduttaa meitä ja täyttää Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, silloin katseemme pysyy hänessä ja voimme itsekin olla toisillekin lohduttajia, kun toiset todella tarvitsevat sitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Julkaistu

Nyt on Suomen aika

Ajatukseni oli kirjoittaa pastorini Perhon Pekasta ja siitä vaikutuksesta jonka hän on jättänyt sydämeeni palvelutyöllään ja persoonallaan. Nyt kun istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja firman palaveria, ajatus jalostui. Sain eilen illalla nähdä kuvan, jossa mainittu Pekka kylvi siemeniä pellolla. Kuvakulma laajeni ja se näytti valtavalta pellolta. Hän teki sitä rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiä kohtaan. Ymmärsin, että hän on kylvänyt Jumalan Sanaa ympäri maailmaa ja näin istuttanut sitä ihmisten sydämiin. Ymmärsin myös, että Jumala on siunannut sen työn ja antaa sille kylvölle sateen ja se tuottaa runsaan sadon hänen valtakuntaansa.

Mistä tämän kertainen otsikko kumpuaa? Northwind Collective julkaisi viime vuoden puolella Poika levyn. Tuo levy on valtavan voimakas hengellisesti. Sanon näin, koska monesti se saanut murtaa sydämeni syvästi. Kun se julkaistiin (mitä ilmeisimmin Helsingissä), Pekka oli pyydetty puhumaan lyhyesti ilosanoma paikallaolijoille. Hän haastoi ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle ja tietääkseni yli kymmenen lähti seuraamaan Jeesusta. Nyt kun aloin kuuntelemaan Northwindin biisiä ”veresi” se mursi sydämeni. Pekalla ja Northwindin jäsenillä on sama näky, he haluavat nähdä Suomen muuttuvan. Tässä osa tekstistä tuosta kappaleesta:

”Taivaallinen Kuningas, luovuit sinun oikeuksistas. Täydellinen Karitsa, sua rakastan, rakastan. Kärsit tuomion ihmisten, syyttävien sormien. Nöyrä mies kipujen, sua rakastan, rakastan. Täydellisen rakkauden ristillä näytit, päätit odotuksen sukupolvien. Häpeän ja synnit sä kannoit, tiesit lopulta saisit iloita. Täydellinen rakkaus ristillä voitti, otit avaimet kädestä vihollisen, kallis uhrisi oli tarpeeksi ja nyt veresi huutaa puolestani: Armahdettu. Vapautettu. Rakastettu. Parannettu. Lunastettu. Sovitettu. Pelastettu. Anteeksiannettu. Pyhä, puhdas, lapsi Jumalan, veresi ylläni huutaa puolestani.”

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Voimmeko me vielä olla vaiti siitä hyvästä uutisesta, joka on saanut muuttaa sydämemme? Minä en tahdo. Enkä usko, että sinäkään tahdot. Luin yhdestä timantista kirjasta, että kristinuskon ytimen tulisi kokea konkreettisella tavalla.  Miksi? Koska jos me vain luemme hengellisiä totuuksia ajatuksina, voimme epäillä niiden todenperäisyyttä, eikä Täydellinen Rakkaus tarkoittanut sitä niin. Jumala tarkoitti, että meillä on rakkaussuhde hänen kanssaan. Kun katsomme tuota tekstiä ”veresi” biisissä, se kumpuaa sydämestä, joka on kohdannut elävän Jumalan. Siinä on ilmestys Jumalan rakkaudesta ja se haastaa katsomaan miten suhtaudumme siihen.

Kun katsomme opetuslasten reaktiota, se ei ollut hengellisesti korrektia ja sen tähden osa fariseuksista halusi hiljentää Jeesuksen palvonnan. Mutta sen sijaan Jeesus kertoo, että hän nauttii siitä, että häntä kunnioitetaan ja palvotaan! Jos uskovat ymmärtäisivät miten suuri voima on ylistyksellä suhteeseemme Jumalan kanssa ja hänen Isän rakkauden kokemisessa, tekisimme sitä enemmän. Jos oppisimme palvomaan Jumalaa sydämestämme, silloin oppisimme jättämään taakkamme hänen käsiinsä! Se olisi valtavan vapauttavaa ja voisimme kertoa lähimmäisillemme kuinka paljon Jumala rakastaa heitä. Emme tahdo enää kuollutta uskontoa, vaan rakkaussuhteen Jumalan kanssa.

Lopuksi tahdon kirjoittaa jotain Perhon Pekasta. Siitä, miten olen kokenut hänen persoonansa muutamien vuosien ajan elämässäni. Kun hän on nyt ollut pastorini vajaan neljän vuoden ajan, se on ollut timanttia. Miten kuvailisin tätä Jumalan miestä? Hän on hyvä ystäväni, johon luotan sydämestäni. Hän on rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Hän muistuttaa Jeesusta, koska hänellä ei tunnu olevan koskaan kiire. Hän on läsnä ja empaattinen. Hän on aktiivinen kuuntelija ja viisas neuvonantaja. Hänen rukouksensa kumpuaa syvästä rakkaussuhteesta Jumalaan. Hän on johtajahahmo ilman kyynisyyttä tai halua kontrolloida ihmisiä, hän on oivallinen organisoija ja rohkaisija.

Hän on saanut vastaanottaa Jumalan Isän rakkautta ja hän jakaa sitä eteenpäin, hän saa ilmestystä tuosta rakkaudesta jatkuvasti. Ja juuri sen tähden hän on todella helposti lähestyttävä. Hän on armollinen, joustava, taitava opettaja. Hänen katseensa on aina siinä miten hyvä Jumala on ja hän johdattaa ihmiset hänen läheisyyteen. Suomalaiset ovat hänen sydämessään, hän tahtoo olla muuttamassa Jumalan avulla tän kansan. Hänellä on mahtava huumorintaju, joka tuo rentouden ilmapiiriin. Lopuksi, koen että hän on todellinen rinnalla kulkija.

Kun mietin omaa palvelutyötäni, en olisi lähellekään tässä ilman niitä mielettömiä hetkiä Pekan kanssa. Hänellä on valtavan tärkeä vaikutus Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Se tapa kohdata kaikenlaiset seurakuntalaiset on ilmiömäistä ja siksi on haikeaa jättää jonkinlaiset jäähyväiset hänelle hänen jatkaessaan työtä Jumalan valtakunnassa tulevaisuudessa Hyvä Sanoma ry:ssä. Toisaalta tiedostan, että kun Pekka saa toteuttaa kutsuaan uudessa työssä tulevaisuudessa, Jumala saa pelastaa monia ihmisiä.

Jos yritän vetää kaiken yhteen, voin vain sanoa, että Jumala odottaa meitä. Hän odottaa, että me vapaaehtoisesti antaudumme hänelle. Hän ei tahdo tehdä meistä orjiaan, vaan vapautensa omaksuneita rakkaita lapsiaan. Silloin ymmärrämme, kuinka paljon hän rakastaa meitä ja kaikkia. Kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan, silloin meidän tehtävämme on viedä tuo rakkauden kokemus eteenpäin ja alkaa puhumaan elämää ihmisille lähellämme ja kenelle tahansa hän tahtoo meidän kertovan! Mitä jos armon vuonna 2019 me Jumalan lapset tahtoisimme nähdä muutoksen kotimaassamme ja alkaa rakastaa ihmisiä Jumalan rakkaudella? Se olisi muutoksen alku. Ole siunattu 😀