Anna meille puhtaat kädet

Näin mielenkiintoista unta siitä, kuinka ylistyksenjohtajat, joilla on lahja kirjoittaa lauluja Jumalan kunniaksi olivat lamaantuneet sen tähden, että ikään kuin lähde oli kuivunut: heille ei ollut syntynyt uusia lauluja pitkään aikaan. Nyt he alkoivat huutaa Jumalaa, että hän virvoittaisi heidän henkensä, jotta hänen kansansa voisi ylistää häntä uusien laulujen kautta. Tuossa hetkessä näin, kuinka puhtaat kädet nousivat Jumalan puoleen. Kysyin Herralta mitä se merkitsee? Sitten heräsin. Näin myös kuivan erämaan unessani. Se kuvastaa minulle sitä tilannetta, jossa Herran kansa herää todellisuuteen: Ei näin ole hyvä! Ylistyksenjohtajat nousivat uskoakseni esimerkiksi siitä Herran kansasta, koska he tahtovat laulaa sydämestään Jumalalle ja kun hengellinen kuivuus valtaa, silloin heidän henkensä herää. Näin tulisi tapahtua koko Jumalan seurakunnan kohdalla.

Job 17:9

Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Näyttää siltä, että meidän tulee valita oikea asenne, kunnioittaa Herraa sydämestämme, osoittaa elämällämme, että tahdomme juurtua syvälle häneen. Silloin hän tuo siunauksen.

Haggai 1:2-11

Näin sanoo Herra Sebaot: ”Tämä kansa sanoo: ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina? Ja nyt, Herra Sebaot sanoo näin: Tarkatkaa elämäänne! Te kylvätte paljon mutta saatte vähän satoa. Te syötte mutta ette tule kylläisiksi. Te juotte, mutta janonne ei sammu. Te pukeudutte, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työnsä palkan rikkinäiseen kukkaroon. Näin sanoo Herra Sebaot: Tarkatkaa elämäänne! Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Te luulette saavanne paljon mutta saatte vähän. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan pois. Miksi kysyy Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden! Se on raunioina, mutta juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sen vuoksi taivas pidättää teiltä kasteen ja maa satonsa. Minä olen kutsunut kuivuuden maahan, vuorille ja viljapelloille, viinitarhoihin ja oliivitarhoihin, maan kaikille viljelyksille. Se vaivaa ihmisiä ja eläimiä ja kaikkea kätten työtä.”

Kun katson tätä kokonaisuutta, näen, kuinka Jumala on tahtonut kuivuuden kautta puhutella kansaansa. Hän tahtoo herätellä sitä. Näen, kuinka mies menee viinitarhaansa hakemaan rypäleitä ja huomaa, ettei satoa ole. Sama toistuu joka puolella: Palkkatyössä oleva tekee raskasta työtä elantonsa eteen, mutta ei huomaa, kuinka rahat valuvat pois. Eläimetkin kärsivät kuivuudesta. Maa huutaa Jumalan puoleen, että hän lähettäisi sateen! Miksi on niin kuivaa? Jos katsomme elämäämme, voimme kysyä, onko hengellisesti kuivaa? Mistä se johtuu? Eikö Jumala ole luvannut siunata meitä? Eikö hän ole Kaikkivaltias? Miksei hän tee mitään hyväksemme? Voimme esittää lukemattomia kysymyksiä ja katkeroitua Jumalalle, mutta kannattaako se? Haluaako hän herätellä tällä kaikella meitä?

Laiskuus. Se nousi sydämelleni, kun luin sanat ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Joskus jokainen väsyy, eikä kykene, mutta toisaalta lihamme on luonnostaan laiska. Kun Jumala lähettää sanansa: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Se haastaa meitä katsomaan sydämeemme. Saako Jumalan kutsu siellä vastakaikua, vai käännämmekö vain kylkeä ja sanomme, että anna olla! Ei minua kiinnosta. Tahdon vain nauttia elämästäni. Jos olemme nähneet vaivaa rakentamalla turvallisen kodin perheellemme ja ajatelleet, että omat käteni sen rakensivat ja en tarvitse ketään, silloin ylpeys näyttäytyy. Jos olemme rehellisiä, kaikki mitä meillä on, on Jumalan suurta lahjaa ja armoa. Miksi emme antaisi hänelle keskeistä osaa elämässämme, kun hänen kädestään tulee kaikki hyvä?

Kutsu parannukseen, siis mielenmuutokseen. Rakas pastorini Jacob Huttunen puhui viime sunnuntaina rukouksesta ja sen voimasta. Hän kertoi, että parannuksen tekoon liittyy syntien tunnustaminen oleellisena osana, mutta mielenmuutos ei automaattisesti linkity synnistä tehtävä parannus. Kun luemme Sanaa, löydämme kohtia, joissa Jumala katuu. Tekeekö Jumala syntiä? Ei. Hän vain muutti mieltään. Esimerkki: Jos olen päättänyt, että ostan saippuaa vessaan ja rakas tyttöystäväni sanoo, että monilla on sitä myös tiskialtaan vieressä ja sanon, etten osta sinne ja sitten seuraavalla kauppareissullani näen halvan saippuan ja päätän ostaa sen sinne, kyse on mielenmuutoksesta, johon ei liity synninteko millään tavalla. Tämä esimerkki on totta :D.

Onko parannuksen teko helppoa? Ei aina. Katso näitä sanoja: Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Tuohon aikaan ei ollut sitä tekniikkaa ja koneita, joilla olisi helppo kaataa ja tuoda puita ja rakentaa temppeli. Aluksi voimme joutua tekemään lujan päätöksen, ja pitämään siitä lujasti kiinni, kun tulee mieleen, että anna periksi. Mutta jos päätämme jatkaa Jumalan osoittamalla tiellä, aikanaan saamme palkan. Miksi Herra kiivaili niin voimakkaasti temppelinsä puolesta? Hän tahtoi ja tahtoo edelleen asua lähellä kansaansa. Hän janoaa syvää yhteyttä ihmiseen, johon hän on sijoittanut jotain taivaallista. Jokainen on hänelle todella rakas ja hän tahtoo puhua meille jokaiselle. Hän ei ole välinpitämätön ja ajattele, että on aivan sama, vaikkei ihminen tahtoisi tehdä parannusta. Jumalan hyvyys ajaa mielenmuutokseen. Se saa ymmärtämään, ettei ole mitään arvokkaampaa, kuin se, että saamme elää läheisessä suhteessa hänen kanssaan! Herra tahtoo näyttäytyä kunniassaan, että häntä kunnioitettaisiin syvästi, sitä on oikea Jumalan pelko. Silloin hän saa olla Herra.

Uskon, että näkemäni puhtaat kädet jotka nousivat Jumalan puoleen, kuvaavat asennettamme elää läheisessä suhteessa häneen, joka tahtoo olla elämämme Herra. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvä suunnitelma meille kaikille ja hän tahtoo puhdistaa sydämemme ja kätemme, jotka kuvaavat elämämme päätöksiä, jotta hän saa johtaa elämäämme säännöllisesti mielenmuutokseen, koska olemme vain heikkoja, vajavaisia ihmisiä, ja juuri silloin hän saa olla vahva, johon turvaamme sydämestämme. Ole siunattu!