Kuuliaisuudesta

On kulunut aikaa ja paljon viime blogista. Mutta lopulta tänään maltan pysähtyä tämän aiheen äärelle, joka on ollut jo useamman viikon sydämelläni. Työuupumukseni jälkeen päätin, etten ota stressiä siitä, milloin kirjoitan seuraavan kerran ja se tuntuu hyvältä. Olen saanut pelata frisbeegolfia, hoitaa ihmissuhteita, käydä töissä ja huomata, ettei mun voimat aivan samalla tasolla ole, kuin ennen uupumusta. Tukkaakin on vähemmän päivä päivältä 😉 Mutta se ei haittaa. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun rakas nuorisopastorimme Neea Perho puhui vapaudesta muutamia viikkoja sitten Seinäjoen ILTA:ssa.

Olen miettinyt viimeisten viikkojen aikana rehellisesti omaa suhdettani Jumalaan, miten minä toimin: haenko lyhytaikaista nautintoa enemmän kuin tahdon elää hänen johdatuksessaan ja tahdossaan. Mitä tuo tarkoittaa suomeksi? Sitä, että millaisia valintoja teen arjessani: teenkö aina oman tahtoni mukaan, joka ei osaa lähellekään aina pysähtyä, paitsi silloin, kun on aivan loppu ja on pakko himmata. Tai huomaan tekeväni valintoja, jotka eivät todella ole minulle parhaaksi. Jos tahdomme vaikuttaa tämän ajan keskellä, meidän tulee antautua Jumalalle, sen sijaan, että antaudumme maailman arvoihin. Otetaan hyvä esimerkki:

Danielin kirja 1:3-7

Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta. Kuningas käski antaa heille ruokaa omasta pöydästään ja viinejä, joita hän itse joi, ja käski kasvattaa heitä kolme vuotta. Sitten osa heistä pääsisi kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat Juudan heimosta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. Ylieunukki antoi heille uudet nimet: Danielille hän pani nimeksi Beltesassar, Hananjalle Sadrak, Misaelille Mesak ja Asarjalle Abed-Nego.

Israelilaiset vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, joka oli järkyttävä tapahtuma. Kuitenkin osa pääsi etuoikeutettujen asemaan, kuten näemme. Näyttää siltä, että kannatti totella kuningasta ja syödä hänen ruokiaan ja juomiaan, koska kolmen vuoden koulutuksen jälkeen olisi mahdollista päästä palvelemaan hänen hoviinsa, arvostettuun asemaan. Mutta oliko asia todella näin yksinkertainen? Ei. Huomaamme, että kuningas tahtoi mukauttaa israelilaisten nuoret miehet omaan kulttuuriinsa, ja unohtamaan oma identiteettinsä osana Jumalan valittua kansaa. Muokkaus lähti siitä, että he saivat uudet nimet. Mihin nimi viittaa? Identiteettiin. Maailma antaa meille uuden identiteetin, jolla sekoittaa keitä todella olemme syvimmältämme. Koulutuksen avulla huomio pyrittiin suuntaamaan ihan muualle kuin Jumalaan. Babylon kuvaa Raamatussa maailmaa ja sen arvoja. Se oli paikka, jossa kaikki nautinto oli lähellä ja luvallista – oli helppo alkaa palvomaan sitä, mitä muutkin palvoivat. Mutta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat toista maata:

Daniel kirja 1:8-14

Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle.” Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: ”Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet.” Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa.

Tämä jakso osoittaa mielestäni hyvin sen, että Daniel ja hänen ystävänsä olivat oppineet jotain todella tärkeää ennen pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan. He olivat ymmärtäneet, ettei se mikä päällepäin näytti hyvältä aina ole parasta, vaan kannattaa pitää kiinni periaatteista, jotka heidän vanhempansa ja aikaisemmat sukupolvet olivat heille opettaneet. Olisi todella helppoa suostua syömään kuninkaan herkkuja ja juomaan viiniä, kun käsky oli annettu korkeimmalta mahdolliselta taholta, jos katsomme inhimillisesti. Mutta Daniel ja hänen ystävänsä eivät tahtoneet saastuttaa itseään, se oli päätös, jota he arvostivat enemmän kuin mukautumista maailman arvoihin. Mitä seurasi siitä, että olivat uskollisia Jumalan tahdolle?

Danielin kirja 1:15-20

Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet. Kuninkaan määräämän ajan mentyä umpeen ylieunukki vei kaikki pojat Nebukadnessarin eteen. Kuningas puhui poikien kanssa, eikä koko joukosta löytynyt yhtäkään Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan vertaista, ja he pääsivät kuninkaan palvelukseen. Aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit.

Avain menestykseen löytyy näistä sanoista: Jumala antoi taitoa ja kykyä. Ilman sitä he eivät olisi eronneet muista. Koska Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat kuuliaisia Jumalan tahdolle, hän antoi heille sellaisen kyvyn, jota kukaan ei voinut päihittää, se oli armoa. Jos mietimme tätä esimerkkiä omaan elämäämme, tiedostamme, ettei kuuliaisuus ole seksikästä. Jos me seisomme Kristus kalliolla, siis luotamme häneen sydämestämme, päätämme olla saastuttamatta itseämme maailman arvoilla, se ei todellakaan ole hottia maailman silmissä. Sen sijaan meitä voidaan helposti pitää tekopyhinä, vanhan aikaisina ja hulluina. Kun olin nuori mies, olin ehkä kuudennella luokalla ja valitsin olla rehellinen, minulle koulusta tuttu kaveri sanoi, että opettele valehtelemaan. En vastannut mitään, koska tiedostin Jumalan lapsena, ettei valehteleminen tädilleni ole vaihtoehto. Hän oli kasvattanut kaikessa rehellisyyteen. Nyt 26 vuotta myöhemmin ymmärrän hyvin, miksi tarvitsin rohkaisua Pyhältä Hengeltä olla hiljaa tuossa tilanteessa.

Jos me päätämme antautua Jumalalle, silloin kykenemme vastustamaan kiusauksia. Mutta jos ajattelemme, että olen niin vahva, että vaikka menisin baariin, ja antaisin itselleni pienen mahdollisuuden juoda pitkästä aikaa, ja ajattelen, että en minä tällä kertaa juo itseäni humalaan, se ei ole viisautta eikä nöyrän päätös. Herra tahtoo opettaa meille hänen viisauttaan, jos vain tahdomme kuunnella avoimin korvin ja sydämemme tahtoo totella häntä. Kun olin yläasteella ja asuimme Kärsämäellä, eräs koulukaveri sanoi, että he voivat hakea minut kotoa lauantaina autolla, että lähdemme tuiskulaan, joka on Nivalassa. Minä vastasin, etten lähde. Vaikka sanoin sen häveten, olin onnellinen, etten koskaan lähtenyt mukaan tuollaisiin ja Jumala varjeli.

Voimme oppia paljon Danielin, Hananielin, Misaelin ja Asarjan esimerkistä. Me tarvitsemme tänään mielen lujuutta paljon, kun maailma tekee kaikkensa, ettemme olisi maailman muuttajia vaan mukautujia. Rukoilen, että sinä, rakas lukijani päätät olla muuttaja, joka olet valona juuri siinä paikassa missä olet! Ole siunattu.