Jeesuksen kärsimykset

Markus 15:16-20

Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran palatsin sisäpihaan ja kutsuivat koolle koko sotilasosaston. He pukivat hänet purppuraviittaan, väänsivät orantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä. Sitten he alkoivat pilkallisesti tervehtiä häntä: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!” He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.

Jos sinä olet kokenut elämässäsi tilanteita, joissa sinua pilkataan, nimitellään ja alistetaan, voit uskoa, että Jeesus voi todella samaistua oloosi. Markus kertoo 15 luvun jakeessa 15, että Jeesus oli juuri ennen tätä yllä olevaa kohtausta ruoskittu. Kun luin tätä lukua viime viikolla, kyyneleet alkoivat virtaamaan. Miksi? Sen tähden, että Jeesus oli todella runneltu jo tuohon mennessä. Sen jälkeen tuossa jaejaksossa kerrotaan, kuinka häntä nöyryytettiin koko sotilasosaston voimin. En ole historian tuntija, että osaisin kertoa, kuinka suuri sotilasosasto oli tuohon aikaan, mutta ei välttämättä ihan pienikään.

Hän koki ensin fyysisesti todella julman rangaistuksen, jossa hänen ruumiinsa revittiin käytännössä palasiksi. Sen tähden profeetta Jesaja kuvaa kahdessa jakeessa osuvasti hänen olemustaan:

Jesaja 53:2b, 52:14

Ei ollut hänellä komeutta eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

Niin kuin monet kauhistuivat häntä – niin runneltu hän oli, hän ei enää näyttänyt ihmiseltä, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo.

Jesaja sai nähdä näyssä Jeesuksen Kristuksen runneltuna Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mieti hetki tämän päivän maailmaamme. Tuossa sanottiin, ettei Jeesus ollut tunnistettava, eikä mitään kauneutta tai komeutta ollut havaittavissa. Mitä, ikävä kyllä, monet ihmiset, jotka ovat maailman silmissä arvostettuja, kauniita ja komeita ja rohkeita tekevät, kun kadulla tulee vastaan esimerkiksi päihtynyt, risaisiin ja likaisiin vaatteisiin pukeutunut, yksinäinen ihminen, joka pyytää apua? He kääntävät selkänsä hänelle. Eikä vain he, vaan minäkin helposti lankean tuollaiseen. Mikä ongelma siinä on? Se, että Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta ja hän rakastaa laitapuolen kulkijoita aivan yhtä paljon kuin kaikkia muitakin. Raamattu ei valehtele: Kun saamme käsityksen siitä, kuinka runneltu Jeesus oli, vieläpä täysin syyttömästi, monet hylkäävät hänet, koska olemme tottuneet kiilloteltuihin mainoskuviin, jotka miellyttävät elämänkatsomustamme.

Miksi Jeesuksen täytyi kärsiä?

Jesaja 53:4-5

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Mitä Jeesus ihan oikeasti oli tehnyt, ansaitakseen tällaisen rangaistuksen? EI yhtään mitään! Hän oli tehnyt pelkästään hyviä asioita. Hän oli ruokkinut ja parantanut paljon ihmisiä ja siksi syntiset, jotka eivät voineet koskaan täyttää juutalaisten lain säädöksiä ja hankkia pelastusta itselleen, viihtyivät hänen luonaan. Jeesus rakasti ihmisiä, hän kertoi miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa ja suhde ennalleen asetetaan Luojan ja ihmisen välille. On siis todella tärkeää lukea huolellisesti nämä jakeet ja nähdä, mitä tässä painotetaan.

Kun Raamatussa kerrotaan, että jotakin henkilöä rangaistiin, ihmiset tulkitsivat sen niin, että Jumala on langettanut sen, ja se on oikeudenmukainen tuomio. Mutta tämä tuomio oli täysin erilainen. Tässä kerrotaan, että Jeesus kantoi sairautemme ja kaikki kipumme. Sen lisäksi Jumalan sallima rangaistus kohdistui häneen, koska hän oli uhrikaritsa, joka sovittaa kaikkien ihmisten synnit. Ilman verenvuodatusta ei ollut vanhassa liitossa anteeksiantoa ja sama pätee uuteen liittoonkin. Vanhan liiton aikana rangaistus ihmisen synneistä langetettiin virheettömän eläimen päälle ja sitä seurasi anteeksianto. Uudessa liitossa Jeesus on ainut, joka todettiin syyttömäksi, joka voi kantaa raskaan taakan ja lunastaa kaikki ihmiset synnin vallasta Jumalan valtakuntaan. Ainoastaan uskomalla Jeesukseen ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan ja saa kokea armon voiman konkreettisesti.

On myös todella vapauttavaa lukea, että ”Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jeesuksen kärsimyksistä seurasi myönteinen lopputulos! Rauha, jota ei oltaisi koskaan voitu muuten saavuttaa. Nyt Jumalan oikeutettu viha synnin tähden siirrettiin Jeesuksen kannettavaksi ja kun sovitus oli saavutettu, pysyvä rauha saavutettiin. Mitä tästä seurasi? Se, että Jeesuksen täydellinen vaellus ja puhtaus eli pyhyys, luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Kun Jumala katsoo sinua ja minua, hän näkee Jeesuksen puhtauden meissä, jotka tahdomme elää pyhityksessä, muuttuen päivittäin Jeesuksen kaltaiseksi.

Toinen merkittävä siunaus Jeesuksen ansiosta on se, että meidät on parannettu hänen kauttaan. Tämä tarkoittaa sekä fyysisiä, että henkisiä haavoja ja sairauksia. Milloin viimeistään tämä toteutuu täysimääräisesti? Silloin, kun pääsemme Jumalan luo, viimeistään silloin saamme kokea ruumiin terveyden ja eheyden. Mitä tästä kaikesta voi sanoa? Antaa kaikki kunnia ja ylistys Jeesukselle, jota ilman emme voisi elää Jumalan yhteydessä! Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Sankarit

Monet rakastavat sankaritarinoita tämän päivän maailmassamme. Sankari elokuvat myyvät hyvin ja itsekin nautin sellaisista. Jos katsomme Raamattuun, löydämme monia mielenkiintoisia tarinoita sankareista. He eivät olleet ihmisten silmissä minkään arvoisia. Mietipä esimerkiksi vaikka Daavidia. Hän oli ylenkatsottu oman perheen keskellä. Kun profeetta Samuel tuli voitelemaan kuningasta, jonka Jumala oli valinnut Saulin langettua pois Jumalan tahdosta, hän ajatteli ensiksi, että Jumala on valinnut esikoisen, joka näytti voimakkaalta mieheltä. Mutta Herra katsoo sydämeen, ei ulkomuotoon.

1 Samuelin kirja 16:11-13

Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä, kauniskasvoinen ja hyvännäköinen. Herra sanoi: ”Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.” Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.

On merkittävää havaita, ettei kukaan odottanut Daavidin tulevan paikalle, hän on oli vähäpätöisin perheessä, koska oli nuorin. Mutta Herra valitsee sellaisia käyttöönsä, jotka ovat nöyriä. Kuninkaat ja profeetat voideltiin tehtäviinsä vanhan liiton aikana ja silloin Pyhä Henki tuli heidän ylleen. Juuri sen tähden Daavid kykeni voittamaan Goljatin, koska ei pelännyt. Pyhä Henki tuo rohkeuden. Ihmisen tehtäväksi jää vain vastaanottaa se ja alkaa käyttämään sitä rohkeasti.

1 Korinttolaiskirje 1:26-30

Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Kuka sitten voi olla ”Jumalan sankari”? Jokainen Jumalan lapsi. Juuri sinä. Koska Jumala tahtoo käyttää ihan jokaista lastaan valloittamaan maailmamme ilosanomallaan ja hän tarvitsee nöyriä ja uskollisia miehiä ja naisia, jotka rakastavat lähimmäisiään aidosti. Saatamme ajatella, ettei meistä ole siihen. Mutta jos alamme katsomaan yllä olevaa jaejaksoa, kaikki tekosyyt menettävät voimansa.

Ylpeitä Jumala ei voi käyttää, koska he eivät viesti hänen rakkaudestaan aidosti. Mutta hän voi opettaa jokaiselle nöyryyttä, jos ihminen on halukas oppimaan virheistään. Jos maailma pitääkin Jumalan lapsia hulluina, koska he tunnustavat oman rajallisuutensa ja tarpeensa Jumalaa kohtaan, he itse ovat ylpeitä, jotka saattavat pitää itseään viisaina. Maailman viisaus onkin aivan eri asia kuin Jumalan viisaus. Vain nöyrät saavat sitä. Ihmisten, jotka luottavat omaan viisauteensa, on vaikea ymmärtää miksi ihminen tarvitsee Jumalaa. He järkeilevät, ettei niin hullua olekaan, että kannattaa luottaa näkymättömään Jumalaan, joka antaa syntejä anteeksi.

Ne jotka pitävät uskovia heikkoina, eivät näe, että voima tulee Jumalalta ja se saa meidät tekemään ihmeitä Jumalan kunniaksi. Jos jokin on syntyperältään alhainen tai muutoin merkityksetön, maailma kääntää selkänsä sellaisille. Sen sijaan Jumala tahtoo rakastaa rikkirevittyjä ihmisiä, joilla on kamala menneisyys, mutta ihana tulevaisuus, koska he riippuvat kiinni Jeesuksessa. Jos Jumala käyttäisi sellaisia ihmisiä, jotka ovat ylpeitä, he eivät antaisi kunniaa hänelle. Siksi hän nostaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole maailman silmissä mitään. Jumalan lasten on tärkeä muistaa, että kaikki riippuu siitä, että me turvaamme Jeesukseen, koska ilman häntä emme voi mitään tehdä.

Sankaruus liittyy mielestäni aina johtajuuteen. Tämän päivän sankaruus voi olla esimerkiksi sitä, että elät vaikeassa olosuhteissa tyynenä. Katsot myrskyä, mutta tunnet sisälläsi Jumalan antamaa rauhaa. Koet ehkä myrskyn ravistelevan sinua joka puolelta, testaten elämäsi perustuksia. Silloin kysytään mille olemme rakentaneet. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle, se kestää, vaikka ahdistaisi ja yrittäisi masentaa oikein kunnolla. Jeesus ei hylkää sinua eikä minua. Mielialamme vaihtelevat hyvinkin voimakkaasti ja luulemme monesti, ettei ole enää ulospääsyä, mutta se mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista: Meidän edessämme oleva vuori on hänelle pieni kivi. Luottamus on avainsana.

Hän tahtoo opettaa meille, ettei meidän tarvitse luottaa omaan voimaamme ja kykyymme ratkaista, koska inhimilliset voimavarat ovat aina rajalliset, mutta hän voi kaiken. ”Hän voi vuoret siirtää, pelastajani hän on, auttajani hän on, ikuinen pelastuksen tuoja, hän kukisti kuoleman, kukisti kuoleman.” Tuo kertosäe on soinut viime viikon aikana päässäni, kun olen kokenut ahdistusta ja miettinyt, mikä tässä auttaa. Parasta mitä tein tuossa tilanteessa oli heittää kaikki huolet ja murheet Jumalalle. Sen jälkeen seuraavana yönä nukuin kuin tukki, en herännyt yhtään kertaa, vaikka yleensä herään kaksi tai kolme kertaa!

Sinä olet Jumalan rakas lapsi. Se määrittää identiteettisi. Et ole hyljätty ja unohdettu, vaan kallisarvoinen. Sinä voit loistaa Jumalan valoa tässä ajassa rohkeasti ja tuoda iloa monen lähimmäisesi elämään sisäistämällä kuka olet Kristuksessa. Sinä olet voittaja ja sankari hänessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Miksi kannattaa rukoilla?

Koska Armon Henki on läsnä koko ajan. Kyse on meidän rajoittuneisuudestamme. Emme aina tiedosta, että Jumala on läsnä jatkuvasti kaikkialla. Hän tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa. Hän tahtoo ilmestyä juuri sinun elämässäsi. Hän tahtoo auttaa sinua. Hän tahtoo tehdä ihmeitä, taloudellisia ja fyysisiä. Kun sinä ja minä etsimme Jumalaa, hänen pyhä läsnäolonsa laskeutuu hyvin konkreettisella tavalla.

Muistatko ihmeen Apostolien tekojen kolmannesta luvusta (3:1-10)? Siinä kauniinportin edessä oleva rampa erehtyy pyytämään almua Johannekselta ja Pietarilta. Nämä miehet olivat täynnä Pyhää Henkeä, koska rukoilivat paljon. He näkivät hengen silmin mitä voi tapahtua. Muut ihmiset eivät nähneet. On jälleen kerran kyse läheisestä suhteesta Jumalaan. Jos vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa palvoen ja rukoillen, alamme näkemään aivan eri tavalla: Jumalan silmin!

Kun viime lauantai aamuna aloin heräilemään ja aloin rukoilla Seinäjoen illan nuorten ja nuorten aikuisten puolesta, sain Jumalan armosta nähdä kuvan, jossa hänen pyhä läsnäolonsa oli voimakkaasti läsnä paikassa jossa rukoilemme. Koin, kuinka hänen vaikutusalansa laajeni, kun etsimme häntä kokosydämisesti. Miksi se on tärkeää? Siksi, että tahdomme nähdä nuorten tulevan uskoon, tapahtuvan ihmeitä ja läpimurtoja jokaisen elämässä. Ilman Jeesusta emme voi tehdä mitään (Joh. 15:5). Olemme aina riippuvaisia hänestä!

Ymmärsin myös, että Herra tahtoo puhdistaa seurakuntaansa ja olla elämämme Herra. Siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Hän tahtoo antaa läpimurron, kyse on siitä, janoammeko me sitä? Jos tahdomme nähdä ihmeiden tapahtuvan, masennuksen ja ahdistuksen häviävän, meidän tulee etsiä hänen kasvojaan. Hän kutsuu meitä siihen. Taivas on totta siellä, missä häntä etsitään ja kaivataan. Silloin hän saa olla se Kuningas, joka hän on. Meidät on kutsuttu tuomaan Jumalan valtakunta todelliseksi maan päälle. Hän tahtoo näyttää kuka hän todella on. Koska hän on täydellinen rakkaus.

Kuinka Jumala tahtoisikaan näyttää valtasuuruutensa Suomessa ja koko maailmassa. Mutta hän odottaa, että me etsimme häntä ja rukoilemme, näin osoitamme, että hän on herramme. Kyse on alistumisesta, joka on raamatullista. Mitä jos seurakuntien jäsenet Suomessa alkaisivat määrätietoisesti etsimään Jumalan kasvoja päivittäin? Jos emme tyytyisi siihen, että tuomme hänen eteensä ”valituslistamme”, jonka hän jo tietää, vaan jättäisimme huolet ja murheet hänelle ja alkaisimme kiittämään, että hän vastaa rukouksiimme. Mitä tapahtuisikaan, jos päättäisimme alkaa määrätietoisesti rukoilemaan kansanedustajien ja presidentin puolesta, että he tekisivät Jumalan mielenmukaisia päätöksiä? Niin, että Jumalan tahto saa tapahtua Suomessa, ei ihmisen oma tahto.

Mieti, että jos tulisimme seurakuntaan ja jokainen olisi rukoillut tilaisuuden puolesta, että Jumalan väkevä läsnäolo ilmestyisi tuossa hetkessä. Mitä luulet, tapahtuisiko jotain? Olen varma siitä. Sen verran monta kertaa olen nuorempien ja vanhempien kanssa ollut rukoilemassa ennen tilaisuuksien alkua, että huomaan heti, kuinka Jumalan läsnäolo on läsnä voimakkaammin, koska me tahdomme löytää hänet. Hän on aina lähellämme, mutta hän odottaa, että me tahdomme hänen lähelleen.

Roomalaiskirje 8:26-27

Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Hän, joka tutkii sydämet, tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.

Jumalamme ei ole kuuro, hän kuulee myös aran ihmisen huokauksen ja tahtoo auttaa meitä. Kyse on sydämen asenteesta. Pyhä Henki tahtoo auttaa meitä rukoilemaan. Hän asuu meissä ja vaikuttaa meissä halun rukoilla läheistemme puolesta. Olen vuosien kuluessa oppinut, kuinka tärkeää on totella heti, kun Pyhä Henki sisälläni ilmaisee tarpeen rukoilla. On myös lohduttavaa, että Pyhä Henki ei koskaan rukoile meidän puolestamme väärin suhteessa Jumalan tahtoon. Jumalan tahto meille on aina hyvä ja paras ja meidät on kutsuttu elämään vaikutusvaltaista elämää Herrassa.

Meidät on kutsuttu tekemään tilaa Jumalalle. Siksi hän tahtoo, että hänen lapsensa etsivät häntä ja tahtovat samaa kuin hän. Kun me siunaamme ja rukoilemme toisten puolesta, hän siunaa meitä. Hän tahtoo opettaa näin taivaan valtakunnan periaatteen siitä, että kun kylvämme oikeaan peltoon siunaavalla asenteella, sitä seuraa hyvä sato. Kun kylvämme Henkeen, me muutumme. Jos taas kylvämme itsekkyyteen, joudumme ongelmiin.

Mitä tapahtuu, kun rukoilemme? Asenne ympäristö hengellisille asioille madaltuu. Ihmiset tahtovat tulla uskoon ja saada saman Pyhän Hengen tulen, voiman ja rakkauden, mikä meissä vaikuttaa. Jumala on yliluonnollinen. Se on hänelle normaalia. Meille se ei aina ole. Mutta kun olemme kerran hänen rakkaita lapsiaan, meidänkin tulisi oppia hyväksymään myös tämä osa Isästämme? Hän tahtoo ilmentää voimaansa, koska hän on hyvä, uskollinen ja armo.

Jos Jumala saa sytyttää meidät tulenliekeiksi ja meillä on keskinäinen yhteys, meistä tulee suuri valo ja lämmin yhteisö. Hän yhdistää meidät kun rukoilemme. Oletko nähnyt uskovien riitelevän? Minä olen, ikävä kyllä. Mutta jos me etsimme Jumalaa, meille kasvaa yhteys, varsinkin, kun keskitymme oleelliseen. Sitä Jumala tahtoo! Kun paikallisseurakunta sitoutuu etsimään Jumalaa, voimme todella vaikuttaa paikkakuntaan, jossa elämme. Sen lisäksi tahdomme aktivoitua yksityisessä rukouselämässä ja silloin kaikki alkavat näkemään, että tuolla pojalla, tytöllä, miehellä ja naisella on enemmän! Oletko valmis astumaan esiin ja etsimään Herraa, joka rakastaa sinua? Siunattua viikonloppua 😀

Jumalan ylistäminen on ihanaa!

Kävelin jokin aika sitten ystäväni kanssa kirpeässä pakkassäässä metsässä. Pysähdyimme hetkeksi ja aloin kokemaan Jumalan ihanan läsnäolon aivan siinä paikassa. Linnut lauloivat ja oli hiljaista. Ajattelin ääneen, että kuinka arvokasta on pysähtyä elämässä ja tulla hiljaisuuteen. Hiljaisuudessa Jumala puhuu meille, kun pidämme korvamme auki. Aloin janoamaan Jumalaa kun olimme aivan hiljaa. Sydän alkoi palvomaan Herraa siitä, miten hyvä, armollinen ja uskollinen hän on. Milloin sinä olet käynyt viimeksi luonnossa ja vain ollut hiljaa? Anna Jumalan tulla sinua lähelle ja alat huomaamaan hänen uskollisuutensa ja hyvyytensä elämässäsi.

Tämän päivän ihmisten yksi suurimmista ongelmista on se, etteivät he enää osaa hiljentää tahtia, sydäntään ja rauhoittua: olla aivan hiljaa. Jos oppisimme hiljentämään tahtimme ja välillä erottamaan aikaa luonnossa olemiseen, olisimme luovempia. Näin uskallan väittää. Ystäväni huomasi tullessaan luokseni, että haukottelin. Saman tien tuli kysymys, että olenko ollut ulkona vielä tänään? En ollut, joten happivarasto kaipasi raitista ilmaa. Vasta kun aivoni saivat happea, alkoi luovuus virtaamaan olemukseeni ja pääsin eteenpäin tämän blogin kirjoittamisen teemasta!

Psalmi 33:1

Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Oikeamielisten sopii ylistää häntä.

Mitä tässä todella sanotaan? Miksi Jumalan lasten tulee riemuita ja ylistää häntä? Eikö juuri siksi, että olemme saaneet kokea syyttömäksi julistamisen Jumalan armosta! On siis luonnollista palvoa Kuningasta, joka teki meistä kykeneviä olemaan hänen lähellään. Olemme oikeamielisiä suhteessa häneen ainoastaan Jeesuksen ansiosta!

Psalmi 34:2-4

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään.

Daavid, joka on kirjoittanut tämän psalmin tunnetaan miehenä, joka eli oikeassa suhteessa Jumalan kanssa, siksi häntä kutsutaan Jumalan mielenmukaiseksi mieheksi. Vaikka hän teki syntiä, hän katui ja sai kokea armon. Hän oli elämän ahdistuksissa oppinut kääntämään katseensa Jumalaan ja sen tähden hän vilpittömästi palvoi Jumalaa. Joskus erehdymme siinä, että Jumala on ylistettävä vain silloin, kun olosuhteet ovat meille suotuisat. Mutta ylistys on enemmän. Se on elämän asenne, aivan kuten Daavidin kohdallakin. Vasta kun koemme vastoinkäymisiä ja päätämme silti palvoa, koska Herramme ansaitsee jatkuvan palvonnan, emme anna ikävien olosuhteiden masentaa ja viedä keskittymistämme hänen uskollisuudestaan.

Jos teen tänään päätöksen palvoa Jumalaa, koko olemukseni virvoittuu hänen hoitavassa läsnäolossaan. Miten palvontaa voi osoittaa? Esimerkiksi olemalla kiitollinen, ystävällinen ja kärsivällinen lähimmäisille. Jumala saa siitä kunnian, kun kohtelemme lempeästi ihmisiä jotka ovat meistä vaikeita. Voimme lukea Raamattua ja lausua rukouksen Sanaan vedoten. Sitä varten Herra on antanut meille sen. Hän tulee hyvälle tuulelle, kun kuulee meidän tutkivan Sanaansa ja soveltavan sitä arjessamme. Suusanallinen palvonta on myös yksi rukouksen muoto, jota voimme harjoittaa yksin, mutta myös yhdessä.

Kun Daavid palvoi Jumalaa, muutkin hänen läheiset alkoivat palvoa, hän näytti hyvää esimerkkiä. Luulenpa, että Jumala haltioituu nähdessään, kun hänen lapsensa ylistävät häntä ympäri maailmaa, sekä yksityisesti, että seurakuntana. Itse asiassa, jos kerran olemme hänen lapsiaan, voisi kuvitella, että hänen seurakuntansa, palvoo jatkuvasti häntä, joka on sovittanut meidät ja siirtänyt meidät pimeydestä valkeuteen?

Psalmi 34:5-7

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Mitä jos lukisit yllä olevat jakeet kerran, toisen, ehkä neljä tai viisi kertaa? Kun mietin omaa elämääni suhteessa jaejaksoon, mieleen nousee syvä kiitollisuus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Kun en oppinut tulemaan vapaaehtoisesti hänen lähelleen ja palvomaan, hän armossaan käytti olosuhteita minun tosi parhaakseni ja vaikutti parannuksen mielen. Silloin minä koko sydämestäni etsin häntä ja hän todella vastasi minulle, aivan kuten Daavidkin koki! Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan puolustusreaktion, jolloin tahdomme paeta. Mutta kun saamme kokea hänen hyvyytensä, pelko väistyy!

Kun päätämme viipyä Jumalaa palvoen hänen läsnäolossaan, alamme säteillä, koska rakkaus rakentaa ja hän on täydellinen rakkaus. Häpeä, syyllisyys ja arvottomuus väistyvät, kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan. Miksi ihmeessä emme tahtoisi viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, jos kerran saamme kokea niin paljon hyviä asioita siinä?

Ehkä olemme turtuneet pelkoihin ja ahdistukseen, emmekä uskalla lähteä turvallisesta paikasta, vaikka saatamme aavistaa, miten hyvältä tuntuisi alkaa eheytymään Isän sylissä. Silloinkin voimme rukoilla, että Isä, sinä tunnet minut paremmin kuin kukaan. Sinä tunnet minun pelkoni, syyllisyyteni ja arvottomuuteni. Annan sinulle luvan alkaa hoitamaan näitä alueita, koska uskon sinun olevan hyvä ja uskollinen Isä, joka et tee väkivaltaa. Kiitos, että saan kokea sinun rakkauttasi, joka vapauttaa minua pikku hiljaa.

Kun näin opettelemme luovuttamaan elämämme kaikki osa-alueet Jumalalle, saamme nähdä ihanan muutoksen elämässämme ajan mittaan. Emme koskaan tule olemaan entisiä, vaan tulevaisuus on valoisa ja paras on aina edessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂