Sydämeltä sydämelle

Me kaikki olemme vajavaisia ihmisiä, oli sitten kyseessä Jumalaan luottava ihminen, siis uskova tai sitten itseensä luottava ihminen. Olen tämän viikon käyttänyt aikaa paljon oman mukavuuttani ajatellen. Silloin tällöin Jumala aamuisin on kolkuttanut sydämeni ovelle lukiessani Raamattua ja kutsunut jakamaan hänen sanaansa. Tänä aamuna en suunnitellut kirjoittavani, vaan ottaa aikaa katsoen elokuvaa ja lepäillä. Sitten katsoin erittäin koskettavan laulun instagramissa ja se mursi sydämeni. Jos haluat katsoa itse, etsi käyttäjä jokkewa, hänen viimeisin postauksensa on Marianne Cygnelin tekemä laulu Ihmeellinen Neuvonantaja.

Kun olin katsonut ja kuunnellut, koin sydämessäni, kuinka Taivaallinen Isäni kutsui polvistumaan hänen eteensä ja niin tein. Sitten aloin rukoilemaan, että jokainen meistä, riippumatta elämäntilanteesta, kääntyisimme Rakastavan Jumalan puoleen, kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, kun ajattelin, kuinka onnekas olenkaan, että saan uskoa Jumalaan, joka tuli ihmiseksi ja kantoi niin minun kuin sinunkin synnit ristille ja kesti kaiken häpeän meidän vuoksemme. Kaikki täällä ajassa on väliaikaista, mikään kunnia ja omaisuus ei säily, ainoa, mikä kestää on Jumala ja hänen sanansa. Tahtoisin kaikkien ihmisten kääntyvän Jumalan puoleen ja lähtemään seuraamaan häntä.

Kun sitten aloin miettimään, mistä jakaisin, se löytyi erittäin läheltä: Tänä aamuna luin ensimmäistä Johanneksen kirjettä, ensimmäisen luvun. Siinä on vain kymmenen jaetta, mutta nuo sanat, ovat voimallisia, ainakin minun mielestäni. Katsotaanpa mitä Jumala tahtoo sinulle ja minulle sanoa tänään.

1 Johanneksen kirje 1:5–17

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Rajat ovat selkeät: Ihminen, joka sanoo olevansa Jumalan lapsi, mutta ei elä totuudessa ja yhteydessä muihin, elää valheessa. Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että kun Jumala selkeästi on valo, hänen valonsa paljastaa meidät läpikotaisin. Jos siis kannamme kaunaa tai katkeruutta jotakin ihmistä kohtaan, kannattaa se tunnustaa heti ja hyljätä, ettei se pääse tuhoamaan elämäämme. Sama pätee myös kaikkiin synteihimme, oli kyseessä sitten valehteleminen, seksi avioliiton ulkopuolella tai mitä tahansa, joka tuottaa murhetta Jumalalle. Toisaalta, jos me päätämme olla rehellisiä Jumalan edessä, ja tunnustamme heikkoutemme ja syntimme, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä jatkuvasti, mikä ihana asia!

1 Johanneksen kirje 1:8–10

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Jos ihminen tosissaan ajattelee, ettei ole tilivelvollinen asenteistaan, ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan Luojalleen, hän vähät välittää Jumalan tahdosta. Se kertoo vääristymästä, joka meillä täällä maailmassa hallitsee. Miksi Raamattu opettaa, että meidän kaikkien, niin uskovien, kuin muidenkin, kannattaa katua syntejämme ja ottaa Jeesus elämämme Herraksi, ihan päivittäin? Koska eräänä päivänä olemme kaikki Jumalan tuomioistuimen edessä. Siinä kohtaa, jos sinun tai minun nimeäni ei ole elämän kirjassa, emme pääse Jumalan valtakuntaan sisälle, vaan joudumme eroon hänestä ikuisiksi ajoiksi. Kuulostaako pahalta? Minusta ainakin. Sen tähden, kun vielä elämme, voimme vapaasta tahdostamme hyväksyä Jeesuksen sovitustyön ristillä omalle kohdallemme. Kukaan muu sitä päätöstä ei voi tehdä sinun puolestasi: Vaikka vanhempamme olisivat uskossa, mutta itse emme tee tuota päätöstä asettaa Jeesusta elämämme Herraksi, emme voi päästä Jumalan valtakuntaan, eikä nimeämme kirjoiteta tuohon elämän kirjaan, joka kertoo, ketkä pääsevät ja ketkä eivät. Ei ole mitään muuta keinoa päästä Jumalan armon valtakuntaan sisälle, kuin uskoa Jeesukseen.

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Se on hienoa! Nimittäin, ketään ei voi pakottaa mihinkään. Kukin saa tehdä aivan kuten itse haluaa. Toinen puoli: Myös vastuu lankeaa jokaisen itsensä kannettavaksi. Tarkoitan, että jos ajattelemme, että Jumala on mielipuoli, kun ei pelasta jokaista luotuaan, ettei hän olekaan hyvä ja armollinen Jumala aidosti, se on valhe. Se, että Jumala antaa ihmisen itse päättää, miten elää elämänsä, hänen yhteydessään ja armossaan tai sitten erossa hänestä täällä ajassa ja myöhemmin iankaikkisuudessa, kertoo mielestäni hänen luonteestaan paljon. Hän ei tahdo, että kukaan robottimaisesti tottelee häntä, vaan sydämensä halusta, vapaasta tahdosta. Päätös on sinun.

Mitä siis tehdä?

Psalmi 32:3–5

Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kuningas Daavid kertoi tässä Psalmissa hänen kamppailustaan, kun oli ottanut toisen miehen vaimon itselleen, murhannut miehen ja eli synnissä. Ei Raamatun henkilöt (lukuun ottamatta Jeesusta) eläneet täydellisesti, vaan hairahtuivat siinä missä mekin. Jakeessa kolme Daavid kuvaa tilaansa, ennen synnin tunnustamista. Hän koki sisäistä polttoa asian takia, sille on nimikin: synnintunto. Joku voi sanoa, ettei uskovan tule elää synnintunnossa, mutta itse asiassa se on Jumalan armoa. Hän varoittaa niin lapsiaan kuin jumalattomiakin, synnintunnon kautta, jotta he katuisivat syntejään. Nimittäin, jos ihminen ei välitä synnintunnosta, hänen sydämensä paatuu kivikovaksi ja sellaista onkin sitten vaikea (ei mahdotonta Jumalalle) saada eläväksi.

Synnintuntoa seurasi onneksi Daavidin kohdalla synnin tunnustaminen ja hylkääminen. Sitä seurasi taas Jumalan armo! Huomaa, miten iloisesti Daavid aloittaa Psalmin 32. Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Jos joku tiesi, miten vapauttavalta tuntuu saada synnit anteeksi, niin Daavid. Oma kokemukseni on sellainen, että kun tunnustan syntini, aivan kuin raskas kivireppu otettaisiin selästä pois.

Sananlaskut 28:13–14

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen.

Huomaa rakas lukijani, Jumalan mielisuosio (armo ja menestys sisältyy tähän) on heidän elämässään, jotka tahtovat elää rehellisesti hänen lähellään. Ja ne, jotka kunnioittavat häntä, ovat onnellisia. Sanoisin, että mahtava diili: Kun me annamme (tunnustamme) syntimme Jumalalle, hän siirtää meidät hänen rakkauden valtakuntaansa, jossa ilo ja rauha ovat luontoisetuja.

Tahtoisin vain sinunkin ei vain tietävän, vaan syvällisesti ymmärtävän, kuinka kallisarvoinen olet Jumalalle. Hän on valmistanut pelastuksen, johon voit tänä päivänä tarttua ja kiittää häntä suuresta armosta, joka on kallis. Jeesus rakastaa sinua, ja tahtoo pelkästään hyvää elämääsi. Suosittelen lämpimästi! Siunausta elämääsi.

Hesekielin kirjasta

Hesekielin kirja on varsin mielenkiintoinen. Toisaalta Jumala puhuu avoimesti juutalaisten synneistä, mutta myös viholliskansojen tuomioista, koska ovat iloinneet juutalaisten surkeudesta pakkosiirtolaisuudessa. Kaksi kertaa profeettaa muistutetaan hänen vastuustaan: Hänen täytyy varoittaa jumalatonta hänen elämäntavastaan, jotta hän tekisi mielenmuutoksen ja saisi elää. Myös vanhurskasta tulee opettaa, jottei hän poikkea pois elämän tieltä. Jos profeetta ei varoita jumalattomia ja vanhurskaita, Herra laittaa hänet vastuuseen. Sen sijaan, jos hän toimii Jumalan tahtomalla tavalla, hän pelastaa sielunsa.

Luvussa 11 kerrotaan tuomiosta Israelin päämiehille, jotka ovat antaneet huonoja neuvoja ja tehneet turmiollisia suunnitelmia. He joutuvat vastuuseen tapoistaan ja yksi kansan ruhtinas, Pelatja, kuolee. Tähän Hesekiel reagoi jakeessa 13: Silloin minä lankesin kasvoilleni ja huusin kovalla äänellä: ”Voi Herra, Herra! Teetkö sinä kokonaan lopun Israelin jäännöksestä?” Tätä tuomiota seuraa voimallinen ja lohduttava ilmoitus:

Hesekiel 11:14-21

Sitten minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, sinun veljistäsi, sukulaisistasi ja koko Israelin heimosta Jerusalemin asukkaat sanovat: He ovat kaukana Herrasta! Meille tämä maa on annettu perinnöksi! Sano siis: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas kansojen sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, minä olen ollut heille vähän aikaa pyhäkkönä niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Silloin israelilaiset tulevat sinne ja poistavat maasta kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan heidän sisimpäänsä. Minä poistan kivisydämen heidän rinnastaan ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun lakieni mukaan, noudattavat minun säädöksiäni ja toimivat niiden mukaan. Silloin heistä tulee minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa. Mutta ne, joiden sydän seuraa heidän iljetyksiään ja kauhistuksiaan, saavat minulta vaelluksensa mukaisen palkan, sanoo Herra, Herra.”

Äskeinen luku antaa mielestäni läpileikkauksen Hesekielin kirjaan, vaikkakin paljon tapahtuu tämän ulkopuolella. Se kertoo osuvasti siitä, kuinka me ihmiset monin tavoin teemme syntiä ja tarvitsemme Jumalaa, joka voi uudistaa meidät, antamalla meille kivisydämen sijaan lihasydämen. Silloin voimme tehdä hänen tahtonsa ja vaeltaa hänen yhteydessään. Jumalan sydän rakastaa luotujaan, ja hän tahtoo, että kaikki tulisivat tuntemaan hänet ja pelastuisivat. Jos ihmiset eivät välitä Jumalasta ja hänen tahdostaan, vaan elävät mieluummin ”omalla tavallaan”, he joutuvat maksamaan siitä hinnan enemmin tai myöhemmin. Luvussa kuvattiin osuvasti, kuinka Jumala haluaa omansa lähelleen, eikä tahdo synnin estävän yhteyttä itseensä.

Hesekielin kirjassa luvussa 34 puhutaan Israelin kelvottomista paimenista (1-5):

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, profetoi Israelin paimenia vastaan! Profetoi paimenille, sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, koska he ovat pitäneet huolta vain itsestään! Eikö paimenten olisi pidettävä huolta lampaista? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, lihavat lampaat te olette teurastaneet. Mutta laumasta te ette ole pitäneet huolta. Te ette ole vahvistaneet heikkoja, ette hoitaneet sairaita ettekä sitoneet loukkaantuneita, te ette ole hakeneet takaisin eksyneitä ettekä etsineet kadonneita. Te olette kohdelleet lampaita tylysti ja väkivaltaisesti. Niin ne ovat joutuneet hajalle paimenta vailla ja päätyneet kaikkien villipetojen ruuaksi. Hajallaan ne ovat.

Koska Jumala rakastaa edelleen israelilaisia, hän ei voi katsoa Israelin johtajien toimintaa sormien läpi. Hän ei hyväksy paimenten itsekkyyttä ja laiskuutta, heillä on vastuu Jumalan edessä lampaiden hyvinvoinnista. Kun lampaat ovat kokeneet tällaista, ne ovat erkaantuneet toisistaan ja ovat petojen armoilla.

Hesekiel 34:6-10

Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla. Minun lampaani ovat hajaantuneet kaikkialle maahan, eikä kukaan niitä kysele, kukaan ei niitä etsi. Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana! Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, eivätkö minun lampaani ole ryöstettävinä ja kaikkien villipetojen syötävinä sen vuoksi, ettei niillä ole paimenta? Paimeneni eivät välitä minun lampaistani vaan pitävät huolta vain itsestään eivätkä kaitse minun lampaitani? Kuulkaa siis Herran sana, paimenet! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn näiden paimenten kimppuun ja vaadin lampaani pois heidän käsistään. Minä teen lopun heidän kaitsemisestaan, eivätkä nuo paimenet enää kaitse niitä. Minä pelastan lampaani heidän suustaan, eivätkä ne enää ole heidän syötävinään.”

Kun Herra käyttää viiden jakeen aikana minun lampaani tai siihen rinnastettavaa ilmaisua (lampaani) peräti seitsemän kertaa, silloin hänen viestinsä on selkeä. Paimenet ovat vastuussa Jumalalle, sen johtopäätöksen tästä voi tehdä. Jos katsomme nykypäivään, on hyvä muistaa, että Jumala on antanut paikallisseurakuntiin paimenet ja heillä on vastuu, miten he johtavat seurakuntaa, suurta tai pienempää laumaa, Jumalan tahdossa. Sen tähden on hyvä muistaa rukoilla viisautta ja ymmärrystä niin pastoreille kuin seurakunnan vanhimmiston jäsenille tähän tehtävään.

Kun Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka eri paikkakunnille perustettiin paikallisseurakuntia, Paavali antoi selkeät ohjeet seurakunnan johdolle, kuinka heidän tuli johtaa laumaa. Voisi kuvitella, että tätä Hesekielin kirjaakin siinä yhteydessä on opetettu, koska siinä opetetaan erinomaisesti, kuinka lampaita tuli johtaa. Jumala suhtautuu syvällä kiintymyksellä omiinsa ja tästä voimme lukea vielä lopuksi:

Hesekiel 11:11-16

”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä haen ne kansojen seasta, kokoan ne muista maista ja tuon ne omaan maahansa. Minä paimennan niitä Israelin vuorilla ja purolaaksoissa ja kaikissa maan asutuissa paikoissa. Hyvillä laitumilla minä niitä kaitsen. Israelin korkeilla vuorilla niillä on laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, niillä on oleva rehevä laidunmaa Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaitani ja vien ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä etsin, eksyneet minä tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan.

Kun tekee vertailun aiemmin kerrottujen paimenten ja Jumalan välillä, huomaa selkeästi, että meidän Jumalamme on hyvä Paimen. Hän rakastaa jokaista lammastaan, hän etsii kadonneet ja sitoo rikkinäiset. Hän antaa turvan ja levon. Tällaista Jumalaa on helppo rakastaa takaisin, eikö totta? Jokainen kohtaa elämässään ajanjaksoja, jolloin kaipaa vain rauhaa ja lepoa. Itseäni koskettaa tuossa jaejaksossa juuri tämä kohta, koska maailma jonka keskellä elämme, on niin kiireinen, että tarvitsemme lepohetkiä. Jumalan lähellä on rauha ja ilo, ei suinkaan stressi ja hämmennys. Hyvä paimen rakastaa varauksetta ja tahtoo parasta jokaiselle lampaalleen. Jospa me ymmärtäisimme tänään pysähtyä hänen luokseen ja vastaanottaa hänen armonsa? Jumala antoi erinomaisen esimerkin paimenuudesta, jota seurakunnissakin on hyvä toteuttaa. Silloin Jumalan lasten on hyvä olla.

Syyllisyys ja puhdistus

Pitkästä aikaa tuli halu kirjoittaa jotain aiheesta, joka tuntuu tärkeältä, ihan siitä syystä, että moni ihminen kokee elämänsä aikana ajanjaksoja jolloin kokee syyllisyyttä. Jokaisen kokemus on yksilöllinen, joten jonkun kokemus syyllisyydestä tuntuu musertavalta, kun toinen mieltäisi saman jonkin asteiseksi syyllisyyden kokemukseksi. Mutta mistä syyllisyys kumpuaa? On väärää syyllisyyttä ja on oikeaa, tervettä syyllisyyttä. Kummankin syyllisyyden lajin takana voi olla eri syitä. Tutkitaan Raamattua, jotta pääsemme aiheeseen syvemmälle.

2. Korinttolaiskirje 7:10

Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

Murhe ja syyllisyys kulkevat käsi kädessä. Jumala voi käyttää näitä ihmisen eduksi: Se saa aikaan parannuksen; toisin sanoen, ihminen tekee mielenmuutoksen ja alkaa toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Tuo muutos saa aikaan muutoksen ihmisen suhteessa Jumalaan ja antaa halun elää Hänen tahtomallaan tavalla, tätä voisi kuvata parhaiten 180 asteen käännökseksi: uskoontuloksi. Maailman murhe ei hyödytä ihmistä, koska se ei aikaan muuta kuin toivottomuutta, joka saa aikaan pitemmällä aikajänteellä halun turruttaa esimerkiksi päihteillä tuota tuskaa tuottavaa kipua. Jumala tahtoo antaa aivan uuden elämän sen sijaan jokaiselle:

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Mieti, että sinulla on syyllinen olo jostain tekemästäsi asiasta ja tiedät, että tämä asia täytyy tunnustaa. Sinua saattaa pelottaa olla rehellinen ja pyytää anteeksi tekemääsi syntiä toiselta ihmiseltä. Päätät kuitenkin toimia vastuullisesti ja kohtaat hänet ja saat kokea anteeksiannon. Mikä mahtava vapaus! Kun ajattelemme mitä kaikkea väärää olemme sanoin, teoin tai asentein tehneet elämämme aikana, voimme ymmärtää, että ihan jokainen tarvitsee Jumalan armoa, joka on tullut ilmi Jeesuksen sovitustyön kautta. Siitä tässä jakeessa on mielestäni kysymys.

Ne, jotka kohtaavat, tunnustavat ja hylkäävät väärän elämäntapansa, Jumala antaa anteeksi heille. Syyllisyys ja murhe ovat pois, ja Jumalan rauha alkaa täyttämään sydäntä, mikä ihana muutos! Emme siis enää ole syyllisiä Jumalan edessä, koska olemme nöyrtyneet pyytämään anteeksi syntejämme ja Jeesuksen veressä on voima puhdistaa meidät kaikesta pahuudestamme. Kohtaammeko uskovina sitten syyllisyyttä uskoontulomme jälkeen?

Ilmestyskirja 12:10

Sitten minä kuulin voimakkaan äänen sanovan taivaassa: Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos, hän joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä.

Kuten saamme huomata kuvauksen paholaisesta, niin näemme millainen hänen luontonsa on: Hän syyttää Jumalan lapsia. Miten koemme tällaiset syytökset? Itse olen kokenut sen painostavana olona, syyttävänä äänenä pääni sisällä. Jollakin toisella kokemus voi olla erilainen. Mutta jokaisen Jumalan lapsen tarvitsee oppia tuntemaan Jumalan äänen, ettei ala uskomaan syyttäjää, joka vielä valehtelee kaiken aikaa. Tarvitsemme vahvistua päivittäin Jumalan äänen tunnistamisessa, jotta identiteettimme vahvistuu terveeseen suuntaan.

Miksi on niin tärkeää oppia tuntemaan Jumalaa, tutkimalla Raamattua ja vahvistua hänen armossaan? Koska sen kautta opimme nöyryyttä ja tunnistamme vihollisen syytökset, jotka voivat olla rankkojakin. Kun kasvamme Jumalan lapsina hänen läheisyydessään, armokin alkaa konkretisoitumaan meille selkeämmin: Emme pärjää ilman hänen apuaan ja voimme olla tuomassa muita ihmisiä Jumalan rakkauden valtakuntaan. Siunausta elämääsi!

Osaanko pysähtyä

Tämä kysymys nousi sydämelleni tänä aamuna herättyäni. Näyttää siltä, että yhteiskunta jossa elän tänään on rakentanut kiireen ilmapiirin. Onko vain niin tarpeellista juosta päivästä toiseen talla pohjassa ja nukkua sitten kun kuolema koittaa? Onko se järkevää? Mielestäni ei sinne päinkään. Jos elämämme jatkuu stressaavana vuosikausia voimme olla varmoja siitä, että kroppa ja mieli ei jaksa. Itse sen tiedän varsin hyvin. Tänä keväänä olen taas huomannut, että muistini alkoi pätkiä uudelleen enemmän kuin aiemmin. Tarkoitan, että se muistutti samanlaista tilannetta kuin vuosi sitten ollessani uupunut. Silti minun on ollut hankala antaa sitä tilaa itselleni, mitä niin kipeästi tarvitsin.

Psykologian professori Svend Brinkman on sanonut osuvasti:

”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.”

Matteus 11:28-30

Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.

Tänä aamuna kuin nämä Jeesuksen sanat ne osuivat syvälle sydämeeni. Osuvatko ne myös sinun sydämeesi kun luet ne? Jos ei, lue vaikka useamman kerran ja pysähdy hetkeksi. Nämä sanat olivat juutalaisille erityisen tärkeitä. Miksi? Koska heidän kulttuurissaan heidän tehtävänsä oli noudattaa lukemattoman suurta sääntökokoelmaa (ymmärtääkseni useita satoja), jotta he voivat lähestyä Jumalaa. Uskonto orjuuttaa, mutta Jeesus halusi tuoda levon ja ilon! Mikä mieletön vaihtoehto! Jeesus halusi siis antaa levon yhteydessään, koska Jumalan tahdon toteuttaminen ei ole raskasta silloin, kun olemme hänen lähellään ja haluamme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi.

Ihmiset kaipaavat lepoa, rauhaa ja vapautta yli kaiken. Maailma kertoo, että kukin voi saavuttaa nuo asiat tekemällä ihan mitä mieleen tulee. Mutta Jumalan tarjoama rauha, ilo ja vapaus liittyy suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Todellinen vapaus ei ole sitä, että minä toteutan kaiken niin kuin itse pienessä mielessäni olen ajatellut, vaan ymmärrän tarvitsevani enemmän Jeesusta elämäni herraksi.

Matteus 11: 25-27

Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

Nöyryys on avain syvempään suhteeseen Jumalan kanssa. Jos haluamme tulla lähelle Jumalaa, meidän tulee nöyrtyä hänen eteensä ja pyytää vilpittömästi, että muuta kova kivisydämeni lihasydämeksi, joka voi rakastaa ja olla kuuliainen. Kuulostaa helpolta? Ei se sitä ole, sitä olen saanut opetella pienen elämäni ajan, mutta asiaa helpottaa, jos päätämme tänään toimia sen mukaan. Tuo päätös kannattaa tehdä päivittäin, koska silloin omat himomme ja halumme eivät pääse johtamaan elämämme laivaa väärään suuntaan, vaan annamme Jeesuksen olla kapteenimme.

Jos sinä ja minä päätämme pysähtyä ja opettelemme lepäämään Jumalan Isän sylissä, siinä on paras paikka ihan oikeasti. Siellä stressi väistyy ja sydän saa luottaa rakastavaan Isään, joka ei koskaan hylkää. Tuollaisia kohtaamisia itse kaipaan enemmän elämääni, entä sinä? Elämässämme voi olla muureja jotka estävät vastaanottamasta Isän rakkautta, mutta voimme valita läpinäkyvyyden ja oppia kohtaamaan Jumalaamme rohkealla mielellä.

Miksemme voisi tänään tuoda Jumalallemme koko elämämme ja oppia hänen tapansa toimia? Jeesus ei koskaan juossut, koska hänellä ei ollut koskaan kiire. Silti hän teki sellaisen työn jota muistelemme joka pääsiäinen. Miksemme voisi tänään valita rauhaa rauhattomuuden sijaan, joka turruttaa? Minä tahdon muuttua. Vaikka nautin paljon liikkumisesta ja pelaamisesta, minäkin tahdon oppia laittamaan sen oikeaan mittasuhteeseen ja nauttia hyvistä kirjoista. Tahtoisin suositella sinulle yhtä kirjaa, jos haluat päästä eheytymään suhteessasi Jumalaan, tai muuten vain: Jack Frost – Tie Isän syliin. Se on auttanut minua tunnistamaan asioita, jotka ovat esteenä Isän rakkauden vastaanottamiselle. Siunausta elämääsi 🙂

Olenko minä itsekäs?

Matteus 7:7-12

Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää, tai käärmeen, kun hän pyytää kalaa? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat.

Olen viimeisten kuukausien aikana kohdannut sen tosiasian, etten todellakaan aina toimi Jumalan rakkauden motivoimana, vaan teen itsekkäitä päätöksiä, ajattelen omaa etuani, kun tulisi ottaa huomioon itselle tärkeiden ihmisten hyvinvointi. Mikä on minun motiivini tehdä hyvää tänään? Onko sen takana tarve tulla ylistetyksi vai auttaa vilpittömästä sydämestä lähimmäistäni? Jeesus oli tässä asiassa paras esimerkki: Hän rakasti niitä, joita juutalaiset vihasivat.

Jos me odotamme saavamme apua elämän hankalina hetkinä, olenko itse päättänyt olla antaja vai ottaja? Olenko halukas olemaan aidosti läsnä, kun toinen vuodattaa sydäntään minulle vai torjunko hänet? Jos odotan saavani itse empatiaa silloin kun sitä kipeästi tarvitsen, olenko minä halukas kulkemaan rinnalla tänään? Kiitän Jumalaa siitä, että hän lupaa ylläolevassa jaejaksossa kuulla ja täyttää tarpeemme, koska hän on rakkaus. Sen minkä hän lupaa, sen hän pitää, vaikka joutuisimme odottamaankin paljon kauemman aikaa. Mutta silti hän ei ole koskaan myöhässä, vaikka minulla on monesti niin kiire asian kanssa.

Olen viime aikoina ihmetellyt Jumalan suuruutta, kuinka hän erilaisten olosuhteiden kautta on tahtonut opettaa minulle, että hänen ajoituksensa on aina paras. Kun minä olen stressaantunut ja ajatellut, ettei tästä tule yhtään mitään, hän avaa oven, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Silloin pysähdyn miettimään, ettei hänen tiensä ole meidän teitä. Hän on suuri Jumala. Jospa oppisin sitä armollisuutta ja empatiakykyä, jota Jeesus osoittaa minulle itselleni käyttämään kaikkiin ihmisiin ympärilläni.

Matteus 7:1-5

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: Anna minun ottaa roska silmästäsi, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Olen kuullut tämän jaejakson monta kertaa. Mutta tänä aamuna ensimmäinen ajatus mikä tästä nousee, on tämä: Herra, auta minua näkemään ensin oma heikkouteni, tunnistan ja tunnustan sen reilusti edessäsi. Puhdista minut kaikesta, mikä ei ole sinusta, jotta voisin rakastaa ja palvella muita niin kuin sinä. Tee minusta aidosti nöyrä, jotta en olisi koppava ja ylpeä, koska sellainen sinä et ole. Tahdon muuttua sydämeltäni. Muuta asenteeni ja toimintamallini, jotka eivät tuota kunniaa sinun nimellesi. Auta minua olemaan läpinäkyvä läheisilleni, niin etten yritä olla jotain sellaista, jonka muut näkevät olevan valhetta. Tee minusta astia jaloa käyttöä varten, jotta sinä saat kaiken ylistyksen, en minä.

Saarnaaja 12:13-14

Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä, sillä Jumala tuo kaikki teot tuomille. Tämä koskee kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.

Kun mietin elämäni viimeistä vuosikymmentä, johtopäätös on selkeä: Minä tarvitsen paljon enemmän Jumalaa elämääni, jotta hän saa johtaa sitä. Olen tehnyt paljon virheitä, olen ollut itsekäs ja kärsinyt siitä, etten ole ollut viisas esimerkiksi taloudessani, ja tuskastuen tilanteeseen olen huutanut Isältä apua! Mutta olen päättänyt olla antaja ja opetella luottamaan Herraan ja kiitos siitä, hän on vastannut ja tuonut ihmeellisen avun! Jospa olisimme viisaita tänä päivänä ja päättäisimme toimia Salomon ohjeen mukaisesti.

Minä tarvitsen sitä joka päivä, että opin kunnioittamaan Jumalaa syvästi, koska vain se tuo menestyksen, koska silloin minusta kasvaa nöyrä. Päättelen niin, että jos nöyrryn päivittäin kysymään Jumalan tahtoa elämässäni, kasvan kunnioittavassa suhteessani häneen, se vaikuttaa jokaiseen elämäni osa-alueeseen. Kun opetellen pysymään hänen tahdossaan, silloin tahdon samoja asioita kuin hän, eikä minulle tule halua kapinoida hänen käskyjään vastaan, siis hänen tahtoaan vastaan, koska tiedän, että hän on rakastava Isä.

Jos siis tahdon elää Jumalan kunniaksi ja kantaa hyvää hedelmää, minun tarvitsee nöyrtyä säännöllisesti hänen edessään. Silloin sydämeni tahtoo tehdä hänen tahtonsa eikä hänen käskynsä, jotka Pyhä Henki kuiskaa sydämelleni ole hankala toteuttaa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Kuuliaisuudesta

On kulunut aikaa ja paljon viime blogista. Mutta lopulta tänään maltan pysähtyä tämän aiheen äärelle, joka on ollut jo useamman viikon sydämelläni. Työuupumukseni jälkeen päätin, etten ota stressiä siitä, milloin kirjoitan seuraavan kerran ja se tuntuu hyvältä. Olen saanut pelata frisbeegolfia, hoitaa ihmissuhteita, käydä töissä ja huomata, ettei mun voimat aivan samalla tasolla ole, kuin ennen uupumusta. Tukkaakin on vähemmän päivä päivältä 😉 Mutta se ei haittaa. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun rakas nuorisopastorimme Neea Perho puhui vapaudesta muutamia viikkoja sitten Seinäjoen ILTA:ssa.

Olen miettinyt viimeisten viikkojen aikana rehellisesti omaa suhdettani Jumalaan, miten minä toimin: haenko lyhytaikaista nautintoa enemmän kuin tahdon elää hänen johdatuksessaan ja tahdossaan. Mitä tuo tarkoittaa suomeksi? Sitä, että millaisia valintoja teen arjessani: teenkö aina oman tahtoni mukaan, joka ei osaa lähellekään aina pysähtyä, paitsi silloin, kun on aivan loppu ja on pakko himmata. Tai huomaan tekeväni valintoja, jotka eivät todella ole minulle parhaaksi. Jos tahdomme vaikuttaa tämän ajan keskellä, meidän tulee antautua Jumalalle, sen sijaan, että antaudumme maailman arvoihin. Otetaan hyvä esimerkki:

Danielin kirja 1:3-7

Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta. Kuningas käski antaa heille ruokaa omasta pöydästään ja viinejä, joita hän itse joi, ja käski kasvattaa heitä kolme vuotta. Sitten osa heistä pääsisi kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat Juudan heimosta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. Ylieunukki antoi heille uudet nimet: Danielille hän pani nimeksi Beltesassar, Hananjalle Sadrak, Misaelille Mesak ja Asarjalle Abed-Nego.

Israelilaiset vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, joka oli järkyttävä tapahtuma. Kuitenkin osa pääsi etuoikeutettujen asemaan, kuten näemme. Näyttää siltä, että kannatti totella kuningasta ja syödä hänen ruokiaan ja juomiaan, koska kolmen vuoden koulutuksen jälkeen olisi mahdollista päästä palvelemaan hänen hoviinsa, arvostettuun asemaan. Mutta oliko asia todella näin yksinkertainen? Ei. Huomaamme, että kuningas tahtoi mukauttaa israelilaisten nuoret miehet omaan kulttuuriinsa, ja unohtamaan oma identiteettinsä osana Jumalan valittua kansaa. Muokkaus lähti siitä, että he saivat uudet nimet. Mihin nimi viittaa? Identiteettiin. Maailma antaa meille uuden identiteetin, jolla sekoittaa keitä todella olemme syvimmältämme. Koulutuksen avulla huomio pyrittiin suuntaamaan ihan muualle kuin Jumalaan. Babylon kuvaa Raamatussa maailmaa ja sen arvoja. Se oli paikka, jossa kaikki nautinto oli lähellä ja luvallista – oli helppo alkaa palvomaan sitä, mitä muutkin palvoivat. Mutta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat toista maata:

Daniel kirja 1:8-14

Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle.” Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: ”Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet.” Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa.

Tämä jakso osoittaa mielestäni hyvin sen, että Daniel ja hänen ystävänsä olivat oppineet jotain todella tärkeää ennen pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan. He olivat ymmärtäneet, ettei se mikä päällepäin näytti hyvältä aina ole parasta, vaan kannattaa pitää kiinni periaatteista, jotka heidän vanhempansa ja aikaisemmat sukupolvet olivat heille opettaneet. Olisi todella helppoa suostua syömään kuninkaan herkkuja ja juomaan viiniä, kun käsky oli annettu korkeimmalta mahdolliselta taholta, jos katsomme inhimillisesti. Mutta Daniel ja hänen ystävänsä eivät tahtoneet saastuttaa itseään, se oli päätös, jota he arvostivat enemmän kuin mukautumista maailman arvoihin. Mitä seurasi siitä, että olivat uskollisia Jumalan tahdolle?

Danielin kirja 1:15-20

Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet. Kuninkaan määräämän ajan mentyä umpeen ylieunukki vei kaikki pojat Nebukadnessarin eteen. Kuningas puhui poikien kanssa, eikä koko joukosta löytynyt yhtäkään Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan vertaista, ja he pääsivät kuninkaan palvelukseen. Aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit.

Avain menestykseen löytyy näistä sanoista: Jumala antoi taitoa ja kykyä. Ilman sitä he eivät olisi eronneet muista. Koska Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat kuuliaisia Jumalan tahdolle, hän antoi heille sellaisen kyvyn, jota kukaan ei voinut päihittää, se oli armoa. Jos mietimme tätä esimerkkiä omaan elämäämme, tiedostamme, ettei kuuliaisuus ole seksikästä. Jos me seisomme Kristus kalliolla, siis luotamme häneen sydämestämme, päätämme olla saastuttamatta itseämme maailman arvoilla, se ei todellakaan ole hottia maailman silmissä. Sen sijaan meitä voidaan helposti pitää tekopyhinä, vanhan aikaisina ja hulluina. Kun olin nuori mies, olin ehkä kuudennella luokalla ja valitsin olla rehellinen, minulle koulusta tuttu kaveri sanoi, että opettele valehtelemaan. En vastannut mitään, koska tiedostin Jumalan lapsena, ettei valehteleminen tädilleni ole vaihtoehto. Hän oli kasvattanut kaikessa rehellisyyteen. Nyt 26 vuotta myöhemmin ymmärrän hyvin, miksi tarvitsin rohkaisua Pyhältä Hengeltä olla hiljaa tuossa tilanteessa.

Jos me päätämme antautua Jumalalle, silloin kykenemme vastustamaan kiusauksia. Mutta jos ajattelemme, että olen niin vahva, että vaikka menisin baariin, ja antaisin itselleni pienen mahdollisuuden juoda pitkästä aikaa, ja ajattelen, että en minä tällä kertaa juo itseäni humalaan, se ei ole viisautta eikä nöyrän päätös. Herra tahtoo opettaa meille hänen viisauttaan, jos vain tahdomme kuunnella avoimin korvin ja sydämemme tahtoo totella häntä. Kun olin yläasteella ja asuimme Kärsämäellä, eräs koulukaveri sanoi, että he voivat hakea minut kotoa lauantaina autolla, että lähdemme tuiskulaan, joka on Nivalassa. Minä vastasin, etten lähde. Vaikka sanoin sen häveten, olin onnellinen, etten koskaan lähtenyt mukaan tuollaisiin ja Jumala varjeli.

Voimme oppia paljon Danielin, Hananielin, Misaelin ja Asarjan esimerkistä. Me tarvitsemme tänään mielen lujuutta paljon, kun maailma tekee kaikkensa, ettemme olisi maailman muuttajia vaan mukautujia. Rukoilen, että sinä, rakas lukijani päätät olla muuttaja, joka olet valona juuri siinä paikassa missä olet! Ole siunattu.

Ikuisuus

Olen prosessoinut tätä kirjoitusta pitemmän aikaa kuin muita yleensä. Syykin on selvä: Aihe on erityisen tärkeä, koska jokainen ihminen kohtaa sen elämässään väistämättä jonakin päivänä, jota kukaan ei ennalta tiedä. Aihe voi tuntua ahdistavalta, riippuen siitä millainen suhde itse kullakin on Jumalaan. Jos sinä rakas lukijani, olet vastaanottanut Jumalan armon elämääsi ja olet Jumalan lapsi, voit olla hyvällä mielellä: Sinua odottaa ikuisuus yhdessä Jeesuksen kanssa ja voit levätä hänen armossaan. Jos sinä rakas lukijani, et vielä ole vastaanottanut Jumalan armoa omaan elämääsi, suosittelen lämpimästi sitä koko sydämestäni. Silloin sinäkin voit luottaa siihen, että tuo suuri armo kantaa sinut perille, jossa saat kohdata Pelastajasi kasvoista kasvoihin.

Johannes 3:16-17

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.

Jeesus tuli jokaista syntistä varten, siis sinua ja minua varten. Ei ole olemassa ikuisuutta Jumalan luona ilman, että ihminen hyväksyy Jeesuksen elämänsä pelastajakseen ja Herrakseen. Tämä päätös jokaisen täytyy tehdä ennen kuolemaa, koska ikuisuus alkaa heti kun elämämme täällä päättyy. Olemmeko me valmiita ikuisuuteen tänään? Miten tänään tekemämme valinnat ja päätökset vaikuttavat siihen? Ymmärrämmekö Jumalan rakkaina lapsina vastuumme olla aidosti rakastavia ja empaattisia niitä kohtaan, joilla on monenlaisia haasteita elämässään? Saavatko he käsityksen Jumalan Isän rakkaudesta heitä kohtaan, kuten ihmiset Jeesuksen lähellä hänen eläessään maan päällä saivat?

Kyse ei ole vain siitä, että Jumalan lapset ”saarnaavat” ilosanomaa Jeesuksen täydellisestä sovitustyöstä, vaan meidän tulee tehdä se Pyhän Hengen vaikuttamina niin, että ihmiset näkevät elämämme todistavan myös siitä, että elämämme on tasapainossa: Olemme luotettavia ja rakastavia. Meidän tulee myös ymmärtää, että Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä myös niin, että kerromme mitkä ratkaisut kantavat hyvää hedelmää ja mitkä taas eivät. Silloin osoitamme välittämämme aidosti läheistemme ikuisuuden kohteesta. Totta, ketään ei voi pakottaa uskomaan Jeesukseen, mutta voimme ainakin tehdä oman osamme ja tehdä sen rakkauden hengessä.

Kun ikuisuus näkökulma on piirretty eteemme, voimme myös käsittää, ettei tätä maanpäällistä elämää kannata elää omia himoja seuraten, vaan kuunnella, mitä Jumala on suunnitellut elämällemme ja lähteä toteuttamaan sitä. Jos Jumalan pyyteetön rakkaus saa täyttää meidät, niin silloin voimme kohdata ihmiset Jumalan läsnäolosta käsin ja loistaa kirkasta valoa tähän pimeään maailmaan, joka kaipaa kipeästi aitoa kohtaamista.

Tovi sitten Pyhä Henki muistutti minua siitä, miten suuri siunaus minua kohtasi, kun asuin vuosia sitten Oulaisissa. Minulla ei ollut sinä juhannuksena mahdollisuutta lähteä juhannuskonferenssiin Keuruulle. Jos tuo tapahtuma on sinulle outo, kyseessä on helluntailaisten tapa juhlia juhannusta, johon vuosittain osallistuu monia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aivan pyytämättä kaksi ystävääni kertoivat, että he kustantavat matkani, ruokani ja majoitukseni. Se oli valtavan voimakas kokemus Taivaan Isän konkreettisesta rakkaudesta näiden veljien kautta! Helluntailaiset painottavat Pyhällä Hengellä täyttymisen merkitystä uskovan kasvussa ja itsekin ymmärsin, että tarvitsin sitä. Juuri tuona juhannuksena olimme lipputankorivistön luona parkissa, kun ohi käveli minulle ennestään tuntematon, harmaantunut Jumalan mies. Meni hetki aikaa, kun hän palasi luoksemme ja sanoi minulle: Jumala tahtoo sanoa sinulle, että se asia, mitä olen kauan rukoillut häneltä, se tulee tapahtumaan. Se kosketti syvälle sydämeeni. Tuosta hetkestä meni vielä arvioni mukaan yhdeksän pitkää vuotta kun seurakunnan nuortenillassa Kokkolassa sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja sen merkiksi puhuin uusin kielin. Jumalan sana oli toteutunut!

Miksi kerroin näistä kahdesta kokemuksesta teille? Sen tähden, että meidän teoilla on suuri merkitys ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän ikuisuuteen vaikuttaviin päätöksiin. Ilman näitä kahta ystävääni en ehkä olisi koskaan saanut tavata tuota Jumalan sanansaattajaa, joka rohkaisi minua sydänjuuria myöten. Ja kuka tietää, jos olisin katkeroitunut Jumalalle ajan saatossa, kun kaikilla muilla on tuo kielilläpuhumisen lahja, mutta ei minulla.

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Kun lukee yllä olevan jaejakson, tulee mieleen kysymys: Olenko minä kohdellut ihmisiä niin kuin rakastava Isä tahtoo? Tahdonko olla hänen käytettävissään, vai jääkö minulta huomiotta tilanteet, jossa voin välittää viestin häneltä? Voimme tänään jokainen miettiä omaa suhdettamme Jumalaan ja sitä, että voisimmeko me olla siunauksen välikappaleena, niin että läheisemme todella tuntisivat, että he ovat aidosti rakastettuja. Se voisi muuttaa jonkun ihmisen elämän, koska rakkaus ei jätä ketään kylmäksi. Rakkaus vetää puoleensa ja saa ihmiset kaipaamaan itselleen sitä, minkä näkee loistavan elämästämme. Biisi, joka on puhutellut sydäntäni paljon on AOC:n Ikuisuus. Siinä tiivistyy loistavalla tavalla sanoma, joka saa meidät miettimään, mikä on tällä hetkellä tilanteemme ikuisuus näkökulmasta. Käy tsekkaa se youtubesta. Siunausta elämääsi.

Tietoinen synti Jumalan lapsen elämässä

Heprealaiskirje 10:26-31

Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

Kun heräsin sunnuntaina ja aloin rukoilemaan, yllä oleva raamatunjakso alkoi polttaa sydäntäni. Se kumpusi syvältä ja koin, kuinka moni on jäänyt välille: tehnyt kompromisseja ja ajautunut pois rakastavasta Jumalasta. Se mursi sydäntäni ja varoitti siitä, etten itse alkaisi tehdä kompromisseja synnin kanssa. Jumalan pelko varjelee kompromissien tekemiseltä, koska se muistuttaa meitä synnin seurauksista, jos emme tahdo tehdä heti parannusta. Sen sijaan ne, jotka vilpittömästi kunnioittavat Jumalaa, antautuvat hänelle päivittäin ja valitsevat tunnustaa ja hyljätä syntinsä, joita he tekevät elämässään. Silloin synti ei pääse sitomaan ja pysäyttämään etenemistä kohti voittopalkintoa, päästä näkemään kasvoista kasvoihin Mestarimme. Jos sanomme, että olemme Jeesuksen seuraajia, meidän elämä kyllä näyttää onko se fakta. Tarvitsemme syvää juurtumista, niin ettei meitä saa irrotettua Jumalasta.

Jos edes vajavaisesti ymmärrämme, millä hinnalla Jeesus on meidät ostanut itselleen synnin ja paholaisen vallasta, tahdommeko elää synnissä? Mielestäni vastaus on ei. Mutta kuitenkin niin helposti emme ymmärrä tuota hintaa. Mieti sitä, joku on panostanut koko elämänsä siihen, että sinä ja minä, jotka olemme orjia, maksaa todella kalliin hinnan ja tahtoo, että opimme elämään uudessa identiteetissä, eikä orjan vanhassa. Niin Jumala teki. Ainoa, joka voi kirkastaa tämän totuuden meille on Pyhä Henki. Ilman ilmestystä siitä, miten toivottomassa jamassa olimme ennen syntiemme sovitusta ja anteeksiantoa, emme voi ymmärtää, miten kallisarvoisia olemme elävälle Jumalalle. Jos Pyhä Henki saa kirkastaa meille sen faktan, että olemme äärettömän kallisarvoisia Jumalalle, sitä seuraa halu kunnioittaa, totella ja seurata Jumalaa. Jos niin ei tapahdu, silloin emme osaa arvostaa Jeesusta ja sitä merkittävää työtä, jonka hän on edestämme tehnyt. Jos ajaudumme pikku hiljaa pois Jumalan yhteydestä, se murtaa hänen sydämensä.

Jos saamme ilmestyksen siitä, että synnin kanssa ei ole leikkimistä, vaan tahdomme oppia noudattamaan Jumalan tahtoa koko sydämestämme, silloin synnin valta elämässämme sulaa pikku hiljaa. Sitä on mielestäni pyhitys, johon Herra tahtoo meitä opettaa ja johtaa. Emme siis suhtaudu välinpitämättömästi syntiin ja sen seurauksiin. Miksi? Koska heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää yhtä sanaa siitä, mitä tapahtuu, jos valitsemme kompromissin synnin ja paholaisen kanssa, sen sijaan, että valitsemme olla kuuliaisia Jumalalle: Silloin me tallaamme Jeesuksen jalkojemme alle. Miksi tämä asia on niin vakava, että siitä pitää kirjoittaa kokonainen jaejakso? Eikö juuri siksi, että me oppisimme vihaamaan syntiä, koska Jumalakaan ei hyväksy syntiä. Jos olemme hänen lapsiaan, meidänkin tulee ajatella samoin kuin taivaallinen Isämme.

Heprealaiskirje kertoo kuinka paljon parempi on se uusi liitto, jonka Jeesus sai aikaan, verrattuna vanhaan liittoon, jossa oli vain varjo siitä, mitä Jumala tahtoi antaa kansalleen. Vanha liitto perustui uhreihin, joiden tarkoitus oli kiinnittää israelilaisten sydämet Jumalaan ja saada heidät näkemään, että vain yhteydessä häneen he menestyivät. Sen sijaan monet eivät ymmärtäneet, että kyse oli sydämen halusta tehdä Jumalan tahto, vaan he päättelivät, että kyse on suorituksesta ja sen tähden he julistivat Moosekselle, että me pidämme lain, jonka Jumala antaa. Kun sitten tuli hankalia tilanteita, joissa heidän lupaustaan koeteltiin, he eivät enää tahtoneet pysyä uskollisina, vaan valittivat ja olivat valmiita hylkäämään Jumalan.

Se kuvaa kristityn vaellusta: Olemmeko me valmiita pysymään uskollisina Jumalalle silloinkin, kun on hankalaa vai annammeko periksi ja olemme tottelemattomia. Uhrit, joita israelilaisten täytyi tuoda Jumalalle, tunnustaa ja hyljätä syntinsä olivat vain esikuvaa Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista:

Heprealaiskirje 9:13-14

Jos kerran pukkien ja härkien veri ja hiehon tuhka saastuneiden päälle vihmottuna pyhittää ulkonaiseen puhtauteen, kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Jos Pyhä Henki saa meidät näkemään todellisuuden, että ilman Jeesusta meillä ei ole mitään toivoa pelastuksesta, niin tahdomme irtisanoutua epäjumalista. Tämän päivän epäjumalat näyttävät aivan toisenlaisilta kuin vuosisatoja ja –tuhansia sitten israelilaisten elämissä. Idoli. Se on tämän päivän kieltä. Jos joku asia tai ihminen vie sen paikan ihmisen elämässä, joka kuuluisi oikeutetusti elävälle Jumalalle, silloin siitä on tullut epäjumala minun arvioni mukaan. Sitä mitä me palvomme, se on meille tärkeä, vaikka emme sitä myöntäisi. Siellä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Ja sitä mille vuodatamme sydämemme, siinä on kyse jumalanpalveluksesta: Joko epäjumalalle tai elävälle Jumalalle. Palvonta on aina hengellistä, joten jos sanomme, ettemme ole hengellisiä ihmisiä, se on valhe.

Heprealaiskirje 10:12-14

Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.

Jeesus hallitsee. Se on todellisuutta jo taivaassa. Kun Jumalan lapset päättävät kunnioittaa häntä ja olla kuuliaisia, silloin me saamme nähdä hänen valtaansa myös täällä maan päällä. Jos ymmärrämme sen, että Jumala odottaa, että meillä on halu kasvaa Jeesuksen kaltaisiksi, me myös juurrumme häneen kiinni. Silloin synti ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan tuotamme elämällämme ylistyslaulun Jumalalle, joka rakastaa meitä! Tehkäämme päätös olla kuuliaisia joka päivä Jumalalle, joka on maksanut meistä todella kalliin hinnan! Ole siunattu 🙂

Saanko olla heikko?

Olen luonteeltani päämäärätietoinen, kilpailuhenkinen ja sinnikäs. Mutta välillä huomaan myös olevani arka. Kun saan jonkin tehtävän, tahdon tehdä sen erinomaisesti, se lienee hyvä asia. Toisaalta armollisuus meinaa unohtua silloin tyystin, kun tahtoo saavuttaa tavoitteen ja saada kehuja. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun huomaat, että olet väsynyt? Mitä jos väsymys jatkuu kauemmin kuin uskotkaan?

Huomasin alkuvuodesta kuinka aloin väsyä. Nautin työstäni ja teen sen täydestä sydämestä, pyrkien auttamaan ihmisiä omalla panoksellani. Sitten aloin huomaamaan, että työtehoni laski pikku hiljaa. Vaikka yritin ottaa rennommin, en vain meinannut palautua viikonloppujen aikana. Pyrin olemaan rehellinen läheisilleni tilanteestani. Tuli haasteellisia tilanteita työssä ja väsyin lisää. Kun olin tehnyt lujasti työtä, saanut ison onnistumisen ja kalenterini oli hetkeksi tyhjä, ajattelin, että nyt on sairasloman aika.

Kun heräsin päivänä, jolloin hain sairaslomaa ensimmäistä kertaa, huomasin väsymyksen todellisen määrän.

Rehellisesti ajattelin, että palaudun viidessä päivässä tästä väsymyksestä ja palaan töihin. Ei puhettakaan. Kroppa, muistikatkokset ja stressitaso kertoivat, että nyt kuule relaat. Aloin miettimään, miten tässä näin kävi. Aloin laskeskelemaan, milloin oireita on ilmennyt. En ollut kuunnellut itseäni, olin vain painanut, niin kuin hyvän myyntimiehen täytyy. Silloin kun on kiire aika, silloin mennään, eikä meinata. Silloin tehdään tulosta ja palaudutaan myöhemmin. Mitä jos palautuminen ei pääse tapahtumaan siinä määrin, kun tarvitset oikeasti? Silloin kuorma kasvaa, eikö totta?

Viime kesälomalla pelasin paljon frisbeegolfia, kun oli niin mainiot säät. Olisin tarvinnut ihan oikeasti aikaa pysähtyä, eikä jatkuvaa hikiliikuntaa, josta satun nauttimaan valtavasti. Kun palvelin kotiseurakuntani järjestämässä isossa tapahtumassa, Summerfestissä, huomasin, ettei vaan kykene. Oli hankalaa sanoa pastorille, etten jaksa palvella lauantai-illan päätilaisuudessa ja sen jälkeen jatkuvassa rukouspalvelu tilanteessa. Palauduin konferenssista muutamia päiviä ja kun palasin töihin elokuun alussa, huomasin, etten ollut palautunut kunnolla. Rakkaan tyttöystäväni ajatusta mukaillen: Joskus täytyy olla todella tylsää, eikä tehdä mitään, että palautuu.

Ruutin kirja 2:8-12

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen  kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”

Todella koskettava kuvaus. Miksi otin juuri tämän katkelman? Koska Booas kuvaa esikuvallisesti Jeesusta. Hän on niin armollinen muukalaiselle, joka on uhrannut paljon tullessaan anoppinsa kanssa maahan, sanoen vakaasti hänelle (1:16): Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Hän oli valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa palvellakseen anoppiaan ja jättämään jäähyväiset omalle perheelleen. Kun Jumala nyt tässä osoittaa armollisuuttaan hänelle Booaksen kautta, hän yllättyy.

Sitä armo saa aikaan. Me olemme tottuneet kokemaan, että kaikki pitää itse ansaita. Työelämässä ja monessa muussakin asiassa tuo lainalaisuus toimii. Mutta ei suhteessamme rakastavaan Jumalaan. Emme voi ansaita mitään hänen edessään. Hän on rakkaus ja vuodattaa armoaan meille ilman yhtäkään ansiota. Emme voi koskaan väittää, että olemme niin erinomaisia, ettemme tarvitse häntä. Jumalan mielisuosio vaikuttaa myös työelämässämme ja kaikissa muissa asioissa siinä määrin, että meidän tulee antaa kaikki ylistys ja palvonta hänelle, mitä meillä on tänään.

Kun me päätämme kunnioittaa Jumalaa elämällämme, hänen siunaus lepää yllämme. Se on myös lainalaisuus. Jääkaappini oven magneettikuvassa, jonka sain rakkaalta tädiltäni vuosia sitten, on todella osuva teksti: Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä (Sananlaskut 10:22).  Kun olin tyttöystäväni luona keittiössä näin ikkunasta ison kuusen, kun koin Pyhän Hengen nostavan tämän jakeen sydämelleni: Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.

On suurta armoa elämässäni saada asua juuri Seinäjoella. Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka tukevat minua tässä elämänvaiheessa. Kun sain muuttaa kaksi viikkoa sitten, minua auttoivat kolme rakasta uskon veljeäni, jotka olivat heti valmiita palvelemaan, kun kysyin heitä. Vaikka olen kokenut väsymyksen, ja edelleenkin olen sairaslomalla, enkä tiedä kuinka kauan se jatkuu, tiedän, että nyt on aika levätä Jumalan syleilyssä. Nyt minun ei tarvitse pinnistellä yhtään.

Jos sinä, rakas lukijani, koet väsymystä, ole rehellinen itsellesi ja pysähdy. Sinä itse tiedät, milloin tarvitset lepoa kaiken keskellä. Itse koen, että vaikka olisin useamman kuukauden pois työelämästä, tämä on vaihe, jonka Jumalani salli minulle, että oppisin lepäämään hänen lähellään, enkä yrittäisi niin paljon omassa voimassani. Työperäinen stressi voi viedä varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja siksi onkin tärkeää, että opimme lepäämään. Parasta terapiaa tässä vaiheessa minulle on tarjonnut rauha, jota olen saanut kokea uudessa kodissani. Se on Jumalan siunaus väsyneelle. Ole siunattu!

Anna meille puhtaat kädet

Näin mielenkiintoista unta siitä, kuinka ylistyksenjohtajat, joilla on lahja kirjoittaa lauluja Jumalan kunniaksi olivat lamaantuneet sen tähden, että ikään kuin lähde oli kuivunut: heille ei ollut syntynyt uusia lauluja pitkään aikaan. Nyt he alkoivat huutaa Jumalaa, että hän virvoittaisi heidän henkensä, jotta hänen kansansa voisi ylistää häntä uusien laulujen kautta. Tuossa hetkessä näin, kuinka puhtaat kädet nousivat Jumalan puoleen. Kysyin Herralta mitä se merkitsee? Sitten heräsin. Näin myös kuivan erämaan unessani. Se kuvastaa minulle sitä tilannetta, jossa Herran kansa herää todellisuuteen: Ei näin ole hyvä! Ylistyksenjohtajat nousivat uskoakseni esimerkiksi siitä Herran kansasta, koska he tahtovat laulaa sydämestään Jumalalle ja kun hengellinen kuivuus valtaa, silloin heidän henkensä herää. Näin tulisi tapahtua koko Jumalan seurakunnan kohdalla.

Job 17:9

Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Näyttää siltä, että meidän tulee valita oikea asenne, kunnioittaa Herraa sydämestämme, osoittaa elämällämme, että tahdomme juurtua syvälle häneen. Silloin hän tuo siunauksen.

Haggai 1:2-11

Näin sanoo Herra Sebaot: ”Tämä kansa sanoo: ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina? Ja nyt, Herra Sebaot sanoo näin: Tarkatkaa elämäänne! Te kylvätte paljon mutta saatte vähän satoa. Te syötte mutta ette tule kylläisiksi. Te juotte, mutta janonne ei sammu. Te pukeudutte, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työnsä palkan rikkinäiseen kukkaroon. Näin sanoo Herra Sebaot: Tarkatkaa elämäänne! Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Te luulette saavanne paljon mutta saatte vähän. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan pois. Miksi kysyy Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden! Se on raunioina, mutta juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sen vuoksi taivas pidättää teiltä kasteen ja maa satonsa. Minä olen kutsunut kuivuuden maahan, vuorille ja viljapelloille, viinitarhoihin ja oliivitarhoihin, maan kaikille viljelyksille. Se vaivaa ihmisiä ja eläimiä ja kaikkea kätten työtä.”

Kun katson tätä kokonaisuutta, näen, kuinka Jumala on tahtonut kuivuuden kautta puhutella kansaansa. Hän tahtoo herätellä sitä. Näen, kuinka mies menee viinitarhaansa hakemaan rypäleitä ja huomaa, ettei satoa ole. Sama toistuu joka puolella: Palkkatyössä oleva tekee raskasta työtä elantonsa eteen, mutta ei huomaa, kuinka rahat valuvat pois. Eläimetkin kärsivät kuivuudesta. Maa huutaa Jumalan puoleen, että hän lähettäisi sateen! Miksi on niin kuivaa? Jos katsomme elämäämme, voimme kysyä, onko hengellisesti kuivaa? Mistä se johtuu? Eikö Jumala ole luvannut siunata meitä? Eikö hän ole Kaikkivaltias? Miksei hän tee mitään hyväksemme? Voimme esittää lukemattomia kysymyksiä ja katkeroitua Jumalalle, mutta kannattaako se? Haluaako hän herätellä tällä kaikella meitä?

Laiskuus. Se nousi sydämelleni, kun luin sanat ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Joskus jokainen väsyy, eikä kykene, mutta toisaalta lihamme on luonnostaan laiska. Kun Jumala lähettää sanansa: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Se haastaa meitä katsomaan sydämeemme. Saako Jumalan kutsu siellä vastakaikua, vai käännämmekö vain kylkeä ja sanomme, että anna olla! Ei minua kiinnosta. Tahdon vain nauttia elämästäni. Jos olemme nähneet vaivaa rakentamalla turvallisen kodin perheellemme ja ajatelleet, että omat käteni sen rakensivat ja en tarvitse ketään, silloin ylpeys näyttäytyy. Jos olemme rehellisiä, kaikki mitä meillä on, on Jumalan suurta lahjaa ja armoa. Miksi emme antaisi hänelle keskeistä osaa elämässämme, kun hänen kädestään tulee kaikki hyvä?

Kutsu parannukseen, siis mielenmuutokseen. Rakas pastorini Jacob Huttunen puhui viime sunnuntaina rukouksesta ja sen voimasta. Hän kertoi, että parannuksen tekoon liittyy syntien tunnustaminen oleellisena osana, mutta mielenmuutos ei automaattisesti linkity synnistä tehtävä parannus. Kun luemme Sanaa, löydämme kohtia, joissa Jumala katuu. Tekeekö Jumala syntiä? Ei. Hän vain muutti mieltään. Esimerkki: Jos olen päättänyt, että ostan saippuaa vessaan ja rakas tyttöystäväni sanoo, että monilla on sitä myös tiskialtaan vieressä ja sanon, etten osta sinne ja sitten seuraavalla kauppareissullani näen halvan saippuan ja päätän ostaa sen sinne, kyse on mielenmuutoksesta, johon ei liity synninteko millään tavalla. Tämä esimerkki on totta :D.

Onko parannuksen teko helppoa? Ei aina. Katso näitä sanoja: Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Tuohon aikaan ei ollut sitä tekniikkaa ja koneita, joilla olisi helppo kaataa ja tuoda puita ja rakentaa temppeli. Aluksi voimme joutua tekemään lujan päätöksen, ja pitämään siitä lujasti kiinni, kun tulee mieleen, että anna periksi. Mutta jos päätämme jatkaa Jumalan osoittamalla tiellä, aikanaan saamme palkan. Miksi Herra kiivaili niin voimakkaasti temppelinsä puolesta? Hän tahtoi ja tahtoo edelleen asua lähellä kansaansa. Hän janoaa syvää yhteyttä ihmiseen, johon hän on sijoittanut jotain taivaallista. Jokainen on hänelle todella rakas ja hän tahtoo puhua meille jokaiselle. Hän ei ole välinpitämätön ja ajattele, että on aivan sama, vaikkei ihminen tahtoisi tehdä parannusta. Jumalan hyvyys ajaa mielenmuutokseen. Se saa ymmärtämään, ettei ole mitään arvokkaampaa, kuin se, että saamme elää läheisessä suhteessa hänen kanssaan! Herra tahtoo näyttäytyä kunniassaan, että häntä kunnioitettaisiin syvästi, sitä on oikea Jumalan pelko. Silloin hän saa olla Herra.

Uskon, että näkemäni puhtaat kädet jotka nousivat Jumalan puoleen, kuvaavat asennettamme elää läheisessä suhteessa häneen, joka tahtoo olla elämämme Herra. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvä suunnitelma meille kaikille ja hän tahtoo puhdistaa sydämemme ja kätemme, jotka kuvaavat elämämme päätöksiä, jotta hän saa johtaa elämäämme säännöllisesti mielenmuutokseen, koska olemme vain heikkoja, vajavaisia ihmisiä, ja juuri silloin hän saa olla vahva, johon turvaamme sydämestämme. Ole siunattu!