Kategoria: Raamatusta

Julkaistu

Jumalan kunnioittamisesta

Hei. Tämänkertainen aihe nousi sydämelleni viime viikon aikana ja kun pari päivää sitten ajoin töihin, matkalla kuuntelin The Rainin Sotilas biisin. Se mursi sydämeni ja sain kokea kuinka paljon Jumala todella rakastaa ihmistä. Siitä syntyi tarve kunnioittaa häntä entistä kokonaisvaltaisemmin. Voit katsoa biisin videon tästä.

Olen toki kirjoittanut aiemminkin Jumalan kunnioittamisesta ja tiedostan, että se on yksi teema, mitä kannan aina sydämelläni, koska se sitouttaa minut suhteeseen Jumalan kanssa. Toivon, että saisin tuotua tällä kertaa jotain uusia näkökulmia aiheeseen, jotta se herättäisi minussa ja myös teissä – rakkaissa lukijoissani -halun rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa kokonaisvaltaisemmin.

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte.

Miten voimme vyöttää mielemme ja olla raittiita? Valvomalla omaa vaellustamme, siis sitoutua syvemmin Jeesukseen ja siihen identiteettiin, joita me saamme tänään olla Jumalan rakkaina lapsina. Miksi se on tärkeää? Koska sielunvihollinen yrittää saada meidät tavalla tai toisella keskittymään aivan epäoleellisiin asioihin ja viemään meidät pois Jumalan läheisyydestä. Silloin hän voi valehdella helpommin ja saada meidät uskomaan valheitaan. Mitä keinoja meillä on pysyä lähellä Jeesusta? Esimerkiksi kiittämällä häntä päivittäin suuresta armosta, että saamme olla sovitettuja, emme ole enää tuomittuja Jumalan edessä, koska hän näkee meidät Jeesuksen sovitustyön kautta! Jos alamme käsittämään Jumalan suuren armon ja rakkauden sydämissämme, ei siis vain pään tietona, emme koskaan tahdo palata elämään vanhalla tavalla, jossa rikoimme itseämme jatkuvasti.

1 Pietarin kirje 1:15-17

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Koska Jumalan lasten päämäärä on muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, meidän tavoitteemme on korkea: Olla pyhiä. Jokainen meistä tietää, ettei meistä itsessämme ole siihen koskaan, mutta juuri sen tähden Jeesus tulikin ihmiseksi ja eli täydellisen elämän, sovitti meidät syntiset Jumalan edessä ja sen perusteella me olemme pyhiä. Miten sitten voimme osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, kun tahdomme osoittaa olevamme kiitollisia hänelle armosta, joka peittää meidän syntimme? Elämällä kunnioittavassa suhteessa häneen jokaisen elämämme päivän matkalla ikuisuuteen hänen luokseen!

Paavalin kirje Tiitukselle 2:10-11

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.

Näyttää siltä, että armon kokeminen johtaa ihmisen kunnioittamaan Jumalaa. Sen seurauksena näemme elämässämme pyhityksen hedelmää: Emme tahdo elää maailman arvojen mukaan, jossa tyydytämme lihallisia himojamme, vaan sen sijaan itsehillintä, kärsivällisyys ja armollisuus heijastuu käyttäytymisestämme sekä asennoitumisestamme. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella sitten voisi olla arkipäiväiseen elämäämme, jos tahdomme elää kokosydämisesti Jumalalle?

Kun käsitämme, että oma elämäntilanteemme oli aiemmin sellainen, että olisimme ansainneet ajatusten, asenteidemme ja tekojemme tähden ikuisen eron Jumalasta ja nyt voimme vaeltaa yhteydessä häneen, sen tulisi vaikuttaa halun kertoa ilosanoma läheisille, eikö totta? Kun mietin sitä, että lähelläni on vielä ihmisiä, joista myös Jeesus on maksanut täyden hinnan ja hän tahtoo pelastaa heidätkin, tahdon oppia olemaan kuuliainen hänen äänelleen. Miltä se sitten voisi näyttää? Esimerkiksi siltä, että tilanteen salliessa kohtaan henkilökohtaisesti ihmisiä, joille tahdon kertoa avoimesti siitä eheytymisprosessista, joka sisälläni on saanut tapahtua. Voin tällä tavoin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat erilaisten synti riippuvuusten kanssa.

Matteus 5:13-15

Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallottavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Mielestäni Jumalan lasten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja sen tulisi näkyä siten, että me loistamme Jumalan rakkautta tähän kärsivään maailmaan, jossa monet ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusta elämäänsä. Jos tahdomme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, oppia tottelemaan hänen ääntään, kun hän tahtoo käyttää meitä, silloin voimme tuoda aivan toisenlaisen maun ihmisten elämään, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Rukoilen, että tekisimme päätöksemme elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi ja osoittaa kunnioitusta pelastajallamme! Ole siunattu.

Julkaistu

Nöyryys

Moi! Tämän viikon aihe blogiin pomppasi viikonlopun aikana ja kun eilen kokoonnuimme kotonani miesten soluun (pienryhmä, jossa tapaamme kahden viikon välein kertoen kuulumisemme ja rukoilemme jokaisen puolesta), jossa jaoin tästä aiheesta lyhyesti, se jäi puhuttelemaan sydäntäni. Aiheen valintaan paljonkin vaikutti sunnuntaina hetki, jonka sain viettää rakkaani kanssa, tutkien kohta esille ottamaani mielenkiintoista Psalmia ja sen ristiviittauksia. Tämä aihe ei todellakaan ole pieni osa Raamatun kirjoituksia, vaan mielestäni se on läsnä Raamatun alkulehdiltä loppuun asti. Jos mietimme nöyryyttä ja sen vastakohtaa ylpeyttä, emme voi olla huomaamatta sitä yhtenä merkittävänä motiivina ihmisten elämissä, jota Raamattu kuvaa rehellisesti.

Psalmi 34:16-20

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herran kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

Huomaatko, kuinka aktiivinen Jumala on hänen rakkaita lapsia kohtaan? Hän näkee tarkasti, kuulee, pelastaa, on läsnä ja varjelee. Hän ei siis todellakaan ole välinpitämätön, kuten sielunvihollinen pyrkii valehtelemaan meille niin usein. Sen sijaan, kun hän on kerran pelastanut meidät armon valtakuntaansa, jossa hän hallitsee, hän tahtoo olla intiimissä yhteydessä meidän kanssamme, eikö ole valtava asia?! Ajattele, että maailmankaikkeuden suvereeni Luoja on kiinnostunut aidosti siitä, mitä juuri sinulle kuuluu. Miten me reagoimme tuollaiseen huomionosoitukseen? Jos Pyhä Henki saa tämän todellisuuden kirkastaa sydämillemme, silloin meistä tulee nöyriä, armollisia ja rakkaudellisia – me siis muutumme hänen kaltaisikseen askel kerrallaan. Jae, johon seuraavaksi keskityn, avaa meille lisää tästä aiheesta:

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Oletko pistänyt merkille yhden asian: Syntiinlankeemuksen seurauksena maailma, jossa elämme tänään, on rikki monella tavalla. Näemme ja kuulemme uutisia, joista huomamme elävämme lopun aikaa: Moraali, kasvatus ja terve Jumalan kunnioitus ovat vieraita ajallemme ja näemme sen, kuinka vastakkain Raamatun iättömät periaatteet ovat yhteiskuntamme arvojen ja lakien kanssa. Se on surullista. Olemme varmaankin kukin huomanneet myös sen, että sinä ja minä olemme – enempi tai vähempi – rikki sisältä johtuen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja haavoittavat syvästikin. Aina emme edes näe ihmisestä, kuinka rikki he ovat sydämestään, mutta sen sijaan rakastava Jumala näkee ja juuri siihen mielestäni tässä jakeessa viitataan suoraan. Se, että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli ei ole Isälle mikään este: Hän tahtoo korjata ja eheyttää sen ja juuri tuon murtuneisuuden kautta meistä kasvaa nöyriä Jumalan miehiä ja naisia, joita hän tahtoo käyttää, jotta ilosanoma voisi levitä laajalle!

Psalmi 51:19

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Kun tahdomme tulla Jumalan parantavaan läsnäoloon, vailla pelkoa rangaistuksesta, meille tulee halu antautua päivittäin hänelle. Tuollaista asennetta ja halua hän todella arvostaa.

Jesaja 57:15

Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

Hän asuu niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki. Se ei ole vain sanoja, vaan lupaus suoraan sinulle ja minulle! Hän on sitoutunut lupauksiinsa täydestä sydämestä ja hän tahtoo virvoittaa sydämemme. Alamme huomaamaan, kuinka paljon Jumalamme arvostaa sitä, että meillä on avoin, nöyrä sydämen asenne häntä kohtaan. Hän tahtoo uudistaa meitä jatkuvasti, kun päätämme olla riippuvaisia hänestä aidosti.

Jesaja 66:2b

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

Nöyryys, särkynyt henki ja arka tunto Jumalan sanan edessä. Miksi? Mielestäni sen tähden, koska ylpeät eivät ymmärrä, kuinka kaukana he ovat todellisesta ja syvästä yhteydestä Jumalan kanssa ja sellaiset ihmiset etääntyvät pikku hiljaa hänen luotaan. Sen sijaan kun tiedostamme, mistä olemme tulleet, mikä on siis taustamme, muistamme kuinka suuri armo on kohdannut meitä, jotka olemme antaneet Jeesukselle sydämemme valtaistuimen. Niin, että hän saa johtaa aidosti elämäämme. Jos meillä on nöyrä sydän tutkiessamme Raamattua, silloin annamme vapaaehtoisesti hänen johtaa. Se on avain rikkaaseen elämään, jonka rakastava Isä tahtoo antaa niille, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä.

Kun ihminen on oppinut sen, että kaikki mitä hänellä on, on itse asiassa vain lainaa Jumalalta ja hän osaa arvostaa Jumalasuhdettaan nöyrästi, silloin hän ei katkeroidu, jos jokin asia viedään häneltä pois. Miksi? Koska hänen identiteettinsä ei perustu siihen, mitä hän omistaa täällä ajassa, vaan hän tahtoo palvella sydämestään Jumalaansa ja nauttia kerran siitä hyvästä sadosta, joka on kertynyt taivaan pankkiin, kun hän on rakkaudesta palvellut muita. Rukoilen, että tämä teksti saisi vaikuttaa sinussa ja minussa halun tänään sitoutua nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja haluun kasvaa hänen rakkaudessaan päivittäin lähemmäs pelastajaamme. Ole siunattu.

Julkaistu

Jeesus ei kulje sun ohi

Moi. Tällä viikolla mietin monta kertaa, mistä ihmeestä kirjoittaisin. Tänä aamuna ajaessani töihin, Pro Fiden biisi nimeltä ”Niin alhaalla ei kukaan kulje” mursi sydämeni. Se alkoi puhuttelemaan siitä syystä, miten valtavan empaattinen Jeesus on. Katsotaanpa siitä esimerkki.

Luukas 7:11-15

Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko. Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan. Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: ”Älä itke.” Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.

Kun lukee tämän jaejakson muutamaan otteeseen, itselleni välittyy sellainen kuva, että tämän ihmeen todistajien lukumäärä oli melkoisen suuri. Vielä edellistä huomiota herättävämpi asia katkelmassa on se, miten valtavia sanoja Jeesus tässä käyttää: Äiti, joka on varmasti shokissa poikansa tähden, kuulee varsin epärealistiset sanat: Älä itke. Mutta sitä seuraakin ennenkuulumattomat sanat: Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! On merkittävää, että Jeesus tahtoi kohdata murtuneen lesken, eikä suinkaan torjunut tai halunnut vetäytyä. On ihmeellistä nähdä, miten Jeesus ei keksi tekosyitä kulkea ohi, vaan tahtoo auttaa.

Kun miettii, millaisen kuvan me muovaamme päämme sisällä Jeesuksesta, voimme nähdä, kuinka rakastava ja auttavainen hän todella on. Hän ei torju, pilkkaa tai vähättele koskaan, koska se ei millään tavoin kuulu hänen identiteettinsä. Jeesus tahtoo parantaa sinut, joka olet pettynyt itseesi. Kun tulemme hänen lähelleen, ymmärrämme, että hän tahtoo pelastaa meidät. Tai kun olemme suurissa ongelmissa, emmekä näe valoa tilanteessa, hän tuo toivon! Jos olet väsynyt taistelemaan sairautesi, kipusi tai riippuvuutesi kanssa, hän tahtoo auttaa sinua. Jos sinulla on ongelmia avioliitossasi, tai taistelet masennuksen ja epätoivon tunteiden kanssa, Jeesus on vastaus.

Jos tunnet riittämättömyyttä siitä syystä, että koet olevasi kakkosluokan Jumalan lapsi, hän vakuuttaa, ettei torju sinua, vaan tahtoo nostaa sinua ja herättää hengellisen elämäsi eloon. Jos olet pettynyt ihmisiin, jotka ovat tuottaneet sinulle tuskaa, tai tahtoisit päästä syvään suhteeseen hänen kanssaan ja olla hänen käytössään, hän kaipaa olla juuri sinua lähellä. Pyydän, lue seuraava jakso kanssani huolellisesti ja asetu tämän ihmettä tarvitsevan naisen asemaan:

Luukas 8:43-48

Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta ja kuluttanut lääkäreihin kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Hän lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti verenvuoto tyrehtyi. Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” Kun kaikki kielsivät, Pietari sanoi: ”Mestari, väkijoukko ahdistaa ja tönii sinua joka puolelta.” Mutta Jeesus sanoi: ”Joku koski minuun, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Kun nainen huomasi, ettei pysynyt salassa, hän tuli vavisten, heittäytyi hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan kuullen, minkä vuoksi hän oli koskenut Jeesukseen ja miten hän oli heti tullut terveeksi. Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”

Vaikka tämä rohkea Jumalan nainen pelkäsi, hän ei antanut sen lamaannuttaa. Hän oli varmasti pettynyt monia kertoja, kun oli hakenut apua lääkäreiltä, maksanut itsensä kipeäksi, eikä ollut parantunut. Hän oli varmasti kuullut Jeesus Nasaretilaisesta, joka tekee ihmeitä ja pienen pieni toivonkipinä oli syntynyt sydämessä. Sitten hän oli alkanut uskomaan siihen, että Jumala todella rakastaa häntä ja tahtoo hyvää hänelle. Niinpä tuo usko vaikutti hänessä, kun hän lähti etsimään Jeesusta. Matteuksen versiossa on yksi oleellinen lisäys tähän tapaukseen: Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.” (Matt. 9:21). Tuon uskon sanan toistamisessa näemme hänen asenteensa, että hän uskoi Jeesuksen voivan parantaa juuri hänet. Jeesus voi parantaa tänäkin päivänä, oli haasteena mikä tahansa sairaus, henkinen tai fyysinen.

Kun mietin omaa elämääni ja hetkiä, jolloin olen kokenut itseni alas painetuksi ja toivottamaksi kohdatessani oman rajallisuuteni ja syntisyyteni, ainoa asia mikä on todella on auttanut on tää: Keskityn Jeesukseen olosuhteiden sijasta. Koska elämme toisinaan hankalassa ympäristössä, katseemme lukittuu nopeasti siihen, se on kyllä ymmärrettävää, mutta koska emme ole tämän maailman lapsia identiteetiltämme, miksi enää keskittyisimme siihen? Voimme ottaa oppia esimerkiksi apostoli Johanneksesta:

Johannes 13:23

Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus erityisesti rakasti, oli aterialla Jeesuksen vieressä.

Kuinka moni meistä kirjoittaisi kuvauksen itsestään näin: Olen Jeesuksen opetuslapsi, jota hän erityisesti rakastaa? Veikkaan, että harva. Mutta mistä kummasta kumpuaa Johanneksen ymmärrys siitä, että hän tahtoi ilmaista useita kertoja evankeliumissaan, että hän tietää Herransa rakastavan häntä erityisellä tavalla? Terveestä rakkaussuhteesta Jeesukseen. Hän oli ymmärtänyt, että hän todella on hyväksytty sellaisena kuin on, riippumatta vajavaisuuksistansa. Mutta oletko miettinyt, miksi Jumala tahtoi säästää tällaiset ilmaisut evankeliumiinsa myös meidän luettavaksemme? Luulisin, että siitä syystä, että hän tahtoo meidänkin omaksuvan Jumalan Isän rakkauden sydämeemme. Kun uskomme rakentuu tälle perustalle, voimme todella kertoa ilouutisen ihmisille, jotka eivät vielä ole hyväksyneet Jeesusta elämänsä herrakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!  

Julkaistu

Suuri armo: suuri hinta

Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.

1 Mooseksen kirja 3:6-7

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.

Roomalaiskirje 5:8

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.

Roomalaiskirje 5:9-11

Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.

Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.

Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?

Roomalaiskirje 12:1

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Nyt on Suomen aika

Ajatukseni oli kirjoittaa pastorini Perhon Pekasta ja siitä vaikutuksesta jonka hän on jättänyt sydämeeni palvelutyöllään ja persoonallaan. Nyt kun istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja firman palaveria, ajatus jalostui. Sain eilen illalla nähdä kuvan, jossa mainittu Pekka kylvi siemeniä pellolla. Kuvakulma laajeni ja se näytti valtavalta pellolta. Hän teki sitä rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiä kohtaan. Ymmärsin, että hän on kylvänyt Jumalan Sanaa ympäri maailmaa ja näin istuttanut sitä ihmisten sydämiin. Ymmärsin myös, että Jumala on siunannut sen työn ja antaa sille kylvölle sateen ja se tuottaa runsaan sadon hänen valtakuntaansa.

Mistä tämän kertainen otsikko kumpuaa? Northwind Collective julkaisi viime vuoden puolella Poika levyn. Tuo levy on valtavan voimakas hengellisesti. Sanon näin, koska monesti se saanut murtaa sydämeni syvästi. Kun se julkaistiin (mitä ilmeisimmin Helsingissä), Pekka oli pyydetty puhumaan lyhyesti ilosanoma paikallaolijoille. Hän haastoi ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle ja tietääkseni yli kymmenen lähti seuraamaan Jeesusta. Nyt kun aloin kuuntelemaan Northwindin biisiä ”veresi” se mursi sydämeni. Pekalla ja Northwindin jäsenillä on sama näky, he haluavat nähdä Suomen muuttuvan. Tässä osa tekstistä tuosta kappaleesta:

”Taivaallinen Kuningas, luovuit sinun oikeuksistas. Täydellinen Karitsa, sua rakastan, rakastan. Kärsit tuomion ihmisten, syyttävien sormien. Nöyrä mies kipujen, sua rakastan, rakastan. Täydellisen rakkauden ristillä näytit, päätit odotuksen sukupolvien. Häpeän ja synnit sä kannoit, tiesit lopulta saisit iloita. Täydellinen rakkaus ristillä voitti, otit avaimet kädestä vihollisen, kallis uhrisi oli tarpeeksi ja nyt veresi huutaa puolestani: Armahdettu. Vapautettu. Rakastettu. Parannettu. Lunastettu. Sovitettu. Pelastettu. Anteeksiannettu. Pyhä, puhdas, lapsi Jumalan, veresi ylläni huutaa puolestani.”

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Voimmeko me vielä olla vaiti siitä hyvästä uutisesta, joka on saanut muuttaa sydämemme? Minä en tahdo. Enkä usko, että sinäkään tahdot. Luin yhdestä timantista kirjasta, että kristinuskon ytimen tulisi kokea konkreettisella tavalla.  Miksi? Koska jos me vain luemme hengellisiä totuuksia ajatuksina, voimme epäillä niiden todenperäisyyttä, eikä Täydellinen Rakkaus tarkoittanut sitä niin. Jumala tarkoitti, että meillä on rakkaussuhde hänen kanssaan. Kun katsomme tuota tekstiä ”veresi” biisissä, se kumpuaa sydämestä, joka on kohdannut elävän Jumalan. Siinä on ilmestys Jumalan rakkaudesta ja se haastaa katsomaan miten suhtaudumme siihen.

Kun katsomme opetuslasten reaktiota, se ei ollut hengellisesti korrektia ja sen tähden osa fariseuksista halusi hiljentää Jeesuksen palvonnan. Mutta sen sijaan Jeesus kertoo, että hän nauttii siitä, että häntä kunnioitetaan ja palvotaan! Jos uskovat ymmärtäisivät miten suuri voima on ylistyksellä suhteeseemme Jumalan kanssa ja hänen Isän rakkauden kokemisessa, tekisimme sitä enemmän. Jos oppisimme palvomaan Jumalaa sydämestämme, silloin oppisimme jättämään taakkamme hänen käsiinsä! Se olisi valtavan vapauttavaa ja voisimme kertoa lähimmäisillemme kuinka paljon Jumala rakastaa heitä. Emme tahdo enää kuollutta uskontoa, vaan rakkaussuhteen Jumalan kanssa.

Lopuksi tahdon kirjoittaa jotain Perhon Pekasta. Siitä, miten olen kokenut hänen persoonansa muutamien vuosien ajan elämässäni. Kun hän on nyt ollut pastorini vajaan neljän vuoden ajan, se on ollut timanttia. Miten kuvailisin tätä Jumalan miestä? Hän on hyvä ystäväni, johon luotan sydämestäni. Hän on rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Hän muistuttaa Jeesusta, koska hänellä ei tunnu olevan koskaan kiire. Hän on läsnä ja empaattinen. Hän on aktiivinen kuuntelija ja viisas neuvonantaja. Hänen rukouksensa kumpuaa syvästä rakkaussuhteesta Jumalaan. Hän on johtajahahmo ilman kyynisyyttä tai halua kontrolloida ihmisiä, hän on oivallinen organisoija ja rohkaisija.

Hän on saanut vastaanottaa Jumalan Isän rakkautta ja hän jakaa sitä eteenpäin, hän saa ilmestystä tuosta rakkaudesta jatkuvasti. Ja juuri sen tähden hän on todella helposti lähestyttävä. Hän on armollinen, joustava, taitava opettaja. Hänen katseensa on aina siinä miten hyvä Jumala on ja hän johdattaa ihmiset hänen läheisyyteen. Suomalaiset ovat hänen sydämessään, hän tahtoo olla muuttamassa Jumalan avulla tän kansan. Hänellä on mahtava huumorintaju, joka tuo rentouden ilmapiiriin. Lopuksi, koen että hän on todellinen rinnalla kulkija.

Kun mietin omaa palvelutyötäni, en olisi lähellekään tässä ilman niitä mielettömiä hetkiä Pekan kanssa. Hänellä on valtavan tärkeä vaikutus Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Se tapa kohdata kaikenlaiset seurakuntalaiset on ilmiömäistä ja siksi on haikeaa jättää jonkinlaiset jäähyväiset hänelle hänen jatkaessaan työtä Jumalan valtakunnassa tulevaisuudessa Hyvä Sanoma ry:ssä. Toisaalta tiedostan, että kun Pekka saa toteuttaa kutsuaan uudessa työssä tulevaisuudessa, Jumala saa pelastaa monia ihmisiä.

Jos yritän vetää kaiken yhteen, voin vain sanoa, että Jumala odottaa meitä. Hän odottaa, että me vapaaehtoisesti antaudumme hänelle. Hän ei tahdo tehdä meistä orjiaan, vaan vapautensa omaksuneita rakkaita lapsiaan. Silloin ymmärrämme, kuinka paljon hän rakastaa meitä ja kaikkia. Kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan, silloin meidän tehtävämme on viedä tuo rakkauden kokemus eteenpäin ja alkaa puhumaan elämää ihmisille lähellämme ja kenelle tahansa hän tahtoo meidän kertovan! Mitä jos armon vuonna 2019 me Jumalan lapset tahtoisimme nähdä muutoksen kotimaassamme ja alkaa rakastaa ihmisiä Jumalan rakkaudella? Se olisi muutoksen alku. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Pyhän Hengen voimasta

Kun mietin mistähän sitä tällä viikolla kirjoittaisin, mieleen jäi syvästi se, mitä tapahtui muutama päivä sitten kotiseurakunnassa. Lauantaisin kokoonnumme nuorten ja nuorten aikuisten kanssa Seinäjoen ILTAan, rukoilemme ennen iltaa, hitsaannumme yhteen, ylistämme ja palvomme Jumalaa, kuuntelemme opetuksen ja ylistämme lisää. Koemme yhteyttä eri ikäisten ihmisten kanssa. Viime lauantaina minulla ei ollut vastuuta rukouspalvelussa, mutta koin Hengen kehottavan minua menemään rukoilemaan muiden kanssa ILTA Cafeseen. Ymmärsin nopeasti, miksi hän kehotti sinne tulemaan. Tunnelma oli todella latautunut. Markus Särkkä, joka puhui tuona iltana koki asioita vahvasti hengessään, samoin Perhon Neea. Jumalan voimakas läsnäolo siis leimasi tuota rukoushetkeä, samoin koko tilaisuutta.

Karmitsan Elsa yhdessä tiiminsä kanssa palveli ylistyksessä ja koin omalla kohdallani murtumista sen aikana. Markuksen puhe oli todella väkevä, hän puhui rohkea saarnasarjan toisen osan, jossa jakoi kymmenestä vakoilijasta, jotka erosivat toisistaan merkittävällä tavalla. ILTA päättyi siihen, että veljiä ja sisaria haastettiin tulemaan lavan eteen, niitä, jotka tahtoivat antaa elämänsä Jumalan käyttöön sataprosenttisesti ja olemaan rohkeita, mihin tahansa Jumala kutsuisi. Siinä vaiheessa itsekin halusin mennä ja antautua.

Tilaisuuden aikana minulle alkoi selvitä, että minun tehtäväni on täyttyä jatkuvasti Pyhällä Hengellä, koska hän tahtoo käyttää ihan jokaista Jumalan lasta arjessamme. Markus toisti illan aikana kahdesti Daniel Kolendan Summefestissä lausutun sanan, joka on todella puhutteleva: Olet korvattavissa. Jumala on kutsunut kaikki lapsensa elämään Pyhän Hengen voimassa ja kantamaan herätystä, siis elämään todeksi uskoaan, mutta jos emme tahdo astua siihen, läpimurto kyllä toteutuu, mutta me itse katsomme sitä vierestä. Kummassa porukassa me tahdomme olla?

Miksi me tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa tänään? Eikö juuri siksi, että Jumala voi käyttää meitä valtakuntansa eteenpäinviemiseksi? Ilman sitä emme saa ihmisiä vakuuttumaan siitä, että Jumala on elävä Jumala edelleenkin! Katsotaanpa esimerkki:

Apostolien teot 4:7-14

He asettivat apostolit keskelleen ja kysyivät: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te tämän teitte?” Silloin Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä teosta, siitä, kenen nimessä hän on parantunut, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte mutta josta on tullut huippukivi. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Kun hallitusmiehet ja vanhimmat näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Nähdessään myös parannetun miehen seisovan apostolien kanssa he eivät kyenneet sanomaan mitään vastaan.

Tässä meille oivallinen esimerkki siitä, mitä Pyhä Henki sai aikaan kauan sitten ja mitä hän tekee vielä tänäkin päivänä! Ilman sitä, että kaksi lukua aikaisemmin 120 uskollista Jumalan lasta eivät olisi odottaneet Pyhällä Hengellä täyttymistä, ei olisi tapahtunut suurta hengellistä läpimurtoa. Jopa hallitusmiehet ja vanhimmat ymmärsivät, etteivät nämä kalastajat ja oppimattomat miehet omissa nimissään voineet tehdä yhtään ihmettä. Jumala saa aina kaiken kunnian siitä, mitä Pyhä Henki tekee! Pietarin sanoissa tuoksuu tuoreus. Se kuvastaa intohimoista suhdetta Jeesukseen Kristukseen. Hän ei yhtään säästellyt, vaan puhui sydämestään ja Pyhä Henki ohjasi hänen sanansa niin tarkasti, ettei kenellekään jää epäselväksi, kuka on Parantaja. Kun Pyhä Henki johtaa sanojamme, silloin vastalauseet jäävät ontoiksi, koska emme puhu omassa viisaudessamme, vaan Herran antaman viisauden kautta.

Apostolien teot 4:18-22

He kutsuivat apostolit ja kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla ennemmin teitä kuin Jumalaa! Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä vielä enemmän mutta päästivät heidät vapaaksi kansan tähden. He eivät keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut. Olihan mies, jolle tämä parantumisihme oli tapahtunut, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen.

On myös todella tärkeää huomata, että Pyhä Henki tuo rohkeuden. Hän ei ole alaspainaja, vaan rohkaisija! Tänä päivänä on Jumalan lapsia jotka joutuvat kärsimään siitä, että he eivät häpeä julistaa Jumalan sanaa rohkeasti. Kristittyjä vainotaan edelleenkin, se vain helposti unohtuu meillä länsimaissa. Kysymys kuuluu meille tänään, olemmeko me valmiit kantamaan Jeesuksen lippua rohkeasti, siellä missä me tapaamme ihmisiä vai annammeko ihmispelon ja häpeän vangita meidät?

Miten meistä voi tulla rohkeita Jumalassa? Ainoastaan sillä tavalla, että päivittäin antaudumme hänen edessään kokosydämisesti. Muista, ettet ole koskaan yksin kun kohtaat ihmisiä, vaan Pyhä Henki rohkaisee ja tukee sinua juuri silloin tuomaan toivoa! Tämä blogikirjoitus jää mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämän vuoden viimeiseksi, joten palaan asiaan tammikuun alussa. Jumalan runsasta siunausta elämääsi! Ole rohkea 😀

Julkaistu

Älä ikinä luovuta

Moi! Alkuviikosta ajattelin vielä kirjoittaa jostain aivan muusta aiheesta. Sitten päätin katsoa elokuvan, jonka juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Elokuva perustui tositapahtumiin ja sen nimi on Courage, eli rohkeus. Se kertoi nuoresta amerikkalaisen jalkapallon pelaajasta, joka pääsi pelaamaan Texasin yliopistoon, jossa hän oli joukkueen tärkein pelaaja. Sitten hän sairastui luusyöpään ja joutui taistelemaan hengestään, muttei missään vaiheessa näyttänyt luovuttamisen merkkejä. Suosittelen jokaista katsomaan tuon elokuvan, niin puhutteleva se on.

Jokainen ihminen joutuu kohtaamaan elämässään haastavia aikoja. Yksi asia on se, että millaisten ihmisten annamme puhua elämäämme? Ympäröikö meitä rohkeita, positiivisia ja rohkaisevia ihmisiä vai sellaisia, joilla on huono vaikutus meihin? Toiseksi: Miten käsittelemme haasteita ja ongelmia? Annammeko periksi niiden hyökätessä elämäämme tyhjästä vai päätämmekö mennä niitä kohti ja voittaa ne Jumalan avulla? Kolmanneksi: Mille olemme perustaneet identiteettimme? Omille onnistumisille vai Jeesuksen täydellisen työn varaan? Viime aikoina olen lukenut ensimmäistä ja toista Samuelin kirjaa ja ne ovat todella puhutelleet sydäntäni. Otetaan esimerkki:

1 Samuelin kirja 17:32-39

Daavid sanoi Saulille: ”Kenenkään ei pidä masentua tuon filistealaisen vuoksi. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.” Mutta Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vain nuorukainen, mutta hän on mies, joka on sotinut nuoruudestaan saakka.” Daavid vastasi Saulille: ”Palvelijasi on paimentanut isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempaisin saaliin sen suusta. Jos se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta, löin sen maahan ja tapoin sen. Palvelijasi on siis lyönyt kuoliaaksi sekä leijonan että karhun. Tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle tulee käymään samoin kuin niille, sillä hän on häpäissyt elävän Jumalan taistelurivejä.” Daavid sanoi vielä: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene sitten, Herra olkoon sinun kanssasi.” Saul puki omat varusteensa Daavidin ylle, pani vaskikypärän hänen päähänsä ja haarniskan hänen ylleen. Daavid vyötti Saulin miekan haarniskan päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan kokeillut sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi kävellä näissä, koska en ole tottunut tällaisiin.” Niinpä hän riisui ne yltään.

Kun lukee yllä olevat jakeet, nousee sydämelle muutama pointti: Daavid oli kohdannut haastavia tilanteita paimentaessaan lampaita, vaikkei monikaan niistä varmaankaan tiennyt. Hän oli osoittanut pelottomuutta tappaessaan sekä karhun että leijonan. Hänen identiteettinsä ei perustunut omaan voimaan, vaan hänellä oli nöyrä sydän: Hän tiesi, että Herra oli ollut hänen apunsa ja menestys johtui hänestä! Kun Saul yritti saada Daavidin käyttämään omia varusteitaan, se ei toiminut alkuunkaan. Daavidin täytyi mennä omana itsenään kohtaaman Goljat, eikä yrittää olla joku muu, silloin Jumala saisi hänen voitostaan kaiken kunnian, koska hän oli selkeä altavastaaja.

Jos katsomme tarkasti Saulin käyttäytymistä näissä jakeissa, huomamme, että hän katsoo tilannetta ihmisnäkökulmasta. Mitä tarkoitan? Hän viestitti aivan aluksi Daavidille, ettei hän voi voittaa Goljatia, koska vastustaja on ylivertainen häneen verrattuna. Jos Daavid olisi jäänyt kuuntelemaan Saulin vakuutteluita, hän olisi alistunut, eikä voittoa olisi koskaan saatu. Juuri silloin kun näemme edessämme muureja, meidän ei pidä keskittyä niihin, vaan Jumalan yliluonnolliseen voimaan, joka asuu meissä Pyhän Hengen kautta. Miksi pelko ei saanut Daavidia vangittua tuossa tilanteessa? Hänet oli hetkeä aiemmin voideltu kuninkaaksi Samuelin toimesta ja Pyhä Henki vaikutti hänessä. Sen lisäksi hän päätti luottaa ainoastaan Jumalaan.

Jos mietin omaa historiaani ja niitä taisteluita joita olen kohdannut elämäni varrella, tiedostan sen, että ilman Jumalan armoa en olisi niistä selvinnyt. Olen myös kiitollinen niistä, koska ne ovat jalostaneet luonnettani sellaiseksi kuin se tänään on. Ilman haasteita en olisi kokenut tarvetta muuttua. Esimerkiksi vuosia sitten asuessani Kokkolassa identiteettini perustui siihen, miten suosittu olen, onko minulla työpaikka ja tyttöystävä. Kun en saanut työpaikkaa monista haastatteluista huolimatta ja näytti siltä, ettei uskovista löytynyt millään ketään, joka huolisi minut, aloin etsimään seuraa netin kautta myös uskosta osattomista. Mutta tulevien aikojen myötä huomasin, ettei maailma tarjoa aitoa rakkautta, enemmän pintaliitoa ja himoa senkin edestä. Kun aloin näkemään mihin tällainen kehitys voi elämäni johtaa, aloin huutamaan Herran puoleen sydämestäni, että minä tahdon muuttua. En tahdo olla mies, joka hylkää Jumalan ja uskon, koska näin, miten synkältä ja turvattomalta elämäni tulisi näyttämään ilman yhteyttä Jumalan kanssa.

Ilman tuota prosessia en olisi oppinut näkemään tarvetta päästä syvälle Jumalan Sanan periaatteisiin ihan käytännössä. En olisi kaivannut käyttää piilossa olevia lahjojani Jumalan kunniaksi. Ilman pohjakosketusta, en olisi ymmärtänyt huutaa apua rakkaalta Isältä, joka oli milloin tahansa valmis nostamaan minut ylös, kun vain ilmaisisin haluni muuttua. Mutta jos olisin noina aikoina uskonut perkeleen valheet siitä, ettei minulla ole enää mahdollisuutta tehdä parannusta, ei oikeutta tulla seurakuntaan ja katsoa ihmisiä silmiin ja todistaa muutoksestani, en olisi tänään tässä asemassa missä nyt olen.

Muista, rakas lukijani, ettei milloinkaan ole myöhäistä. Vaikka olisit sotkenut elämäsi kuinka pahasti, tai kokisit, että olet aivan yksin, ilman mahdollisuutta kääntyä harhaan vievältä tieltä, jos luet tämän tekstin ja sydämessäsi herää edes pienkin toive, että ehkä Taivaan Isän rakkaus kutsuu juuri sinua, silloin ei ole liian myöhäistä. Armo riittää! Jeesus tuli juuri sinua varten. Älä koskaan luovu toivosta, koska hän rakastaa sinua edelleen ja tahtoo suhteen kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Julkaistu

Nöyryys ja uskollisuus

”Kun taivas on nostettu kauas ja tummien pilvien peittoon, silloin kun valo on hauras, etkä löydä aurinkoo, vielä vierelläsi oon” KLS: Valonvalkeana

Mitä teemme silloin kun elämme masentavia hetkiä, kun monet asiat pännii oikein kunnolla? Tai jos lähellämme on ihminen, joka todella kärsii? Päätämmekö seisoa rinnalla aidosti ja välittää vai vetäydymmekö? Nämä ajatukset nousivat eilen iltana sydämelleni, kun katsoin olohuoneessani kahta kynttilää hämärässä kodissani.

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Avain tämän jaejakson ytimeen löytyy jakeesta kahdeksan: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Nöyryys on ominaisuus mitä ihmiset arvostavat enemmän kuin hienoja korulauseita, jotka voidaan tosipaikan tullen sivuuttaa. Sen sijaan jokaisen Jumalan lapsen tulisi ottaa mallia Jeesuksesta:

Johannes 13:12-15

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

Vaikka Jeesus tiesi arvonsa ja oli varma identiteetistään, se ei estänyt häntä tekemästä jotain todella arvokasta opetuslapsilleen: näyttämään esimerkin palvelijan mielenlaadusta. Jeesuksen palvelutyötä ilmensi nöyryys, empatia ja halu auttaa ihmisiä. Hän piti lähellään kahtatoista opetuslastaan, joille tahtoi opettaa palvelijan mielenlaadun, jotta kristityt tultaisiin tuntemaan siitä, eikä esimerkiksi ylimielisyydestä. Hän panosti heihin paljon vaivaa, jotta heistä tulisi Jumalan valtakunnan levittäjiä, vahvoja hengellisiä johtajia, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen kasteen.

Miksi oli niin tärkeää, että Jeesus pesi opetuslastensa jalat? Mieleen nousee Raamatun paljastamat ”valtataistelut” heidän keskuudessaan siitä, kuka on suurin. Vaikka Jeesus oli puhunut nöyryyden merkityksestä aiemminkin, se ei ollut vielä iskostunut kunnolla veljien sydämiin. Luullakseni tämän kokemuksen he muistivat lopun elämäänsä ja sen, että heidän tulee pestä toistensa jalat mielellään ja osoittaa rakkauden toimintatapaa käytännössä. Mutta palataanpa alkuun, millainen mieli Jeesuksella oli?

Filippiläiskirje 2:5-7

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Miksi on niin tärkeää, että Jeesuksen piti tulla ihmiseksi? Eikö juuri siksi, että meillä olisi mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka moni ihminen olisi vapaaehtoisesti lähtenyt sovittamaan synnin saastuttamia ihmisiä, jotka monesti unohtavat Luojansa? Hän samaistui ihmisen elämään, jotta me voisimme imitoida häntä. Mikä seuraus Jeesuksen itse nöyryytyksellä oli?

Filippiläiskirje 2:9-11

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kuuliaisuus tuo aina siunauksen. Me ihmisinä kyllä toisinaan teemme kätketysti jotain, josta saamme kiitosta joltakin, jos teemme sen hyvin. Mutta Jeesus teki kaiken puhtaasta rakkaudesta ihmistä kohtaan, koska Jumala on aito ja puhdas rakkaus, ilman minkäänlaista vilppiä, eikä omanarvon pönkittämistä. Siinä sitten meille jokaiselle esimerkki, jota tavoitella!

Kun mietin omaa elämääni, olen huomannut vuosien aikana yhden asian, sen jälkeen, kun olen vilpittömästi antautunut kerta toisensa jälkeen Jumalalle. Sen, että aina säännöllisin väliajoin minua riisutaan sellaisista tavoista ja asenteista, jotka eivät heijasta Jumalan valtakunnan arvoja: itsekkyys, kunnian himo, rahan himo, listaa voisi jatkaa, mutta kun olen törmännyt heikkouksiini, olen oppinut, että Jumala ei odota minulta täydellistä vaellusta, koska hän tietää paremmin kuin minä itse, etten pysty siihen. Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt, miten paljon Jeesusta tarvitsen sydämeni valtaistuimelle. Ei ole ketään muuta, joka hoitaa paremmin elämäni jokaisen osa-alueen, kuin hän!

Annan esimerkin: Jos olen erehtynyt antamaan hänen vastuulleen ainoastaan ”talostani” yläkerran siivousvaraston, hän suojelee sen kun elämääni tulee myrsky, joka koettelee millaisista raaka-aineista talo on rakennettu, muun tuhoutuessa. Jos taas annan hänelle koko yläkerran, vain alakerta kokee vahingon. Mutta jos lopulta ymmärrän luottaa häneen koko sydämestäni ja annan elämäni ”talon” kokonaan hänen hallintaansa, silloin talo kestää!

Rukoilen, että sinä rakas lukijani voisit oppia luottamaan Jumalaan kykyyn hallita elämääsi paremmin kuin itse voit. Päättäisit nöyrtyä päivittäin etsimään hänen kasvojaan rukoillen ja Sanaa tutkien, silloin voit nähdä, että alat kasvaa nöyryydessä ja osoittamaan hengellistä johtajuutta käytännössä siinä vaikutusalassa, minkä Isä on juuri sinulle antanut. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Kuuntelemmeko paholaista?

Tällä viikolla mieltäni puhutteli yksi aamu Matteuksen tallentama jaejakso, jossa Jeesusta koetellaan juuri ennen hänen julkisen palvelutehtävänsä alkua. Hänen täytyi samaistua meihin, kokemalla kiusauksia, ja juuri sen vuoksi hän voi meitä auttaa (Hepr. 2:18). Niin helposti itsekin olen langennut siihen valheeseen, ettei Jumala ymmärrä miltä minusta tuntuu silloin, kun kohtaan todellisia haasteita elämässäni. Mutta se ei ole ollenkaan totta. Juuri siitä syystä meidän pitäisi oppia toden teolla seuraavasta jaksosta, jotta näkisimme, miten meidän tulee toimia!

Matteus 4:1-4

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen tuli lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Jos olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

Otetaan tarkasteluun muutama asia: Joskus Jumalan tahto vie meidät läpi erämaan, kuivan jakson, jolloin kysytään todellista sitoutumista, jolloin meidän uskomme aitoutta koetellaan. Sen tarkoitus ei koskaan ole näännyttää meitä lopullisesti, vaan salliessaan sen tulla elämäämme, Jumala on valmistanut meille jo pääsyn sieltä. Sen kautta tulemme näkemään, mille perustalle uskomme on laskettu. Sen tähden uskon Pyhän Hengen johdattaneen Jeesuksen erämaahan, todella pitkään paastojaksoon, ennen kuin oli aika astua eteenpäin.

Milloin paholainen tulee kimppuumme? Monesti juuri silloin, kun olemme väsyneitä ja vastustuskykymme on alhaisimmillaan. Mutta jos opimme vastustamaan uskossa lujina heikkoina hetkinämme, silloin voimme olla lohduttamassa toisia, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa. Mistähän kummasta nuo paholaisen sanat ovat tutut?

1 Mooseksen kirja 3:1-5

Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ”Älkää syökö mistään puutarhan puusta?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” Käärme vastasi naiselle: ”Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan.

Huomaatko miten helposti ihminen lankesi syntiin, kun se alkoi keskustelemaan paholaisen kanssa? Kuinka se pyrkii luomaan epäilyn ajatusmaailmaan, jonka jälkeen sen valhe vaikuttaisi totuudelta? Huomaa, miten Mestarimme ei lähtenyt ollenkaan paholaisen juoneen, hän ei antanut pienintäkään sijaa epäilylle, ettei hän olisi Jumalan Poika. Sen sijaan, hän vastusti hyökkäystä Jumalan Sanan totuudella ja se onkin paras tapa torjua paholaisen valheet!

Matteus 4:5-7

Sitten Paholainen vei hänet pyhään kaupunkiin, asetti hänet temppelin harjalle ja sanoi: ”Jos olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas, sillä on kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta ja He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen.” Jeesus sanoi hänelle: On myös kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.”

Kuten huomaamme, paholainenkin tuntee Raamattua, mutta käyttää sitä ristiriitaisesti. Siksi onkin tärkeää oppia oikeasti tuntemaan Jumalan sanan periaatteet käytännössä, niin ettei antaudu kaikkien himojen vietäväksi ja luule, että kyllä tää on ihan luvallista Jumalan lapselle. Huomaa taas, kuinka paholainen pyrki tällä väitteellä horjuttamaan Jeesuksen identiteettiä Jumalalle rakkaana Poikana, mutta jälleen Jeesus teki sen, mitä täytyi.

Matteus 4:8-11

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos heittäydyt maahan ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois Saatana, sillä on kirjoitettu: Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

Huomaamme, että nyt sielunvihollinen vaihtoi taktiikkaa, koska se ei ollenkaan tehonnut Jeesukseen. Tällä kertaa se käytti aseena kunnian- ja vallanhimoa, saadakseen Jeesuksen lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Jälleen kerran näemme, kuinka Jeesus osoitti selkeästi Raamatusta, kenelle kuuluu kaikki palvonta. Hän oli alistunut sydämestään Jumalan tahtoon ja osoitti meille todella arvokkaan mallin toimia.

Mitä tästä voisimme oppia? Jeesus ymmärtää sinua ja minua, kun meitä koetellaan. Hän ei ole kaukana, vaan tahtoo todella rohkaista meitä käyttämään Jumalan sanan auktoriteettia kun kohtaamme hyökkäyksiä. Eilen kun tulin kotiin eräästä syystä mieltäni alkoi painaa huoli ja murhe. Ei mennyt kauaakaan, kun Pyhä Henki nosti sydämelleni Filippilläiskirjeen neljännen luvun kohdan, jossa kehotetaan iloitsemaan aina Herrassa ja saattamaan pyyntömme rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, jolloin hänen rauhansa täyttää meidät, niin että pysymme Jeesuksessa (4:4-7).

Kun ymmärsin, että paholainen pyrki viemään minut masentavaan mielentilaan huolien kautta, aloin ääneen julistamaan tätä Sanan totuutta. Ja arvaa mitä tapahtui? Ilo palasi! Kohta näin kuvan, jossa paholainen oli ensin lamaantuneen ja pettyneen oloinen vastaiskusta ja sitten se kihisi raivosta, kun sen juoni ei toiminut. Pysytään vahvasti Jumalan sanaan sitoutuneina, silloin voimme olla kiitollisia ja iloisia Herrassa, vaikka välillä olisikin hankalaa. Siunausta elämääsi 🙂

Julkaistu

Kutsu pyhyyteen

Hei. Olin aikeissa kirjoittaa aivan jostakin muusta tänään blogiin, mutta kun tulin pesulta ja puin vaatteita, koin voimakkaan Pyhän Hengen kutsun mennä polvilleni Jumalani edessä. Koin olevani Herran valtaistuimen edessä, missä kaikki paljastuu. En voi astua hänen pyhään läsnäoloonsa omien tekojeni kautta, jotka ovat monesti likaiset. Sen sijaan, minulla on oikeus tulla Herran kirkkauden vaikutusalaan ainoastaan Jeesuksen ansiosta. Mieleeni alkoi nousta muutamia raamatunjakeita, jotka viittaavat otsikkoon. Koin oman pienuuteni Herran pyhyyden edessä ja sen, että yhdenkään Jumalan lapsen ei tulisi leikkiä synnillä tämän ajan keskellä, jottemme lankeaisi pois Jumalan tieltä ajan saatossa.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumala on asettanut sanansa jokaisen lapsensa parhaaksi, jotta voisimme tutkia rehellisesti sen peilin kautta, onko elämämme siinä mallissa, missä Kuninkaamme tahtoo. Jos päätämme olla rehellisiä sen valossa, mitä Jumala sanoo Raamatun kautta, tulemme oppimaan itsestämme ja Herrastamme. Jos taas yritämme peitellä mitä tahansa Raamattu näyttääkin, alamme välttelemään sen totuutta. Kuten huomaamme jakeesta kolmetoista, on kuitenkin täysin turhaa yrittää pitää kulisseja Jumalamme edessä.

Jos annamme lihallemme tilaa, se alkaa viemään toista tietä, mitä Isä tahtoo. Hän itkee lapsiaan, jotka eivät ymmärrä, että pyhityskutsu on todellinen. Miksi? Koska, jos annamme tilaa synnille, se vie meidät pikku hiljaa pois Jumalan läheltä. Kun olin rukouksessa, näin kuvan, jossa ihminen oli lähellä Jumalaa, sitten tuli yksi valinta, yksi kompromissi maailman arvojen kanssa, toisin sanoen synti, joka lähti viemään ihmistä pois Jumalan läheltä. Se oli todella surullinen ja musertava näky.

On todella tärkeää ymmärtää, ettei yksi lankeemus vie meitä kauas pois Jumalan luota, mutta asenteemme syntiin vaikuttaa siihen, teemmekö jatkossa kompromisseja vai tahdomme elää Jumalalle. Rukoilen, että ymmärtäisimme kuinka vakavien asioiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja tahtoisimme sitoutua pyhitykseen, jonka Jumala on todella tarkoittanut jokaiselle omalleen.

Jesaja 6:1-7

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Kuvattu näky Jesajan kutsusta on voimallinen. Sen dynamiikan voi aistia näistä jakeista. Kuinka suuri ja kunnioitettu onkaan Jumalamme, joka hallitsee! Mieti, että hänen valtaistuinsalissaan on taukoamaton ylistys ja palvonta, se ei lopu koskaan. Jotain tilanteesta kertoo Jesajan reaktio. Se kuvastaa tilannetta, jossa tunnustamme reilusti omat heikkoutemme ja syntimme ja anomme Jeesuksen veren puhdistusta sydämiimme ja saamme kokea, että hän on pyhä Jumala. Kun me ymmärrämme, että Jumala on kunnioitusta herättävän pyhä, meillä tulee jano päästä lähemmäs häntä. Pyhyys saa meidät janoamaan häntä ja antautumaan hänelle.

Jesaja 6:8

Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?
Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Jumalan lasten on tärkeää ymmärtää, että silloin kun me tulemme tietoisiksi omasta syntisyydestämme, meidän ei tule suinkaan lähteä pois Jumalan luota. Juuri sitä vartenhan Jeesus tuli maailmaan sovittamaan syntimme! Ilman hänen täydellistä sovitustaan, kukaan ihminen ei voisi päästä Jumalan lähelle. Kun me näemme omat saastaiset ajatuksemme, tekomme ja motiivimme, meidän on tärkeää pyytää, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta siitä ja kasvattaa meissä halun elää pyhää elämää Jumalan tahdossa. Silloin me muutumme.

Kun asenteemme on se, että minä tahdon uudistua vaelluksessani kohti Jeesuksen kaltaisuutta, maailma ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan Jumala saa olla sydämemme valtaistuimella. Kun me olemme antautuneet jatkuvaan pyhitykseen, meille tulee halu myös auttaa muita. Erotamme hengen korvillamme Jumalan kutsun käyttää meitä ja uskallamme astua palvelukseen rohkeasti, koska eihän ole kyse meidän erinomaisuudestamme, vaan Jeesuksen. Kun me antaudumme päivittäin kokonaan Jumalalle, silloin meistä tulee väkeviä Jumalan miehiä ja naisia, jotka tuottavat hyvää satoa Taivaan valtakuntaan ja Jumala saa kaiken kunnian.

Mieti, miltä maailmamme näyttäisi, jos me Jumalan rakkaat lapset tahtoisimme elää hänen tahdossaan kokosydämisesti? Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin. Mitä jos sinä ja minä päätämme tänään antautua Jumalan käyttöön päivittäin ja tahdomme tuoda valoa pimeyden keskelle viettämällä aikaa hänen läsnäolossaan, ja loistamme hänen rakkauttaan? Silloin voimme nähdä suuren muutoksen omassa ja läheistemme elämissä. Ole siunattu 😀