Palvelijan sydän

Moi! Tällä viikolla sydämelle ovat noussut tarve kirjoittaa Jumalan palvelijoista, jotka eivät näy samalla tavalla kuin esimerkiksi ylistyksessä palvelevat henkilöt, juontajat ja pastorit. Vuosia sitten Carl-Gustav Severin opetti Seinäjoella Keskellä elämää tapahtumassa tästä aiheesta. Hänen puheensa otsikko taisi olla jotakuinkin ”sankarit kulisseissa”. Ja yksi ajatus jonka muistan vielä tuosta puheesta oli tää: Ei ole väliä mitä teet Jumalan valtakunnassa, koska saat palkan uskollisuutesi perusteella. Katsotaanpa aihetta sitten Sanan kautta:

Matteus 22:1-7

Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat rabbiksi.”

Jeesus kunnioitti Jumalaa, joten hän kunnioitti myös Raamatun säädöksiä. Hän tunnustaa lainopettajien ja fariseusten auktoriteetin, jonka Jumala oli säätänyt, koska hän ei kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Sen sijaan hän opettaa tässä, ettei tule toimia tekopyhästi, esitellen omaa egoaan, ikään kuin olisimme täydellisiä ja virheettömiä kaikilta osin. Fariseusten ja lainopettajien teot ja sanat eivät olleet samassa linjassa. He vaativat ihmisiä suorittamaan raskaita sääntökokoelmia, mutta itse he eivät niitä noudattaneet. He asettuivat siis tavallista kansaa korkeampaan asemaan, ylensivät itsensä. He myös etsivät ihmiskunniaa, ja siksi Raamattu sanoo, että he ovat jo palkkansa saaneet. He eivät kunnioittaneet Jumalaa sydämestään, koska heiltä puuttui nöyrä mieli ja henki.

Matteus 22:8-12

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

On hämmästyttävää huomata, kuinka Jumalan valtakunnan periaatteet ovat täysin päinvastoin meidän aikamme käsityksiä johtajuudesta, johon monesti liitetään oman egon korottaminen ja asioiden vienti läpi riippumatta siitä, mitä keinoja tuloksen tekemiseen käytetään. Mitä nämä jakeet minulle kertovat? Ne kertovat, että Jeesus on suurin. Hän tuli palvelemaan, siksi hän odottaa seuraajiltaan samanlaista käytöstä. Hän osoittaa tässä selkeästi ajattoman periaatteen: Meidän tulee nöyrtyä palvelemaan muita rakkaudesta ja siten osoittaa Jumalan rakkaus konkreettisella tavalla. Mitä saavutamme silloin, jos päätämme olla käytettävissä, ystävällisiä ja huomaavaisia käytännössä? Arvostusta. Ihmiset aistivat aina millä asenteella toimimme ja jos osoitamme sanoillamme ja teoillamme, että rakastamme heitä, alkaa tapahtua hyviä asioita.

Mieleeni nousee minulle kaksi todella tärkeää uskon veljeä, jotka elävät uskonsa todeksi. He auttavat käytännössä ihmisiä, he päättivät auttaa minua autoni huollon kanssa avokätisesti. He ovat Miika ja Tuomas. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kunnioittaa heitä suuresti ja palkitsee heidän vaivannäkönsä jo täällä ajassa. He eivät olet seurakunnan keskellä miehiä, jotka olisivat puhumassa lavalla, mutta vaikuttavat Seinäjoen ILTAn taustalla. Heidän sydämensä palaa Jumalalle isolla liekillä. Olen seurannut heidän vaellustaan uskossa jo jonkin vuoden ajan ja näen, kuinka empaattisia he ovat. Tuollaisia palvelijoita Jumala tahtoo!

Filippiläiskirje 2:12-15

Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.

Jumalan kunnioittaminen liittyy luonnollisena osana hänen palvelemiseensa. Tahdomme osoittaa käytännössä arvostusta hänelle, joka on ostanut meidät kalliilla hinnalla omikseen. Kunnioitusta seuraa luonnollisesti kuuliaisuus Herraa kohtaan ja se heijastuu asenteessamme, halussamme tehdä vapaaehtoisesti hänen tahtonsa, silloin me todella loistamme Jumalan rakkautta ja kirkkautta tähän maailmaan! Miksi? Koska nöyrä ja uskollinen sydämenasenne on harvinaista, ikävä kyllä, tämän päivän maailmassamme.

Rohkaisen sinua rakas lukijani, kysymään itseltäsi, oletko halukas tekemään mielelläsi Jumalan tahdon elämässäsi. Voit aivan huoletta rukoilla ja pyytää Jumalaa johdattamaan sinua, niin että saat palvella häntä niillä lahjoilla, jotka hän on sinuun asettanut. Hän ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka vaikuttaa meissä halun astua ihmisten rinnalle konkreettisella tavalla ja siten heijastaa Jeesuksen mielenlaatua käytännössä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Kielenhuoltoa?

Morjens! Jostain syystä viimeisen viikon aikana olen törmännyt useamman kerran tähän aiheeseen: kielen käyttöön. Me jokainen puhumme, mutta mitä ja miten puhumme – se kertoo sydämestämme ja sen asenteista paljon. Katsotaanpa mitä Jeesuksen veljellä oli tästä aiheesta sanottavaa:

Jaakob 3:1-2

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Muutama lause, mutta paljon asiaa. Jaakob antaa ymmärtää, että puhujilla, jotka opettavat muita, esimerkiksi seurakunnan keskellä, on puhuttava harkiten, koska meillä on vastuu siitä, jos opetamme vääriä periaatteita, jotka eivät nouse Jumalan sanasta, joudumme niistä tilivelvollisuuteen. Tätä ei voi ottaa kevyesti. Seuraava lause laajentaa opetuksen koskemaan kaikkia ihmisiä: me erehdymme, puhumme ohi suumme. Jos löytyisi ihminen, joka ei puhuisi huolimattomasti, vaan täydellisesti, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumistaan. Aikamoinen kuva! Mutta aivan totta! Koska mielemme tekee päätöksiä, ja suumme julistaa sen ulos, toimimme sen mukaan. Sellaisia me olemme. Siksi onkin todella tärkeää opiskella Jumalan sanaa, opetella sitä jatkuvasti, jotta mielemme täyttyy sillä, eikä maailman roskalla, joka johtaa helposti huoliin ja negatiivisuuteen.

Jaakob 3:9-11

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä.

Todella pysäyttävää tekstiä? Ainakin minun mielestäni, ja täysin aiheesta. Jos muistaisin nämä jakeet ulkoa, miettisin useammin, mitä aion seuraavaksi sanoa, enkä antaisi pahojen sanojen soljua suustani helposti.

Eikö ole varsin loogista, että jos sanomme rakastavamme Jumalaa, että rakastamme myös hänen luomiaan ihmisiä? Silti vanha luontomme liian helposti arvottaa eri tavalla: Joku toinen on arvokkaampi kuin toinen, vaikka kaikkien puolesta Jeesus maksoi kalliin hinnan ristillä: Se kertoo ihmisen todellisen arvon! Mitä jos sinä ja minä tekisimme päätöksen tänään vartioida huuliamme, ja miettisimme, ennen kuin avaamme suumme negatiivisiin lauseisiin? On tärkeää, että olemme rehellisiä, mutta on olemassa rehellisyyttä, joka satuttaa, koska se tulee tuomion hengessä, sen sijaan, että päättäisimme muotoilla sen rakkauden kautta: koska välitämme lähimmäisestämme, puhumme kuin parhaalle ystävällämme. Silloin viesti voi mennä paremmin läpikin, kun rakkaus on motiivinamme.

Psalmi 34:12-15

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Ai että mitä settiä Daavidilta, todella arvokkaita neuvoja meille! Mistä kaikki lähtee? Mihin perustuu hyvä elämä, kielen varjeleminen, valehtelusta pidättäytyminen, pahan karttaminen, hyvän tekeminen ja rauhan tavoitteleminen? Kaikki perustuu Jumalan pelkoon, siihen, että minä olen vastuussa oman kieleni käytöstä, ei kukaan toinen. Vastuun ottamisen lisäksi siihen liittyy syvä rakkaus Jumalaa kohtaan, joka rakastaa minua, vaikken todellakaan sitä ansaitse! Miksemme me tahtoisi rakastaa häntä ja lähimmäisiämme vilpittömästi, kuten Jeesus opetti?

Efesolaiskirje 4:29

Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Huomaatko, miten tärkeänä Paavali piti oikeaa kielen käyttöä? Miten tärkeää on tehdä päätös, että minä valitsen puhua rakentavasti. Päätän puhua siunaavasti: positiivisesta näkökulmasta käsin. Puhua sitä, mikä on tarpeellista ja rakentavaa lähimmäisilleni. Tiedätkö mikä vaikutus sillä on muihin? He alkavat kunnioittamaan sinua suuresti. Miten voimme tehdä murheelliseksi Pyhän Hengen? Puhumalla ja käyttäytymällä sillä tavoin, joka rikkoo lähimmäisiämme, Jumalaa ja myös itseämme. Siksi on tärkeää, että tahdomme oppia oikean toimintatavan.

Kun mietin tätä aihetta viime viikonloppuna, tuli tällainen ajatus: Ole valmis itse muuttumaan – älä vaadi sitä muilta. Katso peiliin mitä sanot toiselle – se kertoo itsestäsi, miten näet ja koet itsesi. Jos itsetuntosi on heikompi, se saattaa heijastua sekä itsesi että muiden vähättelynä. Jos sen sijaan opit näkemänä arvosi Jeesuksessa – kuninkaan lapsena – kohtelet itseäsi ja muita arvokkaasti.

Tahtoisin rohkaista sinua rakas lukijani näkemään ja kokemaan itsesi arvokkaana Jumalan silmissä. Kun tuolle perustalle lähdemme rakentamaan omakuvaamme, silloin tuloskin voi olla oikeasti hyvä. Uskon, etten itsekään olisi tässä, ellei Jumala olisi opettanut minulle vuosien aikana, miten tärkeää on nähdä itsensä arvokkaana Jumalan lapsena puhtaasti armosta. Meistä kasvaa silloin ihmisiä, jotka voimme johtaa muita esimerkillämme terveeseen itsekunnioitukseen. Rukoilen, että sinä saat nähdä arvosi Jeesuksessa, etkä perusta häilyville, väliaikaisille mittareille, jotka sanovat ettet riitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala näkee

Yks aamu kun rukoilin, sain sydämelle ajatuksen siitä, kuinka rikkinäisiä me ihmiset monesti olemme. Tuntuu siltä, että jokaisella on omat tuskansa ja historiansa joka painaa välillä alaspäin. Mikä siihen avuksi? Tietoisuus siitä, että Jumala näkee meidät! Hän ei ole kaukana meistä koskaan, vaan tahtoo lohduttaa ja rohkaista silloinkin, kun tunteemme sanovat, että Jumalakin on hyljännyt. Katsotaanpa Raamatusta miten Jumala kohtaa ihmistä:

1 Mooseksen kirja 16:7-13

Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa. Hän sanoi: ”Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?” Tämä vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Saarain luota.” Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle.” Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea.” Sitten Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan. Sinun tulee antaa hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra on kuullut sinun ahdistuksesi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi. Hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä itäpuolella.” Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ”Sinä olet El-Roi” (Nimi El-roi merkitsee Jumala, joka näkee minut). Haagar näet ajatteli: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?”

Ennen tätä jaejaksoa, edellisessä luvussa, Jumala tekee liiton Abramin kanssa, jossa hän lupaa siunata häntä suuresti. Jumala lupaa, että Abram saa jälkeläisen, vaikka on jo lähelle satavuotias. Lupauksen vakuudeksi hän käskee Abramia katsomaan taivaalle tähtiä ja sanoo: Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä” (15:5). Seuraavassa luvussa Abramin vaimo Saarai kehottaa miestään ottamaan orjattarensa vaimokseen saadakseen jälkeläisen. Kun Haagar huomaa olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä. Tämän jälkeen Saarai sai luvan kurittaa Haagaria ja sen seurauksena Haagar pakenee erämaahan. Voimme sanoa tätä melkoiseksi draamaksi. Aikamoinen jännite on siis olemassa Saarain ja hänen orjattarensa välillä ja se koskettaa kaikkia osapuolia.

Uskaltaisin sanoa, että Herran enkeliksi kuvattu hahmo on Jeesus kätkettynä. On hyvin koskettavaa huomata, kuinka empaattisesti hän kohtaa Haagarin erämaan keskellä. Hän osoittaa, kuinka Haagarin tulee palata takaisin, mutta myös rohkaisee häntä voimakkaalla tavalla! Jumala ei siis todellakaan ole kuollut, vaan hän näkee jokaisen ihmisen olosuhteet ja tilanteet ja se lohduttaa.

2 Mooseksen kirja 2:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Kun Joosef oli kuollut Egyptissä, samoin hänen veljensä ja farao, joka hallitsi hänen aikanaan, nousi uusi farao, joka pelkäsi juutalaisia heidän lisääntyessään suureksi kansaksi. Sen seurauksena israelilaiset joutuivat kovaan orjatyöhön. Noissa olosuhteissa kansa huusi Jumalan puoleen ja on todella lohduttavaa lukea yllä olevasta jaejaksosta, kuinka Herra näki kaiken ja päätti vapauttaa israelilaiset Mooseksen kautta.

On myös arvokasta, kuinka Jumala muisti liittonsa, hän on niin uskollinen, että sen minkä hän lupaa (lupaus paluusta luvattuun maahan), sen hän myös pitää. Paholainenhan tekee kaikkensa, että Jumalan lapset näkisivät ja kokisivat tilanteen niin, että ei Jumala välitä meidän hädästämme. Sen sijaan hän tuntee sinun ja minun hätäni ja tahtoo auttaa!

Olen ymmärtänyt, että Egypti on vertauskuva maailmasta, jossa ihmiset ovat synnin orjina. Eihän Jumala tahdo jättää omiaan sen keskelle ilman pelastajaa. Mooses oli toki vajavainen, mutta Jumala valitsi hänet israelilaisten vapauttajaksi, sen sijaan Jeesus on meidän täydellinen pelastajamme ja saamme luottaa siihen, että hän pitää omistaan huolen. Jumala tahtoi ja tahtoo edelleen olla lähellä omiaan ja osoittaa armonsa ja rakkautensa juuri sinulle tänään. Sinä et kuulu maailmaan, vaan hänen yhteyteensä!

Olen itse saanut valtavasti rohkaisua sanomista vuosien takaa, kun joku Herran nöyrä palvelija on kertonut sanoman Jumalan sydämeltä. Muistan elävästi kuulleni yhden maailmaani herättelevän sanoman teinivuosina, ollessani ehkä 12-14 vuotias siitä, että tulen puhumaan Jumalan sanaa, mutta sitä edeltää rajut koettelemukset. Itkin silloin, että miksi minun pitää kestää sellaisia, minua pelotti. Tänään ymmärrän, koettelemusten läpi kuljettuani, että olen saanut kasvaa Jumalan armossa ja nöyrtyä. Ne ovat muovanneet minusta tällaisen miehen, kuin tänään olen.

Saamme siis tänään opetella luottamaan Jumalaan, joka on meidän puolellamme ja hän todella näkee sinunkin olosuhteesi ja koko elämäsi. Hän ei ole kaukana sinusta, vaan tuntee kipusi. Hän tahtoo siunata ja lohduttaa sinua tänään. Opi luottamaan siihen, että hän tuntee tiesi ja johdattaa sinua. Siunausta 😀

 

 

Kuuliaisuudesta

Kun mietin tällä viikolla kuuliaisuutta, nousi sydämelle moniakin Jumalan lapsia, jotka ovat sydämestään kuuliaisia Jumalalle, hedelmä kertoo sen heidän elämässään. Seuraava jaejakso puhuttelee minua tänään ja avaa silmiämme tälle teemalle:

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Tulee päivä, kun kaikki ihmiset näkevät Jeesuksen valtasuuruudessaan. Se tulee olemaan mieleenpainuvaa. Hän erottaa ihmiset toisistaan, sen perusteella onko heillä usko häneen syntiensä sovittajana ja Herrana. Huomaa, että tässä jaejaksossa keskitytään siihen, miten Jumalan lapset ovat olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle: he ovat osoittaneet palvelevaa mielenlaatua ihmisille, joille maailma ei anna armoa. Jos me näkisimme ihmiset Jumalan silmin, tahtoisimme olla heille avuksi ja rohkaisuksi.

Kun katsomme tätä luetteloa, millaisissa tilanteissa ihmiset ovat, voimme tunnistaa monesti itsemmekin autettavan roolista. Jokaisella on joskus jano, nälkä, koemme olevamme ulkopuolisia, sairastamme ja koemme olevamme vankilassa ongelmiemme kanssa, sekä saimme tulla häpeästä pelastukseen sisälle ja meidät puettiin vanhurskauden vaatteisiin: meidät julistettiin syyttömiksi. Totta kai tuossa viitattiin myös fyysisesti alastomiin köyhiin ja vankeihin vankiloiden muurien sisällä, mutta kuten varmasti moni on huomannut, kuka tahansa voi olla sidottu, oli sitten fyysisten muurien takana tai muurien toisella puolen, maailmassa jossa elämme.

Matteus 25:34

Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

Eikö ole valtavan lohduttavat sanat Jeesukselta? Jumalan lapsia kutsutaan Isän siunaamiksi. Koetko aina olevasi siunattu? Jos et, se on kuitenkin fakta, joka on osa identiteettiäsi Kristuksessa. Hänessä sinä olet siunattu. Jeesuksen ansiosta saamme periä Jumalan valtakunnan ja iloita yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Millaisia kristittyjä tässä tarkoitetaan, millaisia piirteitä heiltä löytyy?

Roomalaiskirje 2:6-7

Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän…

1 Korinttolaiskirje 3:8-9a

Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita.

On varsin selkeää tekstiä? Paavali soveltaa kuuliaisuuden periaatetta molemmissa paikoissa. Avainsana mielestäni tuossa ylemmässä kohdassa on ”kestävinä”. Sama teema jatkuu myös toisessa kohdassa. Jos teemme lujan päätöksen panostaa Jumalasuhteeseemme ja palvelemme sydämestämme Jumalaa ja ihmisiä, se näkyy voimakkaalla tavalla hedelmänä. Katsotaanpa mitä Pietari sanoo aiheesta:

1 Pietarinkirje 1:6-7

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Miten joku ihminen todetaan vakaaksi? Eikö juuri sen kautta, kun näemme miten hän toimii keskellä koettelemuksia? Jos hän osoittaa elämällään, että vaikka tilanteet pelottavat, hän ei anna pelon hallita. Juuri tällaisia esimerkkejä me kaipaamme, eikö totta? Mikä seuraus sillä on, kun selviydymme koettelemusten läpi? Korotamme Jumalaa, koska turvaudumme häneen hädän hetkellä ja hän saa kaiken ylistyksen ja kunnian. Ihminen, joka on koeteltu monenlaisissa ahdistuksissa loistaa kirkkaasti Kristus valoa, niin että ihmiset ihmettelevät, miten hän voi olla tyyni tuollaisissa olosuhteissa? Kun tällainen sisar tai veli kertoo, että hänen turvansa on Jumalassa, ja että hän uskoo Jumalan huolenpitoon tällaisinakin aikoina, ihmiset tietävät kenen puoleen kääntyä, kun he kohtaavat ongelmia. Meidät on kutsuttu valonkantajiksi.

Kun mietin henkilöä, joka kuvaa kuuliaista asennetta hyvin konkreettisella tavalla, hän minun tyttöystäväni Jenni. Hän on niin mielettömän empaattinen minua kohtaan juuri silloin, kun sitä eniten kaipaan ja tarvitsen: Kun eilen tulin kotiin ja olin todella väsynyt, hän päätti tarjota minulle ruoan ja sain levätä sen päälle ja kerätä voimia. Häntä on helppo rakastaa ja kunnioittaa juuri tuollaisen palvelevan mielenlaadun takia. Hän palvelee Jumalaa täydestä sydämestä.

Rukoilen sydämestäni, että sinä rakas lukijani, saat kokea, että Jumala on hyvä sinulle. En tiedä olosuhteita joiden keskellä luet tätä tekstiä, mutta tiedän, että Jumala tahtoo auttaa juuri sinua. Hän ei ole jättänyt sinua. Hän rakastaa sinua niin paljon! Sinä olet hänen rakas lapsensa ja hän tahtoo sinun elävän todeksi tänäänkin identiteettiäsi Kristuksessa, jotta voit tuoda valoa niille, jotka kokevat ahdistusta, toivottomuutta ja masennusta. Ole siunattu 😀

Miten suhtaudumme Jeesukseen

Ihmiselämän aikana tapahtuu monenlaisia asioita, välillä itketään ja välillä nauretaan. Jumalan lapsina meidän pitäisi muistaa haastavinakin aikoina se tosiasia, ettemme ole yksin. Kun ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa kohtaavat ongelmia, he kokevat aidosti epätoivoa ja tuskaa. Niin uskovatkin, mutta meillä on toivo, johon voimme ja kannattaa siirtää keskittymisemme: Jeesukseen. Kun törmäsin seuraavaan jaejaksoon ja mietin Jeesuksen elämäntehtävää, se alkoi puhuttelemaan. Toivottavasti seuraavat ajatukset saavat nostaa pääsi ja auttavat näkemään elämän Jumalan silmälasien kautta, jolloin Jumalan rauha saa täyttää sinua.

Luukas 7:18-23

Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle. Niin hän vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

Mihin jakeisiin jae 18 viittaa? Edelliseen jaejaksoon, jossa kerrottiin Jeesuksen herättäneen kuolleen pojan, jota ihmiset ihmettelivät. Miksi ihmeessä Johannes Kastaja, joka oli itse todistanut, että Jeesus on Jumalan Karista, joka tulee ottamaan pois maailman synnin, kysyi nyt, että oliko hän tuleva Messias? Mietitäänpä asiaa siitä lähtökohdasta, että Johannes oli joutunut vankilaan palvelutyönsä seurauksena. Hän oli alkanut epäilemään, koska paholainen yritti saada hänet luopumaan toivosta valheiden kautta. Hän alkoi miettimään, miksi Herra on sallinut palvelijansa joutua vankilaan, jos Jeesus on Messias? Jokaiselle tulee epätoivoisia hetkiä, jolloin alamme epäilemään Jumalan uskollisuutta ja hyvyyttä itseämme kohtaan.

Luukas 4:17-21

Ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistaman evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. Silloin hän alkoi puhua heille: Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.”

Jeesus luki siis tarkoituksella Messiaan ohjelmajulistuksen synagogassa oleville ja vakuutti sen jälkeen, että hän tietää täsmälleen olevansa Messias, jonka ohjelmajulistuksen hän oli juuri lukenut. Hän tuli täyttämään sen, se oli hänen dna:ssaan, mutta hän ei ollut poliittinen Messias, jota kansa odotti, vaan kärsivä Messias, joka tuli vapauttamaan ihmiset synnin vallasta! Ongelma oli vain siinä, että israelilaiset odottivat ja toivoivat poliittista voimahallitsijaa. Ketä varten Jeesus sitten tuli maailmaan? Kaikkia niitä varten, jotka kipuilemme sisäisten haavojemme kanssa, sanoen esimerkiksi näin: Riitänkö ja kelpaanko minä?

On todella lohduttavaa, että Jeesus tuli julistamaan pelastussanoman kaikille ihmisille, jotka ovat synnin siteissä. Siihen tarvittiin Pyhän Hengen voitelu, joka vaikutti hänessä koko hänen elämänsä aikana. Ensin ihmisten piti tulla tietämään, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan heitä, vaan kertomaan ilosanoman Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Miksi ilosanoma piti julistaa nöyrille? Koska ylpeät eivät vastaanota sitä, vaan ne, jotka kokevat heikkoutta ja tiedostavat oman avuttomuutensa Jumalan edessä, kokevat tarvetta muutokselle. Eikö ole ihanaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan kaikki vangitut?

Moni ihminen on vankilassa kaltereiden tällä puolella. Joskus synti saa uskovatkin niin pauloihinsa, ettei niistä omin voimin voi päästä irti. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä suhteessa Jumalaan ja itseen ja myös läheisiä, joille uskaltaa kertoa omista ongelmista. Sitten on hengellisesti sokeat ja fyysisesti sokeat. Kaikki heidät Jeesus tahtoo vapauttaa. Evankeliumilla on sellainen vaikutus, että se avaa silmät näkemään todellisuuden. Jumala tahtoo tänäänkin parantaa ja näin osoittaa, että hän elää. Moni sorretuksi itsensä kokeva ihminen on lamaantunut häpeään, eikä tiedä kuka voisi auttaa. Juuri heitä Jeesus etsii ja tahtoo käyttää hänen omiaan kohtaamaan heitä.

Kun ihminen saa ilmestyksen Jumalan rakkaudesta, hän alkaa ymmärtämään evankeliumin dynamiikan: Jeesus tuli langennutta ihmistä varten, joka rikkoo itseään alituisesti, ilman todellista vapauttajaa! Juuri tällaista Kuningasta me tarvitsemme.

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska miellä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Eikö ole lohduttava jaejakso? Jeesus ei ole ankara niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa, hän on hyvin empaattinen niitä kohtaan, jotka tiedostavat olevansa rikki ja ilmaisevat tarvitsevansa häntä vilpittömästi. Jeesus istuu nyt valtaistuimella ja me saamme lähestyä pyhää Jumalaa sen tähden, että Jeesus on sovittanut meidät ja hänen puhtautensa luetaan meidän eduksemme, se on suurta armoa! Voit siis tänäänkin tehdä päätöksen ylistää Jumalaa Jeesuksen kalliista sovitustyöstä ja kokea armon ja syvän rauhan. Ole siunattu 😀

Scandal of Grace

Hei. Tyttöystäväni linkkasi minulle todella koskettavan blogikirjoituksen whatsupissa ja kun luin sen kaikessa rauhassa, totesin sen luettuani, ettei se ollut muuta kuin armon skandaali. Mies oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta ja sitä seuraa todella vaikeat ajat perheelle. Mutta sen sijaan, että vaimo jättäisi miehensä ja osoittaisi käytöksellään, ettei siedä enää häntä, hän on päättänyt jäädä. Se on armon vaikutusta, jota tämä maailma ei tunne. Maailma sanoo suoraan, että hylkää ja tuomitse ja halveksi ihmistä, joka ei ansaitse sinua.

Ei, kyseessä ei ollut tapaus, jossa vaimo pelkää miestään väärällä tavalla ja alistuu hiljaiseen kapinaan, vaan he ovat kommunikoineet paljon, mies on katunut syvästi tekojaan ja kantaa seuraukset käyttäytymisestään. Helppoa elämä ei varmasti tule olemaan, mutta Jumala on lähellä niitä joilla murtunut sydän. Hän on luvannut apunsa kaikkiin elämäntilanteisiin, olivat ne kuinka pelottavia tahansa. Ja Jumala kääntää negatiivisetkin asiat meidän parhaaksemme!

Markus 2:1-12

Muutamia päiviä myöhemmin Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun hänen kuultiin olevan kotona, väkeä kokoontui niin paljon, etteivät ihmiset mahtuneet edes oven edustalle. Ja hän puhui heille sanaa. Samaan aikaan Jeesuksen luo oli tulossa neljä miestä, jotka kantoivat halvaantunutta. Kun he eivät väentungoksen takia voineet päästä Jeesuksen luo, he purkivat katon siltä kohdalta, missä hän oli. Aukon tehtyään he laskivat alas vuoteen, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tiesi heti hengessään, mitä he mielessään ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi te sellaista ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi – hän puhui nyt halvaantuneelle – minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Mies nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden. Kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Meidän on oikeasti hankala samaistua tähän tilanteeseen, koska elämme aivan erilaisessa kulttuuriympäristössä kuin yli kaksi tuhatta vuotta sitten eläneet juutalaiset, mutta jotakin voimme varmasti oppia tästä jaejaksosta. Jeesus joka tunnettiin ihmeistään ja siitä, kuinka empaattinen hän oli, keräsi helposti ihmisiä luokseen. Hän ei toiminut kuten kirjanoppineet ja fariseukset, jotka halusivat esiintyä hengellisinä johtajina ja kerätä mainetta omalle nimelleen ja ennen kaikkea osoittaa omalla vaelluksellaan, että ovat oikeaoppisia juutalaisia. Jeesus opetti, että siinä kulttuuriympäristössä tuli kunnioittaa Mooseksen lakia, kuten hänkin teki, mutta vaeltaa lain hengessä, olemalla nöyrä Jumalan edessä.

Jakeet 1-5 kuvaavat minulle tilannetta, jossa Jeesus tahtoi opettaa Jumalan sanaa kuulijoille ja huomioida halvaantunut mies sekä hänen kantajansa. Jeesus tiesi tarkasti, että Taivaan Isän tahto oli, että hän opetti Jumalan sanan periaatteita ja paransi sairaita. On vaikuttavaa lukea, että halvaantuneen kantajat uskoivat Jeesukseen siinä määrin, että päättivät purkaa katon siltä kohtaa ja laskea halvaantunut Jeesuksen eteen. Minua puhuttelee se, että Raamattu sanoo kantajista näin: ”…Jeesus näki heidän uskonsa.” Se kuvasti sitä, että nämä miehet näkivät Jeesuksen Jumalan Poikana, he tunnustivat hänen auktoriteettinsa purkamalla katon ja laskemalla sairaan hänen eteensä.

Jakeen viisi loppuosa on valtava skandaali, myös paikalla oleville kirjanoppineille: …hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Miksi Jeesus puhuttelee halvaantunutta pojaksi? Ja miksi oli tärkeää lausua hänelle, että hänen syntinsä annetaan hänelle anteeksi? Sen tähden, että Jeesus tuli sillä läheiseksi, sen lisäksi sana kuvaa Jumalan rakkautta häntä kohtaan ja jotta mies voisi paremmin vastaan ottaa parantumisen, hänen täytyi tiedostaa, ettei sairaus johtunut hänen synneistään, vaan että hän saa kokea Jumalan armon!

Seuraavissa jakeista voimme lukea kuinka kirjanoppineet reagoivat: he pitivät Jeesuksen sanoja Jumalan pilkkana. Jeesus tiesi mitä he ajattelivat ja osoitti, ettei hän alistunut ihmisten arvostelun edessä: Hän tiedosti oman identiteettinsä Jumalan Poikana, joka oli tullut pelastamaan ja parantamaan. Jeesus kohtasi myös halvaantuneen uudelleen ja rohkaisi miestä nousemaan ja lähtemään kotiinsa uskoen parantumiseen. Ja näin myös tapahtui. Jeesus hiljensi vastustajansa ja Jumala sai kaiken kunnian ja ylistyksen siitä, että halvaantunut sai kokea Jumalan armon ja rakkauden hyvin konkreettisella tavalla. Ihmiset, joita oli reilusti paikalla saivat todistaa miten Jumalan armo ja rakkaus kohtasi juuri tuota miestä. Jeesus tahtoi näin opettaa konkreettisella tavalla, että hän on Israelin tuleva Messias, joka on tullut sairaita ja eksyneitä varten! Hän käytti ihmeitä kutsumaan ihmisiä hyväksymään hänet myös elämänsä Herrakseen, ei vain katselemaan ja ihastelemaan hänen puheenlahjojaan ja ihmeitään.

Jeesus tahtoo tulla läheiseksi ihan jokaiselle henkilökohtaisesti. Hän ei tahdo olla vain pieni lapsi seimessä tai hieno opettaja, vaan ennen kaikkea elämämme Kuningas, jota palvomme kokosydämisesti. Silloin Jumalan rakkaus ja armo on vaikuttanut meidän elämiimme voimallisesti. Oikein siunattua viikonloppua 😀

Suhde evankeliumiin

Morjens! Näytti jo pahasti siltä, ettei mieleeni tulisi mitään kirjoittamisen aihetta viikonlopun aikana, kunnes sunnuntaina näin instagramissa frendini päivityksen, jossa hän kertoi uskostaan Jeesukseen avoimesti. Hän koki tarvetta kirjoittaa aiheesta sen tähden, että hänen opiskelijafrendit saisivat tietää, miksei tämä nuori aikuinen käy esimerkiksi baareissa. Seuraavaksi menin uskotv:n arkistoon ja törmäsin siellä Samuel Tedderiin. Hän on tulossa pääsiäisen ajaksi meille Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan puhumaan Galatalaiskirjeestä, jota odotan todella mielenkiinnolla. Aloin kuuntelemaan hänen puhettaan, joka oli pidetty Äänekoskella, mitä ilmeisimmin tämän vuoden puolella. Pakko myöntää, etten tohtinut kuunnella kuin alkua, kun kuulin hänen käsittelevän tässä opetuksessa myös Galataiskirjettä, joten päätin lopettaa kuuntelemisen ensimmäiseen raamatunkohtaan, jotten kuulisi samaa opetusta ennakkoon, jonka hän tulee Seinäjoella pitämään.

Seuraavaksi päätin katsoa God’s not dead 2 leffan ja nämä kaksi edellä mainittua sekä tuo leffa yhdessä saivat minut haltioitumaan tästä aiheesta, jonka pitäisi olla meille uskoville tärkeä ja rakas. Voin täysin varauksettomasti suositella jokaiselle Jumalan lapselle tuota elokuvaa, niin rohkeasti siinä puolustetaan evankeliumia! Tästä pääsemmekin ehkä monellekin tuttuun, mutta todella tärkeään jakeeseen, jonka Samuel taisi mainita olevan Roomalaiskirjeen avainjae:

Roomalaiskirje 1:16

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikalaiselle.

Psalmi 40:10-11

Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani, sinä Herra, sen tiedät. Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelatusteoistasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

Eikö ole aika hämmentävää, miten voimallisen kuvan Daavid maalaa yllä olevassa Psalmissa? Hän eli lähellä Jumalaa, hän profetoi Jeesuksen kärsimyksistä (Psalmi 22) ja nämä kaksi kohtaa yhdessä maalaavat sellaisen kuvan, ettei kenenkään Jumalan lapsen pitäisi hävetä ilosanomaa Jeesuksesta! Miksi Daavid koki näin voimakkaasti ilosanoman merkityksen ennakolta, kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi?

Psalmi 32:1, 5

Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kaikki siis lähtee siitä, että on itse saanut kokea saaneensa paljon anteeksi Jumalalta. Kyse on pyhän, oikeudenmukaisen Jumalan kädenojennuksesta ihmiskunnalle, joka on tuhoutumassa ilman evankeliumin ilosanomaa. Eihän kukaan voi hänen edessään sanoa: En minä ole syntiä tehnyt, minä olen täydellinen. Raamattu kutsuu tällaisia ihmisiä valehtelijoiksi, joissa totuus ei voi pysyä. Kun olemme saaneet kokea, että Jumala on armahtanut meitä, me emme tahdo jäädä paikoillemme. Jos kerran iloitsemme sydämestämme pelastuksesta, silloin emme häpeä sitä koskaan, vaan tahdomme kertoa siitä kaikille!

1 Korinttolaiskirje 1:18

Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Kuten näemme, sanoma rististä jakaa ihmiset. Ei ole olemassa harmaata aluetta, vaan olemme joko vastaan Jeesuksen ristiä tai sen suojissa. Jokainen ihminen valitsee puolensa, onko Jumalan puolella vai vastaan, suhtautumalla Jeesuksen sovitustyöhön: joko hyväksyy sen ja saa armon tai hylkää sen ja kärsii todella ikävät seuraukset. Kyse on siis henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jota uskovien ei koskaan pitäisi hävetä, vaikka siitä olisi seuraamuksia esimerkiksi oikeusistuimen edessä. Meidän ei pitäisi koskaan hävetä suhdettamme Jumalaan ja hänen ilosanomaansa.

Miksi? Sen tähden, että ainoastaan se tuo pelastuksen ja tahdomme lähimmäistemme tietävän, että on mahdollista löytää pysyvä rauha ahdistustenkin keskellä. Vaikka olemmekin Jumalan lapsia, ei se tarkoita, ettei meillä olisi hankalaa. Kyse on siitä, miten suhtaudumme niihin. Kun katsoin tuon God’s not dead 2 elokuvan, yksi kohtaus on puhutellut minua erityisesti. Siinä opettaja joutui vaikeuksiin, kun hän vastasi yliopiston historian tunnilla Jeesusta koskevaan kysymykseen ja häntä pyydettiin esittämään anteeksi pyyntö käyttäytymisestään ja lopettamaan puhuminen Jeesuksesta koulussa. Hän päätti, ettei hän koskaan voisi kieltää identiteettiään Jumalan lapsena, vaikka sillä olisi ikäviä seurauksia. Hän osoitti päätöksellään, ettei pelko ohjannut hänen käyttäytymistään, vaan luottamus Jumalaan.

Ihmiset, joilla on vakaa usko hankalissakin olosuhteissa; syvä rauha silloinkin, kun muut lamaantuvat ja perääntyvät, ovat todellisia johtajia riippumatta asemastaan, koska he tuovat toivoa ihmisille, jotka ovat samankaltaisissa tilanteissa. Haluammeko, että meidät muistetaan ihmisinä, jotka elivät uskonsa todeksi ja olivat positiivisia, kiitollisia, optimistia ja osoittivat luottavansa Jumalan hyvyyteen ja uskollisuuteen silloinkin, kun olosuhteet olivat vastaan? Jos uskomme ei näy käytännössä, mitä hyötyä siitä oikeasti on?

Jaakob 2:20

Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?

Kyse on siitä, että uskomme kantaa hedelmää, joka todistaa, että uskomme toimii. Se vaikuttaa asenteissa, sanavalinnoissa, tahtotilassa. Sen kuuluu näkyä, jotta muut voisivat nähdä sen ja alkaa haluamaan sitä. Jos uskomme toimii käytännössä, se alkaa kiinnostamaan niitä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta. Jos me emme tahdo hävetä Jeesusta työ- tai opiskelupaikallamme, se alkaa näkymään tilanteina, joissa saamme tunnustaa Jeesuksen herruuden elämässämme. Ja ihmiset ihailevat salaa luottamustamme näkymättömään Jumalaan.

Tehkäämme siis tärkeä päätös tänään antaa koko elämämme Jumalan käyttöön, jokainen osa-alue, niin että Jumalan valtakunta voisi kasvaa meidänkin vajavaisten ihmisten kauttakin! Siunausta 😀

Pidämmekö asioita itsestäänselvyyksinä?

Morjens lukijat! Tämä aihe laskeutui sydämelleni sunnuntaiaamuna kun olin rukouksessa. Meidän on syytä joskus pysähtyä ja katsoa ympärillemme. On monia ihmisiä, joille ei ole itsestään selvää saada ruokaa tai muita todellisia tarpeita tyydytettyä. Näihin ajatuksiin tuli mieleen profeetta Elia ja Sarpatin lesken kohtaaminen. Jotta vähän ymmärtäisimme mihin tilanteeseen seuraavat jaejaksot liittyvät, luin muutamia lukuja aiemmin, että Israelin valtakunta jakaantui kahtia (luku 12), jota seurasi Israelin kuninkaan Jerobeamin kauhistuttava päätös johtaa israelilaiset epäjumalanpalvontaan, sen sijaan, että he olisivat palvelleet Jumalaa. Siitä koitui suuria ongelmia ja kun siirrymme 16. Luvun loppuun, Israelia hallitsi mies nimeltä Ahab, jota kuvataan näin ”Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä (16:30). Hänelle Jumala käski Elian kertoa seuraavan uutisen: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta.” (17:1) Kuten näemme, synnillä on aina seurauksensa ja Vanhan liiton aikana profeetoilla oli suuri valta. Tänä päivänä saamme elää Uuden liiton aikaa, jolloin Jumala ei rankaise kansoja samalla tavalla kuin ennen Jeesuksen tuloa maailmaan, koska Jumala tahtoo vetää ihmisiä pelastukseen ensisijaisesti armonsa kautta.

1 Kuningasten kirja 17:7-16

Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. Silloin Elialle tuli tämä Herran sana: ”Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne asumaan. Minä olen käskenyt erään leskivaimon elättää sinua siellä.” Elia nousi ja Meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olet sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mietitäänpä itsemme tuon lesken asemaan. Mies on kuollut. Ainut toimeentulon lähde tulevaisuudessa on poika ja ruoka on loppumassa. Nälänhätä oli todellisuutta kuivuuden vuoksi ja sen tähden Jumala lähetti Elian Siidonin maahan tämän lesken luokse. Mitä mahtoi leski ajatella, kun ahdingon keskellä, yhtäkkiä pitäisi alkaa palvelemaan tuntematonta miestä? Eikö hänellä ollut jo tarpeeksi vaikeaa tähän mennessä? Tuossa yhteiskunnassa toimeentulo lepäsi aviomiehen harteilla ja jos puoliso kuoli, ymmärtääkseni esikoispoika otti vastuun perheen elatuksesta.

Leski päätti olosuhteista huolimatta palvella vierasta miestä ja lähti Elian toiveen mukaisesti hakemaan vettä. Varmaan olet huomannut, että liikkuvaa autoa on paljon helpompi ohjata? Kun Elia näki, että leski lähti liikkeelle, hän toivoi myös saavansa leipää. Tästä alkaa puhutteleva dialogi. Nainen avautuu ahdingostaan kiertelemättä, mutta ensimmäinen asia, minkä Elia sanoo, aivan kuten meidän Herramme monesti sanoi ja sanoo meille tänäänkin: Älä pelkää. Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan huonoja päätöksiä. Siksi onkin tärkeää keskittyä Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa kuin olosuhteisiimme, jotka ovat joskus todella hankalia. Päätöksiä edeltää monesti kuuliaisuus tai tottelemattomuus. Tässä tilanteessa leskivaimo päätti ojentautua uskossa ja olla kuuliainen ja sitä seurasi voitto.

Jos leskivaimo olisi keskittynyt haastaviin olosuhteisiin, eikä olisi kuunnellut Eliaa, he olisivat kuolleet nälkään poikansa kanssa. Osaammeko me olla kiitollisia kaikesta siitä hyvästä mikä on kohdannut meitä, vai pidämmekö asioita itsestään selvinä? Itse olen päättänyt opetella tyytyväisyyttä, kiittämällä päivittäin kaikesta siitä hyvästä, millä Jumala on minua siunannut: Tyttöystävästä, työstä, lämpimästä vedestä, autosta jolla tehdä töitä, työkavereista, hyvistä ystävistä, pastoreistani ja sukulaisistani. En tahdo pitää heitä itsestään selvyyksinä, vaan antaa kunnian Jumalalle.

Jos mietimme niitä vainottuja kristittyjä, jotka joutuvat kärsimään syyttömästi, voin rukoilla heidän puolestaan, että he pitävät noissakin tilanteissa uskosta kiinni loppuun asti. Miksi me emme osaa olla kiitollisia? Materialismi ja yksilökeskeisyys ovat tämän päivän ”epäjumalia”. Ihmiset oppivat kuluttamaan ja totta kai, eihän maailma pyörisi ilman, että ostamme asioita, mutta on hyvä kysyä itseltämme, onko mieltämme kiinnostava tuote oikeasti tarpeellinen, vai voisinko pärjätä ilman sitäkin? Mitä jos sen sijaan päättäisimme osoittaa laupeutta ihmisille, joilla on hankalaa? Jumala on rakkaus ja rakkaus on ennen kaikkea toimintatapa. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän tulisi ilmentää tuota uhrautuvaa rakkautta käytännössä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tästä päivästä eteenpäin opetella luottamaan Jumalan huolenpitoon, päättää olla kiitollisia ja auttaa lähimmäisiämme ja rukoilla vainotun seurakunnan puolesta? Silloin voimme todella vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä uskoakseni Jumala toivoo meiltä. Siunattua viikonloppua sinulle 😀

Seurakunta on koti

Kun mietin mitä kirjoittaisin tällä kertaa, mieleeni nousi ajatus seurakunnasta hengellisenä kotina, johon hyvinkin erilaiset ihmiset mahtuvat: lapsista vanhuksiin ja työttömistä yritysjohtajiin. Mikä saa meidät tulemaan yhteen? Eikö juuri se, että olemme saaneet kokea Jumalan suuren rakkauden ja armon omalla kohdallamme? Me, jotka olimme aiemmin synnin riepoteltavina vailla toivoa pysyvästä rauhasta, joka ei riipu olosuhteista, saimme kokea kuinka syntimme heitettiin merten syvyyksiin ja saimme kalliin lahjan Jumalalta! Katsotaanpa seuraavaksi kuvaus alkuseurakunnasta:

Apostolien teot 2:41-47

Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Jokaisen valtasi pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he tulivat yksimielisesti koolle temppelialueelle, ja he mursivat leipää ja nauttivat ruokansa riemullisin ja vilpittömin sydämin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.

Olen kuullut näistä jakeista Marko Selkomaan puheen, ja kun katsomme alkujakeita tästä jaksosta löydämme seuraavat pointit: Jumalan lapsiksi tulleet pysyivät apostolien opetuksessa. He tahtoivat oppia, päästä sisälle Jumalan sanan aarteisiin! Kun ihminen tulee uskoon, hän saa kokea mitä Jumalan armo ja rakkaus on käytännössä. Sitä seuraa halu oppia tuntemaan Pelastaja ja soveltaa hänen metodejaan käytännössä! Uskoon tulleet tahtoivat pysyä keskinäisessä yhteydessä. On varsin selvää, että ihminen, joka jää yksin uskonsa kanssa, eikä saa tukea, on helpommin sielunvihollisen huijattavissa kuin sellainen, joka viettää aikaa kasvavien uskovien kanssa ja saa esittää kysymyksiä, jotka vaivaavat mieltä.

Uudet uskovat tahtoivat pysyä leivän murtamisessa. He oppivat heti alusta lähtien ehtoollisen merkityksen. Jeesus itse kehotti opetuslapsiaan muistamaan häntä ehtoollisen kautta, ettemme unohtaisi miten kalliilla hinnalla jokainen on ostettu maailmasta Jumalan perheeseen. Uskovat pysyivät myös rukouksissa. Jeesus opetti opetuslapsensa rukoilemaan, esimerkiksi Isä meidän rukouksessa meitä kehotetaan rukoilemaan Jumalan valtakunnan konkreettista ilmentymistä maan päälle ja Jumalan tahdon toteutumista. Kun näin opimme anomaan, Jumala opettaa uskoville, mitä se tarkoittaa käytännössä. Pyhä Henki vaikutti alkuseurakunnan aikana niin, että ihmisiä parani ja ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Jumala tahtoo ilmestyä myös tänä päivänä!

Kun Jumala ilmestyi voimakkaalla tavalla, terve Jumalan pelko ilmeni seurakunnassa. Kun näemme Herramme toimivan voimakkaalla tavalla sen tulisi tänäänkin vaikuttaa syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta häntä kohtaan. Mikä seuraus näillä asioilla oli? Se, että uskoon tulleet opetuslapseutettiin yhteisöön, ja he kertoivat eteenpäin hyvät uutiset Jeesuksesta ja ihmisiä pelastui. Huomaa myös, että Jumalan seurakunta tunnettiin kiitollisuudestaan, anteliaisuudestaan ja ylistävästä elämän asenteestaan! Kunpa tänäkin päivänä meidät tunnettaisiin niistä! Maailma jossa ei ole toivoa, kaipaa juuri tuollaisia uskovia, jotka loistavat Jumalan rakkautta ja armoa!

Jos mietin tämän päivän Jumalan seurakuntaa, rukoilen, että se voisi todella olla paikka jota oikeasti voi kutsua kodiksi. Miksi? Sen tähden, että kodissa uskalletaan olla avoimia, aitoja ihmisiä, eikä vedetä naamaria päälle, kun saavumme Jumalanpalveluksiin. Jos ihminen joka ei vielä tunne Jeesusta tulee seurakuntaamme, millaisen ensivaikutelman hän saa? Se ratkaisee paljon. Aivan sama asia, kun menin tänään minulle outoon kahvilaan Seinäjoen ydinkeskustassa. Kun astuin sisään, näin ihmisiä pöydissä ja useamman metrin päässä iloisen kahvilanpitäjän. Kun kävelin tiskiä kohti haistoin tuoreen kääretortun tuoksun ja samalla kerroin, että olen ensimmäistä kertaa täällä ja heti tulee hyvä tuoksu sopivasti 😀 Asiakaspalvelija oli ystävällinen ja esitteli minulle eri vaihtoehdot ja hintakin oli sopiva. Kerroin maksun yhteydessä, että pitääpä tulla toistekin – tyttöystävän kanssa. Kun lähdin kahvilasta, olin tyytyväinen kokemukseen kaikin puolin ja epäilemättä palaan sinne jossain vaiheessa.

Paikallisseurakuntamme tulisi olla paikka, jossa rikkinäiset ihmiset hyväksytään joukkoon sellaisina kuin he todella ovat. Kun miettii, miten Jeesus kohtasi ihmiset, meillä on paljon opittavaa empaattisuudesta. Onko Herralle ongelma, jos meillä on omissa silmissämme suuria ongelmia esimerkiksi ihmissuhteissa, taloudessa tai terveydessä? Ei. Hän on ratkaisu ongelmiin. Jos ja kun huomaamme tehneemme syntiä, saamme kääntyä hänen puoleensa ja hän puhdistaa meidät siitä sovintoverellään. Ei synti ole Jumalalle ongelma, hän on ratkaissut sen jo kaksituhatta vuotta sitten tulemalla ihmiseksi ja sovittamalla meidät täydellisen uhrikuoleman kautta! Herra näkee kaikki elämämme osa-alueet ja tahtoo auttaa.

Mitä Lasarus teki, että hän nousi kuolleista? Ei yhtään mitään! Jeesus herätti hänet. Sen jälkeen hänestä tuli elävä todiste Jumalan voimasta. Kun hän käveli, ihmiset tiesivät, hänen olleen neljä päivää kuolleena ja sen jälkeen hän sai elää ties kuinka monta vuotta. Jos Jumala herättää jatkuvasti hengellisesti kuolleita ympäri maailmaa, miksei hän pitäisi huolta meidän muista tarpeistamme?

Lopuksi toivon, että tahdomme oppia elämään läpinäkyvästi myös seurakunnan keskellä, koska silloin siitä voi tulla osa seurakunnan dna:ta ja siellä on helpompi hengittää, kun ei tarvitse näytellä, vaan saamme olla aitoja – kaikkine kipuinemmekin. Hyvässä parisuhteessa uskallamme näyttää pimeimmätkin puolemme ja tunnustaa, että olemme keskeneräisiä ja siksi tarvitsemme Jumalan läsnäoloa jatkuvasti, jotta voimme eheytyä ja kasvaa. Sama pätee myös seurakuntaelämäänkin. Siunausta ja tsemppiä sinulle 😀

Houm Conference 2018

Kun mietin Houm Churchia, veljiä ja sisaria, jotka palvelevat siellä en voi kuin ihastella ja kunnioittaa sitä tapaa, jolla he palvelevat Jumalaa. Kun näin instagramissa heidän tapaansa palvella Jumalaa ja konferenssin osallistujia, tulemalla torstaina rakentamaan tyhjästä ja päättää tapahtuma purkutalkoisiin, olen varma, että Jumala tulee sanomaan näille uskollisille eräänä päivänä: hyvä on, sinä uskollinen palvelija, tule Herrasi ilojuhlaan! Vähässä olet ollut uskollinen, minä pistän sinut paljon haltijaksi.

Suhen johtavan pastorin Marko Martiskaisen spiikki leadership labissa jäi puhuttelemaan voimakkaasti, kun hän jakoi sydäntään uskollisuudesta. 1 Luota, niin että pelottaa. 2 Rohkaise, niin että tuntuu. 3 Haasta, niin että sattuu. 4 Ole niin rehellinen, että hävettää. Hän kertoi, kuinka hän on uskoontulonsa jälkeen palvellut todella monessa hommassa, ei siksi, että hänet huomattaisiin, vaan siksi, että hänellä on palvelijan sydän. Hän sanoi: ”Olen ollut valmis tekeen sen, mitä on tarvittu.” Olemmeko me käytettävissä, vaikkei olisi tiedossa mainetta ja kunniaa? Marko haastoi kuulijoita: Älä koskaan aliarvioi, mitä uskollisuus voi tehdä sun elämässä ja sun elämän kautta. Jeesus on täydellinen esimerkki uskollisuudesta, ristinkuolemaan asti. Ei viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen vaan vuosikymmenestä vuosikymmeneen.

Pastori Tanja Niemelä jakoi sydäntään myös leadership labissa ja pointti, josta sain eniten kii, oli tää: Itsensä johtaja kasvattaa jatkuvasti kuuliaisuutta. Meidän tulee johtaa, mutta samaan aikaan olla kuuliaisia. Aristoteles on sanonut: Sen, joka tahtoo oppia johtamaan täytyy ennen kaikkea oppia tottelemaan. Tanja kertoi, että hän on kompuroinut paljon ja oppinut, ettei Jumalan valtakunnassa ole sellaista hommaa, kuin johtaminen ilman tottelemista. Koska Jumala johtaa meitä, meidän ei kannata lähteä väittämään vastaan, vaan meidän tulee olla kuuliaisia sekä Jumalalle, että meidän johtajillemme. Hän myös totesi, että tämä sukupolvi tarvii varustaa täyteen kuuliaisuutta, vaikka se on vastoin tätä aikaa, koska silloin me tullaan näkemään aivan eri Suomi kun meistä aika jättää.

Steini Håland (Hillsong Norway) puhui lauantaina aamupäivällä kulttuurista:

Miltä sun seurakunta maistuu. Sitä kulttuuri tarkoittaa. Yritän kertoa seurakuntamme kulttuurista. Sana kulttuuri tulee latinan kielen sanasta, joka tarkoittaa kasvamista. Suomi on ylpeä. Suomen kulttuurissa on eroja Amerikan kulttuuriin. Norjan ja Japanin kulttuurissa on eroja. Norjassa ei ole korrektia röyhtäistä ruoan jälkeen, täysin päinvastoin kuin Japanissa. Kaikilla seurakunnilla ja valtioilla on kulttuuria. Onko se määriteltyä vai sattumanvaraista? Hillsongin kulttuuri perustettiin 35 vuotta sitten ja se toimii hyvin.

Sydneyssä oli vapaaehtoisten ryhmä. 1002 ihmistä, kaikki eivät olleet palkattuja. Vähän tyhjiä tuolia. Pastori Brian Houston sanoi, että Hillsongissa johdamme edestä, miksi meillä on tyhjiä istuimia edessä, tilaisuutta ei jatkettu ennen kuin ne tulivat täyteen. Kulttuuri syö strategiaa. Johtajien täytyy elää kulttuuria. Tarvitsemme 6-7 ihmistä kohtaan yhden johtajan. Jos sulla on 50 johtajaa, sulla voi olla 300 seurakuntalaista. Sen tähden johtajia täytyy kouluttaa, jotta he voivat vaikuttaa. Eri ihmiset seisovat saman asian takana. Rakastetaan Jumalaa, ihmistä, seurakuntaa ja elämää. Siitä kaikessa on kysymys.

Rakasta Jumalaa

1 Johanneksen kirje 4:10

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Me rakastetaan Jumalaa koska hän on rakastanut meitä ensin ja elämme ikuisessa kiitollisuudessa häntä kohtaan, joka antoi meille kaiken. Universumin Luoja rakastaa sinua. Hän rakasti ensin. Rakkaus on vahva sana. Steini rakastaa Machester Unitedia. Jumala on rakastanut meitä uhrautuvalla, agape-rakkaudella ja sillä samalla rakkaudella mekin rakastamme häntä. Siitä tulee ylistävä asenne.

Rakasta ihmistä

Rakastamme ihmisiä, tahdomme nähdä heidän kukkivan. Meidän kannattaa rohkaista. Se on paras tapa toimia. Silloin kuin sinulla on hankalaa ja silloin kun menee hyvin. Jumala on yhteinen Isämme, joka rakastaa meitä, siksi olemme perheyhteisö. Kaikki ovat tervetulleita perheeseen. Steini vieraili New Yorkin Hillsongissa ja oppi, että Carl Lentz on samanlainen sekä kuuluisille kuin nimettömille.

Rakasta seurakuntaa

Jokainen yksilö näkee itsensä ja pitää siitä huolta. Kaikki näkevät syyn miksi elävät itseään korkeammalle.

Efesolaiskirje 1:22-23

Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa ja täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

On mahdotonta erottaa Jeesusta seurakunnasta. Hän on pää, me olemme ruumis. Ne kuuluvat yhteen. Paikallisseurakunta ei ole täydellinen, mutta Jeesus on keskus. Billy Graham vastasi kerran toimittajan kysymykseen tahtoisiko hän toimia presidenttinä. Miksi pitäisi ottaa askel alaspäin?

Rakasta elämää

Filippiläiskirje 2:13

Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Rakasta elämää, elämällä yhteydessä Jumalan kanssa, joka sen loi. Elämä on ilo kun sen saa jakaa jonkun toisen kansa, samoin surun. Emme ole täydellisiä, mutta tahdomme elää. Johtajuuskulttuuri on tärkeää, koska perusteet täytyy olla kunnossa.

Rafael Da Silva (Hillsong New York) jakoi myös kulttuurista.

Kun sä pysähdyt ja sanot että sulla on kaikki hallussa, silloin kasvu pysähtyy. Älä koskaan ajattele ettet voi tai tahdo oppia. Olemme kulttuurin portinvartijoita. Tapa miten toimimme Hillsongissa on Jumalan valtakunnan kulttuuri. Jos sinä elät valtakunnan kulttuuria, kaikki on mahdollista.

Hesekiel 22:30, 33:7

Minä olen etsinyt heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, ettei se tuhoutuisi. Sellaista miestä en ole löytänyt.

Sinut ihmislapsi, minä olen asettanut vartiomieheksi Israelin heimolle. Kun kuulet sanan minun suustani, sinun on varoitettava heitä minun puolestani.

Hänen lapsinaan meillä on vastuu. Meidän tulee rakentaa hänen valtakuntaansa. Meidän pitää ylläpitää sitä. Kun Jeesus tuli, hän sanoi että valtakunta on jo nyt täällä, mutta se on vielä tulossa. Meidän täytyy oppia paljon.

Meidän tulee olla kulttuurin portinvartijoita. Jokaisessa seurakunnassa on kulttuuri. Mun vanhemmat on Brasiliasta. Siinä kulttuurissa halataan. Vaimoni on Texasista eikä tottunut heti, sanoin, että se on valtakunnan kulttuuria. Se on sitä mitä annat olemalla. Sun täytyy heittää kaikki peliin, sun täytyy heittäytyä. Meidän seurakunnassa sanotaan, kulttuuria ei opeteta vaan se napataan. Kukaan ihminen ei ole niin suuri kuin seurakunta, olemme osa seurakuntaa. Jos seurakunta ei mee eteenpäin, et sinäkään mene.

Yksilönäkökulma on kuin syöpä. Jos ajattelet itseäsi seurakunnassa, se ei oo paras tapa ajatella. Me ajatellaan sua, mutta myös kaikkea muita sun ympärillä. Tarvii vain yhden yksilön joka voi hajottaa koko kulttuurin. Jos tunnet olevasi heikoin lenkki, silloin koko tiimisi kokee sen ympärillään. Vaikka yksi kampus kamppailee, saamme tukea joka puolelta maailmaa. Ole valmis käymään vaikeitakin keskusteluja joita kohtaat. Kun lähdemme maailmaan meitä lyödään vasten kasvoja, meidän tulee olla valmiita suojelemaan kulttuuriamme.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

En pelkää vaikeita keskusteluja yksilöiden kanssa. Se mitä teet, ei vain vaikuta sinuun vaan ympärilläsi oleviin ihmisiin. Olet sä johtaja tai et, sä johdat ihmisiä. Miten kohtelet ja toimit, sitä seurataan. Kaikki tulee siihen valtakunnan kulttuuriin johon Jumala on kutsunut.

1 Emme voi elää minimin mukaan

Hän on kutsunut suureen elämään. Kelpaako sulle minimi ja odotat maksimia? Se ei toimi niin. Otatko matalan vai korkeamman tien? Jos sä kävelet pois etkä tee, vaikka sun pitäisi auttaa. Usein me valitaan se matala tie, ja toivomme ettei meitä katsella.

Pastori Carl Lentz meni pieneen 50 hengen seurakuntaan, aivan kuin isoihin seurakuntiin. Kun hänen lopetti saarnan ja mentiin autolle, hän sanoi: jos ei oo uhrausta, se ei oo koskaan sen arvoista. Se työntää sut seuraavalle asteelle ja vaikutusalalle.

Emme tahdo unohtaa vastuualuettamme. Kaikki tää kuuluu sulle. Kaikki vaikuttaa. Älä unohda omistajuutta ja vastuuta. Suuri mielipide, mutta vähän kokemusta. Mielipiteet tulee sieltä keneltä on vähän kokemusta. Kun sä astut sisään, jätä sun epärakentavat mielipiteet ovelle. Portinvartijoita ihmisten potentiaalille. Potentiaalin näkeminen ja siihen panostaminen. Panosta niihin ihmisiin, jotka eivät vielä ole siellä missä he voisivat olla.

Sun oman hengen portinvartija

Se että olet oman hengen portinvartija, siitä on kysymys. Älä kehitä haavoittunutta henkeä. Älä tule tappio niskassa. Älä pelkää vaikeita keskusteluja. Epäilet ihmisten puhuvan pahaa sinusta, anna Jumalan parantaa. Meidän tulee ruokkia itseämme ja johtaa itseämme. Sun tulee ruokkia henkeä tutkimalla Sanaa, pastorisi ei voi tehdä sitä puolestasi. Pastori Brian Houston sanoi: Sun henki, sun vastuu.

Kokonaisuutena olen erittäin kiitollinen tästä tapahtumasta. Kaikki puhujat joita sain kuulla olivat Jumalan käytössä ja sain rohkaisua arkeen ja omaan johtajuuteeni. Jälleen kerran on tärkeää oppia soveltamaan kuultua käytännössä, silloin saamme nähdä kuinka Suomi muuttuu!