Houm Conference 2018

Kun mietin Houm Churchia, veljiä ja sisaria, jotka palvelevat siellä en voi kuin ihastella ja kunnioittaa sitä tapaa, jolla he palvelevat Jumalaa. Kun näin instagramissa heidän tapaansa palvella Jumalaa ja konferenssin osallistujia, tulemalla torstaina rakentamaan tyhjästä ja päättää tapahtuma purkutalkoisiin, olen varma, että Jumala tulee sanomaan näille uskollisille eräänä päivänä: hyvä on, sinä uskollinen palvelija, tule Herrasi ilojuhlaan! Vähässä olet ollut uskollinen, minä pistän sinut paljon haltijaksi.

Suhen johtavan pastorin Marko Martiskaisen spiikki leadership labissa jäi puhuttelemaan voimakkaasti, kun hän jakoi sydäntään uskollisuudesta. 1 Luota, niin että pelottaa. 2 Rohkaise, niin että tuntuu. 3 Haasta, niin että sattuu. 4 Ole niin rehellinen, että hävettää. Hän kertoi, kuinka hän on uskoontulonsa jälkeen palvellut todella monessa hommassa, ei siksi, että hänet huomattaisiin, vaan siksi, että hänellä on palvelijan sydän. Hän sanoi: ”Olen ollut valmis tekeen sen, mitä on tarvittu.” Olemmeko me käytettävissä, vaikkei olisi tiedossa mainetta ja kunniaa? Marko haastoi kuulijoita: Älä koskaan aliarvioi, mitä uskollisuus voi tehdä sun elämässä ja sun elämän kautta. Jeesus on täydellinen esimerkki uskollisuudesta, ristinkuolemaan asti. Ei viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen vaan vuosikymmenestä vuosikymmeneen.

Pastori Tanja Niemelä jakoi sydäntään myös leadership labissa ja pointti, josta sain eniten kii, oli tää: Itsensä johtaja kasvattaa jatkuvasti kuuliaisuutta. Meidän tulee johtaa, mutta samaan aikaan olla kuuliaisia. Aristoteles on sanonut: Sen, joka tahtoo oppia johtamaan täytyy ennen kaikkea oppia tottelemaan. Tanja kertoi, että hän on kompuroinut paljon ja oppinut, ettei Jumalan valtakunnassa ole sellaista hommaa, kuin johtaminen ilman tottelemista. Koska Jumala johtaa meitä, meidän ei kannata lähteä väittämään vastaan, vaan meidän tulee olla kuuliaisia sekä Jumalalle, että meidän johtajillemme. Hän myös totesi, että tämä sukupolvi tarvii varustaa täyteen kuuliaisuutta, vaikka se on vastoin tätä aikaa, koska silloin me tullaan näkemään aivan eri Suomi kun meistä aika jättää.

Steini Håland (Hillsong Norway) puhui lauantaina aamupäivällä kulttuurista:

Miltä sun seurakunta maistuu. Sitä kulttuuri tarkoittaa. Yritän kertoa seurakuntamme kulttuurista. Sana kulttuuri tulee latinan kielen sanasta, joka tarkoittaa kasvamista. Suomi on ylpeä. Suomen kulttuurissa on eroja Amerikan kulttuuriin. Norjan ja Japanin kulttuurissa on eroja. Norjassa ei ole korrektia röyhtäistä ruoan jälkeen, täysin päinvastoin kuin Japanissa. Kaikilla seurakunnilla ja valtioilla on kulttuuria. Onko se määriteltyä vai sattumanvaraista? Hillsongin kulttuuri perustettiin 35 vuotta sitten ja se toimii hyvin.

Sydneyssä oli vapaaehtoisten ryhmä. 1002 ihmistä, kaikki eivät olleet palkattuja. Vähän tyhjiä tuolia. Pastori Brian Houston sanoi, että Hillsongissa johdamme edestä, miksi meillä on tyhjiä istuimia edessä, tilaisuutta ei jatkettu ennen kuin ne tulivat täyteen. Kulttuuri syö strategiaa. Johtajien täytyy elää kulttuuria. Tarvitsemme 6-7 ihmistä kohtaan yhden johtajan. Jos sulla on 50 johtajaa, sulla voi olla 300 seurakuntalaista. Sen tähden johtajia täytyy kouluttaa, jotta he voivat vaikuttaa. Eri ihmiset seisovat saman asian takana. Rakastetaan Jumalaa, ihmistä, seurakuntaa ja elämää. Siitä kaikessa on kysymys.

Rakasta Jumalaa

1 Johanneksen kirje 4:10

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Me rakastetaan Jumalaa koska hän on rakastanut meitä ensin ja elämme ikuisessa kiitollisuudessa häntä kohtaan, joka antoi meille kaiken. Universumin Luoja rakastaa sinua. Hän rakasti ensin. Rakkaus on vahva sana. Steini rakastaa Machester Unitedia. Jumala on rakastanut meitä uhrautuvalla, agape-rakkaudella ja sillä samalla rakkaudella mekin rakastamme häntä. Siitä tulee ylistävä asenne.

Rakasta ihmistä

Rakastamme ihmisiä, tahdomme nähdä heidän kukkivan. Meidän kannattaa rohkaista. Se on paras tapa toimia. Silloin kuin sinulla on hankalaa ja silloin kun menee hyvin. Jumala on yhteinen Isämme, joka rakastaa meitä, siksi olemme perheyhteisö. Kaikki ovat tervetulleita perheeseen. Steini vieraili New Yorkin Hillsongissa ja oppi, että Carl Lentz on samanlainen sekä kuuluisille kuin nimettömille.

Rakasta seurakuntaa

Jokainen yksilö näkee itsensä ja pitää siitä huolta. Kaikki näkevät syyn miksi elävät itseään korkeammalle.

Efesolaiskirje 1:22-23

Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa ja täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

On mahdotonta erottaa Jeesusta seurakunnasta. Hän on pää, me olemme ruumis. Ne kuuluvat yhteen. Paikallisseurakunta ei ole täydellinen, mutta Jeesus on keskus. Billy Graham vastasi kerran toimittajan kysymykseen tahtoisiko hän toimia presidenttinä. Miksi pitäisi ottaa askel alaspäin?

Rakasta elämää

Filippiläiskirje 2:13

Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Rakasta elämää, elämällä yhteydessä Jumalan kanssa, joka sen loi. Elämä on ilo kun sen saa jakaa jonkun toisen kansa, samoin surun. Emme ole täydellisiä, mutta tahdomme elää. Johtajuuskulttuuri on tärkeää, koska perusteet täytyy olla kunnossa.

Rafael Da Silva (Hillsong New York) jakoi myös kulttuurista.

Kun sä pysähdyt ja sanot että sulla on kaikki hallussa, silloin kasvu pysähtyy. Älä koskaan ajattele ettet voi tai tahdo oppia. Olemme kulttuurin portinvartijoita. Tapa miten toimimme Hillsongissa on Jumalan valtakunnan kulttuuri. Jos sinä elät valtakunnan kulttuuria, kaikki on mahdollista.

Hesekiel 22:30, 33:7

Minä olen etsinyt heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, ettei se tuhoutuisi. Sellaista miestä en ole löytänyt.

Sinut ihmislapsi, minä olen asettanut vartiomieheksi Israelin heimolle. Kun kuulet sanan minun suustani, sinun on varoitettava heitä minun puolestani.

Hänen lapsinaan meillä on vastuu. Meidän tulee rakentaa hänen valtakuntaansa. Meidän pitää ylläpitää sitä. Kun Jeesus tuli, hän sanoi että valtakunta on jo nyt täällä, mutta se on vielä tulossa. Meidän täytyy oppia paljon.

Meidän tulee olla kulttuurin portinvartijoita. Jokaisessa seurakunnassa on kulttuuri. Mun vanhemmat on Brasiliasta. Siinä kulttuurissa halataan. Vaimoni on Texasista eikä tottunut heti, sanoin, että se on valtakunnan kulttuuria. Se on sitä mitä annat olemalla. Sun täytyy heittää kaikki peliin, sun täytyy heittäytyä. Meidän seurakunnassa sanotaan, kulttuuria ei opeteta vaan se napataan. Kukaan ihminen ei ole niin suuri kuin seurakunta, olemme osa seurakuntaa. Jos seurakunta ei mee eteenpäin, et sinäkään mene.

Yksilönäkökulma on kuin syöpä. Jos ajattelet itseäsi seurakunnassa, se ei oo paras tapa ajatella. Me ajatellaan sua, mutta myös kaikkea muita sun ympärillä. Tarvii vain yhden yksilön joka voi hajottaa koko kulttuurin. Jos tunnet olevasi heikoin lenkki, silloin koko tiimisi kokee sen ympärillään. Vaikka yksi kampus kamppailee, saamme tukea joka puolelta maailmaa. Ole valmis käymään vaikeitakin keskusteluja joita kohtaat. Kun lähdemme maailmaan meitä lyödään vasten kasvoja, meidän tulee olla valmiita suojelemaan kulttuuriamme.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

En pelkää vaikeita keskusteluja yksilöiden kanssa. Se mitä teet, ei vain vaikuta sinuun vaan ympärilläsi oleviin ihmisiin. Olet sä johtaja tai et, sä johdat ihmisiä. Miten kohtelet ja toimit, sitä seurataan. Kaikki tulee siihen valtakunnan kulttuuriin johon Jumala on kutsunut.

1 Emme voi elää minimin mukaan

Hän on kutsunut suureen elämään. Kelpaako sulle minimi ja odotat maksimia? Se ei toimi niin. Otatko matalan vai korkeamman tien? Jos sä kävelet pois etkä tee, vaikka sun pitäisi auttaa. Usein me valitaan se matala tie, ja toivomme ettei meitä katsella.

Pastori Carl Lentz meni pieneen 50 hengen seurakuntaan, aivan kuin isoihin seurakuntiin. Kun hänen lopetti saarnan ja mentiin autolle, hän sanoi: jos ei oo uhrausta, se ei oo koskaan sen arvoista. Se työntää sut seuraavalle asteelle ja vaikutusalalle.

Emme tahdo unohtaa vastuualuettamme. Kaikki tää kuuluu sulle. Kaikki vaikuttaa. Älä unohda omistajuutta ja vastuuta. Suuri mielipide, mutta vähän kokemusta. Mielipiteet tulee sieltä keneltä on vähän kokemusta. Kun sä astut sisään, jätä sun epärakentavat mielipiteet ovelle. Portinvartijoita ihmisten potentiaalille. Potentiaalin näkeminen ja siihen panostaminen. Panosta niihin ihmisiin, jotka eivät vielä ole siellä missä he voisivat olla.

Sun oman hengen portinvartija

Se että olet oman hengen portinvartija, siitä on kysymys. Älä kehitä haavoittunutta henkeä. Älä tule tappio niskassa. Älä pelkää vaikeita keskusteluja. Epäilet ihmisten puhuvan pahaa sinusta, anna Jumalan parantaa. Meidän tulee ruokkia itseämme ja johtaa itseämme. Sun tulee ruokkia henkeä tutkimalla Sanaa, pastorisi ei voi tehdä sitä puolestasi. Pastori Brian Houston sanoi: Sun henki, sun vastuu.

Kokonaisuutena olen erittäin kiitollinen tästä tapahtumasta. Kaikki puhujat joita sain kuulla olivat Jumalan käytössä ja sain rohkaisua arkeen ja omaan johtajuuteeni. Jälleen kerran on tärkeää oppia soveltamaan kuultua käytännössä, silloin saamme nähdä kuinka Suomi muuttuu!

Asenne ja sitoutuminen

Kun katsoin viime sunnuntaina miesten jääkiekon olympiafinaalia, korvaan tarttui seuraava kohta:

”Iljaa ei kiinnosta pätkän vertaa” Oskari Saaren kommentti Ilja Kovaltsukin puolustusmoraalista olympiafinaalissa Saksaa vastaan.

Asenteen merkitys heijastuu suoraan tulokseen. Jos johtaja osoittaa välinpitämättömyyttä, se tarttuu helposti kaikkiin, jotka pitävät häntä esikuvanaan.

Filippiläiskirje 2:1-4 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi olemalla samaa mieltä. Liittäköön teidät yhteen keskinäinen rakkaus, sopu ja yksimielisyys. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne. Älkää huolehtiko vain omasta edustanne, vaan toistenkin parhaasta.

Jakeet yksi ja kaksi tiivistävät osuvasti kenen tulisi ohjata Jumalan lapsia. Kristuksen esimerkki nöyryydestä, rohkaisemisesta, seurakunnan yhteen hitsaamisesta ja rakkaudesta. Siinä on opeteltavaa koko loppuelämäksi ihan jokaiselle. Se vaatii lujan päätöksen antautua seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja oikealla asenteella.

Jumala ei sano jakeissa kolme ja neljä, ettemme koskaan saisi ajatella omaa parastamme, mutta meidän tulee ottaa myös lähimmäisemme huomioon. Hän ei tarkoita, ettemme saa sanoa ”ei” koskaan yhdellekään ihmiselle, joka pyytää meiltä palvelusta. Saamme ajatella omia voimavarojamme ja jos emme kykene sillä hetkellä pyydettyyn asiaan, voimme rakkaudessa sanoa ”ei”. Mutta jos vaikuttimena on itsekäs luontomme, joka ei halua auttaa toista vaikka se olisi mahdollista, silloin meidän kannattaa katsoa peiliin ja opetella nöyryyttä. Tätä voimme jälleen opetella päivittäin, onko meillä millainen asenne, kun meiltä tullaan kysymään apua?

Filippiläiskirje 2:5-8 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Olkoon teilläkin se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella. Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen. Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka.

Kristuksen itse nöyryytys – siitähän näissä jakeissa on kysymys – hän ei ajatellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta! Ajattelemmeko me samoin? Olemmeko valmiit palvelemaan muita oikealla asenteella? Asenteemme vaatii työstöä jatkuvasti: Kun kohtaamme haasteita, tilanteita, joissa joudumme epämukavuusvyöhykkeellemme. Jeesuksen asenne oli juuri tällainen: hän päätti tulla tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti. Rakkautta ei voi koskaan pakottaa. Se tulee luonnostaan ja vapaasta halusta. Koska Jumala on rakkaus ja Jeesus on täydellinen kuva Jumalasta (Heprealaiskirje 1:2a Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”…), hän osoitti meille pysyvän periaatteen.

Mikä parasta, Jeesus ei tyytynyt olemaan korkea-arvoinen ylhäinen, jota kaikkien tuli nöyristellä, vaan hän tuli ihmiseksi ja kohteli arvostaen kaikkia syntisiä. Siksi häntä kutsuttiin syntisten ystäväksi. Tulee päivä, jolloin kaikki ihmiset palvovat häntä, silloin hän tulee kuninkaana, eikä palvelijana. Hän osoitti heille, että Jumala tahtoi päästä yhteyteen heidän kanssaan ja osoitti, miten häntä tulee seurata. Hän ei tullut siis tuomitsemaan, vaan julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja ihmisiä kutsutaan sinne sisälle. Kun ihmiset näkivät, ettei heitä ensimmäisenä tuomittu heidän vajaamittaisuuksiensa tähden, he ymmärsivät kuinka suuri Jumalan armo on. Se sai aikaan elämänmuutoksen myös asenteessa: Ihmiset tahtoivat tehdä Jumalan tahdon mielellään.

Oletko huomannut, että asennettamme koetellaan säännöllisesti? Kun tulee hankalia olosuhteita kysymys kuuluu, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja kehen laitamme toivomme ja luottamuksemme? Jos opimme luottamaan vain omaan kykyymme ratkaista asiat, ahdistus lisääntyy, kun kohtaamme olosuhteita, joihin emme pääse käsiksi omin avuin. Silloin voimme oppia, että ainut kehen todella ja lopulta kannattaa luottaa on Jumala. Hän tuntee meidät. Hän seisoo rinnallamme silloinkin kun pelottaa ja masennus kalvaa. Hän odottaa hienotunteisesti sitä, että annamme hänelle oikeuden ottaa koko elämämme hallinnan. Silloin voimme kokea rauhaa, vaikka olosuhteet näyttäisivät todella pahoilta. Miksi? Koska Herra on Jumala, joka voi vuoret siirtää! Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen kapasiteettinsä on miljardi kertaa suurempi kuin meidän, jotka olemme hänen luotujaan. Me emme ole jumalia, me olemme rajallisia. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän ylittää järkemme ja osoittaa aina, että hän tahtoo meidän parastamme. Joskus Jumalan paras on eri kuin se, mitä me tahdomme. Mutta aikaa myöten ymmärrämme, miksi kannatti odottaa ja luottaa kärsivällisesti häneen.

Sitoutuminen liittyy oleellisesti oikeaan asenteeseen.

Välillä seurusteleva pari tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Aina ei tarvitse puhua. Silloin kun toinen on nukkunut huonosti, esimerkiksi alle kuusi tuntia, on todella tärkeää olla hiljaa. Aina toinen ei jaksa puhua ja kuunnella aktiivisesti, ja sitä kannattaa todella kunnioittaa. Jokainen tarvitsee välillä hiljaisuutta, eikä se ole todellakaan negatiivinen asia. Aivan eri asia toki on mykkäkoulussa oleminen. Kun oppii tuntemaan toista ja ymmärtää, ettei toinen välttämättä juuri nyt jaksa puhua, on rakkautta ymmärtää olla itse hiljaa. Asiat voi puhua vähän myöhemminkin. Välillä parasta sitoutumista ja kunnioitusta on tarjota syli, jossa tyyntyä.

Sitoutuminen näyttää myös siltä, että tyttöystäväni ei ole huutanut, nalkuttanut tai nälvinyt minulle kaikkien niiden kuukausien ajan, kun olemme tutustuneet toisiimme. Kun olen erehtynyt sanomaan jotain ajattelemattomasti ja pahoittanut hänen mielensä, hän on päättänyt vain olla hiljaa. Kun sitten kävimme läpi tilannetta ja ymmärsin pyytää anteeksi, hän kertoi tilanteen omasta näkökulmastaan. Minä pyrin ottamaan hänet paremmin huomioon ja osoittamaan rakkauttani hänelle uskollisesti.

Jeesuksen esimerkin nojalla suosittelen meille kaikille antautumista Jumalan tahtoon, oikea asenne seuraa tuota päätöstä. Me johdamme elämäämme ja kannamme niistä vastuun. Siksi on todella arvokasta luottaa Jumalaan, joka on vailla vertaa! Siunausta 😀

Armo ei anna lupaa elää synnissä

Tämän aiheen käsittely ei välttämättä ole helpoimmasta päästä. Mutta silti siitä pitää kirjoittaa, koska koin Herran kehottavan minua siihen. Alkuun sanon, etten koe itseäni lakihenkiseksi uskovaksi, joka etsii syntiä joka paikasta, vaan olen opettelemassa elämään Jumalan armon varassa elämääni.

Johannes 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli jälleen temppeliin, ja ihmisiä kerääntyi suurin joukoin hänen luokseen. Hän istuutui ja opetti heitä. Kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. Asettaen hänet keskelle he sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille säädöksen, että tuollaiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” He sanoivat tämän kiusaten häntä, päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Heidän jatkaessaan kysymistään Jeesus ojentautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Hän kumartui jälleen ja kirjoitti maahan. Kuullessaan tämän heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. He menivät pois toinen toisensa jälkeen, alkaen vanhimmista. Siihen jäi vain Jeesus ja nainen keskelle. Kun Jeesus ojentautuessaan ei nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän kysyi: ”Nainen, missä ovat sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä tästedes enää tee syntiä.”

Armo ja totuus. Jeesuksen palvelutehtävässä nämä liittyivät saumattomasti toisiinsa. Nainen oli jäänyt kiinni kiistämättömin todistein, kumma kyllä aviorikokseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, minne fariseukset olivat unohtaneet miehen? Fokus siirtyy kuitenkin Jeesukseen ja siihen, miten hänen tulisi toimia tässä tilanteessa. Jos Jeesus olisi myöntynyt fariseusten painostusten edessä hyväksymään kivityksen lain edessä oikeutetuksi, hänen palvelutyönsä olisi muuttanut muotoaan radikaalisti, koska hänet tunnettiin jo silloin syntisten ystävänä. Jos taas Jeesus olisi vastustanut kivitystä liian raakana rangaistuksena, hän olisi ollut lakia vastaan, jonka Jumala oli välittänyt juutalaisille Mooseksen kautta. Jeesushan opetti, että laki ei ole väärin, kyse on siitä, kuka voi sitä noudattaa ja hän oli tullut täyttämään lain, jota kukaan ihminen ei voinut täydellisesti noudattaa.

Jeesus tunsi ”lain hengen” eikä kumonnut lakia, muttei voinut myöskään katsoa syntiä läpi sormien. Kaikki fariseukset ymmärsivät Jeesuksen vastauksen jälkeen, ettei kukaan voinut väittää olevansa synnitön, koska silloin asettuisi Jumalan asemaan. Siksi hekin lähtivät pois. Ainoa, joka olisi voinut tuomita naisen, olisi ollut Jeesus, hän ei ollut tehnyt syntiä. Mutta sen sijaan hän kiinnittää naisen huomion siihen, ettei häntä tuomittu, vaan sai armon. Mikä merkitys viimeisellä jakeella on tässä tapauksessa? Se, että kun ihminen kokee Jumalan mielisuosion omassa elämässään, meille tulee halu elää häntä kunnioittavalla tavalla, eikä jatkaa synnillistä elämää, riippumattomana Jumalasta.

Armo ei anna lupaa jatkaa tietoista synnissä elämistä, vetoamalla Jumalan hyvyyteen. Armo antaa voiman elää pyhityksessä, Jumalaa miellyttävällä tavalla. On todella tärkeää tiedostaa, että Jumalan armo kuuluu kaikille ihmisille ja ainoastaan sen kautta ihminen voi päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Mutta on väärin julistaa, että koska olemme saaneet anteeksi menneet, nykyiset ja tulevat syntimme, ei tarvitse välittää miten elää. Parannus on välttämätöntä jokaiselle, joka tahtoo päästä kerran Jumalan luo taivaaseen. Se pitää nöyränä. Ja ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa.

Roomalaiskirje 6:1-2

Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

On tärkeää tiedostaa, ettei meitä ole ostettu halvalla hinnalla, vaan Jeesuksen kalliilla sovintoverellä. Se maksoi hänelle kaiken. Kun alamme ymmärtämään sen hinnan, meidän asenteemme syntiin muuttuu, emme tahdo enää elää vanhojen tapojen ja tuhoavien synnillisten tapojen orjina.

Roomalaiskirje 6:6-8

Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Vanha luontomme, joka tahtoi jatkuvasti elää synnissä on ristiinnaulittu ja haudattu, ja uusi ihminen on kykenevä tekemään Jumalan tahdon silloin, kun keskitymme elämään oikeasta, todellisesta identiteetistämme käsin, Jumalan lapsina. On luonnollista, että uusi luomus meissä tahtoo miellyttää Jumalaa, eikä tehdä Pyhää Henkeä murheelliseksi tahallaan. Totta kai uskovatkin lankeavat syntiin ajatuksin, sanoin ja teoin, mutta kyse on siitä, että tahdommeko kääntyä pois siitä ja jatkaa matkaa, opetellen toimimaan vapauden lain mukaan, johon Jeesus meidät vapautti. On arvokasta muistaa, että emme voi jatkaa tietoista synnissä elämistä ja samalla vakuuttaa Jeesukselle uskollisuutta.

Otan loppuun käytännöllisen esimerkin. Sain hetki sitten aloittaa seurustelun kauniin naisen kanssa ja koen syvää iloa siitä, että saan oppia tuntemaan häntä paremmin. Olemme rakentaneet muutamia kuukausia luottamuksen siltaa, päättämällä olla läpinäkyviä vaikeistakin asioista. Se on ollut todella vapauttavaa. Olemme myös vieneet asioita Jumalan eteen rukouksessa ja tuntuu siltä, että ne hetket ovat todella merkittäviä, koska saamme kokea Jumalan läsnäoloa ja vapautta, kun heitämme asiat hänen päällensä.

Herää kysymys: Miksi tekisin tahallani jotain sellaista, mikä loukkaa tyttöystävääni? Jos sanon rakastavani häntä, miksen tahtoisi korjata käytöstäni asioissa, joissa tiedän, että toimin itsekkäistä motiiveista? Käytös ja puheet tulee jälleen kerran olla samassa linjassa, muuten en toimi niin kuin Jumala odottaa ja toivoo minun toimivan: rakkauden periaatteen mukaisesti. Rukoilen, että saat kokea syvän rakastumisen Jeesukseen ja se saa aikaan sitoutumisen Jumalaan. Ole siunattu 😀

Jeesuksen kärsimykset

Markus 15:16-20

Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran palatsin sisäpihaan ja kutsuivat koolle koko sotilasosaston. He pukivat hänet purppuraviittaan, väänsivät orantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä. Sitten he alkoivat pilkallisesti tervehtiä häntä: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!” He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.

Jos sinä olet kokenut elämässäsi tilanteita, joissa sinua pilkataan, nimitellään ja alistetaan, voit uskoa, että Jeesus voi todella samaistua oloosi. Markus kertoo 15 luvun jakeessa 15, että Jeesus oli juuri ennen tätä yllä olevaa kohtausta ruoskittu. Kun luin tätä lukua viime viikolla, kyyneleet alkoivat virtaamaan. Miksi? Sen tähden, että Jeesus oli todella runneltu jo tuohon mennessä. Sen jälkeen tuossa jaejaksossa kerrotaan, kuinka häntä nöyryytettiin koko sotilasosaston voimin. En ole historian tuntija, että osaisin kertoa, kuinka suuri sotilasosasto oli tuohon aikaan, mutta ei välttämättä ihan pienikään.

Hän koki ensin fyysisesti todella julman rangaistuksen, jossa hänen ruumiinsa revittiin käytännössä palasiksi. Sen tähden profeetta Jesaja kuvaa kahdessa jakeessa osuvasti hänen olemustaan:

Jesaja 53:2b, 52:14

Ei ollut hänellä komeutta eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

Niin kuin monet kauhistuivat häntä – niin runneltu hän oli, hän ei enää näyttänyt ihmiseltä, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo.

Jesaja sai nähdä näyssä Jeesuksen Kristuksen runneltuna Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mieti hetki tämän päivän maailmaamme. Tuossa sanottiin, ettei Jeesus ollut tunnistettava, eikä mitään kauneutta tai komeutta ollut havaittavissa. Mitä, ikävä kyllä, monet ihmiset, jotka ovat maailman silmissä arvostettuja, kauniita ja komeita ja rohkeita tekevät, kun kadulla tulee vastaan esimerkiksi päihtynyt, risaisiin ja likaisiin vaatteisiin pukeutunut, yksinäinen ihminen, joka pyytää apua? He kääntävät selkänsä hänelle. Eikä vain he, vaan minäkin helposti lankean tuollaiseen. Mikä ongelma siinä on? Se, että Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta ja hän rakastaa laitapuolen kulkijoita aivan yhtä paljon kuin kaikkia muitakin. Raamattu ei valehtele: Kun saamme käsityksen siitä, kuinka runneltu Jeesus oli, vieläpä täysin syyttömästi, monet hylkäävät hänet, koska olemme tottuneet kiilloteltuihin mainoskuviin, jotka miellyttävät elämänkatsomustamme.

Miksi Jeesuksen täytyi kärsiä?

Jesaja 53:4-5

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Mitä Jeesus ihan oikeasti oli tehnyt, ansaitakseen tällaisen rangaistuksen? EI yhtään mitään! Hän oli tehnyt pelkästään hyviä asioita. Hän oli ruokkinut ja parantanut paljon ihmisiä ja siksi syntiset, jotka eivät voineet koskaan täyttää juutalaisten lain säädöksiä ja hankkia pelastusta itselleen, viihtyivät hänen luonaan. Jeesus rakasti ihmisiä, hän kertoi miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa ja suhde ennalleen asetetaan Luojan ja ihmisen välille. On siis todella tärkeää lukea huolellisesti nämä jakeet ja nähdä, mitä tässä painotetaan.

Kun Raamatussa kerrotaan, että jotakin henkilöä rangaistiin, ihmiset tulkitsivat sen niin, että Jumala on langettanut sen, ja se on oikeudenmukainen tuomio. Mutta tämä tuomio oli täysin erilainen. Tässä kerrotaan, että Jeesus kantoi sairautemme ja kaikki kipumme. Sen lisäksi Jumalan sallima rangaistus kohdistui häneen, koska hän oli uhrikaritsa, joka sovittaa kaikkien ihmisten synnit. Ilman verenvuodatusta ei ollut vanhassa liitossa anteeksiantoa ja sama pätee uuteen liittoonkin. Vanhan liiton aikana rangaistus ihmisen synneistä langetettiin virheettömän eläimen päälle ja sitä seurasi anteeksianto. Uudessa liitossa Jeesus on ainut, joka todettiin syyttömäksi, joka voi kantaa raskaan taakan ja lunastaa kaikki ihmiset synnin vallasta Jumalan valtakuntaan. Ainoastaan uskomalla Jeesukseen ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan ja saa kokea armon voiman konkreettisesti.

On myös todella vapauttavaa lukea, että ”Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jeesuksen kärsimyksistä seurasi myönteinen lopputulos! Rauha, jota ei oltaisi koskaan voitu muuten saavuttaa. Nyt Jumalan oikeutettu viha synnin tähden siirrettiin Jeesuksen kannettavaksi ja kun sovitus oli saavutettu, pysyvä rauha saavutettiin. Mitä tästä seurasi? Se, että Jeesuksen täydellinen vaellus ja puhtaus eli pyhyys, luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Kun Jumala katsoo sinua ja minua, hän näkee Jeesuksen puhtauden meissä, jotka tahdomme elää pyhityksessä, muuttuen päivittäin Jeesuksen kaltaiseksi.

Toinen merkittävä siunaus Jeesuksen ansiosta on se, että meidät on parannettu hänen kauttaan. Tämä tarkoittaa sekä fyysisiä, että henkisiä haavoja ja sairauksia. Milloin viimeistään tämä toteutuu täysimääräisesti? Silloin, kun pääsemme Jumalan luo, viimeistään silloin saamme kokea ruumiin terveyden ja eheyden. Mitä tästä kaikesta voi sanoa? Antaa kaikki kunnia ja ylistys Jeesukselle, jota ilman emme voisi elää Jumalan yhteydessä! Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀

Sankarit

Monet rakastavat sankaritarinoita tämän päivän maailmassamme. Sankari elokuvat myyvät hyvin ja itsekin nautin sellaisista. Jos katsomme Raamattuun, löydämme monia mielenkiintoisia tarinoita sankareista. He eivät olleet ihmisten silmissä minkään arvoisia. Mietipä esimerkiksi vaikka Daavidia. Hän oli ylenkatsottu oman perheen keskellä. Kun profeetta Samuel tuli voitelemaan kuningasta, jonka Jumala oli valinnut Saulin langettua pois Jumalan tahdosta, hän ajatteli ensiksi, että Jumala on valinnut esikoisen, joka näytti voimakkaalta mieheltä. Mutta Herra katsoo sydämeen, ei ulkomuotoon.

1 Samuelin kirja 16:11-13

Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä, kauniskasvoinen ja hyvännäköinen. Herra sanoi: ”Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.” Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.

On merkittävää havaita, ettei kukaan odottanut Daavidin tulevan paikalle, hän on oli vähäpätöisin perheessä, koska oli nuorin. Mutta Herra valitsee sellaisia käyttöönsä, jotka ovat nöyriä. Kuninkaat ja profeetat voideltiin tehtäviinsä vanhan liiton aikana ja silloin Pyhä Henki tuli heidän ylleen. Juuri sen tähden Daavid kykeni voittamaan Goljatin, koska ei pelännyt. Pyhä Henki tuo rohkeuden. Ihmisen tehtäväksi jää vain vastaanottaa se ja alkaa käyttämään sitä rohkeasti.

1 Korinttolaiskirje 1:26-30

Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Kuka sitten voi olla ”Jumalan sankari”? Jokainen Jumalan lapsi. Juuri sinä. Koska Jumala tahtoo käyttää ihan jokaista lastaan valloittamaan maailmamme ilosanomallaan ja hän tarvitsee nöyriä ja uskollisia miehiä ja naisia, jotka rakastavat lähimmäisiään aidosti. Saatamme ajatella, ettei meistä ole siihen. Mutta jos alamme katsomaan yllä olevaa jaejaksoa, kaikki tekosyyt menettävät voimansa.

Ylpeitä Jumala ei voi käyttää, koska he eivät viesti hänen rakkaudestaan aidosti. Mutta hän voi opettaa jokaiselle nöyryyttä, jos ihminen on halukas oppimaan virheistään. Jos maailma pitääkin Jumalan lapsia hulluina, koska he tunnustavat oman rajallisuutensa ja tarpeensa Jumalaa kohtaan, he itse ovat ylpeitä, jotka saattavat pitää itseään viisaina. Maailman viisaus onkin aivan eri asia kuin Jumalan viisaus. Vain nöyrät saavat sitä. Ihmisten, jotka luottavat omaan viisauteensa, on vaikea ymmärtää miksi ihminen tarvitsee Jumalaa. He järkeilevät, ettei niin hullua olekaan, että kannattaa luottaa näkymättömään Jumalaan, joka antaa syntejä anteeksi.

Ne jotka pitävät uskovia heikkoina, eivät näe, että voima tulee Jumalalta ja se saa meidät tekemään ihmeitä Jumalan kunniaksi. Jos jokin on syntyperältään alhainen tai muutoin merkityksetön, maailma kääntää selkänsä sellaisille. Sen sijaan Jumala tahtoo rakastaa rikkirevittyjä ihmisiä, joilla on kamala menneisyys, mutta ihana tulevaisuus, koska he riippuvat kiinni Jeesuksessa. Jos Jumala käyttäisi sellaisia ihmisiä, jotka ovat ylpeitä, he eivät antaisi kunniaa hänelle. Siksi hän nostaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole maailman silmissä mitään. Jumalan lasten on tärkeä muistaa, että kaikki riippuu siitä, että me turvaamme Jeesukseen, koska ilman häntä emme voi mitään tehdä.

Sankaruus liittyy mielestäni aina johtajuuteen. Tämän päivän sankaruus voi olla esimerkiksi sitä, että elät vaikeassa olosuhteissa tyynenä. Katsot myrskyä, mutta tunnet sisälläsi Jumalan antamaa rauhaa. Koet ehkä myrskyn ravistelevan sinua joka puolelta, testaten elämäsi perustuksia. Silloin kysytään mille olemme rakentaneet. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle, se kestää, vaikka ahdistaisi ja yrittäisi masentaa oikein kunnolla. Jeesus ei hylkää sinua eikä minua. Mielialamme vaihtelevat hyvinkin voimakkaasti ja luulemme monesti, ettei ole enää ulospääsyä, mutta se mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista: Meidän edessämme oleva vuori on hänelle pieni kivi. Luottamus on avainsana.

Hän tahtoo opettaa meille, ettei meidän tarvitse luottaa omaan voimaamme ja kykyymme ratkaista, koska inhimilliset voimavarat ovat aina rajalliset, mutta hän voi kaiken. ”Hän voi vuoret siirtää, pelastajani hän on, auttajani hän on, ikuinen pelastuksen tuoja, hän kukisti kuoleman, kukisti kuoleman.” Tuo kertosäe on soinut viime viikon aikana päässäni, kun olen kokenut ahdistusta ja miettinyt, mikä tässä auttaa. Parasta mitä tein tuossa tilanteessa oli heittää kaikki huolet ja murheet Jumalalle. Sen jälkeen seuraavana yönä nukuin kuin tukki, en herännyt yhtään kertaa, vaikka yleensä herään kaksi tai kolme kertaa!

Sinä olet Jumalan rakas lapsi. Se määrittää identiteettisi. Et ole hyljätty ja unohdettu, vaan kallisarvoinen. Sinä voit loistaa Jumalan valoa tässä ajassa rohkeasti ja tuoda iloa monen lähimmäisesi elämään sisäistämällä kuka olet Kristuksessa. Sinä olet voittaja ja sankari hänessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Miksi kannattaa rukoilla?

Koska Armon Henki on läsnä koko ajan. Kyse on meidän rajoittuneisuudestamme. Emme aina tiedosta, että Jumala on läsnä jatkuvasti kaikkialla. Hän tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa. Hän tahtoo ilmestyä juuri sinun elämässäsi. Hän tahtoo auttaa sinua. Hän tahtoo tehdä ihmeitä, taloudellisia ja fyysisiä. Kun sinä ja minä etsimme Jumalaa, hänen pyhä läsnäolonsa laskeutuu hyvin konkreettisella tavalla.

Muistatko ihmeen Apostolien tekojen kolmannesta luvusta (3:1-10)? Siinä kauniinportin edessä oleva rampa erehtyy pyytämään almua Johannekselta ja Pietarilta. Nämä miehet olivat täynnä Pyhää Henkeä, koska rukoilivat paljon. He näkivät hengen silmin mitä voi tapahtua. Muut ihmiset eivät nähneet. On jälleen kerran kyse läheisestä suhteesta Jumalaan. Jos vietämme aikaa Jumalan läsnäolossa palvoen ja rukoillen, alamme näkemään aivan eri tavalla: Jumalan silmin!

Kun viime lauantai aamuna aloin heräilemään ja aloin rukoilla Seinäjoen illan nuorten ja nuorten aikuisten puolesta, sain Jumalan armosta nähdä kuvan, jossa hänen pyhä läsnäolonsa oli voimakkaasti läsnä paikassa jossa rukoilemme. Koin, kuinka hänen vaikutusalansa laajeni, kun etsimme häntä kokosydämisesti. Miksi se on tärkeää? Siksi, että tahdomme nähdä nuorten tulevan uskoon, tapahtuvan ihmeitä ja läpimurtoja jokaisen elämässä. Ilman Jeesusta emme voi tehdä mitään (Joh. 15:5). Olemme aina riippuvaisia hänestä!

Ymmärsin myös, että Herra tahtoo puhdistaa seurakuntaansa ja olla elämämme Herra. Siellä missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Hän tahtoo antaa läpimurron, kyse on siitä, janoammeko me sitä? Jos tahdomme nähdä ihmeiden tapahtuvan, masennuksen ja ahdistuksen häviävän, meidän tulee etsiä hänen kasvojaan. Hän kutsuu meitä siihen. Taivas on totta siellä, missä häntä etsitään ja kaivataan. Silloin hän saa olla se Kuningas, joka hän on. Meidät on kutsuttu tuomaan Jumalan valtakunta todelliseksi maan päälle. Hän tahtoo näyttää kuka hän todella on. Koska hän on täydellinen rakkaus.

Kuinka Jumala tahtoisikaan näyttää valtasuuruutensa Suomessa ja koko maailmassa. Mutta hän odottaa, että me etsimme häntä ja rukoilemme, näin osoitamme, että hän on herramme. Kyse on alistumisesta, joka on raamatullista. Mitä jos seurakuntien jäsenet Suomessa alkaisivat määrätietoisesti etsimään Jumalan kasvoja päivittäin? Jos emme tyytyisi siihen, että tuomme hänen eteensä ”valituslistamme”, jonka hän jo tietää, vaan jättäisimme huolet ja murheet hänelle ja alkaisimme kiittämään, että hän vastaa rukouksiimme. Mitä tapahtuisikaan, jos päättäisimme alkaa määrätietoisesti rukoilemaan kansanedustajien ja presidentin puolesta, että he tekisivät Jumalan mielenmukaisia päätöksiä? Niin, että Jumalan tahto saa tapahtua Suomessa, ei ihmisen oma tahto.

Mieti, että jos tulisimme seurakuntaan ja jokainen olisi rukoillut tilaisuuden puolesta, että Jumalan väkevä läsnäolo ilmestyisi tuossa hetkessä. Mitä luulet, tapahtuisiko jotain? Olen varma siitä. Sen verran monta kertaa olen nuorempien ja vanhempien kanssa ollut rukoilemassa ennen tilaisuuksien alkua, että huomaan heti, kuinka Jumalan läsnäolo on läsnä voimakkaammin, koska me tahdomme löytää hänet. Hän on aina lähellämme, mutta hän odottaa, että me tahdomme hänen lähelleen.

Roomalaiskirje 8:26-27

Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Hän, joka tutkii sydämet, tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.

Jumalamme ei ole kuuro, hän kuulee myös aran ihmisen huokauksen ja tahtoo auttaa meitä. Kyse on sydämen asenteesta. Pyhä Henki tahtoo auttaa meitä rukoilemaan. Hän asuu meissä ja vaikuttaa meissä halun rukoilla läheistemme puolesta. Olen vuosien kuluessa oppinut, kuinka tärkeää on totella heti, kun Pyhä Henki sisälläni ilmaisee tarpeen rukoilla. On myös lohduttavaa, että Pyhä Henki ei koskaan rukoile meidän puolestamme väärin suhteessa Jumalan tahtoon. Jumalan tahto meille on aina hyvä ja paras ja meidät on kutsuttu elämään vaikutusvaltaista elämää Herrassa.

Meidät on kutsuttu tekemään tilaa Jumalalle. Siksi hän tahtoo, että hänen lapsensa etsivät häntä ja tahtovat samaa kuin hän. Kun me siunaamme ja rukoilemme toisten puolesta, hän siunaa meitä. Hän tahtoo opettaa näin taivaan valtakunnan periaatteen siitä, että kun kylvämme oikeaan peltoon siunaavalla asenteella, sitä seuraa hyvä sato. Kun kylvämme Henkeen, me muutumme. Jos taas kylvämme itsekkyyteen, joudumme ongelmiin.

Mitä tapahtuu, kun rukoilemme? Asenne ympäristö hengellisille asioille madaltuu. Ihmiset tahtovat tulla uskoon ja saada saman Pyhän Hengen tulen, voiman ja rakkauden, mikä meissä vaikuttaa. Jumala on yliluonnollinen. Se on hänelle normaalia. Meille se ei aina ole. Mutta kun olemme kerran hänen rakkaita lapsiaan, meidänkin tulisi oppia hyväksymään myös tämä osa Isästämme? Hän tahtoo ilmentää voimaansa, koska hän on hyvä, uskollinen ja armo.

Jos Jumala saa sytyttää meidät tulenliekeiksi ja meillä on keskinäinen yhteys, meistä tulee suuri valo ja lämmin yhteisö. Hän yhdistää meidät kun rukoilemme. Oletko nähnyt uskovien riitelevän? Minä olen, ikävä kyllä. Mutta jos me etsimme Jumalaa, meille kasvaa yhteys, varsinkin, kun keskitymme oleelliseen. Sitä Jumala tahtoo! Kun paikallisseurakunta sitoutuu etsimään Jumalaa, voimme todella vaikuttaa paikkakuntaan, jossa elämme. Sen lisäksi tahdomme aktivoitua yksityisessä rukouselämässä ja silloin kaikki alkavat näkemään, että tuolla pojalla, tytöllä, miehellä ja naisella on enemmän! Oletko valmis astumaan esiin ja etsimään Herraa, joka rakastaa sinua? Siunattua viikonloppua 😀

Jumalan ylistäminen on ihanaa!

Kävelin jokin aika sitten ystäväni kanssa kirpeässä pakkassäässä metsässä. Pysähdyimme hetkeksi ja aloin kokemaan Jumalan ihanan läsnäolon aivan siinä paikassa. Linnut lauloivat ja oli hiljaista. Ajattelin ääneen, että kuinka arvokasta on pysähtyä elämässä ja tulla hiljaisuuteen. Hiljaisuudessa Jumala puhuu meille, kun pidämme korvamme auki. Aloin janoamaan Jumalaa kun olimme aivan hiljaa. Sydän alkoi palvomaan Herraa siitä, miten hyvä, armollinen ja uskollinen hän on. Milloin sinä olet käynyt viimeksi luonnossa ja vain ollut hiljaa? Anna Jumalan tulla sinua lähelle ja alat huomaamaan hänen uskollisuutensa ja hyvyytensä elämässäsi.

Tämän päivän ihmisten yksi suurimmista ongelmista on se, etteivät he enää osaa hiljentää tahtia, sydäntään ja rauhoittua: olla aivan hiljaa. Jos oppisimme hiljentämään tahtimme ja välillä erottamaan aikaa luonnossa olemiseen, olisimme luovempia. Näin uskallan väittää. Ystäväni huomasi tullessaan luokseni, että haukottelin. Saman tien tuli kysymys, että olenko ollut ulkona vielä tänään? En ollut, joten happivarasto kaipasi raitista ilmaa. Vasta kun aivoni saivat happea, alkoi luovuus virtaamaan olemukseeni ja pääsin eteenpäin tämän blogin kirjoittamisen teemasta!

Psalmi 33:1

Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Oikeamielisten sopii ylistää häntä.

Mitä tässä todella sanotaan? Miksi Jumalan lasten tulee riemuita ja ylistää häntä? Eikö juuri siksi, että olemme saaneet kokea syyttömäksi julistamisen Jumalan armosta! On siis luonnollista palvoa Kuningasta, joka teki meistä kykeneviä olemaan hänen lähellään. Olemme oikeamielisiä suhteessa häneen ainoastaan Jeesuksen ansiosta!

Psalmi 34:2-4

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään.

Daavid, joka on kirjoittanut tämän psalmin tunnetaan miehenä, joka eli oikeassa suhteessa Jumalan kanssa, siksi häntä kutsutaan Jumalan mielenmukaiseksi mieheksi. Vaikka hän teki syntiä, hän katui ja sai kokea armon. Hän oli elämän ahdistuksissa oppinut kääntämään katseensa Jumalaan ja sen tähden hän vilpittömästi palvoi Jumalaa. Joskus erehdymme siinä, että Jumala on ylistettävä vain silloin, kun olosuhteet ovat meille suotuisat. Mutta ylistys on enemmän. Se on elämän asenne, aivan kuten Daavidin kohdallakin. Vasta kun koemme vastoinkäymisiä ja päätämme silti palvoa, koska Herramme ansaitsee jatkuvan palvonnan, emme anna ikävien olosuhteiden masentaa ja viedä keskittymistämme hänen uskollisuudestaan.

Jos teen tänään päätöksen palvoa Jumalaa, koko olemukseni virvoittuu hänen hoitavassa läsnäolossaan. Miten palvontaa voi osoittaa? Esimerkiksi olemalla kiitollinen, ystävällinen ja kärsivällinen lähimmäisille. Jumala saa siitä kunnian, kun kohtelemme lempeästi ihmisiä jotka ovat meistä vaikeita. Voimme lukea Raamattua ja lausua rukouksen Sanaan vedoten. Sitä varten Herra on antanut meille sen. Hän tulee hyvälle tuulelle, kun kuulee meidän tutkivan Sanaansa ja soveltavan sitä arjessamme. Suusanallinen palvonta on myös yksi rukouksen muoto, jota voimme harjoittaa yksin, mutta myös yhdessä.

Kun Daavid palvoi Jumalaa, muutkin hänen läheiset alkoivat palvoa, hän näytti hyvää esimerkkiä. Luulenpa, että Jumala haltioituu nähdessään, kun hänen lapsensa ylistävät häntä ympäri maailmaa, sekä yksityisesti, että seurakuntana. Itse asiassa, jos kerran olemme hänen lapsiaan, voisi kuvitella, että hänen seurakuntansa, palvoo jatkuvasti häntä, joka on sovittanut meidät ja siirtänyt meidät pimeydestä valkeuteen?

Psalmi 34:5-7

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Mitä jos lukisit yllä olevat jakeet kerran, toisen, ehkä neljä tai viisi kertaa? Kun mietin omaa elämääni suhteessa jaejaksoon, mieleen nousee syvä kiitollisuus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Kun en oppinut tulemaan vapaaehtoisesti hänen lähelleen ja palvomaan, hän armossaan käytti olosuhteita minun tosi parhaakseni ja vaikutti parannuksen mielen. Silloin minä koko sydämestäni etsin häntä ja hän todella vastasi minulle, aivan kuten Daavidkin koki! Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan puolustusreaktion, jolloin tahdomme paeta. Mutta kun saamme kokea hänen hyvyytensä, pelko väistyy!

Kun päätämme viipyä Jumalaa palvoen hänen läsnäolossaan, alamme säteillä, koska rakkaus rakentaa ja hän on täydellinen rakkaus. Häpeä, syyllisyys ja arvottomuus väistyvät, kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan. Miksi ihmeessä emme tahtoisi viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, jos kerran saamme kokea niin paljon hyviä asioita siinä?

Ehkä olemme turtuneet pelkoihin ja ahdistukseen, emmekä uskalla lähteä turvallisesta paikasta, vaikka saatamme aavistaa, miten hyvältä tuntuisi alkaa eheytymään Isän sylissä. Silloinkin voimme rukoilla, että Isä, sinä tunnet minut paremmin kuin kukaan. Sinä tunnet minun pelkoni, syyllisyyteni ja arvottomuuteni. Annan sinulle luvan alkaa hoitamaan näitä alueita, koska uskon sinun olevan hyvä ja uskollinen Isä, joka et tee väkivaltaa. Kiitos, että saan kokea sinun rakkauttasi, joka vapauttaa minua pikku hiljaa.

Kun näin opettelemme luovuttamaan elämämme kaikki osa-alueet Jumalalle, saamme nähdä ihanan muutoksen elämässämme ajan mittaan. Emme koskaan tule olemaan entisiä, vaan tulevaisuus on valoisa ja paras on aina edessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂