Kategoria: Yleinen

Julkaistu

Sydämeltä sydämelle

Me kaikki olemme vajavaisia ihmisiä, oli sitten kyseessä Jumalaan luottava ihminen, siis uskova tai sitten itseensä luottava ihminen. Olen tämän viikon käyttänyt aikaa paljon oman mukavuuttani ajatellen. Silloin tällöin Jumala aamuisin on kolkuttanut sydämeni ovelle lukiessani Raamattua ja kutsunut jakamaan hänen sanaansa. Tänä aamuna en suunnitellut kirjoittavani, vaan ottaa aikaa katsoen elokuvaa ja lepäillä. Sitten katsoin erittäin koskettavan laulun instagramissa ja se mursi sydämeni. Jos haluat katsoa itse, etsi käyttäjä jokkewa, hänen viimeisin postauksensa on Marianne Cygnelin tekemä laulu Ihmeellinen Neuvonantaja.

Kun olin katsonut ja kuunnellut, koin sydämessäni, kuinka Taivaallinen Isäni kutsui polvistumaan hänen eteensä ja niin tein. Sitten aloin rukoilemaan, että jokainen meistä, riippumatta elämäntilanteesta, kääntyisimme Rakastavan Jumalan puoleen, kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, kun ajattelin, kuinka onnekas olenkaan, että saan uskoa Jumalaan, joka tuli ihmiseksi ja kantoi niin minun kuin sinunkin synnit ristille ja kesti kaiken häpeän meidän vuoksemme. Kaikki täällä ajassa on väliaikaista, mikään kunnia ja omaisuus ei säily, ainoa, mikä kestää on Jumala ja hänen sanansa. Tahtoisin kaikkien ihmisten kääntyvän Jumalan puoleen ja lähtemään seuraamaan häntä.

Kun sitten aloin miettimään, mistä jakaisin, se löytyi erittäin läheltä: Tänä aamuna luin ensimmäistä Johanneksen kirjettä, ensimmäisen luvun. Siinä on vain kymmenen jaetta, mutta nuo sanat, ovat voimallisia, ainakin minun mielestäni. Katsotaanpa mitä Jumala tahtoo sinulle ja minulle sanoa tänään.

1 Johanneksen kirje 1:5–17

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Rajat ovat selkeät: Ihminen, joka sanoo olevansa Jumalan lapsi, mutta ei elä totuudessa ja yhteydessä muihin, elää valheessa. Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että kun Jumala selkeästi on valo, hänen valonsa paljastaa meidät läpikotaisin. Jos siis kannamme kaunaa tai katkeruutta jotakin ihmistä kohtaan, kannattaa se tunnustaa heti ja hyljätä, ettei se pääse tuhoamaan elämäämme. Sama pätee myös kaikkiin synteihimme, oli kyseessä sitten valehteleminen, seksi avioliiton ulkopuolella tai mitä tahansa, joka tuottaa murhetta Jumalalle. Toisaalta, jos me päätämme olla rehellisiä Jumalan edessä, ja tunnustamme heikkoutemme ja syntimme, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä jatkuvasti, mikä ihana asia!

1 Johanneksen kirje 1:8–10

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Jos ihminen tosissaan ajattelee, ettei ole tilivelvollinen asenteistaan, ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan Luojalleen, hän vähät välittää Jumalan tahdosta. Se kertoo vääristymästä, joka meillä täällä maailmassa hallitsee. Miksi Raamattu opettaa, että meidän kaikkien, niin uskovien, kuin muidenkin, kannattaa katua syntejämme ja ottaa Jeesus elämämme Herraksi, ihan päivittäin? Koska eräänä päivänä olemme kaikki Jumalan tuomioistuimen edessä. Siinä kohtaa, jos sinun tai minun nimeäni ei ole elämän kirjassa, emme pääse Jumalan valtakuntaan sisälle, vaan joudumme eroon hänestä ikuisiksi ajoiksi. Kuulostaako pahalta? Minusta ainakin. Sen tähden, kun vielä elämme, voimme vapaasta tahdostamme hyväksyä Jeesuksen sovitustyön ristillä omalle kohdallemme. Kukaan muu sitä päätöstä ei voi tehdä sinun puolestasi: Vaikka vanhempamme olisivat uskossa, mutta itse emme tee tuota päätöstä asettaa Jeesusta elämämme Herraksi, emme voi päästä Jumalan valtakuntaan, eikä nimeämme kirjoiteta tuohon elämän kirjaan, joka kertoo, ketkä pääsevät ja ketkä eivät. Ei ole mitään muuta keinoa päästä Jumalan armon valtakuntaan sisälle, kuin uskoa Jeesukseen.

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Se on hienoa! Nimittäin, ketään ei voi pakottaa mihinkään. Kukin saa tehdä aivan kuten itse haluaa. Toinen puoli: Myös vastuu lankeaa jokaisen itsensä kannettavaksi. Tarkoitan, että jos ajattelemme, että Jumala on mielipuoli, kun ei pelasta jokaista luotuaan, ettei hän olekaan hyvä ja armollinen Jumala aidosti, se on valhe. Se, että Jumala antaa ihmisen itse päättää, miten elää elämänsä, hänen yhteydessään ja armossaan tai sitten erossa hänestä täällä ajassa ja myöhemmin iankaikkisuudessa, kertoo mielestäni hänen luonteestaan paljon. Hän ei tahdo, että kukaan robottimaisesti tottelee häntä, vaan sydämensä halusta, vapaasta tahdosta. Päätös on sinun.

Mitä siis tehdä?

Psalmi 32:3–5

Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kuningas Daavid kertoi tässä Psalmissa hänen kamppailustaan, kun oli ottanut toisen miehen vaimon itselleen, murhannut miehen ja eli synnissä. Ei Raamatun henkilöt (lukuun ottamatta Jeesusta) eläneet täydellisesti, vaan hairahtuivat siinä missä mekin. Jakeessa kolme Daavid kuvaa tilaansa, ennen synnin tunnustamista. Hän koki sisäistä polttoa asian takia, sille on nimikin: synnintunto. Joku voi sanoa, ettei uskovan tule elää synnintunnossa, mutta itse asiassa se on Jumalan armoa. Hän varoittaa niin lapsiaan kuin jumalattomiakin, synnintunnon kautta, jotta he katuisivat syntejään. Nimittäin, jos ihminen ei välitä synnintunnosta, hänen sydämensä paatuu kivikovaksi ja sellaista onkin sitten vaikea (ei mahdotonta Jumalalle) saada eläväksi.

Synnintuntoa seurasi onneksi Daavidin kohdalla synnin tunnustaminen ja hylkääminen. Sitä seurasi taas Jumalan armo! Huomaa, miten iloisesti Daavid aloittaa Psalmin 32. Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Jos joku tiesi, miten vapauttavalta tuntuu saada synnit anteeksi, niin Daavid. Oma kokemukseni on sellainen, että kun tunnustan syntini, aivan kuin raskas kivireppu otettaisiin selästä pois.

Sananlaskut 28:13–14

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen.

Huomaa rakas lukijani, Jumalan mielisuosio (armo ja menestys sisältyy tähän) on heidän elämässään, jotka tahtovat elää rehellisesti hänen lähellään. Ja ne, jotka kunnioittavat häntä, ovat onnellisia. Sanoisin, että mahtava diili: Kun me annamme (tunnustamme) syntimme Jumalalle, hän siirtää meidät hänen rakkauden valtakuntaansa, jossa ilo ja rauha ovat luontoisetuja.

Tahtoisin vain sinunkin ei vain tietävän, vaan syvällisesti ymmärtävän, kuinka kallisarvoinen olet Jumalalle. Hän on valmistanut pelastuksen, johon voit tänä päivänä tarttua ja kiittää häntä suuresta armosta, joka on kallis. Jeesus rakastaa sinua, ja tahtoo pelkästään hyvää elämääsi. Suosittelen lämpimästi! Siunausta elämääsi.

Julkaistu

Hesekielin kirjasta

Hesekielin kirja on varsin mielenkiintoinen. Toisaalta Jumala puhuu avoimesti juutalaisten synneistä, mutta myös viholliskansojen tuomioista, koska ovat iloinneet juutalaisten surkeudesta pakkosiirtolaisuudessa. Kaksi kertaa profeettaa muistutetaan hänen vastuustaan: Hänen täytyy varoittaa jumalatonta hänen elämäntavastaan, jotta hän tekisi mielenmuutoksen ja saisi elää. Myös vanhurskasta tulee opettaa, jottei hän poikkea pois elämän tieltä. Jos profeetta ei varoita jumalattomia ja vanhurskaita, Herra laittaa hänet vastuuseen. Sen sijaan, jos hän toimii Jumalan tahtomalla tavalla, hän pelastaa sielunsa.

Luvussa 11 kerrotaan tuomiosta Israelin päämiehille, jotka ovat antaneet huonoja neuvoja ja tehneet turmiollisia suunnitelmia. He joutuvat vastuuseen tapoistaan ja yksi kansan ruhtinas, Pelatja, kuolee. Tähän Hesekiel reagoi jakeessa 13: Silloin minä lankesin kasvoilleni ja huusin kovalla äänellä: ”Voi Herra, Herra! Teetkö sinä kokonaan lopun Israelin jäännöksestä?” Tätä tuomiota seuraa voimallinen ja lohduttava ilmoitus:

Hesekiel 11:14-21

Sitten minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, sinun veljistäsi, sukulaisistasi ja koko Israelin heimosta Jerusalemin asukkaat sanovat: He ovat kaukana Herrasta! Meille tämä maa on annettu perinnöksi! Sano siis: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas kansojen sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, minä olen ollut heille vähän aikaa pyhäkkönä niissä maissa, joihin he ovat joutuneet. Sano sen tähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Silloin israelilaiset tulevat sinne ja poistavat maasta kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan heidän sisimpäänsä. Minä poistan kivisydämen heidän rinnastaan ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun lakieni mukaan, noudattavat minun säädöksiäni ja toimivat niiden mukaan. Silloin heistä tulee minun kansani ja Minä olen heidän Jumalansa. Mutta ne, joiden sydän seuraa heidän iljetyksiään ja kauhistuksiaan, saavat minulta vaelluksensa mukaisen palkan, sanoo Herra, Herra.”

Äskeinen luku antaa mielestäni läpileikkauksen Hesekielin kirjaan, vaikkakin paljon tapahtuu tämän ulkopuolella. Se kertoo osuvasti siitä, kuinka me ihmiset monin tavoin teemme syntiä ja tarvitsemme Jumalaa, joka voi uudistaa meidät, antamalla meille kivisydämen sijaan lihasydämen. Silloin voimme tehdä hänen tahtonsa ja vaeltaa hänen yhteydessään. Jumalan sydän rakastaa luotujaan, ja hän tahtoo, että kaikki tulisivat tuntemaan hänet ja pelastuisivat. Jos ihmiset eivät välitä Jumalasta ja hänen tahdostaan, vaan elävät mieluummin ”omalla tavallaan”, he joutuvat maksamaan siitä hinnan enemmin tai myöhemmin. Luvussa kuvattiin osuvasti, kuinka Jumala haluaa omansa lähelleen, eikä tahdo synnin estävän yhteyttä itseensä.

Hesekielin kirjassa luvussa 34 puhutaan Israelin kelvottomista paimenista (1-5):

Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, profetoi Israelin paimenia vastaan! Profetoi paimenille, sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, koska he ovat pitäneet huolta vain itsestään! Eikö paimenten olisi pidettävä huolta lampaista? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, lihavat lampaat te olette teurastaneet. Mutta laumasta te ette ole pitäneet huolta. Te ette ole vahvistaneet heikkoja, ette hoitaneet sairaita ettekä sitoneet loukkaantuneita, te ette ole hakeneet takaisin eksyneitä ettekä etsineet kadonneita. Te olette kohdelleet lampaita tylysti ja väkivaltaisesti. Niin ne ovat joutuneet hajalle paimenta vailla ja päätyneet kaikkien villipetojen ruuaksi. Hajallaan ne ovat.

Koska Jumala rakastaa edelleen israelilaisia, hän ei voi katsoa Israelin johtajien toimintaa sormien läpi. Hän ei hyväksy paimenten itsekkyyttä ja laiskuutta, heillä on vastuu Jumalan edessä lampaiden hyvinvoinnista. Kun lampaat ovat kokeneet tällaista, ne ovat erkaantuneet toisistaan ja ovat petojen armoilla.

Hesekiel 34:6-10

Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla. Minun lampaani ovat hajaantuneet kaikkialle maahan, eikä kukaan niitä kysele, kukaan ei niitä etsi. Sen tähden, paimenet, kuulkaa Herran sana! Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, eivätkö minun lampaani ole ryöstettävinä ja kaikkien villipetojen syötävinä sen vuoksi, ettei niillä ole paimenta? Paimeneni eivät välitä minun lampaistani vaan pitävät huolta vain itsestään eivätkä kaitse minun lampaitani? Kuulkaa siis Herran sana, paimenet! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn näiden paimenten kimppuun ja vaadin lampaani pois heidän käsistään. Minä teen lopun heidän kaitsemisestaan, eivätkä nuo paimenet enää kaitse niitä. Minä pelastan lampaani heidän suustaan, eivätkä ne enää ole heidän syötävinään.”

Kun Herra käyttää viiden jakeen aikana minun lampaani tai siihen rinnastettavaa ilmaisua (lampaani) peräti seitsemän kertaa, silloin hänen viestinsä on selkeä. Paimenet ovat vastuussa Jumalalle, sen johtopäätöksen tästä voi tehdä. Jos katsomme nykypäivään, on hyvä muistaa, että Jumala on antanut paikallisseurakuntiin paimenet ja heillä on vastuu, miten he johtavat seurakuntaa, suurta tai pienempää laumaa, Jumalan tahdossa. Sen tähden on hyvä muistaa rukoilla viisautta ja ymmärrystä niin pastoreille kuin seurakunnan vanhimmiston jäsenille tähän tehtävään.

Kun Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka eri paikkakunnille perustettiin paikallisseurakuntia, Paavali antoi selkeät ohjeet seurakunnan johdolle, kuinka heidän tuli johtaa laumaa. Voisi kuvitella, että tätä Hesekielin kirjaakin siinä yhteydessä on opetettu, koska siinä opetetaan erinomaisesti, kuinka lampaita tuli johtaa. Jumala suhtautuu syvällä kiintymyksellä omiinsa ja tästä voimme lukea vielä lopuksi:

Hesekiel 11:11-16

”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta. Niin kuin paimen pitää huolta laumastaan, kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan, niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä haen ne kansojen seasta, kokoan ne muista maista ja tuon ne omaan maahansa. Minä paimennan niitä Israelin vuorilla ja purolaaksoissa ja kaikissa maan asutuissa paikoissa. Hyvillä laitumilla minä niitä kaitsen. Israelin korkeilla vuorilla niillä on laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, niillä on oleva rehevä laidunmaa Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaitani ja vien ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet minä etsin, eksyneet minä tuon takaisin, loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan, mutta lihavat ja vahvat minä hävitän. Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan.

Kun tekee vertailun aiemmin kerrottujen paimenten ja Jumalan välillä, huomaa selkeästi, että meidän Jumalamme on hyvä Paimen. Hän rakastaa jokaista lammastaan, hän etsii kadonneet ja sitoo rikkinäiset. Hän antaa turvan ja levon. Tällaista Jumalaa on helppo rakastaa takaisin, eikö totta? Jokainen kohtaa elämässään ajanjaksoja, jolloin kaipaa vain rauhaa ja lepoa. Itseäni koskettaa tuossa jaejaksossa juuri tämä kohta, koska maailma jonka keskellä elämme, on niin kiireinen, että tarvitsemme lepohetkiä. Jumalan lähellä on rauha ja ilo, ei suinkaan stressi ja hämmennys. Hyvä paimen rakastaa varauksetta ja tahtoo parasta jokaiselle lampaalleen. Jospa me ymmärtäisimme tänään pysähtyä hänen luokseen ja vastaanottaa hänen armonsa? Jumala antoi erinomaisen esimerkin paimenuudesta, jota seurakunnissakin on hyvä toteuttaa. Silloin Jumalan lasten on hyvä olla.

Julkaistu

Syyllisyys ja puhdistus

Pitkästä aikaa tuli halu kirjoittaa jotain aiheesta, joka tuntuu tärkeältä, ihan siitä syystä, että moni ihminen kokee elämänsä aikana ajanjaksoja jolloin kokee syyllisyyttä. Jokaisen kokemus on yksilöllinen, joten jonkun kokemus syyllisyydestä tuntuu musertavalta, kun toinen mieltäisi saman jonkin asteiseksi syyllisyyden kokemukseksi. Mutta mistä syyllisyys kumpuaa? On väärää syyllisyyttä ja on oikeaa, tervettä syyllisyyttä. Kummankin syyllisyyden lajin takana voi olla eri syitä. Tutkitaan Raamattua, jotta pääsemme aiheeseen syvemmälle.

2. Korinttolaiskirje 7:10

Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

Murhe ja syyllisyys kulkevat käsi kädessä. Jumala voi käyttää näitä ihmisen eduksi: Se saa aikaan parannuksen; toisin sanoen, ihminen tekee mielenmuutoksen ja alkaa toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Tuo muutos saa aikaan muutoksen ihmisen suhteessa Jumalaan ja antaa halun elää Hänen tahtomallaan tavalla, tätä voisi kuvata parhaiten 180 asteen käännökseksi: uskoontuloksi. Maailman murhe ei hyödytä ihmistä, koska se ei aikaan muuta kuin toivottomuutta, joka saa aikaan pitemmällä aikajänteellä halun turruttaa esimerkiksi päihteillä tuota tuskaa tuottavaa kipua. Jumala tahtoo antaa aivan uuden elämän sen sijaan jokaiselle:

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Mieti, että sinulla on syyllinen olo jostain tekemästäsi asiasta ja tiedät, että tämä asia täytyy tunnustaa. Sinua saattaa pelottaa olla rehellinen ja pyytää anteeksi tekemääsi syntiä toiselta ihmiseltä. Päätät kuitenkin toimia vastuullisesti ja kohtaat hänet ja saat kokea anteeksiannon. Mikä mahtava vapaus! Kun ajattelemme mitä kaikkea väärää olemme sanoin, teoin tai asentein tehneet elämämme aikana, voimme ymmärtää, että ihan jokainen tarvitsee Jumalan armoa, joka on tullut ilmi Jeesuksen sovitustyön kautta. Siitä tässä jakeessa on mielestäni kysymys.

Ne, jotka kohtaavat, tunnustavat ja hylkäävät väärän elämäntapansa, Jumala antaa anteeksi heille. Syyllisyys ja murhe ovat pois, ja Jumalan rauha alkaa täyttämään sydäntä, mikä ihana muutos! Emme siis enää ole syyllisiä Jumalan edessä, koska olemme nöyrtyneet pyytämään anteeksi syntejämme ja Jeesuksen veressä on voima puhdistaa meidät kaikesta pahuudestamme. Kohtaammeko uskovina sitten syyllisyyttä uskoontulomme jälkeen?

Ilmestyskirja 12:10

Sitten minä kuulin voimakkaan äänen sanovan taivaassa: Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos, hän joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä.

Kuten saamme huomata kuvauksen paholaisesta, niin näemme millainen hänen luontonsa on: Hän syyttää Jumalan lapsia. Miten koemme tällaiset syytökset? Itse olen kokenut sen painostavana olona, syyttävänä äänenä pääni sisällä. Jollakin toisella kokemus voi olla erilainen. Mutta jokaisen Jumalan lapsen tarvitsee oppia tuntemaan Jumalan äänen, ettei ala uskomaan syyttäjää, joka vielä valehtelee kaiken aikaa. Tarvitsemme vahvistua päivittäin Jumalan äänen tunnistamisessa, jotta identiteettimme vahvistuu terveeseen suuntaan.

Miksi on niin tärkeää oppia tuntemaan Jumalaa, tutkimalla Raamattua ja vahvistua hänen armossaan? Koska sen kautta opimme nöyryyttä ja tunnistamme vihollisen syytökset, jotka voivat olla rankkojakin. Kun kasvamme Jumalan lapsina hänen läheisyydessään, armokin alkaa konkretisoitumaan meille selkeämmin: Emme pärjää ilman hänen apuaan ja voimme olla tuomassa muita ihmisiä Jumalan rakkauden valtakuntaan. Siunausta elämääsi!

Julkaistu

Osaanko pysähtyä

Tämä kysymys nousi sydämelleni tänä aamuna herättyäni. Näyttää siltä, että yhteiskunta jossa elän tänään on rakentanut kiireen ilmapiirin. Onko vain niin tarpeellista juosta päivästä toiseen talla pohjassa ja nukkua sitten kun kuolema koittaa? Onko se järkevää? Mielestäni ei sinne päinkään. Jos elämämme jatkuu stressaavana vuosikausia voimme olla varmoja siitä, että kroppa ja mieli ei jaksa. Itse sen tiedän varsin hyvin. Tänä keväänä olen taas huomannut, että muistini alkoi pätkiä uudelleen enemmän kuin aiemmin. Tarkoitan, että se muistutti samanlaista tilannetta kuin vuosi sitten ollessani uupunut. Silti minun on ollut hankala antaa sitä tilaa itselleni, mitä niin kipeästi tarvitsin.

Psykologian professori Svend Brinkman on sanonut osuvasti:

”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.”

Matteus 11:28-30

Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.

Tänä aamuna kuin nämä Jeesuksen sanat ne osuivat syvälle sydämeeni. Osuvatko ne myös sinun sydämeesi kun luet ne? Jos ei, lue vaikka useamman kerran ja pysähdy hetkeksi. Nämä sanat olivat juutalaisille erityisen tärkeitä. Miksi? Koska heidän kulttuurissaan heidän tehtävänsä oli noudattaa lukemattoman suurta sääntökokoelmaa (ymmärtääkseni useita satoja), jotta he voivat lähestyä Jumalaa. Uskonto orjuuttaa, mutta Jeesus halusi tuoda levon ja ilon! Mikä mieletön vaihtoehto! Jeesus halusi siis antaa levon yhteydessään, koska Jumalan tahdon toteuttaminen ei ole raskasta silloin, kun olemme hänen lähellään ja haluamme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi.

Ihmiset kaipaavat lepoa, rauhaa ja vapautta yli kaiken. Maailma kertoo, että kukin voi saavuttaa nuo asiat tekemällä ihan mitä mieleen tulee. Mutta Jumalan tarjoama rauha, ilo ja vapaus liittyy suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Todellinen vapaus ei ole sitä, että minä toteutan kaiken niin kuin itse pienessä mielessäni olen ajatellut, vaan ymmärrän tarvitsevani enemmän Jeesusta elämäni herraksi.

Matteus 11: 25-27

Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

Nöyryys on avain syvempään suhteeseen Jumalan kanssa. Jos haluamme tulla lähelle Jumalaa, meidän tulee nöyrtyä hänen eteensä ja pyytää vilpittömästi, että muuta kova kivisydämeni lihasydämeksi, joka voi rakastaa ja olla kuuliainen. Kuulostaa helpolta? Ei se sitä ole, sitä olen saanut opetella pienen elämäni ajan, mutta asiaa helpottaa, jos päätämme tänään toimia sen mukaan. Tuo päätös kannattaa tehdä päivittäin, koska silloin omat himomme ja halumme eivät pääse johtamaan elämämme laivaa väärään suuntaan, vaan annamme Jeesuksen olla kapteenimme.

Jos sinä ja minä päätämme pysähtyä ja opettelemme lepäämään Jumalan Isän sylissä, siinä on paras paikka ihan oikeasti. Siellä stressi väistyy ja sydän saa luottaa rakastavaan Isään, joka ei koskaan hylkää. Tuollaisia kohtaamisia itse kaipaan enemmän elämääni, entä sinä? Elämässämme voi olla muureja jotka estävät vastaanottamasta Isän rakkautta, mutta voimme valita läpinäkyvyyden ja oppia kohtaamaan Jumalaamme rohkealla mielellä.

Miksemme voisi tänään tuoda Jumalallemme koko elämämme ja oppia hänen tapansa toimia? Jeesus ei koskaan juossut, koska hänellä ei ollut koskaan kiire. Silti hän teki sellaisen työn jota muistelemme joka pääsiäinen. Miksemme voisi tänään valita rauhaa rauhattomuuden sijaan, joka turruttaa? Minä tahdon muuttua. Vaikka nautin paljon liikkumisesta ja pelaamisesta, minäkin tahdon oppia laittamaan sen oikeaan mittasuhteeseen ja nauttia hyvistä kirjoista. Tahtoisin suositella sinulle yhtä kirjaa, jos haluat päästä eheytymään suhteessasi Jumalaan, tai muuten vain: Jack Frost – Tie Isän syliin. Se on auttanut minua tunnistamaan asioita, jotka ovat esteenä Isän rakkauden vastaanottamiselle. Siunausta elämääsi 🙂

Julkaistu

Olenko minä itsekäs?

Matteus 7:7-12

Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää, tai käärmeen, kun hän pyytää kalaa? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat.

Olen viimeisten kuukausien aikana kohdannut sen tosiasian, etten todellakaan aina toimi Jumalan rakkauden motivoimana, vaan teen itsekkäitä päätöksiä, ajattelen omaa etuani, kun tulisi ottaa huomioon itselle tärkeiden ihmisten hyvinvointi. Mikä on minun motiivini tehdä hyvää tänään? Onko sen takana tarve tulla ylistetyksi vai auttaa vilpittömästä sydämestä lähimmäistäni? Jeesus oli tässä asiassa paras esimerkki: Hän rakasti niitä, joita juutalaiset vihasivat.

Jos me odotamme saavamme apua elämän hankalina hetkinä, olenko itse päättänyt olla antaja vai ottaja? Olenko halukas olemaan aidosti läsnä, kun toinen vuodattaa sydäntään minulle vai torjunko hänet? Jos odotan saavani itse empatiaa silloin kun sitä kipeästi tarvitsen, olenko minä halukas kulkemaan rinnalla tänään? Kiitän Jumalaa siitä, että hän lupaa ylläolevassa jaejaksossa kuulla ja täyttää tarpeemme, koska hän on rakkaus. Sen minkä hän lupaa, sen hän pitää, vaikka joutuisimme odottamaankin paljon kauemman aikaa. Mutta silti hän ei ole koskaan myöhässä, vaikka minulla on monesti niin kiire asian kanssa.

Olen viime aikoina ihmetellyt Jumalan suuruutta, kuinka hän erilaisten olosuhteiden kautta on tahtonut opettaa minulle, että hänen ajoituksensa on aina paras. Kun minä olen stressaantunut ja ajatellut, ettei tästä tule yhtään mitään, hän avaa oven, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Silloin pysähdyn miettimään, ettei hänen tiensä ole meidän teitä. Hän on suuri Jumala. Jospa oppisin sitä armollisuutta ja empatiakykyä, jota Jeesus osoittaa minulle itselleni käyttämään kaikkiin ihmisiin ympärilläni.

Matteus 7:1-5

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: Anna minun ottaa roska silmästäsi, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Olen kuullut tämän jaejakson monta kertaa. Mutta tänä aamuna ensimmäinen ajatus mikä tästä nousee, on tämä: Herra, auta minua näkemään ensin oma heikkouteni, tunnistan ja tunnustan sen reilusti edessäsi. Puhdista minut kaikesta, mikä ei ole sinusta, jotta voisin rakastaa ja palvella muita niin kuin sinä. Tee minusta aidosti nöyrä, jotta en olisi koppava ja ylpeä, koska sellainen sinä et ole. Tahdon muuttua sydämeltäni. Muuta asenteeni ja toimintamallini, jotka eivät tuota kunniaa sinun nimellesi. Auta minua olemaan läpinäkyvä läheisilleni, niin etten yritä olla jotain sellaista, jonka muut näkevät olevan valhetta. Tee minusta astia jaloa käyttöä varten, jotta sinä saat kaiken ylistyksen, en minä.

Saarnaaja 12:13-14

Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä, sillä Jumala tuo kaikki teot tuomille. Tämä koskee kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.

Kun mietin elämäni viimeistä vuosikymmentä, johtopäätös on selkeä: Minä tarvitsen paljon enemmän Jumalaa elämääni, jotta hän saa johtaa sitä. Olen tehnyt paljon virheitä, olen ollut itsekäs ja kärsinyt siitä, etten ole ollut viisas esimerkiksi taloudessani, ja tuskastuen tilanteeseen olen huutanut Isältä apua! Mutta olen päättänyt olla antaja ja opetella luottamaan Herraan ja kiitos siitä, hän on vastannut ja tuonut ihmeellisen avun! Jospa olisimme viisaita tänä päivänä ja päättäisimme toimia Salomon ohjeen mukaisesti.

Minä tarvitsen sitä joka päivä, että opin kunnioittamaan Jumalaa syvästi, koska vain se tuo menestyksen, koska silloin minusta kasvaa nöyrä. Päättelen niin, että jos nöyrryn päivittäin kysymään Jumalan tahtoa elämässäni, kasvan kunnioittavassa suhteessani häneen, se vaikuttaa jokaiseen elämäni osa-alueeseen. Kun opetellen pysymään hänen tahdossaan, silloin tahdon samoja asioita kuin hän, eikä minulle tule halua kapinoida hänen käskyjään vastaan, siis hänen tahtoaan vastaan, koska tiedän, että hän on rakastava Isä.

Jos siis tahdon elää Jumalan kunniaksi ja kantaa hyvää hedelmää, minun tarvitsee nöyrtyä säännöllisesti hänen edessään. Silloin sydämeni tahtoo tehdä hänen tahtonsa eikä hänen käskynsä, jotka Pyhä Henki kuiskaa sydämelleni ole hankala toteuttaa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Julkaistu

Saanko olla heikko?

Olen luonteeltani päämäärätietoinen, kilpailuhenkinen ja sinnikäs. Mutta välillä huomaan myös olevani arka. Kun saan jonkin tehtävän, tahdon tehdä sen erinomaisesti, se lienee hyvä asia. Toisaalta armollisuus meinaa unohtua silloin tyystin, kun tahtoo saavuttaa tavoitteen ja saada kehuja. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun huomaat, että olet väsynyt? Mitä jos väsymys jatkuu kauemmin kuin uskotkaan?

Huomasin alkuvuodesta kuinka aloin väsyä. Nautin työstäni ja teen sen täydestä sydämestä, pyrkien auttamaan ihmisiä omalla panoksellani. Sitten aloin huomaamaan, että työtehoni laski pikku hiljaa. Vaikka yritin ottaa rennommin, en vain meinannut palautua viikonloppujen aikana. Pyrin olemaan rehellinen läheisilleni tilanteestani. Tuli haasteellisia tilanteita työssä ja väsyin lisää. Kun olin tehnyt lujasti työtä, saanut ison onnistumisen ja kalenterini oli hetkeksi tyhjä, ajattelin, että nyt on sairasloman aika.

Kun heräsin päivänä, jolloin hain sairaslomaa ensimmäistä kertaa, huomasin väsymyksen todellisen määrän.

Rehellisesti ajattelin, että palaudun viidessä päivässä tästä väsymyksestä ja palaan töihin. Ei puhettakaan. Kroppa, muistikatkokset ja stressitaso kertoivat, että nyt kuule relaat. Aloin miettimään, miten tässä näin kävi. Aloin laskeskelemaan, milloin oireita on ilmennyt. En ollut kuunnellut itseäni, olin vain painanut, niin kuin hyvän myyntimiehen täytyy. Silloin kun on kiire aika, silloin mennään, eikä meinata. Silloin tehdään tulosta ja palaudutaan myöhemmin. Mitä jos palautuminen ei pääse tapahtumaan siinä määrin, kun tarvitset oikeasti? Silloin kuorma kasvaa, eikö totta?

Viime kesälomalla pelasin paljon frisbeegolfia, kun oli niin mainiot säät. Olisin tarvinnut ihan oikeasti aikaa pysähtyä, eikä jatkuvaa hikiliikuntaa, josta satun nauttimaan valtavasti. Kun palvelin kotiseurakuntani järjestämässä isossa tapahtumassa, Summerfestissä, huomasin, ettei vaan kykene. Oli hankalaa sanoa pastorille, etten jaksa palvella lauantai-illan päätilaisuudessa ja sen jälkeen jatkuvassa rukouspalvelu tilanteessa. Palauduin konferenssista muutamia päiviä ja kun palasin töihin elokuun alussa, huomasin, etten ollut palautunut kunnolla. Rakkaan tyttöystäväni ajatusta mukaillen: Joskus täytyy olla todella tylsää, eikä tehdä mitään, että palautuu.

Ruutin kirja 2:8-12

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen  kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”

Todella koskettava kuvaus. Miksi otin juuri tämän katkelman? Koska Booas kuvaa esikuvallisesti Jeesusta. Hän on niin armollinen muukalaiselle, joka on uhrannut paljon tullessaan anoppinsa kanssa maahan, sanoen vakaasti hänelle (1:16): Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Hän oli valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa palvellakseen anoppiaan ja jättämään jäähyväiset omalle perheelleen. Kun Jumala nyt tässä osoittaa armollisuuttaan hänelle Booaksen kautta, hän yllättyy.

Sitä armo saa aikaan. Me olemme tottuneet kokemaan, että kaikki pitää itse ansaita. Työelämässä ja monessa muussakin asiassa tuo lainalaisuus toimii. Mutta ei suhteessamme rakastavaan Jumalaan. Emme voi ansaita mitään hänen edessään. Hän on rakkaus ja vuodattaa armoaan meille ilman yhtäkään ansiota. Emme voi koskaan väittää, että olemme niin erinomaisia, ettemme tarvitse häntä. Jumalan mielisuosio vaikuttaa myös työelämässämme ja kaikissa muissa asioissa siinä määrin, että meidän tulee antaa kaikki ylistys ja palvonta hänelle, mitä meillä on tänään.

Kun me päätämme kunnioittaa Jumalaa elämällämme, hänen siunaus lepää yllämme. Se on myös lainalaisuus. Jääkaappini oven magneettikuvassa, jonka sain rakkaalta tädiltäni vuosia sitten, on todella osuva teksti: Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä (Sananlaskut 10:22).  Kun olin tyttöystäväni luona keittiössä näin ikkunasta ison kuusen, kun koin Pyhän Hengen nostavan tämän jakeen sydämelleni: Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.

On suurta armoa elämässäni saada asua juuri Seinäjoella. Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka tukevat minua tässä elämänvaiheessa. Kun sain muuttaa kaksi viikkoa sitten, minua auttoivat kolme rakasta uskon veljeäni, jotka olivat heti valmiita palvelemaan, kun kysyin heitä. Vaikka olen kokenut väsymyksen, ja edelleenkin olen sairaslomalla, enkä tiedä kuinka kauan se jatkuu, tiedän, että nyt on aika levätä Jumalan syleilyssä. Nyt minun ei tarvitse pinnistellä yhtään.

Jos sinä, rakas lukijani, koet väsymystä, ole rehellinen itsellesi ja pysähdy. Sinä itse tiedät, milloin tarvitset lepoa kaiken keskellä. Itse koen, että vaikka olisin useamman kuukauden pois työelämästä, tämä on vaihe, jonka Jumalani salli minulle, että oppisin lepäämään hänen lähellään, enkä yrittäisi niin paljon omassa voimassani. Työperäinen stressi voi viedä varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja siksi onkin tärkeää, että opimme lepäämään. Parasta terapiaa tässä vaiheessa minulle on tarjonnut rauha, jota olen saanut kokea uudessa kodissani. Se on Jumalan siunaus väsyneelle. Ole siunattu!

Julkaistu

Napajäätiköt sulaa?

Viittaan otsikolla Terapian saman nimiseen biisin, jonka loppuriimi jäi soimaan päähäni: ”…napajäätiköt sulaa, esiin ihminen uskaltaa.” Kysymys: olemmeko me sellaisia ihmisiä, joille uskaltaa avautua kipeistä asioista, joista muille ei tulisi mieleenkään kertoa? Saako Jumalan Isän rakkauden aurinko sulattaa meidänkin vajavaisten kautta välittyä tähän maailmaan, joka ei sääli epäonnistuneita ihmisiä? Mieti mitä mieltä ihmiset ovat vankiloissa olevista ihmisistä, tai narkomaaneista? Annetaanko heille mahdollisuus uuteen elämään? Kuinka helposti mieleni ja sanani ovat olleet rikkinäisiä ihmisiä vastaan, Herra armahda minua! Minun tulisi rakastaa kaikkia ihmisiä, riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä mielestäni vai eivät. Jumala ei rakasta minua yhtään enempää kuin ketä tahansa hänen yhteydestään erossa elävästä, miksi en voi hyväksyä sitä helposti?

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jesaja 30:18

Oma prosessini on mennyt niin, että luin Raamatusta paljon Jumalan rakkauteenkin liittyviä jakeita, mutta se ei jostain syystä kovinkaan nopeasti tullut päästä sydämeeni. Esteenä uskon olleen lapsena kokemani hylkäämisen kokemuksen, kun en saanut oppia tuntemaan biologista isääni. Kun Taivaan Isä on saanut parantaa minua pikku hiljaa, se on vienyt minut ihaniin kokemuksiin hänen kanssaan, jossa saan ilmestyksen hänen rakkaudestaan. Ennen kuin saamme itse ilmestyksen Jumalan Isän rakkaudesta, emme ole kovin armollisia. Näin ainakin itse koen. Tuo yllä oleva jae viittaa minulle siihen totuuteen päivittäin, kun luen sen ääneen joka aamu. Uskon sen omaan elämääni, toivottavasti myös sinä uskot.

Roomalaiskirje 14:1-4

Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on hyväksynyt hänetkin omakseen. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Tunnetaanko Jumalan lapset siitä, että meidän lähellämme on oikeasti vapaus olla heikko? Vai tunnetaanko meidät siitä, että me osoittelemme sormella, emmekä näe tai tahdo tunnustaa omia heikkouksiamme? Mielestäni näiden jakeiden yksi pointti on se, ettei meidän tule olla riidanhaluisia. Sen sijaan, meidän tulisi pysyä tyynenä, jos joku haastaa meitä jonkin asian takia, sen kautta voimme kirkastaa Jeesusta, kun emme ole helposti provosoitavissa, vaan olemme kasvaneet kärsivällisyydessä.

Mihin haasteeseen näissä jakeissa viitataan, kun puhutaan vihannesta syövästä Jumalan omasta ja toisesta, joka syö kaikkea? Jos olen oikein ymmärtänyt, niin pakanat, jotka tulivat uskoon, olivat aralla tunnolla sen tähden, mitä he voivat syödä. Ennen uskoontuloaan he söivät epäjumalille uhrattua lihaa (katso 1. Korinttolaiskirje 8 luku, jos tahdot perehtyä aiheeseen) ja toiset kokivat olevansa vapaita syömään, koska epäjumalat eivät ole todellisia jumalia. Kyse on siis siitä, miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme rakkauden hengessä. Se luo tilaa luottamukselle ja avoimuudelle. Vai tahtoisitko sinä avautua jollekin, joka alkaisi myöhemmin piikittelemään sinulle asiasta, josta olet kertonut hänelle?

Toinen asia joka nousee mieleeni, on se, ettei meille kenellekään ole annettu oikeutta tuomita. Totta on, että meidän tulee arvioida mikä on hengellisesti tervettä, mutta siihen ei liity jatkuva oikeassa olemisen tarve. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme vilpittömästi, koska olemme saman Isän lapsia.

Roomalaiskirje 14:13-17

Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkäämme pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole sinänsä epäpyhää. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Kuinka helposti sanomme, ennen kuin mietimme mitä sieltä lipsahtaa. Meidän tulee harkita, mitä puhumme ja puhua sellaista, mikä ei vie toista kauemmas Jumalasta. Avainjae tässä jaksossa on jae 15. Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme epäitsekkäästi, kuten Jeesus teki. Jos olemme välinpitämättömiä käytöksemme seurauksista toisen elämään, olemme kovia, kylmiä ja itsekkäitä. Sen sijaan meidät tulee tuntea rakkaudesta, kärsivällisyydestä, empaattisuudesta ja joustavuudesta. Sellainen Jeesus on, ja sellaisia meistäkin tulisi kasvaa! Paavali tahtoo opettaa meille, että ruoka ei ole se pointti, vaan suhde Jumalaan. Se taas vaikuttaa käyttäytymiseemme ja asennoitumiseemme, joten ei ole kyse pienestä asiasta. Jos sisäistämme, että meidät on hyväksytty Jumalan armosta, meillä on rauha hänen kanssaan Jeesuksen ansiosta, silloin täytymme ilolla Pyhässä Hengessä, ja juurrumme häneen kiinni.

Rukoilen, että saisimme täyttyä Jumalan rakkaudella jatkuvasti Pyhän Hengen kautta, jotta elämämme todistaisi siitä, että elämässämme on korkeampi kutsu, joka heijastuu rakkautena ympärillemme. Tämä blogi kirjoitus jää nyt viimeiseksi joksikin aikaa, koska olen uupunut monellakin tavalla. En osaa sanoa, milloin jatkan kirjoittamista, ja kuinka usein näitä tulee tulevaisuudessa. Siunausta ja tsemppiä juuri sinulle.

Julkaistu

Jumalan kunnioittamisesta

Hei. Tämänkertainen aihe nousi sydämelleni viime viikon aikana ja kun pari päivää sitten ajoin töihin, matkalla kuuntelin The Rainin Sotilas biisin. Se mursi sydämeni ja sain kokea kuinka paljon Jumala todella rakastaa ihmistä. Siitä syntyi tarve kunnioittaa häntä entistä kokonaisvaltaisemmin. Voit katsoa biisin videon tästä.

Olen toki kirjoittanut aiemminkin Jumalan kunnioittamisesta ja tiedostan, että se on yksi teema, mitä kannan aina sydämelläni, koska se sitouttaa minut suhteeseen Jumalan kanssa. Toivon, että saisin tuotua tällä kertaa jotain uusia näkökulmia aiheeseen, jotta se herättäisi minussa ja myös teissä – rakkaissa lukijoissani -halun rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa kokonaisvaltaisemmin.

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte.

Miten voimme vyöttää mielemme ja olla raittiita? Valvomalla omaa vaellustamme, siis sitoutua syvemmin Jeesukseen ja siihen identiteettiin, joita me saamme tänään olla Jumalan rakkaina lapsina. Miksi se on tärkeää? Koska sielunvihollinen yrittää saada meidät tavalla tai toisella keskittymään aivan epäoleellisiin asioihin ja viemään meidät pois Jumalan läheisyydestä. Silloin hän voi valehdella helpommin ja saada meidät uskomaan valheitaan. Mitä keinoja meillä on pysyä lähellä Jeesusta? Esimerkiksi kiittämällä häntä päivittäin suuresta armosta, että saamme olla sovitettuja, emme ole enää tuomittuja Jumalan edessä, koska hän näkee meidät Jeesuksen sovitustyön kautta! Jos alamme käsittämään Jumalan suuren armon ja rakkauden sydämissämme, ei siis vain pään tietona, emme koskaan tahdo palata elämään vanhalla tavalla, jossa rikoimme itseämme jatkuvasti.

1 Pietarin kirje 1:15-17

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Koska Jumalan lasten päämäärä on muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, meidän tavoitteemme on korkea: Olla pyhiä. Jokainen meistä tietää, ettei meistä itsessämme ole siihen koskaan, mutta juuri sen tähden Jeesus tulikin ihmiseksi ja eli täydellisen elämän, sovitti meidät syntiset Jumalan edessä ja sen perusteella me olemme pyhiä. Miten sitten voimme osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, kun tahdomme osoittaa olevamme kiitollisia hänelle armosta, joka peittää meidän syntimme? Elämällä kunnioittavassa suhteessa häneen jokaisen elämämme päivän matkalla ikuisuuteen hänen luokseen!

Paavalin kirje Tiitukselle 2:10-11

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.

Näyttää siltä, että armon kokeminen johtaa ihmisen kunnioittamaan Jumalaa. Sen seurauksena näemme elämässämme pyhityksen hedelmää: Emme tahdo elää maailman arvojen mukaan, jossa tyydytämme lihallisia himojamme, vaan sen sijaan itsehillintä, kärsivällisyys ja armollisuus heijastuu käyttäytymisestämme sekä asennoitumisestamme. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella sitten voisi olla arkipäiväiseen elämäämme, jos tahdomme elää kokosydämisesti Jumalalle?

Kun käsitämme, että oma elämäntilanteemme oli aiemmin sellainen, että olisimme ansainneet ajatusten, asenteidemme ja tekojemme tähden ikuisen eron Jumalasta ja nyt voimme vaeltaa yhteydessä häneen, sen tulisi vaikuttaa halun kertoa ilosanoma läheisille, eikö totta? Kun mietin sitä, että lähelläni on vielä ihmisiä, joista myös Jeesus on maksanut täyden hinnan ja hän tahtoo pelastaa heidätkin, tahdon oppia olemaan kuuliainen hänen äänelleen. Miltä se sitten voisi näyttää? Esimerkiksi siltä, että tilanteen salliessa kohtaan henkilökohtaisesti ihmisiä, joille tahdon kertoa avoimesti siitä eheytymisprosessista, joka sisälläni on saanut tapahtua. Voin tällä tavoin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat erilaisten synti riippuvuusten kanssa.

Matteus 5:13-15

Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallottavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Mielestäni Jumalan lasten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja sen tulisi näkyä siten, että me loistamme Jumalan rakkautta tähän kärsivään maailmaan, jossa monet ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusta elämäänsä. Jos tahdomme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, oppia tottelemaan hänen ääntään, kun hän tahtoo käyttää meitä, silloin voimme tuoda aivan toisenlaisen maun ihmisten elämään, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Rukoilen, että tekisimme päätöksemme elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi ja osoittaa kunnioitusta pelastajallamme! Ole siunattu.

Julkaistu

Nöyryys

Moi! Tämän viikon aihe blogiin pomppasi viikonlopun aikana ja kun eilen kokoonnuimme kotonani miesten soluun (pienryhmä, jossa tapaamme kahden viikon välein kertoen kuulumisemme ja rukoilemme jokaisen puolesta), jossa jaoin tästä aiheesta lyhyesti, se jäi puhuttelemaan sydäntäni. Aiheen valintaan paljonkin vaikutti sunnuntaina hetki, jonka sain viettää rakkaani kanssa, tutkien kohta esille ottamaani mielenkiintoista Psalmia ja sen ristiviittauksia. Tämä aihe ei todellakaan ole pieni osa Raamatun kirjoituksia, vaan mielestäni se on läsnä Raamatun alkulehdiltä loppuun asti. Jos mietimme nöyryyttä ja sen vastakohtaa ylpeyttä, emme voi olla huomaamatta sitä yhtenä merkittävänä motiivina ihmisten elämissä, jota Raamattu kuvaa rehellisesti.

Psalmi 34:16-20

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herran kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

Huomaatko, kuinka aktiivinen Jumala on hänen rakkaita lapsia kohtaan? Hän näkee tarkasti, kuulee, pelastaa, on läsnä ja varjelee. Hän ei siis todellakaan ole välinpitämätön, kuten sielunvihollinen pyrkii valehtelemaan meille niin usein. Sen sijaan, kun hän on kerran pelastanut meidät armon valtakuntaansa, jossa hän hallitsee, hän tahtoo olla intiimissä yhteydessä meidän kanssamme, eikö ole valtava asia?! Ajattele, että maailmankaikkeuden suvereeni Luoja on kiinnostunut aidosti siitä, mitä juuri sinulle kuuluu. Miten me reagoimme tuollaiseen huomionosoitukseen? Jos Pyhä Henki saa tämän todellisuuden kirkastaa sydämillemme, silloin meistä tulee nöyriä, armollisia ja rakkaudellisia – me siis muutumme hänen kaltaisikseen askel kerrallaan. Jae, johon seuraavaksi keskityn, avaa meille lisää tästä aiheesta:

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Oletko pistänyt merkille yhden asian: Syntiinlankeemuksen seurauksena maailma, jossa elämme tänään, on rikki monella tavalla. Näemme ja kuulemme uutisia, joista huomamme elävämme lopun aikaa: Moraali, kasvatus ja terve Jumalan kunnioitus ovat vieraita ajallemme ja näemme sen, kuinka vastakkain Raamatun iättömät periaatteet ovat yhteiskuntamme arvojen ja lakien kanssa. Se on surullista. Olemme varmaankin kukin huomanneet myös sen, että sinä ja minä olemme – enempi tai vähempi – rikki sisältä johtuen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja haavoittavat syvästikin. Aina emme edes näe ihmisestä, kuinka rikki he ovat sydämestään, mutta sen sijaan rakastava Jumala näkee ja juuri siihen mielestäni tässä jakeessa viitataan suoraan. Se, että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli ei ole Isälle mikään este: Hän tahtoo korjata ja eheyttää sen ja juuri tuon murtuneisuuden kautta meistä kasvaa nöyriä Jumalan miehiä ja naisia, joita hän tahtoo käyttää, jotta ilosanoma voisi levitä laajalle!

Psalmi 51:19

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Kun tahdomme tulla Jumalan parantavaan läsnäoloon, vailla pelkoa rangaistuksesta, meille tulee halu antautua päivittäin hänelle. Tuollaista asennetta ja halua hän todella arvostaa.

Jesaja 57:15

Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

Hän asuu niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki. Se ei ole vain sanoja, vaan lupaus suoraan sinulle ja minulle! Hän on sitoutunut lupauksiinsa täydestä sydämestä ja hän tahtoo virvoittaa sydämemme. Alamme huomaamaan, kuinka paljon Jumalamme arvostaa sitä, että meillä on avoin, nöyrä sydämen asenne häntä kohtaan. Hän tahtoo uudistaa meitä jatkuvasti, kun päätämme olla riippuvaisia hänestä aidosti.

Jesaja 66:2b

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

Nöyryys, särkynyt henki ja arka tunto Jumalan sanan edessä. Miksi? Mielestäni sen tähden, koska ylpeät eivät ymmärrä, kuinka kaukana he ovat todellisesta ja syvästä yhteydestä Jumalan kanssa ja sellaiset ihmiset etääntyvät pikku hiljaa hänen luotaan. Sen sijaan kun tiedostamme, mistä olemme tulleet, mikä on siis taustamme, muistamme kuinka suuri armo on kohdannut meitä, jotka olemme antaneet Jeesukselle sydämemme valtaistuimen. Niin, että hän saa johtaa aidosti elämäämme. Jos meillä on nöyrä sydän tutkiessamme Raamattua, silloin annamme vapaaehtoisesti hänen johtaa. Se on avain rikkaaseen elämään, jonka rakastava Isä tahtoo antaa niille, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä.

Kun ihminen on oppinut sen, että kaikki mitä hänellä on, on itse asiassa vain lainaa Jumalalta ja hän osaa arvostaa Jumalasuhdettaan nöyrästi, silloin hän ei katkeroidu, jos jokin asia viedään häneltä pois. Miksi? Koska hänen identiteettinsä ei perustu siihen, mitä hän omistaa täällä ajassa, vaan hän tahtoo palvella sydämestään Jumalaansa ja nauttia kerran siitä hyvästä sadosta, joka on kertynyt taivaan pankkiin, kun hän on rakkaudesta palvellut muita. Rukoilen, että tämä teksti saisi vaikuttaa sinussa ja minussa halun tänään sitoutua nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja haluun kasvaa hänen rakkaudessaan päivittäin lähemmäs pelastajaamme. Ole siunattu.

Julkaistu

Jeesus ei kulje sun ohi

Moi. Tällä viikolla mietin monta kertaa, mistä ihmeestä kirjoittaisin. Tänä aamuna ajaessani töihin, Pro Fiden biisi nimeltä ”Niin alhaalla ei kukaan kulje” mursi sydämeni. Se alkoi puhuttelemaan siitä syystä, miten valtavan empaattinen Jeesus on. Katsotaanpa siitä esimerkki.

Luukas 7:11-15

Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko. Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan. Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: ”Älä itke.” Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.

Kun lukee tämän jaejakson muutamaan otteeseen, itselleni välittyy sellainen kuva, että tämän ihmeen todistajien lukumäärä oli melkoisen suuri. Vielä edellistä huomiota herättävämpi asia katkelmassa on se, miten valtavia sanoja Jeesus tässä käyttää: Äiti, joka on varmasti shokissa poikansa tähden, kuulee varsin epärealistiset sanat: Älä itke. Mutta sitä seuraakin ennenkuulumattomat sanat: Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! On merkittävää, että Jeesus tahtoi kohdata murtuneen lesken, eikä suinkaan torjunut tai halunnut vetäytyä. On ihmeellistä nähdä, miten Jeesus ei keksi tekosyitä kulkea ohi, vaan tahtoo auttaa.

Kun miettii, millaisen kuvan me muovaamme päämme sisällä Jeesuksesta, voimme nähdä, kuinka rakastava ja auttavainen hän todella on. Hän ei torju, pilkkaa tai vähättele koskaan, koska se ei millään tavoin kuulu hänen identiteettinsä. Jeesus tahtoo parantaa sinut, joka olet pettynyt itseesi. Kun tulemme hänen lähelleen, ymmärrämme, että hän tahtoo pelastaa meidät. Tai kun olemme suurissa ongelmissa, emmekä näe valoa tilanteessa, hän tuo toivon! Jos olet väsynyt taistelemaan sairautesi, kipusi tai riippuvuutesi kanssa, hän tahtoo auttaa sinua. Jos sinulla on ongelmia avioliitossasi, tai taistelet masennuksen ja epätoivon tunteiden kanssa, Jeesus on vastaus.

Jos tunnet riittämättömyyttä siitä syystä, että koet olevasi kakkosluokan Jumalan lapsi, hän vakuuttaa, ettei torju sinua, vaan tahtoo nostaa sinua ja herättää hengellisen elämäsi eloon. Jos olet pettynyt ihmisiin, jotka ovat tuottaneet sinulle tuskaa, tai tahtoisit päästä syvään suhteeseen hänen kanssaan ja olla hänen käytössään, hän kaipaa olla juuri sinua lähellä. Pyydän, lue seuraava jakso kanssani huolellisesti ja asetu tämän ihmettä tarvitsevan naisen asemaan:

Luukas 8:43-48

Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta ja kuluttanut lääkäreihin kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Hän lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti verenvuoto tyrehtyi. Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” Kun kaikki kielsivät, Pietari sanoi: ”Mestari, väkijoukko ahdistaa ja tönii sinua joka puolelta.” Mutta Jeesus sanoi: ”Joku koski minuun, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Kun nainen huomasi, ettei pysynyt salassa, hän tuli vavisten, heittäytyi hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan kuullen, minkä vuoksi hän oli koskenut Jeesukseen ja miten hän oli heti tullut terveeksi. Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”

Vaikka tämä rohkea Jumalan nainen pelkäsi, hän ei antanut sen lamaannuttaa. Hän oli varmasti pettynyt monia kertoja, kun oli hakenut apua lääkäreiltä, maksanut itsensä kipeäksi, eikä ollut parantunut. Hän oli varmasti kuullut Jeesus Nasaretilaisesta, joka tekee ihmeitä ja pienen pieni toivonkipinä oli syntynyt sydämessä. Sitten hän oli alkanut uskomaan siihen, että Jumala todella rakastaa häntä ja tahtoo hyvää hänelle. Niinpä tuo usko vaikutti hänessä, kun hän lähti etsimään Jeesusta. Matteuksen versiossa on yksi oleellinen lisäys tähän tapaukseen: Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.” (Matt. 9:21). Tuon uskon sanan toistamisessa näemme hänen asenteensa, että hän uskoi Jeesuksen voivan parantaa juuri hänet. Jeesus voi parantaa tänäkin päivänä, oli haasteena mikä tahansa sairaus, henkinen tai fyysinen.

Kun mietin omaa elämääni ja hetkiä, jolloin olen kokenut itseni alas painetuksi ja toivottamaksi kohdatessani oman rajallisuuteni ja syntisyyteni, ainoa asia mikä on todella on auttanut on tää: Keskityn Jeesukseen olosuhteiden sijasta. Koska elämme toisinaan hankalassa ympäristössä, katseemme lukittuu nopeasti siihen, se on kyllä ymmärrettävää, mutta koska emme ole tämän maailman lapsia identiteetiltämme, miksi enää keskittyisimme siihen? Voimme ottaa oppia esimerkiksi apostoli Johanneksesta:

Johannes 13:23

Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus erityisesti rakasti, oli aterialla Jeesuksen vieressä.

Kuinka moni meistä kirjoittaisi kuvauksen itsestään näin: Olen Jeesuksen opetuslapsi, jota hän erityisesti rakastaa? Veikkaan, että harva. Mutta mistä kummasta kumpuaa Johanneksen ymmärrys siitä, että hän tahtoi ilmaista useita kertoja evankeliumissaan, että hän tietää Herransa rakastavan häntä erityisellä tavalla? Terveestä rakkaussuhteesta Jeesukseen. Hän oli ymmärtänyt, että hän todella on hyväksytty sellaisena kuin on, riippumatta vajavaisuuksistansa. Mutta oletko miettinyt, miksi Jumala tahtoi säästää tällaiset ilmaisut evankeliumiinsa myös meidän luettavaksemme? Luulisin, että siitä syystä, että hän tahtoo meidänkin omaksuvan Jumalan Isän rakkauden sydämeemme. Kun uskomme rakentuu tälle perustalle, voimme todella kertoa ilouutisen ihmisille, jotka eivät vielä ole hyväksyneet Jeesusta elämänsä herrakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!