”Kun taivas on nostettu kauas ja tummien pilvien peittoon, silloin kun valo on hauras, etkä löydä aurinkoo, vielä vierelläsi oon” KLS: Valonvalkeana
Mitä teemme silloin kun elämme masentavia hetkiä, kun monet asiat pännii oikein kunnolla? Tai jos lähellämme on ihminen, joka todella kärsii? Päätämmekö seisoa rinnalla aidosti ja välittää vai vetäydymmekö? Nämä ajatukset nousivat eilen iltana sydämelleni, kun katsoin olohuoneessani kahta kynttilää hämärässä kodissani.
Filippiläiskirje 2:5-11
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Avain tämän jaejakson ytimeen löytyy jakeesta kahdeksan: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Nöyryys on ominaisuus mitä ihmiset arvostavat enemmän kuin hienoja korulauseita, jotka voidaan tosipaikan tullen sivuuttaa. Sen sijaan jokaisen Jumalan lapsen tulisi ottaa mallia Jeesuksesta:
Johannes 13:12-15
Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.
Vaikka Jeesus tiesi arvonsa ja oli varma identiteetistään, se ei estänyt häntä tekemästä jotain todella arvokasta opetuslapsilleen: näyttämään esimerkin palvelijan mielenlaadusta. Jeesuksen palvelutyötä ilmensi nöyryys, empatia ja halu auttaa ihmisiä. Hän piti lähellään kahtatoista opetuslastaan, joille tahtoi opettaa palvelijan mielenlaadun, jotta kristityt tultaisiin tuntemaan siitä, eikä esimerkiksi ylimielisyydestä. Hän panosti heihin paljon vaivaa, jotta heistä tulisi Jumalan valtakunnan levittäjiä, vahvoja hengellisiä johtajia, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen kasteen.
Miksi oli niin tärkeää, että Jeesus pesi opetuslastensa jalat? Mieleen nousee Raamatun paljastamat ”valtataistelut” heidän keskuudessaan siitä, kuka on suurin. Vaikka Jeesus oli puhunut nöyryyden merkityksestä aiemminkin, se ei ollut vielä iskostunut kunnolla veljien sydämiin. Luullakseni tämän kokemuksen he muistivat lopun elämäänsä ja sen, että heidän tulee pestä toistensa jalat mielellään ja osoittaa rakkauden toimintatapaa käytännössä. Mutta palataanpa alkuun, millainen mieli Jeesuksella oli?
Filippiläiskirje 2:5-7
Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.
Miksi on niin tärkeää, että Jeesuksen piti tulla ihmiseksi? Eikö juuri siksi, että meillä olisi mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka moni ihminen olisi vapaaehtoisesti lähtenyt sovittamaan synnin saastuttamia ihmisiä, jotka monesti unohtavat Luojansa? Hän samaistui ihmisen elämään, jotta me voisimme imitoida häntä. Mikä seuraus Jeesuksen itse nöyryytyksellä oli?
Filippiläiskirje 2:9-11
Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.
Kuuliaisuus tuo aina siunauksen. Me ihmisinä kyllä toisinaan teemme kätketysti jotain, josta saamme kiitosta joltakin, jos teemme sen hyvin. Mutta Jeesus teki kaiken puhtaasta rakkaudesta ihmistä kohtaan, koska Jumala on aito ja puhdas rakkaus, ilman minkäänlaista vilppiä, eikä omanarvon pönkittämistä. Siinä sitten meille jokaiselle esimerkki, jota tavoitella!
Kun mietin omaa elämääni, olen huomannut vuosien aikana yhden asian, sen jälkeen, kun olen vilpittömästi antautunut kerta toisensa jälkeen Jumalalle. Sen, että aina säännöllisin väliajoin minua riisutaan sellaisista tavoista ja asenteista, jotka eivät heijasta Jumalan valtakunnan arvoja: itsekkyys, kunnian himo, rahan himo, listaa voisi jatkaa, mutta kun olen törmännyt heikkouksiini, olen oppinut, että Jumala ei odota minulta täydellistä vaellusta, koska hän tietää paremmin kuin minä itse, etten pysty siihen. Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt, miten paljon Jeesusta tarvitsen sydämeni valtaistuimelle. Ei ole ketään muuta, joka hoitaa paremmin elämäni jokaisen osa-alueen, kuin hän!
Annan esimerkin: Jos olen erehtynyt antamaan hänen vastuulleen ainoastaan ”talostani” yläkerran siivousvaraston, hän suojelee sen kun elämääni tulee myrsky, joka koettelee millaisista raaka-aineista talo on rakennettu, muun tuhoutuessa. Jos taas annan hänelle koko yläkerran, vain alakerta kokee vahingon. Mutta jos lopulta ymmärrän luottaa häneen koko sydämestäni ja annan elämäni ”talon” kokonaan hänen hallintaansa, silloin talo kestää!
Rukoilen, että sinä rakas lukijani voisit oppia luottamaan Jumalaan kykyyn hallita elämääsi paremmin kuin itse voit. Päättäisit nöyrtyä päivittäin etsimään hänen kasvojaan rukoillen ja Sanaa tutkien, silloin voit nähdä, että alat kasvaa nöyryydessä ja osoittamaan hengellistä johtajuutta käytännössä siinä vaikutusalassa, minkä Isä on juuri sinulle antanut. Ole siunattu 😀