Isän rakkaus

Moi! Tämänkertainen blogin aihevalinta perustui siihen, että keskustelin tyttöystäväni kanssa ja seuraavana päivänä koin Herran kehottavan myös. Se on todella tärkeä, en edes ymmärrä, miksen ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ja siitä prosessista, joka elämässäni on ollut. Tarina alkoi kauan sitten. Kun synnyin Kuhmossa 37 vuotta sitten, elämääni annettiin äiti, isä ja kaksi isosiskoa. Kävi niin, että ollessani alle kaksi vuotias, isä ja äiti erosivat. Tuo tapahtuma on vaikuttanut luonnollisesti paljon elämääni, se on selvä. En ole katkera siitä, koska vuosien saatossa olen saanut jotain vieläkin parempaa elämääni. Se johtuu siitä, että Taivaan Isän rakkaus on saanut parantaa minua. Totta kai elämääni aina tulee varjostamaan biologisen isäni poissaolo, sehän vaikutti varhaislapsuuteeni voimakkaasti turvattomuuden tunteen kautta.

Seuraava jakeet ovat asiayhteydessä osoitettu juutalaisille suoraan Jumalan sydämeltä, mutta kuten tiedämme, jokainen Jumalan lapsi on hengellisen Israelin jäsen ja siten voimme omistaa nämäkin jakeet itsellemme:

Jesaja 49:14-16

Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Minäkin olisin elämässäni voinut huutaa, ettei Taivaan Isä ole nähnyt, miten olen kärsinyt isäni poissaolosta, ja että olen hylätty. Mutta se ei ole totta! Isä rakkaudessaan tahtoo tulla meidän lähellemme ja kertoa, kuinka hän rakastaa meitä täydellisellä rakkaudellaan. Vaikka ihmiset hylkäisivät meidät, Isä ei koskaan voi niin tehdä, koska hän rakkaus! Me olemme hänen luomiaan, hän on suunnitellut meidät ja olemme riippuvaisia hänestä ja hänen lohdutuksestaan.

Kun mietin elämääni, muistan lapsuudestani hyviä hetkiä, jolloin olen saanut kokea hyväksyntää ja rakkautta. Silti kaipasin isän läsnäoloa, koska olin kodin ainoa poika. Kun opiskelin merkonomiksi ja pääsin työharjoitteluun kauppaan, tutustuin henkilökuntaan jollain tavalla ja etsin isähahmoa. Samalla tavalla etsin isähahmoa seurakunnan keskeltä ja onneksi sellaisia oli todella tarjolla. Muistan kerran kun olin päättänyt mennä jo armeijaan, siitä syystä, että kaikki muutkin menevät. Kerran automatkalla Jumalanpalveluksesta tämä isähahmoni avasi suunsa ja kysyi, että menenkö armeijaan vai sivariin. Hän kertoi, että oli tullut siihen johtopäätökseen, että oli hyvä valita sivari armeijan sijasta. Mietin tätä keskustelua jonkin aikaa ja päätin olla rohkea, valitsin sivarin. Tällainen keskustelu olisi ollut luonnollinen isän ja pojan välillä, johon minulla ei ollut mahdollisuutta.

Kun olin suorittanut merkonomi opinnot ja sivarin Oulaisissa, sen jälkeen matka jatkui Kokkolaan. Nuo neljä vuotta Oulaisissa olivat tärkeitä minulle, kasvoin uskossa ja sain todistaa moniakin kertoja uskostani esimerkiksi telttakokouksissa. Kuitenkin Raamatun tutkiminen eikä rukouselämäni olleet päivittäisiä rutiinejani. Huomasin asuessani Kokkolassa vuosien kuluessa, että vaikka olin aktiivinen seurakunnan keskellä, minulla ei ollut henkilökohtaista hartauselämää, joka olisi vahvistanut identiteettiäni Jumalan rakkaana lapsena. Silloin uskoni alkoi horjua. Prosessi eteni kuitenkin tulevien kuukausien ja vuosien mittaa niin, että kaipasin syvempää suhdetta Taivaan Isään, joka osoittaisi, että hän rakastaa minua ehdoitta.

Kun seitsemän vuotta sitten muutin Seinäjoelle, tuo prosessi oli päässyt hyvään alkuun, olin saanut päivittäisestä hartauselämästä intohimon, josta en tahtonut luopua enää, koska identiteettini vahvistui. Lähelleni siunaantui uskovia, jotka elivät lähellä Jumalaa ja joiden lähellä uskalsin olla rehellinen. Pikkuhiljaa Jumala kutsui syvemmälle rakkauteensa, näyttäen elämäni eri osa-alueita, joissa hän tahtoi päästä Herraksi. Kun ymmärsin, että hänen motiivinsa ei ollut rangaista minua, kun teen syntiä, vaan puhdistaa ja eheyttää minua ja sen jälkeen rohkaista Pyhällä Hengellä oikeaan suuntaan, aloin ymmärtää, että hän todella rakastaa minua, vaikka lankeankin syntiin toisinaan. En voi ansaita Isän rakkautta. Hän rakastaa minua Jeesuksen tähden.

Psalmi 103:1-6

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Näetkö, kuinka rakastava Isä on? Daavid kuvailee huikealla tavalla sitä rakkautta ja empatiaa, jota hän on täynnä! Kuka muu voisi antaa meille anteeksi syntimme? Kuka voisi parantaa rikkinäisen ihmisen? Kuka hankkii sorretuille oikeuden? Meidän rakastava Isämme, joka tahtoo aina meidän parastamme. Miksi meidän on liian helppo langeta uskomaan paholaisen valheisiin, ettei armo riitä meille? Miksi uskomme, ettei Isä tahdo parantaa meitä? Vaikka koemme elämässämme epäonnistumisia ja sairautta, stressiä, surua, se ei koskaan kerro siitä, ettei meidän rakastava Isämme välitä meistä. Emme välttämättä koskaan saa tietää syytä, miksi joku parantuu hetkessä ja toinen joutuu kärsimään, mutta voimme luottaa siihen faktaan, että Taivaan Isä on jokaista rikkinäistä ihmistä lähellä ja tahtoo rakastaa ehdoitta. Hän käyttää elämämme olosuhteita vahvistaakseen kutsumuksemme, johon emme pääse ilman, että meitä testataan.

Voin rehellisesti sanoa, että kun olin epävarma teini ja punastelin paljon eri tilanteissa ja joskus yritin olla joku muu, näyttää olevani cool, tunsin, etten ollut aito. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että uskallan olla aito, se on Jumalan suurta armoa. Minun ei tarvitse ollaan kukaan muu, jos joku ei tule toimeen minun kanssani, se ei ole minun ongelmani. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle hänen lohdutuksestaan, joka on muovannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Minä saan tänään todistaa siitä, että on Jumala, jolla on hyvä suunnitelma meille jokaiselle. Hän on käyttänyt elämäni varjopuolia saadakseen minut lähelleen ja tänään saan ylistää siitä Isääni, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ole siunattu 😀

Parannusta ja rohkaisua

Kaikki ihmiset kaipaavat rohkaisua, tunnustamme sen tai emme. On myös totta, että jokainen ihminen tekee virheitä, melko paljonkin, ainakin itse voin näin omalta kohdaltani todeta. Millaisessa ympäristössä uskallamme kertoa kipeimmistä synneistämme ja haavoittavista sanoistamme? Rohkaisevassa, ei torjuvassa ihmissuhteessa. Yhtä tärkeää, kuin on kertoa jollekin ihmiselle omasta heikkoudesta ja pyytää anteeksi asianosaiselta, on tärkeää tuoda ne rukouksen kautta Jumalan eteen. Miksi? Eikö riitä, että ihminen avautuu toiselle ihmiselle? Minä olen tullut siihen lopputulokseen, että Jumala ei tarvitse sitä, että minä tilitän hänelle sydämeni auki, poikki ja pinoon, mutta minä itse tarvitsen sitä. Tarvitsen läpinäkyvän suhteen Jumalaan, joka rakastaa minua ja hyväksyy minut Jeesuksen ansiosta, vaikka huomaan lihallisen, syntisen luontoni, liian usein johtavan käytöstäni siihen suuntaan, jota vihaan. Kun päätän olla rehellinen minulle rakkaalle ja luotetulle ihmiselle ja Jumalalle, tuon itseni valoon, en puolustele tekosyillä sanojani, asenteitani tai käyttäytymistäni, joka on haavoittanut toista toisinaan todella pahasti. Se on prosessi, jossa minä en tahdo toimia samalla tavalla kuin aiemmin, kun ruokin itseäni sellaisella maailmallisella viihteellä, joka sai tilaa ajatus-, mielen ja tahtomaailmassani. Miten voimme parantua syntiin taipuvasta luonnostamme? Emme pysyvästi vielä täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona saamme täyden vapauden siitä. Mikä siis avuksi?

Galatalaiskirje 5:16, 24-25

Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Yksi. Annammeko Pyhän Hengen johtaa todella meidän elämäämme, vai annammeko hänelle oikeuden johonkin tiettyyn alueeseen, mutta tahdomme pitää omasta oikeudestamme kiinni loppukädessä? Tää ei oo helppo kysymys, varsinkaan ollut minulle. Siksi olen opetellut julistamaan joka päivä tämän Raamatun totuuden, niin että asenteeni ja sitä kautta käytökseni muuttuisi sellaiseksi, kuin Jumala tahtoo. Kaksi. Tahdommeko olla kuolleita himoille ja haluille, jotka nousevat mieleemme kuin tuosta vain? Jos tahdomme olla todella vapaita, silloin meidän tulee antaa Pyhän Hengen johtaa jokaista elämämme osa-aluetta, olla täysin riippuvaisia hänestä.

Jos mietin pitkän avioliiton salaisuutta, uskon siihen vaikuttavan voimakkaasti sitoutumisen silloinkin, kun pariskunta on kohdannut suuriakin haasteita. Kun ajelin autolla ja mietin tyttöystävääni, koin, kuinka Pyhä Henki alkoi puhua henkeeni siitä, kuinka oleellista on sitoutua, tuli vastaan sitten kuinka pahoja haasteita. Ihminen kaipaa helppoa elämää, sellaisesta lihamme nauttii, koska se on pohjimmiltaan todella laiska. Se ei tahdo tehdä hyvää, vaan nauttii itsekkyydestä ja on ylpeä. Juuri näiden vuoksi Saatana lankesi, koska se ylpistyi ja tahtoi syrjäyttää Jumalan. Koska syntiinlankeemuksen johdosta lihamme on liitossa synnin kanssa, meille on helppoa tehdä syntiä. Sen sijaan meidän tulee olla halukkaita muutokseen, jossa Jumalan lapset muuttuvat pikku hiljaa Jeesuksen kaltaiseksi.

Lihamme siis ei tahtoisi nähdä vaivaa ihmissuhteen – saati sitten Jumalasuhteen – hyväksi. Se yrittää kaikin tavoin saada meidät päättämään, ettei kannata nähdä vaivaa ja sitoutua, vaan olla riippumaton. Tosiasia on, että itsekin olen elänyt riippumattomasti ja se oli ajanjakso elämässäni, jota en kaipaa yhtään. Tyydytin omia halujani ja olin himon talutusnuorassa. Jumalan armosta hän kutsui minut läheiseen suhteeseen ja siksi minä tänään kirjoitan tätä blogia sinulle. Ilman, että olisin saanut syvän mielenmuutoksen, olisin tänään aivan muualla ja syvällä synnissä.

Mutta palatakseni avioliittoteemaan, uskon kestävän parisuhteen kertovan siitä, että mies ja nainen ovat päättäneet sitoutua toisiinsa koko elämän ajaksi. Uskon myös, että kiitollinen mieli yhdessä rukouksen kanssa siunaavat avioliittoa, koska silloin Jumala on osallinen tuossa avioliitossa. Jos siis osoitamme kiitollisuutta, ystävällisyyttä, empatiaa ja tahdomme siunata toinen toistamme säännöllisesti, Jumalan runsas siunaus lepää sellaisen parisuhteen yllä. Koettelemuksissa tuo parisuhde vaan vahvistuu, se hitsaa paria lähemmäs toisia ja Jumalaa. Jumalan ja kumppanin kunnioitus ovat todella tärkeitä elementtejä.

Galatalaiskirje 5:1

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Kun olemme nyt tutkineet tarvetta saada rohkaisua, jotta uskallamme olla rehellisiä suhteessa toisiimme ja Jumalaan, sekä tarvetta nähdä vaivaa ihmissuhteittemme eteen, tämä jae tiivistää asian hienosti: Meidät on ostettu vapauteen synnin vallasta Jeesuksen kalliilla verellä, ja sen tähden meidän tulee päättää sitoutua häneen, eikä totella vanhaa luontoamme, joka hallitessaan vie meidät kauemmas Jumalasta. Jos todella arvostamme Jeesusta elämämme Herrana, silloin kunnioitamme häntä käytännössä arjessamme. Rohkaisen sinua sydämestäni panostamaan Jumalasuhteeseesi ja läheisiin ihmissuhteisiisi, silloin saat nähdä hyvää hedelmää elämässäsi. Jumalan runsasta siunausta sinulle 🙂

Sydämen asenteen merkitys

Tämä aihe nousi sydämelleni, kun luin yksi aamu Joosuan kirjaa ja huomasin, miten Pyhä Henki alkoi puhutella päähenkilön asenteen kautta, joka kumpusi luottamusta Jumalaan ja hänen uskollisuuteensa. Voisimme löytää varmasti monia esimerkkejä tästä aiheesta, mutta mieleeni nousivat Kaaleb ja Ruut. Jumala tahtoo käyttää yhtälailla miehiä kuin naisiakin valtakuntansa eteenpäin viemiseksi ja kun tutkimme yhdessä tyttöystäväni kanssa Ruutin kirjan kokonaisuudessaan, siitä voi oppia todella paljon.

Joosua 14:6-14

Juudan heimolaiset tulivat Joosuan luo Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: ”Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä toin hänelle sydämeni mukaisen sanoman. Vaikka veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, minä seurasin täydestä sydämestäni Herraa, Jumalaani. Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: ”Totisesti, maa, jota jalkasi on tallannut, on oleva sinun ja lastesi perintöosa ikiaikoihin asti, koska olet kokosydämisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.” Ja nyt, katso! Herra on antanut minun elää niin kuin hän sanoi. Siitä on neljäkymmentäviisi vuotta, kun Herra puhui Moosekselle tämän sanan Israelin vaeltaessa autiomaassa. Ja tässä minä nyt olen, kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. Anna siis minulle tämä vuorimaa, josta Herra sinä päivänä. Sinähän kuulin silloin, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että saan heidät karkotetuksi, kuten Herra on puhunut.” Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebronista tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosa aina tähän päivään asti, koska hän oli koko sydämestään seurannut Herraa, Israelin Jumalaa.

Mikä oli Kaalebin sydämen asenteen salaisuus? Kyky nähdä enemmän Jumalan avulla, luottaa siihen, että kaikki on mahdollista hänelle ja pitää siitä kiinni loppuun asti. Tänäkin päivänä uskovien tulisi ottaa mallia Kaalebin asenteesta, joka osoittaa, että jättiläiset (anakilaiset) ovat Jumalalle pieniä. Toinen asia, mitä voimme nähdä Kaalebista, on kokosydäminen antautuminen Jumalalle. Jos tänään mielimme nähdä voittoja omassa elämässämme, meidän täytyy antautua samalla tavalla. Siinä missä Kaalebin matkatoverit kertoivat Moosekselle, ettei ole mahdollista saavuttaa luvattua maata ja saivat israelilaiset pelon valtaan, Kaalebin silmillä oli uskon silmälasit. Hänen raporttinsa oli täysin toisenlainen sen tähden. Pyhä Henki saa aikaan rohkeuden ja voiman vielä tänäkin päivänä, joten Kaaleb koki kahdeksankymmenenviiden vuoden iässä olevan aivan samassa voimassa kuin 40 vuotta aiemmin.

Ruut 1:15-17

Noomi sanoi Ruutille: ”Katso, kälysi palaa takaisin oman kansansa ja jumalansa luo! Palaa sinäkin kälysi kanssa.” Mutta Ruut vastasi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla haudatuksi sinne. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.”

Tässä on jotain mieletöntä. Ruutin kirjan ensimmäinen luku kertoo siitä, kuinka Noomi ja hänen miehensä, yhdessä kahden poikansa kanssa muuttavat pois Israelista Mooabin maahan nälänhädän vuoksi. Ensimmäinen tradegia tapahtui, kun Elemelek, Noomin mies kuolee. Sen jälkeen pojat ottivat puolisoiksi Orpan ja Ruutin. Kymmenen vuoden jälkeen pojat kuolivat, seuraava tradegia kohtasi tätä perhettä. Sen jälkeen Noomi oli kuullut Jumalan huolenpidosta kansaansa kohtaan ja päättänyt lähteä kotimatkalle. Kun katsomme lainaamiani jakeita, Orpa on juuri jättänyt Noomin itkettyään katkerasti yhdessä Ruutin kanssa Noomin kovaa kohtaloa.

Mikä erotti Orpan ja Ruutin? Sydämen asenne. Molemmat olivat varmasti kuulleet siitä, kuinka uskollinen Jumala oli ollut israelilaisille ja se oli itänyt Ruutin sydämessä luottamukseksi. Hän teki selväksi Noomille, ettei koskaan aio jättää häntä, vaan kulkea hänen tukenaan. Mikä seuraus tästä sydämen asenteesta oli? Se oli siunaus sekä Noomin, että Ruutin elämään! Jumala mielistyy sellaisiin henkilöihin, jotka eivät etsi helpointa vaihtoehtoa, vaan ovat valmiita auttamaan ja rohkaisemaan muita välittämättä hinnasta. Heidän sydämensä on koeteltu ahdistuksissa, mutta pelko ei ole saanut sijaa ja viedä luottamusta Jumalaan. Suosittelen sinua lukemaan koko Ruutin kirjan ja näkemään, kuinka Jumalan voimakas käsi ohjaa Ruutin askelia ja niin hän lopulta päätyy Jeesuksen sukuluettelon jäseneksi, koska hänen aviomiehensä Booas oli Daavidin yksi esi-isä. Näin pakanakansan jäsenestä tulikin Jumalan perheen jäsen.

Tahtoisin rohkaista sinua antamaan koko elämäsi Jumalan käyttöön, riippumatta iästäsi, taloudellisesta tilanteestasi tai muista esteistä. Ruut ja Kaaleb ovat meille timantit esimerkit siitä, kuinka voimme nähdä todelliset voitot, kun päätämme olla uskollisia, seisoa pää pystyssä ja luottaa Jumalan rakkauteen kokosydämisesti. Silloin osoitamme, ettemme ole tuulten vietävissä vaan seisomme Kristus-kalliolla ja tiedämme, että Jumalan aikataulu ei ole koskaan myöhässä. Häneen voimme luottaa tänäänkin. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Valtakunta tapahtuma 2018

Kyseinen tapahtuma järjestettiin 7-9. Syyskuuta täällä Seinäjoella konferenssikeskus Valkean hulppeissa tiloissa, jossa on siis Seinäjoen Vapaaseurakunnan uusi vastavalmistunut kirkko. Kun sain itse kutsun palvelemaan rohkaise ja rakenna workshoppiin jakamaan ajatuksia profetaalisesta rohkaisemista, ja varmistuin, että se oli Herran tahto, aloin rukoilemaan tapahtuman puolesta. Koin heti aluksi, kuinka Jumala tulee tekemään jotain timanttia tässä tapahtumassa. Koin asian vain Hengessä niin, että hän tulee murtamaan muureja osallistujien ja seurakuntien väliltä. Juuri siksi yksi todella merkittävä asia on, että Seinäjoen Vapaaseurakunta on sillanrakentaja yli seurakuntien. Se välittyi koko tapahtuman ajan!

Törmäsin perjantai iltana kahvilassa nuoreen neitoon, joka oli väsynyt. Kun vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan, selvisi, että hän oli tullut Mikkelistä asti, muistaakseni bussilla. Häntä kiinnosti tietää, paljonko tapahtumaan oli tulossa ihmisiä ja olin kuullut tovi sitten, että ennakkoon lipun ostaneita oli yli 250 plus ne, jotka ostavat paikan päältä. Oli todella suuri ilo nähdä se nälkä ja jano, mikä kaikilla osallistujilla oli Jumalan puoleen. Koko tapahtuman ajan koin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja siinä edesauttoi merkittävästi Houm worshipin ja Arttu Koskenrannan kokoonpanot, jotka olivat vastuussa musiikista. He eivät tulleet esiintymään, vaan johdattamaan ihmiset Jumalan konkreettiseen läheisyyteen.

Opetusta workshopeissa ja puheissa leimasi mielestäni Jumalan rakkaus. Saamme olla armosta pelastettuja, ilman ansioita. Meidän tulee antautua Jumalan rakastettavaksi, kääntää katseemme pois itsestämme ja heikkouksistamme Jeesukseen, koska silloin voimme paljon paremmin. Meidät tulisi tuntea siitä, että rohkaisemme toisiamme, koska silloin kotimaamme voi todella muuttua. On todella arvokasta ja tärkeää ymmärtää, miksi Jeesus rukoili kaikkien uskovien yhteyden puolesta, koska silloin Jumala saa kaiken kunnian ja ylistyksen. Meidän tulee ymmärtää, että rukous on todella tärkeä elementti, kun tahdomme tavoittaa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jumalaa. Jos seurakunnista edes muutama kymmen rukoilisi säännöllisesti läheistensä puolesta (saati sitten koko seurakunnan rukoillessa!), jotka eivät vielä ole uskossa, Jumala ei tahtoisi olla toimimatta. Viimeisen kommentin esitti Marko Martiskainen johtajuus workshopissa, kun mietimme syitä siihen, miksei ihmisiä tule niin paljon uskoon tänä päivänä kuin voisi.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Hengellinen kypsyys. Miten se saavutetaan? Kasvamalla Jumalan armossa. Ensin meidän täytyy muistuttaa itseämme siitä, että ainoa tapa, jolla pääsimme Jumalan lapsen asemaan, ja saimme syntimme anteeksi, oli Jeesuksen uhrikuolema ja ylösnousemus. Ilman sitä, ei meilläkään olisi toivoa. Kun pistämme luottamuksemme Jumalaan, joka teki kaiken hyväksemme, voimme kasvaa tervettä kasvua. On tärkeää muistuttaa itseämme hädän hetkillä siitä, että rauha asuu meissä Pyhän Hengen kautta sydämissämme. Tarvitsemme sitä kriisien keskellä ollessamme. Mutta miten voimme myös kasvaa uskossa vahvoiksi? Koettelemusten kautta. Usko kasvaa yhtälailla koetusten kohdatessa meitä, koska silloin sitä vasta testataan. Miksi Jumala sallii siis meille koettelemuksia, joiden kautta voimme kasvaa kärsivällisyydessä?

Yksi osa-alue jonka huomasin Valtakunta tapahtumassa oli uskollisuus. Syy, miksi Jumala sallii elämäämme kiperiä tilanteita, on se, että uskollisuuttamme ja lojaalisuttamme testataan silloin. Kun näitä testataan päivien, kuukausien ja vuosien ajan, elämämme saattaa tuntua kaaokselta. Silloin voimme tuoda tuskamme Jumalalle ja sanoa täydestä sydämestämme: tässä on mun koko elämä. Enempää minulla ei ole. Saat jokaisen osa-alueen hallintaasi, haaveeni, unelmani ja kaiken kipuni. Kun teet päätöksen ekaa kertaa olla uskollinen, elämäsi voi olla sillä hetkellä ihan mallillaan. Kun päätöstäsi koetellaan, silloin kutsumus syvenee, jos päätät edelleen antautua Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan. Toiset luopuvat uskosta, kun myrskyää ja ahdistaa niin paljon.

Tiedätkö mitä? Me kaikki tarvitsemme ihmisiä, joita kutsutaan ystäviksi, sellaisia, jotka eivät jätä tilanteessa, jossa tutut sanoo, että morjes. Tarvitset edes yhden hyvän ystävän, joka rohkaisee sinua juuri silloin, kun meinaat luovuttaa. Silloin kun oot pimeässä laaksossa, etkä näe valoa. Juuri silloin hän tulee lähellesi, kuuntelee ja itkee kanssasi. Hän ei tuomitse sinua, vaan rakastaa ehdoitta, Jumalan rakkaudella. Kun olet uskaltanut sanoa tahdon Jumalan suunnitelmalle elämässäsi, ja olet mennyt päin myrskyjä, pääset paljon syvemmälle Jumalasuhteessasi.

Miksi? Koska kärsimysten osallisuus Jeesuksen kanssa vie sinua aina vain lähemmäs häntä. Vaikka meille ei ole helppoa tietä luvattu, se on paras tie! Silloin tulet tietoiseksi siitä, ettet pärjää hetkeäkään ilman häntä. Silloin voit oikeasti kasvaa nöyryydessä ja kunnioittavassa suhteessa Jumalaasi. Silloin saat kokea kuinka paljon Isä rakastaa sinua. Näet ympärilläsi ihmisiä, jotka aidosti rakastavat sinua, riippumatta heikkouksistasi. Katsoessasi elämääsi taaksepäin huomaat, kuinka Jumalan siunaava ja varjeleva käsi on ollut elämäsi yllä kaikki menneet viikot, kuukaudet ja vuodet. Hän ei jättänytkään sinua, vaikka vihollinen yritti niin valehdella sinulle.

Olen sydämestäni kiitollinen erityisesti Seinäjoen Vapaaseurakunnalle ja jokaiselle vapaaehtoiselle siitä, että tää tapahtuma vei meitä taas lähemmäs Jumalaa. Saimme kokea Jumalan lasten yhteyttä ja jokaisen panos tapahtumassa oli vertaansa vailla, se kertoo minulle siitä, että tää sukupolvi tahtoo palaa täysillä Jumalalle, tehdä kaikille ihmisille tiettäväksi, että on olemassa parempi tulevaisuus yhdessä Jumalan valtakunnassa, jossa hallitsee Jeesus Kristus. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Priorisointia

Aloitan tämän blogin kertomalla miksi juuri tämä aihe tällä kertaa koskettaa sydäntäni. Olen reilun vuoden ajan harrastanut frisbeegolfia. Se on todellakin mun juttu, nautin aina, kun pääsen radalle, oli se sitten puistossa tai metsässä, oli radalla vesi-esteitä tai ei. Olen tavannut harrastuksen myötä uusia ihmisiä, tutustunut heihin hiukkasen ja päässyt näkemään vähän eri puolilla Suomea olevia ratoja. Samalla kun olen harrastanut lajia, olen tiedostanut, että tahdon kehittyä siinä. Lopulta se huipentui siihen, että päätin tovi sitten osallistua ensimmäistä kertaa viikkokisoihin, jossa tapaa samalla itseäni parempia pelaajia ja voi oppia.

Kävi niin, että kun menin Isoonkyröön ensimmäistä kertaa viikkokisoihin, huomasin nauttivani lajista entistä enemmän. Seuraavana päivänäkin oli kisat, tällä kertaa Seinäjoella. Seuraavat olivat seuraavan viikon maanantaina ja tiistaina. Lopulta ymmärsin, että hauska harrastus oli muuttunut liian paljon aikaa ja elämääni rajoittavaksi osaksi. Olin viikon sisällä harrastanut enemmän frisbeegolfia kuin viettänyt aikaa Jumalani kanssa. Siinä kohtaa vasta hoksasin pysähtyä. Onneksi minulla on valloittava ja viisas tyttöystävä, joka ehdotti, että antaisin kaikki kiekkoni hänelle kahdeksi viikoksi. Ensin pelästyin, ja totesin, että ainakin viikoksi. Lopulta viime viikolla sovimme, että on parempi ottaa vielä toinenkin viikko taukoa.

Olen kiitollinen, että näin lopulta kävi ja sain oikeasti huomata, mikä on minulle todella tärkeää. Olen saanut huomata, miten helposti jostakin hyvästäkin asiasta voi tulla epäjumala – asia, joka vie Jumalalle kuuluvan paikan. Juuri tästä syystä päätin kirjoittaa priorisoinnista. Minkä asian koet tärkeimmäksi elämässäsi tänään? Mikä vie eniten aikaa kalenteristasi? Näillä kahdella kysymyksellä voit selvittää, mikä tai kuka on elämässäsi tärkein.

Seuraavaksi lainaan Joyce Meyerin uusi päivä, uusi sinä hartauskirjasta sivuja 189 ja 190:

”Psalmi 34:3 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Englannin verbi magnify merkitsee sekä ylistämistä että laajentamista. Kun sanomme Jumalalle: ”ylistän Sinua”, tarkoitamme: ”Teen Sinut suuremmaksi, kohotan Sinut elämässäni ylemmäksi kuin mikään ongelmani tai tarpeeni.” Olen laulanut vuosien mittaan monia lauluja, joissa on puhuttu Herran ylistämisestä, enkä ole edes tajunnut mitä sana merkitsee. Näin käy usein. Laulamme ja puhumme asioista, joita emme edes ymmärrä. Ne ovat fraaseja, joita olemme seurakunnassa oppineet. Meidän tulisi ylistää Herraa, ja se tarkoittaa, että meidän tulisi tehdä Hänestä suurempi kuin mikään muu elämässämme oleva asia. Kun palvelemme ja ylistämme Häntä, teemme juuri niin. Sanomme: ”Olet niin suuri, niin suurenmoinen, että haluan palvoa Sinua.” Kun asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle, ylimmäksi, sanomme myös: ”Olet suurempi kuin mikään, mitä tarvitsen.”

Matteus 6:19-21

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Kun miettii edellä olevia Jeesuksen sanoja ja priorisointia, voi tulla siihen johtopäätökseen, että miksi kannattaa satsata ajalliseen, joka eräänä päivänä loppuu ja menettää arvonsa. Sen sijaan meidän tulisi panostaa Jumalasuhteeseemme täydestä sydämestämme ja osoittaisimme käytännössä, että Jumala, sinä saat todella olla elämäni Herra. Tahdon ylistää ja palvoa sinua koko elämälläni, ja kun kohtaan haasteita ja myrskyjä elämässäni, tiedän, etten ole koskaan yksin! Meidän tehtävämme ei ole itkeä vuorten suuruutta, jotka joskus masentavat jokaista meitä, vaan puhua vuorelle Jumalan suuruudesta, joka on paljon voimakkaampi, kuin voimme kuvitellakaan. Kun Jumala saa todella hallita elämäämme, jaksamme paremmin ja voimme vaeltaa tätä uskovan tietä levosta käsin, koska hän hallitsee kaikkia elämämme osa-alueita.

Luukas 9:23-24

Jeesus sanoi kaikille: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen.

Tällaiset jakeet eivät jätä epäselviksi, miten meidän tulisi järjestää elämämme arvojärjestys. Jos tahdomme rikkaan, yltäkylläisen ja siunatun elämän (kukapa ei tahtoisi?), meidän tulee olla halukkaita asettamaan Jeesus sydämemme valtaistuimelle, vaikka se maksaakin paljon. Jokapäiväinen nöyrtyminen Jumalan tahtoon on siis avain. Mielestäni itsensä kieltämisellä viitataan siihen, ettei meidän tule antaa tilaa lihalliselle luonnollemme, joka ei tahdo alistua Jumalan tahtoon. Juuri heikon luontomme tähden tarvitsemme päivittäistä antautumista Jumalallemme, koska vain silloin elämämme voi olla tasapainossa. Jos me todella ymmärrämme sen, että elämä ilman Jeesusta on hukkaan heitetty elämä, tahdomme antaa hänelle ohjat mielellämme.

Tahdon rohkaista sinua rakas lukijani miettimään mitä sinun ja Jumalan väliseen suhteeseen tänään kuuluu. Jos huomaat elämässäsi hallitsevan jonkin asian, joka vie sinua kauemmaksi Jumalasta ja seurakuntayhteydestä, mieti mitkä voivat olla seuraukset, jos jatkat samaan suuntaan. Jos tunnistit itsesi, rohkaisen sinua avautumaan jollekin luotettavalle uskovalle ystävälle tai pastorille tilanteestasi ja voit nähdä elämäsi muuttuvan paremmaksi askel kerrallaan. Suosittelen myös tutkimaan Sanaa ja rukoilemaan ja saat nähdä miten suhteesi rakastavaan Isään eheytyy ja kasvaa. Siunausta 🙂

Jeesus kohtaa hauraan ihmisen rakkaudella

Morjes! Voimme lukea monista suurista ihmeistä Raamatusta ja epäilemättä tämä on juuri sellainen. Siinä esiintyvät Gerasan kaupungissa asuva, pahan hengen vaivaama mies, Jeesus ja opetuslapset ja muut kaupunkilaiset. Voimme jakaa tarinan kolmeen osaan: Kuvaukseen miehen ikävästä tilasta, Jeesuksen ja miehen vapauttavasta kohtaamisesta sekä vapautumisen seurauksista. Lähdetään tutkimaan jaksoa.

Markus 5:1-5

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

Kun lukee alkua, tulee mieleen, että kun sytytämme kynttilän pimeänä syysiltana, se valaisee koko huoneen. Niin tapahtuu myös hengellisessä maailmassa: Jeesuksen saapuessa fyysisesti tuohon paikkaan, se huomattiin, koska siellä oli pimeys läsnä. Sitten alkaa surullinen kuvaus miehestä, jota voisi kuvailla henkilöksi, joka oli vajonnut kuolemaa odottavien joukkoon, hän muistutti haamua, koska asui haudoissa. Raamattu ei kerro miten hän oli joutunut riivajien uhriksi, mutta tuohon aikaan, eikä tänäänkään se ole tavatonta, vaikkemme ehkä näe niitä paljon kotimaassamme. Hänen tilansa oli todella surkea, varmaan hän oli luopunut jo toivosta elää normaalia elämää.

Markus 5:6-13

Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!” Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. ”Mikä sinun nimesi on?” Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: ”Legioona, sillä meitä on monta.” Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta. Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: ”Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin.” Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.

Isoin asia, minkä löydän tästä jaksosta on Jeesuksen auktoriteetti. Huomaa, miten mies joka oli riivattu, toimi kohdatessaan Jeesuksen. Hän heittäytyi maahan hänen edessään. Se kuvastaa sitä valtaa, joka Jeesuksella on, ja sen sielunvihollinenkin tietää. Jeesus oli täysin tietoinen identiteetistään. Mies huusi Jeesukselle, ehkä yritti saada hänet pelkäämään. Sitähän paholainen yrittää jokaisen ihmisen kohdalla: saada pelon valtaan, koska se on yksi hänen aseistaan. Jeesuksen ei mainita huutaneen. Ei hänen tarvinnut. Hän oli jo päättänyt, että tämä mies vapautuu tänään. Eikä vihollisella ole mitään oikeutta yli Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, sen täytyy totella.

Tahtoisin sanoa tähän väliin sinulle, rakas lukija: Sinä olet osallinen Jumalan suuresta rakkaudesta. Hänen tahtonsa on aina hyvä sinua kohtaan. Älä koskaan anna pelon murtaa ja viedä iloasi ja rauhaa, joka ei riipu olosuhteistasi, vaan luota Jumalan suureen armoon. Jumala näkee aina tilanteesi, oli sinulla ongelmia taloudessa, terveydessä tai ihmissuhteissa. Hän on kaiken lohdutuksen Jumala, ja hän tahtoo muistuttaa sinua, että olet hänelle todella tärkeä. Hän tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi ja osoittaa uskollisuuttaan. Älä anna katkeruuden, vihan, häpeän, synnin tulla sinun ja Jumalan väliin, vaan kerro tuskasi vaikka heti rakastavalle Isällesi ja hän kuulee sinua. Kukaan ei voi luvata, että parannumme täällä ajassa sairauksista, mutta hän on luvannut olla lähellä kaikkia rikkinäisiä.

Markus 5:14-20

Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta. Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa. Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoi hänelle: ”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt.” Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään.

Mikä ihana julistus Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta! Mieti, miten suuri muutos miehessä oli tapahtunut: Kukaan ei aiemmin pystynyt pidättelemään häntä, hänen tilansa oli todella kurja. Varmasti moni oli ollut tietoinen miehen tilasta, olihan häntä yritetty saada sidottua tuloksetta monia kertoja. Nyt mies oli täysin rauhallinen ja tahtoi viettää paljon aikaa Jeesuksen kanssa, varsin luonnollista suuren muutoksen jälkeen. Kaikki, jotka tulivat Jeesuksen luokse, tulivat tietoisiksi, mitä Jumala oli tehnyt. Se tieto pelotti, koska se ei mahtunut pienen ihmisen ymmärrykseen, miten se oli mahdollista. Jeesuksen antama tehtävä miehelle oli valtava mahdollisuus tuon alueen ihmisille tulla tietoiseksi Jumalasta, joka rakastaa. Varmasti myöhemmin Jeesus palasi myös tälle alueelle julistamaan evankeliumia ja se miehen työ ennen sitä tuolla alueella valmisti heitä hyväksymään Jeesuksen elämänsä herrakseen.

Jumala voi kääntää minkä tahansa tilanteen ylösalaisin. Sen tämä tallennettu todistus miehen muuttuneesta tilanteesta todistaa selkeästi. Jumalalle on kaikki mahdollista, miksemme vain opettelisi luottamaan häneen? Hän rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoo osoittaa rakkauttaan päivittäin, jos annamme hänelle siihen oikeuden. Oikein siunattua viikkoa sinulle!

Uskalla nähdä isosti

Jostain syystä olen huomannut elämäni aikana sen faktan, että suomalaisessa yhteiskunnassa helposti ylikorostetaan nöyryyttä, voidaan puhua pikemminkin nöyristelystä, eikä terveestä nöyryydestä, jota todella tarvitsemme tänäänkin. Sen sijaan, että uskaltaisimme olla rohkeita, positiivisia, tulevaisuuteen luottavaisesti katsovia ihmisiä, joilla on paras mahdollinen rohkaisija, Jumala, joka rakastaa meitä valtavan paljon, annamme helposti liian paljon arvoa mielipiteille, jotka saavat meidät ajattelemaan, ettei meistä ole mihinkään. Koemme riittämättömyyden tunteita, pelkäämme epäonnistumisia ja lamaannumme, kun törmäämme esteisiin, jotka estävät meitä nauttimasta elämästä ja kutsumuksesta, jonka Jumala on varannut meille jokaiselle.

Anna tilaa veljille ja sisarille elämässäsi, jotka vilpittömästi uskovat sinuun, jotka heittävät bensaa unelmiisi, anna tilaa myös Pyhälle Hengelle, koska hän todellinen rohkaisija. Hän sytyttää sinussa kaipuun palaa Jumalan tulta, olla rohkea! Antaudu Jumalalle kokonaan, sen parempaa päätöstä et voi tehdä. Jumala tahtoo auttaa sua löytämään sen kutsumuksen, joka on juuri sinulle räätälöity. Kutsumus ei todellakaan tarkoita ammattia, joten voit toteuttaa sitä esimerkiksi pastorina, mutta yhtä hyvin opettajana tai myyntimiehenä tai -naisena, jos vaikka Herra on antanut sinulle kutsumuksen paimenuuteen. Kyse on asemastasi Jumalan rakkaana lapsena ja sen jälkeen tehtävämme on tuottaa kunniaa Jumalalle kaikella mitä teemme. Hän on antanut sinulle lahjoja, ja meidän tehtävämme on virittää ne palaviksi, ja näyttää lähimmäisillemme, kuinka hyvä Isä on. Silloin muutkin saavat helpommin kipinän suhteeseen Jumalan kanssa, koska sinä päätit olla uskollinen Herrallesi.

Kyse kutsumuksen kanssa on näkökyvystä: näetkö kapeasti vai isosti: Jos elät lähellä ihmisiä, jotka eivät itse ole uskaltaneet tai saaneet unelmoida suuria, heidän vaikutuksensa voi olla monesti negatiivinen. Jos vietät aikaa paljon heidän kanssaan, silloin sinustakin tulee samanlainen, koska kukaan ei oo immuuni toisten vaikutukselle. Siksi sinulla tulisi olla esimerkiksi kolme tai kaksi tai edes yksi hyvä ystävä, joka tukee sinua täysillä, jotta uskallat nähdä isosti, koska meidän Herramme tahtoo rohkaista meitä näkemään, niin kuin hän näkee!

Otetaan esimerkiksi Daavid. Hän olisi voinut pelätä suurta Goljatia, kuten muut israelilaiset, jotka eivät uskaltaneet kohdata suurta jättiläistä, joka pilkkasi heidän Jumalaansa. Daavidin näkökulma oli aivan erilainen. Katsotaanpa dialogi Daavidin ja Goljatin välillä:

1 Samuelin kirja 17:43-47

Filistealainen sanoi Daavidille: ”Olenko minä koira, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja hän kirosi Daavidia jumaliensa kautta. Sitten hän sanoi Daavidille: ”Tule tänne, niin minä annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.” Mutta Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja hän antaa teidät meidän valtaamme.”

Paholainen tekee kaikkensa, että me pelkäisimme. Se yrittää vangita Jumalan lapset ansaan, ja saada heidät katsomaan itseensä ja näkemään itsensä mitättöminä elämän eri olosuhteissa. Jos niin tapahtuu, silloin on oikeastaan mahdotonta saavuttaa voittoa hankalissa olosuhteissa, koska se mitä syötämme mieleemme, ajatuksiimme muuttuu sanoiksi ja teoiksi. Sen sijaan, jos me näkisimme oman identiteettimme Jeesuksessa, voisimme nähdä avarammin ja nähdä, ettei meillä on mitään hätää, vaikka myrskyäisi kuinka paljon. Daavid ei epäröinyt hetkeäkään. Vaikka muut sotilaat pelkäsivät, hän otti tilanteen haltuun. Mistä se johtui? Siitä, että hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä ja pystyi näkemään tilanteen Jumalan silmin. Daavid ymmärsi, ettei kyse ollut hänen kyvystään, vaan Jumalan, jota Goljat oli häväissyt. Hänen identiteettinsä perustui Jumalaan, ja voitto oli jo sinetöity, koska Jumala hallitsee. On myös tärkeää, että Daavid ymmärsi, että voitto tuottaa kunniaa Jumalalle kaikkialla silloisessa maailmassa.

Me tarvitsemme enemmän Jumalan läsnäoloa, Pyhän Hengen vaikutusta päivittäin, ettemme lannistuisi, kun meidän kutsumustamme ja unelmiamme koetellaan. Silloin tulemme näkemään, mille perustalle uskomme on rakennettu. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle ja opettelemme luottamaan häneen täydestä sydämestä, emme horju, kun kohtaamme hyökkäyksiä tai epäonnistumisia vaan nostamme katseemme Jeesukseen ja tiedämme, ettei hän koskaan hylkää meitä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tänään pyytää Jumalaa avartamaan silmämme näkemään hänen tavallaan? Silloin voisimme oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaamme merkittävällä tavalla, koska toivomme perusta ei horju. Mieti, jos me aloittaisimme päivän kiittäen Isäämme siitä hyvästä, mitä hän tulee tekemään elämässämme tänään ja uskoisimme sydämessämme, että hän on uskollinen. Se voisi muuttaa monen elämän. Siunausta 🙂

Mitä teet kun masentaa?

Heräsin aamulla samaan aikaan kuin yleensä työaamuna, 4.30. En kerro tätä sen tähden, että ylpeilisin sillä, koska olen kokenut sen yksinkertaisesti Herran tahdoksi elämässäni, jotta ehdin rauhassa rukoilla ja tutkia Raamattua, siis valmistautua alkavaan päivään. Olin hyvällä mielellä ajellessani tällä kertaa Lapualle töihin ja siunasin tulevat puhelut, jotta minulla olisi ohjelma tälle päivälle selvillä. Kun päivä päättyi, enkä saanut yhtään kauppaa tehtyä saman tien, olin turhautunut. Olen saanut oppia lähimmäisiltäni, että meillä on lupa tuoda pettymyksetkin Jumalan tietoon, koska hän tietää ne joka tapauksessa. Tunnustin pettymykseni Herralle siihen, ettei työtäni juuri tänään palkittu. Samalla kuitenkin ymmärsin, että minun tulee jättää tämä painolasti Herralle, eikä minun tule uudestaan ottaa sitä harteilleni ja jatkaa valittamista.

Mitä ihmettä sitten päätin tehdä? Alkaa ylistää Jumalaa! Siitä, että nimeni on elämän kirjassa, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on toivo, joka ei koskaan häviä! Joskus meidän täytyy siirtää katseemme pettymyksistä ja synneistämme Jumalaan, koska silloin ratkaisemme ongelman ytimen: emme jää kiinni tämän maailman murheisiin, vaan kiinnitämme katseemme Jeesukseen! Se on paras vaihtokauppa minkä tiedän: me jätämme Jeesuksen ristin luo syntimme, syyllisyytemme, sairautemme, kipumme, häpeämme ja epäonnistumisemme ja saamme tilalle pysyvän Jumalan rauhan ja ilon, joka ei ole tästä näkyvästä maailmasta, vaan suoraan Taivaasta! Mieti miten raskasta ihmisillä on, joilla ei ole suhdetta Jumalaan, jolle vuodattaa avoimesti kaiken pahan olonsa? Päivänselvää on, että läheiset ihmiset joutuvat silloin kärsimään. Sellaisia meistä jokainen on ollut ennen kuin saimme vastaanottaa Jumalan armon, joka maksoi kaiken Jeesukselle. Osaammeko siis kiittää, riippumatta olosuhteistamme, Jumalaa, joka on aina ylistyksen arvoinen? Ymmärrämmekö, että rakastava Isämme tahtoo muuttaa murehtimisemme ylistystanssiksi, kun emme keskity vääriin asioihin, vaan katsomme ristiin, jonka tähden olemme vapaat! Aivan kuten Hillsong Worshipin biisissä asia ilmaistiin: Kun näen ristin, näen vapauden!

Matteus 6:25-33

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Aikamoisia lauseita Jeesukselta, vai mitä? Meitä suorastaan kielletään murehtimasta asioita. Miksi? Koska se osoittaa epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan. Jos kerran rakastava Isämme, joka on luotettava, on antanut meille elämän, eikö hän kykene pitämään meistä huolen? Lintu esimerkki alkoi elää minulle nyt. Oletko nähnyt lintua, joka rakentaa valtavan aitan, jotta voi tuoda ravintonsa sinne suojaan? En minäkään. Miksei? Koska Jumalan huolenpito on myös niiden osana. Eivät ne murehdi kuten me monesti, en itse ainakaan ole nähnyt yhtään masentunutta lintua vielä tähän 37 vuoteen mennessä. Jeesus tekee aiheellisen kysymyksen, voimmeko lisätä elämämme mittaa murehtimalla? Eikö käy juuri päinvastoin, saatamme stressaamalla lyhentää ja hankaloittaa elämäämme huomattavasti.

Matteus 6:31-33

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? Tai mitä juomme? Tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.

Priorisointia. Sitähän tässä maailman ajassa korostetaan yrityksissä ja arjessamme. Mikä on oikeasti tärkeää? Vastauksemme saamme Jeesukselta: Meidän tulee valita etsiä Jumalan tahtoa elämäämme kokosydämisesti, tehdä sen mukaan ja meidän tarpeistamme pidetään varmasti huoli! Miksi se on niin hankalaa? Koska elämme monesti ihmisten keskellä, joiden päivät koostuvat negatiivisten asioiden vatvomisesta, pahan puhumisesta ja murehtimisesta. Meidän on erittäin helppoa lähteä siihen mukaan. Siksi Jumalan Henki tahtoo opettaa meitä sen sijaan vaikka olemaan hiljaa, kuin alkaa valittamaan ja keskittymään negatiivisiin asioihin elämässämme.

Jos me sen sijaan tahdomme vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, meidän tulee valita täysin toisenlainen lähestymistapa. Jos me päätämme keskittyä Jeesukseen, kasvaa uskossa vahvoiksi viettämällä aikaa hänen ihanassa läsnäolossaan, meistä ei tule pessimistejä, vaan optimisteja. Miksi näin? Koska jos jatkuvasti vietät aikaa todella aurinkoisen, positiivisen ja optimistisen persoonan kanssa, alat muuttumaan hänen kaltaisekseen. Sen tähden on arvokasta keskittyä Jeesukseen ja palvoa häntä. Se on parasta mitä voimme tehdä!

Lopuksi tahdon rohkaista sinua näkemään itsesi arvokkaana Jumalan lapsena. Sinusta on maksettu valtavan kallis hinta ja sinä kuulut nyt kuninkaiden Kuninkaalle, joka rakastaa juuri sinua! Hän rakastaa myös lähimmäisiäsi. Mitä jos alkaisit kertoa lähimmäisillesi miten arvokkaita he ovat, sen sijaan, että valittaisit ja näkisit asiat jatkuvasti negatiivisessa valossa? Ole siunattu 😀

Suhde vai etäsuhde?

Kun luen Vanhaa Testamenttia, alan helposti miettimään, miksi Mooses oli erilainen kuin muut israelilaiset, jotka tyytyivät kuulemaan Jumalan sanaa välittäjän, Mooseksen kautta, eikä päässyt koskaan läheiseen suhteeseen, kuten Mooses pääsi. Mistä tämä johtui? Minä arvelen, että Mooses vietti paljon aikaa Jumalan kanssa, esimerkiksi lain taulut saadessaan hän vietti neljäkymmentä yötä vuorella Jumalan kanssa. Kun hän särki ne vihastuttuaan kansaan, joka oli tehnyt epäjumalan kuvan, hän vietti uudestaan neljäkymmentä yötä vuorella. Hän muuttui noissa kohtaamisissa.

Eroammeko me tämän päivän Jumalan lapset heistä, jotka vetäytyivät ja lupasivat tehdä kaiken, minkä Jumala vain käski tekemään? Olen huomannut omassa elämässäni ajanjakson, jolloin todella olin pettynyt siihen, ettei minua kiinnostanut viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, ei tutkia Sanaa, ei rukoilla, ei ylistää. Sen sijaan vietin aikaa nokka kiinni tv:ssä ja kylvin jotain sellaista sydämeeni, ajatteluuni ja asenteisiini, joista oli ikäviä seurauksia. Miksi ihmisen on niin helppo viivyttää tärkeitä hetkiä Jumalan kanssa, sen sijaan, että tekee paljon mieluummin mieli katsoa tv:tä ja rentoutua tai vastaavaa? Koska ihminen lankesi syntiin. Siitä eteenpäin ihmisen sydän on ollut paha, ellei Jumala ole sitä armossaan muuttanut kivisydämestä lihasydämeksi. Meille on siis luonnollista ja helppoa valita Jumalan tahdon vastainen ajatus, siksi tarvitsemme mielen uudistusta päivittäin, jolloin opimme viettämään aikaa läheisessä suhteessa Herran kanssa ja hän pääsee vaikuttamaan meihin syvästi.

5 Mooseksen kirja 5:23-29

Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä vuoren leimutessa tulessa, te tulitte minun luokseni, kaikki teidän heimojenne päämiehet ja teidän vanhimpanne, ja sanoitte: Katso, Herra, meidän Jumalamme, on näyttänyt meille kirkkautensa ja suuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala puhuu ihmisen kanssa ja kuitenkin ihminen jää henkiin. Miksi meidän nyt pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, meidän Jumalalle, ääntä, me kuolemme. Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo. Puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta. Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja hän sanoi minulle: Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein. Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin!

Kun nyt lukee muutaman kerran tämän jaejakson, alkaa piirtymään kokonaiskuva, jossa on kolme vaihetta: Ensimmäisenä kansa toteaa, että vaikka Jumala puhuu erikoisella ja pelottavalla tavalla, kukaan ei kuole. Seuraavaksi kansa vanhasta tottumuksesta tahtoo välittäjän, koska se pelkää kuolemaa, ollessaan tekemisissä suoraan Jumalan kanssa. Kolmanneksi Jumala vastaa Moosekselle, joka välittää tiedon eteenpäin kansalle.

Ensimmäiseksi Jumala puhui kansalle tavalla joka pelotti. Joskus Jumala puhuu meille sellaisella tavalla, joka on meidän mukavuusalueemme ulkopuolella ja oudoksumme sitä. On toki ymmärrettävää, että kansaa pelotti vuori, joka leimusi, mutta silti he tunnustavat, että se puhutteli. Kukaan ei kuollut. Vaikka Jumala on pyhä, hän on myös rakkaus. Vaikka hän ilmaisi itsensä sangen pelottavalla tavalla, hänen sydämensä oli päästä läheiseen suhteeseen koko kansan kanssa.

5 Mooseksen kirja 5:25-27

Miksi meidän nyt pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, meidän Jumalalle, ääntä, me kuolemme. Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta.

Nämä jakeet hämmentävät minua. Ensin kansa myöntää, ettei kukaan vahingoittunut kun Herra ilmestyi kansalleen, mutta mitä sitten tapahtuu? Pelko ottaa ohjat. He tiedostavat, että jos kansassa ilmenee syntiä, sitä seuraa rangaistus. Muista, tässä kohtaa eletään vielä Vanhan liiton aikaa, jolloin ihmisten täytyi tuoda aina lammas tai vastaava papille ja sen jälkeen hän sai anteeksi. Nämä uhrithan ovat vertauskuvia Jeesuksesta, joka sovitti kaikki syntimme. Tämä on todella surullista, koska kansa ei tahtonut päästä läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa, sen sijaan he luulivat, että voisivat olla yhteydessä turvallisemmin Jumalaan välittäjän, Mooseksen kautta. He arvelivat, että he voisivat noudattaa Jumalan tahtoa, vaikka heillä ei ollutkaan intiimiä suhdetta häneen.

5 Mooseksen kirja 5:28-29

Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja hän puhui minulle: Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki mitä he ovat puhuneet, on oikein. Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin!

Nämä kaksi jaetta ovat erilaisia toistensa kanssa. Ensimmäisessä Herra hyväksyy kansan päätöksen, koska hän ei koskaan pakota ihmistä tahtoonsa. Hän ei tee meistä robotteja tai sätkynukkeja, vaan hän tahtoo intiimin suhteen, jossa ilmenee kuuliaisuus vapaasta tahdosta. Vaikka joku asia olisi oikein ihmisten silmissä, kuten israelilaiset arvelivat, se ei todellakaan ole aina Jumalan tahto siinä asiassa. Meillä tulee olla herkkä tunto Jumalan sanan ja Pyhän Hengen äänen kanssa, että ymmärrämme, mikä on todella parasta. Jae 29 tiivistää Jumalan sydämen. Hän tahtoo sellaisen kansan, joka tahtoo elää lähellä häntä, silloin sydän muuttuu ja jalostuu oikeanlaiseksi. Ainoa tapa, miten voi elää läheisessä suhteessa Jumalan kanssa ja tehdä hänen tahtonsa, on kunnioittaa häntä syvästi. Siinä tapauksessa Jumalan voimakas siunaus olisi heidän yllään.

Nämä jakeet pistävät miettimään, että onko ketään ihmistä, joka kaipaa platonista suhdetta, jossa on oikeasti vaikea tutustua paremmin toiseen sen tähden, ettei vastapuoli, syystä tai toisesta, tahdo avautua sinulle elämästään avoimesti? Jumalan Isän sydän kaipaa juuri sinua lähelleen! Hän ei tahdo muodollista, pinnallista suhdetta, vaan syvän rakkaus- ja luottamussuhteen, jossa hän voi jakaa sydäntään sinulle ystävänä, ja sinäkin tahdot ja uskallat olla juuri se kuka olet, vailla pelkoa! Siunattua viikon jatkoa sinulle 🙂

Minkälaisia ajatuksia ja sanoja kylvämme?

Morjens! Koin viime viikonloppuna Isän puhuvan sydämelleni ja päätin kirjoittaa ajatuksia ylös. Nämä ajatukset ovat nousseet samalla kun olen lukenut Joel Osteenin elämän paras nyt kirjaa (Kuva ja Sana 2008). Se on todella herätellyt miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja kylvän omaani ja toisten elämään. Vaikka lukumääräisesti harva Jumalan lapsi toimii palkallisena pastorina paikallisseurakunnan yhteydessä, seurakuntalaisia on siis suhteessa paljon enemmän, julistamme päivittäin ihmisille, jotka ovat meidän vaikutusalassamme. Sen tähden meidän tulisi miettiä mitä me kylvämme.

Katsotaanpa esimerkki Jeesuksen palvelutyöstä, jossa hän koetteli ihmisiä ja heidän uskoaan parantumiseen:

Matteus 9:27-29

Kun Jeesus kulki sieltä eteenpäin, häntä lähti seuraamaan kaksi sokeaa, jotka huusivat: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” Ja kun Jeesus meni sisälle taloon, sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: ”Uskotteko, että minä voin tehdä sen?” He vastasivat: ”Uskomme, Herra.” Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.”

Kun lukee nämä jakeet saa käsityksen siitä, että sokeat olivat varmasti kuulleet Jeesuksen tehneen paljon ihmeitä. He osoittivat tahtoa parantua ilmaisemalla sen voimakkaalla tavalla. Jos luemme tarkasti, Jeesus ei tässä kohdassa tullut heidän luokseen tai kutsunut heitä lähelleen, vaan meni johonkin taloon. Emme saa selville, oliko se lähellä tätä paikkaa. Mutta näemme, että sokeilla oli usko sydämessään, että he parantuvat. Mistä niin voi päätellä? He seurasivat Jeesusta taloon ja kun hän tekee vähän oudolta kuulostavan kysymyksen, he eivät antaneet epäuskolle sijaa, vaan ilmaisivat uskonsa Jeesuksen jumaluuteen. Miksi Jeesus kysyi heiltä heidän uskoaan parantua ja tunnustuksen jälkeen kertoi miksi he parantuivat? Koska jos kylvämme ajatuksen mieleemme, että hän todella tahtoo ja voi parantaa, kylvämme hyvän siemenen. Se korottaa Jumalaa. Jos sokeat olisivat ilmaisseet epäuskonsa, he eivät olisi parantuneet. Miksi? Koska Jumala todella vastaa meidän uskoomme. Sitä hän odottaa meiltä. Ajatuksissamme ja sanoissamme on valtava voima.

Millaisia ajatuksia, asenteita ja sanoja me kylvämme? Se määrittää, miltä tulevaisuutemme näyttää. Joku voi sanoa, että Jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa, riippumatta ajatuksistani. En usko siihen. Jumala ei toimi niin. Hän on määrännyt kylvämisen ja niittämisen lain. Joten näemme sitä, mitä aiemmin olemme kylväneet. Jos tilanteesi näyttää tänään surkealta, tee päätös muuttaa ajattelu- ja toimintatapaasi. Silloin voit alkaa nauttimaan elämässäsi onnistumisista ja Jumalan siunauksista. Sinun ei tarvitse kylvää enää negatiivisia ajatuksia jotka johtavat valintoihin, jotka heikentävät mahdollisuuksiasi edetä elämässäsi. Sinä voit tänään päättää ajatella oikein.

Sinä voit kylvää hyviä siemeniä ja nähdä Jumalan hyvyyden elämässäsi, vaikka näkisit olosuhteesi haasteellisina juuri nyt. Miksi? Koska Jumala on sinun puolellasi! Sielunvihollinen yrittää manipuloida ajatteluamme ja saada meidät negatiivisiksi ja pessimisteiksi esimerkiksi tällaisilla ajatuksilla: ”olen korvia myöten veloissa, eikä kukaan voi auttaa minua. Menetänköhän vielä terveytenikin? Se olisi kauheaa” Sitä vastoin voimme torjua ajatuksen, hyväksymällä sen tosiasian, että Jumala rakastaa minua, vaikka minulla onkin nyt hankalaa. Hän on luonut minut omaksi kuvakseen ja minä olen arvokas jo sen perusteella. Isäni iloitsee minusta tälläkin hetkellä!

Otetaan esimerkki, jotta näkisimme selkeämmin: Mefiboset, joka oli rampa. Löydämme kertomuksen hänestä toisen Samuelin kirjasta luvusta yhdeksän, Joonatanin pojasta joka asui kaukana syrjäseudulla siitä syystä, että kuningas Saulin hallinnon loputtua hän pakeni. Jumala laski Daavidin sydämelle halun tehdä laupeuden hänelle, aivan kuten liitto Joonatanin kanssa velvoitti häntä myös tekemään.

Toinen Samuelin kirja 9:6-8

Tultuaan Daavidin luo Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan. Daavid sanoi: ”Mefiboset!” Tämä vastasi: ”Tässä on palvelijasi.” Daavid sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä minä haluan osoittaa sinulle ystävällisyyttä isäsi Joonatanin tähden. Minä palautan sinulle isoisäsi Saulin maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni.” Mefiboset kumartui kunnioitusta osoittaen ja sanoi: ”Mikä palvelijasi on, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?”

Näemmekö itsemme säälittävinä koiranraatoina, jotka on tuomittu epäonnistumaan? Se miten näemme itsemme määrittää keitä olemme. Valhe jonka uskomme, on meille totuus. Jos emme koskaan kyseenalaista vääriä ajatuksiamme, emme pääse siihen siunattuun elämään, jonka Jumala suunnitteli meille. Hänen lupauksensa ovat totta niille, jotka tarttuvat niihin kiinni. Isä vain odottaa, että me tartumme niihin uskossa.

Jos olet väsynyt elämään elämääsi jatkuvassa tappiokierteessä ja kielteisissä ajatuksissa, pyydän sinua lausumaan seuraavan rukouksen ääneen. Ei vain yhden kerran, vaan joka päivä tästä eteenpäin, ota se siis ylös tai kopioi paperille tai kännykkääsi ja aloita päiväsi sen siivittämänä, silloin et ole enää entisesi, vaan julistat Jumalan sanaa elämäsi ylle. Usko myös sydämessäsi mitä sanot, koska se tuo läpimurron.

Kiitos taivaallinen Isä Jeesuksen ristin työstä ja ylösnousemuksesta, joka muutti pysyvästi elämäni. Jeesuksen ansiosta en ole enää kirottu, vaan siunattu. En ole enää menneisyyteni tähden uhri, johon sattuu, vaan hyväksytty. En ole enää häviäjä, vaan enemmän kuin voittaja. Olen saanut syntini anteeksi enkä ole enää syyllinen. Kiitos, ettei kadotustuomio ole elämäni yllä enää, vaan saan olla armahdettu. Kiitos, että saan olla Sinun rakkautesi kohde jokaisena elämäni päivänä. Kiitos, että saan antaa koko elämäni sinun käyttöösi ja kunnioittaa sinua koko sydämestäni! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂