Saanko olla heikko?

Olen luonteeltani päämäärätietoinen, kilpailuhenkinen ja sinnikäs. Mutta välillä huomaan myös olevani arka. Kun saan jonkin tehtävän, tahdon tehdä sen erinomaisesti, se lienee hyvä asia. Toisaalta armollisuus meinaa unohtua silloin tyystin, kun tahtoo saavuttaa tavoitteen ja saada kehuja. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun huomaat, että olet väsynyt? Mitä jos väsymys jatkuu kauemmin kuin uskotkaan?

Huomasin alkuvuodesta kuinka aloin väsyä. Nautin työstäni ja teen sen täydestä sydämestä, pyrkien auttamaan ihmisiä omalla panoksellani. Sitten aloin huomaamaan, että työtehoni laski pikku hiljaa. Vaikka yritin ottaa rennommin, en vain meinannut palautua viikonloppujen aikana. Pyrin olemaan rehellinen läheisilleni tilanteestani. Tuli haasteellisia tilanteita työssä ja väsyin lisää. Kun olin tehnyt lujasti työtä, saanut ison onnistumisen ja kalenterini oli hetkeksi tyhjä, ajattelin, että nyt on sairasloman aika.

Kun heräsin päivänä, jolloin hain sairaslomaa ensimmäistä kertaa, huomasin väsymyksen todellisen määrän.

Rehellisesti ajattelin, että palaudun viidessä päivässä tästä väsymyksestä ja palaan töihin. Ei puhettakaan. Kroppa, muistikatkokset ja stressitaso kertoivat, että nyt kuule relaat. Aloin miettimään, miten tässä näin kävi. Aloin laskeskelemaan, milloin oireita on ilmennyt. En ollut kuunnellut itseäni, olin vain painanut, niin kuin hyvän myyntimiehen täytyy. Silloin kun on kiire aika, silloin mennään, eikä meinata. Silloin tehdään tulosta ja palaudutaan myöhemmin. Mitä jos palautuminen ei pääse tapahtumaan siinä määrin, kun tarvitset oikeasti? Silloin kuorma kasvaa, eikö totta?

Viime kesälomalla pelasin paljon frisbeegolfia, kun oli niin mainiot säät. Olisin tarvinnut ihan oikeasti aikaa pysähtyä, eikä jatkuvaa hikiliikuntaa, josta satun nauttimaan valtavasti. Kun palvelin kotiseurakuntani järjestämässä isossa tapahtumassa, Summerfestissä, huomasin, ettei vaan kykene. Oli hankalaa sanoa pastorille, etten jaksa palvella lauantai-illan päätilaisuudessa ja sen jälkeen jatkuvassa rukouspalvelu tilanteessa. Palauduin konferenssista muutamia päiviä ja kun palasin töihin elokuun alussa, huomasin, etten ollut palautunut kunnolla. Rakkaan tyttöystäväni ajatusta mukaillen: Joskus täytyy olla todella tylsää, eikä tehdä mitään, että palautuu.

Ruutin kirja 2:8-12

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen  kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”

Todella koskettava kuvaus. Miksi otin juuri tämän katkelman? Koska Booas kuvaa esikuvallisesti Jeesusta. Hän on niin armollinen muukalaiselle, joka on uhrannut paljon tullessaan anoppinsa kanssa maahan, sanoen vakaasti hänelle (1:16): Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Hän oli valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa palvellakseen anoppiaan ja jättämään jäähyväiset omalle perheelleen. Kun Jumala nyt tässä osoittaa armollisuuttaan hänelle Booaksen kautta, hän yllättyy.

Sitä armo saa aikaan. Me olemme tottuneet kokemaan, että kaikki pitää itse ansaita. Työelämässä ja monessa muussakin asiassa tuo lainalaisuus toimii. Mutta ei suhteessamme rakastavaan Jumalaan. Emme voi ansaita mitään hänen edessään. Hän on rakkaus ja vuodattaa armoaan meille ilman yhtäkään ansiota. Emme voi koskaan väittää, että olemme niin erinomaisia, ettemme tarvitse häntä. Jumalan mielisuosio vaikuttaa myös työelämässämme ja kaikissa muissa asioissa siinä määrin, että meidän tulee antaa kaikki ylistys ja palvonta hänelle, mitä meillä on tänään.

Kun me päätämme kunnioittaa Jumalaa elämällämme, hänen siunaus lepää yllämme. Se on myös lainalaisuus. Jääkaappini oven magneettikuvassa, jonka sain rakkaalta tädiltäni vuosia sitten, on todella osuva teksti: Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä (Sananlaskut 10:22).  Kun olin tyttöystäväni luona keittiössä näin ikkunasta ison kuusen, kun koin Pyhän Hengen nostavan tämän jakeen sydämelleni: Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.

On suurta armoa elämässäni saada asua juuri Seinäjoella. Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka tukevat minua tässä elämänvaiheessa. Kun sain muuttaa kaksi viikkoa sitten, minua auttoivat kolme rakasta uskon veljeäni, jotka olivat heti valmiita palvelemaan, kun kysyin heitä. Vaikka olen kokenut väsymyksen, ja edelleenkin olen sairaslomalla, enkä tiedä kuinka kauan se jatkuu, tiedän, että nyt on aika levätä Jumalan syleilyssä. Nyt minun ei tarvitse pinnistellä yhtään.

Jos sinä, rakas lukijani, koet väsymystä, ole rehellinen itsellesi ja pysähdy. Sinä itse tiedät, milloin tarvitset lepoa kaiken keskellä. Itse koen, että vaikka olisin useamman kuukauden pois työelämästä, tämä on vaihe, jonka Jumalani salli minulle, että oppisin lepäämään hänen lähellään, enkä yrittäisi niin paljon omassa voimassani. Työperäinen stressi voi viedä varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja siksi onkin tärkeää, että opimme lepäämään. Parasta terapiaa tässä vaiheessa minulle on tarjonnut rauha, jota olen saanut kokea uudessa kodissani. Se on Jumalan siunaus väsyneelle. Ole siunattu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *