Syntisten ystävä

Niin, että kuka on syntisten ystävä? Jeesus. Joten päättelen, että Jumalan lastenkin tulisi olla. Mutta onko meidän liian helppo syyllistää ihmiset sen mukaan, miten he ajattelevat ja käyttäytyvät? Mehän itsemmekin kamppailemme lihamme kanssa, saako se hallita meidän elämäämme vai saako Jeesus heijastua meistä. Kukaan ei oo täydellinen. Miten meidän tulisi käyttäytyä ihmisten keskellä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta? Minun mielestäni meidän tulee olla aina valmiit tunnustamaan uskomme Jeesukseen elämämme Herrana, mutta olla myös viisas siinä, milloin tulee sellainen tilanne, että kokee Pyhän Hengen kehottavan jakamaan joitain ajatuksia. Hän tuntee ajoituksen parhaiten ja sen tähden meidän tulee olla herkkiä tottelemaan, kun hän rohkaisee meitä siihen. Miten Jeesus kohtasi syntiset?

Matteus 9:9-13

Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin hän nousi ja seurasi Jeesusta. Kun Jeesus oli aterialla Matteuksen kodissa, sinne tuli monta publikaania ja syntistä aterioimaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

Todella pysäyttävät jakeet. Sen verran olen saanut kuulla opetusta, että kun opettajaksi kutsuttu henkilö, siis rabbi, kutsui opetuslapsekseen, se oli suuri kunnia kutsutulle, eikä ollut todellakaan helppo päästä jonkun opettajan oppilaaksi. Hämmentävää tässä on myös se, että Matteus oli kaikkien juutalaisten vihaama, koska hän palveli valloittajaa, siis Roomaa keräämällä veroja heille. Voisi kuvitella, että Matteukselle oli melkoinen hämmästys, että Jeesus kutsui juuri hänet, miehen, joka oli hyljeksitty juutalaisten taholta.

Mutta Jumala ei toimi samoin kuin ihmiset. Hän tahtoo käyttää heikommassa asemassa olevia ihmisiä heidän nöyryytensä vuoksi. Jos ihminen luulee, että hänen omilla ansioillaan pääsee etenemään Jumalan valtakunnassa, hän on täysin väärässä. Jumalan valtakunnassa armo on kantava teema, etteivät toiset erehtyisivät luulemaan, että ovat korvaamattomia ja ylpistyisivät. Joskus Jumala sallii tilanteiden johtaa siihen, että joudumme tunnustamaan oman vajavaisuutemme ja ymmärtämään, että vaikka olemmekin Jumalan ystäviä, olemme edelleenkin hänen palvelijoitaan.

Miksi ihmeessä fariseukset olivat niin hermostuneita siitä, että Jeesus aterioi syntisten kanssa? Koska ateriayhteydellä oli syvä merkitys tuossa kulttuurissa ja on edelleenkin. Siinä samaistutaan toiseen syvemmin. Ja tällä tavalla Jeesus näytti esimerkkiä siitä, miten ihmisiä tulisi kohdella, riippumatta heidän synneistään. Hän ei ollut tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan pelastamaan. Sen tähden hän tahtoi päästä läheiseen suhteeseen ihmisten kanssa, joita fariseukset hyljeksivät, koska he eivät pystyneet täyttämään lakia.

Matteus 9:12-13

Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

Nämä Jeesuksen sanat ovat todella painavat. Ensimmäinen lause on musertava: Fariseukset eivät ylpeytensä vuoksi nähneet tarvitsevansa mitään, mitä Jeesus tarjosi, siksi he eivät voineet tehdä parannusta. Sen sijaan ihmiset, jotka tunnistivat itsensä heikoiksi ja tarvitsivat armahdusta synneistään ja tahtoivat sydämestään muuttua, saivat kokea parantumisen ja eheytymisen Jeesuksessa. Jumalan sydän on aina ollut se, että hän näkee ja tuntee täysin meidän sydämemme. Siksi hän ei tahdo vain rituaalisia uhreja, vaan sydämen kuuliaisuutta. Ja jos ihminen tunnustaa Jumalansa edessä, että tarvitsee häntä sovittamaan syntinsä, hänen elämänsä todella muuttuu. Mutta ihmiset, jotka eivät koe olevansa syntisiä, vaan pyrkivät kelpaamaan uskonnollisten suoritusten kautta Jumalalle, ovat omavanhurskaita. Heitä ei voi auttaa, elleivät heidän silmänsä avaudu.

Kun mietin tämän päivän tilannetta, missä Jeesus olisi meidän maailmassamme? Kun itse harrastan frisbeegolfia, tänään sain ajatuksen, että Jeesus olisi siellä kohtaamassa tavallisia ihmisiä. Heräsi myös ajatus, että nyt, kun Jumalalla on paljon lapsia ympäri maailmaa, meillä olisi hyvä mahdollisuus olla kohtaamassa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Lähes viikoittain tapaan eri ikäisiä pelaajia radoilla ja olen rukoillut, että voisin todella kohdata heidät niin kuin Jeesus kohtaisi. Olen päättänyt olla se kaveri, joka rohkaisee toisia ja se tuntuu hyvältä. Jos radalla toisinaan kuulen kiroilua ja muuta negatiivisia lauseita, päätän olla erilainen. Tahdon, että minut tunnetaan miehenä, joka ei ota tilanteita liian vakavasti. Olen kokenut johdatusta sanoa joitakin sanoja pelaajille ja olen huomannut, että sillä on ollut positiivinen vaikutus.

Mitä sinä ja minä voisimme tehdä, että Jumalan valtakunta saisi ilmetä entistä voimallisemmin meidän elämissämme ja meidän vaikutusalassamme? Päättäisimme panostaa omaan Jumala-suhteeseen ja luottaa siihen, että Jumala tietää tarkalleen, milloin meidän kannattaa toimia. Jos ihmiset näkisivät meidän halumme kulkea rinnalla ja rohkaista, varmasti Jumala kohtaisi näitä ihmisiä hänen rakkaudellaan ja kutsuisi pelastukseen. Ollaan rohkeita Herrassa! Siunausta 😀

Isän rakkaus

Moi! Tämänkertainen blogin aihevalinta perustui siihen, että keskustelin tyttöystäväni kanssa ja seuraavana päivänä koin Herran kehottavan myös. Se on todella tärkeä, en edes ymmärrä, miksen ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ja siitä prosessista, joka elämässäni on ollut. Tarina alkoi kauan sitten. Kun synnyin Kuhmossa 37 vuotta sitten, elämääni annettiin äiti, isä ja kaksi isosiskoa. Kävi niin, että ollessani alle kaksi vuotias, isä ja äiti erosivat. Tuo tapahtuma on vaikuttanut luonnollisesti paljon elämääni, se on selvä. En ole katkera siitä, koska vuosien saatossa olen saanut jotain vieläkin parempaa elämääni. Se johtuu siitä, että Taivaan Isän rakkaus on saanut parantaa minua. Totta kai elämääni aina tulee varjostamaan biologisen isäni poissaolo, sehän vaikutti varhaislapsuuteeni voimakkaasti turvattomuuden tunteen kautta.

Seuraava jakeet ovat asiayhteydessä osoitettu juutalaisille suoraan Jumalan sydämeltä, mutta kuten tiedämme, jokainen Jumalan lapsi on hengellisen Israelin jäsen ja siten voimme omistaa nämäkin jakeet itsellemme:

Jesaja 49:14-16

Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Minäkin olisin elämässäni voinut huutaa, ettei Taivaan Isä ole nähnyt, miten olen kärsinyt isäni poissaolosta, ja että olen hylätty. Mutta se ei ole totta! Isä rakkaudessaan tahtoo tulla meidän lähellemme ja kertoa, kuinka hän rakastaa meitä täydellisellä rakkaudellaan. Vaikka ihmiset hylkäisivät meidät, Isä ei koskaan voi niin tehdä, koska hän rakkaus! Me olemme hänen luomiaan, hän on suunnitellut meidät ja olemme riippuvaisia hänestä ja hänen lohdutuksestaan.

Kun mietin elämääni, muistan lapsuudestani hyviä hetkiä, jolloin olen saanut kokea hyväksyntää ja rakkautta. Silti kaipasin isän läsnäoloa, koska olin kodin ainoa poika. Kun opiskelin merkonomiksi ja pääsin työharjoitteluun kauppaan, tutustuin henkilökuntaan jollain tavalla ja etsin isähahmoa. Samalla tavalla etsin isähahmoa seurakunnan keskeltä ja onneksi sellaisia oli todella tarjolla. Muistan kerran kun olin päättänyt mennä jo armeijaan, siitä syystä, että kaikki muutkin menevät. Kerran automatkalla Jumalanpalveluksesta tämä isähahmoni avasi suunsa ja kysyi, että menenkö armeijaan vai sivariin. Hän kertoi, että oli tullut siihen johtopäätökseen, että oli hyvä valita sivari armeijan sijasta. Mietin tätä keskustelua jonkin aikaa ja päätin olla rohkea, valitsin sivarin. Tällainen keskustelu olisi ollut luonnollinen isän ja pojan välillä, johon minulla ei ollut mahdollisuutta.

Kun olin suorittanut merkonomi opinnot ja sivarin Oulaisissa, sen jälkeen matka jatkui Kokkolaan. Nuo neljä vuotta Oulaisissa olivat tärkeitä minulle, kasvoin uskossa ja sain todistaa moniakin kertoja uskostani esimerkiksi telttakokouksissa. Kuitenkin Raamatun tutkiminen eikä rukouselämäni olleet päivittäisiä rutiinejani. Huomasin asuessani Kokkolassa vuosien kuluessa, että vaikka olin aktiivinen seurakunnan keskellä, minulla ei ollut henkilökohtaista hartauselämää, joka olisi vahvistanut identiteettiäni Jumalan rakkaana lapsena. Silloin uskoni alkoi horjua. Prosessi eteni kuitenkin tulevien kuukausien ja vuosien mittaa niin, että kaipasin syvempää suhdetta Taivaan Isään, joka osoittaisi, että hän rakastaa minua ehdoitta.

Kun seitsemän vuotta sitten muutin Seinäjoelle, tuo prosessi oli päässyt hyvään alkuun, olin saanut päivittäisestä hartauselämästä intohimon, josta en tahtonut luopua enää, koska identiteettini vahvistui. Lähelleni siunaantui uskovia, jotka elivät lähellä Jumalaa ja joiden lähellä uskalsin olla rehellinen. Pikkuhiljaa Jumala kutsui syvemmälle rakkauteensa, näyttäen elämäni eri osa-alueita, joissa hän tahtoi päästä Herraksi. Kun ymmärsin, että hänen motiivinsa ei ollut rangaista minua, kun teen syntiä, vaan puhdistaa ja eheyttää minua ja sen jälkeen rohkaista Pyhällä Hengellä oikeaan suuntaan, aloin ymmärtää, että hän todella rakastaa minua, vaikka lankeankin syntiin toisinaan. En voi ansaita Isän rakkautta. Hän rakastaa minua Jeesuksen tähden.

Psalmi 103:1-6

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Näetkö, kuinka rakastava Isä on? Daavid kuvailee huikealla tavalla sitä rakkautta ja empatiaa, jota hän on täynnä! Kuka muu voisi antaa meille anteeksi syntimme? Kuka voisi parantaa rikkinäisen ihmisen? Kuka hankkii sorretuille oikeuden? Meidän rakastava Isämme, joka tahtoo aina meidän parastamme. Miksi meidän on liian helppo langeta uskomaan paholaisen valheisiin, ettei armo riitä meille? Miksi uskomme, ettei Isä tahdo parantaa meitä? Vaikka koemme elämässämme epäonnistumisia ja sairautta, stressiä, surua, se ei koskaan kerro siitä, ettei meidän rakastava Isämme välitä meistä. Emme välttämättä koskaan saa tietää syytä, miksi joku parantuu hetkessä ja toinen joutuu kärsimään, mutta voimme luottaa siihen faktaan, että Taivaan Isä on jokaista rikkinäistä ihmistä lähellä ja tahtoo rakastaa ehdoitta. Hän käyttää elämämme olosuhteita vahvistaakseen kutsumuksemme, johon emme pääse ilman, että meitä testataan.

Voin rehellisesti sanoa, että kun olin epävarma teini ja punastelin paljon eri tilanteissa ja joskus yritin olla joku muu, näyttää olevani cool, tunsin, etten ollut aito. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että uskallan olla aito, se on Jumalan suurta armoa. Minun ei tarvitse ollaan kukaan muu, jos joku ei tule toimeen minun kanssani, se ei ole minun ongelmani. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle hänen lohdutuksestaan, joka on muovannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Minä saan tänään todistaa siitä, että on Jumala, jolla on hyvä suunnitelma meille jokaiselle. Hän on käyttänyt elämäni varjopuolia saadakseen minut lähelleen ja tänään saan ylistää siitä Isääni, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ole siunattu 😀

Jeesus kohtaa hauraan ihmisen rakkaudella

Morjes! Voimme lukea monista suurista ihmeistä Raamatusta ja epäilemättä tämä on juuri sellainen. Siinä esiintyvät Gerasan kaupungissa asuva, pahan hengen vaivaama mies, Jeesus ja opetuslapset ja muut kaupunkilaiset. Voimme jakaa tarinan kolmeen osaan: Kuvaukseen miehen ikävästä tilasta, Jeesuksen ja miehen vapauttavasta kohtaamisesta sekä vapautumisen seurauksista. Lähdetään tutkimaan jaksoa.

Markus 5:1-5

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

Kun lukee alkua, tulee mieleen, että kun sytytämme kynttilän pimeänä syysiltana, se valaisee koko huoneen. Niin tapahtuu myös hengellisessä maailmassa: Jeesuksen saapuessa fyysisesti tuohon paikkaan, se huomattiin, koska siellä oli pimeys läsnä. Sitten alkaa surullinen kuvaus miehestä, jota voisi kuvailla henkilöksi, joka oli vajonnut kuolemaa odottavien joukkoon, hän muistutti haamua, koska asui haudoissa. Raamattu ei kerro miten hän oli joutunut riivajien uhriksi, mutta tuohon aikaan, eikä tänäänkään se ole tavatonta, vaikkemme ehkä näe niitä paljon kotimaassamme. Hänen tilansa oli todella surkea, varmaan hän oli luopunut jo toivosta elää normaalia elämää.

Markus 5:6-13

Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!” Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. ”Mikä sinun nimesi on?” Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: ”Legioona, sillä meitä on monta.” Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta. Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: ”Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin.” Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.

Isoin asia, minkä löydän tästä jaksosta on Jeesuksen auktoriteetti. Huomaa, miten mies joka oli riivattu, toimi kohdatessaan Jeesuksen. Hän heittäytyi maahan hänen edessään. Se kuvastaa sitä valtaa, joka Jeesuksella on, ja sen sielunvihollinenkin tietää. Jeesus oli täysin tietoinen identiteetistään. Mies huusi Jeesukselle, ehkä yritti saada hänet pelkäämään. Sitähän paholainen yrittää jokaisen ihmisen kohdalla: saada pelon valtaan, koska se on yksi hänen aseistaan. Jeesuksen ei mainita huutaneen. Ei hänen tarvinnut. Hän oli jo päättänyt, että tämä mies vapautuu tänään. Eikä vihollisella ole mitään oikeutta yli Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, sen täytyy totella.

Tahtoisin sanoa tähän väliin sinulle, rakas lukija: Sinä olet osallinen Jumalan suuresta rakkaudesta. Hänen tahtonsa on aina hyvä sinua kohtaan. Älä koskaan anna pelon murtaa ja viedä iloasi ja rauhaa, joka ei riipu olosuhteistasi, vaan luota Jumalan suureen armoon. Jumala näkee aina tilanteesi, oli sinulla ongelmia taloudessa, terveydessä tai ihmissuhteissa. Hän on kaiken lohdutuksen Jumala, ja hän tahtoo muistuttaa sinua, että olet hänelle todella tärkeä. Hän tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi ja osoittaa uskollisuuttaan. Älä anna katkeruuden, vihan, häpeän, synnin tulla sinun ja Jumalan väliin, vaan kerro tuskasi vaikka heti rakastavalle Isällesi ja hän kuulee sinua. Kukaan ei voi luvata, että parannumme täällä ajassa sairauksista, mutta hän on luvannut olla lähellä kaikkia rikkinäisiä.

Markus 5:14-20

Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta. Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa. Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoi hänelle: ”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt.” Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään.

Mikä ihana julistus Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta! Mieti, miten suuri muutos miehessä oli tapahtunut: Kukaan ei aiemmin pystynyt pidättelemään häntä, hänen tilansa oli todella kurja. Varmasti moni oli ollut tietoinen miehen tilasta, olihan häntä yritetty saada sidottua tuloksetta monia kertoja. Nyt mies oli täysin rauhallinen ja tahtoi viettää paljon aikaa Jeesuksen kanssa, varsin luonnollista suuren muutoksen jälkeen. Kaikki, jotka tulivat Jeesuksen luokse, tulivat tietoisiksi, mitä Jumala oli tehnyt. Se tieto pelotti, koska se ei mahtunut pienen ihmisen ymmärrykseen, miten se oli mahdollista. Jeesuksen antama tehtävä miehelle oli valtava mahdollisuus tuon alueen ihmisille tulla tietoiseksi Jumalasta, joka rakastaa. Varmasti myöhemmin Jeesus palasi myös tälle alueelle julistamaan evankeliumia ja se miehen työ ennen sitä tuolla alueella valmisti heitä hyväksymään Jeesuksen elämänsä herrakseen.

Jumala voi kääntää minkä tahansa tilanteen ylösalaisin. Sen tämä tallennettu todistus miehen muuttuneesta tilanteesta todistaa selkeästi. Jumalalle on kaikki mahdollista, miksemme vain opettelisi luottamaan häneen? Hän rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoo osoittaa rakkauttaan päivittäin, jos annamme hänelle siihen oikeuden. Oikein siunattua viikkoa sinulle!

Mitä teet kun masentaa?

Heräsin aamulla samaan aikaan kuin yleensä työaamuna, 4.30. En kerro tätä sen tähden, että ylpeilisin sillä, koska olen kokenut sen yksinkertaisesti Herran tahdoksi elämässäni, jotta ehdin rauhassa rukoilla ja tutkia Raamattua, siis valmistautua alkavaan päivään. Olin hyvällä mielellä ajellessani tällä kertaa Lapualle töihin ja siunasin tulevat puhelut, jotta minulla olisi ohjelma tälle päivälle selvillä. Kun päivä päättyi, enkä saanut yhtään kauppaa tehtyä saman tien, olin turhautunut. Olen saanut oppia lähimmäisiltäni, että meillä on lupa tuoda pettymyksetkin Jumalan tietoon, koska hän tietää ne joka tapauksessa. Tunnustin pettymykseni Herralle siihen, ettei työtäni juuri tänään palkittu. Samalla kuitenkin ymmärsin, että minun tulee jättää tämä painolasti Herralle, eikä minun tule uudestaan ottaa sitä harteilleni ja jatkaa valittamista.

Mitä ihmettä sitten päätin tehdä? Alkaa ylistää Jumalaa! Siitä, että nimeni on elämän kirjassa, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on toivo, joka ei koskaan häviä! Joskus meidän täytyy siirtää katseemme pettymyksistä ja synneistämme Jumalaan, koska silloin ratkaisemme ongelman ytimen: emme jää kiinni tämän maailman murheisiin, vaan kiinnitämme katseemme Jeesukseen! Se on paras vaihtokauppa minkä tiedän: me jätämme Jeesuksen ristin luo syntimme, syyllisyytemme, sairautemme, kipumme, häpeämme ja epäonnistumisemme ja saamme tilalle pysyvän Jumalan rauhan ja ilon, joka ei ole tästä näkyvästä maailmasta, vaan suoraan Taivaasta! Mieti miten raskasta ihmisillä on, joilla ei ole suhdetta Jumalaan, jolle vuodattaa avoimesti kaiken pahan olonsa? Päivänselvää on, että läheiset ihmiset joutuvat silloin kärsimään. Sellaisia meistä jokainen on ollut ennen kuin saimme vastaanottaa Jumalan armon, joka maksoi kaiken Jeesukselle. Osaammeko siis kiittää, riippumatta olosuhteistamme, Jumalaa, joka on aina ylistyksen arvoinen? Ymmärrämmekö, että rakastava Isämme tahtoo muuttaa murehtimisemme ylistystanssiksi, kun emme keskity vääriin asioihin, vaan katsomme ristiin, jonka tähden olemme vapaat! Aivan kuten Hillsong Worshipin biisissä asia ilmaistiin: Kun näen ristin, näen vapauden!

Matteus 6:25-33

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Aikamoisia lauseita Jeesukselta, vai mitä? Meitä suorastaan kielletään murehtimasta asioita. Miksi? Koska se osoittaa epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan. Jos kerran rakastava Isämme, joka on luotettava, on antanut meille elämän, eikö hän kykene pitämään meistä huolen? Lintu esimerkki alkoi elää minulle nyt. Oletko nähnyt lintua, joka rakentaa valtavan aitan, jotta voi tuoda ravintonsa sinne suojaan? En minäkään. Miksei? Koska Jumalan huolenpito on myös niiden osana. Eivät ne murehdi kuten me monesti, en itse ainakaan ole nähnyt yhtään masentunutta lintua vielä tähän 37 vuoteen mennessä. Jeesus tekee aiheellisen kysymyksen, voimmeko lisätä elämämme mittaa murehtimalla? Eikö käy juuri päinvastoin, saatamme stressaamalla lyhentää ja hankaloittaa elämäämme huomattavasti.

Matteus 6:31-33

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? Tai mitä juomme? Tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.

Priorisointia. Sitähän tässä maailman ajassa korostetaan yrityksissä ja arjessamme. Mikä on oikeasti tärkeää? Vastauksemme saamme Jeesukselta: Meidän tulee valita etsiä Jumalan tahtoa elämäämme kokosydämisesti, tehdä sen mukaan ja meidän tarpeistamme pidetään varmasti huoli! Miksi se on niin hankalaa? Koska elämme monesti ihmisten keskellä, joiden päivät koostuvat negatiivisten asioiden vatvomisesta, pahan puhumisesta ja murehtimisesta. Meidän on erittäin helppoa lähteä siihen mukaan. Siksi Jumalan Henki tahtoo opettaa meitä sen sijaan vaikka olemaan hiljaa, kuin alkaa valittamaan ja keskittymään negatiivisiin asioihin elämässämme.

Jos me sen sijaan tahdomme vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, meidän tulee valita täysin toisenlainen lähestymistapa. Jos me päätämme keskittyä Jeesukseen, kasvaa uskossa vahvoiksi viettämällä aikaa hänen ihanassa läsnäolossaan, meistä ei tule pessimistejä, vaan optimisteja. Miksi näin? Koska jos jatkuvasti vietät aikaa todella aurinkoisen, positiivisen ja optimistisen persoonan kanssa, alat muuttumaan hänen kaltaisekseen. Sen tähden on arvokasta keskittyä Jeesukseen ja palvoa häntä. Se on parasta mitä voimme tehdä!

Lopuksi tahdon rohkaista sinua näkemään itsesi arvokkaana Jumalan lapsena. Sinusta on maksettu valtavan kallis hinta ja sinä kuulut nyt kuninkaiden Kuninkaalle, joka rakastaa juuri sinua! Hän rakastaa myös lähimmäisiäsi. Mitä jos alkaisit kertoa lähimmäisillesi miten arvokkaita he ovat, sen sijaan, että valittaisit ja näkisit asiat jatkuvasti negatiivisessa valossa? Ole siunattu 😀

Ensirakkaus ja Jumalan pelko = Timanttia

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot: ”Nämä eivät minua miellytä”.

Entä jos emme ole muistaneet Jumalaa nuoruudessamme, vaan olemme eläneet halujemme mukaan? Se ei ole este, vaan Jumalan armo riittää silloinkin. Jos ihminen nöyrtyy Jumalan edessä tunnustamaan oman syntisyytensä myöhemmällä iällä ja tahtoo saada elämänmuutoksen, Jumalan armo riittää hänellekin. Kun mietin omaa elämääni, miten en löytänyt syvää suhdetta Jumalaan nuoruudessani, vaikka sainkin käydä hengellisissä tilaisuuksissa ja lauloin lauluja, myöhemmin maailma alkoi kiinnostaa minua siinä määrin, että aloin tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa. Kun tunnistin olevani monenlaisissa ongelmissa, aloin kaipaamaan Luojaani elämääni voimakkaasti. Silloin sain palata takaisin ja löysin halun palata ensirakkauteen.

Daavidin ja Jumalan suhde oli ainutlaatuinen. Kun lukee ensimmäistä ja toista Samuelin kirjaa, saa käsityksen Daavidin mielenlaadusta. Herra oli löytänyt mielensä mukaisen miehen. Hän tahtoi elää läheisessä suhteessa Jumalan kanssa. Daavid ymmärsi jo nuorena Samuelin voideltua hänet kuninkaaksi, kuinka suuren armon hän oli saanut. Koko hänen perheensä ei nähnyt hänessä mitään, mutta hänet valittiin, koska hänen sydämensä oli oikeassa asemassa Jumalaan. Hänen ylleen tuli Pyhä Henki, kun hänet voideltiin ja sen tähden hän menestyi kaikessa mitä hän teki. Vaikka häntä koeteltiin useita kertoja monella tavalla, hän pysyi uskollisena. Kun hänellä olisi ollut mahdollisuus tappaa Saul kahdesti, hänen yrittäessään tappaa Daavid, Jumalan pelko vaikutti hänessä, ettei hän käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Kun Daavid oli kruunattu kuninkaaksi, hän voitti monia sotia ja erään voiton jälkeen hän ei lähtenyt itse mukaan seuraavaan taisteluun, vaan jäi kotiin, jota seurasi aviorikos ja murha. Kun profeetta Naatan ilmoitti mitä tapahtuu tämän seurauksena, Daavid vuodatti sydämensä Jumalalle seuraavassa psalmissa:

Psalmi 51:3-8

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi. Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa. Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden.

Ennen kuin ymmärrämme ja näemme, kuka Jumala syvimmiltään on, että hän on pyhä, emme voi rakastua häneen syvästi. Mutta kun saamme ilmestyksen hänen pyhyydestään, näemme myös kuinka suuri hänen armonsa ja rakkautensa meitä kohtaan on! Siitä syntyy syvä side ihmisen ja Luojan välille. Silloin välitämme miten käytämme hänen nimeään, millaisen kuvan annamme Jumalan lapsena hänestä ja rakastumme häneen entistä syvemmällä tasolla. Jotain tällaista ajattelen olevan Daavidin suhteessa Jumalaan, se paljastuu näistä jakeista.

Psalmi 51:11-14, 17-19

Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä. Herra avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun ylistystäsi. Sillä sinä et halua uhria, sen kyllä antaisin, polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jeesuksen veren voiman, kaipaamme syvempään puhtauteen ja pyhyyteen, koska elävä ja toimiva Jumalasuhde toimii niin. Pyhä Henki vaikuttaa meissä halun päästä eteenpäin pyhityksessä. Kun Daavid täytettiin Pyhällä Hengellä hänen nuoruudessaan, hän ymmärsi, kuinka kallisarvoinen asia se oli. Siksi hän koko sydämestään anoi, ettei hän menettäisi yhteyttään Häneen, koska ilman sitä hän ei koskaan tahtoisi elää, niin paljon tuo suhde oli häntä auttanut! Pyhä Henki tahtoo rohkaista meitä jatkuvasti ja nostaa, kun epäonnistumme. Siksi meidänkin on todella tärkeää kunnioittaa häntä tottelemalla alttiisti. Rakkaus näyttää aina joltakin, koska se on aktiivista. Rakkaus ei ole todellakaan vain tunne, vaan myös toimintapa, siksi jos Jumalan lapset kokevat Jumalan rakkauden konkreettisesti, on todella luontevaa ylistää ja palvoa Jumalaa, kuten Daavid teki. Kun tunnemme olevamme rikkinäisiä, se ei ole este Jumalalle, koska monesti vasta silloin tahdomme antaa koko elämämme hänen käyttöönsä, ja sellaista Herra kunnioittaa.

Tahdon rohkaista sinua rakas lukijani elämään tänään syvässä suhteessa Jumalaan. Hän kaipaa olla sinun kanssasi. Kun opimme, että häntä aidosti kiinnostaa meidän pienetkin asiamme, opimme elämään läpinäkyvästi ja voimme olla hyviä esimerkkejä muille uskoville. Kun löydämme Jumalan sanan periaatteet ja tahdomme toimia niiden mukaan, tahdomme elää häntä kunnioittaen ja Jumalan siunaus on elämämme yllä. Tämänkertainen blogi kirjoitus jää viimeiseksi tänä keväänä, jatkan jälleen elokuussa. Siunattua kesää juuri sinulle 🙂

Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Miten suhtaudumme Jeesukseen

Ihmiselämän aikana tapahtuu monenlaisia asioita, välillä itketään ja välillä nauretaan. Jumalan lapsina meidän pitäisi muistaa haastavinakin aikoina se tosiasia, ettemme ole yksin. Kun ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa kohtaavat ongelmia, he kokevat aidosti epätoivoa ja tuskaa. Niin uskovatkin, mutta meillä on toivo, johon voimme ja kannattaa siirtää keskittymisemme: Jeesukseen. Kun törmäsin seuraavaan jaejaksoon ja mietin Jeesuksen elämäntehtävää, se alkoi puhuttelemaan. Toivottavasti seuraavat ajatukset saavat nostaa pääsi ja auttavat näkemään elämän Jumalan silmälasien kautta, jolloin Jumalan rauha saa täyttää sinua.

Luukas 7:18-23

Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle. Niin hän vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

Mihin jakeisiin jae 18 viittaa? Edelliseen jaejaksoon, jossa kerrottiin Jeesuksen herättäneen kuolleen pojan, jota ihmiset ihmettelivät. Miksi ihmeessä Johannes Kastaja, joka oli itse todistanut, että Jeesus on Jumalan Karista, joka tulee ottamaan pois maailman synnin, kysyi nyt, että oliko hän tuleva Messias? Mietitäänpä asiaa siitä lähtökohdasta, että Johannes oli joutunut vankilaan palvelutyönsä seurauksena. Hän oli alkanut epäilemään, koska paholainen yritti saada hänet luopumaan toivosta valheiden kautta. Hän alkoi miettimään, miksi Herra on sallinut palvelijansa joutua vankilaan, jos Jeesus on Messias? Jokaiselle tulee epätoivoisia hetkiä, jolloin alamme epäilemään Jumalan uskollisuutta ja hyvyyttä itseämme kohtaan.

Luukas 4:17-21

Ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistaman evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. Silloin hän alkoi puhua heille: Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.”

Jeesus luki siis tarkoituksella Messiaan ohjelmajulistuksen synagogassa oleville ja vakuutti sen jälkeen, että hän tietää täsmälleen olevansa Messias, jonka ohjelmajulistuksen hän oli juuri lukenut. Hän tuli täyttämään sen, se oli hänen dna:ssaan, mutta hän ei ollut poliittinen Messias, jota kansa odotti, vaan kärsivä Messias, joka tuli vapauttamaan ihmiset synnin vallasta! Ongelma oli vain siinä, että israelilaiset odottivat ja toivoivat poliittista voimahallitsijaa. Ketä varten Jeesus sitten tuli maailmaan? Kaikkia niitä varten, jotka kipuilemme sisäisten haavojemme kanssa, sanoen esimerkiksi näin: Riitänkö ja kelpaanko minä?

On todella lohduttavaa, että Jeesus tuli julistamaan pelastussanoman kaikille ihmisille, jotka ovat synnin siteissä. Siihen tarvittiin Pyhän Hengen voitelu, joka vaikutti hänessä koko hänen elämänsä aikana. Ensin ihmisten piti tulla tietämään, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan heitä, vaan kertomaan ilosanoman Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Miksi ilosanoma piti julistaa nöyrille? Koska ylpeät eivät vastaanota sitä, vaan ne, jotka kokevat heikkoutta ja tiedostavat oman avuttomuutensa Jumalan edessä, kokevat tarvetta muutokselle. Eikö ole ihanaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan kaikki vangitut?

Moni ihminen on vankilassa kaltereiden tällä puolella. Joskus synti saa uskovatkin niin pauloihinsa, ettei niistä omin voimin voi päästä irti. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä suhteessa Jumalaan ja itseen ja myös läheisiä, joille uskaltaa kertoa omista ongelmista. Sitten on hengellisesti sokeat ja fyysisesti sokeat. Kaikki heidät Jeesus tahtoo vapauttaa. Evankeliumilla on sellainen vaikutus, että se avaa silmät näkemään todellisuuden. Jumala tahtoo tänäänkin parantaa ja näin osoittaa, että hän elää. Moni sorretuksi itsensä kokeva ihminen on lamaantunut häpeään, eikä tiedä kuka voisi auttaa. Juuri heitä Jeesus etsii ja tahtoo käyttää hänen omiaan kohtaamaan heitä.

Kun ihminen saa ilmestyksen Jumalan rakkaudesta, hän alkaa ymmärtämään evankeliumin dynamiikan: Jeesus tuli langennutta ihmistä varten, joka rikkoo itseään alituisesti, ilman todellista vapauttajaa! Juuri tällaista Kuningasta me tarvitsemme.

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska miellä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Eikö ole lohduttava jaejakso? Jeesus ei ole ankara niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa, hän on hyvin empaattinen niitä kohtaan, jotka tiedostavat olevansa rikki ja ilmaisevat tarvitsevansa häntä vilpittömästi. Jeesus istuu nyt valtaistuimella ja me saamme lähestyä pyhää Jumalaa sen tähden, että Jeesus on sovittanut meidät ja hänen puhtautensa luetaan meidän eduksemme, se on suurta armoa! Voit siis tänäänkin tehdä päätöksen ylistää Jumalaa Jeesuksen kalliista sovitustyöstä ja kokea armon ja syvän rauhan. Ole siunattu 😀

Scandal of Grace

Hei. Tyttöystäväni linkkasi minulle todella koskettavan blogikirjoituksen whatsupissa ja kun luin sen kaikessa rauhassa, totesin sen luettuani, ettei se ollut muuta kuin armon skandaali. Mies oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta ja sitä seuraa todella vaikeat ajat perheelle. Mutta sen sijaan, että vaimo jättäisi miehensä ja osoittaisi käytöksellään, ettei siedä enää häntä, hän on päättänyt jäädä. Se on armon vaikutusta, jota tämä maailma ei tunne. Maailma sanoo suoraan, että hylkää ja tuomitse ja halveksi ihmistä, joka ei ansaitse sinua.

Ei, kyseessä ei ollut tapaus, jossa vaimo pelkää miestään väärällä tavalla ja alistuu hiljaiseen kapinaan, vaan he ovat kommunikoineet paljon, mies on katunut syvästi tekojaan ja kantaa seuraukset käyttäytymisestään. Helppoa elämä ei varmasti tule olemaan, mutta Jumala on lähellä niitä joilla murtunut sydän. Hän on luvannut apunsa kaikkiin elämäntilanteisiin, olivat ne kuinka pelottavia tahansa. Ja Jumala kääntää negatiivisetkin asiat meidän parhaaksemme!

Markus 2:1-12

Muutamia päiviä myöhemmin Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun hänen kuultiin olevan kotona, väkeä kokoontui niin paljon, etteivät ihmiset mahtuneet edes oven edustalle. Ja hän puhui heille sanaa. Samaan aikaan Jeesuksen luo oli tulossa neljä miestä, jotka kantoivat halvaantunutta. Kun he eivät väentungoksen takia voineet päästä Jeesuksen luo, he purkivat katon siltä kohdalta, missä hän oli. Aukon tehtyään he laskivat alas vuoteen, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tiesi heti hengessään, mitä he mielessään ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi te sellaista ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi – hän puhui nyt halvaantuneelle – minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Mies nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden. Kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Meidän on oikeasti hankala samaistua tähän tilanteeseen, koska elämme aivan erilaisessa kulttuuriympäristössä kuin yli kaksi tuhatta vuotta sitten eläneet juutalaiset, mutta jotakin voimme varmasti oppia tästä jaejaksosta. Jeesus joka tunnettiin ihmeistään ja siitä, kuinka empaattinen hän oli, keräsi helposti ihmisiä luokseen. Hän ei toiminut kuten kirjanoppineet ja fariseukset, jotka halusivat esiintyä hengellisinä johtajina ja kerätä mainetta omalle nimelleen ja ennen kaikkea osoittaa omalla vaelluksellaan, että ovat oikeaoppisia juutalaisia. Jeesus opetti, että siinä kulttuuriympäristössä tuli kunnioittaa Mooseksen lakia, kuten hänkin teki, mutta vaeltaa lain hengessä, olemalla nöyrä Jumalan edessä.

Jakeet 1-5 kuvaavat minulle tilannetta, jossa Jeesus tahtoi opettaa Jumalan sanaa kuulijoille ja huomioida halvaantunut mies sekä hänen kantajansa. Jeesus tiesi tarkasti, että Taivaan Isän tahto oli, että hän opetti Jumalan sanan periaatteita ja paransi sairaita. On vaikuttavaa lukea, että halvaantuneen kantajat uskoivat Jeesukseen siinä määrin, että päättivät purkaa katon siltä kohtaa ja laskea halvaantunut Jeesuksen eteen. Minua puhuttelee se, että Raamattu sanoo kantajista näin: ”…Jeesus näki heidän uskonsa.” Se kuvasti sitä, että nämä miehet näkivät Jeesuksen Jumalan Poikana, he tunnustivat hänen auktoriteettinsa purkamalla katon ja laskemalla sairaan hänen eteensä.

Jakeen viisi loppuosa on valtava skandaali, myös paikalla oleville kirjanoppineille: …hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Miksi Jeesus puhuttelee halvaantunutta pojaksi? Ja miksi oli tärkeää lausua hänelle, että hänen syntinsä annetaan hänelle anteeksi? Sen tähden, että Jeesus tuli sillä läheiseksi, sen lisäksi sana kuvaa Jumalan rakkautta häntä kohtaan ja jotta mies voisi paremmin vastaan ottaa parantumisen, hänen täytyi tiedostaa, ettei sairaus johtunut hänen synneistään, vaan että hän saa kokea Jumalan armon!

Seuraavissa jakeista voimme lukea kuinka kirjanoppineet reagoivat: he pitivät Jeesuksen sanoja Jumalan pilkkana. Jeesus tiesi mitä he ajattelivat ja osoitti, ettei hän alistunut ihmisten arvostelun edessä: Hän tiedosti oman identiteettinsä Jumalan Poikana, joka oli tullut pelastamaan ja parantamaan. Jeesus kohtasi myös halvaantuneen uudelleen ja rohkaisi miestä nousemaan ja lähtemään kotiinsa uskoen parantumiseen. Ja näin myös tapahtui. Jeesus hiljensi vastustajansa ja Jumala sai kaiken kunnian ja ylistyksen siitä, että halvaantunut sai kokea Jumalan armon ja rakkauden hyvin konkreettisella tavalla. Ihmiset, joita oli reilusti paikalla saivat todistaa miten Jumalan armo ja rakkaus kohtasi juuri tuota miestä. Jeesus tahtoi näin opettaa konkreettisella tavalla, että hän on Israelin tuleva Messias, joka on tullut sairaita ja eksyneitä varten! Hän käytti ihmeitä kutsumaan ihmisiä hyväksymään hänet myös elämänsä Herrakseen, ei vain katselemaan ja ihastelemaan hänen puheenlahjojaan ja ihmeitään.

Jeesus tahtoo tulla läheiseksi ihan jokaiselle henkilökohtaisesti. Hän ei tahdo olla vain pieni lapsi seimessä tai hieno opettaja, vaan ennen kaikkea elämämme Kuningas, jota palvomme kokosydämisesti. Silloin Jumalan rakkaus ja armo on vaikuttanut meidän elämiimme voimallisesti. Oikein siunattua viikonloppua 😀

Suhde evankeliumiin

Morjens! Näytti jo pahasti siltä, ettei mieleeni tulisi mitään kirjoittamisen aihetta viikonlopun aikana, kunnes sunnuntaina näin instagramissa frendini päivityksen, jossa hän kertoi uskostaan Jeesukseen avoimesti. Hän koki tarvetta kirjoittaa aiheesta sen tähden, että hänen opiskelijafrendit saisivat tietää, miksei tämä nuori aikuinen käy esimerkiksi baareissa. Seuraavaksi menin uskotv:n arkistoon ja törmäsin siellä Samuel Tedderiin. Hän on tulossa pääsiäisen ajaksi meille Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan puhumaan Galatalaiskirjeestä, jota odotan todella mielenkiinnolla. Aloin kuuntelemaan hänen puhettaan, joka oli pidetty Äänekoskella, mitä ilmeisimmin tämän vuoden puolella. Pakko myöntää, etten tohtinut kuunnella kuin alkua, kun kuulin hänen käsittelevän tässä opetuksessa myös Galataiskirjettä, joten päätin lopettaa kuuntelemisen ensimmäiseen raamatunkohtaan, jotten kuulisi samaa opetusta ennakkoon, jonka hän tulee Seinäjoella pitämään.

Seuraavaksi päätin katsoa God’s not dead 2 leffan ja nämä kaksi edellä mainittua sekä tuo leffa yhdessä saivat minut haltioitumaan tästä aiheesta, jonka pitäisi olla meille uskoville tärkeä ja rakas. Voin täysin varauksettomasti suositella jokaiselle Jumalan lapselle tuota elokuvaa, niin rohkeasti siinä puolustetaan evankeliumia! Tästä pääsemmekin ehkä monellekin tuttuun, mutta todella tärkeään jakeeseen, jonka Samuel taisi mainita olevan Roomalaiskirjeen avainjae:

Roomalaiskirje 1:16

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikalaiselle.

Psalmi 40:10-11

Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani, sinä Herra, sen tiedät. Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelatusteoistasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

Eikö ole aika hämmentävää, miten voimallisen kuvan Daavid maalaa yllä olevassa Psalmissa? Hän eli lähellä Jumalaa, hän profetoi Jeesuksen kärsimyksistä (Psalmi 22) ja nämä kaksi kohtaa yhdessä maalaavat sellaisen kuvan, ettei kenenkään Jumalan lapsen pitäisi hävetä ilosanomaa Jeesuksesta! Miksi Daavid koki näin voimakkaasti ilosanoman merkityksen ennakolta, kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi?

Psalmi 32:1, 5

Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kaikki siis lähtee siitä, että on itse saanut kokea saaneensa paljon anteeksi Jumalalta. Kyse on pyhän, oikeudenmukaisen Jumalan kädenojennuksesta ihmiskunnalle, joka on tuhoutumassa ilman evankeliumin ilosanomaa. Eihän kukaan voi hänen edessään sanoa: En minä ole syntiä tehnyt, minä olen täydellinen. Raamattu kutsuu tällaisia ihmisiä valehtelijoiksi, joissa totuus ei voi pysyä. Kun olemme saaneet kokea, että Jumala on armahtanut meitä, me emme tahdo jäädä paikoillemme. Jos kerran iloitsemme sydämestämme pelastuksesta, silloin emme häpeä sitä koskaan, vaan tahdomme kertoa siitä kaikille!

1 Korinttolaiskirje 1:18

Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Kuten näemme, sanoma rististä jakaa ihmiset. Ei ole olemassa harmaata aluetta, vaan olemme joko vastaan Jeesuksen ristiä tai sen suojissa. Jokainen ihminen valitsee puolensa, onko Jumalan puolella vai vastaan, suhtautumalla Jeesuksen sovitustyöhön: joko hyväksyy sen ja saa armon tai hylkää sen ja kärsii todella ikävät seuraukset. Kyse on siis henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jota uskovien ei koskaan pitäisi hävetä, vaikka siitä olisi seuraamuksia esimerkiksi oikeusistuimen edessä. Meidän ei pitäisi koskaan hävetä suhdettamme Jumalaan ja hänen ilosanomaansa.

Miksi? Sen tähden, että ainoastaan se tuo pelastuksen ja tahdomme lähimmäistemme tietävän, että on mahdollista löytää pysyvä rauha ahdistustenkin keskellä. Vaikka olemmekin Jumalan lapsia, ei se tarkoita, ettei meillä olisi hankalaa. Kyse on siitä, miten suhtaudumme niihin. Kun katsoin tuon God’s not dead 2 elokuvan, yksi kohtaus on puhutellut minua erityisesti. Siinä opettaja joutui vaikeuksiin, kun hän vastasi yliopiston historian tunnilla Jeesusta koskevaan kysymykseen ja häntä pyydettiin esittämään anteeksi pyyntö käyttäytymisestään ja lopettamaan puhuminen Jeesuksesta koulussa. Hän päätti, ettei hän koskaan voisi kieltää identiteettiään Jumalan lapsena, vaikka sillä olisi ikäviä seurauksia. Hän osoitti päätöksellään, ettei pelko ohjannut hänen käyttäytymistään, vaan luottamus Jumalaan.

Ihmiset, joilla on vakaa usko hankalissakin olosuhteissa; syvä rauha silloinkin, kun muut lamaantuvat ja perääntyvät, ovat todellisia johtajia riippumatta asemastaan, koska he tuovat toivoa ihmisille, jotka ovat samankaltaisissa tilanteissa. Haluammeko, että meidät muistetaan ihmisinä, jotka elivät uskonsa todeksi ja olivat positiivisia, kiitollisia, optimistia ja osoittivat luottavansa Jumalan hyvyyteen ja uskollisuuteen silloinkin, kun olosuhteet olivat vastaan? Jos uskomme ei näy käytännössä, mitä hyötyä siitä oikeasti on?

Jaakob 2:20

Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?

Kyse on siitä, että uskomme kantaa hedelmää, joka todistaa, että uskomme toimii. Se vaikuttaa asenteissa, sanavalinnoissa, tahtotilassa. Sen kuuluu näkyä, jotta muut voisivat nähdä sen ja alkaa haluamaan sitä. Jos uskomme toimii käytännössä, se alkaa kiinnostamaan niitä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta. Jos me emme tahdo hävetä Jeesusta työ- tai opiskelupaikallamme, se alkaa näkymään tilanteina, joissa saamme tunnustaa Jeesuksen herruuden elämässämme. Ja ihmiset ihailevat salaa luottamustamme näkymättömään Jumalaan.

Tehkäämme siis tärkeä päätös tänään antaa koko elämämme Jumalan käyttöön, jokainen osa-alue, niin että Jumalan valtakunta voisi kasvaa meidänkin vajavaisten ihmisten kauttakin! Siunausta 😀

Asenne ja sitoutuminen

Kun katsoin viime sunnuntaina miesten jääkiekon olympiafinaalia, korvaan tarttui seuraava kohta:

”Iljaa ei kiinnosta pätkän vertaa” Oskari Saaren kommentti Ilja Kovaltsukin puolustusmoraalista olympiafinaalissa Saksaa vastaan.

Asenteen merkitys heijastuu suoraan tulokseen. Jos johtaja osoittaa välinpitämättömyyttä, se tarttuu helposti kaikkiin, jotka pitävät häntä esikuvanaan.

Filippiläiskirje 2:1-4 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi olemalla samaa mieltä. Liittäköön teidät yhteen keskinäinen rakkaus, sopu ja yksimielisyys. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne. Älkää huolehtiko vain omasta edustanne, vaan toistenkin parhaasta.

Jakeet yksi ja kaksi tiivistävät osuvasti kenen tulisi ohjata Jumalan lapsia. Kristuksen esimerkki nöyryydestä, rohkaisemisesta, seurakunnan yhteen hitsaamisesta ja rakkaudesta. Siinä on opeteltavaa koko loppuelämäksi ihan jokaiselle. Se vaatii lujan päätöksen antautua seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja oikealla asenteella.

Jumala ei sano jakeissa kolme ja neljä, ettemme koskaan saisi ajatella omaa parastamme, mutta meidän tulee ottaa myös lähimmäisemme huomioon. Hän ei tarkoita, ettemme saa sanoa ”ei” koskaan yhdellekään ihmiselle, joka pyytää meiltä palvelusta. Saamme ajatella omia voimavarojamme ja jos emme kykene sillä hetkellä pyydettyyn asiaan, voimme rakkaudessa sanoa ”ei”. Mutta jos vaikuttimena on itsekäs luontomme, joka ei halua auttaa toista vaikka se olisi mahdollista, silloin meidän kannattaa katsoa peiliin ja opetella nöyryyttä. Tätä voimme jälleen opetella päivittäin, onko meillä millainen asenne, kun meiltä tullaan kysymään apua?

Filippiläiskirje 2:5-8 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Olkoon teilläkin se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella. Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen. Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka.

Kristuksen itse nöyryytys – siitähän näissä jakeissa on kysymys – hän ei ajatellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta! Ajattelemmeko me samoin? Olemmeko valmiit palvelemaan muita oikealla asenteella? Asenteemme vaatii työstöä jatkuvasti: Kun kohtaamme haasteita, tilanteita, joissa joudumme epämukavuusvyöhykkeellemme. Jeesuksen asenne oli juuri tällainen: hän päätti tulla tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti. Rakkautta ei voi koskaan pakottaa. Se tulee luonnostaan ja vapaasta halusta. Koska Jumala on rakkaus ja Jeesus on täydellinen kuva Jumalasta (Heprealaiskirje 1:2a Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”…), hän osoitti meille pysyvän periaatteen.

Mikä parasta, Jeesus ei tyytynyt olemaan korkea-arvoinen ylhäinen, jota kaikkien tuli nöyristellä, vaan hän tuli ihmiseksi ja kohteli arvostaen kaikkia syntisiä. Siksi häntä kutsuttiin syntisten ystäväksi. Tulee päivä, jolloin kaikki ihmiset palvovat häntä, silloin hän tulee kuninkaana, eikä palvelijana. Hän osoitti heille, että Jumala tahtoi päästä yhteyteen heidän kanssaan ja osoitti, miten häntä tulee seurata. Hän ei tullut siis tuomitsemaan, vaan julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja ihmisiä kutsutaan sinne sisälle. Kun ihmiset näkivät, ettei heitä ensimmäisenä tuomittu heidän vajaamittaisuuksiensa tähden, he ymmärsivät kuinka suuri Jumalan armo on. Se sai aikaan elämänmuutoksen myös asenteessa: Ihmiset tahtoivat tehdä Jumalan tahdon mielellään.

Oletko huomannut, että asennettamme koetellaan säännöllisesti? Kun tulee hankalia olosuhteita kysymys kuuluu, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja kehen laitamme toivomme ja luottamuksemme? Jos opimme luottamaan vain omaan kykyymme ratkaista asiat, ahdistus lisääntyy, kun kohtaamme olosuhteita, joihin emme pääse käsiksi omin avuin. Silloin voimme oppia, että ainut kehen todella ja lopulta kannattaa luottaa on Jumala. Hän tuntee meidät. Hän seisoo rinnallamme silloinkin kun pelottaa ja masennus kalvaa. Hän odottaa hienotunteisesti sitä, että annamme hänelle oikeuden ottaa koko elämämme hallinnan. Silloin voimme kokea rauhaa, vaikka olosuhteet näyttäisivät todella pahoilta. Miksi? Koska Herra on Jumala, joka voi vuoret siirtää! Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen kapasiteettinsä on miljardi kertaa suurempi kuin meidän, jotka olemme hänen luotujaan. Me emme ole jumalia, me olemme rajallisia. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän ylittää järkemme ja osoittaa aina, että hän tahtoo meidän parastamme. Joskus Jumalan paras on eri kuin se, mitä me tahdomme. Mutta aikaa myöten ymmärrämme, miksi kannatti odottaa ja luottaa kärsivällisesti häneen.

Sitoutuminen liittyy oleellisesti oikeaan asenteeseen.

Välillä seurusteleva pari tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Aina ei tarvitse puhua. Silloin kun toinen on nukkunut huonosti, esimerkiksi alle kuusi tuntia, on todella tärkeää olla hiljaa. Aina toinen ei jaksa puhua ja kuunnella aktiivisesti, ja sitä kannattaa todella kunnioittaa. Jokainen tarvitsee välillä hiljaisuutta, eikä se ole todellakaan negatiivinen asia. Aivan eri asia toki on mykkäkoulussa oleminen. Kun oppii tuntemaan toista ja ymmärtää, ettei toinen välttämättä juuri nyt jaksa puhua, on rakkautta ymmärtää olla itse hiljaa. Asiat voi puhua vähän myöhemminkin. Välillä parasta sitoutumista ja kunnioitusta on tarjota syli, jossa tyyntyä.

Sitoutuminen näyttää myös siltä, että tyttöystäväni ei ole huutanut, nalkuttanut tai nälvinyt minulle kaikkien niiden kuukausien ajan, kun olemme tutustuneet toisiimme. Kun olen erehtynyt sanomaan jotain ajattelemattomasti ja pahoittanut hänen mielensä, hän on päättänyt vain olla hiljaa. Kun sitten kävimme läpi tilannetta ja ymmärsin pyytää anteeksi, hän kertoi tilanteen omasta näkökulmastaan. Minä pyrin ottamaan hänet paremmin huomioon ja osoittamaan rakkauttani hänelle uskollisesti.

Jeesuksen esimerkin nojalla suosittelen meille kaikille antautumista Jumalan tahtoon, oikea asenne seuraa tuota päätöstä. Me johdamme elämäämme ja kannamme niistä vastuun. Siksi on todella arvokasta luottaa Jumalaan, joka on vailla vertaa! Siunausta 😀