Ikuisuus

Olen prosessoinut tätä kirjoitusta pitemmän aikaa kuin muita yleensä. Syykin on selvä: Aihe on erityisen tärkeä, koska jokainen ihminen kohtaa sen elämässään väistämättä jonakin päivänä, jota kukaan ei ennalta tiedä. Aihe voi tuntua ahdistavalta, riippuen siitä millainen suhde itse kullakin on Jumalaan. Jos sinä rakas lukijani, olet vastaanottanut Jumalan armon elämääsi ja olet Jumalan lapsi, voit olla hyvällä mielellä: Sinua odottaa ikuisuus yhdessä Jeesuksen kanssa ja voit levätä hänen armossaan. Jos sinä rakas lukijani, et vielä ole vastaanottanut Jumalan armoa omaan elämääsi, suosittelen lämpimästi sitä koko sydämestäni. Silloin sinäkin voit luottaa siihen, että tuo suuri armo kantaa sinut perille, jossa saat kohdata Pelastajasi kasvoista kasvoihin.

Johannes 3:16-17

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.

Jeesus tuli jokaista syntistä varten, siis sinua ja minua varten. Ei ole olemassa ikuisuutta Jumalan luona ilman, että ihminen hyväksyy Jeesuksen elämänsä pelastajakseen ja Herrakseen. Tämä päätös jokaisen täytyy tehdä ennen kuolemaa, koska ikuisuus alkaa heti kun elämämme täällä päättyy. Olemmeko me valmiita ikuisuuteen tänään? Miten tänään tekemämme valinnat ja päätökset vaikuttavat siihen? Ymmärrämmekö Jumalan rakkaina lapsina vastuumme olla aidosti rakastavia ja empaattisia niitä kohtaan, joilla on monenlaisia haasteita elämässään? Saavatko he käsityksen Jumalan Isän rakkaudesta heitä kohtaan, kuten ihmiset Jeesuksen lähellä hänen eläessään maan päällä saivat?

Kyse ei ole vain siitä, että Jumalan lapset ”saarnaavat” ilosanomaa Jeesuksen täydellisestä sovitustyöstä, vaan meidän tulee tehdä se Pyhän Hengen vaikuttamina niin, että ihmiset näkevät elämämme todistavan myös siitä, että elämämme on tasapainossa: Olemme luotettavia ja rakastavia. Meidän tulee myös ymmärtää, että Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä myös niin, että kerromme mitkä ratkaisut kantavat hyvää hedelmää ja mitkä taas eivät. Silloin osoitamme välittämämme aidosti läheistemme ikuisuuden kohteesta. Totta, ketään ei voi pakottaa uskomaan Jeesukseen, mutta voimme ainakin tehdä oman osamme ja tehdä sen rakkauden hengessä.

Kun ikuisuus näkökulma on piirretty eteemme, voimme myös käsittää, ettei tätä maanpäällistä elämää kannata elää omia himoja seuraten, vaan kuunnella, mitä Jumala on suunnitellut elämällemme ja lähteä toteuttamaan sitä. Jos Jumalan pyyteetön rakkaus saa täyttää meidät, niin silloin voimme kohdata ihmiset Jumalan läsnäolosta käsin ja loistaa kirkasta valoa tähän pimeään maailmaan, joka kaipaa kipeästi aitoa kohtaamista.

Tovi sitten Pyhä Henki muistutti minua siitä, miten suuri siunaus minua kohtasi, kun asuin vuosia sitten Oulaisissa. Minulla ei ollut sinä juhannuksena mahdollisuutta lähteä juhannuskonferenssiin Keuruulle. Jos tuo tapahtuma on sinulle outo, kyseessä on helluntailaisten tapa juhlia juhannusta, johon vuosittain osallistuu monia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aivan pyytämättä kaksi ystävääni kertoivat, että he kustantavat matkani, ruokani ja majoitukseni. Se oli valtavan voimakas kokemus Taivaan Isän konkreettisesta rakkaudesta näiden veljien kautta! Helluntailaiset painottavat Pyhällä Hengellä täyttymisen merkitystä uskovan kasvussa ja itsekin ymmärsin, että tarvitsin sitä. Juuri tuona juhannuksena olimme lipputankorivistön luona parkissa, kun ohi käveli minulle ennestään tuntematon, harmaantunut Jumalan mies. Meni hetki aikaa, kun hän palasi luoksemme ja sanoi minulle: Jumala tahtoo sanoa sinulle, että se asia, mitä olen kauan rukoillut häneltä, se tulee tapahtumaan. Se kosketti syvälle sydämeeni. Tuosta hetkestä meni vielä arvioni mukaan yhdeksän pitkää vuotta kun seurakunnan nuortenillassa Kokkolassa sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja sen merkiksi puhuin uusin kielin. Jumalan sana oli toteutunut!

Miksi kerroin näistä kahdesta kokemuksesta teille? Sen tähden, että meidän teoilla on suuri merkitys ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän ikuisuuteen vaikuttaviin päätöksiin. Ilman näitä kahta ystävääni en ehkä olisi koskaan saanut tavata tuota Jumalan sanansaattajaa, joka rohkaisi minua sydänjuuria myöten. Ja kuka tietää, jos olisin katkeroitunut Jumalalle ajan saatossa, kun kaikilla muilla on tuo kielilläpuhumisen lahja, mutta ei minulla.

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Kun lukee yllä olevan jaejakson, tulee mieleen kysymys: Olenko minä kohdellut ihmisiä niin kuin rakastava Isä tahtoo? Tahdonko olla hänen käytettävissään, vai jääkö minulta huomiotta tilanteet, jossa voin välittää viestin häneltä? Voimme tänään jokainen miettiä omaa suhdettamme Jumalaan ja sitä, että voisimmeko me olla siunauksen välikappaleena, niin että läheisemme todella tuntisivat, että he ovat aidosti rakastettuja. Se voisi muuttaa jonkun ihmisen elämän, koska rakkaus ei jätä ketään kylmäksi. Rakkaus vetää puoleensa ja saa ihmiset kaipaamaan itselleen sitä, minkä näkee loistavan elämästämme. Biisi, joka on puhutellut sydäntäni paljon on AOC:n Ikuisuus. Siinä tiivistyy loistavalla tavalla sanoma, joka saa meidät miettimään, mikä on tällä hetkellä tilanteemme ikuisuus näkökulmasta. Käy tsekkaa se youtubesta. Siunausta elämääsi.

Tietoinen synti Jumalan lapsen elämässä

Heprealaiskirje 10:26-31

Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

Kun heräsin sunnuntaina ja aloin rukoilemaan, yllä oleva raamatunjakso alkoi polttaa sydäntäni. Se kumpusi syvältä ja koin, kuinka moni on jäänyt välille: tehnyt kompromisseja ja ajautunut pois rakastavasta Jumalasta. Se mursi sydäntäni ja varoitti siitä, etten itse alkaisi tehdä kompromisseja synnin kanssa. Jumalan pelko varjelee kompromissien tekemiseltä, koska se muistuttaa meitä synnin seurauksista, jos emme tahdo tehdä heti parannusta. Sen sijaan ne, jotka vilpittömästi kunnioittavat Jumalaa, antautuvat hänelle päivittäin ja valitsevat tunnustaa ja hyljätä syntinsä, joita he tekevät elämässään. Silloin synti ei pääse sitomaan ja pysäyttämään etenemistä kohti voittopalkintoa, päästä näkemään kasvoista kasvoihin Mestarimme. Jos sanomme, että olemme Jeesuksen seuraajia, meidän elämä kyllä näyttää onko se fakta. Tarvitsemme syvää juurtumista, niin ettei meitä saa irrotettua Jumalasta.

Jos edes vajavaisesti ymmärrämme, millä hinnalla Jeesus on meidät ostanut itselleen synnin ja paholaisen vallasta, tahdommeko elää synnissä? Mielestäni vastaus on ei. Mutta kuitenkin niin helposti emme ymmärrä tuota hintaa. Mieti sitä, joku on panostanut koko elämänsä siihen, että sinä ja minä, jotka olemme orjia, maksaa todella kalliin hinnan ja tahtoo, että opimme elämään uudessa identiteetissä, eikä orjan vanhassa. Niin Jumala teki. Ainoa, joka voi kirkastaa tämän totuuden meille on Pyhä Henki. Ilman ilmestystä siitä, miten toivottomassa jamassa olimme ennen syntiemme sovitusta ja anteeksiantoa, emme voi ymmärtää, miten kallisarvoisia olemme elävälle Jumalalle. Jos Pyhä Henki saa kirkastaa meille sen faktan, että olemme äärettömän kallisarvoisia Jumalalle, sitä seuraa halu kunnioittaa, totella ja seurata Jumalaa. Jos niin ei tapahdu, silloin emme osaa arvostaa Jeesusta ja sitä merkittävää työtä, jonka hän on edestämme tehnyt. Jos ajaudumme pikku hiljaa pois Jumalan yhteydestä, se murtaa hänen sydämensä.

Jos saamme ilmestyksen siitä, että synnin kanssa ei ole leikkimistä, vaan tahdomme oppia noudattamaan Jumalan tahtoa koko sydämestämme, silloin synnin valta elämässämme sulaa pikku hiljaa. Sitä on mielestäni pyhitys, johon Herra tahtoo meitä opettaa ja johtaa. Emme siis suhtaudu välinpitämättömästi syntiin ja sen seurauksiin. Miksi? Koska heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää yhtä sanaa siitä, mitä tapahtuu, jos valitsemme kompromissin synnin ja paholaisen kanssa, sen sijaan, että valitsemme olla kuuliaisia Jumalalle: Silloin me tallaamme Jeesuksen jalkojemme alle. Miksi tämä asia on niin vakava, että siitä pitää kirjoittaa kokonainen jaejakso? Eikö juuri siksi, että me oppisimme vihaamaan syntiä, koska Jumalakaan ei hyväksy syntiä. Jos olemme hänen lapsiaan, meidänkin tulee ajatella samoin kuin taivaallinen Isämme.

Heprealaiskirje kertoo kuinka paljon parempi on se uusi liitto, jonka Jeesus sai aikaan, verrattuna vanhaan liittoon, jossa oli vain varjo siitä, mitä Jumala tahtoi antaa kansalleen. Vanha liitto perustui uhreihin, joiden tarkoitus oli kiinnittää israelilaisten sydämet Jumalaan ja saada heidät näkemään, että vain yhteydessä häneen he menestyivät. Sen sijaan monet eivät ymmärtäneet, että kyse oli sydämen halusta tehdä Jumalan tahto, vaan he päättelivät, että kyse on suorituksesta ja sen tähden he julistivat Moosekselle, että me pidämme lain, jonka Jumala antaa. Kun sitten tuli hankalia tilanteita, joissa heidän lupaustaan koeteltiin, he eivät enää tahtoneet pysyä uskollisina, vaan valittivat ja olivat valmiita hylkäämään Jumalan.

Se kuvaa kristityn vaellusta: Olemmeko me valmiita pysymään uskollisina Jumalalle silloinkin, kun on hankalaa vai annammeko periksi ja olemme tottelemattomia. Uhrit, joita israelilaisten täytyi tuoda Jumalalle, tunnustaa ja hyljätä syntinsä olivat vain esikuvaa Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista:

Heprealaiskirje 9:13-14

Jos kerran pukkien ja härkien veri ja hiehon tuhka saastuneiden päälle vihmottuna pyhittää ulkonaiseen puhtauteen, kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Jos Pyhä Henki saa meidät näkemään todellisuuden, että ilman Jeesusta meillä ei ole mitään toivoa pelastuksesta, niin tahdomme irtisanoutua epäjumalista. Tämän päivän epäjumalat näyttävät aivan toisenlaisilta kuin vuosisatoja ja –tuhansia sitten israelilaisten elämissä. Idoli. Se on tämän päivän kieltä. Jos joku asia tai ihminen vie sen paikan ihmisen elämässä, joka kuuluisi oikeutetusti elävälle Jumalalle, silloin siitä on tullut epäjumala minun arvioni mukaan. Sitä mitä me palvomme, se on meille tärkeä, vaikka emme sitä myöntäisi. Siellä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Ja sitä mille vuodatamme sydämemme, siinä on kyse jumalanpalveluksesta: Joko epäjumalalle tai elävälle Jumalalle. Palvonta on aina hengellistä, joten jos sanomme, ettemme ole hengellisiä ihmisiä, se on valhe.

Heprealaiskirje 10:12-14

Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.

Jeesus hallitsee. Se on todellisuutta jo taivaassa. Kun Jumalan lapset päättävät kunnioittaa häntä ja olla kuuliaisia, silloin me saamme nähdä hänen valtaansa myös täällä maan päällä. Jos ymmärrämme sen, että Jumala odottaa, että meillä on halu kasvaa Jeesuksen kaltaisiksi, me myös juurrumme häneen kiinni. Silloin synti ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan tuotamme elämällämme ylistyslaulun Jumalalle, joka rakastaa meitä! Tehkäämme päätös olla kuuliaisia joka päivä Jumalalle, joka on maksanut meistä todella kalliin hinnan! Ole siunattu 🙂

Saanko olla heikko?

Olen luonteeltani päämäärätietoinen, kilpailuhenkinen ja sinnikäs. Mutta välillä huomaan myös olevani arka. Kun saan jonkin tehtävän, tahdon tehdä sen erinomaisesti, se lienee hyvä asia. Toisaalta armollisuus meinaa unohtua silloin tyystin, kun tahtoo saavuttaa tavoitteen ja saada kehuja. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun huomaat, että olet väsynyt? Mitä jos väsymys jatkuu kauemmin kuin uskotkaan?

Huomasin alkuvuodesta kuinka aloin väsyä. Nautin työstäni ja teen sen täydestä sydämestä, pyrkien auttamaan ihmisiä omalla panoksellani. Sitten aloin huomaamaan, että työtehoni laski pikku hiljaa. Vaikka yritin ottaa rennommin, en vain meinannut palautua viikonloppujen aikana. Pyrin olemaan rehellinen läheisilleni tilanteestani. Tuli haasteellisia tilanteita työssä ja väsyin lisää. Kun olin tehnyt lujasti työtä, saanut ison onnistumisen ja kalenterini oli hetkeksi tyhjä, ajattelin, että nyt on sairasloman aika.

Kun heräsin päivänä, jolloin hain sairaslomaa ensimmäistä kertaa, huomasin väsymyksen todellisen määrän.

Rehellisesti ajattelin, että palaudun viidessä päivässä tästä väsymyksestä ja palaan töihin. Ei puhettakaan. Kroppa, muistikatkokset ja stressitaso kertoivat, että nyt kuule relaat. Aloin miettimään, miten tässä näin kävi. Aloin laskeskelemaan, milloin oireita on ilmennyt. En ollut kuunnellut itseäni, olin vain painanut, niin kuin hyvän myyntimiehen täytyy. Silloin kun on kiire aika, silloin mennään, eikä meinata. Silloin tehdään tulosta ja palaudutaan myöhemmin. Mitä jos palautuminen ei pääse tapahtumaan siinä määrin, kun tarvitset oikeasti? Silloin kuorma kasvaa, eikö totta?

Viime kesälomalla pelasin paljon frisbeegolfia, kun oli niin mainiot säät. Olisin tarvinnut ihan oikeasti aikaa pysähtyä, eikä jatkuvaa hikiliikuntaa, josta satun nauttimaan valtavasti. Kun palvelin kotiseurakuntani järjestämässä isossa tapahtumassa, Summerfestissä, huomasin, ettei vaan kykene. Oli hankalaa sanoa pastorille, etten jaksa palvella lauantai-illan päätilaisuudessa ja sen jälkeen jatkuvassa rukouspalvelu tilanteessa. Palauduin konferenssista muutamia päiviä ja kun palasin töihin elokuun alussa, huomasin, etten ollut palautunut kunnolla. Rakkaan tyttöystäväni ajatusta mukaillen: Joskus täytyy olla todella tylsää, eikä tehdä mitään, että palautuu.

Ruutin kirja 2:8-12

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen  kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”

Todella koskettava kuvaus. Miksi otin juuri tämän katkelman? Koska Booas kuvaa esikuvallisesti Jeesusta. Hän on niin armollinen muukalaiselle, joka on uhrannut paljon tullessaan anoppinsa kanssa maahan, sanoen vakaasti hänelle (1:16): Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Hän oli valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa palvellakseen anoppiaan ja jättämään jäähyväiset omalle perheelleen. Kun Jumala nyt tässä osoittaa armollisuuttaan hänelle Booaksen kautta, hän yllättyy.

Sitä armo saa aikaan. Me olemme tottuneet kokemaan, että kaikki pitää itse ansaita. Työelämässä ja monessa muussakin asiassa tuo lainalaisuus toimii. Mutta ei suhteessamme rakastavaan Jumalaan. Emme voi ansaita mitään hänen edessään. Hän on rakkaus ja vuodattaa armoaan meille ilman yhtäkään ansiota. Emme voi koskaan väittää, että olemme niin erinomaisia, ettemme tarvitse häntä. Jumalan mielisuosio vaikuttaa myös työelämässämme ja kaikissa muissa asioissa siinä määrin, että meidän tulee antaa kaikki ylistys ja palvonta hänelle, mitä meillä on tänään.

Kun me päätämme kunnioittaa Jumalaa elämällämme, hänen siunaus lepää yllämme. Se on myös lainalaisuus. Jääkaappini oven magneettikuvassa, jonka sain rakkaalta tädiltäni vuosia sitten, on todella osuva teksti: Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä (Sananlaskut 10:22).  Kun olin tyttöystäväni luona keittiössä näin ikkunasta ison kuusen, kun koin Pyhän Hengen nostavan tämän jakeen sydämelleni: Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.

On suurta armoa elämässäni saada asua juuri Seinäjoella. Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka tukevat minua tässä elämänvaiheessa. Kun sain muuttaa kaksi viikkoa sitten, minua auttoivat kolme rakasta uskon veljeäni, jotka olivat heti valmiita palvelemaan, kun kysyin heitä. Vaikka olen kokenut väsymyksen, ja edelleenkin olen sairaslomalla, enkä tiedä kuinka kauan se jatkuu, tiedän, että nyt on aika levätä Jumalan syleilyssä. Nyt minun ei tarvitse pinnistellä yhtään.

Jos sinä, rakas lukijani, koet väsymystä, ole rehellinen itsellesi ja pysähdy. Sinä itse tiedät, milloin tarvitset lepoa kaiken keskellä. Itse koen, että vaikka olisin useamman kuukauden pois työelämästä, tämä on vaihe, jonka Jumalani salli minulle, että oppisin lepäämään hänen lähellään, enkä yrittäisi niin paljon omassa voimassani. Työperäinen stressi voi viedä varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja siksi onkin tärkeää, että opimme lepäämään. Parasta terapiaa tässä vaiheessa minulle on tarjonnut rauha, jota olen saanut kokea uudessa kodissani. Se on Jumalan siunaus väsyneelle. Ole siunattu!

Napajäätiköt sulaa?

Viittaan otsikolla Terapian saman nimiseen biisin, jonka loppuriimi jäi soimaan päähäni: ”…napajäätiköt sulaa, esiin ihminen uskaltaa.” Kysymys: olemmeko me sellaisia ihmisiä, joille uskaltaa avautua kipeistä asioista, joista muille ei tulisi mieleenkään kertoa? Saako Jumalan Isän rakkauden aurinko sulattaa meidänkin vajavaisten kautta välittyä tähän maailmaan, joka ei sääli epäonnistuneita ihmisiä? Mieti mitä mieltä ihmiset ovat vankiloissa olevista ihmisistä, tai narkomaaneista? Annetaanko heille mahdollisuus uuteen elämään? Kuinka helposti mieleni ja sanani ovat olleet rikkinäisiä ihmisiä vastaan, Herra armahda minua! Minun tulisi rakastaa kaikkia ihmisiä, riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä mielestäni vai eivät. Jumala ei rakasta minua yhtään enempää kuin ketä tahansa hänen yhteydestään erossa elävästä, miksi en voi hyväksyä sitä helposti?

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jesaja 30:18

Oma prosessini on mennyt niin, että luin Raamatusta paljon Jumalan rakkauteenkin liittyviä jakeita, mutta se ei jostain syystä kovinkaan nopeasti tullut päästä sydämeeni. Esteenä uskon olleen lapsena kokemani hylkäämisen kokemuksen, kun en saanut oppia tuntemaan biologista isääni. Kun Taivaan Isä on saanut parantaa minua pikku hiljaa, se on vienyt minut ihaniin kokemuksiin hänen kanssaan, jossa saan ilmestyksen hänen rakkaudestaan. Ennen kuin saamme itse ilmestyksen Jumalan Isän rakkaudesta, emme ole kovin armollisia. Näin ainakin itse koen. Tuo yllä oleva jae viittaa minulle siihen totuuteen päivittäin, kun luen sen ääneen joka aamu. Uskon sen omaan elämääni, toivottavasti myös sinä uskot.

Roomalaiskirje 14:1-4

Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on hyväksynyt hänetkin omakseen. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Tunnetaanko Jumalan lapset siitä, että meidän lähellämme on oikeasti vapaus olla heikko? Vai tunnetaanko meidät siitä, että me osoittelemme sormella, emmekä näe tai tahdo tunnustaa omia heikkouksiamme? Mielestäni näiden jakeiden yksi pointti on se, ettei meidän tule olla riidanhaluisia. Sen sijaan, meidän tulisi pysyä tyynenä, jos joku haastaa meitä jonkin asian takia, sen kautta voimme kirkastaa Jeesusta, kun emme ole helposti provosoitavissa, vaan olemme kasvaneet kärsivällisyydessä.

Mihin haasteeseen näissä jakeissa viitataan, kun puhutaan vihannesta syövästä Jumalan omasta ja toisesta, joka syö kaikkea? Jos olen oikein ymmärtänyt, niin pakanat, jotka tulivat uskoon, olivat aralla tunnolla sen tähden, mitä he voivat syödä. Ennen uskoontuloaan he söivät epäjumalille uhrattua lihaa (katso 1. Korinttolaiskirje 8 luku, jos tahdot perehtyä aiheeseen) ja toiset kokivat olevansa vapaita syömään, koska epäjumalat eivät ole todellisia jumalia. Kyse on siis siitä, miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme rakkauden hengessä. Se luo tilaa luottamukselle ja avoimuudelle. Vai tahtoisitko sinä avautua jollekin, joka alkaisi myöhemmin piikittelemään sinulle asiasta, josta olet kertonut hänelle?

Toinen asia joka nousee mieleeni, on se, ettei meille kenellekään ole annettu oikeutta tuomita. Totta on, että meidän tulee arvioida mikä on hengellisesti tervettä, mutta siihen ei liity jatkuva oikeassa olemisen tarve. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme vilpittömästi, koska olemme saman Isän lapsia.

Roomalaiskirje 14:13-17

Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkäämme pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole sinänsä epäpyhää. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Kuinka helposti sanomme, ennen kuin mietimme mitä sieltä lipsahtaa. Meidän tulee harkita, mitä puhumme ja puhua sellaista, mikä ei vie toista kauemmas Jumalasta. Avainjae tässä jaksossa on jae 15. Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme epäitsekkäästi, kuten Jeesus teki. Jos olemme välinpitämättömiä käytöksemme seurauksista toisen elämään, olemme kovia, kylmiä ja itsekkäitä. Sen sijaan meidät tulee tuntea rakkaudesta, kärsivällisyydestä, empaattisuudesta ja joustavuudesta. Sellainen Jeesus on, ja sellaisia meistäkin tulisi kasvaa! Paavali tahtoo opettaa meille, että ruoka ei ole se pointti, vaan suhde Jumalaan. Se taas vaikuttaa käyttäytymiseemme ja asennoitumiseemme, joten ei ole kyse pienestä asiasta. Jos sisäistämme, että meidät on hyväksytty Jumalan armosta, meillä on rauha hänen kanssaan Jeesuksen ansiosta, silloin täytymme ilolla Pyhässä Hengessä, ja juurrumme häneen kiinni.

Rukoilen, että saisimme täyttyä Jumalan rakkaudella jatkuvasti Pyhän Hengen kautta, jotta elämämme todistaisi siitä, että elämässämme on korkeampi kutsu, joka heijastuu rakkautena ympärillemme. Tämä blogi kirjoitus jää nyt viimeiseksi joksikin aikaa, koska olen uupunut monellakin tavalla. En osaa sanoa, milloin jatkan kirjoittamista, ja kuinka usein näitä tulee tulevaisuudessa. Siunausta ja tsemppiä juuri sinulle.

Jumalan kunnioittamisesta

Hei. Tämänkertainen aihe nousi sydämelleni viime viikon aikana ja kun pari päivää sitten ajoin töihin, matkalla kuuntelin The Rainin Sotilas biisin. Se mursi sydämeni ja sain kokea kuinka paljon Jumala todella rakastaa ihmistä. Siitä syntyi tarve kunnioittaa häntä entistä kokonaisvaltaisemmin. Voit katsoa biisin videon tästä.

Olen toki kirjoittanut aiemminkin Jumalan kunnioittamisesta ja tiedostan, että se on yksi teema, mitä kannan aina sydämelläni, koska se sitouttaa minut suhteeseen Jumalan kanssa. Toivon, että saisin tuotua tällä kertaa jotain uusia näkökulmia aiheeseen, jotta se herättäisi minussa ja myös teissä – rakkaissa lukijoissani -halun rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa kokonaisvaltaisemmin.

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte.

Miten voimme vyöttää mielemme ja olla raittiita? Valvomalla omaa vaellustamme, siis sitoutua syvemmin Jeesukseen ja siihen identiteettiin, joita me saamme tänään olla Jumalan rakkaina lapsina. Miksi se on tärkeää? Koska sielunvihollinen yrittää saada meidät tavalla tai toisella keskittymään aivan epäoleellisiin asioihin ja viemään meidät pois Jumalan läheisyydestä. Silloin hän voi valehdella helpommin ja saada meidät uskomaan valheitaan. Mitä keinoja meillä on pysyä lähellä Jeesusta? Esimerkiksi kiittämällä häntä päivittäin suuresta armosta, että saamme olla sovitettuja, emme ole enää tuomittuja Jumalan edessä, koska hän näkee meidät Jeesuksen sovitustyön kautta! Jos alamme käsittämään Jumalan suuren armon ja rakkauden sydämissämme, ei siis vain pään tietona, emme koskaan tahdo palata elämään vanhalla tavalla, jossa rikoimme itseämme jatkuvasti.

1 Pietarin kirje 1:15-17

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Koska Jumalan lasten päämäärä on muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, meidän tavoitteemme on korkea: Olla pyhiä. Jokainen meistä tietää, ettei meistä itsessämme ole siihen koskaan, mutta juuri sen tähden Jeesus tulikin ihmiseksi ja eli täydellisen elämän, sovitti meidät syntiset Jumalan edessä ja sen perusteella me olemme pyhiä. Miten sitten voimme osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, kun tahdomme osoittaa olevamme kiitollisia hänelle armosta, joka peittää meidän syntimme? Elämällä kunnioittavassa suhteessa häneen jokaisen elämämme päivän matkalla ikuisuuteen hänen luokseen!

Paavalin kirje Tiitukselle 2:10-11

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.

Näyttää siltä, että armon kokeminen johtaa ihmisen kunnioittamaan Jumalaa. Sen seurauksena näemme elämässämme pyhityksen hedelmää: Emme tahdo elää maailman arvojen mukaan, jossa tyydytämme lihallisia himojamme, vaan sen sijaan itsehillintä, kärsivällisyys ja armollisuus heijastuu käyttäytymisestämme sekä asennoitumisestamme. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella sitten voisi olla arkipäiväiseen elämäämme, jos tahdomme elää kokosydämisesti Jumalalle?

Kun käsitämme, että oma elämäntilanteemme oli aiemmin sellainen, että olisimme ansainneet ajatusten, asenteidemme ja tekojemme tähden ikuisen eron Jumalasta ja nyt voimme vaeltaa yhteydessä häneen, sen tulisi vaikuttaa halun kertoa ilosanoma läheisille, eikö totta? Kun mietin sitä, että lähelläni on vielä ihmisiä, joista myös Jeesus on maksanut täyden hinnan ja hän tahtoo pelastaa heidätkin, tahdon oppia olemaan kuuliainen hänen äänelleen. Miltä se sitten voisi näyttää? Esimerkiksi siltä, että tilanteen salliessa kohtaan henkilökohtaisesti ihmisiä, joille tahdon kertoa avoimesti siitä eheytymisprosessista, joka sisälläni on saanut tapahtua. Voin tällä tavoin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat erilaisten synti riippuvuusten kanssa.

Matteus 5:13-15

Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallottavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Mielestäni Jumalan lasten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja sen tulisi näkyä siten, että me loistamme Jumalan rakkautta tähän kärsivään maailmaan, jossa monet ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusta elämäänsä. Jos tahdomme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, oppia tottelemaan hänen ääntään, kun hän tahtoo käyttää meitä, silloin voimme tuoda aivan toisenlaisen maun ihmisten elämään, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Rukoilen, että tekisimme päätöksemme elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi ja osoittaa kunnioitusta pelastajallamme! Ole siunattu.

Suuri armo: suuri hinta

Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.

1 Mooseksen kirja 3:6-7

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.

Roomalaiskirje 5:8

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.

Roomalaiskirje 5:9-11

Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.

Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.

Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?

Roomalaiskirje 12:1

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀

Kutsu pyhyyteen

Hei. Olin aikeissa kirjoittaa aivan jostakin muusta tänään blogiin, mutta kun tulin pesulta ja puin vaatteita, koin voimakkaan Pyhän Hengen kutsun mennä polvilleni Jumalani edessä. Koin olevani Herran valtaistuimen edessä, missä kaikki paljastuu. En voi astua hänen pyhään läsnäoloonsa omien tekojeni kautta, jotka ovat monesti likaiset. Sen sijaan, minulla on oikeus tulla Herran kirkkauden vaikutusalaan ainoastaan Jeesuksen ansiosta. Mieleeni alkoi nousta muutamia raamatunjakeita, jotka viittaavat otsikkoon. Koin oman pienuuteni Herran pyhyyden edessä ja sen, että yhdenkään Jumalan lapsen ei tulisi leikkiä synnillä tämän ajan keskellä, jottemme lankeaisi pois Jumalan tieltä ajan saatossa.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumala on asettanut sanansa jokaisen lapsensa parhaaksi, jotta voisimme tutkia rehellisesti sen peilin kautta, onko elämämme siinä mallissa, missä Kuninkaamme tahtoo. Jos päätämme olla rehellisiä sen valossa, mitä Jumala sanoo Raamatun kautta, tulemme oppimaan itsestämme ja Herrastamme. Jos taas yritämme peitellä mitä tahansa Raamattu näyttääkin, alamme välttelemään sen totuutta. Kuten huomaamme jakeesta kolmetoista, on kuitenkin täysin turhaa yrittää pitää kulisseja Jumalamme edessä.

Jos annamme lihallemme tilaa, se alkaa viemään toista tietä, mitä Isä tahtoo. Hän itkee lapsiaan, jotka eivät ymmärrä, että pyhityskutsu on todellinen. Miksi? Koska, jos annamme tilaa synnille, se vie meidät pikku hiljaa pois Jumalan läheltä. Kun olin rukouksessa, näin kuvan, jossa ihminen oli lähellä Jumalaa, sitten tuli yksi valinta, yksi kompromissi maailman arvojen kanssa, toisin sanoen synti, joka lähti viemään ihmistä pois Jumalan läheltä. Se oli todella surullinen ja musertava näky.

On todella tärkeää ymmärtää, ettei yksi lankeemus vie meitä kauas pois Jumalan luota, mutta asenteemme syntiin vaikuttaa siihen, teemmekö jatkossa kompromisseja vai tahdomme elää Jumalalle. Rukoilen, että ymmärtäisimme kuinka vakavien asioiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja tahtoisimme sitoutua pyhitykseen, jonka Jumala on todella tarkoittanut jokaiselle omalleen.

Jesaja 6:1-7

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Kuvattu näky Jesajan kutsusta on voimallinen. Sen dynamiikan voi aistia näistä jakeista. Kuinka suuri ja kunnioitettu onkaan Jumalamme, joka hallitsee! Mieti, että hänen valtaistuinsalissaan on taukoamaton ylistys ja palvonta, se ei lopu koskaan. Jotain tilanteesta kertoo Jesajan reaktio. Se kuvastaa tilannetta, jossa tunnustamme reilusti omat heikkoutemme ja syntimme ja anomme Jeesuksen veren puhdistusta sydämiimme ja saamme kokea, että hän on pyhä Jumala. Kun me ymmärrämme, että Jumala on kunnioitusta herättävän pyhä, meillä tulee jano päästä lähemmäs häntä. Pyhyys saa meidät janoamaan häntä ja antautumaan hänelle.

Jesaja 6:8

Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?
Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Jumalan lasten on tärkeää ymmärtää, että silloin kun me tulemme tietoisiksi omasta syntisyydestämme, meidän ei tule suinkaan lähteä pois Jumalan luota. Juuri sitä vartenhan Jeesus tuli maailmaan sovittamaan syntimme! Ilman hänen täydellistä sovitustaan, kukaan ihminen ei voisi päästä Jumalan lähelle. Kun me näemme omat saastaiset ajatuksemme, tekomme ja motiivimme, meidän on tärkeää pyytää, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta siitä ja kasvattaa meissä halun elää pyhää elämää Jumalan tahdossa. Silloin me muutumme.

Kun asenteemme on se, että minä tahdon uudistua vaelluksessani kohti Jeesuksen kaltaisuutta, maailma ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan Jumala saa olla sydämemme valtaistuimella. Kun me olemme antautuneet jatkuvaan pyhitykseen, meille tulee halu myös auttaa muita. Erotamme hengen korvillamme Jumalan kutsun käyttää meitä ja uskallamme astua palvelukseen rohkeasti, koska eihän ole kyse meidän erinomaisuudestamme, vaan Jeesuksen. Kun me antaudumme päivittäin kokonaan Jumalalle, silloin meistä tulee väkeviä Jumalan miehiä ja naisia, jotka tuottavat hyvää satoa Taivaan valtakuntaan ja Jumala saa kaiken kunnian.

Mieti, miltä maailmamme näyttäisi, jos me Jumalan rakkaat lapset tahtoisimme elää hänen tahdossaan kokosydämisesti? Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin. Mitä jos sinä ja minä päätämme tänään antautua Jumalan käyttöön päivittäin ja tahdomme tuoda valoa pimeyden keskelle viettämällä aikaa hänen läsnäolossaan, ja loistamme hänen rakkauttaan? Silloin voimme nähdä suuren muutoksen omassa ja läheistemme elämissä. Ole siunattu 😀

Empatian tarve arjessa

Moi! Aihe alkoi puhutella sydämelläni viikonloppuna, kun olin aikeissa ruveta nukkumaan. Koin, kuinka Taivaan Isä puhui henkeeni siitä, kuinka parisuhteessa tulee ottaa toinen huomioon konkreettisesti, koska ainakin minä olen helposti itsekeskeinen ja itsekäs.

Miksi naiselle on tärkeää, että hän kokee olonsa siinä määrin rakastetuksi ja turvalliseksi, että uskaltaa puhua todella kipeistäkin asioista miehelleen? Koska hän luottaa silloin mieheensä siinä määrin, ettei hän tahdo käyttää näitä asioita lyömäaseena koskaan häntä vastaan. Jos käy niin, että mies on niin säälittävä, että käyttää naisen heikkouksia häntä vastaan, luottamus alkaa murenemaan ja lopulta naisen kunnioitus miestä kohtaan on olematon. Miehen tulee rakastaa pyyteettömästi naistaan, jotta hän voi käpertyä hänen suojaansa, kun he kohtaavat haasteita arjen keskellä. Sellainen parisuhde on tasapainoinen ja pitkäikäinen, jossa mies rakastaa ja nainen kunnioittaa kumppaniaan. Ilman näitä perus elementtejä tulee paljon konflikteja, turhautumisia, arvottomuuden tunteita ja häpeää. Sen sijaan Jumala tahtoo, että parisuhde miehen ja naisen välillä ilmentää kiitollisuutta, arvostusta, tyytyväisyyttä ja rakkautta.

Ruut 2:8-13

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.” Ruut sanoi: ”Minä olen saanut osakseni suosiosi, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka minä en ole yhdenkään palvelijattaresi vertainen.”

Nämä jakeet kuvaavat voimakkaalla tavalla ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Booas onkin Kristuksen esikuva ja tätä Ruutin kirjaa olen kuullut kutsuttavan ”Ruutin evankeliumiksi”, johtuen sen esikuvallisuudesta ja voimakkaasta sanomasta. Juuri nuo yllä olevat jakeet kuvaavat uskomattoman kauniilla tavalla sitä, kuinka Jumalan armossa yksi ihmisen perustarpeista pyyteettömästä rakkaudesta täyttyy. Kun katsomme Booaksen ja Ruutin dialogin alkua, huomaamme, että Booas tiesi, kuinka tärkeää on saada pakanamaailmasta juutalaisen kansan pariin muuttaneen Ruut kokemaan olonsa turvalliseksi. Hän kutsuu häntä tyttäreksi, eikä suinkaan nimittele häntä loukkaavasti. Jokainen meistä ymmärtää, että kun kohtaamme ihmisen ensimmäistä kertaa, silloin muodostamme hyvin nopeasti ensivaikutelman hänen persoonastaan.

Kun Booas oli aloittanut ystävällisesti, hän ei tyytynyt antamaan Ruutille lupaa vain kerätä elintarpeita mistä sattuu, vaan osoitti armollisuutta siinä, että hän on tervetullut juuri hänen mailleen, ettei hänen tarvinnut lähteä pois sieltä lainkaan ja kertoi, kuinka hän voisi saada paljon syötävää. Hän myös rinnasti Ruutin palvelijoihinsa, koska olettaisin, ettei ollut ollenkaan yleistä, että kerjäläinen sai käydä juomassa samoin kuin palvelijat. Ruut koki Booaksen armollisuuden, aivan niin kuin mekin, kun saamme käsityksen Jumalan suuresta rakkaudesta ja osoitamme syvää kunnioitusta hänelle.

Kun Ruut on hämmästynyt ja osoittanut kunnioitusta Booakselle, hän paljastaa tietävänsä kaiken sen, mitä Ruut on jättänyt taakseen, joka kertoo hänen sydämensä laadusta paljon. Jumalakin arvostaa meidän uskollisuuttamme ja tietää täsmälleen, mitä olemme kokeneet elämämme aikana. Hän todella osaa arvostaa sitä, että tahdomme sitoutua häneen, eikä hyvät tekomme eivät ole menneet häneltä ohi, vaikka joskus niin luulemme.

Aivan kuin huippukohdaksi tulee seuraavat sanat: ”Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.” Nämä sanat kumpuavat Jumalan uskollisuutta. Kun joudumme kokemaan kärsimyksiä ja koettelemuksia, voimme luottaa siihen, että kun päätämme pitää oikean asenteen ja kiitollisen mielenlaadun silloinkin, Jumala todellakin palkitsee sen varmasti. Minua lohduttaa viimeinen lause aina kun luen sen, koska siihen tiivistyy voimakkaalla tavalla Isä Jumalan rakkaus jokaista omaansa kohtaan. Saamme laskea puolustuksemme hänen edessään, koska hän tahtoo pitää meitä lähellään ja osoittaa suurta empatiaa.

Mitä voisimme oppia tästä kaikesta? Ainakin sen, että mistä meidän tulee ensisijaisesti lähteä etsimään tarpeidemme tyydytystä: Jumalalta. Vain hän osoittaa meille ehdotonta rakkautta toistuvasti, kun sitä eniten tarvitsemme. Voimme myös oppia sen, että Isä tietää täsmälleen, missä elämänvaiheessa olemme parhaillaan. Vaikka tunteemme sanovat toisinaan, että Jumala on hylännyt meidät, hän silti on aivan lähellä. Siksi onkin tärkeää oppia tuntemaan Jumalan ajatuksia meitä kohtaan Raamatusta, niin, ettemme anna tunteittemme ohjata väärää tietä. Meidän tehtävämme on heijastaa Jumalan armoa ja rakkautta täällä ihmisiin, joita Isä rakastaa – iso muutos maailmassa on mahdollinen, kun ymmärrämme, että pyyteetön rakkaus on paras tapa evankelioida. Jos olemme valmiit palvelemaan rakastaen toisia, se puhuttelee. Opetellaan rohkaisemaan päivittäin, silloin autat lähimmäisiäsi näkemään itsensä arvokkaina. Siunausta ja tsemppiä sinulle 😀

Syntisten ystävä

Niin, että kuka on syntisten ystävä? Jeesus. Joten päättelen, että Jumalan lastenkin tulisi olla. Mutta onko meidän liian helppo syyllistää ihmiset sen mukaan, miten he ajattelevat ja käyttäytyvät? Mehän itsemmekin kamppailemme lihamme kanssa, saako se hallita meidän elämäämme vai saako Jeesus heijastua meistä. Kukaan ei oo täydellinen. Miten meidän tulisi käyttäytyä ihmisten keskellä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta? Minun mielestäni meidän tulee olla aina valmiit tunnustamaan uskomme Jeesukseen elämämme Herrana, mutta olla myös viisas siinä, milloin tulee sellainen tilanne, että kokee Pyhän Hengen kehottavan jakamaan joitain ajatuksia. Hän tuntee ajoituksen parhaiten ja sen tähden meidän tulee olla herkkiä tottelemaan, kun hän rohkaisee meitä siihen. Miten Jeesus kohtasi syntiset?

Matteus 9:9-13

Kulkiessaan sieltä eteenpäin Jeesus näki Matteus-nimisen miehen istumassa tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin hän nousi ja seurasi Jeesusta. Kun Jeesus oli aterialla Matteuksen kodissa, sinne tuli monta publikaania ja syntistä aterioimaan Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Sen nähdessään fariseukset sanoivat hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

Todella pysäyttävät jakeet. Sen verran olen saanut kuulla opetusta, että kun opettajaksi kutsuttu henkilö, siis rabbi, kutsui opetuslapsekseen, se oli suuri kunnia kutsutulle, eikä ollut todellakaan helppo päästä jonkun opettajan oppilaaksi. Hämmentävää tässä on myös se, että Matteus oli kaikkien juutalaisten vihaama, koska hän palveli valloittajaa, siis Roomaa keräämällä veroja heille. Voisi kuvitella, että Matteukselle oli melkoinen hämmästys, että Jeesus kutsui juuri hänet, miehen, joka oli hyljeksitty juutalaisten taholta.

Mutta Jumala ei toimi samoin kuin ihmiset. Hän tahtoo käyttää heikommassa asemassa olevia ihmisiä heidän nöyryytensä vuoksi. Jos ihminen luulee, että hänen omilla ansioillaan pääsee etenemään Jumalan valtakunnassa, hän on täysin väärässä. Jumalan valtakunnassa armo on kantava teema, etteivät toiset erehtyisivät luulemaan, että ovat korvaamattomia ja ylpistyisivät. Joskus Jumala sallii tilanteiden johtaa siihen, että joudumme tunnustamaan oman vajavaisuutemme ja ymmärtämään, että vaikka olemmekin Jumalan ystäviä, olemme edelleenkin hänen palvelijoitaan.

Miksi ihmeessä fariseukset olivat niin hermostuneita siitä, että Jeesus aterioi syntisten kanssa? Koska ateriayhteydellä oli syvä merkitys tuossa kulttuurissa ja on edelleenkin. Siinä samaistutaan toiseen syvemmin. Ja tällä tavalla Jeesus näytti esimerkkiä siitä, miten ihmisiä tulisi kohdella, riippumatta heidän synneistään. Hän ei ollut tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan pelastamaan. Sen tähden hän tahtoi päästä läheiseen suhteeseen ihmisten kanssa, joita fariseukset hyljeksivät, koska he eivät pystyneet täyttämään lakia.

Matteus 9:12-13

Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: Laupeutta minä tahdon enkä uhria. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

Nämä Jeesuksen sanat ovat todella painavat. Ensimmäinen lause on musertava: Fariseukset eivät ylpeytensä vuoksi nähneet tarvitsevansa mitään, mitä Jeesus tarjosi, siksi he eivät voineet tehdä parannusta. Sen sijaan ihmiset, jotka tunnistivat itsensä heikoiksi ja tarvitsivat armahdusta synneistään ja tahtoivat sydämestään muuttua, saivat kokea parantumisen ja eheytymisen Jeesuksessa. Jumalan sydän on aina ollut se, että hän näkee ja tuntee täysin meidän sydämemme. Siksi hän ei tahdo vain rituaalisia uhreja, vaan sydämen kuuliaisuutta. Ja jos ihminen tunnustaa Jumalansa edessä, että tarvitsee häntä sovittamaan syntinsä, hänen elämänsä todella muuttuu. Mutta ihmiset, jotka eivät koe olevansa syntisiä, vaan pyrkivät kelpaamaan uskonnollisten suoritusten kautta Jumalalle, ovat omavanhurskaita. Heitä ei voi auttaa, elleivät heidän silmänsä avaudu.

Kun mietin tämän päivän tilannetta, missä Jeesus olisi meidän maailmassamme? Kun itse harrastan frisbeegolfia, tänään sain ajatuksen, että Jeesus olisi siellä kohtaamassa tavallisia ihmisiä. Heräsi myös ajatus, että nyt, kun Jumalalla on paljon lapsia ympäri maailmaa, meillä olisi hyvä mahdollisuus olla kohtaamassa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Lähes viikoittain tapaan eri ikäisiä pelaajia radoilla ja olen rukoillut, että voisin todella kohdata heidät niin kuin Jeesus kohtaisi. Olen päättänyt olla se kaveri, joka rohkaisee toisia ja se tuntuu hyvältä. Jos radalla toisinaan kuulen kiroilua ja muuta negatiivisia lauseita, päätän olla erilainen. Tahdon, että minut tunnetaan miehenä, joka ei ota tilanteita liian vakavasti. Olen kokenut johdatusta sanoa joitakin sanoja pelaajille ja olen huomannut, että sillä on ollut positiivinen vaikutus.

Mitä sinä ja minä voisimme tehdä, että Jumalan valtakunta saisi ilmetä entistä voimallisemmin meidän elämissämme ja meidän vaikutusalassamme? Päättäisimme panostaa omaan Jumala-suhteeseen ja luottaa siihen, että Jumala tietää tarkalleen, milloin meidän kannattaa toimia. Jos ihmiset näkisivät meidän halumme kulkea rinnalla ja rohkaista, varmasti Jumala kohtaisi näitä ihmisiä hänen rakkaudellaan ja kutsuisi pelastukseen. Ollaan rohkeita Herrassa! Siunausta 😀

Isän rakkaus

Moi! Tämänkertainen blogin aihevalinta perustui siihen, että keskustelin tyttöystäväni kanssa ja seuraavana päivänä koin Herran kehottavan myös. Se on todella tärkeä, en edes ymmärrä, miksen ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ja siitä prosessista, joka elämässäni on ollut. Tarina alkoi kauan sitten. Kun synnyin Kuhmossa 37 vuotta sitten, elämääni annettiin äiti, isä ja kaksi isosiskoa. Kävi niin, että ollessani alle kaksi vuotias, isä ja äiti erosivat. Tuo tapahtuma on vaikuttanut luonnollisesti paljon elämääni, se on selvä. En ole katkera siitä, koska vuosien saatossa olen saanut jotain vieläkin parempaa elämääni. Se johtuu siitä, että Taivaan Isän rakkaus on saanut parantaa minua. Totta kai elämääni aina tulee varjostamaan biologisen isäni poissaolo, sehän vaikutti varhaislapsuuteeni voimakkaasti turvattomuuden tunteen kautta.

Seuraava jakeet ovat asiayhteydessä osoitettu juutalaisille suoraan Jumalan sydämeltä, mutta kuten tiedämme, jokainen Jumalan lapsi on hengellisen Israelin jäsen ja siten voimme omistaa nämäkin jakeet itsellemme:

Jesaja 49:14-16

Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Minäkin olisin elämässäni voinut huutaa, ettei Taivaan Isä ole nähnyt, miten olen kärsinyt isäni poissaolosta, ja että olen hylätty. Mutta se ei ole totta! Isä rakkaudessaan tahtoo tulla meidän lähellemme ja kertoa, kuinka hän rakastaa meitä täydellisellä rakkaudellaan. Vaikka ihmiset hylkäisivät meidät, Isä ei koskaan voi niin tehdä, koska hän rakkaus! Me olemme hänen luomiaan, hän on suunnitellut meidät ja olemme riippuvaisia hänestä ja hänen lohdutuksestaan.

Kun mietin elämääni, muistan lapsuudestani hyviä hetkiä, jolloin olen saanut kokea hyväksyntää ja rakkautta. Silti kaipasin isän läsnäoloa, koska olin kodin ainoa poika. Kun opiskelin merkonomiksi ja pääsin työharjoitteluun kauppaan, tutustuin henkilökuntaan jollain tavalla ja etsin isähahmoa. Samalla tavalla etsin isähahmoa seurakunnan keskeltä ja onneksi sellaisia oli todella tarjolla. Muistan kerran kun olin päättänyt mennä jo armeijaan, siitä syystä, että kaikki muutkin menevät. Kerran automatkalla Jumalanpalveluksesta tämä isähahmoni avasi suunsa ja kysyi, että menenkö armeijaan vai sivariin. Hän kertoi, että oli tullut siihen johtopäätökseen, että oli hyvä valita sivari armeijan sijasta. Mietin tätä keskustelua jonkin aikaa ja päätin olla rohkea, valitsin sivarin. Tällainen keskustelu olisi ollut luonnollinen isän ja pojan välillä, johon minulla ei ollut mahdollisuutta.

Kun olin suorittanut merkonomi opinnot ja sivarin Oulaisissa, sen jälkeen matka jatkui Kokkolaan. Nuo neljä vuotta Oulaisissa olivat tärkeitä minulle, kasvoin uskossa ja sain todistaa moniakin kertoja uskostani esimerkiksi telttakokouksissa. Kuitenkin Raamatun tutkiminen eikä rukouselämäni olleet päivittäisiä rutiinejani. Huomasin asuessani Kokkolassa vuosien kuluessa, että vaikka olin aktiivinen seurakunnan keskellä, minulla ei ollut henkilökohtaista hartauselämää, joka olisi vahvistanut identiteettiäni Jumalan rakkaana lapsena. Silloin uskoni alkoi horjua. Prosessi eteni kuitenkin tulevien kuukausien ja vuosien mittaa niin, että kaipasin syvempää suhdetta Taivaan Isään, joka osoittaisi, että hän rakastaa minua ehdoitta.

Kun seitsemän vuotta sitten muutin Seinäjoelle, tuo prosessi oli päässyt hyvään alkuun, olin saanut päivittäisestä hartauselämästä intohimon, josta en tahtonut luopua enää, koska identiteettini vahvistui. Lähelleni siunaantui uskovia, jotka elivät lähellä Jumalaa ja joiden lähellä uskalsin olla rehellinen. Pikkuhiljaa Jumala kutsui syvemmälle rakkauteensa, näyttäen elämäni eri osa-alueita, joissa hän tahtoi päästä Herraksi. Kun ymmärsin, että hänen motiivinsa ei ollut rangaista minua, kun teen syntiä, vaan puhdistaa ja eheyttää minua ja sen jälkeen rohkaista Pyhällä Hengellä oikeaan suuntaan, aloin ymmärtää, että hän todella rakastaa minua, vaikka lankeankin syntiin toisinaan. En voi ansaita Isän rakkautta. Hän rakastaa minua Jeesuksen tähden.

Psalmi 103:1-6

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Näetkö, kuinka rakastava Isä on? Daavid kuvailee huikealla tavalla sitä rakkautta ja empatiaa, jota hän on täynnä! Kuka muu voisi antaa meille anteeksi syntimme? Kuka voisi parantaa rikkinäisen ihmisen? Kuka hankkii sorretuille oikeuden? Meidän rakastava Isämme, joka tahtoo aina meidän parastamme. Miksi meidän on liian helppo langeta uskomaan paholaisen valheisiin, ettei armo riitä meille? Miksi uskomme, ettei Isä tahdo parantaa meitä? Vaikka koemme elämässämme epäonnistumisia ja sairautta, stressiä, surua, se ei koskaan kerro siitä, ettei meidän rakastava Isämme välitä meistä. Emme välttämättä koskaan saa tietää syytä, miksi joku parantuu hetkessä ja toinen joutuu kärsimään, mutta voimme luottaa siihen faktaan, että Taivaan Isä on jokaista rikkinäistä ihmistä lähellä ja tahtoo rakastaa ehdoitta. Hän käyttää elämämme olosuhteita vahvistaakseen kutsumuksemme, johon emme pääse ilman, että meitä testataan.

Voin rehellisesti sanoa, että kun olin epävarma teini ja punastelin paljon eri tilanteissa ja joskus yritin olla joku muu, näyttää olevani cool, tunsin, etten ollut aito. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että uskallan olla aito, se on Jumalan suurta armoa. Minun ei tarvitse ollaan kukaan muu, jos joku ei tule toimeen minun kanssani, se ei ole minun ongelmani. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle hänen lohdutuksestaan, joka on muovannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Minä saan tänään todistaa siitä, että on Jumala, jolla on hyvä suunnitelma meille jokaiselle. Hän on käyttänyt elämäni varjopuolia saadakseen minut lähelleen ja tänään saan ylistää siitä Isääni, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ole siunattu 😀