Avainsana: armo

Julkaistu

Jeesus kohtaa hauraan ihmisen rakkaudella

Morjes! Voimme lukea monista suurista ihmeistä Raamatusta ja epäilemättä tämä on juuri sellainen. Siinä esiintyvät Gerasan kaupungissa asuva, pahan hengen vaivaama mies, Jeesus ja opetuslapset ja muut kaupunkilaiset. Voimme jakaa tarinan kolmeen osaan: Kuvaukseen miehen ikävästä tilasta, Jeesuksen ja miehen vapauttavasta kohtaamisesta sekä vapautumisen seurauksista. Lähdetään tutkimaan jaksoa.

Markus 5:1-5

He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä.

Kun lukee alkua, tulee mieleen, että kun sytytämme kynttilän pimeänä syysiltana, se valaisee koko huoneen. Niin tapahtuu myös hengellisessä maailmassa: Jeesuksen saapuessa fyysisesti tuohon paikkaan, se huomattiin, koska siellä oli pimeys läsnä. Sitten alkaa surullinen kuvaus miehestä, jota voisi kuvailla henkilöksi, joka oli vajonnut kuolemaa odottavien joukkoon, hän muistutti haamua, koska asui haudoissa. Raamattu ei kerro miten hän oli joutunut riivajien uhriksi, mutta tuohon aikaan, eikä tänäänkään se ole tavatonta, vaikkemme ehkä näe niitä paljon kotimaassamme. Hänen tilansa oli todella surkea, varmaan hän oli luopunut jo toivosta elää normaalia elämää.

Markus 5:6-13

Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!” Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. ”Mikä sinun nimesi on?” Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: ”Legioona, sillä meitä on monta.” Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta. Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: ”Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin.” Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.

Isoin asia, minkä löydän tästä jaksosta on Jeesuksen auktoriteetti. Huomaa, miten mies joka oli riivattu, toimi kohdatessaan Jeesuksen. Hän heittäytyi maahan hänen edessään. Se kuvastaa sitä valtaa, joka Jeesuksella on, ja sen sielunvihollinenkin tietää. Jeesus oli täysin tietoinen identiteetistään. Mies huusi Jeesukselle, ehkä yritti saada hänet pelkäämään. Sitähän paholainen yrittää jokaisen ihmisen kohdalla: saada pelon valtaan, koska se on yksi hänen aseistaan. Jeesuksen ei mainita huutaneen. Ei hänen tarvinnut. Hän oli jo päättänyt, että tämä mies vapautuu tänään. Eikä vihollisella ole mitään oikeutta yli Kaikkivaltiaan Jumalan edessä, sen täytyy totella.

Tahtoisin sanoa tähän väliin sinulle, rakas lukija: Sinä olet osallinen Jumalan suuresta rakkaudesta. Hänen tahtonsa on aina hyvä sinua kohtaan. Älä koskaan anna pelon murtaa ja viedä iloasi ja rauhaa, joka ei riipu olosuhteistasi, vaan luota Jumalan suureen armoon. Jumala näkee aina tilanteesi, oli sinulla ongelmia taloudessa, terveydessä tai ihmissuhteissa. Hän on kaiken lohdutuksen Jumala, ja hän tahtoo muistuttaa sinua, että olet hänelle todella tärkeä. Hän tahtoo viettää aikaa juuri sinun kanssasi ja osoittaa uskollisuuttaan. Älä anna katkeruuden, vihan, häpeän, synnin tulla sinun ja Jumalan väliin, vaan kerro tuskasi vaikka heti rakastavalle Isällesi ja hän kuulee sinua. Kukaan ei voi luvata, että parannumme täällä ajassa sairauksista, mutta hän on luvannut olla lähellä kaikkia rikkinäisiä.

Markus 5:14-20

Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta. Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa. Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoi hänelle: ”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt.” Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään.

Mikä ihana julistus Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta! Mieti, miten suuri muutos miehessä oli tapahtunut: Kukaan ei aiemmin pystynyt pidättelemään häntä, hänen tilansa oli todella kurja. Varmasti moni oli ollut tietoinen miehen tilasta, olihan häntä yritetty saada sidottua tuloksetta monia kertoja. Nyt mies oli täysin rauhallinen ja tahtoi viettää paljon aikaa Jeesuksen kanssa, varsin luonnollista suuren muutoksen jälkeen. Kaikki, jotka tulivat Jeesuksen luokse, tulivat tietoisiksi, mitä Jumala oli tehnyt. Se tieto pelotti, koska se ei mahtunut pienen ihmisen ymmärrykseen, miten se oli mahdollista. Jeesuksen antama tehtävä miehelle oli valtava mahdollisuus tuon alueen ihmisille tulla tietoiseksi Jumalasta, joka rakastaa. Varmasti myöhemmin Jeesus palasi myös tälle alueelle julistamaan evankeliumia ja se miehen työ ennen sitä tuolla alueella valmisti heitä hyväksymään Jeesuksen elämänsä herrakseen.

Jumala voi kääntää minkä tahansa tilanteen ylösalaisin. Sen tämä tallennettu todistus miehen muuttuneesta tilanteesta todistaa selkeästi. Jumalalle on kaikki mahdollista, miksemme vain opettelisi luottamaan häneen? Hän rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoo osoittaa rakkauttaan päivittäin, jos annamme hänelle siihen oikeuden. Oikein siunattua viikkoa sinulle!

Julkaistu

Mitä teet kun masentaa?

Heräsin aamulla samaan aikaan kuin yleensä työaamuna, 4.30. En kerro tätä sen tähden, että ylpeilisin sillä, koska olen kokenut sen yksinkertaisesti Herran tahdoksi elämässäni, jotta ehdin rauhassa rukoilla ja tutkia Raamattua, siis valmistautua alkavaan päivään. Olin hyvällä mielellä ajellessani tällä kertaa Lapualle töihin ja siunasin tulevat puhelut, jotta minulla olisi ohjelma tälle päivälle selvillä. Kun päivä päättyi, enkä saanut yhtään kauppaa tehtyä saman tien, olin turhautunut. Olen saanut oppia lähimmäisiltäni, että meillä on lupa tuoda pettymyksetkin Jumalan tietoon, koska hän tietää ne joka tapauksessa. Tunnustin pettymykseni Herralle siihen, ettei työtäni juuri tänään palkittu. Samalla kuitenkin ymmärsin, että minun tulee jättää tämä painolasti Herralle, eikä minun tule uudestaan ottaa sitä harteilleni ja jatkaa valittamista.

Mitä ihmettä sitten päätin tehdä? Alkaa ylistää Jumalaa! Siitä, että nimeni on elämän kirjassa, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on toivo, joka ei koskaan häviä! Joskus meidän täytyy siirtää katseemme pettymyksistä ja synneistämme Jumalaan, koska silloin ratkaisemme ongelman ytimen: emme jää kiinni tämän maailman murheisiin, vaan kiinnitämme katseemme Jeesukseen! Se on paras vaihtokauppa minkä tiedän: me jätämme Jeesuksen ristin luo syntimme, syyllisyytemme, sairautemme, kipumme, häpeämme ja epäonnistumisemme ja saamme tilalle pysyvän Jumalan rauhan ja ilon, joka ei ole tästä näkyvästä maailmasta, vaan suoraan Taivaasta! Mieti miten raskasta ihmisillä on, joilla ei ole suhdetta Jumalaan, jolle vuodattaa avoimesti kaiken pahan olonsa? Päivänselvää on, että läheiset ihmiset joutuvat silloin kärsimään. Sellaisia meistä jokainen on ollut ennen kuin saimme vastaanottaa Jumalan armon, joka maksoi kaiken Jeesukselle. Osaammeko siis kiittää, riippumatta olosuhteistamme, Jumalaa, joka on aina ylistyksen arvoinen? Ymmärrämmekö, että rakastava Isämme tahtoo muuttaa murehtimisemme ylistystanssiksi, kun emme keskity vääriin asioihin, vaan katsomme ristiin, jonka tähden olemme vapaat! Aivan kuten Hillsong Worshipin biisissä asia ilmaistiin: Kun näen ristin, näen vapauden!

Matteus 6:25-33

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Aikamoisia lauseita Jeesukselta, vai mitä? Meitä suorastaan kielletään murehtimasta asioita. Miksi? Koska se osoittaa epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan. Jos kerran rakastava Isämme, joka on luotettava, on antanut meille elämän, eikö hän kykene pitämään meistä huolen? Lintu esimerkki alkoi elää minulle nyt. Oletko nähnyt lintua, joka rakentaa valtavan aitan, jotta voi tuoda ravintonsa sinne suojaan? En minäkään. Miksei? Koska Jumalan huolenpito on myös niiden osana. Eivät ne murehdi kuten me monesti, en itse ainakaan ole nähnyt yhtään masentunutta lintua vielä tähän 37 vuoteen mennessä. Jeesus tekee aiheellisen kysymyksen, voimmeko lisätä elämämme mittaa murehtimalla? Eikö käy juuri päinvastoin, saatamme stressaamalla lyhentää ja hankaloittaa elämäämme huomattavasti.

Matteus 6:31-33

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? Tai mitä juomme? Tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.

Priorisointia. Sitähän tässä maailman ajassa korostetaan yrityksissä ja arjessamme. Mikä on oikeasti tärkeää? Vastauksemme saamme Jeesukselta: Meidän tulee valita etsiä Jumalan tahtoa elämäämme kokosydämisesti, tehdä sen mukaan ja meidän tarpeistamme pidetään varmasti huoli! Miksi se on niin hankalaa? Koska elämme monesti ihmisten keskellä, joiden päivät koostuvat negatiivisten asioiden vatvomisesta, pahan puhumisesta ja murehtimisesta. Meidän on erittäin helppoa lähteä siihen mukaan. Siksi Jumalan Henki tahtoo opettaa meitä sen sijaan vaikka olemaan hiljaa, kuin alkaa valittamaan ja keskittymään negatiivisiin asioihin elämässämme.

Jos me sen sijaan tahdomme vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, meidän tulee valita täysin toisenlainen lähestymistapa. Jos me päätämme keskittyä Jeesukseen, kasvaa uskossa vahvoiksi viettämällä aikaa hänen ihanassa läsnäolossaan, meistä ei tule pessimistejä, vaan optimisteja. Miksi näin? Koska jos jatkuvasti vietät aikaa todella aurinkoisen, positiivisen ja optimistisen persoonan kanssa, alat muuttumaan hänen kaltaisekseen. Sen tähden on arvokasta keskittyä Jeesukseen ja palvoa häntä. Se on parasta mitä voimme tehdä!

Lopuksi tahdon rohkaista sinua näkemään itsesi arvokkaana Jumalan lapsena. Sinusta on maksettu valtavan kallis hinta ja sinä kuulut nyt kuninkaiden Kuninkaalle, joka rakastaa juuri sinua! Hän rakastaa myös lähimmäisiäsi. Mitä jos alkaisit kertoa lähimmäisillesi miten arvokkaita he ovat, sen sijaan, että valittaisit ja näkisit asiat jatkuvasti negatiivisessa valossa? Ole siunattu 😀

Julkaistu

Ensirakkaus ja Jumalan pelko = Timanttia

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot: ”Nämä eivät minua miellytä”.

Entä jos emme ole muistaneet Jumalaa nuoruudessamme, vaan olemme eläneet halujemme mukaan? Se ei ole este, vaan Jumalan armo riittää silloinkin. Jos ihminen nöyrtyy Jumalan edessä tunnustamaan oman syntisyytensä myöhemmällä iällä ja tahtoo saada elämänmuutoksen, Jumalan armo riittää hänellekin. Kun mietin omaa elämääni, miten en löytänyt syvää suhdetta Jumalaan nuoruudessani, vaikka sainkin käydä hengellisissä tilaisuuksissa ja lauloin lauluja, myöhemmin maailma alkoi kiinnostaa minua siinä määrin, että aloin tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa. Kun tunnistin olevani monenlaisissa ongelmissa, aloin kaipaamaan Luojaani elämääni voimakkaasti. Silloin sain palata takaisin ja löysin halun palata ensirakkauteen.

Daavidin ja Jumalan suhde oli ainutlaatuinen. Kun lukee ensimmäistä ja toista Samuelin kirjaa, saa käsityksen Daavidin mielenlaadusta. Herra oli löytänyt mielensä mukaisen miehen. Hän tahtoi elää läheisessä suhteessa Jumalan kanssa. Daavid ymmärsi jo nuorena Samuelin voideltua hänet kuninkaaksi, kuinka suuren armon hän oli saanut. Koko hänen perheensä ei nähnyt hänessä mitään, mutta hänet valittiin, koska hänen sydämensä oli oikeassa asemassa Jumalaan. Hänen ylleen tuli Pyhä Henki, kun hänet voideltiin ja sen tähden hän menestyi kaikessa mitä hän teki. Vaikka häntä koeteltiin useita kertoja monella tavalla, hän pysyi uskollisena. Kun hänellä olisi ollut mahdollisuus tappaa Saul kahdesti, hänen yrittäessään tappaa Daavid, Jumalan pelko vaikutti hänessä, ettei hän käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Kun Daavid oli kruunattu kuninkaaksi, hän voitti monia sotia ja erään voiton jälkeen hän ei lähtenyt itse mukaan seuraavaan taisteluun, vaan jäi kotiin, jota seurasi aviorikos ja murha. Kun profeetta Naatan ilmoitti mitä tapahtuu tämän seurauksena, Daavid vuodatti sydämensä Jumalalle seuraavassa psalmissa:

Psalmi 51:3-8

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi. Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa. Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden.

Ennen kuin ymmärrämme ja näemme, kuka Jumala syvimmiltään on, että hän on pyhä, emme voi rakastua häneen syvästi. Mutta kun saamme ilmestyksen hänen pyhyydestään, näemme myös kuinka suuri hänen armonsa ja rakkautensa meitä kohtaan on! Siitä syntyy syvä side ihmisen ja Luojan välille. Silloin välitämme miten käytämme hänen nimeään, millaisen kuvan annamme Jumalan lapsena hänestä ja rakastumme häneen entistä syvemmällä tasolla. Jotain tällaista ajattelen olevan Daavidin suhteessa Jumalaan, se paljastuu näistä jakeista.

Psalmi 51:11-14, 17-19

Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä. Herra avaa minun huuleni, niin suuni julistaa sinun ylistystäsi. Sillä sinä et halua uhria, sen kyllä antaisin, polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jeesuksen veren voiman, kaipaamme syvempään puhtauteen ja pyhyyteen, koska elävä ja toimiva Jumalasuhde toimii niin. Pyhä Henki vaikuttaa meissä halun päästä eteenpäin pyhityksessä. Kun Daavid täytettiin Pyhällä Hengellä hänen nuoruudessaan, hän ymmärsi, kuinka kallisarvoinen asia se oli. Siksi hän koko sydämestään anoi, ettei hän menettäisi yhteyttään Häneen, koska ilman sitä hän ei koskaan tahtoisi elää, niin paljon tuo suhde oli häntä auttanut! Pyhä Henki tahtoo rohkaista meitä jatkuvasti ja nostaa, kun epäonnistumme. Siksi meidänkin on todella tärkeää kunnioittaa häntä tottelemalla alttiisti. Rakkaus näyttää aina joltakin, koska se on aktiivista. Rakkaus ei ole todellakaan vain tunne, vaan myös toimintapa, siksi jos Jumalan lapset kokevat Jumalan rakkauden konkreettisesti, on todella luontevaa ylistää ja palvoa Jumalaa, kuten Daavid teki. Kun tunnemme olevamme rikkinäisiä, se ei ole este Jumalalle, koska monesti vasta silloin tahdomme antaa koko elämämme hänen käyttöönsä, ja sellaista Herra kunnioittaa.

Tahdon rohkaista sinua rakas lukijani elämään tänään syvässä suhteessa Jumalaan. Hän kaipaa olla sinun kanssasi. Kun opimme, että häntä aidosti kiinnostaa meidän pienetkin asiamme, opimme elämään läpinäkyvästi ja voimme olla hyviä esimerkkejä muille uskoville. Kun löydämme Jumalan sanan periaatteet ja tahdomme toimia niiden mukaan, tahdomme elää häntä kunnioittaen ja Jumalan siunaus on elämämme yllä. Tämänkertainen blogi kirjoitus jää viimeiseksi tänä keväänä, jatkan jälleen elokuussa. Siunattua kesää juuri sinulle 🙂

Julkaistu

Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Miten suhtaudumme Jeesukseen

Ihmiselämän aikana tapahtuu monenlaisia asioita, välillä itketään ja välillä nauretaan. Jumalan lapsina meidän pitäisi muistaa haastavinakin aikoina se tosiasia, ettemme ole yksin. Kun ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa kohtaavat ongelmia, he kokevat aidosti epätoivoa ja tuskaa. Niin uskovatkin, mutta meillä on toivo, johon voimme ja kannattaa siirtää keskittymisemme: Jeesukseen. Kun törmäsin seuraavaan jaejaksoon ja mietin Jeesuksen elämäntehtävää, se alkoi puhuttelemaan. Toivottavasti seuraavat ajatukset saavat nostaa pääsi ja auttavat näkemään elämän Jumalan silmälasien kautta, jolloin Jumalan rauha saa täyttää sinua.

Luukas 7:18-23

Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle. Niin hän vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

Mihin jakeisiin jae 18 viittaa? Edelliseen jaejaksoon, jossa kerrottiin Jeesuksen herättäneen kuolleen pojan, jota ihmiset ihmettelivät. Miksi ihmeessä Johannes Kastaja, joka oli itse todistanut, että Jeesus on Jumalan Karista, joka tulee ottamaan pois maailman synnin, kysyi nyt, että oliko hän tuleva Messias? Mietitäänpä asiaa siitä lähtökohdasta, että Johannes oli joutunut vankilaan palvelutyönsä seurauksena. Hän oli alkanut epäilemään, koska paholainen yritti saada hänet luopumaan toivosta valheiden kautta. Hän alkoi miettimään, miksi Herra on sallinut palvelijansa joutua vankilaan, jos Jeesus on Messias? Jokaiselle tulee epätoivoisia hetkiä, jolloin alamme epäilemään Jumalan uskollisuutta ja hyvyyttä itseämme kohtaan.

Luukas 4:17-21

Ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistaman evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. Silloin hän alkoi puhua heille: Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.”

Jeesus luki siis tarkoituksella Messiaan ohjelmajulistuksen synagogassa oleville ja vakuutti sen jälkeen, että hän tietää täsmälleen olevansa Messias, jonka ohjelmajulistuksen hän oli juuri lukenut. Hän tuli täyttämään sen, se oli hänen dna:ssaan, mutta hän ei ollut poliittinen Messias, jota kansa odotti, vaan kärsivä Messias, joka tuli vapauttamaan ihmiset synnin vallasta! Ongelma oli vain siinä, että israelilaiset odottivat ja toivoivat poliittista voimahallitsijaa. Ketä varten Jeesus sitten tuli maailmaan? Kaikkia niitä varten, jotka kipuilemme sisäisten haavojemme kanssa, sanoen esimerkiksi näin: Riitänkö ja kelpaanko minä?

On todella lohduttavaa, että Jeesus tuli julistamaan pelastussanoman kaikille ihmisille, jotka ovat synnin siteissä. Siihen tarvittiin Pyhän Hengen voitelu, joka vaikutti hänessä koko hänen elämänsä aikana. Ensin ihmisten piti tulla tietämään, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan heitä, vaan kertomaan ilosanoman Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Miksi ilosanoma piti julistaa nöyrille? Koska ylpeät eivät vastaanota sitä, vaan ne, jotka kokevat heikkoutta ja tiedostavat oman avuttomuutensa Jumalan edessä, kokevat tarvetta muutokselle. Eikö ole ihanaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan kaikki vangitut?

Moni ihminen on vankilassa kaltereiden tällä puolella. Joskus synti saa uskovatkin niin pauloihinsa, ettei niistä omin voimin voi päästä irti. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä suhteessa Jumalaan ja itseen ja myös läheisiä, joille uskaltaa kertoa omista ongelmista. Sitten on hengellisesti sokeat ja fyysisesti sokeat. Kaikki heidät Jeesus tahtoo vapauttaa. Evankeliumilla on sellainen vaikutus, että se avaa silmät näkemään todellisuuden. Jumala tahtoo tänäänkin parantaa ja näin osoittaa, että hän elää. Moni sorretuksi itsensä kokeva ihminen on lamaantunut häpeään, eikä tiedä kuka voisi auttaa. Juuri heitä Jeesus etsii ja tahtoo käyttää hänen omiaan kohtaamaan heitä.

Kun ihminen saa ilmestyksen Jumalan rakkaudesta, hän alkaa ymmärtämään evankeliumin dynamiikan: Jeesus tuli langennutta ihmistä varten, joka rikkoo itseään alituisesti, ilman todellista vapauttajaa! Juuri tällaista Kuningasta me tarvitsemme.

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska miellä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Eikö ole lohduttava jaejakso? Jeesus ei ole ankara niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa, hän on hyvin empaattinen niitä kohtaan, jotka tiedostavat olevansa rikki ja ilmaisevat tarvitsevansa häntä vilpittömästi. Jeesus istuu nyt valtaistuimella ja me saamme lähestyä pyhää Jumalaa sen tähden, että Jeesus on sovittanut meidät ja hänen puhtautensa luetaan meidän eduksemme, se on suurta armoa! Voit siis tänäänkin tehdä päätöksen ylistää Jumalaa Jeesuksen kalliista sovitustyöstä ja kokea armon ja syvän rauhan. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Scandal of Grace

Hei. Tyttöystäväni linkkasi minulle todella koskettavan blogikirjoituksen whatsupissa ja kun luin sen kaikessa rauhassa, totesin sen luettuani, ettei se ollut muuta kuin armon skandaali. Mies oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta ja sitä seuraa todella vaikeat ajat perheelle. Mutta sen sijaan, että vaimo jättäisi miehensä ja osoittaisi käytöksellään, ettei siedä enää häntä, hän on päättänyt jäädä. Se on armon vaikutusta, jota tämä maailma ei tunne. Maailma sanoo suoraan, että hylkää ja tuomitse ja halveksi ihmistä, joka ei ansaitse sinua.

Ei, kyseessä ei ollut tapaus, jossa vaimo pelkää miestään väärällä tavalla ja alistuu hiljaiseen kapinaan, vaan he ovat kommunikoineet paljon, mies on katunut syvästi tekojaan ja kantaa seuraukset käyttäytymisestään. Helppoa elämä ei varmasti tule olemaan, mutta Jumala on lähellä niitä joilla murtunut sydän. Hän on luvannut apunsa kaikkiin elämäntilanteisiin, olivat ne kuinka pelottavia tahansa. Ja Jumala kääntää negatiivisetkin asiat meidän parhaaksemme!

Markus 2:1-12

Muutamia päiviä myöhemmin Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun hänen kuultiin olevan kotona, väkeä kokoontui niin paljon, etteivät ihmiset mahtuneet edes oven edustalle. Ja hän puhui heille sanaa. Samaan aikaan Jeesuksen luo oli tulossa neljä miestä, jotka kantoivat halvaantunutta. Kun he eivät väentungoksen takia voineet päästä Jeesuksen luo, he purkivat katon siltä kohdalta, missä hän oli. Aukon tehtyään he laskivat alas vuoteen, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään: ”Kuinka tämä näin puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala yksin voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tiesi heti hengessään, mitä he mielessään ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi te sellaista ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi vai sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja kävele? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi – hän puhui nyt halvaantuneelle – minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Mies nousi heti, otti vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden. Kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

Meidän on oikeasti hankala samaistua tähän tilanteeseen, koska elämme aivan erilaisessa kulttuuriympäristössä kuin yli kaksi tuhatta vuotta sitten eläneet juutalaiset, mutta jotakin voimme varmasti oppia tästä jaejaksosta. Jeesus joka tunnettiin ihmeistään ja siitä, kuinka empaattinen hän oli, keräsi helposti ihmisiä luokseen. Hän ei toiminut kuten kirjanoppineet ja fariseukset, jotka halusivat esiintyä hengellisinä johtajina ja kerätä mainetta omalle nimelleen ja ennen kaikkea osoittaa omalla vaelluksellaan, että ovat oikeaoppisia juutalaisia. Jeesus opetti, että siinä kulttuuriympäristössä tuli kunnioittaa Mooseksen lakia, kuten hänkin teki, mutta vaeltaa lain hengessä, olemalla nöyrä Jumalan edessä.

Jakeet 1-5 kuvaavat minulle tilannetta, jossa Jeesus tahtoi opettaa Jumalan sanaa kuulijoille ja huomioida halvaantunut mies sekä hänen kantajansa. Jeesus tiesi tarkasti, että Taivaan Isän tahto oli, että hän opetti Jumalan sanan periaatteita ja paransi sairaita. On vaikuttavaa lukea, että halvaantuneen kantajat uskoivat Jeesukseen siinä määrin, että päättivät purkaa katon siltä kohtaa ja laskea halvaantunut Jeesuksen eteen. Minua puhuttelee se, että Raamattu sanoo kantajista näin: ”…Jeesus näki heidän uskonsa.” Se kuvasti sitä, että nämä miehet näkivät Jeesuksen Jumalan Poikana, he tunnustivat hänen auktoriteettinsa purkamalla katon ja laskemalla sairaan hänen eteensä.

Jakeen viisi loppuosa on valtava skandaali, myös paikalla oleville kirjanoppineille: …hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Miksi Jeesus puhuttelee halvaantunutta pojaksi? Ja miksi oli tärkeää lausua hänelle, että hänen syntinsä annetaan hänelle anteeksi? Sen tähden, että Jeesus tuli sillä läheiseksi, sen lisäksi sana kuvaa Jumalan rakkautta häntä kohtaan ja jotta mies voisi paremmin vastaan ottaa parantumisen, hänen täytyi tiedostaa, ettei sairaus johtunut hänen synneistään, vaan että hän saa kokea Jumalan armon!

Seuraavissa jakeista voimme lukea kuinka kirjanoppineet reagoivat: he pitivät Jeesuksen sanoja Jumalan pilkkana. Jeesus tiesi mitä he ajattelivat ja osoitti, ettei hän alistunut ihmisten arvostelun edessä: Hän tiedosti oman identiteettinsä Jumalan Poikana, joka oli tullut pelastamaan ja parantamaan. Jeesus kohtasi myös halvaantuneen uudelleen ja rohkaisi miestä nousemaan ja lähtemään kotiinsa uskoen parantumiseen. Ja näin myös tapahtui. Jeesus hiljensi vastustajansa ja Jumala sai kaiken kunnian ja ylistyksen siitä, että halvaantunut sai kokea Jumalan armon ja rakkauden hyvin konkreettisella tavalla. Ihmiset, joita oli reilusti paikalla saivat todistaa miten Jumalan armo ja rakkaus kohtasi juuri tuota miestä. Jeesus tahtoi näin opettaa konkreettisella tavalla, että hän on Israelin tuleva Messias, joka on tullut sairaita ja eksyneitä varten! Hän käytti ihmeitä kutsumaan ihmisiä hyväksymään hänet myös elämänsä Herrakseen, ei vain katselemaan ja ihastelemaan hänen puheenlahjojaan ja ihmeitään.

Jeesus tahtoo tulla läheiseksi ihan jokaiselle henkilökohtaisesti. Hän ei tahdo olla vain pieni lapsi seimessä tai hieno opettaja, vaan ennen kaikkea elämämme Kuningas, jota palvomme kokosydämisesti. Silloin Jumalan rakkaus ja armo on vaikuttanut meidän elämiimme voimallisesti. Oikein siunattua viikonloppua 😀

Julkaistu

Suhde evankeliumiin

Morjens! Näytti jo pahasti siltä, ettei mieleeni tulisi mitään kirjoittamisen aihetta viikonlopun aikana, kunnes sunnuntaina näin instagramissa frendini päivityksen, jossa hän kertoi uskostaan Jeesukseen avoimesti. Hän koki tarvetta kirjoittaa aiheesta sen tähden, että hänen opiskelijafrendit saisivat tietää, miksei tämä nuori aikuinen käy esimerkiksi baareissa. Seuraavaksi menin uskotv:n arkistoon ja törmäsin siellä Samuel Tedderiin. Hän on tulossa pääsiäisen ajaksi meille Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan puhumaan Galatalaiskirjeestä, jota odotan todella mielenkiinnolla. Aloin kuuntelemaan hänen puhettaan, joka oli pidetty Äänekoskella, mitä ilmeisimmin tämän vuoden puolella. Pakko myöntää, etten tohtinut kuunnella kuin alkua, kun kuulin hänen käsittelevän tässä opetuksessa myös Galataiskirjettä, joten päätin lopettaa kuuntelemisen ensimmäiseen raamatunkohtaan, jotten kuulisi samaa opetusta ennakkoon, jonka hän tulee Seinäjoella pitämään.

Seuraavaksi päätin katsoa God’s not dead 2 leffan ja nämä kaksi edellä mainittua sekä tuo leffa yhdessä saivat minut haltioitumaan tästä aiheesta, jonka pitäisi olla meille uskoville tärkeä ja rakas. Voin täysin varauksettomasti suositella jokaiselle Jumalan lapselle tuota elokuvaa, niin rohkeasti siinä puolustetaan evankeliumia! Tästä pääsemmekin ehkä monellekin tuttuun, mutta todella tärkeään jakeeseen, jonka Samuel taisi mainita olevan Roomalaiskirjeen avainjae:

Roomalaiskirje 1:16

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikalaiselle.

Psalmi 40:10-11

Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani, sinä Herra, sen tiedät. Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelatusteoistasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

Eikö ole aika hämmentävää, miten voimallisen kuvan Daavid maalaa yllä olevassa Psalmissa? Hän eli lähellä Jumalaa, hän profetoi Jeesuksen kärsimyksistä (Psalmi 22) ja nämä kaksi kohtaa yhdessä maalaavat sellaisen kuvan, ettei kenenkään Jumalan lapsen pitäisi hävetä ilosanomaa Jeesuksesta! Miksi Daavid koki näin voimakkaasti ilosanoman merkityksen ennakolta, kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi?

Psalmi 32:1, 5

Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kaikki siis lähtee siitä, että on itse saanut kokea saaneensa paljon anteeksi Jumalalta. Kyse on pyhän, oikeudenmukaisen Jumalan kädenojennuksesta ihmiskunnalle, joka on tuhoutumassa ilman evankeliumin ilosanomaa. Eihän kukaan voi hänen edessään sanoa: En minä ole syntiä tehnyt, minä olen täydellinen. Raamattu kutsuu tällaisia ihmisiä valehtelijoiksi, joissa totuus ei voi pysyä. Kun olemme saaneet kokea, että Jumala on armahtanut meitä, me emme tahdo jäädä paikoillemme. Jos kerran iloitsemme sydämestämme pelastuksesta, silloin emme häpeä sitä koskaan, vaan tahdomme kertoa siitä kaikille!

1 Korinttolaiskirje 1:18

Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Kuten näemme, sanoma rististä jakaa ihmiset. Ei ole olemassa harmaata aluetta, vaan olemme joko vastaan Jeesuksen ristiä tai sen suojissa. Jokainen ihminen valitsee puolensa, onko Jumalan puolella vai vastaan, suhtautumalla Jeesuksen sovitustyöhön: joko hyväksyy sen ja saa armon tai hylkää sen ja kärsii todella ikävät seuraukset. Kyse on siis henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jota uskovien ei koskaan pitäisi hävetä, vaikka siitä olisi seuraamuksia esimerkiksi oikeusistuimen edessä. Meidän ei pitäisi koskaan hävetä suhdettamme Jumalaan ja hänen ilosanomaansa.

Miksi? Sen tähden, että ainoastaan se tuo pelastuksen ja tahdomme lähimmäistemme tietävän, että on mahdollista löytää pysyvä rauha ahdistustenkin keskellä. Vaikka olemmekin Jumalan lapsia, ei se tarkoita, ettei meillä olisi hankalaa. Kyse on siitä, miten suhtaudumme niihin. Kun katsoin tuon God’s not dead 2 elokuvan, yksi kohtaus on puhutellut minua erityisesti. Siinä opettaja joutui vaikeuksiin, kun hän vastasi yliopiston historian tunnilla Jeesusta koskevaan kysymykseen ja häntä pyydettiin esittämään anteeksi pyyntö käyttäytymisestään ja lopettamaan puhuminen Jeesuksesta koulussa. Hän päätti, ettei hän koskaan voisi kieltää identiteettiään Jumalan lapsena, vaikka sillä olisi ikäviä seurauksia. Hän osoitti päätöksellään, ettei pelko ohjannut hänen käyttäytymistään, vaan luottamus Jumalaan.

Ihmiset, joilla on vakaa usko hankalissakin olosuhteissa; syvä rauha silloinkin, kun muut lamaantuvat ja perääntyvät, ovat todellisia johtajia riippumatta asemastaan, koska he tuovat toivoa ihmisille, jotka ovat samankaltaisissa tilanteissa. Haluammeko, että meidät muistetaan ihmisinä, jotka elivät uskonsa todeksi ja olivat positiivisia, kiitollisia, optimistia ja osoittivat luottavansa Jumalan hyvyyteen ja uskollisuuteen silloinkin, kun olosuhteet olivat vastaan? Jos uskomme ei näy käytännössä, mitä hyötyä siitä oikeasti on?

Jaakob 2:20

Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?

Kyse on siitä, että uskomme kantaa hedelmää, joka todistaa, että uskomme toimii. Se vaikuttaa asenteissa, sanavalinnoissa, tahtotilassa. Sen kuuluu näkyä, jotta muut voisivat nähdä sen ja alkaa haluamaan sitä. Jos uskomme toimii käytännössä, se alkaa kiinnostamaan niitä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta. Jos me emme tahdo hävetä Jeesusta työ- tai opiskelupaikallamme, se alkaa näkymään tilanteina, joissa saamme tunnustaa Jeesuksen herruuden elämässämme. Ja ihmiset ihailevat salaa luottamustamme näkymättömään Jumalaan.

Tehkäämme siis tärkeä päätös tänään antaa koko elämämme Jumalan käyttöön, jokainen osa-alue, niin että Jumalan valtakunta voisi kasvaa meidänkin vajavaisten ihmisten kauttakin! Siunausta 😀

Julkaistu

Asenne ja sitoutuminen

Kun katsoin viime sunnuntaina miesten jääkiekon olympiafinaalia, korvaan tarttui seuraava kohta:

”Iljaa ei kiinnosta pätkän vertaa” Oskari Saaren kommentti Ilja Kovaltsukin puolustusmoraalista olympiafinaalissa Saksaa vastaan.

Asenteen merkitys heijastuu suoraan tulokseen. Jos johtaja osoittaa välinpitämättömyyttä, se tarttuu helposti kaikkiin, jotka pitävät häntä esikuvanaan.

Filippiläiskirje 2:1-4 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi olemalla samaa mieltä. Liittäköön teidät yhteen keskinäinen rakkaus, sopu ja yksimielisyys. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne. Älkää huolehtiko vain omasta edustanne, vaan toistenkin parhaasta.

Jakeet yksi ja kaksi tiivistävät osuvasti kenen tulisi ohjata Jumalan lapsia. Kristuksen esimerkki nöyryydestä, rohkaisemisesta, seurakunnan yhteen hitsaamisesta ja rakkaudesta. Siinä on opeteltavaa koko loppuelämäksi ihan jokaiselle. Se vaatii lujan päätöksen antautua seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja oikealla asenteella.

Jumala ei sano jakeissa kolme ja neljä, ettemme koskaan saisi ajatella omaa parastamme, mutta meidän tulee ottaa myös lähimmäisemme huomioon. Hän ei tarkoita, ettemme saa sanoa ”ei” koskaan yhdellekään ihmiselle, joka pyytää meiltä palvelusta. Saamme ajatella omia voimavarojamme ja jos emme kykene sillä hetkellä pyydettyyn asiaan, voimme rakkaudessa sanoa ”ei”. Mutta jos vaikuttimena on itsekäs luontomme, joka ei halua auttaa toista vaikka se olisi mahdollista, silloin meidän kannattaa katsoa peiliin ja opetella nöyryyttä. Tätä voimme jälleen opetella päivittäin, onko meillä millainen asenne, kun meiltä tullaan kysymään apua?

Filippiläiskirje 2:5-8 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Olkoon teilläkin se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella. Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen. Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka.

Kristuksen itse nöyryytys – siitähän näissä jakeissa on kysymys – hän ei ajatellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta! Ajattelemmeko me samoin? Olemmeko valmiit palvelemaan muita oikealla asenteella? Asenteemme vaatii työstöä jatkuvasti: Kun kohtaamme haasteita, tilanteita, joissa joudumme epämukavuusvyöhykkeellemme. Jeesuksen asenne oli juuri tällainen: hän päätti tulla tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti. Rakkautta ei voi koskaan pakottaa. Se tulee luonnostaan ja vapaasta halusta. Koska Jumala on rakkaus ja Jeesus on täydellinen kuva Jumalasta (Heprealaiskirje 1:2a Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”…), hän osoitti meille pysyvän periaatteen.

Mikä parasta, Jeesus ei tyytynyt olemaan korkea-arvoinen ylhäinen, jota kaikkien tuli nöyristellä, vaan hän tuli ihmiseksi ja kohteli arvostaen kaikkia syntisiä. Siksi häntä kutsuttiin syntisten ystäväksi. Tulee päivä, jolloin kaikki ihmiset palvovat häntä, silloin hän tulee kuninkaana, eikä palvelijana. Hän osoitti heille, että Jumala tahtoi päästä yhteyteen heidän kanssaan ja osoitti, miten häntä tulee seurata. Hän ei tullut siis tuomitsemaan, vaan julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja ihmisiä kutsutaan sinne sisälle. Kun ihmiset näkivät, ettei heitä ensimmäisenä tuomittu heidän vajaamittaisuuksiensa tähden, he ymmärsivät kuinka suuri Jumalan armo on. Se sai aikaan elämänmuutoksen myös asenteessa: Ihmiset tahtoivat tehdä Jumalan tahdon mielellään.

Oletko huomannut, että asennettamme koetellaan säännöllisesti? Kun tulee hankalia olosuhteita kysymys kuuluu, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja kehen laitamme toivomme ja luottamuksemme? Jos opimme luottamaan vain omaan kykyymme ratkaista asiat, ahdistus lisääntyy, kun kohtaamme olosuhteita, joihin emme pääse käsiksi omin avuin. Silloin voimme oppia, että ainut kehen todella ja lopulta kannattaa luottaa on Jumala. Hän tuntee meidät. Hän seisoo rinnallamme silloinkin kun pelottaa ja masennus kalvaa. Hän odottaa hienotunteisesti sitä, että annamme hänelle oikeuden ottaa koko elämämme hallinnan. Silloin voimme kokea rauhaa, vaikka olosuhteet näyttäisivät todella pahoilta. Miksi? Koska Herra on Jumala, joka voi vuoret siirtää! Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen kapasiteettinsä on miljardi kertaa suurempi kuin meidän, jotka olemme hänen luotujaan. Me emme ole jumalia, me olemme rajallisia. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän ylittää järkemme ja osoittaa aina, että hän tahtoo meidän parastamme. Joskus Jumalan paras on eri kuin se, mitä me tahdomme. Mutta aikaa myöten ymmärrämme, miksi kannatti odottaa ja luottaa kärsivällisesti häneen.

Sitoutuminen liittyy oleellisesti oikeaan asenteeseen.

Välillä seurusteleva pari tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Aina ei tarvitse puhua. Silloin kun toinen on nukkunut huonosti, esimerkiksi alle kuusi tuntia, on todella tärkeää olla hiljaa. Aina toinen ei jaksa puhua ja kuunnella aktiivisesti, ja sitä kannattaa todella kunnioittaa. Jokainen tarvitsee välillä hiljaisuutta, eikä se ole todellakaan negatiivinen asia. Aivan eri asia toki on mykkäkoulussa oleminen. Kun oppii tuntemaan toista ja ymmärtää, ettei toinen välttämättä juuri nyt jaksa puhua, on rakkautta ymmärtää olla itse hiljaa. Asiat voi puhua vähän myöhemminkin. Välillä parasta sitoutumista ja kunnioitusta on tarjota syli, jossa tyyntyä.

Sitoutuminen näyttää myös siltä, että tyttöystäväni ei ole huutanut, nalkuttanut tai nälvinyt minulle kaikkien niiden kuukausien ajan, kun olemme tutustuneet toisiimme. Kun olen erehtynyt sanomaan jotain ajattelemattomasti ja pahoittanut hänen mielensä, hän on päättänyt vain olla hiljaa. Kun sitten kävimme läpi tilannetta ja ymmärsin pyytää anteeksi, hän kertoi tilanteen omasta näkökulmastaan. Minä pyrin ottamaan hänet paremmin huomioon ja osoittamaan rakkauttani hänelle uskollisesti.

Jeesuksen esimerkin nojalla suosittelen meille kaikille antautumista Jumalan tahtoon, oikea asenne seuraa tuota päätöstä. Me johdamme elämäämme ja kannamme niistä vastuun. Siksi on todella arvokasta luottaa Jumalaan, joka on vailla vertaa! Siunausta 😀

Julkaistu

Armo ei anna lupaa elää synnissä

Tämän aiheen käsittely ei välttämättä ole helpoimmasta päästä. Mutta silti siitä pitää kirjoittaa, koska koin Herran kehottavan minua siihen. Alkuun sanon, etten koe itseäni lakihenkiseksi uskovaksi, joka etsii syntiä joka paikasta, vaan olen opettelemassa elämään Jumalan armon varassa elämääni.

Johannes 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli jälleen temppeliin, ja ihmisiä kerääntyi suurin joukoin hänen luokseen. Hän istuutui ja opetti heitä. Kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. Asettaen hänet keskelle he sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille säädöksen, että tuollaiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” He sanoivat tämän kiusaten häntä, päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Heidän jatkaessaan kysymistään Jeesus ojentautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Hän kumartui jälleen ja kirjoitti maahan. Kuullessaan tämän heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. He menivät pois toinen toisensa jälkeen, alkaen vanhimmista. Siihen jäi vain Jeesus ja nainen keskelle. Kun Jeesus ojentautuessaan ei nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän kysyi: ”Nainen, missä ovat sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä tästedes enää tee syntiä.”

Armo ja totuus. Jeesuksen palvelutehtävässä nämä liittyivät saumattomasti toisiinsa. Nainen oli jäänyt kiinni kiistämättömin todistein, kumma kyllä aviorikokseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, minne fariseukset olivat unohtaneet miehen? Fokus siirtyy kuitenkin Jeesukseen ja siihen, miten hänen tulisi toimia tässä tilanteessa. Jos Jeesus olisi myöntynyt fariseusten painostusten edessä hyväksymään kivityksen lain edessä oikeutetuksi, hänen palvelutyönsä olisi muuttanut muotoaan radikaalisti, koska hänet tunnettiin jo silloin syntisten ystävänä. Jos taas Jeesus olisi vastustanut kivitystä liian raakana rangaistuksena, hän olisi ollut lakia vastaan, jonka Jumala oli välittänyt juutalaisille Mooseksen kautta. Jeesushan opetti, että laki ei ole väärin, kyse on siitä, kuka voi sitä noudattaa ja hän oli tullut täyttämään lain, jota kukaan ihminen ei voinut täydellisesti noudattaa.

Jeesus tunsi ”lain hengen” eikä kumonnut lakia, muttei voinut myöskään katsoa syntiä läpi sormien. Kaikki fariseukset ymmärsivät Jeesuksen vastauksen jälkeen, ettei kukaan voinut väittää olevansa synnitön, koska silloin asettuisi Jumalan asemaan. Siksi hekin lähtivät pois. Ainoa, joka olisi voinut tuomita naisen, olisi ollut Jeesus, hän ei ollut tehnyt syntiä. Mutta sen sijaan hän kiinnittää naisen huomion siihen, ettei häntä tuomittu, vaan sai armon. Mikä merkitys viimeisellä jakeella on tässä tapauksessa? Se, että kun ihminen kokee Jumalan mielisuosion omassa elämässään, meille tulee halu elää häntä kunnioittavalla tavalla, eikä jatkaa synnillistä elämää, riippumattomana Jumalasta.

Armo ei anna lupaa jatkaa tietoista synnissä elämistä, vetoamalla Jumalan hyvyyteen. Armo antaa voiman elää pyhityksessä, Jumalaa miellyttävällä tavalla. On todella tärkeää tiedostaa, että Jumalan armo kuuluu kaikille ihmisille ja ainoastaan sen kautta ihminen voi päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Mutta on väärin julistaa, että koska olemme saaneet anteeksi menneet, nykyiset ja tulevat syntimme, ei tarvitse välittää miten elää. Parannus on välttämätöntä jokaiselle, joka tahtoo päästä kerran Jumalan luo taivaaseen. Se pitää nöyränä. Ja ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa.

Roomalaiskirje 6:1-2

Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

On tärkeää tiedostaa, ettei meitä ole ostettu halvalla hinnalla, vaan Jeesuksen kalliilla sovintoverellä. Se maksoi hänelle kaiken. Kun alamme ymmärtämään sen hinnan, meidän asenteemme syntiin muuttuu, emme tahdo enää elää vanhojen tapojen ja tuhoavien synnillisten tapojen orjina.

Roomalaiskirje 6:6-8

Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Vanha luontomme, joka tahtoi jatkuvasti elää synnissä on ristiinnaulittu ja haudattu, ja uusi ihminen on kykenevä tekemään Jumalan tahdon silloin, kun keskitymme elämään oikeasta, todellisesta identiteetistämme käsin, Jumalan lapsina. On luonnollista, että uusi luomus meissä tahtoo miellyttää Jumalaa, eikä tehdä Pyhää Henkeä murheelliseksi tahallaan. Totta kai uskovatkin lankeavat syntiin ajatuksin, sanoin ja teoin, mutta kyse on siitä, että tahdommeko kääntyä pois siitä ja jatkaa matkaa, opetellen toimimaan vapauden lain mukaan, johon Jeesus meidät vapautti. On arvokasta muistaa, että emme voi jatkaa tietoista synnissä elämistä ja samalla vakuuttaa Jeesukselle uskollisuutta.

Otan loppuun käytännöllisen esimerkin. Sain hetki sitten aloittaa seurustelun kauniin naisen kanssa ja koen syvää iloa siitä, että saan oppia tuntemaan häntä paremmin. Olemme rakentaneet muutamia kuukausia luottamuksen siltaa, päättämällä olla läpinäkyviä vaikeistakin asioista. Se on ollut todella vapauttavaa. Olemme myös vieneet asioita Jumalan eteen rukouksessa ja tuntuu siltä, että ne hetket ovat todella merkittäviä, koska saamme kokea Jumalan läsnäoloa ja vapautta, kun heitämme asiat hänen päällensä.

Herää kysymys: Miksi tekisin tahallani jotain sellaista, mikä loukkaa tyttöystävääni? Jos sanon rakastavani häntä, miksen tahtoisi korjata käytöstäni asioissa, joissa tiedän, että toimin itsekkäistä motiiveista? Käytös ja puheet tulee jälleen kerran olla samassa linjassa, muuten en toimi niin kuin Jumala odottaa ja toivoo minun toimivan: rakkauden periaatteen mukaisesti. Rukoilen, että saat kokea syvän rakastumisen Jeesukseen ja se saa aikaan sitoutumisen Jumalaan. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Jeesuksen kärsimykset

Markus 15:16-20

Sotilaat veivät Jeesuksen maaherran palatsin sisäpihaan ja kutsuivat koolle koko sotilasosaston. He pukivat hänet purppuraviittaan, väänsivät orantappuroista kruunun ja panivat sen hänen päähänsä. Sitten he alkoivat pilkallisesti tervehtiä häntä: ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!” He löivät häntä ruokokepillä päähän, sylkivät hänen päälleen ja laskeutuen polvilleen kumarsivat häntä. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi.

Jos sinä olet kokenut elämässäsi tilanteita, joissa sinua pilkataan, nimitellään ja alistetaan, voit uskoa, että Jeesus voi todella samaistua oloosi. Markus kertoo 15 luvun jakeessa 15, että Jeesus oli juuri ennen tätä yllä olevaa kohtausta ruoskittu. Kun luin tätä lukua viime viikolla, kyyneleet alkoivat virtaamaan. Miksi? Sen tähden, että Jeesus oli todella runneltu jo tuohon mennessä. Sen jälkeen tuossa jaejaksossa kerrotaan, kuinka häntä nöyryytettiin koko sotilasosaston voimin. En ole historian tuntija, että osaisin kertoa, kuinka suuri sotilasosasto oli tuohon aikaan, mutta ei välttämättä ihan pienikään.

Hän koki ensin fyysisesti todella julman rangaistuksen, jossa hänen ruumiinsa revittiin käytännössä palasiksi. Sen tähden profeetta Jesaja kuvaa kahdessa jakeessa osuvasti hänen olemustaan:

Jesaja 53:2b, 52:14

Ei ollut hänellä komeutta eikä kauneutta. Me näimme hänet, mutta hänellä ei ollut hahmoa, johon olisimme mieltyneet.

Niin kuin monet kauhistuivat häntä – niin runneltu hän oli, hän ei enää näyttänyt ihmiseltä, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo.

Jesaja sai nähdä näyssä Jeesuksen Kristuksen runneltuna Pyhän Hengen vaikutuksesta. Mieti hetki tämän päivän maailmaamme. Tuossa sanottiin, ettei Jeesus ollut tunnistettava, eikä mitään kauneutta tai komeutta ollut havaittavissa. Mitä, ikävä kyllä, monet ihmiset, jotka ovat maailman silmissä arvostettuja, kauniita ja komeita ja rohkeita tekevät, kun kadulla tulee vastaan esimerkiksi päihtynyt, risaisiin ja likaisiin vaatteisiin pukeutunut, yksinäinen ihminen, joka pyytää apua? He kääntävät selkänsä hänelle. Eikä vain he, vaan minäkin helposti lankean tuollaiseen. Mikä ongelma siinä on? Se, että Jeesus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta ja hän rakastaa laitapuolen kulkijoita aivan yhtä paljon kuin kaikkia muitakin. Raamattu ei valehtele: Kun saamme käsityksen siitä, kuinka runneltu Jeesus oli, vieläpä täysin syyttömästi, monet hylkäävät hänet, koska olemme tottuneet kiilloteltuihin mainoskuviin, jotka miellyttävät elämänkatsomustamme.

Miksi Jeesuksen täytyi kärsiä?

Jesaja 53:4-5

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Mitä Jeesus ihan oikeasti oli tehnyt, ansaitakseen tällaisen rangaistuksen? EI yhtään mitään! Hän oli tehnyt pelkästään hyviä asioita. Hän oli ruokkinut ja parantanut paljon ihmisiä ja siksi syntiset, jotka eivät voineet koskaan täyttää juutalaisten lain säädöksiä ja hankkia pelastusta itselleen, viihtyivät hänen luonaan. Jeesus rakasti ihmisiä, hän kertoi miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa ja suhde ennalleen asetetaan Luojan ja ihmisen välille. On siis todella tärkeää lukea huolellisesti nämä jakeet ja nähdä, mitä tässä painotetaan.

Kun Raamatussa kerrotaan, että jotakin henkilöä rangaistiin, ihmiset tulkitsivat sen niin, että Jumala on langettanut sen, ja se on oikeudenmukainen tuomio. Mutta tämä tuomio oli täysin erilainen. Tässä kerrotaan, että Jeesus kantoi sairautemme ja kaikki kipumme. Sen lisäksi Jumalan sallima rangaistus kohdistui häneen, koska hän oli uhrikaritsa, joka sovittaa kaikkien ihmisten synnit. Ilman verenvuodatusta ei ollut vanhassa liitossa anteeksiantoa ja sama pätee uuteen liittoonkin. Vanhan liiton aikana rangaistus ihmisen synneistä langetettiin virheettömän eläimen päälle ja sitä seurasi anteeksianto. Uudessa liitossa Jeesus on ainut, joka todettiin syyttömäksi, joka voi kantaa raskaan taakan ja lunastaa kaikki ihmiset synnin vallasta Jumalan valtakuntaan. Ainoastaan uskomalla Jeesukseen ihminen siirtyy Jumalan valtakuntaan ja saa kokea armon voiman konkreettisesti.

On myös todella vapauttavaa lukea, että ”Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Jeesuksen kärsimyksistä seurasi myönteinen lopputulos! Rauha, jota ei oltaisi koskaan voitu muuten saavuttaa. Nyt Jumalan oikeutettu viha synnin tähden siirrettiin Jeesuksen kannettavaksi ja kun sovitus oli saavutettu, pysyvä rauha saavutettiin. Mitä tästä seurasi? Se, että Jeesuksen täydellinen vaellus ja puhtaus eli pyhyys, luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Kun Jumala katsoo sinua ja minua, hän näkee Jeesuksen puhtauden meissä, jotka tahdomme elää pyhityksessä, muuttuen päivittäin Jeesuksen kaltaiseksi.

Toinen merkittävä siunaus Jeesuksen ansiosta on se, että meidät on parannettu hänen kauttaan. Tämä tarkoittaa sekä fyysisiä, että henkisiä haavoja ja sairauksia. Milloin viimeistään tämä toteutuu täysimääräisesti? Silloin, kun pääsemme Jumalan luo, viimeistään silloin saamme kokea ruumiin terveyden ja eheyden. Mitä tästä kaikesta voi sanoa? Antaa kaikki kunnia ja ylistys Jeesukselle, jota ilman emme voisi elää Jumalan yhteydessä! Jumalan runsasta siunausta elämääsi 😀