Anna meille puhtaat kädet

Näin mielenkiintoista unta siitä, kuinka ylistyksenjohtajat, joilla on lahja kirjoittaa lauluja Jumalan kunniaksi olivat lamaantuneet sen tähden, että ikään kuin lähde oli kuivunut: heille ei ollut syntynyt uusia lauluja pitkään aikaan. Nyt he alkoivat huutaa Jumalaa, että hän virvoittaisi heidän henkensä, jotta hänen kansansa voisi ylistää häntä uusien laulujen kautta. Tuossa hetkessä näin, kuinka puhtaat kädet nousivat Jumalan puoleen. Kysyin Herralta mitä se merkitsee? Sitten heräsin. Näin myös kuivan erämaan unessani. Se kuvastaa minulle sitä tilannetta, jossa Herran kansa herää todellisuuteen: Ei näin ole hyvä! Ylistyksenjohtajat nousivat uskoakseni esimerkiksi siitä Herran kansasta, koska he tahtovat laulaa sydämestään Jumalalle ja kun hengellinen kuivuus valtaa, silloin heidän henkensä herää. Näin tulisi tapahtua koko Jumalan seurakunnan kohdalla.

Job 17:9

Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Näyttää siltä, että meidän tulee valita oikea asenne, kunnioittaa Herraa sydämestämme, osoittaa elämällämme, että tahdomme juurtua syvälle häneen. Silloin hän tuo siunauksen.

Haggai 1:2-11

Näin sanoo Herra Sebaot: ”Tämä kansa sanoo: ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina? Ja nyt, Herra Sebaot sanoo näin: Tarkatkaa elämäänne! Te kylvätte paljon mutta saatte vähän satoa. Te syötte mutta ette tule kylläisiksi. Te juotte, mutta janonne ei sammu. Te pukeudutte, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työnsä palkan rikkinäiseen kukkaroon. Näin sanoo Herra Sebaot: Tarkatkaa elämäänne! Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Te luulette saavanne paljon mutta saatte vähän. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan pois. Miksi kysyy Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden! Se on raunioina, mutta juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sen vuoksi taivas pidättää teiltä kasteen ja maa satonsa. Minä olen kutsunut kuivuuden maahan, vuorille ja viljapelloille, viinitarhoihin ja oliivitarhoihin, maan kaikille viljelyksille. Se vaivaa ihmisiä ja eläimiä ja kaikkea kätten työtä.”

Kun katson tätä kokonaisuutta, näen, kuinka Jumala on tahtonut kuivuuden kautta puhutella kansaansa. Hän tahtoo herätellä sitä. Näen, kuinka mies menee viinitarhaansa hakemaan rypäleitä ja huomaa, ettei satoa ole. Sama toistuu joka puolella: Palkkatyössä oleva tekee raskasta työtä elantonsa eteen, mutta ei huomaa, kuinka rahat valuvat pois. Eläimetkin kärsivät kuivuudesta. Maa huutaa Jumalan puoleen, että hän lähettäisi sateen! Miksi on niin kuivaa? Jos katsomme elämäämme, voimme kysyä, onko hengellisesti kuivaa? Mistä se johtuu? Eikö Jumala ole luvannut siunata meitä? Eikö hän ole Kaikkivaltias? Miksei hän tee mitään hyväksemme? Voimme esittää lukemattomia kysymyksiä ja katkeroitua Jumalalle, mutta kannattaako se? Haluaako hän herätellä tällä kaikella meitä?

Laiskuus. Se nousi sydämelleni, kun luin sanat ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Joskus jokainen väsyy, eikä kykene, mutta toisaalta lihamme on luonnostaan laiska. Kun Jumala lähettää sanansa: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Se haastaa meitä katsomaan sydämeemme. Saako Jumalan kutsu siellä vastakaikua, vai käännämmekö vain kylkeä ja sanomme, että anna olla! Ei minua kiinnosta. Tahdon vain nauttia elämästäni. Jos olemme nähneet vaivaa rakentamalla turvallisen kodin perheellemme ja ajatelleet, että omat käteni sen rakensivat ja en tarvitse ketään, silloin ylpeys näyttäytyy. Jos olemme rehellisiä, kaikki mitä meillä on, on Jumalan suurta lahjaa ja armoa. Miksi emme antaisi hänelle keskeistä osaa elämässämme, kun hänen kädestään tulee kaikki hyvä?

Kutsu parannukseen, siis mielenmuutokseen. Rakas pastorini Jacob Huttunen puhui viime sunnuntaina rukouksesta ja sen voimasta. Hän kertoi, että parannuksen tekoon liittyy syntien tunnustaminen oleellisena osana, mutta mielenmuutos ei automaattisesti linkity synnistä tehtävä parannus. Kun luemme Sanaa, löydämme kohtia, joissa Jumala katuu. Tekeekö Jumala syntiä? Ei. Hän vain muutti mieltään. Esimerkki: Jos olen päättänyt, että ostan saippuaa vessaan ja rakas tyttöystäväni sanoo, että monilla on sitä myös tiskialtaan vieressä ja sanon, etten osta sinne ja sitten seuraavalla kauppareissullani näen halvan saippuan ja päätän ostaa sen sinne, kyse on mielenmuutoksesta, johon ei liity synninteko millään tavalla. Tämä esimerkki on totta :D.

Onko parannuksen teko helppoa? Ei aina. Katso näitä sanoja: Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Tuohon aikaan ei ollut sitä tekniikkaa ja koneita, joilla olisi helppo kaataa ja tuoda puita ja rakentaa temppeli. Aluksi voimme joutua tekemään lujan päätöksen, ja pitämään siitä lujasti kiinni, kun tulee mieleen, että anna periksi. Mutta jos päätämme jatkaa Jumalan osoittamalla tiellä, aikanaan saamme palkan. Miksi Herra kiivaili niin voimakkaasti temppelinsä puolesta? Hän tahtoi ja tahtoo edelleen asua lähellä kansaansa. Hän janoaa syvää yhteyttä ihmiseen, johon hän on sijoittanut jotain taivaallista. Jokainen on hänelle todella rakas ja hän tahtoo puhua meille jokaiselle. Hän ei ole välinpitämätön ja ajattele, että on aivan sama, vaikkei ihminen tahtoisi tehdä parannusta. Jumalan hyvyys ajaa mielenmuutokseen. Se saa ymmärtämään, ettei ole mitään arvokkaampaa, kuin se, että saamme elää läheisessä suhteessa hänen kanssaan! Herra tahtoo näyttäytyä kunniassaan, että häntä kunnioitettaisiin syvästi, sitä on oikea Jumalan pelko. Silloin hän saa olla Herra.

Uskon, että näkemäni puhtaat kädet jotka nousivat Jumalan puoleen, kuvaavat asennettamme elää läheisessä suhteessa häneen, joka tahtoo olla elämämme Herra. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvä suunnitelma meille kaikille ja hän tahtoo puhdistaa sydämemme ja kätemme, jotka kuvaavat elämämme päätöksiä, jotta hän saa johtaa elämäämme säännöllisesti mielenmuutokseen, koska olemme vain heikkoja, vajavaisia ihmisiä, ja juuri silloin hän saa olla vahva, johon turvaamme sydämestämme. Ole siunattu!

Napajäätiköt sulaa?

Viittaan otsikolla Terapian saman nimiseen biisin, jonka loppuriimi jäi soimaan päähäni: ”…napajäätiköt sulaa, esiin ihminen uskaltaa.” Kysymys: olemmeko me sellaisia ihmisiä, joille uskaltaa avautua kipeistä asioista, joista muille ei tulisi mieleenkään kertoa? Saako Jumalan Isän rakkauden aurinko sulattaa meidänkin vajavaisten kautta välittyä tähän maailmaan, joka ei sääli epäonnistuneita ihmisiä? Mieti mitä mieltä ihmiset ovat vankiloissa olevista ihmisistä, tai narkomaaneista? Annetaanko heille mahdollisuus uuteen elämään? Kuinka helposti mieleni ja sanani ovat olleet rikkinäisiä ihmisiä vastaan, Herra armahda minua! Minun tulisi rakastaa kaikkia ihmisiä, riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä mielestäni vai eivät. Jumala ei rakasta minua yhtään enempää kuin ketä tahansa hänen yhteydestään erossa elävästä, miksi en voi hyväksyä sitä helposti?

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jesaja 30:18

Oma prosessini on mennyt niin, että luin Raamatusta paljon Jumalan rakkauteenkin liittyviä jakeita, mutta se ei jostain syystä kovinkaan nopeasti tullut päästä sydämeeni. Esteenä uskon olleen lapsena kokemani hylkäämisen kokemuksen, kun en saanut oppia tuntemaan biologista isääni. Kun Taivaan Isä on saanut parantaa minua pikku hiljaa, se on vienyt minut ihaniin kokemuksiin hänen kanssaan, jossa saan ilmestyksen hänen rakkaudestaan. Ennen kuin saamme itse ilmestyksen Jumalan Isän rakkaudesta, emme ole kovin armollisia. Näin ainakin itse koen. Tuo yllä oleva jae viittaa minulle siihen totuuteen päivittäin, kun luen sen ääneen joka aamu. Uskon sen omaan elämääni, toivottavasti myös sinä uskot.

Roomalaiskirje 14:1-4

Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on hyväksynyt hänetkin omakseen. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Tunnetaanko Jumalan lapset siitä, että meidän lähellämme on oikeasti vapaus olla heikko? Vai tunnetaanko meidät siitä, että me osoittelemme sormella, emmekä näe tai tahdo tunnustaa omia heikkouksiamme? Mielestäni näiden jakeiden yksi pointti on se, ettei meidän tule olla riidanhaluisia. Sen sijaan, meidän tulisi pysyä tyynenä, jos joku haastaa meitä jonkin asian takia, sen kautta voimme kirkastaa Jeesusta, kun emme ole helposti provosoitavissa, vaan olemme kasvaneet kärsivällisyydessä.

Mihin haasteeseen näissä jakeissa viitataan, kun puhutaan vihannesta syövästä Jumalan omasta ja toisesta, joka syö kaikkea? Jos olen oikein ymmärtänyt, niin pakanat, jotka tulivat uskoon, olivat aralla tunnolla sen tähden, mitä he voivat syödä. Ennen uskoontuloaan he söivät epäjumalille uhrattua lihaa (katso 1. Korinttolaiskirje 8 luku, jos tahdot perehtyä aiheeseen) ja toiset kokivat olevansa vapaita syömään, koska epäjumalat eivät ole todellisia jumalia. Kyse on siis siitä, miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme rakkauden hengessä. Se luo tilaa luottamukselle ja avoimuudelle. Vai tahtoisitko sinä avautua jollekin, joka alkaisi myöhemmin piikittelemään sinulle asiasta, josta olet kertonut hänelle?

Toinen asia joka nousee mieleeni, on se, ettei meille kenellekään ole annettu oikeutta tuomita. Totta on, että meidän tulee arvioida mikä on hengellisesti tervettä, mutta siihen ei liity jatkuva oikeassa olemisen tarve. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme vilpittömästi, koska olemme saman Isän lapsia.

Roomalaiskirje 14:13-17

Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkäämme pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole sinänsä epäpyhää. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Kuinka helposti sanomme, ennen kuin mietimme mitä sieltä lipsahtaa. Meidän tulee harkita, mitä puhumme ja puhua sellaista, mikä ei vie toista kauemmas Jumalasta. Avainjae tässä jaksossa on jae 15. Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme epäitsekkäästi, kuten Jeesus teki. Jos olemme välinpitämättömiä käytöksemme seurauksista toisen elämään, olemme kovia, kylmiä ja itsekkäitä. Sen sijaan meidät tulee tuntea rakkaudesta, kärsivällisyydestä, empaattisuudesta ja joustavuudesta. Sellainen Jeesus on, ja sellaisia meistäkin tulisi kasvaa! Paavali tahtoo opettaa meille, että ruoka ei ole se pointti, vaan suhde Jumalaan. Se taas vaikuttaa käyttäytymiseemme ja asennoitumiseemme, joten ei ole kyse pienestä asiasta. Jos sisäistämme, että meidät on hyväksytty Jumalan armosta, meillä on rauha hänen kanssaan Jeesuksen ansiosta, silloin täytymme ilolla Pyhässä Hengessä, ja juurrumme häneen kiinni.

Rukoilen, että saisimme täyttyä Jumalan rakkaudella jatkuvasti Pyhän Hengen kautta, jotta elämämme todistaisi siitä, että elämässämme on korkeampi kutsu, joka heijastuu rakkautena ympärillemme. Tämä blogi kirjoitus jää nyt viimeiseksi joksikin aikaa, koska olen uupunut monellakin tavalla. En osaa sanoa, milloin jatkan kirjoittamista, ja kuinka usein näitä tulee tulevaisuudessa. Siunausta ja tsemppiä juuri sinulle.

Jumalan kunnioittamisesta

Hei. Tämänkertainen aihe nousi sydämelleni viime viikon aikana ja kun pari päivää sitten ajoin töihin, matkalla kuuntelin The Rainin Sotilas biisin. Se mursi sydämeni ja sain kokea kuinka paljon Jumala todella rakastaa ihmistä. Siitä syntyi tarve kunnioittaa häntä entistä kokonaisvaltaisemmin. Voit katsoa biisin videon tästä.

Olen toki kirjoittanut aiemminkin Jumalan kunnioittamisesta ja tiedostan, että se on yksi teema, mitä kannan aina sydämelläni, koska se sitouttaa minut suhteeseen Jumalan kanssa. Toivon, että saisin tuotua tällä kertaa jotain uusia näkökulmia aiheeseen, jotta se herättäisi minussa ja myös teissä – rakkaissa lukijoissani -halun rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa kokonaisvaltaisemmin.

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte.

Miten voimme vyöttää mielemme ja olla raittiita? Valvomalla omaa vaellustamme, siis sitoutua syvemmin Jeesukseen ja siihen identiteettiin, joita me saamme tänään olla Jumalan rakkaina lapsina. Miksi se on tärkeää? Koska sielunvihollinen yrittää saada meidät tavalla tai toisella keskittymään aivan epäoleellisiin asioihin ja viemään meidät pois Jumalan läheisyydestä. Silloin hän voi valehdella helpommin ja saada meidät uskomaan valheitaan. Mitä keinoja meillä on pysyä lähellä Jeesusta? Esimerkiksi kiittämällä häntä päivittäin suuresta armosta, että saamme olla sovitettuja, emme ole enää tuomittuja Jumalan edessä, koska hän näkee meidät Jeesuksen sovitustyön kautta! Jos alamme käsittämään Jumalan suuren armon ja rakkauden sydämissämme, ei siis vain pään tietona, emme koskaan tahdo palata elämään vanhalla tavalla, jossa rikoimme itseämme jatkuvasti.

1 Pietarin kirje 1:15-17

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Koska Jumalan lasten päämäärä on muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, meidän tavoitteemme on korkea: Olla pyhiä. Jokainen meistä tietää, ettei meistä itsessämme ole siihen koskaan, mutta juuri sen tähden Jeesus tulikin ihmiseksi ja eli täydellisen elämän, sovitti meidät syntiset Jumalan edessä ja sen perusteella me olemme pyhiä. Miten sitten voimme osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, kun tahdomme osoittaa olevamme kiitollisia hänelle armosta, joka peittää meidän syntimme? Elämällä kunnioittavassa suhteessa häneen jokaisen elämämme päivän matkalla ikuisuuteen hänen luokseen!

Paavalin kirje Tiitukselle 2:10-11

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.

Näyttää siltä, että armon kokeminen johtaa ihmisen kunnioittamaan Jumalaa. Sen seurauksena näemme elämässämme pyhityksen hedelmää: Emme tahdo elää maailman arvojen mukaan, jossa tyydytämme lihallisia himojamme, vaan sen sijaan itsehillintä, kärsivällisyys ja armollisuus heijastuu käyttäytymisestämme sekä asennoitumisestamme. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella sitten voisi olla arkipäiväiseen elämäämme, jos tahdomme elää kokosydämisesti Jumalalle?

Kun käsitämme, että oma elämäntilanteemme oli aiemmin sellainen, että olisimme ansainneet ajatusten, asenteidemme ja tekojemme tähden ikuisen eron Jumalasta ja nyt voimme vaeltaa yhteydessä häneen, sen tulisi vaikuttaa halun kertoa ilosanoma läheisille, eikö totta? Kun mietin sitä, että lähelläni on vielä ihmisiä, joista myös Jeesus on maksanut täyden hinnan ja hän tahtoo pelastaa heidätkin, tahdon oppia olemaan kuuliainen hänen äänelleen. Miltä se sitten voisi näyttää? Esimerkiksi siltä, että tilanteen salliessa kohtaan henkilökohtaisesti ihmisiä, joille tahdon kertoa avoimesti siitä eheytymisprosessista, joka sisälläni on saanut tapahtua. Voin tällä tavoin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat erilaisten synti riippuvuusten kanssa.

Matteus 5:13-15

Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallottavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Mielestäni Jumalan lasten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja sen tulisi näkyä siten, että me loistamme Jumalan rakkautta tähän kärsivään maailmaan, jossa monet ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusta elämäänsä. Jos tahdomme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, oppia tottelemaan hänen ääntään, kun hän tahtoo käyttää meitä, silloin voimme tuoda aivan toisenlaisen maun ihmisten elämään, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Rukoilen, että tekisimme päätöksemme elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi ja osoittaa kunnioitusta pelastajallamme! Ole siunattu.

Nöyryys

Moi! Tämän viikon aihe blogiin pomppasi viikonlopun aikana ja kun eilen kokoonnuimme kotonani miesten soluun (pienryhmä, jossa tapaamme kahden viikon välein kertoen kuulumisemme ja rukoilemme jokaisen puolesta), jossa jaoin tästä aiheesta lyhyesti, se jäi puhuttelemaan sydäntäni. Aiheen valintaan paljonkin vaikutti sunnuntaina hetki, jonka sain viettää rakkaani kanssa, tutkien kohta esille ottamaani mielenkiintoista Psalmia ja sen ristiviittauksia. Tämä aihe ei todellakaan ole pieni osa Raamatun kirjoituksia, vaan mielestäni se on läsnä Raamatun alkulehdiltä loppuun asti. Jos mietimme nöyryyttä ja sen vastakohtaa ylpeyttä, emme voi olla huomaamatta sitä yhtenä merkittävänä motiivina ihmisten elämissä, jota Raamattu kuvaa rehellisesti.

Psalmi 34:16-20

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herran kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

Huomaatko, kuinka aktiivinen Jumala on hänen rakkaita lapsia kohtaan? Hän näkee tarkasti, kuulee, pelastaa, on läsnä ja varjelee. Hän ei siis todellakaan ole välinpitämätön, kuten sielunvihollinen pyrkii valehtelemaan meille niin usein. Sen sijaan, kun hän on kerran pelastanut meidät armon valtakuntaansa, jossa hän hallitsee, hän tahtoo olla intiimissä yhteydessä meidän kanssamme, eikö ole valtava asia?! Ajattele, että maailmankaikkeuden suvereeni Luoja on kiinnostunut aidosti siitä, mitä juuri sinulle kuuluu. Miten me reagoimme tuollaiseen huomionosoitukseen? Jos Pyhä Henki saa tämän todellisuuden kirkastaa sydämillemme, silloin meistä tulee nöyriä, armollisia ja rakkaudellisia – me siis muutumme hänen kaltaisikseen askel kerrallaan. Jae, johon seuraavaksi keskityn, avaa meille lisää tästä aiheesta:

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Oletko pistänyt merkille yhden asian: Syntiinlankeemuksen seurauksena maailma, jossa elämme tänään, on rikki monella tavalla. Näemme ja kuulemme uutisia, joista huomamme elävämme lopun aikaa: Moraali, kasvatus ja terve Jumalan kunnioitus ovat vieraita ajallemme ja näemme sen, kuinka vastakkain Raamatun iättömät periaatteet ovat yhteiskuntamme arvojen ja lakien kanssa. Se on surullista. Olemme varmaankin kukin huomanneet myös sen, että sinä ja minä olemme – enempi tai vähempi – rikki sisältä johtuen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja haavoittavat syvästikin. Aina emme edes näe ihmisestä, kuinka rikki he ovat sydämestään, mutta sen sijaan rakastava Jumala näkee ja juuri siihen mielestäni tässä jakeessa viitataan suoraan. Se, että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli ei ole Isälle mikään este: Hän tahtoo korjata ja eheyttää sen ja juuri tuon murtuneisuuden kautta meistä kasvaa nöyriä Jumalan miehiä ja naisia, joita hän tahtoo käyttää, jotta ilosanoma voisi levitä laajalle!

Psalmi 51:19

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Kun tahdomme tulla Jumalan parantavaan läsnäoloon, vailla pelkoa rangaistuksesta, meille tulee halu antautua päivittäin hänelle. Tuollaista asennetta ja halua hän todella arvostaa.

Jesaja 57:15

Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

Hän asuu niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki. Se ei ole vain sanoja, vaan lupaus suoraan sinulle ja minulle! Hän on sitoutunut lupauksiinsa täydestä sydämestä ja hän tahtoo virvoittaa sydämemme. Alamme huomaamaan, kuinka paljon Jumalamme arvostaa sitä, että meillä on avoin, nöyrä sydämen asenne häntä kohtaan. Hän tahtoo uudistaa meitä jatkuvasti, kun päätämme olla riippuvaisia hänestä aidosti.

Jesaja 66:2b

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

Nöyryys, särkynyt henki ja arka tunto Jumalan sanan edessä. Miksi? Mielestäni sen tähden, koska ylpeät eivät ymmärrä, kuinka kaukana he ovat todellisesta ja syvästä yhteydestä Jumalan kanssa ja sellaiset ihmiset etääntyvät pikku hiljaa hänen luotaan. Sen sijaan kun tiedostamme, mistä olemme tulleet, mikä on siis taustamme, muistamme kuinka suuri armo on kohdannut meitä, jotka olemme antaneet Jeesukselle sydämemme valtaistuimen. Niin, että hän saa johtaa aidosti elämäämme. Jos meillä on nöyrä sydän tutkiessamme Raamattua, silloin annamme vapaaehtoisesti hänen johtaa. Se on avain rikkaaseen elämään, jonka rakastava Isä tahtoo antaa niille, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä.

Kun ihminen on oppinut sen, että kaikki mitä hänellä on, on itse asiassa vain lainaa Jumalalta ja hän osaa arvostaa Jumalasuhdettaan nöyrästi, silloin hän ei katkeroidu, jos jokin asia viedään häneltä pois. Miksi? Koska hänen identiteettinsä ei perustu siihen, mitä hän omistaa täällä ajassa, vaan hän tahtoo palvella sydämestään Jumalaansa ja nauttia kerran siitä hyvästä sadosta, joka on kertynyt taivaan pankkiin, kun hän on rakkaudesta palvellut muita. Rukoilen, että tämä teksti saisi vaikuttaa sinussa ja minussa halun tänään sitoutua nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja haluun kasvaa hänen rakkaudessaan päivittäin lähemmäs pelastajaamme. Ole siunattu.

Suuri armo: suuri hinta

Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.

1 Mooseksen kirja 3:6-7

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.

Roomalaiskirje 5:8

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.

Roomalaiskirje 5:9-11

Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.

Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.

Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?

Roomalaiskirje 12:1

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀

Taistelukenttä

Olen tänään pysähtynyt katsomaan väistelemättä omaa elämääni ja käyttäytymistäni. Jos joku saa näistä blogikirjoituksista sen käsityksen, että olen pyhimys, enempää ei voisi osua huti. On yksi asia haluta elää Jumalan tahdossa ja sitten realismi omassa arjessa. Tätä taistelua hyvin kuvaa seuraavat jakeet.

Roomalaiskirje 7:14-20

Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse vaan synti, joka minussa asuu.

Paljon kipeää asiaa. Aluksi joudumme toteamaan, ettemme pysty täyttämään Jumalan tahtoa omin avuin koskaan. Miksi? Koska Jumala on täydellinen, me olemme syntisiä. Kaikki ihmiset ovat syntisiä lähtökohtaisesti Jumalan edessä ilman yhtään poikkeusta. Mistä johtuu, ettei Jumalan lapsi sitten jatkuvasti toteuta Jumalan tahtoa, vaan tekee syntiä? Galatalaiskirje 5:17 vastaa siihen näin: Liha himoitsee Henkeä vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. On siis selkeä ristiriita, josta näemme, kumpi on saanut hallita meitä: Jos teemme sellaista, minkä tiedämme vääräksi, jota vihaamme, on lihallinen luontomme ollut johtamassa. Jos taas onnistumme elämään Jumalan tahdossa, Pyhä Henki on johtanut.

Laki paljastaa totuuden meille itsestämme. Se on lain tehtävä. Mutta kukaan ihminen ei voi noudattaa Jumalan lakia. Laki ei voi muuttaa meitä, se vain toteaa ilmiselvän asian. Jakeet 17-20 kuvaavat osuvasti sitä, että synnillinen luontomme osallistuu synnin tekemiseen. Sen sijaan uudestisyntynyt henkemme ei siihen osallistu. Jumala on tehnyt henkemme uudeksi, kun tulimme uskoon. Sen sijaan ruumis toteuttaa mielellään synnillisen luontomme mielihaluja, ja juuri sitä taistelua Paavali näissä jakeissa kuvaa.

Kun katson elämääni taakse päin, totean, että olen ruokkinut paljon synnillisiä mielihalujani ja sillä on omat ikävät seurauksensa, joita olen joutunut niittämään. Kun totean tämän asian, se tekee kipeää. Mutta toisaalta se on hyvä siitä syystä, että tulen tietoiseksi omasta heikkoudestani, etten ylpistyisi. Mihin perkele lankesi, ennen kuin Jumala heitti hänet pois taivaasta? Ylpeyteen. Sen tähden ihmisellä on luonnollinen taipumus ylpeyteen. Sen sijaan Jumala tahtoo opettaa meitä olemaan nöyriä niin kuin Jeesus. Silloin me ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia hänestä!

Johannes 10:10

Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.

Kaksi aivan päinvastaista missiota. Perkeleen tarkoitus on tuhota Jumalan lapset varastamalla heiltä ilo pelastuksesta. Hän tekee kaikkensa, että murehtisimme ja lamaantuisimme, silloin hän alkaa syöttämään valheita identiteetistämme. Hän uskottelee, ettei meidän kannata enää yrittää kelvata Jumalalle, kun olemme niin pahasti epäonnistuneet, ettemme voi saada syntejämme anteeksi. Hän yrittää viedä toivon siitä, että kelpaamme Jumalalle tällaisina vajavaisina ihmisinä. Hän pyrkii tappamaan uskomme Jumalan armoon, koittamalla siirtää fokuksemme pois Jeesuksesta itseemme.

Sen sijaan Jeesus tahtoo tuoda syvän ilon, rauhan, tyytyväisyyden siitä, että hän on hyvä paimenemme, joka pitää meistä aina huolta. Hän ei hylkää meitä, kun rämmimme synnin liejussa. Hän ei sano meille, kun kadumme syntejämme, että ”voi sinua, katso miten likainen olet! Nyt sinun täytyy suorittaa nämä tehtävät, että huolin sinut takaisin laumaani”. Sen sijaan hän voisi sanoa: ”Voi rakas lapseni! Olen ylpeä sinusta, ettet jäänyt kuuntelemaan vihollisen valheita ja luullut, etten voisi antaa anteeksi. Tule minun kanssani, minä autan sinua”. Eikö olekin melko lohduttavaa, kun meillä on tällainen hyvä paimen, joka rakastaa?

Johannes 10:14-15

Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, Minä annan henkeni lampaiden edestä.

Mikä avuksi, kun lankeamme syntiin? Juoskaamme Jeesuksen luokse! Hän on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Hän rakasti niin paljon meitä, että antoi henkensä meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa tänään! Nyt meidän tehtävämme on oppia uusi identiteettimme hänessä ja vahvistua siinä päivittäin. Silloin sielunvihollisen tullessa syyttämään meitä, voimme sanoa rohkeasti: Mee kuule juttelemaan tästä asiasta Jeesuksen kanssa. Hän on hoitanut nämä minut syntini! Kun alamme näkemään Jumalan valtavan armon omalla kohdallamme, meistä tulee ilosanoman levittäjiä tähän toivottamaan maailmaan ja voimme rohkaista toisia, kun olemme alkaneet soveltamaan identiteettiämme Kristuksessa Jeesuksessa. Ole siunattu 😀

Rakastettu?

Eilen heräsin ajatukseen, että jos koen olevani rakastettu, uskallan olla läpinäkyvä. Viime yönä näin unta, jossa olin hengellisessä tilaisuudessa, jossa minut kutsuttiin lavalle haastateltavaksi ja siinä samalla katsottiin pätkiä haastattelustani, jossa avauduin omasta heikkoudestani. Tunsin, kuinka tilanne jännitti minua paljon. Mutta samalla tiedostin, että vaikka kaikki ihmiset eivät ymmärtäisi minua ja torjuisivat minut, olen rakastettu Jumalan ja tyttöystäväni puolesta silti. Se toi rauhan sydämelleni. R

Mielessäni siis on ajatus siitä, että jos koemme olevamme arvostettuja, rakastettuja ja meitä ymmärretään, koemme olomme turvallisiksi. Ainakin näin itse ajattelen. Vaikka jokainen meistä tiedostaa, ettemme ole täydellisiä, vaan erehdymme monin tavoin, silloinkin läheisemme ymmärtävät meitä, eikä suhde katkea väärinymmärrykseen.

Roomalaiskirje 5:1-4

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa.

Tästä jaejaksosta on tullut minulle rakas iän myötä. Sen tähden, että siihen tiivistyy erinomaisesti asemamme Jumalan rakkaina lapsina, sekä oikea asenne koetusten helteessä. Se ei todellakaan ole helppoa silloin, kun kohtaamme haasteita, mutta voimme kasvaa ihmisinä ihan oikeasti noiden tilanteiden tullessa, jos opimme toimimaan Jumalan tavalla, eikä omalla lihallisen luontomme tavalla. Kaikki lähtee siitä, että ensin hyväksymme, että me emme voi kelvata syntisinä Jumalalle. Tulemme hänen eteensä nöyrinä ja tunnustamme, ettemme voi lähestyä häntä syntimme tähden. Mutta kun pyydämme Jeesuksen veren puhdistamaan meidät ja tulemaan elämämme Herraksi, silloin asemamme muuttuu: Emme enää ole Jumalan vihollisia, jotka ovat matkalla iankaikkiseen eroon hänestä, vaan saamme kokea hänen puhdasta ja runsasta armoaan, koska emme turvaudu enää omiin meriitteihimme, vaan Jeesuksen täytettyyn työhön. Vain sen kautta meillä on tämä Jumalan lapsen asema.

Sen jälkeen, kun olemme päättäneet turvautua Jeesukseen, alkaa prosessi nimeltä pyhitys. Sen päämääränä on päästä kerran perille, Jumalan luo. Matkalla sinne kohtaamme paljon hankaliakin asioita ja kaikkien elämämme vaiheiden kautta voimme valita, joko antaa niiden viedä ilomme ja rauhamme, niin että katkeroidumme ihmisille ja kenties Jumalallekin, tai opimme niiden kautta tulemaan läheisemmiksi Jumalan kanssa ja muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi. Yhtenä keinona muovatessaan meitä, Herra käyttää ahdistavilta tuntuvia tilanteita, joissa voimme päätyä katsomaan tilannetta luonnollisilla silmillä ja todeta, ettei tästä tule mitään. Tai sitten päätämme laajentaa näkökulmaa ja sanoa, että ”Herra, tää tilanne näyttää todella haastavalta, mutta kiitän uskossa jo siitä, että sinä olet tämänkin vuoren yläpuolella!”

Joskus meidän täytyy kiivetä korkean vuoren päälle askel kerrallaan ja kun olemme päässeet sinne, Jumala näyttää meille, miten matka on kasvattanut meitä ihmisinä ja annamme kunnian ja palvonnan hänelle. Hän voi myös näyttää, miten paljon olemme muuttuneet lähtötilanteesta tähän päivään ja se lohduttaa. Tuollaisia hetkiä itsellenikin on sattunut elämän aikana ja ne saavat kunnioittamaan ja palvomaan syvästi Jumalaa, koska tiedostan, että ainut joka on saanut muutoksen tapahtumaan on hän. Silloin armo kirkastuu.

Roomalaiskirje 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Kun olemme käyneet läpi elämässämme haasteita ja kokeneet, että läheisemme sekä Jumala ovat edelleenkin rinnallamme, se tuo iloa ja rauhaa. Toivo onkin tässä ajassa todella haluttua, koska ihmiset kokevat raskaitakin asioita elämässään ja juuri silloin kaipaamme toivoa. Toivo tulee Herralta, joka rakastaa meitä, mutta se jalostuu myös elämässämme, kun opimme kohtaamaan haasteet Jumalan voimassa ja pysymään pystyssä rankoissakin myrskyissä. Pyhän Hengen läsnäolo tuo toivon juuri oikeaan aikaan ja voimme kokea syvää rauhaa, vaikka toiset olisivat menettäneet jo kaiken toivonsa. Sen tähden onkin arvokasta oppia viettämään aikaa ihmisten lähellä, jotka ”uskon miehiä ja naisia”. Heillä on sellainen näkökyky, joka luo toivoa. Kukaan heistä ei ole käynyt helppoa tietä, vaan uskoa ja toivoa on koeteltu paljon.

Kun opimme luottamaan myrskyn silmässäkin Jumalan uskollisuuteen ja hyvyyteen, silloin Pyhä Henki tulee rinnallamme ja koemme taivaallista lohdutusta. Joskus lohdutus on myös kahdella jalalla ja kädellä varustettu, joka tulee juuri oikeaan aikaan ja rohkaisee. Älä koskaan unohda, että Jumala on lähellä ja tahtoo lohduttaa meitä ja täyttää Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, silloin katseemme pysyy hänessä ja voimme itsekin olla toisillekin lohduttajia, kun toiset todella tarvitsevat sitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Nyt on Suomen aika

Ajatukseni oli kirjoittaa pastorini Perhon Pekasta ja siitä vaikutuksesta jonka hän on jättänyt sydämeeni palvelutyöllään ja persoonallaan. Nyt kun istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja firman palaveria, ajatus jalostui. Sain eilen illalla nähdä kuvan, jossa mainittu Pekka kylvi siemeniä pellolla. Kuvakulma laajeni ja se näytti valtavalta pellolta. Hän teki sitä rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiä kohtaan. Ymmärsin, että hän on kylvänyt Jumalan Sanaa ympäri maailmaa ja näin istuttanut sitä ihmisten sydämiin. Ymmärsin myös, että Jumala on siunannut sen työn ja antaa sille kylvölle sateen ja se tuottaa runsaan sadon hänen valtakuntaansa.

Mistä tämän kertainen otsikko kumpuaa? Northwind Collective julkaisi viime vuoden puolella Poika levyn. Tuo levy on valtavan voimakas hengellisesti. Sanon näin, koska monesti se saanut murtaa sydämeni syvästi. Kun se julkaistiin (mitä ilmeisimmin Helsingissä), Pekka oli pyydetty puhumaan lyhyesti ilosanoma paikallaolijoille. Hän haastoi ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle ja tietääkseni yli kymmenen lähti seuraamaan Jeesusta. Nyt kun aloin kuuntelemaan Northwindin biisiä ”veresi” se mursi sydämeni. Pekalla ja Northwindin jäsenillä on sama näky, he haluavat nähdä Suomen muuttuvan. Tässä osa tekstistä tuosta kappaleesta:

”Taivaallinen Kuningas, luovuit sinun oikeuksistas. Täydellinen Karitsa, sua rakastan, rakastan. Kärsit tuomion ihmisten, syyttävien sormien. Nöyrä mies kipujen, sua rakastan, rakastan. Täydellisen rakkauden ristillä näytit, päätit odotuksen sukupolvien. Häpeän ja synnit sä kannoit, tiesit lopulta saisit iloita. Täydellinen rakkaus ristillä voitti, otit avaimet kädestä vihollisen, kallis uhrisi oli tarpeeksi ja nyt veresi huutaa puolestani: Armahdettu. Vapautettu. Rakastettu. Parannettu. Lunastettu. Sovitettu. Pelastettu. Anteeksiannettu. Pyhä, puhdas, lapsi Jumalan, veresi ylläni huutaa puolestani.”

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Voimmeko me vielä olla vaiti siitä hyvästä uutisesta, joka on saanut muuttaa sydämemme? Minä en tahdo. Enkä usko, että sinäkään tahdot. Luin yhdestä timantista kirjasta, että kristinuskon ytimen tulisi kokea konkreettisella tavalla.  Miksi? Koska jos me vain luemme hengellisiä totuuksia ajatuksina, voimme epäillä niiden todenperäisyyttä, eikä Täydellinen Rakkaus tarkoittanut sitä niin. Jumala tarkoitti, että meillä on rakkaussuhde hänen kanssaan. Kun katsomme tuota tekstiä ”veresi” biisissä, se kumpuaa sydämestä, joka on kohdannut elävän Jumalan. Siinä on ilmestys Jumalan rakkaudesta ja se haastaa katsomaan miten suhtaudumme siihen.

Kun katsomme opetuslasten reaktiota, se ei ollut hengellisesti korrektia ja sen tähden osa fariseuksista halusi hiljentää Jeesuksen palvonnan. Mutta sen sijaan Jeesus kertoo, että hän nauttii siitä, että häntä kunnioitetaan ja palvotaan! Jos uskovat ymmärtäisivät miten suuri voima on ylistyksellä suhteeseemme Jumalan kanssa ja hänen Isän rakkauden kokemisessa, tekisimme sitä enemmän. Jos oppisimme palvomaan Jumalaa sydämestämme, silloin oppisimme jättämään taakkamme hänen käsiinsä! Se olisi valtavan vapauttavaa ja voisimme kertoa lähimmäisillemme kuinka paljon Jumala rakastaa heitä. Emme tahdo enää kuollutta uskontoa, vaan rakkaussuhteen Jumalan kanssa.

Lopuksi tahdon kirjoittaa jotain Perhon Pekasta. Siitä, miten olen kokenut hänen persoonansa muutamien vuosien ajan elämässäni. Kun hän on nyt ollut pastorini vajaan neljän vuoden ajan, se on ollut timanttia. Miten kuvailisin tätä Jumalan miestä? Hän on hyvä ystäväni, johon luotan sydämestäni. Hän on rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Hän muistuttaa Jeesusta, koska hänellä ei tunnu olevan koskaan kiire. Hän on läsnä ja empaattinen. Hän on aktiivinen kuuntelija ja viisas neuvonantaja. Hänen rukouksensa kumpuaa syvästä rakkaussuhteesta Jumalaan. Hän on johtajahahmo ilman kyynisyyttä tai halua kontrolloida ihmisiä, hän on oivallinen organisoija ja rohkaisija.

Hän on saanut vastaanottaa Jumalan Isän rakkautta ja hän jakaa sitä eteenpäin, hän saa ilmestystä tuosta rakkaudesta jatkuvasti. Ja juuri sen tähden hän on todella helposti lähestyttävä. Hän on armollinen, joustava, taitava opettaja. Hänen katseensa on aina siinä miten hyvä Jumala on ja hän johdattaa ihmiset hänen läheisyyteen. Suomalaiset ovat hänen sydämessään, hän tahtoo olla muuttamassa Jumalan avulla tän kansan. Hänellä on mahtava huumorintaju, joka tuo rentouden ilmapiiriin. Lopuksi, koen että hän on todellinen rinnalla kulkija.

Kun mietin omaa palvelutyötäni, en olisi lähellekään tässä ilman niitä mielettömiä hetkiä Pekan kanssa. Hänellä on valtavan tärkeä vaikutus Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Se tapa kohdata kaikenlaiset seurakuntalaiset on ilmiömäistä ja siksi on haikeaa jättää jonkinlaiset jäähyväiset hänelle hänen jatkaessaan työtä Jumalan valtakunnassa tulevaisuudessa Hyvä Sanoma ry:ssä. Toisaalta tiedostan, että kun Pekka saa toteuttaa kutsuaan uudessa työssä tulevaisuudessa, Jumala saa pelastaa monia ihmisiä.

Jos yritän vetää kaiken yhteen, voin vain sanoa, että Jumala odottaa meitä. Hän odottaa, että me vapaaehtoisesti antaudumme hänelle. Hän ei tahdo tehdä meistä orjiaan, vaan vapautensa omaksuneita rakkaita lapsiaan. Silloin ymmärrämme, kuinka paljon hän rakastaa meitä ja kaikkia. Kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan, silloin meidän tehtävämme on viedä tuo rakkauden kokemus eteenpäin ja alkaa puhumaan elämää ihmisille lähellämme ja kenelle tahansa hän tahtoo meidän kertovan! Mitä jos armon vuonna 2019 me Jumalan lapset tahtoisimme nähdä muutoksen kotimaassamme ja alkaa rakastaa ihmisiä Jumalan rakkaudella? Se olisi muutoksen alku. Ole siunattu 😀

Älä ikinä luovuta

Moi! Alkuviikosta ajattelin vielä kirjoittaa jostain aivan muusta aiheesta. Sitten päätin katsoa elokuvan, jonka juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Elokuva perustui tositapahtumiin ja sen nimi on Courage, eli rohkeus. Se kertoi nuoresta amerikkalaisen jalkapallon pelaajasta, joka pääsi pelaamaan Texasin yliopistoon, jossa hän oli joukkueen tärkein pelaaja. Sitten hän sairastui luusyöpään ja joutui taistelemaan hengestään, muttei missään vaiheessa näyttänyt luovuttamisen merkkejä. Suosittelen jokaista katsomaan tuon elokuvan, niin puhutteleva se on.

Jokainen ihminen joutuu kohtaamaan elämässään haastavia aikoja. Yksi asia on se, että millaisten ihmisten annamme puhua elämäämme? Ympäröikö meitä rohkeita, positiivisia ja rohkaisevia ihmisiä vai sellaisia, joilla on huono vaikutus meihin? Toiseksi: Miten käsittelemme haasteita ja ongelmia? Annammeko periksi niiden hyökätessä elämäämme tyhjästä vai päätämmekö mennä niitä kohti ja voittaa ne Jumalan avulla? Kolmanneksi: Mille olemme perustaneet identiteettimme? Omille onnistumisille vai Jeesuksen täydellisen työn varaan? Viime aikoina olen lukenut ensimmäistä ja toista Samuelin kirjaa ja ne ovat todella puhutelleet sydäntäni. Otetaan esimerkki:

1 Samuelin kirja 17:32-39

Daavid sanoi Saulille: ”Kenenkään ei pidä masentua tuon filistealaisen vuoksi. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.” Mutta Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vain nuorukainen, mutta hän on mies, joka on sotinut nuoruudestaan saakka.” Daavid vastasi Saulille: ”Palvelijasi on paimentanut isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempaisin saaliin sen suusta. Jos se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta, löin sen maahan ja tapoin sen. Palvelijasi on siis lyönyt kuoliaaksi sekä leijonan että karhun. Tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle tulee käymään samoin kuin niille, sillä hän on häpäissyt elävän Jumalan taistelurivejä.” Daavid sanoi vielä: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene sitten, Herra olkoon sinun kanssasi.” Saul puki omat varusteensa Daavidin ylle, pani vaskikypärän hänen päähänsä ja haarniskan hänen ylleen. Daavid vyötti Saulin miekan haarniskan päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan kokeillut sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi kävellä näissä, koska en ole tottunut tällaisiin.” Niinpä hän riisui ne yltään.

Kun lukee yllä olevat jakeet, nousee sydämelle muutama pointti: Daavid oli kohdannut haastavia tilanteita paimentaessaan lampaita, vaikkei monikaan niistä varmaankaan tiennyt. Hän oli osoittanut pelottomuutta tappaessaan sekä karhun että leijonan. Hänen identiteettinsä ei perustunut omaan voimaan, vaan hänellä oli nöyrä sydän: Hän tiesi, että Herra oli ollut hänen apunsa ja menestys johtui hänestä! Kun Saul yritti saada Daavidin käyttämään omia varusteitaan, se ei toiminut alkuunkaan. Daavidin täytyi mennä omana itsenään kohtaaman Goljat, eikä yrittää olla joku muu, silloin Jumala saisi hänen voitostaan kaiken kunnian, koska hän oli selkeä altavastaaja.

Jos katsomme tarkasti Saulin käyttäytymistä näissä jakeissa, huomamme, että hän katsoo tilannetta ihmisnäkökulmasta. Mitä tarkoitan? Hän viestitti aivan aluksi Daavidille, ettei hän voi voittaa Goljatia, koska vastustaja on ylivertainen häneen verrattuna. Jos Daavid olisi jäänyt kuuntelemaan Saulin vakuutteluita, hän olisi alistunut, eikä voittoa olisi koskaan saatu. Juuri silloin kun näemme edessämme muureja, meidän ei pidä keskittyä niihin, vaan Jumalan yliluonnolliseen voimaan, joka asuu meissä Pyhän Hengen kautta. Miksi pelko ei saanut Daavidia vangittua tuossa tilanteessa? Hänet oli hetkeä aiemmin voideltu kuninkaaksi Samuelin toimesta ja Pyhä Henki vaikutti hänessä. Sen lisäksi hän päätti luottaa ainoastaan Jumalaan.

Jos mietin omaa historiaani ja niitä taisteluita joita olen kohdannut elämäni varrella, tiedostan sen, että ilman Jumalan armoa en olisi niistä selvinnyt. Olen myös kiitollinen niistä, koska ne ovat jalostaneet luonnettani sellaiseksi kuin se tänään on. Ilman haasteita en olisi kokenut tarvetta muuttua. Esimerkiksi vuosia sitten asuessani Kokkolassa identiteettini perustui siihen, miten suosittu olen, onko minulla työpaikka ja tyttöystävä. Kun en saanut työpaikkaa monista haastatteluista huolimatta ja näytti siltä, ettei uskovista löytynyt millään ketään, joka huolisi minut, aloin etsimään seuraa netin kautta myös uskosta osattomista. Mutta tulevien aikojen myötä huomasin, ettei maailma tarjoa aitoa rakkautta, enemmän pintaliitoa ja himoa senkin edestä. Kun aloin näkemään mihin tällainen kehitys voi elämäni johtaa, aloin huutamaan Herran puoleen sydämestäni, että minä tahdon muuttua. En tahdo olla mies, joka hylkää Jumalan ja uskon, koska näin, miten synkältä ja turvattomalta elämäni tulisi näyttämään ilman yhteyttä Jumalan kanssa.

Ilman tuota prosessia en olisi oppinut näkemään tarvetta päästä syvälle Jumalan Sanan periaatteisiin ihan käytännössä. En olisi kaivannut käyttää piilossa olevia lahjojani Jumalan kunniaksi. Ilman pohjakosketusta, en olisi ymmärtänyt huutaa apua rakkaalta Isältä, joka oli milloin tahansa valmis nostamaan minut ylös, kun vain ilmaisisin haluni muuttua. Mutta jos olisin noina aikoina uskonut perkeleen valheet siitä, ettei minulla ole enää mahdollisuutta tehdä parannusta, ei oikeutta tulla seurakuntaan ja katsoa ihmisiä silmiin ja todistaa muutoksestani, en olisi tänään tässä asemassa missä nyt olen.

Muista, rakas lukijani, ettei milloinkaan ole myöhäistä. Vaikka olisit sotkenut elämäsi kuinka pahasti, tai kokisit, että olet aivan yksin, ilman mahdollisuutta kääntyä harhaan vievältä tieltä, jos luet tämän tekstin ja sydämessäsi herää edes pienkin toive, että ehkä Taivaan Isän rakkaus kutsuu juuri sinua, silloin ei ole liian myöhäistä. Armo riittää! Jeesus tuli juuri sinua varten. Älä koskaan luovu toivosta, koska hän rakastaa sinua edelleen ja tahtoo suhteen kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Nöyryys ja uskollisuus

”Kun taivas on nostettu kauas ja tummien pilvien peittoon, silloin kun valo on hauras, etkä löydä aurinkoo, vielä vierelläsi oon” KLS: Valonvalkeana

Mitä teemme silloin kun elämme masentavia hetkiä, kun monet asiat pännii oikein kunnolla? Tai jos lähellämme on ihminen, joka todella kärsii? Päätämmekö seisoa rinnalla aidosti ja välittää vai vetäydymmekö? Nämä ajatukset nousivat eilen iltana sydämelleni, kun katsoin olohuoneessani kahta kynttilää hämärässä kodissani.

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Avain tämän jaejakson ytimeen löytyy jakeesta kahdeksan: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Nöyryys on ominaisuus mitä ihmiset arvostavat enemmän kuin hienoja korulauseita, jotka voidaan tosipaikan tullen sivuuttaa. Sen sijaan jokaisen Jumalan lapsen tulisi ottaa mallia Jeesuksesta:

Johannes 13:12-15

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

Vaikka Jeesus tiesi arvonsa ja oli varma identiteetistään, se ei estänyt häntä tekemästä jotain todella arvokasta opetuslapsilleen: näyttämään esimerkin palvelijan mielenlaadusta. Jeesuksen palvelutyötä ilmensi nöyryys, empatia ja halu auttaa ihmisiä. Hän piti lähellään kahtatoista opetuslastaan, joille tahtoi opettaa palvelijan mielenlaadun, jotta kristityt tultaisiin tuntemaan siitä, eikä esimerkiksi ylimielisyydestä. Hän panosti heihin paljon vaivaa, jotta heistä tulisi Jumalan valtakunnan levittäjiä, vahvoja hengellisiä johtajia, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen kasteen.

Miksi oli niin tärkeää, että Jeesus pesi opetuslastensa jalat? Mieleen nousee Raamatun paljastamat ”valtataistelut” heidän keskuudessaan siitä, kuka on suurin. Vaikka Jeesus oli puhunut nöyryyden merkityksestä aiemminkin, se ei ollut vielä iskostunut kunnolla veljien sydämiin. Luullakseni tämän kokemuksen he muistivat lopun elämäänsä ja sen, että heidän tulee pestä toistensa jalat mielellään ja osoittaa rakkauden toimintatapaa käytännössä. Mutta palataanpa alkuun, millainen mieli Jeesuksella oli?

Filippiläiskirje 2:5-7

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Miksi on niin tärkeää, että Jeesuksen piti tulla ihmiseksi? Eikö juuri siksi, että meillä olisi mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka moni ihminen olisi vapaaehtoisesti lähtenyt sovittamaan synnin saastuttamia ihmisiä, jotka monesti unohtavat Luojansa? Hän samaistui ihmisen elämään, jotta me voisimme imitoida häntä. Mikä seuraus Jeesuksen itse nöyryytyksellä oli?

Filippiläiskirje 2:9-11

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kuuliaisuus tuo aina siunauksen. Me ihmisinä kyllä toisinaan teemme kätketysti jotain, josta saamme kiitosta joltakin, jos teemme sen hyvin. Mutta Jeesus teki kaiken puhtaasta rakkaudesta ihmistä kohtaan, koska Jumala on aito ja puhdas rakkaus, ilman minkäänlaista vilppiä, eikä omanarvon pönkittämistä. Siinä sitten meille jokaiselle esimerkki, jota tavoitella!

Kun mietin omaa elämääni, olen huomannut vuosien aikana yhden asian, sen jälkeen, kun olen vilpittömästi antautunut kerta toisensa jälkeen Jumalalle. Sen, että aina säännöllisin väliajoin minua riisutaan sellaisista tavoista ja asenteista, jotka eivät heijasta Jumalan valtakunnan arvoja: itsekkyys, kunnian himo, rahan himo, listaa voisi jatkaa, mutta kun olen törmännyt heikkouksiini, olen oppinut, että Jumala ei odota minulta täydellistä vaellusta, koska hän tietää paremmin kuin minä itse, etten pysty siihen. Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt, miten paljon Jeesusta tarvitsen sydämeni valtaistuimelle. Ei ole ketään muuta, joka hoitaa paremmin elämäni jokaisen osa-alueen, kuin hän!

Annan esimerkin: Jos olen erehtynyt antamaan hänen vastuulleen ainoastaan ”talostani” yläkerran siivousvaraston, hän suojelee sen kun elämääni tulee myrsky, joka koettelee millaisista raaka-aineista talo on rakennettu, muun tuhoutuessa. Jos taas annan hänelle koko yläkerran, vain alakerta kokee vahingon. Mutta jos lopulta ymmärrän luottaa häneen koko sydämestäni ja annan elämäni ”talon” kokonaan hänen hallintaansa, silloin talo kestää!

Rukoilen, että sinä rakas lukijani voisit oppia luottamaan Jumalaan kykyyn hallita elämääsi paremmin kuin itse voit. Päättäisit nöyrtyä päivittäin etsimään hänen kasvojaan rukoillen ja Sanaa tutkien, silloin voit nähdä, että alat kasvaa nöyryydessä ja osoittamaan hengellistä johtajuutta käytännössä siinä vaikutusalassa, minkä Isä on juuri sinulle antanut. Ole siunattu 😀