Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Palvelijan sydän

Moi! Tällä viikolla sydämelle ovat noussut tarve kirjoittaa Jumalan palvelijoista, jotka eivät näy samalla tavalla kuin esimerkiksi ylistyksessä palvelevat henkilöt, juontajat ja pastorit. Vuosia sitten Carl-Gustav Severin opetti Seinäjoella Keskellä elämää tapahtumassa tästä aiheesta. Hänen puheensa otsikko taisi olla jotakuinkin ”sankarit kulisseissa”. Ja yksi ajatus jonka muistan vielä tuosta puheesta oli tää: Ei ole väliä mitä teet Jumalan valtakunnassa, koska saat palkan uskollisuutesi perusteella. Katsotaanpa aihetta sitten Sanan kautta:

Matteus 22:1-7

Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat rabbiksi.”

Jeesus kunnioitti Jumalaa, joten hän kunnioitti myös Raamatun säädöksiä. Hän tunnustaa lainopettajien ja fariseusten auktoriteetin, jonka Jumala oli säätänyt, koska hän ei kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Sen sijaan hän opettaa tässä, ettei tule toimia tekopyhästi, esitellen omaa egoaan, ikään kuin olisimme täydellisiä ja virheettömiä kaikilta osin. Fariseusten ja lainopettajien teot ja sanat eivät olleet samassa linjassa. He vaativat ihmisiä suorittamaan raskaita sääntökokoelmia, mutta itse he eivät niitä noudattaneet. He asettuivat siis tavallista kansaa korkeampaan asemaan, ylensivät itsensä. He myös etsivät ihmiskunniaa, ja siksi Raamattu sanoo, että he ovat jo palkkansa saaneet. He eivät kunnioittaneet Jumalaa sydämestään, koska heiltä puuttui nöyrä mieli ja henki.

Matteus 22:8-12

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

On hämmästyttävää huomata, kuinka Jumalan valtakunnan periaatteet ovat täysin päinvastoin meidän aikamme käsityksiä johtajuudesta, johon monesti liitetään oman egon korottaminen ja asioiden vienti läpi riippumatta siitä, mitä keinoja tuloksen tekemiseen käytetään. Mitä nämä jakeet minulle kertovat? Ne kertovat, että Jeesus on suurin. Hän tuli palvelemaan, siksi hän odottaa seuraajiltaan samanlaista käytöstä. Hän osoittaa tässä selkeästi ajattoman periaatteen: Meidän tulee nöyrtyä palvelemaan muita rakkaudesta ja siten osoittaa Jumalan rakkaus konkreettisella tavalla. Mitä saavutamme silloin, jos päätämme olla käytettävissä, ystävällisiä ja huomaavaisia käytännössä? Arvostusta. Ihmiset aistivat aina millä asenteella toimimme ja jos osoitamme sanoillamme ja teoillamme, että rakastamme heitä, alkaa tapahtua hyviä asioita.

Mieleeni nousee minulle kaksi todella tärkeää uskon veljeä, jotka elävät uskonsa todeksi. He auttavat käytännössä ihmisiä, he päättivät auttaa minua autoni huollon kanssa avokätisesti. He ovat Miika ja Tuomas. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kunnioittaa heitä suuresti ja palkitsee heidän vaivannäkönsä jo täällä ajassa. He eivät olet seurakunnan keskellä miehiä, jotka olisivat puhumassa lavalla, mutta vaikuttavat Seinäjoen ILTAn taustalla. Heidän sydämensä palaa Jumalalle isolla liekillä. Olen seurannut heidän vaellustaan uskossa jo jonkin vuoden ajan ja näen, kuinka empaattisia he ovat. Tuollaisia palvelijoita Jumala tahtoo!

Filippiläiskirje 2:12-15

Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.

Jumalan kunnioittaminen liittyy luonnollisena osana hänen palvelemiseensa. Tahdomme osoittaa käytännössä arvostusta hänelle, joka on ostanut meidät kalliilla hinnalla omikseen. Kunnioitusta seuraa luonnollisesti kuuliaisuus Herraa kohtaan ja se heijastuu asenteessamme, halussamme tehdä vapaaehtoisesti hänen tahtonsa, silloin me todella loistamme Jumalan rakkautta ja kirkkautta tähän maailmaan! Miksi? Koska nöyrä ja uskollinen sydämenasenne on harvinaista, ikävä kyllä, tämän päivän maailmassamme.

Rohkaisen sinua rakas lukijani, kysymään itseltäsi, oletko halukas tekemään mielelläsi Jumalan tahdon elämässäsi. Voit aivan huoletta rukoilla ja pyytää Jumalaa johdattamaan sinua, niin että saat palvella häntä niillä lahjoilla, jotka hän on sinuun asettanut. Hän ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka vaikuttaa meissä halun astua ihmisten rinnalle konkreettisella tavalla ja siten heijastaa Jeesuksen mielenlaatua käytännössä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala näkee

Yks aamu kun rukoilin, sain sydämelle ajatuksen siitä, kuinka rikkinäisiä me ihmiset monesti olemme. Tuntuu siltä, että jokaisella on omat tuskansa ja historiansa joka painaa välillä alaspäin. Mikä siihen avuksi? Tietoisuus siitä, että Jumala näkee meidät! Hän ei ole kaukana meistä koskaan, vaan tahtoo lohduttaa ja rohkaista silloinkin, kun tunteemme sanovat, että Jumalakin on hyljännyt. Katsotaanpa Raamatusta miten Jumala kohtaa ihmistä:

1 Mooseksen kirja 16:7-13

Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa. Hän sanoi: ”Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?” Tämä vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Saarain luota.” Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle.” Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea.” Sitten Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan. Sinun tulee antaa hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra on kuullut sinun ahdistuksesi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi. Hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä itäpuolella.” Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ”Sinä olet El-Roi” (Nimi El-roi merkitsee Jumala, joka näkee minut). Haagar näet ajatteli: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?”

Ennen tätä jaejaksoa, edellisessä luvussa, Jumala tekee liiton Abramin kanssa, jossa hän lupaa siunata häntä suuresti. Jumala lupaa, että Abram saa jälkeläisen, vaikka on jo lähelle satavuotias. Lupauksen vakuudeksi hän käskee Abramia katsomaan taivaalle tähtiä ja sanoo: Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä” (15:5). Seuraavassa luvussa Abramin vaimo Saarai kehottaa miestään ottamaan orjattarensa vaimokseen saadakseen jälkeläisen. Kun Haagar huomaa olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä. Tämän jälkeen Saarai sai luvan kurittaa Haagaria ja sen seurauksena Haagar pakenee erämaahan. Voimme sanoa tätä melkoiseksi draamaksi. Aikamoinen jännite on siis olemassa Saarain ja hänen orjattarensa välillä ja se koskettaa kaikkia osapuolia.

Uskaltaisin sanoa, että Herran enkeliksi kuvattu hahmo on Jeesus kätkettynä. On hyvin koskettavaa huomata, kuinka empaattisesti hän kohtaa Haagarin erämaan keskellä. Hän osoittaa, kuinka Haagarin tulee palata takaisin, mutta myös rohkaisee häntä voimakkaalla tavalla! Jumala ei siis todellakaan ole kuollut, vaan hän näkee jokaisen ihmisen olosuhteet ja tilanteet ja se lohduttaa.

2 Mooseksen kirja 2:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Kun Joosef oli kuollut Egyptissä, samoin hänen veljensä ja farao, joka hallitsi hänen aikanaan, nousi uusi farao, joka pelkäsi juutalaisia heidän lisääntyessään suureksi kansaksi. Sen seurauksena israelilaiset joutuivat kovaan orjatyöhön. Noissa olosuhteissa kansa huusi Jumalan puoleen ja on todella lohduttavaa lukea yllä olevasta jaejaksosta, kuinka Herra näki kaiken ja päätti vapauttaa israelilaiset Mooseksen kautta.

On myös arvokasta, kuinka Jumala muisti liittonsa, hän on niin uskollinen, että sen minkä hän lupaa (lupaus paluusta luvattuun maahan), sen hän myös pitää. Paholainenhan tekee kaikkensa, että Jumalan lapset näkisivät ja kokisivat tilanteen niin, että ei Jumala välitä meidän hädästämme. Sen sijaan hän tuntee sinun ja minun hätäni ja tahtoo auttaa!

Olen ymmärtänyt, että Egypti on vertauskuva maailmasta, jossa ihmiset ovat synnin orjina. Eihän Jumala tahdo jättää omiaan sen keskelle ilman pelastajaa. Mooses oli toki vajavainen, mutta Jumala valitsi hänet israelilaisten vapauttajaksi, sen sijaan Jeesus on meidän täydellinen pelastajamme ja saamme luottaa siihen, että hän pitää omistaan huolen. Jumala tahtoi ja tahtoo edelleen olla lähellä omiaan ja osoittaa armonsa ja rakkautensa juuri sinulle tänään. Sinä et kuulu maailmaan, vaan hänen yhteyteensä!

Olen itse saanut valtavasti rohkaisua sanomista vuosien takaa, kun joku Herran nöyrä palvelija on kertonut sanoman Jumalan sydämeltä. Muistan elävästi kuulleni yhden maailmaani herättelevän sanoman teinivuosina, ollessani ehkä 12-14 vuotias siitä, että tulen puhumaan Jumalan sanaa, mutta sitä edeltää rajut koettelemukset. Itkin silloin, että miksi minun pitää kestää sellaisia, minua pelotti. Tänään ymmärrän, koettelemusten läpi kuljettuani, että olen saanut kasvaa Jumalan armossa ja nöyrtyä. Ne ovat muovanneet minusta tällaisen miehen, kuin tänään olen.

Saamme siis tänään opetella luottamaan Jumalaan, joka on meidän puolellamme ja hän todella näkee sinunkin olosuhteesi ja koko elämäsi. Hän ei ole kaukana sinusta, vaan tuntee kipusi. Hän tahtoo siunata ja lohduttaa sinua tänään. Opi luottamaan siihen, että hän tuntee tiesi ja johdattaa sinua. Siunausta 😀

 

 

Kuuliaisuudesta

Kun mietin tällä viikolla kuuliaisuutta, nousi sydämelle moniakin Jumalan lapsia, jotka ovat sydämestään kuuliaisia Jumalalle, hedelmä kertoo sen heidän elämässään. Seuraava jaejakso puhuttelee minua tänään ja avaa silmiämme tälle teemalle:

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Tulee päivä, kun kaikki ihmiset näkevät Jeesuksen valtasuuruudessaan. Se tulee olemaan mieleenpainuvaa. Hän erottaa ihmiset toisistaan, sen perusteella onko heillä usko häneen syntiensä sovittajana ja Herrana. Huomaa, että tässä jaejaksossa keskitytään siihen, miten Jumalan lapset ovat olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle: he ovat osoittaneet palvelevaa mielenlaatua ihmisille, joille maailma ei anna armoa. Jos me näkisimme ihmiset Jumalan silmin, tahtoisimme olla heille avuksi ja rohkaisuksi.

Kun katsomme tätä luetteloa, millaisissa tilanteissa ihmiset ovat, voimme tunnistaa monesti itsemmekin autettavan roolista. Jokaisella on joskus jano, nälkä, koemme olevamme ulkopuolisia, sairastamme ja koemme olevamme vankilassa ongelmiemme kanssa, sekä saimme tulla häpeästä pelastukseen sisälle ja meidät puettiin vanhurskauden vaatteisiin: meidät julistettiin syyttömiksi. Totta kai tuossa viitattiin myös fyysisesti alastomiin köyhiin ja vankeihin vankiloiden muurien sisällä, mutta kuten varmasti moni on huomannut, kuka tahansa voi olla sidottu, oli sitten fyysisten muurien takana tai muurien toisella puolen, maailmassa jossa elämme.

Matteus 25:34

Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

Eikö ole valtavan lohduttavat sanat Jeesukselta? Jumalan lapsia kutsutaan Isän siunaamiksi. Koetko aina olevasi siunattu? Jos et, se on kuitenkin fakta, joka on osa identiteettiäsi Kristuksessa. Hänessä sinä olet siunattu. Jeesuksen ansiosta saamme periä Jumalan valtakunnan ja iloita yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Millaisia kristittyjä tässä tarkoitetaan, millaisia piirteitä heiltä löytyy?

Roomalaiskirje 2:6-7

Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän…

1 Korinttolaiskirje 3:8-9a

Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita.

On varsin selkeää tekstiä? Paavali soveltaa kuuliaisuuden periaatetta molemmissa paikoissa. Avainsana mielestäni tuossa ylemmässä kohdassa on ”kestävinä”. Sama teema jatkuu myös toisessa kohdassa. Jos teemme lujan päätöksen panostaa Jumalasuhteeseemme ja palvelemme sydämestämme Jumalaa ja ihmisiä, se näkyy voimakkaalla tavalla hedelmänä. Katsotaanpa mitä Pietari sanoo aiheesta:

1 Pietarinkirje 1:6-7

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Miten joku ihminen todetaan vakaaksi? Eikö juuri sen kautta, kun näemme miten hän toimii keskellä koettelemuksia? Jos hän osoittaa elämällään, että vaikka tilanteet pelottavat, hän ei anna pelon hallita. Juuri tällaisia esimerkkejä me kaipaamme, eikö totta? Mikä seuraus sillä on, kun selviydymme koettelemusten läpi? Korotamme Jumalaa, koska turvaudumme häneen hädän hetkellä ja hän saa kaiken ylistyksen ja kunnian. Ihminen, joka on koeteltu monenlaisissa ahdistuksissa loistaa kirkkaasti Kristus valoa, niin että ihmiset ihmettelevät, miten hän voi olla tyyni tuollaisissa olosuhteissa? Kun tällainen sisar tai veli kertoo, että hänen turvansa on Jumalassa, ja että hän uskoo Jumalan huolenpitoon tällaisinakin aikoina, ihmiset tietävät kenen puoleen kääntyä, kun he kohtaavat ongelmia. Meidät on kutsuttu valonkantajiksi.

Kun mietin henkilöä, joka kuvaa kuuliaista asennetta hyvin konkreettisella tavalla, hän minun tyttöystäväni Jenni. Hän on niin mielettömän empaattinen minua kohtaan juuri silloin, kun sitä eniten kaipaan ja tarvitsen: Kun eilen tulin kotiin ja olin todella väsynyt, hän päätti tarjota minulle ruoan ja sain levätä sen päälle ja kerätä voimia. Häntä on helppo rakastaa ja kunnioittaa juuri tuollaisen palvelevan mielenlaadun takia. Hän palvelee Jumalaa täydestä sydämestä.

Rukoilen sydämestäni, että sinä rakas lukijani, saat kokea, että Jumala on hyvä sinulle. En tiedä olosuhteita joiden keskellä luet tätä tekstiä, mutta tiedän, että Jumala tahtoo auttaa juuri sinua. Hän ei ole jättänyt sinua. Hän rakastaa sinua niin paljon! Sinä olet hänen rakas lapsensa ja hän tahtoo sinun elävän todeksi tänäänkin identiteettiäsi Kristuksessa, jotta voit tuoda valoa niille, jotka kokevat ahdistusta, toivottomuutta ja masennusta. Ole siunattu 😀

Miten suhtaudumme Jeesukseen

Ihmiselämän aikana tapahtuu monenlaisia asioita, välillä itketään ja välillä nauretaan. Jumalan lapsina meidän pitäisi muistaa haastavinakin aikoina se tosiasia, ettemme ole yksin. Kun ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa kohtaavat ongelmia, he kokevat aidosti epätoivoa ja tuskaa. Niin uskovatkin, mutta meillä on toivo, johon voimme ja kannattaa siirtää keskittymisemme: Jeesukseen. Kun törmäsin seuraavaan jaejaksoon ja mietin Jeesuksen elämäntehtävää, se alkoi puhuttelemaan. Toivottavasti seuraavat ajatukset saavat nostaa pääsi ja auttavat näkemään elämän Jumalan silmälasien kautta, jolloin Jumalan rauha saa täyttää sinua.

Luukas 7:18-23

Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle. Niin hän vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

Mihin jakeisiin jae 18 viittaa? Edelliseen jaejaksoon, jossa kerrottiin Jeesuksen herättäneen kuolleen pojan, jota ihmiset ihmettelivät. Miksi ihmeessä Johannes Kastaja, joka oli itse todistanut, että Jeesus on Jumalan Karista, joka tulee ottamaan pois maailman synnin, kysyi nyt, että oliko hän tuleva Messias? Mietitäänpä asiaa siitä lähtökohdasta, että Johannes oli joutunut vankilaan palvelutyönsä seurauksena. Hän oli alkanut epäilemään, koska paholainen yritti saada hänet luopumaan toivosta valheiden kautta. Hän alkoi miettimään, miksi Herra on sallinut palvelijansa joutua vankilaan, jos Jeesus on Messias? Jokaiselle tulee epätoivoisia hetkiä, jolloin alamme epäilemään Jumalan uskollisuutta ja hyvyyttä itseämme kohtaan.

Luukas 4:17-21

Ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistaman evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. Silloin hän alkoi puhua heille: Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.”

Jeesus luki siis tarkoituksella Messiaan ohjelmajulistuksen synagogassa oleville ja vakuutti sen jälkeen, että hän tietää täsmälleen olevansa Messias, jonka ohjelmajulistuksen hän oli juuri lukenut. Hän tuli täyttämään sen, se oli hänen dna:ssaan, mutta hän ei ollut poliittinen Messias, jota kansa odotti, vaan kärsivä Messias, joka tuli vapauttamaan ihmiset synnin vallasta! Ongelma oli vain siinä, että israelilaiset odottivat ja toivoivat poliittista voimahallitsijaa. Ketä varten Jeesus sitten tuli maailmaan? Kaikkia niitä varten, jotka kipuilemme sisäisten haavojemme kanssa, sanoen esimerkiksi näin: Riitänkö ja kelpaanko minä?

On todella lohduttavaa, että Jeesus tuli julistamaan pelastussanoman kaikille ihmisille, jotka ovat synnin siteissä. Siihen tarvittiin Pyhän Hengen voitelu, joka vaikutti hänessä koko hänen elämänsä aikana. Ensin ihmisten piti tulla tietämään, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan heitä, vaan kertomaan ilosanoman Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Miksi ilosanoma piti julistaa nöyrille? Koska ylpeät eivät vastaanota sitä, vaan ne, jotka kokevat heikkoutta ja tiedostavat oman avuttomuutensa Jumalan edessä, kokevat tarvetta muutokselle. Eikö ole ihanaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan kaikki vangitut?

Moni ihminen on vankilassa kaltereiden tällä puolella. Joskus synti saa uskovatkin niin pauloihinsa, ettei niistä omin voimin voi päästä irti. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä suhteessa Jumalaan ja itseen ja myös läheisiä, joille uskaltaa kertoa omista ongelmista. Sitten on hengellisesti sokeat ja fyysisesti sokeat. Kaikki heidät Jeesus tahtoo vapauttaa. Evankeliumilla on sellainen vaikutus, että se avaa silmät näkemään todellisuuden. Jumala tahtoo tänäänkin parantaa ja näin osoittaa, että hän elää. Moni sorretuksi itsensä kokeva ihminen on lamaantunut häpeään, eikä tiedä kuka voisi auttaa. Juuri heitä Jeesus etsii ja tahtoo käyttää hänen omiaan kohtaamaan heitä.

Kun ihminen saa ilmestyksen Jumalan rakkaudesta, hän alkaa ymmärtämään evankeliumin dynamiikan: Jeesus tuli langennutta ihmistä varten, joka rikkoo itseään alituisesti, ilman todellista vapauttajaa! Juuri tällaista Kuningasta me tarvitsemme.

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska miellä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Eikö ole lohduttava jaejakso? Jeesus ei ole ankara niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa, hän on hyvin empaattinen niitä kohtaan, jotka tiedostavat olevansa rikki ja ilmaisevat tarvitsevansa häntä vilpittömästi. Jeesus istuu nyt valtaistuimella ja me saamme lähestyä pyhää Jumalaa sen tähden, että Jeesus on sovittanut meidät ja hänen puhtautensa luetaan meidän eduksemme, se on suurta armoa! Voit siis tänäänkin tehdä päätöksen ylistää Jumalaa Jeesuksen kalliista sovitustyöstä ja kokea armon ja syvän rauhan. Ole siunattu 😀

Suhde evankeliumiin

Morjens! Näytti jo pahasti siltä, ettei mieleeni tulisi mitään kirjoittamisen aihetta viikonlopun aikana, kunnes sunnuntaina näin instagramissa frendini päivityksen, jossa hän kertoi uskostaan Jeesukseen avoimesti. Hän koki tarvetta kirjoittaa aiheesta sen tähden, että hänen opiskelijafrendit saisivat tietää, miksei tämä nuori aikuinen käy esimerkiksi baareissa. Seuraavaksi menin uskotv:n arkistoon ja törmäsin siellä Samuel Tedderiin. Hän on tulossa pääsiäisen ajaksi meille Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan puhumaan Galatalaiskirjeestä, jota odotan todella mielenkiinnolla. Aloin kuuntelemaan hänen puhettaan, joka oli pidetty Äänekoskella, mitä ilmeisimmin tämän vuoden puolella. Pakko myöntää, etten tohtinut kuunnella kuin alkua, kun kuulin hänen käsittelevän tässä opetuksessa myös Galataiskirjettä, joten päätin lopettaa kuuntelemisen ensimmäiseen raamatunkohtaan, jotten kuulisi samaa opetusta ennakkoon, jonka hän tulee Seinäjoella pitämään.

Seuraavaksi päätin katsoa God’s not dead 2 leffan ja nämä kaksi edellä mainittua sekä tuo leffa yhdessä saivat minut haltioitumaan tästä aiheesta, jonka pitäisi olla meille uskoville tärkeä ja rakas. Voin täysin varauksettomasti suositella jokaiselle Jumalan lapselle tuota elokuvaa, niin rohkeasti siinä puolustetaan evankeliumia! Tästä pääsemmekin ehkä monellekin tuttuun, mutta todella tärkeään jakeeseen, jonka Samuel taisi mainita olevan Roomalaiskirjeen avainjae:

Roomalaiskirje 1:16

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikalaiselle.

Psalmi 40:10-11

Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani, sinä Herra, sen tiedät. Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelatusteoistasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

Eikö ole aika hämmentävää, miten voimallisen kuvan Daavid maalaa yllä olevassa Psalmissa? Hän eli lähellä Jumalaa, hän profetoi Jeesuksen kärsimyksistä (Psalmi 22) ja nämä kaksi kohtaa yhdessä maalaavat sellaisen kuvan, ettei kenenkään Jumalan lapsen pitäisi hävetä ilosanomaa Jeesuksesta! Miksi Daavid koki näin voimakkaasti ilosanoman merkityksen ennakolta, kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi?

Psalmi 32:1, 5

Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kaikki siis lähtee siitä, että on itse saanut kokea saaneensa paljon anteeksi Jumalalta. Kyse on pyhän, oikeudenmukaisen Jumalan kädenojennuksesta ihmiskunnalle, joka on tuhoutumassa ilman evankeliumin ilosanomaa. Eihän kukaan voi hänen edessään sanoa: En minä ole syntiä tehnyt, minä olen täydellinen. Raamattu kutsuu tällaisia ihmisiä valehtelijoiksi, joissa totuus ei voi pysyä. Kun olemme saaneet kokea, että Jumala on armahtanut meitä, me emme tahdo jäädä paikoillemme. Jos kerran iloitsemme sydämestämme pelastuksesta, silloin emme häpeä sitä koskaan, vaan tahdomme kertoa siitä kaikille!

1 Korinttolaiskirje 1:18

Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Kuten näemme, sanoma rististä jakaa ihmiset. Ei ole olemassa harmaata aluetta, vaan olemme joko vastaan Jeesuksen ristiä tai sen suojissa. Jokainen ihminen valitsee puolensa, onko Jumalan puolella vai vastaan, suhtautumalla Jeesuksen sovitustyöhön: joko hyväksyy sen ja saa armon tai hylkää sen ja kärsii todella ikävät seuraukset. Kyse on siis henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jota uskovien ei koskaan pitäisi hävetä, vaikka siitä olisi seuraamuksia esimerkiksi oikeusistuimen edessä. Meidän ei pitäisi koskaan hävetä suhdettamme Jumalaan ja hänen ilosanomaansa.

Miksi? Sen tähden, että ainoastaan se tuo pelastuksen ja tahdomme lähimmäistemme tietävän, että on mahdollista löytää pysyvä rauha ahdistustenkin keskellä. Vaikka olemmekin Jumalan lapsia, ei se tarkoita, ettei meillä olisi hankalaa. Kyse on siitä, miten suhtaudumme niihin. Kun katsoin tuon God’s not dead 2 elokuvan, yksi kohtaus on puhutellut minua erityisesti. Siinä opettaja joutui vaikeuksiin, kun hän vastasi yliopiston historian tunnilla Jeesusta koskevaan kysymykseen ja häntä pyydettiin esittämään anteeksi pyyntö käyttäytymisestään ja lopettamaan puhuminen Jeesuksesta koulussa. Hän päätti, ettei hän koskaan voisi kieltää identiteettiään Jumalan lapsena, vaikka sillä olisi ikäviä seurauksia. Hän osoitti päätöksellään, ettei pelko ohjannut hänen käyttäytymistään, vaan luottamus Jumalaan.

Ihmiset, joilla on vakaa usko hankalissakin olosuhteissa; syvä rauha silloinkin, kun muut lamaantuvat ja perääntyvät, ovat todellisia johtajia riippumatta asemastaan, koska he tuovat toivoa ihmisille, jotka ovat samankaltaisissa tilanteissa. Haluammeko, että meidät muistetaan ihmisinä, jotka elivät uskonsa todeksi ja olivat positiivisia, kiitollisia, optimistia ja osoittivat luottavansa Jumalan hyvyyteen ja uskollisuuteen silloinkin, kun olosuhteet olivat vastaan? Jos uskomme ei näy käytännössä, mitä hyötyä siitä oikeasti on?

Jaakob 2:20

Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?

Kyse on siitä, että uskomme kantaa hedelmää, joka todistaa, että uskomme toimii. Se vaikuttaa asenteissa, sanavalinnoissa, tahtotilassa. Sen kuuluu näkyä, jotta muut voisivat nähdä sen ja alkaa haluamaan sitä. Jos uskomme toimii käytännössä, se alkaa kiinnostamaan niitä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta. Jos me emme tahdo hävetä Jeesusta työ- tai opiskelupaikallamme, se alkaa näkymään tilanteina, joissa saamme tunnustaa Jeesuksen herruuden elämässämme. Ja ihmiset ihailevat salaa luottamustamme näkymättömään Jumalaan.

Tehkäämme siis tärkeä päätös tänään antaa koko elämämme Jumalan käyttöön, jokainen osa-alue, niin että Jumalan valtakunta voisi kasvaa meidänkin vajavaisten ihmisten kauttakin! Siunausta 😀

Pidämmekö asioita itsestäänselvyyksinä?

Morjens lukijat! Tämä aihe laskeutui sydämelleni sunnuntaiaamuna kun olin rukouksessa. Meidän on syytä joskus pysähtyä ja katsoa ympärillemme. On monia ihmisiä, joille ei ole itsestään selvää saada ruokaa tai muita todellisia tarpeita tyydytettyä. Näihin ajatuksiin tuli mieleen profeetta Elia ja Sarpatin lesken kohtaaminen. Jotta vähän ymmärtäisimme mihin tilanteeseen seuraavat jaejaksot liittyvät, luin muutamia lukuja aiemmin, että Israelin valtakunta jakaantui kahtia (luku 12), jota seurasi Israelin kuninkaan Jerobeamin kauhistuttava päätös johtaa israelilaiset epäjumalanpalvontaan, sen sijaan, että he olisivat palvelleet Jumalaa. Siitä koitui suuria ongelmia ja kun siirrymme 16. Luvun loppuun, Israelia hallitsi mies nimeltä Ahab, jota kuvataan näin ”Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä (16:30). Hänelle Jumala käski Elian kertoa seuraavan uutisen: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta.” (17:1) Kuten näemme, synnillä on aina seurauksensa ja Vanhan liiton aikana profeetoilla oli suuri valta. Tänä päivänä saamme elää Uuden liiton aikaa, jolloin Jumala ei rankaise kansoja samalla tavalla kuin ennen Jeesuksen tuloa maailmaan, koska Jumala tahtoo vetää ihmisiä pelastukseen ensisijaisesti armonsa kautta.

1 Kuningasten kirja 17:7-16

Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. Silloin Elialle tuli tämä Herran sana: ”Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne asumaan. Minä olen käskenyt erään leskivaimon elättää sinua siellä.” Elia nousi ja Meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olet sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mietitäänpä itsemme tuon lesken asemaan. Mies on kuollut. Ainut toimeentulon lähde tulevaisuudessa on poika ja ruoka on loppumassa. Nälänhätä oli todellisuutta kuivuuden vuoksi ja sen tähden Jumala lähetti Elian Siidonin maahan tämän lesken luokse. Mitä mahtoi leski ajatella, kun ahdingon keskellä, yhtäkkiä pitäisi alkaa palvelemaan tuntematonta miestä? Eikö hänellä ollut jo tarpeeksi vaikeaa tähän mennessä? Tuossa yhteiskunnassa toimeentulo lepäsi aviomiehen harteilla ja jos puoliso kuoli, ymmärtääkseni esikoispoika otti vastuun perheen elatuksesta.

Leski päätti olosuhteista huolimatta palvella vierasta miestä ja lähti Elian toiveen mukaisesti hakemaan vettä. Varmaan olet huomannut, että liikkuvaa autoa on paljon helpompi ohjata? Kun Elia näki, että leski lähti liikkeelle, hän toivoi myös saavansa leipää. Tästä alkaa puhutteleva dialogi. Nainen avautuu ahdingostaan kiertelemättä, mutta ensimmäinen asia, minkä Elia sanoo, aivan kuten meidän Herramme monesti sanoi ja sanoo meille tänäänkin: Älä pelkää. Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan huonoja päätöksiä. Siksi onkin tärkeää keskittyä Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa kuin olosuhteisiimme, jotka ovat joskus todella hankalia. Päätöksiä edeltää monesti kuuliaisuus tai tottelemattomuus. Tässä tilanteessa leskivaimo päätti ojentautua uskossa ja olla kuuliainen ja sitä seurasi voitto.

Jos leskivaimo olisi keskittynyt haastaviin olosuhteisiin, eikä olisi kuunnellut Eliaa, he olisivat kuolleet nälkään poikansa kanssa. Osaammeko me olla kiitollisia kaikesta siitä hyvästä mikä on kohdannut meitä, vai pidämmekö asioita itsestään selvinä? Itse olen päättänyt opetella tyytyväisyyttä, kiittämällä päivittäin kaikesta siitä hyvästä, millä Jumala on minua siunannut: Tyttöystävästä, työstä, lämpimästä vedestä, autosta jolla tehdä töitä, työkavereista, hyvistä ystävistä, pastoreistani ja sukulaisistani. En tahdo pitää heitä itsestään selvyyksinä, vaan antaa kunnian Jumalalle.

Jos mietimme niitä vainottuja kristittyjä, jotka joutuvat kärsimään syyttömästi, voin rukoilla heidän puolestaan, että he pitävät noissakin tilanteissa uskosta kiinni loppuun asti. Miksi me emme osaa olla kiitollisia? Materialismi ja yksilökeskeisyys ovat tämän päivän ”epäjumalia”. Ihmiset oppivat kuluttamaan ja totta kai, eihän maailma pyörisi ilman, että ostamme asioita, mutta on hyvä kysyä itseltämme, onko mieltämme kiinnostava tuote oikeasti tarpeellinen, vai voisinko pärjätä ilman sitäkin? Mitä jos sen sijaan päättäisimme osoittaa laupeutta ihmisille, joilla on hankalaa? Jumala on rakkaus ja rakkaus on ennen kaikkea toimintatapa. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän tulisi ilmentää tuota uhrautuvaa rakkautta käytännössä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tästä päivästä eteenpäin opetella luottamaan Jumalan huolenpitoon, päättää olla kiitollisia ja auttaa lähimmäisiämme ja rukoilla vainotun seurakunnan puolesta? Silloin voimme todella vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä uskoakseni Jumala toivoo meiltä. Siunattua viikonloppua sinulle 😀

Seurakunta on koti

Kun mietin mitä kirjoittaisin tällä kertaa, mieleeni nousi ajatus seurakunnasta hengellisenä kotina, johon hyvinkin erilaiset ihmiset mahtuvat: lapsista vanhuksiin ja työttömistä yritysjohtajiin. Mikä saa meidät tulemaan yhteen? Eikö juuri se, että olemme saaneet kokea Jumalan suuren rakkauden ja armon omalla kohdallamme? Me, jotka olimme aiemmin synnin riepoteltavina vailla toivoa pysyvästä rauhasta, joka ei riipu olosuhteista, saimme kokea kuinka syntimme heitettiin merten syvyyksiin ja saimme kalliin lahjan Jumalalta! Katsotaanpa seuraavaksi kuvaus alkuseurakunnasta:

Apostolien teot 2:41-47

Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Jokaisen valtasi pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he tulivat yksimielisesti koolle temppelialueelle, ja he mursivat leipää ja nauttivat ruokansa riemullisin ja vilpittömin sydämin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.

Olen kuullut näistä jakeista Marko Selkomaan puheen, ja kun katsomme alkujakeita tästä jaksosta löydämme seuraavat pointit: Jumalan lapsiksi tulleet pysyivät apostolien opetuksessa. He tahtoivat oppia, päästä sisälle Jumalan sanan aarteisiin! Kun ihminen tulee uskoon, hän saa kokea mitä Jumalan armo ja rakkaus on käytännössä. Sitä seuraa halu oppia tuntemaan Pelastaja ja soveltaa hänen metodejaan käytännössä! Uskoon tulleet tahtoivat pysyä keskinäisessä yhteydessä. On varsin selvää, että ihminen, joka jää yksin uskonsa kanssa, eikä saa tukea, on helpommin sielunvihollisen huijattavissa kuin sellainen, joka viettää aikaa kasvavien uskovien kanssa ja saa esittää kysymyksiä, jotka vaivaavat mieltä.

Uudet uskovat tahtoivat pysyä leivän murtamisessa. He oppivat heti alusta lähtien ehtoollisen merkityksen. Jeesus itse kehotti opetuslapsiaan muistamaan häntä ehtoollisen kautta, ettemme unohtaisi miten kalliilla hinnalla jokainen on ostettu maailmasta Jumalan perheeseen. Uskovat pysyivät myös rukouksissa. Jeesus opetti opetuslapsensa rukoilemaan, esimerkiksi Isä meidän rukouksessa meitä kehotetaan rukoilemaan Jumalan valtakunnan konkreettista ilmentymistä maan päälle ja Jumalan tahdon toteutumista. Kun näin opimme anomaan, Jumala opettaa uskoville, mitä se tarkoittaa käytännössä. Pyhä Henki vaikutti alkuseurakunnan aikana niin, että ihmisiä parani ja ihmisiä tuli jatkuvasti uskoon. Jumala tahtoo ilmestyä myös tänä päivänä!

Kun Jumala ilmestyi voimakkaalla tavalla, terve Jumalan pelko ilmeni seurakunnassa. Kun näemme Herramme toimivan voimakkaalla tavalla sen tulisi tänäänkin vaikuttaa syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta häntä kohtaan. Mikä seuraus näillä asioilla oli? Se, että uskoon tulleet opetuslapseutettiin yhteisöön, ja he kertoivat eteenpäin hyvät uutiset Jeesuksesta ja ihmisiä pelastui. Huomaa myös, että Jumalan seurakunta tunnettiin kiitollisuudestaan, anteliaisuudestaan ja ylistävästä elämän asenteestaan! Kunpa tänäkin päivänä meidät tunnettaisiin niistä! Maailma jossa ei ole toivoa, kaipaa juuri tuollaisia uskovia, jotka loistavat Jumalan rakkautta ja armoa!

Jos mietin tämän päivän Jumalan seurakuntaa, rukoilen, että se voisi todella olla paikka jota oikeasti voi kutsua kodiksi. Miksi? Sen tähden, että kodissa uskalletaan olla avoimia, aitoja ihmisiä, eikä vedetä naamaria päälle, kun saavumme Jumalanpalveluksiin. Jos ihminen joka ei vielä tunne Jeesusta tulee seurakuntaamme, millaisen ensivaikutelman hän saa? Se ratkaisee paljon. Aivan sama asia, kun menin tänään minulle outoon kahvilaan Seinäjoen ydinkeskustassa. Kun astuin sisään, näin ihmisiä pöydissä ja useamman metrin päässä iloisen kahvilanpitäjän. Kun kävelin tiskiä kohti haistoin tuoreen kääretortun tuoksun ja samalla kerroin, että olen ensimmäistä kertaa täällä ja heti tulee hyvä tuoksu sopivasti 😀 Asiakaspalvelija oli ystävällinen ja esitteli minulle eri vaihtoehdot ja hintakin oli sopiva. Kerroin maksun yhteydessä, että pitääpä tulla toistekin – tyttöystävän kanssa. Kun lähdin kahvilasta, olin tyytyväinen kokemukseen kaikin puolin ja epäilemättä palaan sinne jossain vaiheessa.

Paikallisseurakuntamme tulisi olla paikka, jossa rikkinäiset ihmiset hyväksytään joukkoon sellaisina kuin he todella ovat. Kun miettii, miten Jeesus kohtasi ihmiset, meillä on paljon opittavaa empaattisuudesta. Onko Herralle ongelma, jos meillä on omissa silmissämme suuria ongelmia esimerkiksi ihmissuhteissa, taloudessa tai terveydessä? Ei. Hän on ratkaisu ongelmiin. Jos ja kun huomaamme tehneemme syntiä, saamme kääntyä hänen puoleensa ja hän puhdistaa meidät siitä sovintoverellään. Ei synti ole Jumalalle ongelma, hän on ratkaissut sen jo kaksituhatta vuotta sitten tulemalla ihmiseksi ja sovittamalla meidät täydellisen uhrikuoleman kautta! Herra näkee kaikki elämämme osa-alueet ja tahtoo auttaa.

Mitä Lasarus teki, että hän nousi kuolleista? Ei yhtään mitään! Jeesus herätti hänet. Sen jälkeen hänestä tuli elävä todiste Jumalan voimasta. Kun hän käveli, ihmiset tiesivät, hänen olleen neljä päivää kuolleena ja sen jälkeen hän sai elää ties kuinka monta vuotta. Jos Jumala herättää jatkuvasti hengellisesti kuolleita ympäri maailmaa, miksei hän pitäisi huolta meidän muista tarpeistamme?

Lopuksi toivon, että tahdomme oppia elämään läpinäkyvästi myös seurakunnan keskellä, koska silloin siitä voi tulla osa seurakunnan dna:ta ja siellä on helpompi hengittää, kun ei tarvitse näytellä, vaan saamme olla aitoja – kaikkine kipuinemmekin. Hyvässä parisuhteessa uskallamme näyttää pimeimmätkin puolemme ja tunnustaa, että olemme keskeneräisiä ja siksi tarvitsemme Jumalan läsnäoloa jatkuvasti, jotta voimme eheytyä ja kasvaa. Sama pätee myös seurakuntaelämäänkin. Siunausta ja tsemppiä sinulle 😀

Houm Conference 2018

Kun mietin Houm Churchia, veljiä ja sisaria, jotka palvelevat siellä en voi kuin ihastella ja kunnioittaa sitä tapaa, jolla he palvelevat Jumalaa. Kun näin instagramissa heidän tapaansa palvella Jumalaa ja konferenssin osallistujia, tulemalla torstaina rakentamaan tyhjästä ja päättää tapahtuma purkutalkoisiin, olen varma, että Jumala tulee sanomaan näille uskollisille eräänä päivänä: hyvä on, sinä uskollinen palvelija, tule Herrasi ilojuhlaan! Vähässä olet ollut uskollinen, minä pistän sinut paljon haltijaksi.

Suhen johtavan pastorin Marko Martiskaisen spiikki leadership labissa jäi puhuttelemaan voimakkaasti, kun hän jakoi sydäntään uskollisuudesta. 1 Luota, niin että pelottaa. 2 Rohkaise, niin että tuntuu. 3 Haasta, niin että sattuu. 4 Ole niin rehellinen, että hävettää. Hän kertoi, kuinka hän on uskoontulonsa jälkeen palvellut todella monessa hommassa, ei siksi, että hänet huomattaisiin, vaan siksi, että hänellä on palvelijan sydän. Hän sanoi: ”Olen ollut valmis tekeen sen, mitä on tarvittu.” Olemmeko me käytettävissä, vaikkei olisi tiedossa mainetta ja kunniaa? Marko haastoi kuulijoita: Älä koskaan aliarvioi, mitä uskollisuus voi tehdä sun elämässä ja sun elämän kautta. Jeesus on täydellinen esimerkki uskollisuudesta, ristinkuolemaan asti. Ei viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen vaan vuosikymmenestä vuosikymmeneen.

Pastori Tanja Niemelä jakoi sydäntään myös leadership labissa ja pointti, josta sain eniten kii, oli tää: Itsensä johtaja kasvattaa jatkuvasti kuuliaisuutta. Meidän tulee johtaa, mutta samaan aikaan olla kuuliaisia. Aristoteles on sanonut: Sen, joka tahtoo oppia johtamaan täytyy ennen kaikkea oppia tottelemaan. Tanja kertoi, että hän on kompuroinut paljon ja oppinut, ettei Jumalan valtakunnassa ole sellaista hommaa, kuin johtaminen ilman tottelemista. Koska Jumala johtaa meitä, meidän ei kannata lähteä väittämään vastaan, vaan meidän tulee olla kuuliaisia sekä Jumalalle, että meidän johtajillemme. Hän myös totesi, että tämä sukupolvi tarvii varustaa täyteen kuuliaisuutta, vaikka se on vastoin tätä aikaa, koska silloin me tullaan näkemään aivan eri Suomi kun meistä aika jättää.

Steini Håland (Hillsong Norway) puhui lauantaina aamupäivällä kulttuurista:

Miltä sun seurakunta maistuu. Sitä kulttuuri tarkoittaa. Yritän kertoa seurakuntamme kulttuurista. Sana kulttuuri tulee latinan kielen sanasta, joka tarkoittaa kasvamista. Suomi on ylpeä. Suomen kulttuurissa on eroja Amerikan kulttuuriin. Norjan ja Japanin kulttuurissa on eroja. Norjassa ei ole korrektia röyhtäistä ruoan jälkeen, täysin päinvastoin kuin Japanissa. Kaikilla seurakunnilla ja valtioilla on kulttuuria. Onko se määriteltyä vai sattumanvaraista? Hillsongin kulttuuri perustettiin 35 vuotta sitten ja se toimii hyvin.

Sydneyssä oli vapaaehtoisten ryhmä. 1002 ihmistä, kaikki eivät olleet palkattuja. Vähän tyhjiä tuolia. Pastori Brian Houston sanoi, että Hillsongissa johdamme edestä, miksi meillä on tyhjiä istuimia edessä, tilaisuutta ei jatkettu ennen kuin ne tulivat täyteen. Kulttuuri syö strategiaa. Johtajien täytyy elää kulttuuria. Tarvitsemme 6-7 ihmistä kohtaan yhden johtajan. Jos sulla on 50 johtajaa, sulla voi olla 300 seurakuntalaista. Sen tähden johtajia täytyy kouluttaa, jotta he voivat vaikuttaa. Eri ihmiset seisovat saman asian takana. Rakastetaan Jumalaa, ihmistä, seurakuntaa ja elämää. Siitä kaikessa on kysymys.

Rakasta Jumalaa

1 Johanneksen kirje 4:10

Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Me rakastetaan Jumalaa koska hän on rakastanut meitä ensin ja elämme ikuisessa kiitollisuudessa häntä kohtaan, joka antoi meille kaiken. Universumin Luoja rakastaa sinua. Hän rakasti ensin. Rakkaus on vahva sana. Steini rakastaa Machester Unitedia. Jumala on rakastanut meitä uhrautuvalla, agape-rakkaudella ja sillä samalla rakkaudella mekin rakastamme häntä. Siitä tulee ylistävä asenne.

Rakasta ihmistä

Rakastamme ihmisiä, tahdomme nähdä heidän kukkivan. Meidän kannattaa rohkaista. Se on paras tapa toimia. Silloin kuin sinulla on hankalaa ja silloin kun menee hyvin. Jumala on yhteinen Isämme, joka rakastaa meitä, siksi olemme perheyhteisö. Kaikki ovat tervetulleita perheeseen. Steini vieraili New Yorkin Hillsongissa ja oppi, että Carl Lentz on samanlainen sekä kuuluisille kuin nimettömille.

Rakasta seurakuntaa

Jokainen yksilö näkee itsensä ja pitää siitä huolta. Kaikki näkevät syyn miksi elävät itseään korkeammalle.

Efesolaiskirje 1:22-23

Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa ja täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.

On mahdotonta erottaa Jeesusta seurakunnasta. Hän on pää, me olemme ruumis. Ne kuuluvat yhteen. Paikallisseurakunta ei ole täydellinen, mutta Jeesus on keskus. Billy Graham vastasi kerran toimittajan kysymykseen tahtoisiko hän toimia presidenttinä. Miksi pitäisi ottaa askel alaspäin?

Rakasta elämää

Filippiläiskirje 2:13

Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Rakasta elämää, elämällä yhteydessä Jumalan kanssa, joka sen loi. Elämä on ilo kun sen saa jakaa jonkun toisen kansa, samoin surun. Emme ole täydellisiä, mutta tahdomme elää. Johtajuuskulttuuri on tärkeää, koska perusteet täytyy olla kunnossa.

Rafael Da Silva (Hillsong New York) jakoi myös kulttuurista.

Kun sä pysähdyt ja sanot että sulla on kaikki hallussa, silloin kasvu pysähtyy. Älä koskaan ajattele ettet voi tai tahdo oppia. Olemme kulttuurin portinvartijoita. Tapa miten toimimme Hillsongissa on Jumalan valtakunnan kulttuuri. Jos sinä elät valtakunnan kulttuuria, kaikki on mahdollista.

Hesekiel 22:30, 33:7

Minä olen etsinyt heidän joukostaan miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, ettei se tuhoutuisi. Sellaista miestä en ole löytänyt.

Sinut ihmislapsi, minä olen asettanut vartiomieheksi Israelin heimolle. Kun kuulet sanan minun suustani, sinun on varoitettava heitä minun puolestani.

Hänen lapsinaan meillä on vastuu. Meidän tulee rakentaa hänen valtakuntaansa. Meidän pitää ylläpitää sitä. Kun Jeesus tuli, hän sanoi että valtakunta on jo nyt täällä, mutta se on vielä tulossa. Meidän täytyy oppia paljon.

Meidän tulee olla kulttuurin portinvartijoita. Jokaisessa seurakunnassa on kulttuuri. Mun vanhemmat on Brasiliasta. Siinä kulttuurissa halataan. Vaimoni on Texasista eikä tottunut heti, sanoin, että se on valtakunnan kulttuuria. Se on sitä mitä annat olemalla. Sun täytyy heittää kaikki peliin, sun täytyy heittäytyä. Meidän seurakunnassa sanotaan, kulttuuria ei opeteta vaan se napataan. Kukaan ihminen ei ole niin suuri kuin seurakunta, olemme osa seurakuntaa. Jos seurakunta ei mee eteenpäin, et sinäkään mene.

Yksilönäkökulma on kuin syöpä. Jos ajattelet itseäsi seurakunnassa, se ei oo paras tapa ajatella. Me ajatellaan sua, mutta myös kaikkea muita sun ympärillä. Tarvii vain yhden yksilön joka voi hajottaa koko kulttuurin. Jos tunnet olevasi heikoin lenkki, silloin koko tiimisi kokee sen ympärillään. Vaikka yksi kampus kamppailee, saamme tukea joka puolelta maailmaa. Ole valmis käymään vaikeitakin keskusteluja joita kohtaat. Kun lähdemme maailmaan meitä lyödään vasten kasvoja, meidän tulee olla valmiita suojelemaan kulttuuriamme.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

En pelkää vaikeita keskusteluja yksilöiden kanssa. Se mitä teet, ei vain vaikuta sinuun vaan ympärilläsi oleviin ihmisiin. Olet sä johtaja tai et, sä johdat ihmisiä. Miten kohtelet ja toimit, sitä seurataan. Kaikki tulee siihen valtakunnan kulttuuriin johon Jumala on kutsunut.

1 Emme voi elää minimin mukaan

Hän on kutsunut suureen elämään. Kelpaako sulle minimi ja odotat maksimia? Se ei toimi niin. Otatko matalan vai korkeamman tien? Jos sä kävelet pois etkä tee, vaikka sun pitäisi auttaa. Usein me valitaan se matala tie, ja toivomme ettei meitä katsella.

Pastori Carl Lentz meni pieneen 50 hengen seurakuntaan, aivan kuin isoihin seurakuntiin. Kun hänen lopetti saarnan ja mentiin autolle, hän sanoi: jos ei oo uhrausta, se ei oo koskaan sen arvoista. Se työntää sut seuraavalle asteelle ja vaikutusalalle.

Emme tahdo unohtaa vastuualuettamme. Kaikki tää kuuluu sulle. Kaikki vaikuttaa. Älä unohda omistajuutta ja vastuuta. Suuri mielipide, mutta vähän kokemusta. Mielipiteet tulee sieltä keneltä on vähän kokemusta. Kun sä astut sisään, jätä sun epärakentavat mielipiteet ovelle. Portinvartijoita ihmisten potentiaalille. Potentiaalin näkeminen ja siihen panostaminen. Panosta niihin ihmisiin, jotka eivät vielä ole siellä missä he voisivat olla.

Sun oman hengen portinvartija

Se että olet oman hengen portinvartija, siitä on kysymys. Älä kehitä haavoittunutta henkeä. Älä tule tappio niskassa. Älä pelkää vaikeita keskusteluja. Epäilet ihmisten puhuvan pahaa sinusta, anna Jumalan parantaa. Meidän tulee ruokkia itseämme ja johtaa itseämme. Sun tulee ruokkia henkeä tutkimalla Sanaa, pastorisi ei voi tehdä sitä puolestasi. Pastori Brian Houston sanoi: Sun henki, sun vastuu.

Kokonaisuutena olen erittäin kiitollinen tästä tapahtumasta. Kaikki puhujat joita sain kuulla olivat Jumalan käytössä ja sain rohkaisua arkeen ja omaan johtajuuteeni. Jälleen kerran on tärkeää oppia soveltamaan kuultua käytännössä, silloin saamme nähdä kuinka Suomi muuttuu!

Armo ei anna lupaa elää synnissä

Tämän aiheen käsittely ei välttämättä ole helpoimmasta päästä. Mutta silti siitä pitää kirjoittaa, koska koin Herran kehottavan minua siihen. Alkuun sanon, etten koe itseäni lakihenkiseksi uskovaksi, joka etsii syntiä joka paikasta, vaan olen opettelemassa elämään Jumalan armon varassa elämääni.

Johannes 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli jälleen temppeliin, ja ihmisiä kerääntyi suurin joukoin hänen luokseen. Hän istuutui ja opetti heitä. Kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luokseen naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. Asettaen hänet keskelle he sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille säädöksen, että tuollaiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” He sanoivat tämän kiusaten häntä, päästäkseen syyttämään häntä. Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Heidän jatkaessaan kysymistään Jeesus ojentautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Hän kumartui jälleen ja kirjoitti maahan. Kuullessaan tämän heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. He menivät pois toinen toisensa jälkeen, alkaen vanhimmista. Siihen jäi vain Jeesus ja nainen keskelle. Kun Jeesus ojentautuessaan ei nähnyt ketään muuta kuin naisen, hän kysyi: ”Nainen, missä ovat sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä tästedes enää tee syntiä.”

Armo ja totuus. Jeesuksen palvelutehtävässä nämä liittyivät saumattomasti toisiinsa. Nainen oli jäänyt kiinni kiistämättömin todistein, kumma kyllä aviorikokseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, minne fariseukset olivat unohtaneet miehen? Fokus siirtyy kuitenkin Jeesukseen ja siihen, miten hänen tulisi toimia tässä tilanteessa. Jos Jeesus olisi myöntynyt fariseusten painostusten edessä hyväksymään kivityksen lain edessä oikeutetuksi, hänen palvelutyönsä olisi muuttanut muotoaan radikaalisti, koska hänet tunnettiin jo silloin syntisten ystävänä. Jos taas Jeesus olisi vastustanut kivitystä liian raakana rangaistuksena, hän olisi ollut lakia vastaan, jonka Jumala oli välittänyt juutalaisille Mooseksen kautta. Jeesushan opetti, että laki ei ole väärin, kyse on siitä, kuka voi sitä noudattaa ja hän oli tullut täyttämään lain, jota kukaan ihminen ei voinut täydellisesti noudattaa.

Jeesus tunsi ”lain hengen” eikä kumonnut lakia, muttei voinut myöskään katsoa syntiä läpi sormien. Kaikki fariseukset ymmärsivät Jeesuksen vastauksen jälkeen, ettei kukaan voinut väittää olevansa synnitön, koska silloin asettuisi Jumalan asemaan. Siksi hekin lähtivät pois. Ainoa, joka olisi voinut tuomita naisen, olisi ollut Jeesus, hän ei ollut tehnyt syntiä. Mutta sen sijaan hän kiinnittää naisen huomion siihen, ettei häntä tuomittu, vaan sai armon. Mikä merkitys viimeisellä jakeella on tässä tapauksessa? Se, että kun ihminen kokee Jumalan mielisuosion omassa elämässään, meille tulee halu elää häntä kunnioittavalla tavalla, eikä jatkaa synnillistä elämää, riippumattomana Jumalasta.

Armo ei anna lupaa jatkaa tietoista synnissä elämistä, vetoamalla Jumalan hyvyyteen. Armo antaa voiman elää pyhityksessä, Jumalaa miellyttävällä tavalla. On todella tärkeää tiedostaa, että Jumalan armo kuuluu kaikille ihmisille ja ainoastaan sen kautta ihminen voi päästä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa. Mutta on väärin julistaa, että koska olemme saaneet anteeksi menneet, nykyiset ja tulevat syntimme, ei tarvitse välittää miten elää. Parannus on välttämätöntä jokaiselle, joka tahtoo päästä kerran Jumalan luo taivaaseen. Se pitää nöyränä. Ja ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa.

Roomalaiskirje 6:1-2

Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

On tärkeää tiedostaa, ettei meitä ole ostettu halvalla hinnalla, vaan Jeesuksen kalliilla sovintoverellä. Se maksoi hänelle kaiken. Kun alamme ymmärtämään sen hinnan, meidän asenteemme syntiin muuttuu, emme tahdo enää elää vanhojen tapojen ja tuhoavien synnillisten tapojen orjina.

Roomalaiskirje 6:6-8

Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Vanha luontomme, joka tahtoi jatkuvasti elää synnissä on ristiinnaulittu ja haudattu, ja uusi ihminen on kykenevä tekemään Jumalan tahdon silloin, kun keskitymme elämään oikeasta, todellisesta identiteetistämme käsin, Jumalan lapsina. On luonnollista, että uusi luomus meissä tahtoo miellyttää Jumalaa, eikä tehdä Pyhää Henkeä murheelliseksi tahallaan. Totta kai uskovatkin lankeavat syntiin ajatuksin, sanoin ja teoin, mutta kyse on siitä, että tahdommeko kääntyä pois siitä ja jatkaa matkaa, opetellen toimimaan vapauden lain mukaan, johon Jeesus meidät vapautti. On arvokasta muistaa, että emme voi jatkaa tietoista synnissä elämistä ja samalla vakuuttaa Jeesukselle uskollisuutta.

Otan loppuun käytännöllisen esimerkin. Sain hetki sitten aloittaa seurustelun kauniin naisen kanssa ja koen syvää iloa siitä, että saan oppia tuntemaan häntä paremmin. Olemme rakentaneet muutamia kuukausia luottamuksen siltaa, päättämällä olla läpinäkyviä vaikeistakin asioista. Se on ollut todella vapauttavaa. Olemme myös vieneet asioita Jumalan eteen rukouksessa ja tuntuu siltä, että ne hetket ovat todella merkittäviä, koska saamme kokea Jumalan läsnäoloa ja vapautta, kun heitämme asiat hänen päällensä.

Herää kysymys: Miksi tekisin tahallani jotain sellaista, mikä loukkaa tyttöystävääni? Jos sanon rakastavani häntä, miksen tahtoisi korjata käytöstäni asioissa, joissa tiedän, että toimin itsekkäistä motiiveista? Käytös ja puheet tulee jälleen kerran olla samassa linjassa, muuten en toimi niin kuin Jumala odottaa ja toivoo minun toimivan: rakkauden periaatteen mukaisesti. Rukoilen, että saat kokea syvän rakastumisen Jeesukseen ja se saa aikaan sitoutumisen Jumalaan. Ole siunattu 😀