Sankarit

Monet rakastavat sankaritarinoita tämän päivän maailmassamme. Sankari elokuvat myyvät hyvin ja itsekin nautin sellaisista. Jos katsomme Raamattuun, löydämme monia mielenkiintoisia tarinoita sankareista. He eivät olleet ihmisten silmissä minkään arvoisia. Mietipä esimerkiksi vaikka Daavidia. Hän oli ylenkatsottu oman perheen keskellä. Kun profeetta Samuel tuli voitelemaan kuningasta, jonka Jumala oli valinnut Saulin langettua pois Jumalan tahdosta, hän ajatteli ensiksi, että Jumala on valinnut esikoisen, joka näytti voimakkaalta mieheltä. Mutta Herra katsoo sydämeen, ei ulkomuotoon.

1 Samuelin kirja 16:11-13

Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä, kauniskasvoinen ja hyvännäköinen. Herra sanoi: ”Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.” Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.

On merkittävää havaita, ettei kukaan odottanut Daavidin tulevan paikalle, hän on oli vähäpätöisin perheessä, koska oli nuorin. Mutta Herra valitsee sellaisia käyttöönsä, jotka ovat nöyriä. Kuninkaat ja profeetat voideltiin tehtäviinsä vanhan liiton aikana ja silloin Pyhä Henki tuli heidän ylleen. Juuri sen tähden Daavid kykeni voittamaan Goljatin, koska ei pelännyt. Pyhä Henki tuo rohkeuden. Ihmisen tehtäväksi jää vain vastaanottaa se ja alkaa käyttämään sitä rohkeasti.

1 Korinttolaiskirje 1:26-30

Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Kuka sitten voi olla ”Jumalan sankari”? Jokainen Jumalan lapsi. Juuri sinä. Koska Jumala tahtoo käyttää ihan jokaista lastaan valloittamaan maailmamme ilosanomallaan ja hän tarvitsee nöyriä ja uskollisia miehiä ja naisia, jotka rakastavat lähimmäisiään aidosti. Saatamme ajatella, ettei meistä ole siihen. Mutta jos alamme katsomaan yllä olevaa jaejaksoa, kaikki tekosyyt menettävät voimansa.

Ylpeitä Jumala ei voi käyttää, koska he eivät viesti hänen rakkaudestaan aidosti. Mutta hän voi opettaa jokaiselle nöyryyttä, jos ihminen on halukas oppimaan virheistään. Jos maailma pitääkin Jumalan lapsia hulluina, koska he tunnustavat oman rajallisuutensa ja tarpeensa Jumalaa kohtaan, he itse ovat ylpeitä, jotka saattavat pitää itseään viisaina. Maailman viisaus onkin aivan eri asia kuin Jumalan viisaus. Vain nöyrät saavat sitä. Ihmisten, jotka luottavat omaan viisauteensa, on vaikea ymmärtää miksi ihminen tarvitsee Jumalaa. He järkeilevät, ettei niin hullua olekaan, että kannattaa luottaa näkymättömään Jumalaan, joka antaa syntejä anteeksi.

Ne jotka pitävät uskovia heikkoina, eivät näe, että voima tulee Jumalalta ja se saa meidät tekemään ihmeitä Jumalan kunniaksi. Jos jokin on syntyperältään alhainen tai muutoin merkityksetön, maailma kääntää selkänsä sellaisille. Sen sijaan Jumala tahtoo rakastaa rikkirevittyjä ihmisiä, joilla on kamala menneisyys, mutta ihana tulevaisuus, koska he riippuvat kiinni Jeesuksessa. Jos Jumala käyttäisi sellaisia ihmisiä, jotka ovat ylpeitä, he eivät antaisi kunniaa hänelle. Siksi hän nostaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole maailman silmissä mitään. Jumalan lasten on tärkeä muistaa, että kaikki riippuu siitä, että me turvaamme Jeesukseen, koska ilman häntä emme voi mitään tehdä.

Sankaruus liittyy mielestäni aina johtajuuteen. Tämän päivän sankaruus voi olla esimerkiksi sitä, että elät vaikeassa olosuhteissa tyynenä. Katsot myrskyä, mutta tunnet sisälläsi Jumalan antamaa rauhaa. Koet ehkä myrskyn ravistelevan sinua joka puolelta, testaten elämäsi perustuksia. Silloin kysytään mille olemme rakentaneet. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle, se kestää, vaikka ahdistaisi ja yrittäisi masentaa oikein kunnolla. Jeesus ei hylkää sinua eikä minua. Mielialamme vaihtelevat hyvinkin voimakkaasti ja luulemme monesti, ettei ole enää ulospääsyä, mutta se mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista: Meidän edessämme oleva vuori on hänelle pieni kivi. Luottamus on avainsana.

Hän tahtoo opettaa meille, ettei meidän tarvitse luottaa omaan voimaamme ja kykyymme ratkaista, koska inhimilliset voimavarat ovat aina rajalliset, mutta hän voi kaiken. ”Hän voi vuoret siirtää, pelastajani hän on, auttajani hän on, ikuinen pelastuksen tuoja, hän kukisti kuoleman, kukisti kuoleman.” Tuo kertosäe on soinut viime viikon aikana päässäni, kun olen kokenut ahdistusta ja miettinyt, mikä tässä auttaa. Parasta mitä tein tuossa tilanteessa oli heittää kaikki huolet ja murheet Jumalalle. Sen jälkeen seuraavana yönä nukuin kuin tukki, en herännyt yhtään kertaa, vaikka yleensä herään kaksi tai kolme kertaa!

Sinä olet Jumalan rakas lapsi. Se määrittää identiteettisi. Et ole hyljätty ja unohdettu, vaan kallisarvoinen. Sinä voit loistaa Jumalan valoa tässä ajassa rohkeasti ja tuoda iloa monen lähimmäisesi elämään sisäistämällä kuka olet Kristuksessa. Sinä olet voittaja ja sankari hänessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumalan ylistäminen on ihanaa!

Kävelin jokin aika sitten ystäväni kanssa kirpeässä pakkassäässä metsässä. Pysähdyimme hetkeksi ja aloin kokemaan Jumalan ihanan läsnäolon aivan siinä paikassa. Linnut lauloivat ja oli hiljaista. Ajattelin ääneen, että kuinka arvokasta on pysähtyä elämässä ja tulla hiljaisuuteen. Hiljaisuudessa Jumala puhuu meille, kun pidämme korvamme auki. Aloin janoamaan Jumalaa kun olimme aivan hiljaa. Sydän alkoi palvomaan Herraa siitä, miten hyvä, armollinen ja uskollinen hän on. Milloin sinä olet käynyt viimeksi luonnossa ja vain ollut hiljaa? Anna Jumalan tulla sinua lähelle ja alat huomaamaan hänen uskollisuutensa ja hyvyytensä elämässäsi.

Tämän päivän ihmisten yksi suurimmista ongelmista on se, etteivät he enää osaa hiljentää tahtia, sydäntään ja rauhoittua: olla aivan hiljaa. Jos oppisimme hiljentämään tahtimme ja välillä erottamaan aikaa luonnossa olemiseen, olisimme luovempia. Näin uskallan väittää. Ystäväni huomasi tullessaan luokseni, että haukottelin. Saman tien tuli kysymys, että olenko ollut ulkona vielä tänään? En ollut, joten happivarasto kaipasi raitista ilmaa. Vasta kun aivoni saivat happea, alkoi luovuus virtaamaan olemukseeni ja pääsin eteenpäin tämän blogin kirjoittamisen teemasta!

Psalmi 33:1

Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Oikeamielisten sopii ylistää häntä.

Mitä tässä todella sanotaan? Miksi Jumalan lasten tulee riemuita ja ylistää häntä? Eikö juuri siksi, että olemme saaneet kokea syyttömäksi julistamisen Jumalan armosta! On siis luonnollista palvoa Kuningasta, joka teki meistä kykeneviä olemaan hänen lähellään. Olemme oikeamielisiä suhteessa häneen ainoastaan Jeesuksen ansiosta!

Psalmi 34:2-4

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään.

Daavid, joka on kirjoittanut tämän psalmin tunnetaan miehenä, joka eli oikeassa suhteessa Jumalan kanssa, siksi häntä kutsutaan Jumalan mielenmukaiseksi mieheksi. Vaikka hän teki syntiä, hän katui ja sai kokea armon. Hän oli elämän ahdistuksissa oppinut kääntämään katseensa Jumalaan ja sen tähden hän vilpittömästi palvoi Jumalaa. Joskus erehdymme siinä, että Jumala on ylistettävä vain silloin, kun olosuhteet ovat meille suotuisat. Mutta ylistys on enemmän. Se on elämän asenne, aivan kuten Daavidin kohdallakin. Vasta kun koemme vastoinkäymisiä ja päätämme silti palvoa, koska Herramme ansaitsee jatkuvan palvonnan, emme anna ikävien olosuhteiden masentaa ja viedä keskittymistämme hänen uskollisuudestaan.

Jos teen tänään päätöksen palvoa Jumalaa, koko olemukseni virvoittuu hänen hoitavassa läsnäolossaan. Miten palvontaa voi osoittaa? Esimerkiksi olemalla kiitollinen, ystävällinen ja kärsivällinen lähimmäisille. Jumala saa siitä kunnian, kun kohtelemme lempeästi ihmisiä jotka ovat meistä vaikeita. Voimme lukea Raamattua ja lausua rukouksen Sanaan vedoten. Sitä varten Herra on antanut meille sen. Hän tulee hyvälle tuulelle, kun kuulee meidän tutkivan Sanaansa ja soveltavan sitä arjessamme. Suusanallinen palvonta on myös yksi rukouksen muoto, jota voimme harjoittaa yksin, mutta myös yhdessä.

Kun Daavid palvoi Jumalaa, muutkin hänen läheiset alkoivat palvoa, hän näytti hyvää esimerkkiä. Luulenpa, että Jumala haltioituu nähdessään, kun hänen lapsensa ylistävät häntä ympäri maailmaa, sekä yksityisesti, että seurakuntana. Itse asiassa, jos kerran olemme hänen lapsiaan, voisi kuvitella, että hänen seurakuntansa, palvoo jatkuvasti häntä, joka on sovittanut meidät ja siirtänyt meidät pimeydestä valkeuteen?

Psalmi 34:5-7

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Mitä jos lukisit yllä olevat jakeet kerran, toisen, ehkä neljä tai viisi kertaa? Kun mietin omaa elämääni suhteessa jaejaksoon, mieleen nousee syvä kiitollisuus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Kun en oppinut tulemaan vapaaehtoisesti hänen lähelleen ja palvomaan, hän armossaan käytti olosuhteita minun tosi parhaakseni ja vaikutti parannuksen mielen. Silloin minä koko sydämestäni etsin häntä ja hän todella vastasi minulle, aivan kuten Daavidkin koki! Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan puolustusreaktion, jolloin tahdomme paeta. Mutta kun saamme kokea hänen hyvyytensä, pelko väistyy!

Kun päätämme viipyä Jumalaa palvoen hänen läsnäolossaan, alamme säteillä, koska rakkaus rakentaa ja hän on täydellinen rakkaus. Häpeä, syyllisyys ja arvottomuus väistyvät, kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan. Miksi ihmeessä emme tahtoisi viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, jos kerran saamme kokea niin paljon hyviä asioita siinä?

Ehkä olemme turtuneet pelkoihin ja ahdistukseen, emmekä uskalla lähteä turvallisesta paikasta, vaikka saatamme aavistaa, miten hyvältä tuntuisi alkaa eheytymään Isän sylissä. Silloinkin voimme rukoilla, että Isä, sinä tunnet minut paremmin kuin kukaan. Sinä tunnet minun pelkoni, syyllisyyteni ja arvottomuuteni. Annan sinulle luvan alkaa hoitamaan näitä alueita, koska uskon sinun olevan hyvä ja uskollinen Isä, joka et tee väkivaltaa. Kiitos, että saan kokea sinun rakkauttasi, joka vapauttaa minua pikku hiljaa.

Kun näin opettelemme luovuttamaan elämämme kaikki osa-alueet Jumalalle, saamme nähdä ihanan muutoksen elämässämme ajan mittaan. Emme koskaan tule olemaan entisiä, vaan tulevaisuus on valoisa ja paras on aina edessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂