Valtakunta tapahtuma 2018

Kyseinen tapahtuma järjestettiin 7-9. Syyskuuta täällä Seinäjoella konferenssikeskus Valkean hulppeissa tiloissa, jossa on siis Seinäjoen Vapaaseurakunnan uusi vastavalmistunut kirkko. Kun sain itse kutsun palvelemaan rohkaise ja rakenna workshoppiin jakamaan ajatuksia profetaalisesta rohkaisemista, ja varmistuin, että se oli Herran tahto, aloin rukoilemaan tapahtuman puolesta. Koin heti aluksi, kuinka Jumala tulee tekemään jotain timanttia tässä tapahtumassa. Koin asian vain Hengessä niin, että hän tulee murtamaan muureja osallistujien ja seurakuntien väliltä. Juuri siksi yksi todella merkittävä asia on, että Seinäjoen Vapaaseurakunta on sillanrakentaja yli seurakuntien. Se välittyi koko tapahtuman ajan!

Törmäsin perjantai iltana kahvilassa nuoreen neitoon, joka oli väsynyt. Kun vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan, selvisi, että hän oli tullut Mikkelistä asti, muistaakseni bussilla. Häntä kiinnosti tietää, paljonko tapahtumaan oli tulossa ihmisiä ja olin kuullut tovi sitten, että ennakkoon lipun ostaneita oli yli 250 plus ne, jotka ostavat paikan päältä. Oli todella suuri ilo nähdä se nälkä ja jano, mikä kaikilla osallistujilla oli Jumalan puoleen. Koko tapahtuman ajan koin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja siinä edesauttoi merkittävästi Houm worshipin ja Arttu Koskenrannan kokoonpanot, jotka olivat vastuussa musiikista. He eivät tulleet esiintymään, vaan johdattamaan ihmiset Jumalan konkreettiseen läheisyyteen.

Opetusta workshopeissa ja puheissa leimasi mielestäni Jumalan rakkaus. Saamme olla armosta pelastettuja, ilman ansioita. Meidän tulee antautua Jumalan rakastettavaksi, kääntää katseemme pois itsestämme ja heikkouksistamme Jeesukseen, koska silloin voimme paljon paremmin. Meidät tulisi tuntea siitä, että rohkaisemme toisiamme, koska silloin kotimaamme voi todella muuttua. On todella arvokasta ja tärkeää ymmärtää, miksi Jeesus rukoili kaikkien uskovien yhteyden puolesta, koska silloin Jumala saa kaiken kunnian ja ylistyksen. Meidän tulee ymmärtää, että rukous on todella tärkeä elementti, kun tahdomme tavoittaa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jumalaa. Jos seurakunnista edes muutama kymmen rukoilisi säännöllisesti läheistensä puolesta (saati sitten koko seurakunnan rukoillessa!), jotka eivät vielä ole uskossa, Jumala ei tahtoisi olla toimimatta. Viimeisen kommentin esitti Marko Martiskainen johtajuus workshopissa, kun mietimme syitä siihen, miksei ihmisiä tule niin paljon uskoon tänä päivänä kuin voisi.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Hengellinen kypsyys. Miten se saavutetaan? Kasvamalla Jumalan armossa. Ensin meidän täytyy muistuttaa itseämme siitä, että ainoa tapa, jolla pääsimme Jumalan lapsen asemaan, ja saimme syntimme anteeksi, oli Jeesuksen uhrikuolema ja ylösnousemus. Ilman sitä, ei meilläkään olisi toivoa. Kun pistämme luottamuksemme Jumalaan, joka teki kaiken hyväksemme, voimme kasvaa tervettä kasvua. On tärkeää muistuttaa itseämme hädän hetkillä siitä, että rauha asuu meissä Pyhän Hengen kautta sydämissämme. Tarvitsemme sitä kriisien keskellä ollessamme. Mutta miten voimme myös kasvaa uskossa vahvoiksi? Koettelemusten kautta. Usko kasvaa yhtälailla koetusten kohdatessa meitä, koska silloin sitä vasta testataan. Miksi Jumala sallii siis meille koettelemuksia, joiden kautta voimme kasvaa kärsivällisyydessä?

Yksi osa-alue jonka huomasin Valtakunta tapahtumassa oli uskollisuus. Syy, miksi Jumala sallii elämäämme kiperiä tilanteita, on se, että uskollisuuttamme ja lojaalisuttamme testataan silloin. Kun näitä testataan päivien, kuukausien ja vuosien ajan, elämämme saattaa tuntua kaaokselta. Silloin voimme tuoda tuskamme Jumalalle ja sanoa täydestä sydämestämme: tässä on mun koko elämä. Enempää minulla ei ole. Saat jokaisen osa-alueen hallintaasi, haaveeni, unelmani ja kaiken kipuni. Kun teet päätöksen ekaa kertaa olla uskollinen, elämäsi voi olla sillä hetkellä ihan mallillaan. Kun päätöstäsi koetellaan, silloin kutsumus syvenee, jos päätät edelleen antautua Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan. Toiset luopuvat uskosta, kun myrskyää ja ahdistaa niin paljon.

Tiedätkö mitä? Me kaikki tarvitsemme ihmisiä, joita kutsutaan ystäviksi, sellaisia, jotka eivät jätä tilanteessa, jossa tutut sanoo, että morjes. Tarvitset edes yhden hyvän ystävän, joka rohkaisee sinua juuri silloin, kun meinaat luovuttaa. Silloin kun oot pimeässä laaksossa, etkä näe valoa. Juuri silloin hän tulee lähellesi, kuuntelee ja itkee kanssasi. Hän ei tuomitse sinua, vaan rakastaa ehdoitta, Jumalan rakkaudella. Kun olet uskaltanut sanoa tahdon Jumalan suunnitelmalle elämässäsi, ja olet mennyt päin myrskyjä, pääset paljon syvemmälle Jumalasuhteessasi.

Miksi? Koska kärsimysten osallisuus Jeesuksen kanssa vie sinua aina vain lähemmäs häntä. Vaikka meille ei ole helppoa tietä luvattu, se on paras tie! Silloin tulet tietoiseksi siitä, ettet pärjää hetkeäkään ilman häntä. Silloin voit oikeasti kasvaa nöyryydessä ja kunnioittavassa suhteessa Jumalaasi. Silloin saat kokea kuinka paljon Isä rakastaa sinua. Näet ympärilläsi ihmisiä, jotka aidosti rakastavat sinua, riippumatta heikkouksistasi. Katsoessasi elämääsi taaksepäin huomaat, kuinka Jumalan siunaava ja varjeleva käsi on ollut elämäsi yllä kaikki menneet viikot, kuukaudet ja vuodet. Hän ei jättänytkään sinua, vaikka vihollinen yritti niin valehdella sinulle.

Olen sydämestäni kiitollinen erityisesti Seinäjoen Vapaaseurakunnalle ja jokaiselle vapaaehtoiselle siitä, että tää tapahtuma vei meitä taas lähemmäs Jumalaa. Saimme kokea Jumalan lasten yhteyttä ja jokaisen panos tapahtumassa oli vertaansa vailla, se kertoo minulle siitä, että tää sukupolvi tahtoo palaa täysillä Jumalalle, tehdä kaikille ihmisille tiettäväksi, että on olemassa parempi tulevaisuus yhdessä Jumalan valtakunnassa, jossa hallitsee Jeesus Kristus. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Uskalla nähdä isosti

Jostain syystä olen huomannut elämäni aikana sen faktan, että suomalaisessa yhteiskunnassa helposti ylikorostetaan nöyryyttä, voidaan puhua pikemminkin nöyristelystä, eikä terveestä nöyryydestä, jota todella tarvitsemme tänäänkin. Sen sijaan, että uskaltaisimme olla rohkeita, positiivisia, tulevaisuuteen luottavaisesti katsovia ihmisiä, joilla on paras mahdollinen rohkaisija, Jumala, joka rakastaa meitä valtavan paljon, annamme helposti liian paljon arvoa mielipiteille, jotka saavat meidät ajattelemaan, ettei meistä ole mihinkään. Koemme riittämättömyyden tunteita, pelkäämme epäonnistumisia ja lamaannumme, kun törmäämme esteisiin, jotka estävät meitä nauttimasta elämästä ja kutsumuksesta, jonka Jumala on varannut meille jokaiselle.

Anna tilaa veljille ja sisarille elämässäsi, jotka vilpittömästi uskovat sinuun, jotka heittävät bensaa unelmiisi, anna tilaa myös Pyhälle Hengelle, koska hän todellinen rohkaisija. Hän sytyttää sinussa kaipuun palaa Jumalan tulta, olla rohkea! Antaudu Jumalalle kokonaan, sen parempaa päätöstä et voi tehdä. Jumala tahtoo auttaa sua löytämään sen kutsumuksen, joka on juuri sinulle räätälöity. Kutsumus ei todellakaan tarkoita ammattia, joten voit toteuttaa sitä esimerkiksi pastorina, mutta yhtä hyvin opettajana tai myyntimiehenä tai -naisena, jos vaikka Herra on antanut sinulle kutsumuksen paimenuuteen. Kyse on asemastasi Jumalan rakkaana lapsena ja sen jälkeen tehtävämme on tuottaa kunniaa Jumalalle kaikella mitä teemme. Hän on antanut sinulle lahjoja, ja meidän tehtävämme on virittää ne palaviksi, ja näyttää lähimmäisillemme, kuinka hyvä Isä on. Silloin muutkin saavat helpommin kipinän suhteeseen Jumalan kanssa, koska sinä päätit olla uskollinen Herrallesi.

Kyse kutsumuksen kanssa on näkökyvystä: näetkö kapeasti vai isosti: Jos elät lähellä ihmisiä, jotka eivät itse ole uskaltaneet tai saaneet unelmoida suuria, heidän vaikutuksensa voi olla monesti negatiivinen. Jos vietät aikaa paljon heidän kanssaan, silloin sinustakin tulee samanlainen, koska kukaan ei oo immuuni toisten vaikutukselle. Siksi sinulla tulisi olla esimerkiksi kolme tai kaksi tai edes yksi hyvä ystävä, joka tukee sinua täysillä, jotta uskallat nähdä isosti, koska meidän Herramme tahtoo rohkaista meitä näkemään, niin kuin hän näkee!

Otetaan esimerkiksi Daavid. Hän olisi voinut pelätä suurta Goljatia, kuten muut israelilaiset, jotka eivät uskaltaneet kohdata suurta jättiläistä, joka pilkkasi heidän Jumalaansa. Daavidin näkökulma oli aivan erilainen. Katsotaanpa dialogi Daavidin ja Goljatin välillä:

1 Samuelin kirja 17:43-47

Filistealainen sanoi Daavidille: ”Olenko minä koira, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja hän kirosi Daavidia jumaliensa kautta. Sitten hän sanoi Daavidille: ”Tule tänne, niin minä annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.” Mutta Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja hän antaa teidät meidän valtaamme.”

Paholainen tekee kaikkensa, että me pelkäisimme. Se yrittää vangita Jumalan lapset ansaan, ja saada heidät katsomaan itseensä ja näkemään itsensä mitättöminä elämän eri olosuhteissa. Jos niin tapahtuu, silloin on oikeastaan mahdotonta saavuttaa voittoa hankalissa olosuhteissa, koska se mitä syötämme mieleemme, ajatuksiimme muuttuu sanoiksi ja teoiksi. Sen sijaan, jos me näkisimme oman identiteettimme Jeesuksessa, voisimme nähdä avarammin ja nähdä, ettei meillä on mitään hätää, vaikka myrskyäisi kuinka paljon. Daavid ei epäröinyt hetkeäkään. Vaikka muut sotilaat pelkäsivät, hän otti tilanteen haltuun. Mistä se johtui? Siitä, että hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä ja pystyi näkemään tilanteen Jumalan silmin. Daavid ymmärsi, ettei kyse ollut hänen kyvystään, vaan Jumalan, jota Goljat oli häväissyt. Hänen identiteettinsä perustui Jumalaan, ja voitto oli jo sinetöity, koska Jumala hallitsee. On myös tärkeää, että Daavid ymmärsi, että voitto tuottaa kunniaa Jumalalle kaikkialla silloisessa maailmassa.

Me tarvitsemme enemmän Jumalan läsnäoloa, Pyhän Hengen vaikutusta päivittäin, ettemme lannistuisi, kun meidän kutsumustamme ja unelmiamme koetellaan. Silloin tulemme näkemään, mille perustalle uskomme on rakennettu. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle ja opettelemme luottamaan häneen täydestä sydämestä, emme horju, kun kohtaamme hyökkäyksiä tai epäonnistumisia vaan nostamme katseemme Jeesukseen ja tiedämme, ettei hän koskaan hylkää meitä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tänään pyytää Jumalaa avartamaan silmämme näkemään hänen tavallaan? Silloin voisimme oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaamme merkittävällä tavalla, koska toivomme perusta ei horju. Mieti, jos me aloittaisimme päivän kiittäen Isäämme siitä hyvästä, mitä hän tulee tekemään elämässämme tänään ja uskoisimme sydämessämme, että hän on uskollinen. Se voisi muuttaa monen elämän. Siunausta 🙂

Minkälaisia ajatuksia ja sanoja kylvämme?

Morjens! Koin viime viikonloppuna Isän puhuvan sydämelleni ja päätin kirjoittaa ajatuksia ylös. Nämä ajatukset ovat nousseet samalla kun olen lukenut Joel Osteenin elämän paras nyt kirjaa (Kuva ja Sana 2008). Se on todella herätellyt miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja kylvän omaani ja toisten elämään. Vaikka lukumääräisesti harva Jumalan lapsi toimii palkallisena pastorina paikallisseurakunnan yhteydessä, seurakuntalaisia on siis suhteessa paljon enemmän, julistamme päivittäin ihmisille, jotka ovat meidän vaikutusalassamme. Sen tähden meidän tulisi miettiä mitä me kylvämme.

Katsotaanpa esimerkki Jeesuksen palvelutyöstä, jossa hän koetteli ihmisiä ja heidän uskoaan parantumiseen:

Matteus 9:27-29

Kun Jeesus kulki sieltä eteenpäin, häntä lähti seuraamaan kaksi sokeaa, jotka huusivat: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” Ja kun Jeesus meni sisälle taloon, sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: ”Uskotteko, että minä voin tehdä sen?” He vastasivat: ”Uskomme, Herra.” Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.”

Kun lukee nämä jakeet saa käsityksen siitä, että sokeat olivat varmasti kuulleet Jeesuksen tehneen paljon ihmeitä. He osoittivat tahtoa parantua ilmaisemalla sen voimakkaalla tavalla. Jos luemme tarkasti, Jeesus ei tässä kohdassa tullut heidän luokseen tai kutsunut heitä lähelleen, vaan meni johonkin taloon. Emme saa selville, oliko se lähellä tätä paikkaa. Mutta näemme, että sokeilla oli usko sydämessään, että he parantuvat. Mistä niin voi päätellä? He seurasivat Jeesusta taloon ja kun hän tekee vähän oudolta kuulostavan kysymyksen, he eivät antaneet epäuskolle sijaa, vaan ilmaisivat uskonsa Jeesuksen jumaluuteen. Miksi Jeesus kysyi heiltä heidän uskoaan parantua ja tunnustuksen jälkeen kertoi miksi he parantuivat? Koska jos kylvämme ajatuksen mieleemme, että hän todella tahtoo ja voi parantaa, kylvämme hyvän siemenen. Se korottaa Jumalaa. Jos sokeat olisivat ilmaisseet epäuskonsa, he eivät olisi parantuneet. Miksi? Koska Jumala todella vastaa meidän uskoomme. Sitä hän odottaa meiltä. Ajatuksissamme ja sanoissamme on valtava voima.

Millaisia ajatuksia, asenteita ja sanoja me kylvämme? Se määrittää, miltä tulevaisuutemme näyttää. Joku voi sanoa, että Jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa, riippumatta ajatuksistani. En usko siihen. Jumala ei toimi niin. Hän on määrännyt kylvämisen ja niittämisen lain. Joten näemme sitä, mitä aiemmin olemme kylväneet. Jos tilanteesi näyttää tänään surkealta, tee päätös muuttaa ajattelu- ja toimintatapaasi. Silloin voit alkaa nauttimaan elämässäsi onnistumisista ja Jumalan siunauksista. Sinun ei tarvitse kylvää enää negatiivisia ajatuksia jotka johtavat valintoihin, jotka heikentävät mahdollisuuksiasi edetä elämässäsi. Sinä voit tänään päättää ajatella oikein.

Sinä voit kylvää hyviä siemeniä ja nähdä Jumalan hyvyyden elämässäsi, vaikka näkisit olosuhteesi haasteellisina juuri nyt. Miksi? Koska Jumala on sinun puolellasi! Sielunvihollinen yrittää manipuloida ajatteluamme ja saada meidät negatiivisiksi ja pessimisteiksi esimerkiksi tällaisilla ajatuksilla: ”olen korvia myöten veloissa, eikä kukaan voi auttaa minua. Menetänköhän vielä terveytenikin? Se olisi kauheaa” Sitä vastoin voimme torjua ajatuksen, hyväksymällä sen tosiasian, että Jumala rakastaa minua, vaikka minulla onkin nyt hankalaa. Hän on luonut minut omaksi kuvakseen ja minä olen arvokas jo sen perusteella. Isäni iloitsee minusta tälläkin hetkellä!

Otetaan esimerkki, jotta näkisimme selkeämmin: Mefiboset, joka oli rampa. Löydämme kertomuksen hänestä toisen Samuelin kirjasta luvusta yhdeksän, Joonatanin pojasta joka asui kaukana syrjäseudulla siitä syystä, että kuningas Saulin hallinnon loputtua hän pakeni. Jumala laski Daavidin sydämelle halun tehdä laupeuden hänelle, aivan kuten liitto Joonatanin kanssa velvoitti häntä myös tekemään.

Toinen Samuelin kirja 9:6-8

Tultuaan Daavidin luo Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan. Daavid sanoi: ”Mefiboset!” Tämä vastasi: ”Tässä on palvelijasi.” Daavid sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä minä haluan osoittaa sinulle ystävällisyyttä isäsi Joonatanin tähden. Minä palautan sinulle isoisäsi Saulin maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni.” Mefiboset kumartui kunnioitusta osoittaen ja sanoi: ”Mikä palvelijasi on, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?”

Näemmekö itsemme säälittävinä koiranraatoina, jotka on tuomittu epäonnistumaan? Se miten näemme itsemme määrittää keitä olemme. Valhe jonka uskomme, on meille totuus. Jos emme koskaan kyseenalaista vääriä ajatuksiamme, emme pääse siihen siunattuun elämään, jonka Jumala suunnitteli meille. Hänen lupauksensa ovat totta niille, jotka tarttuvat niihin kiinni. Isä vain odottaa, että me tartumme niihin uskossa.

Jos olet väsynyt elämään elämääsi jatkuvassa tappiokierteessä ja kielteisissä ajatuksissa, pyydän sinua lausumaan seuraavan rukouksen ääneen. Ei vain yhden kerran, vaan joka päivä tästä eteenpäin, ota se siis ylös tai kopioi paperille tai kännykkääsi ja aloita päiväsi sen siivittämänä, silloin et ole enää entisesi, vaan julistat Jumalan sanaa elämäsi ylle. Usko myös sydämessäsi mitä sanot, koska se tuo läpimurron.

Kiitos taivaallinen Isä Jeesuksen ristin työstä ja ylösnousemuksesta, joka muutti pysyvästi elämäni. Jeesuksen ansiosta en ole enää kirottu, vaan siunattu. En ole enää menneisyyteni tähden uhri, johon sattuu, vaan hyväksytty. En ole enää häviäjä, vaan enemmän kuin voittaja. Olen saanut syntini anteeksi enkä ole enää syyllinen. Kiitos, ettei kadotustuomio ole elämäni yllä enää, vaan saan olla armahdettu. Kiitos, että saan olla Sinun rakkautesi kohde jokaisena elämäni päivänä. Kiitos, että saan antaa koko elämäni sinun käyttöösi ja kunnioittaa sinua koko sydämestäni! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Palvelijan sydän

Moi! Tällä viikolla sydämelle ovat noussut tarve kirjoittaa Jumalan palvelijoista, jotka eivät näy samalla tavalla kuin esimerkiksi ylistyksessä palvelevat henkilöt, juontajat ja pastorit. Vuosia sitten Carl-Gustav Severin opetti Seinäjoella Keskellä elämää tapahtumassa tästä aiheesta. Hänen puheensa otsikko taisi olla jotakuinkin ”sankarit kulisseissa”. Ja yksi ajatus jonka muistan vielä tuosta puheesta oli tää: Ei ole väliä mitä teet Jumalan valtakunnassa, koska saat palkan uskollisuutesi perusteella. Katsotaanpa aihetta sitten Sanan kautta:

Matteus 22:1-7

Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat rabbiksi.”

Jeesus kunnioitti Jumalaa, joten hän kunnioitti myös Raamatun säädöksiä. Hän tunnustaa lainopettajien ja fariseusten auktoriteetin, jonka Jumala oli säätänyt, koska hän ei kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Sen sijaan hän opettaa tässä, ettei tule toimia tekopyhästi, esitellen omaa egoaan, ikään kuin olisimme täydellisiä ja virheettömiä kaikilta osin. Fariseusten ja lainopettajien teot ja sanat eivät olleet samassa linjassa. He vaativat ihmisiä suorittamaan raskaita sääntökokoelmia, mutta itse he eivät niitä noudattaneet. He asettuivat siis tavallista kansaa korkeampaan asemaan, ylensivät itsensä. He myös etsivät ihmiskunniaa, ja siksi Raamattu sanoo, että he ovat jo palkkansa saaneet. He eivät kunnioittaneet Jumalaa sydämestään, koska heiltä puuttui nöyrä mieli ja henki.

Matteus 22:8-12

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

On hämmästyttävää huomata, kuinka Jumalan valtakunnan periaatteet ovat täysin päinvastoin meidän aikamme käsityksiä johtajuudesta, johon monesti liitetään oman egon korottaminen ja asioiden vienti läpi riippumatta siitä, mitä keinoja tuloksen tekemiseen käytetään. Mitä nämä jakeet minulle kertovat? Ne kertovat, että Jeesus on suurin. Hän tuli palvelemaan, siksi hän odottaa seuraajiltaan samanlaista käytöstä. Hän osoittaa tässä selkeästi ajattoman periaatteen: Meidän tulee nöyrtyä palvelemaan muita rakkaudesta ja siten osoittaa Jumalan rakkaus konkreettisella tavalla. Mitä saavutamme silloin, jos päätämme olla käytettävissä, ystävällisiä ja huomaavaisia käytännössä? Arvostusta. Ihmiset aistivat aina millä asenteella toimimme ja jos osoitamme sanoillamme ja teoillamme, että rakastamme heitä, alkaa tapahtua hyviä asioita.

Mieleeni nousee minulle kaksi todella tärkeää uskon veljeä, jotka elävät uskonsa todeksi. He auttavat käytännössä ihmisiä, he päättivät auttaa minua autoni huollon kanssa avokätisesti. He ovat Miika ja Tuomas. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kunnioittaa heitä suuresti ja palkitsee heidän vaivannäkönsä jo täällä ajassa. He eivät olet seurakunnan keskellä miehiä, jotka olisivat puhumassa lavalla, mutta vaikuttavat Seinäjoen ILTAn taustalla. Heidän sydämensä palaa Jumalalle isolla liekillä. Olen seurannut heidän vaellustaan uskossa jo jonkin vuoden ajan ja näen, kuinka empaattisia he ovat. Tuollaisia palvelijoita Jumala tahtoo!

Filippiläiskirje 2:12-15

Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.

Jumalan kunnioittaminen liittyy luonnollisena osana hänen palvelemiseensa. Tahdomme osoittaa käytännössä arvostusta hänelle, joka on ostanut meidät kalliilla hinnalla omikseen. Kunnioitusta seuraa luonnollisesti kuuliaisuus Herraa kohtaan ja se heijastuu asenteessamme, halussamme tehdä vapaaehtoisesti hänen tahtonsa, silloin me todella loistamme Jumalan rakkautta ja kirkkautta tähän maailmaan! Miksi? Koska nöyrä ja uskollinen sydämenasenne on harvinaista, ikävä kyllä, tämän päivän maailmassamme.

Rohkaisen sinua rakas lukijani, kysymään itseltäsi, oletko halukas tekemään mielelläsi Jumalan tahdon elämässäsi. Voit aivan huoletta rukoilla ja pyytää Jumalaa johdattamaan sinua, niin että saat palvella häntä niillä lahjoilla, jotka hän on sinuun asettanut. Hän ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka vaikuttaa meissä halun astua ihmisten rinnalle konkreettisella tavalla ja siten heijastaa Jeesuksen mielenlaatua käytännössä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala näkee

Yks aamu kun rukoilin, sain sydämelle ajatuksen siitä, kuinka rikkinäisiä me ihmiset monesti olemme. Tuntuu siltä, että jokaisella on omat tuskansa ja historiansa joka painaa välillä alaspäin. Mikä siihen avuksi? Tietoisuus siitä, että Jumala näkee meidät! Hän ei ole kaukana meistä koskaan, vaan tahtoo lohduttaa ja rohkaista silloinkin, kun tunteemme sanovat, että Jumalakin on hyljännyt. Katsotaanpa Raamatusta miten Jumala kohtaa ihmistä:

1 Mooseksen kirja 16:7-13

Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa. Hän sanoi: ”Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?” Tämä vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Saarain luota.” Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle.” Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea.” Sitten Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan. Sinun tulee antaa hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra on kuullut sinun ahdistuksesi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi. Hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä itäpuolella.” Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ”Sinä olet El-Roi” (Nimi El-roi merkitsee Jumala, joka näkee minut). Haagar näet ajatteli: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?”

Ennen tätä jaejaksoa, edellisessä luvussa, Jumala tekee liiton Abramin kanssa, jossa hän lupaa siunata häntä suuresti. Jumala lupaa, että Abram saa jälkeläisen, vaikka on jo lähelle satavuotias. Lupauksen vakuudeksi hän käskee Abramia katsomaan taivaalle tähtiä ja sanoo: Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä” (15:5). Seuraavassa luvussa Abramin vaimo Saarai kehottaa miestään ottamaan orjattarensa vaimokseen saadakseen jälkeläisen. Kun Haagar huomaa olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä. Tämän jälkeen Saarai sai luvan kurittaa Haagaria ja sen seurauksena Haagar pakenee erämaahan. Voimme sanoa tätä melkoiseksi draamaksi. Aikamoinen jännite on siis olemassa Saarain ja hänen orjattarensa välillä ja se koskettaa kaikkia osapuolia.

Uskaltaisin sanoa, että Herran enkeliksi kuvattu hahmo on Jeesus kätkettynä. On hyvin koskettavaa huomata, kuinka empaattisesti hän kohtaa Haagarin erämaan keskellä. Hän osoittaa, kuinka Haagarin tulee palata takaisin, mutta myös rohkaisee häntä voimakkaalla tavalla! Jumala ei siis todellakaan ole kuollut, vaan hän näkee jokaisen ihmisen olosuhteet ja tilanteet ja se lohduttaa.

2 Mooseksen kirja 2:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Kun Joosef oli kuollut Egyptissä, samoin hänen veljensä ja farao, joka hallitsi hänen aikanaan, nousi uusi farao, joka pelkäsi juutalaisia heidän lisääntyessään suureksi kansaksi. Sen seurauksena israelilaiset joutuivat kovaan orjatyöhön. Noissa olosuhteissa kansa huusi Jumalan puoleen ja on todella lohduttavaa lukea yllä olevasta jaejaksosta, kuinka Herra näki kaiken ja päätti vapauttaa israelilaiset Mooseksen kautta.

On myös arvokasta, kuinka Jumala muisti liittonsa, hän on niin uskollinen, että sen minkä hän lupaa (lupaus paluusta luvattuun maahan), sen hän myös pitää. Paholainenhan tekee kaikkensa, että Jumalan lapset näkisivät ja kokisivat tilanteen niin, että ei Jumala välitä meidän hädästämme. Sen sijaan hän tuntee sinun ja minun hätäni ja tahtoo auttaa!

Olen ymmärtänyt, että Egypti on vertauskuva maailmasta, jossa ihmiset ovat synnin orjina. Eihän Jumala tahdo jättää omiaan sen keskelle ilman pelastajaa. Mooses oli toki vajavainen, mutta Jumala valitsi hänet israelilaisten vapauttajaksi, sen sijaan Jeesus on meidän täydellinen pelastajamme ja saamme luottaa siihen, että hän pitää omistaan huolen. Jumala tahtoi ja tahtoo edelleen olla lähellä omiaan ja osoittaa armonsa ja rakkautensa juuri sinulle tänään. Sinä et kuulu maailmaan, vaan hänen yhteyteensä!

Olen itse saanut valtavasti rohkaisua sanomista vuosien takaa, kun joku Herran nöyrä palvelija on kertonut sanoman Jumalan sydämeltä. Muistan elävästi kuulleni yhden maailmaani herättelevän sanoman teinivuosina, ollessani ehkä 12-14 vuotias siitä, että tulen puhumaan Jumalan sanaa, mutta sitä edeltää rajut koettelemukset. Itkin silloin, että miksi minun pitää kestää sellaisia, minua pelotti. Tänään ymmärrän, koettelemusten läpi kuljettuani, että olen saanut kasvaa Jumalan armossa ja nöyrtyä. Ne ovat muovanneet minusta tällaisen miehen, kuin tänään olen.

Saamme siis tänään opetella luottamaan Jumalaan, joka on meidän puolellamme ja hän todella näkee sinunkin olosuhteesi ja koko elämäsi. Hän ei ole kaukana sinusta, vaan tuntee kipusi. Hän tahtoo siunata ja lohduttaa sinua tänään. Opi luottamaan siihen, että hän tuntee tiesi ja johdattaa sinua. Siunausta 😀

 

 

Kuuliaisuudesta

Kun mietin tällä viikolla kuuliaisuutta, nousi sydämelle moniakin Jumalan lapsia, jotka ovat sydämestään kuuliaisia Jumalalle, hedelmä kertoo sen heidän elämässään. Seuraava jaejakso puhuttelee minua tänään ja avaa silmiämme tälle teemalle:

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Tulee päivä, kun kaikki ihmiset näkevät Jeesuksen valtasuuruudessaan. Se tulee olemaan mieleenpainuvaa. Hän erottaa ihmiset toisistaan, sen perusteella onko heillä usko häneen syntiensä sovittajana ja Herrana. Huomaa, että tässä jaejaksossa keskitytään siihen, miten Jumalan lapset ovat olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle: he ovat osoittaneet palvelevaa mielenlaatua ihmisille, joille maailma ei anna armoa. Jos me näkisimme ihmiset Jumalan silmin, tahtoisimme olla heille avuksi ja rohkaisuksi.

Kun katsomme tätä luetteloa, millaisissa tilanteissa ihmiset ovat, voimme tunnistaa monesti itsemmekin autettavan roolista. Jokaisella on joskus jano, nälkä, koemme olevamme ulkopuolisia, sairastamme ja koemme olevamme vankilassa ongelmiemme kanssa, sekä saimme tulla häpeästä pelastukseen sisälle ja meidät puettiin vanhurskauden vaatteisiin: meidät julistettiin syyttömiksi. Totta kai tuossa viitattiin myös fyysisesti alastomiin köyhiin ja vankeihin vankiloiden muurien sisällä, mutta kuten varmasti moni on huomannut, kuka tahansa voi olla sidottu, oli sitten fyysisten muurien takana tai muurien toisella puolen, maailmassa jossa elämme.

Matteus 25:34

Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

Eikö ole valtavan lohduttavat sanat Jeesukselta? Jumalan lapsia kutsutaan Isän siunaamiksi. Koetko aina olevasi siunattu? Jos et, se on kuitenkin fakta, joka on osa identiteettiäsi Kristuksessa. Hänessä sinä olet siunattu. Jeesuksen ansiosta saamme periä Jumalan valtakunnan ja iloita yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Millaisia kristittyjä tässä tarkoitetaan, millaisia piirteitä heiltä löytyy?

Roomalaiskirje 2:6-7

Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän…

1 Korinttolaiskirje 3:8-9a

Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita.

On varsin selkeää tekstiä? Paavali soveltaa kuuliaisuuden periaatetta molemmissa paikoissa. Avainsana mielestäni tuossa ylemmässä kohdassa on ”kestävinä”. Sama teema jatkuu myös toisessa kohdassa. Jos teemme lujan päätöksen panostaa Jumalasuhteeseemme ja palvelemme sydämestämme Jumalaa ja ihmisiä, se näkyy voimakkaalla tavalla hedelmänä. Katsotaanpa mitä Pietari sanoo aiheesta:

1 Pietarinkirje 1:6-7

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Miten joku ihminen todetaan vakaaksi? Eikö juuri sen kautta, kun näemme miten hän toimii keskellä koettelemuksia? Jos hän osoittaa elämällään, että vaikka tilanteet pelottavat, hän ei anna pelon hallita. Juuri tällaisia esimerkkejä me kaipaamme, eikö totta? Mikä seuraus sillä on, kun selviydymme koettelemusten läpi? Korotamme Jumalaa, koska turvaudumme häneen hädän hetkellä ja hän saa kaiken ylistyksen ja kunnian. Ihminen, joka on koeteltu monenlaisissa ahdistuksissa loistaa kirkkaasti Kristus valoa, niin että ihmiset ihmettelevät, miten hän voi olla tyyni tuollaisissa olosuhteissa? Kun tällainen sisar tai veli kertoo, että hänen turvansa on Jumalassa, ja että hän uskoo Jumalan huolenpitoon tällaisinakin aikoina, ihmiset tietävät kenen puoleen kääntyä, kun he kohtaavat ongelmia. Meidät on kutsuttu valonkantajiksi.

Kun mietin henkilöä, joka kuvaa kuuliaista asennetta hyvin konkreettisella tavalla, hän minun tyttöystäväni Jenni. Hän on niin mielettömän empaattinen minua kohtaan juuri silloin, kun sitä eniten kaipaan ja tarvitsen: Kun eilen tulin kotiin ja olin todella väsynyt, hän päätti tarjota minulle ruoan ja sain levätä sen päälle ja kerätä voimia. Häntä on helppo rakastaa ja kunnioittaa juuri tuollaisen palvelevan mielenlaadun takia. Hän palvelee Jumalaa täydestä sydämestä.

Rukoilen sydämestäni, että sinä rakas lukijani, saat kokea, että Jumala on hyvä sinulle. En tiedä olosuhteita joiden keskellä luet tätä tekstiä, mutta tiedän, että Jumala tahtoo auttaa juuri sinua. Hän ei ole jättänyt sinua. Hän rakastaa sinua niin paljon! Sinä olet hänen rakas lapsensa ja hän tahtoo sinun elävän todeksi tänäänkin identiteettiäsi Kristuksessa, jotta voit tuoda valoa niille, jotka kokevat ahdistusta, toivottomuutta ja masennusta. Ole siunattu 😀

Miten suhtaudumme Jeesukseen

Ihmiselämän aikana tapahtuu monenlaisia asioita, välillä itketään ja välillä nauretaan. Jumalan lapsina meidän pitäisi muistaa haastavinakin aikoina se tosiasia, ettemme ole yksin. Kun ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa kohtaavat ongelmia, he kokevat aidosti epätoivoa ja tuskaa. Niin uskovatkin, mutta meillä on toivo, johon voimme ja kannattaa siirtää keskittymisemme: Jeesukseen. Kun törmäsin seuraavaan jaejaksoon ja mietin Jeesuksen elämäntehtävää, se alkoi puhuttelemaan. Toivottavasti seuraavat ajatukset saavat nostaa pääsi ja auttavat näkemään elämän Jumalan silmälasien kautta, jolloin Jumalan rauha saa täyttää sinua.

Luukas 7:18-23

Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle. Niin hän vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

Mihin jakeisiin jae 18 viittaa? Edelliseen jaejaksoon, jossa kerrottiin Jeesuksen herättäneen kuolleen pojan, jota ihmiset ihmettelivät. Miksi ihmeessä Johannes Kastaja, joka oli itse todistanut, että Jeesus on Jumalan Karista, joka tulee ottamaan pois maailman synnin, kysyi nyt, että oliko hän tuleva Messias? Mietitäänpä asiaa siitä lähtökohdasta, että Johannes oli joutunut vankilaan palvelutyönsä seurauksena. Hän oli alkanut epäilemään, koska paholainen yritti saada hänet luopumaan toivosta valheiden kautta. Hän alkoi miettimään, miksi Herra on sallinut palvelijansa joutua vankilaan, jos Jeesus on Messias? Jokaiselle tulee epätoivoisia hetkiä, jolloin alamme epäilemään Jumalan uskollisuutta ja hyvyyttä itseämme kohtaan.

Luukas 4:17-21

Ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistaman evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. Silloin hän alkoi puhua heille: Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.”

Jeesus luki siis tarkoituksella Messiaan ohjelmajulistuksen synagogassa oleville ja vakuutti sen jälkeen, että hän tietää täsmälleen olevansa Messias, jonka ohjelmajulistuksen hän oli juuri lukenut. Hän tuli täyttämään sen, se oli hänen dna:ssaan, mutta hän ei ollut poliittinen Messias, jota kansa odotti, vaan kärsivä Messias, joka tuli vapauttamaan ihmiset synnin vallasta! Ongelma oli vain siinä, että israelilaiset odottivat ja toivoivat poliittista voimahallitsijaa. Ketä varten Jeesus sitten tuli maailmaan? Kaikkia niitä varten, jotka kipuilemme sisäisten haavojemme kanssa, sanoen esimerkiksi näin: Riitänkö ja kelpaanko minä?

On todella lohduttavaa, että Jeesus tuli julistamaan pelastussanoman kaikille ihmisille, jotka ovat synnin siteissä. Siihen tarvittiin Pyhän Hengen voitelu, joka vaikutti hänessä koko hänen elämänsä aikana. Ensin ihmisten piti tulla tietämään, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan heitä, vaan kertomaan ilosanoman Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Miksi ilosanoma piti julistaa nöyrille? Koska ylpeät eivät vastaanota sitä, vaan ne, jotka kokevat heikkoutta ja tiedostavat oman avuttomuutensa Jumalan edessä, kokevat tarvetta muutokselle. Eikö ole ihanaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan kaikki vangitut?

Moni ihminen on vankilassa kaltereiden tällä puolella. Joskus synti saa uskovatkin niin pauloihinsa, ettei niistä omin voimin voi päästä irti. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä suhteessa Jumalaan ja itseen ja myös läheisiä, joille uskaltaa kertoa omista ongelmista. Sitten on hengellisesti sokeat ja fyysisesti sokeat. Kaikki heidät Jeesus tahtoo vapauttaa. Evankeliumilla on sellainen vaikutus, että se avaa silmät näkemään todellisuuden. Jumala tahtoo tänäänkin parantaa ja näin osoittaa, että hän elää. Moni sorretuksi itsensä kokeva ihminen on lamaantunut häpeään, eikä tiedä kuka voisi auttaa. Juuri heitä Jeesus etsii ja tahtoo käyttää hänen omiaan kohtaamaan heitä.

Kun ihminen saa ilmestyksen Jumalan rakkaudesta, hän alkaa ymmärtämään evankeliumin dynamiikan: Jeesus tuli langennutta ihmistä varten, joka rikkoo itseään alituisesti, ilman todellista vapauttajaa! Juuri tällaista Kuningasta me tarvitsemme.

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska miellä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Eikö ole lohduttava jaejakso? Jeesus ei ole ankara niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa, hän on hyvin empaattinen niitä kohtaan, jotka tiedostavat olevansa rikki ja ilmaisevat tarvitsevansa häntä vilpittömästi. Jeesus istuu nyt valtaistuimella ja me saamme lähestyä pyhää Jumalaa sen tähden, että Jeesus on sovittanut meidät ja hänen puhtautensa luetaan meidän eduksemme, se on suurta armoa! Voit siis tänäänkin tehdä päätöksen ylistää Jumalaa Jeesuksen kalliista sovitustyöstä ja kokea armon ja syvän rauhan. Ole siunattu 😀

Suhde evankeliumiin

Morjens! Näytti jo pahasti siltä, ettei mieleeni tulisi mitään kirjoittamisen aihetta viikonlopun aikana, kunnes sunnuntaina näin instagramissa frendini päivityksen, jossa hän kertoi uskostaan Jeesukseen avoimesti. Hän koki tarvetta kirjoittaa aiheesta sen tähden, että hänen opiskelijafrendit saisivat tietää, miksei tämä nuori aikuinen käy esimerkiksi baareissa. Seuraavaksi menin uskotv:n arkistoon ja törmäsin siellä Samuel Tedderiin. Hän on tulossa pääsiäisen ajaksi meille Seinäjoen Helluntaiseurakuntaan puhumaan Galatalaiskirjeestä, jota odotan todella mielenkiinnolla. Aloin kuuntelemaan hänen puhettaan, joka oli pidetty Äänekoskella, mitä ilmeisimmin tämän vuoden puolella. Pakko myöntää, etten tohtinut kuunnella kuin alkua, kun kuulin hänen käsittelevän tässä opetuksessa myös Galataiskirjettä, joten päätin lopettaa kuuntelemisen ensimmäiseen raamatunkohtaan, jotten kuulisi samaa opetusta ennakkoon, jonka hän tulee Seinäjoella pitämään.

Seuraavaksi päätin katsoa God’s not dead 2 leffan ja nämä kaksi edellä mainittua sekä tuo leffa yhdessä saivat minut haltioitumaan tästä aiheesta, jonka pitäisi olla meille uskoville tärkeä ja rakas. Voin täysin varauksettomasti suositella jokaiselle Jumalan lapselle tuota elokuvaa, niin rohkeasti siinä puolustetaan evankeliumia! Tästä pääsemmekin ehkä monellekin tuttuun, mutta todella tärkeään jakeeseen, jonka Samuel taisi mainita olevan Roomalaiskirjeen avainjae:

Roomalaiskirje 1:16

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikalaiselle.

Psalmi 40:10-11

Minä julistan ilosanomaa vanhurskaudesta suuressa seurakunnassa. Katso, minä en sulje huuliani, sinä Herra, sen tiedät. Minä en peitä vanhurskauttasi sydämeeni vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja pelatusteoistasi. Minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

Eikö ole aika hämmentävää, miten voimallisen kuvan Daavid maalaa yllä olevassa Psalmissa? Hän eli lähellä Jumalaa, hän profetoi Jeesuksen kärsimyksistä (Psalmi 22) ja nämä kaksi kohtaa yhdessä maalaavat sellaisen kuvan, ettei kenenkään Jumalan lapsen pitäisi hävetä ilosanomaa Jeesuksesta! Miksi Daavid koki näin voimakkaasti ilosanoman merkityksen ennakolta, kauan ennen kuin Jeesus edes syntyi?

Psalmi 32:1, 5

Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kaikki siis lähtee siitä, että on itse saanut kokea saaneensa paljon anteeksi Jumalalta. Kyse on pyhän, oikeudenmukaisen Jumalan kädenojennuksesta ihmiskunnalle, joka on tuhoutumassa ilman evankeliumin ilosanomaa. Eihän kukaan voi hänen edessään sanoa: En minä ole syntiä tehnyt, minä olen täydellinen. Raamattu kutsuu tällaisia ihmisiä valehtelijoiksi, joissa totuus ei voi pysyä. Kun olemme saaneet kokea, että Jumala on armahtanut meitä, me emme tahdo jäädä paikoillemme. Jos kerran iloitsemme sydämestämme pelastuksesta, silloin emme häpeä sitä koskaan, vaan tahdomme kertoa siitä kaikille!

1 Korinttolaiskirje 1:18

Sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Kuten näemme, sanoma rististä jakaa ihmiset. Ei ole olemassa harmaata aluetta, vaan olemme joko vastaan Jeesuksen ristiä tai sen suojissa. Jokainen ihminen valitsee puolensa, onko Jumalan puolella vai vastaan, suhtautumalla Jeesuksen sovitustyöhön: joko hyväksyy sen ja saa armon tai hylkää sen ja kärsii todella ikävät seuraukset. Kyse on siis henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan, jota uskovien ei koskaan pitäisi hävetä, vaikka siitä olisi seuraamuksia esimerkiksi oikeusistuimen edessä. Meidän ei pitäisi koskaan hävetä suhdettamme Jumalaan ja hänen ilosanomaansa.

Miksi? Sen tähden, että ainoastaan se tuo pelastuksen ja tahdomme lähimmäistemme tietävän, että on mahdollista löytää pysyvä rauha ahdistustenkin keskellä. Vaikka olemmekin Jumalan lapsia, ei se tarkoita, ettei meillä olisi hankalaa. Kyse on siitä, miten suhtaudumme niihin. Kun katsoin tuon God’s not dead 2 elokuvan, yksi kohtaus on puhutellut minua erityisesti. Siinä opettaja joutui vaikeuksiin, kun hän vastasi yliopiston historian tunnilla Jeesusta koskevaan kysymykseen ja häntä pyydettiin esittämään anteeksi pyyntö käyttäytymisestään ja lopettamaan puhuminen Jeesuksesta koulussa. Hän päätti, ettei hän koskaan voisi kieltää identiteettiään Jumalan lapsena, vaikka sillä olisi ikäviä seurauksia. Hän osoitti päätöksellään, ettei pelko ohjannut hänen käyttäytymistään, vaan luottamus Jumalaan.

Ihmiset, joilla on vakaa usko hankalissakin olosuhteissa; syvä rauha silloinkin, kun muut lamaantuvat ja perääntyvät, ovat todellisia johtajia riippumatta asemastaan, koska he tuovat toivoa ihmisille, jotka ovat samankaltaisissa tilanteissa. Haluammeko, että meidät muistetaan ihmisinä, jotka elivät uskonsa todeksi ja olivat positiivisia, kiitollisia, optimistia ja osoittivat luottavansa Jumalan hyvyyteen ja uskollisuuteen silloinkin, kun olosuhteet olivat vastaan? Jos uskomme ei näy käytännössä, mitä hyötyä siitä oikeasti on?

Jaakob 2:20

Tahdotko tietää, sinä turhanpäiväinen ihminen, että usko ilman tekoja on hyödytön?

Kyse on siitä, että uskomme kantaa hedelmää, joka todistaa, että uskomme toimii. Se vaikuttaa asenteissa, sanavalinnoissa, tahtotilassa. Sen kuuluu näkyä, jotta muut voisivat nähdä sen ja alkaa haluamaan sitä. Jos uskomme toimii käytännössä, se alkaa kiinnostamaan niitä, jotka eivät vielä seuraa Jeesusta. Jos me emme tahdo hävetä Jeesusta työ- tai opiskelupaikallamme, se alkaa näkymään tilanteina, joissa saamme tunnustaa Jeesuksen herruuden elämässämme. Ja ihmiset ihailevat salaa luottamustamme näkymättömään Jumalaan.

Tehkäämme siis tärkeä päätös tänään antaa koko elämämme Jumalan käyttöön, jokainen osa-alue, niin että Jumalan valtakunta voisi kasvaa meidänkin vajavaisten ihmisten kauttakin! Siunausta 😀

Pidämmekö asioita itsestäänselvyyksinä?

Morjens lukijat! Tämä aihe laskeutui sydämelleni sunnuntaiaamuna kun olin rukouksessa. Meidän on syytä joskus pysähtyä ja katsoa ympärillemme. On monia ihmisiä, joille ei ole itsestään selvää saada ruokaa tai muita todellisia tarpeita tyydytettyä. Näihin ajatuksiin tuli mieleen profeetta Elia ja Sarpatin lesken kohtaaminen. Jotta vähän ymmärtäisimme mihin tilanteeseen seuraavat jaejaksot liittyvät, luin muutamia lukuja aiemmin, että Israelin valtakunta jakaantui kahtia (luku 12), jota seurasi Israelin kuninkaan Jerobeamin kauhistuttava päätös johtaa israelilaiset epäjumalanpalvontaan, sen sijaan, että he olisivat palvelleet Jumalaa. Siitä koitui suuria ongelmia ja kun siirrymme 16. Luvun loppuun, Israelia hallitsi mies nimeltä Ahab, jota kuvataan näin ”Ahab, Omrin poika, teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä (16:30). Hänelle Jumala käski Elian kertoa seuraavan uutisen: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta.” (17:1) Kuten näemme, synnillä on aina seurauksensa ja Vanhan liiton aikana profeetoilla oli suuri valta. Tänä päivänä saamme elää Uuden liiton aikaa, jolloin Jumala ei rankaise kansoja samalla tavalla kuin ennen Jeesuksen tuloa maailmaan, koska Jumala tahtoo vetää ihmisiä pelastukseen ensisijaisesti armonsa kautta.

1 Kuningasten kirja 17:7-16

Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut. Silloin Elialle tuli tämä Herran sana: ”Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne asumaan. Minä olen käskenyt erään leskivaimon elättää sinua siellä.” Elia nousi ja Meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olet sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi, sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mietitäänpä itsemme tuon lesken asemaan. Mies on kuollut. Ainut toimeentulon lähde tulevaisuudessa on poika ja ruoka on loppumassa. Nälänhätä oli todellisuutta kuivuuden vuoksi ja sen tähden Jumala lähetti Elian Siidonin maahan tämän lesken luokse. Mitä mahtoi leski ajatella, kun ahdingon keskellä, yhtäkkiä pitäisi alkaa palvelemaan tuntematonta miestä? Eikö hänellä ollut jo tarpeeksi vaikeaa tähän mennessä? Tuossa yhteiskunnassa toimeentulo lepäsi aviomiehen harteilla ja jos puoliso kuoli, ymmärtääkseni esikoispoika otti vastuun perheen elatuksesta.

Leski päätti olosuhteista huolimatta palvella vierasta miestä ja lähti Elian toiveen mukaisesti hakemaan vettä. Varmaan olet huomannut, että liikkuvaa autoa on paljon helpompi ohjata? Kun Elia näki, että leski lähti liikkeelle, hän toivoi myös saavansa leipää. Tästä alkaa puhutteleva dialogi. Nainen avautuu ahdingostaan kiertelemättä, mutta ensimmäinen asia, minkä Elia sanoo, aivan kuten meidän Herramme monesti sanoi ja sanoo meille tänäänkin: Älä pelkää. Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan huonoja päätöksiä. Siksi onkin tärkeää keskittyä Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa kuin olosuhteisiimme, jotka ovat joskus todella hankalia. Päätöksiä edeltää monesti kuuliaisuus tai tottelemattomuus. Tässä tilanteessa leskivaimo päätti ojentautua uskossa ja olla kuuliainen ja sitä seurasi voitto.

Jos leskivaimo olisi keskittynyt haastaviin olosuhteisiin, eikä olisi kuunnellut Eliaa, he olisivat kuolleet nälkään poikansa kanssa. Osaammeko me olla kiitollisia kaikesta siitä hyvästä mikä on kohdannut meitä, vai pidämmekö asioita itsestään selvinä? Itse olen päättänyt opetella tyytyväisyyttä, kiittämällä päivittäin kaikesta siitä hyvästä, millä Jumala on minua siunannut: Tyttöystävästä, työstä, lämpimästä vedestä, autosta jolla tehdä töitä, työkavereista, hyvistä ystävistä, pastoreistani ja sukulaisistani. En tahdo pitää heitä itsestään selvyyksinä, vaan antaa kunnian Jumalalle.

Jos mietimme niitä vainottuja kristittyjä, jotka joutuvat kärsimään syyttömästi, voin rukoilla heidän puolestaan, että he pitävät noissakin tilanteissa uskosta kiinni loppuun asti. Miksi me emme osaa olla kiitollisia? Materialismi ja yksilökeskeisyys ovat tämän päivän ”epäjumalia”. Ihmiset oppivat kuluttamaan ja totta kai, eihän maailma pyörisi ilman, että ostamme asioita, mutta on hyvä kysyä itseltämme, onko mieltämme kiinnostava tuote oikeasti tarpeellinen, vai voisinko pärjätä ilman sitäkin? Mitä jos sen sijaan päättäisimme osoittaa laupeutta ihmisille, joilla on hankalaa? Jumala on rakkaus ja rakkaus on ennen kaikkea toimintatapa. Jos sanomme olevamme Jumalan lapsia, meidän tulisi ilmentää tuota uhrautuvaa rakkautta käytännössä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tästä päivästä eteenpäin opetella luottamaan Jumalan huolenpitoon, päättää olla kiitollisia ja auttaa lähimmäisiämme ja rukoilla vainotun seurakunnan puolesta? Silloin voimme todella vaikuttaa yhteiskuntaan ja sitä uskoakseni Jumala toivoo meiltä. Siunattua viikonloppua sinulle 😀