Nöyryys ja uskollisuus

”Kun taivas on nostettu kauas ja tummien pilvien peittoon, silloin kun valo on hauras, etkä löydä aurinkoo, vielä vierelläsi oon” KLS: Valonvalkeana

Mitä teemme silloin kun elämme masentavia hetkiä, kun monet asiat pännii oikein kunnolla? Tai jos lähellämme on ihminen, joka todella kärsii? Päätämmekö seisoa rinnalla aidosti ja välittää vai vetäydymmekö? Nämä ajatukset nousivat eilen iltana sydämelleni, kun katsoin olohuoneessani kahta kynttilää hämärässä kodissani.

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Avain tämän jaejakson ytimeen löytyy jakeesta kahdeksan: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Nöyryys on ominaisuus mitä ihmiset arvostavat enemmän kuin hienoja korulauseita, jotka voidaan tosipaikan tullen sivuuttaa. Sen sijaan jokaisen Jumalan lapsen tulisi ottaa mallia Jeesuksesta:

Johannes 13:12-15

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

Vaikka Jeesus tiesi arvonsa ja oli varma identiteetistään, se ei estänyt häntä tekemästä jotain todella arvokasta opetuslapsilleen: näyttämään esimerkin palvelijan mielenlaadusta. Jeesuksen palvelutyötä ilmensi nöyryys, empatia ja halu auttaa ihmisiä. Hän piti lähellään kahtatoista opetuslastaan, joille tahtoi opettaa palvelijan mielenlaadun, jotta kristityt tultaisiin tuntemaan siitä, eikä esimerkiksi ylimielisyydestä. Hän panosti heihin paljon vaivaa, jotta heistä tulisi Jumalan valtakunnan levittäjiä, vahvoja hengellisiä johtajia, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen kasteen.

Miksi oli niin tärkeää, että Jeesus pesi opetuslastensa jalat? Mieleen nousee Raamatun paljastamat ”valtataistelut” heidän keskuudessaan siitä, kuka on suurin. Vaikka Jeesus oli puhunut nöyryyden merkityksestä aiemminkin, se ei ollut vielä iskostunut kunnolla veljien sydämiin. Luullakseni tämän kokemuksen he muistivat lopun elämäänsä ja sen, että heidän tulee pestä toistensa jalat mielellään ja osoittaa rakkauden toimintatapaa käytännössä. Mutta palataanpa alkuun, millainen mieli Jeesuksella oli?

Filippiläiskirje 2:5-7

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Miksi on niin tärkeää, että Jeesuksen piti tulla ihmiseksi? Eikö juuri siksi, että meillä olisi mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka moni ihminen olisi vapaaehtoisesti lähtenyt sovittamaan synnin saastuttamia ihmisiä, jotka monesti unohtavat Luojansa? Hän samaistui ihmisen elämään, jotta me voisimme imitoida häntä. Mikä seuraus Jeesuksen itse nöyryytyksellä oli?

Filippiläiskirje 2:9-11

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kuuliaisuus tuo aina siunauksen. Me ihmisinä kyllä toisinaan teemme kätketysti jotain, josta saamme kiitosta joltakin, jos teemme sen hyvin. Mutta Jeesus teki kaiken puhtaasta rakkaudesta ihmistä kohtaan, koska Jumala on aito ja puhdas rakkaus, ilman minkäänlaista vilppiä, eikä omanarvon pönkittämistä. Siinä sitten meille jokaiselle esimerkki, jota tavoitella!

Kun mietin omaa elämääni, olen huomannut vuosien aikana yhden asian, sen jälkeen, kun olen vilpittömästi antautunut kerta toisensa jälkeen Jumalalle. Sen, että aina säännöllisin väliajoin minua riisutaan sellaisista tavoista ja asenteista, jotka eivät heijasta Jumalan valtakunnan arvoja: itsekkyys, kunnian himo, rahan himo, listaa voisi jatkaa, mutta kun olen törmännyt heikkouksiini, olen oppinut, että Jumala ei odota minulta täydellistä vaellusta, koska hän tietää paremmin kuin minä itse, etten pysty siihen. Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt, miten paljon Jeesusta tarvitsen sydämeni valtaistuimelle. Ei ole ketään muuta, joka hoitaa paremmin elämäni jokaisen osa-alueen, kuin hän!

Annan esimerkin: Jos olen erehtynyt antamaan hänen vastuulleen ainoastaan ”talostani” yläkerran siivousvaraston, hän suojelee sen kun elämääni tulee myrsky, joka koettelee millaisista raaka-aineista talo on rakennettu, muun tuhoutuessa. Jos taas annan hänelle koko yläkerran, vain alakerta kokee vahingon. Mutta jos lopulta ymmärrän luottaa häneen koko sydämestäni ja annan elämäni ”talon” kokonaan hänen hallintaansa, silloin talo kestää!

Rukoilen, että sinä rakas lukijani voisit oppia luottamaan Jumalaan kykyyn hallita elämääsi paremmin kuin itse voit. Päättäisit nöyrtyä päivittäin etsimään hänen kasvojaan rukoillen ja Sanaa tutkien, silloin voit nähdä, että alat kasvaa nöyryydessä ja osoittamaan hengellistä johtajuutta käytännössä siinä vaikutusalassa, minkä Isä on juuri sinulle antanut. Ole siunattu 😀

Kutsu pyhyyteen

Hei. Olin aikeissa kirjoittaa aivan jostakin muusta tänään blogiin, mutta kun tulin pesulta ja puin vaatteita, koin voimakkaan Pyhän Hengen kutsun mennä polvilleni Jumalani edessä. Koin olevani Herran valtaistuimen edessä, missä kaikki paljastuu. En voi astua hänen pyhään läsnäoloonsa omien tekojeni kautta, jotka ovat monesti likaiset. Sen sijaan, minulla on oikeus tulla Herran kirkkauden vaikutusalaan ainoastaan Jeesuksen ansiosta. Mieleeni alkoi nousta muutamia raamatunjakeita, jotka viittaavat otsikkoon. Koin oman pienuuteni Herran pyhyyden edessä ja sen, että yhdenkään Jumalan lapsen ei tulisi leikkiä synnillä tämän ajan keskellä, jottemme lankeaisi pois Jumalan tieltä ajan saatossa.

Heprealaiskirje 4:12-13

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. Mikään luotu ei ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, ja hänelle meidän on tehtävä tili.

Jumala on asettanut sanansa jokaisen lapsensa parhaaksi, jotta voisimme tutkia rehellisesti sen peilin kautta, onko elämämme siinä mallissa, missä Kuninkaamme tahtoo. Jos päätämme olla rehellisiä sen valossa, mitä Jumala sanoo Raamatun kautta, tulemme oppimaan itsestämme ja Herrastamme. Jos taas yritämme peitellä mitä tahansa Raamattu näyttääkin, alamme välttelemään sen totuutta. Kuten huomaamme jakeesta kolmetoista, on kuitenkin täysin turhaa yrittää pitää kulisseja Jumalamme edessä.

Jos annamme lihallemme tilaa, se alkaa viemään toista tietä, mitä Isä tahtoo. Hän itkee lapsiaan, jotka eivät ymmärrä, että pyhityskutsu on todellinen. Miksi? Koska, jos annamme tilaa synnille, se vie meidät pikku hiljaa pois Jumalan läheltä. Kun olin rukouksessa, näin kuvan, jossa ihminen oli lähellä Jumalaa, sitten tuli yksi valinta, yksi kompromissi maailman arvojen kanssa, toisin sanoen synti, joka lähti viemään ihmistä pois Jumalan läheltä. Se oli todella surullinen ja musertava näky.

On todella tärkeää ymmärtää, ettei yksi lankeemus vie meitä kauas pois Jumalan luota, mutta asenteemme syntiin vaikuttaa siihen, teemmekö jatkossa kompromisseja vai tahdomme elää Jumalalle. Rukoilen, että ymmärtäisimme kuinka vakavien asioiden kanssa oikeasti olemme tekemisissä ja tahtoisimme sitoutua pyhitykseen, jonka Jumala on todella tarkoittanut jokaiselle omalleen.

Jesaja 6:1-7

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Kuvattu näky Jesajan kutsusta on voimallinen. Sen dynamiikan voi aistia näistä jakeista. Kuinka suuri ja kunnioitettu onkaan Jumalamme, joka hallitsee! Mieti, että hänen valtaistuinsalissaan on taukoamaton ylistys ja palvonta, se ei lopu koskaan. Jotain tilanteesta kertoo Jesajan reaktio. Se kuvastaa tilannetta, jossa tunnustamme reilusti omat heikkoutemme ja syntimme ja anomme Jeesuksen veren puhdistusta sydämiimme ja saamme kokea, että hän on pyhä Jumala. Kun me ymmärrämme, että Jumala on kunnioitusta herättävän pyhä, meillä tulee jano päästä lähemmäs häntä. Pyhyys saa meidät janoamaan häntä ja antautumaan hänelle.

Jesaja 6:8

Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?
Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Jumalan lasten on tärkeää ymmärtää, että silloin kun me tulemme tietoisiksi omasta syntisyydestämme, meidän ei tule suinkaan lähteä pois Jumalan luota. Juuri sitä vartenhan Jeesus tuli maailmaan sovittamaan syntimme! Ilman hänen täydellistä sovitustaan, kukaan ihminen ei voisi päästä Jumalan lähelle. Kun me näemme omat saastaiset ajatuksemme, tekomme ja motiivimme, meidän on tärkeää pyytää, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta siitä ja kasvattaa meissä halun elää pyhää elämää Jumalan tahdossa. Silloin me muutumme.

Kun asenteemme on se, että minä tahdon uudistua vaelluksessani kohti Jeesuksen kaltaisuutta, maailma ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan Jumala saa olla sydämemme valtaistuimella. Kun me olemme antautuneet jatkuvaan pyhitykseen, meille tulee halu myös auttaa muita. Erotamme hengen korvillamme Jumalan kutsun käyttää meitä ja uskallamme astua palvelukseen rohkeasti, koska eihän ole kyse meidän erinomaisuudestamme, vaan Jeesuksen. Kun me antaudumme päivittäin kokonaan Jumalalle, silloin meistä tulee väkeviä Jumalan miehiä ja naisia, jotka tuottavat hyvää satoa Taivaan valtakuntaan ja Jumala saa kaiken kunnian.

Mieti, miltä maailmamme näyttäisi, jos me Jumalan rakkaat lapset tahtoisimme elää hänen tahdossaan kokosydämisesti? Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin. Mitä jos sinä ja minä päätämme tänään antautua Jumalan käyttöön päivittäin ja tahdomme tuoda valoa pimeyden keskelle viettämällä aikaa hänen läsnäolossaan, ja loistamme hänen rakkauttaan? Silloin voimme nähdä suuren muutoksen omassa ja läheistemme elämissä. Ole siunattu 😀

ILTA Conference omin silmin

Tällä kertaa keskityn Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa järjestettyyn tapahtumaan, jonka tarkoituksena oli tavoittaa mahdollisimman paljon nuoria ja nuoria aikuisia Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla. Oli kanavia, väkeviä opetuksia, ylistystä ja palvontaa, yhteyttä ja syvää janoa Jumalan puoleen. Matka ILTA Conferenceen omalta kohdaltani alkoi terävöityä, kun tahdoin erottaa aikaa rukoukseen tapahtuman puolesta. Kun yks lauantai koin voimakkaasti tarvetta rukoilla tyttöystäväni Jennin kanssa yhdessä, ja toimimme sen mukaan, sain nähdä seuraavat näyt:

Näin nuoret, joilla oli tulisoihdut käsissään. Heidän kasvoillaan paloi terve itseluottamus, jonka Pyhä Henki sai aikaan. Näin pimeän taivaan, johon syttyi valtava kirkkaus. Koin sen olevan Jumalan kirkkauden voimakas ilmentyminen Seinäjoella ja koko maassamme. Tuo kirkkaus paljastaa kaiken, Herra tahtoo tuoda toivon ja vapauden! Kaikki kahleet murtuvat tuon kirkkauden läsnäolossa jota seuraa kokonaisvaltainen antautuminen.

12.10. Perjantai

Menimme rukoilemaan muutaman uskollisen palvelijan kanssa klo 18 neuvotteluhuoneeseen. Tunti meni siivillä. Kun pääsimme alkuun, oli helppo rukoilla, koska ainakin itse koin, kuinka Jumalan ihana läsnäolo voimistui jatkuvasti, ei tarvinnut miettiä, mitä rukoilla, kun Pyhä Henki laski asioita sydämillemme. Rukoilimme, että ylistys saisi olla murtavaa, koska se tuo läpimurron. Näimme näkyjä siitä, mitä Herra tulee tekemään tapahtuman aikana. Kaikkea en muista, mutta itse sain nähdä näyn, jossa yhdestä pienestä tulesta syttyi liekki ja kohta koko huone oli täynnä Pyhän Hengen tulta kantavia ihmisiä. Heitä ei pysäytä mikään. He tulevat olemaan uhka viholliselle, koska he tietävät, kuka heidät on kutsunut ja valtuuttanut.

Kun olimme olleet rukouksessa ja Suhe Liven Pyhä Jumala soi taustalla, en voinut kuin polvistua Jumalan pyhässä läsnäolossa. Koin vahvasti olevani Jumalan kirkkaudessa, hänen valtaistuinsalissaan. Hän on rakkaus, mutta hän on myös pyhä, jota me tahdomme kunnioittaa. Kun kohtaamme hänen pyhyytensä, meissä syntyy halu muuttua sydämeltämme Jeesuksen kaltaisiksi. Lopussa rukoilimme ringissä ja koimme, kuinka Pyhän Hengen kautta sytytimme toisiamme tuolla voimalla! Koimme, että Herra tahtoo oikeen pölläyttää kunnolla ja tehdä aivan uutta!

Kun illan tilaisuus oli alkanut ja palvoimme Jeesusta laulaen Ristin muotoisesta rakkaudesta, näin kuvan Jeesuksesta teurastettuna Karitsana, joka tuli ottamaan pois maailman synnin. Se mursi sydäntäni, kun ymmärsin, miten paljon hän rakasti meitä ja tahtoi antaa meille mahdollisuuden päästä uudelleen yhteyteen Jumalan kanssa.

Mikael Meklin puhui muun muassa siitä, kuinka meidän täytyy opetella puhumaan elämää, eikä kuolemaa. Meidän sanoillamme on suuri merkitys. Jos tahdomme nähdä hyviä päiviä, meidän pitää vartioida kielemme puhumasta negatiivista. Miten sinä ja minä näemme itsemme ja miten puhumme itsellemme ja toisillemme?

13.10. Lauantai

Tähän päivään mahtui paljon: Kanavia, ylistystä ja palvontaa, timanttista opetusta, ruokaa, kontakteja ihmisten kanssa, rukousta ja Pyhän Hengen voimallista läsnäoloa. Päivän jälkeen oli melko tyhjä olo, kun ei päässyt rauhoittumaan välillä, kaipasin siis hiljaisuutta välillä, varmaan se tulee iän myötäkin. Se mistä eniten nautin tänään, oli voimakas Jumalan läsnäolo. Kaikki opettajat olivat todella nähneet vaivaa ja sen huomasi terävyytenä Pyhässä Hengessä. Pastori Ryan Adams palveli yhdessä vaimonsa Jessican kanssa ja heidän vaikutuksensa oli huomattava. Heidän sydämensä on täyttä kultaa. Se tapa, millä he opettivat tänään, Ryan kahdesti ja Jessica kerran, jätti sydämeeni jäljen, kuten aiemmillakin kerroilla. He ovat todella nöyriä. He tahtovat palvella täydestä sydämestä Jumalaa ja sytyttää nuoren sukupolven Pyhän Hengen tuleen ja antautumaan kokonaan Herralle.

He inspiroivat käyttämään niitä lahjoja, jotka Herra on jo antanut. He rohkaisivat astumaan eteenpäin palvelutyössä. Se, mikä nyt nousee sydämelleni on se tunne, että nyt on nousemassa nuorten armeija, joka tahtoo syttyä täyteen liekkiin! Mistä tiedän sen? Kun perjantai iltana meillä oli rukouspalvelu ja saimme tiimin kanssa siunata heitä, jano oli todella ilmeinen. Se murtuminen, mitä sain omin silmin nähdä siunatessani heitä, oli vilpitöntä. Nyt on todella Suomen aika!

Sunnuntai 14.10.

Vielä oli jäljellä viimeinen tilaisuus, johon tulikin mukavasti ihmisiä, sekä vanhempia seurakuntalaisia, että tapahtumaan osallistuneita nuoria ja nuoria aikuisia. Oli todella ilo nähdä seurakuntaperhe yhdessä! Kun ILTA Music johti ylistykseen, ja istuin vähän taaempana, näin kuinka monien nuorten kädet nousivat ylös, aivan niin kuin aiemmissakin tilaisuuksissa, osoittaen palvontaa Kuninkaalle. Silloin sydämeni murtui jälleen. Ymmärsin, että nyt on todellakin aika siunata ja rohkaista nuorta sukupolvea. Emme saa pidätellä heitä, vaan nähdä se potentiaali, minkä Herra on heille antanut. Miten tuo potentiaali tulee käyttöön? Siten, että annamme heille vastuuta. Näin lavalla rakkaita nuoriamme, jotka ovat saaneet luottoa siinä määrin, että tahtovat johtaa ihmiset lähelle Isän sydäntä. Ilman vastuun antamista kukaan heistä ei olisi ollut siellä johtamassa ylistystä. Nyt on todella korkea aika rohkaista nuoria ja ymmärtää, että he tulevat olemaan seurakunnan johtajia – tavalla tai toisella – Jumalan valtakunnassa.

Kun olin rauhoittumassa luonnon helmassa ja pysähdyin miettimään asioita kaikessa rauhassa, koin Herran laskevan sydämelleni ajatuksen. Ajatuksen siitä, kuinka helposti me olemme pikaruokauskovia. Kun mielemme tekee roskaruokaa, ajamme auton mahdollisimman lähelle sisäänkäyntiä, astumme sisään, tilaamme ja syömme ja olemme hetken tyytyväisiä. Kohta on taas nälkä ja teemme saman uudestaan. Kuinka helposti tulemme seurakuntaan samalla asenteella. Mitä minä saan täältä? Jos puhuja tai puhe, ylistysbiisit tai joku muu yksityiskohta ei vastaa juuri minun toiveitani, keskityn rollaamaan instaa, naamakirjaa tai jotain muuta. Emme aina ymmärrä, kuinka Jumala tahtoo juuri noissa hetkissä kohdata meidät. Hän on valmistautunut antamaan meille parastaan, kun vain keskitymme häneen. Siksi kaikki janoiset ja nöyrät täyttyvät Pyhällä Hengellä ja saavat virtaa arkeensa, mutta ne jotka eivät jaksa keskittyä muutamaa sekuntia pitemmäksi aikaa, eivät saa sitä, mitä hän tahtosi antaa.

Kun mietin ILTA Conferencea, sen takana oli monta ihmistä, jotka tahtoivat sitoutua rukoukseen tapahtuman puolesta. Ystäväni Teemu sanoi, että kahden viikon rukouskalenteriin merkittiin 120 vuoroa, joten vähintään 60 tuntia oli rukoiltu sen puolesta. Rukoukseni on, että oppisimme kaikki sitoutumaan rukoukseen, koska ilman sitä työ on turhaa. Jos tahdomme nähdä läpimurron rakkaassa kotimaassamme, jokaisen Jumalan lapsen tulisi ymmärtää ja toimia sen puolesta. Saimme kokea todellakin läpimurtoja tapahtumassa, ja siitä kuuluu kaikki kunnia Jumalalle. Tästä on hyvä jatkaa. Ole siunattu!

Valtakunta tapahtuma 2018

Kyseinen tapahtuma järjestettiin 7-9. Syyskuuta täällä Seinäjoella konferenssikeskus Valkean hulppeissa tiloissa, jossa on siis Seinäjoen Vapaaseurakunnan uusi vastavalmistunut kirkko. Kun sain itse kutsun palvelemaan rohkaise ja rakenna workshoppiin jakamaan ajatuksia profetaalisesta rohkaisemista, ja varmistuin, että se oli Herran tahto, aloin rukoilemaan tapahtuman puolesta. Koin heti aluksi, kuinka Jumala tulee tekemään jotain timanttia tässä tapahtumassa. Koin asian vain Hengessä niin, että hän tulee murtamaan muureja osallistujien ja seurakuntien väliltä. Juuri siksi yksi todella merkittävä asia on, että Seinäjoen Vapaaseurakunta on sillanrakentaja yli seurakuntien. Se välittyi koko tapahtuman ajan!

Törmäsin perjantai iltana kahvilassa nuoreen neitoon, joka oli väsynyt. Kun vaihdoin muutaman sanan hänen kanssaan, selvisi, että hän oli tullut Mikkelistä asti, muistaakseni bussilla. Häntä kiinnosti tietää, paljonko tapahtumaan oli tulossa ihmisiä ja olin kuullut tovi sitten, että ennakkoon lipun ostaneita oli yli 250 plus ne, jotka ostavat paikan päältä. Oli todella suuri ilo nähdä se nälkä ja jano, mikä kaikilla osallistujilla oli Jumalan puoleen. Koko tapahtuman ajan koin voimakasta Jumalan läsnäoloa ja siinä edesauttoi merkittävästi Houm worshipin ja Arttu Koskenrannan kokoonpanot, jotka olivat vastuussa musiikista. He eivät tulleet esiintymään, vaan johdattamaan ihmiset Jumalan konkreettiseen läheisyyteen.

Opetusta workshopeissa ja puheissa leimasi mielestäni Jumalan rakkaus. Saamme olla armosta pelastettuja, ilman ansioita. Meidän tulee antautua Jumalan rakastettavaksi, kääntää katseemme pois itsestämme ja heikkouksistamme Jeesukseen, koska silloin voimme paljon paremmin. Meidät tulisi tuntea siitä, että rohkaisemme toisiamme, koska silloin kotimaamme voi todella muuttua. On todella arvokasta ja tärkeää ymmärtää, miksi Jeesus rukoili kaikkien uskovien yhteyden puolesta, koska silloin Jumala saa kaiken kunnian ja ylistyksen. Meidän tulee ymmärtää, että rukous on todella tärkeä elementti, kun tahdomme tavoittaa ihmisiä, jotka eivät vielä tunne Jumalaa. Jos seurakunnista edes muutama kymmen rukoilisi säännöllisesti läheistensä puolesta (saati sitten koko seurakunnan rukoillessa!), jotka eivät vielä ole uskossa, Jumala ei tahtoisi olla toimimatta. Viimeisen kommentin esitti Marko Martiskainen johtajuus workshopissa, kun mietimme syitä siihen, miksei ihmisiä tule niin paljon uskoon tänä päivänä kuin voisi.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Hengellinen kypsyys. Miten se saavutetaan? Kasvamalla Jumalan armossa. Ensin meidän täytyy muistuttaa itseämme siitä, että ainoa tapa, jolla pääsimme Jumalan lapsen asemaan, ja saimme syntimme anteeksi, oli Jeesuksen uhrikuolema ja ylösnousemus. Ilman sitä, ei meilläkään olisi toivoa. Kun pistämme luottamuksemme Jumalaan, joka teki kaiken hyväksemme, voimme kasvaa tervettä kasvua. On tärkeää muistuttaa itseämme hädän hetkillä siitä, että rauha asuu meissä Pyhän Hengen kautta sydämissämme. Tarvitsemme sitä kriisien keskellä ollessamme. Mutta miten voimme myös kasvaa uskossa vahvoiksi? Koettelemusten kautta. Usko kasvaa yhtälailla koetusten kohdatessa meitä, koska silloin sitä vasta testataan. Miksi Jumala sallii siis meille koettelemuksia, joiden kautta voimme kasvaa kärsivällisyydessä?

Yksi osa-alue jonka huomasin Valtakunta tapahtumassa oli uskollisuus. Syy, miksi Jumala sallii elämäämme kiperiä tilanteita, on se, että uskollisuuttamme ja lojaalisuttamme testataan silloin. Kun näitä testataan päivien, kuukausien ja vuosien ajan, elämämme saattaa tuntua kaaokselta. Silloin voimme tuoda tuskamme Jumalalle ja sanoa täydestä sydämestämme: tässä on mun koko elämä. Enempää minulla ei ole. Saat jokaisen osa-alueen hallintaasi, haaveeni, unelmani ja kaiken kipuni. Kun teet päätöksen ekaa kertaa olla uskollinen, elämäsi voi olla sillä hetkellä ihan mallillaan. Kun päätöstäsi koetellaan, silloin kutsumus syvenee, jos päätät edelleen antautua Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan. Toiset luopuvat uskosta, kun myrskyää ja ahdistaa niin paljon.

Tiedätkö mitä? Me kaikki tarvitsemme ihmisiä, joita kutsutaan ystäviksi, sellaisia, jotka eivät jätä tilanteessa, jossa tutut sanoo, että morjes. Tarvitset edes yhden hyvän ystävän, joka rohkaisee sinua juuri silloin, kun meinaat luovuttaa. Silloin kun oot pimeässä laaksossa, etkä näe valoa. Juuri silloin hän tulee lähellesi, kuuntelee ja itkee kanssasi. Hän ei tuomitse sinua, vaan rakastaa ehdoitta, Jumalan rakkaudella. Kun olet uskaltanut sanoa tahdon Jumalan suunnitelmalle elämässäsi, ja olet mennyt päin myrskyjä, pääset paljon syvemmälle Jumalasuhteessasi.

Miksi? Koska kärsimysten osallisuus Jeesuksen kanssa vie sinua aina vain lähemmäs häntä. Vaikka meille ei ole helppoa tietä luvattu, se on paras tie! Silloin tulet tietoiseksi siitä, ettet pärjää hetkeäkään ilman häntä. Silloin voit oikeasti kasvaa nöyryydessä ja kunnioittavassa suhteessa Jumalaasi. Silloin saat kokea kuinka paljon Isä rakastaa sinua. Näet ympärilläsi ihmisiä, jotka aidosti rakastavat sinua, riippumatta heikkouksistasi. Katsoessasi elämääsi taaksepäin huomaat, kuinka Jumalan siunaava ja varjeleva käsi on ollut elämäsi yllä kaikki menneet viikot, kuukaudet ja vuodet. Hän ei jättänytkään sinua, vaikka vihollinen yritti niin valehdella sinulle.

Olen sydämestäni kiitollinen erityisesti Seinäjoen Vapaaseurakunnalle ja jokaiselle vapaaehtoiselle siitä, että tää tapahtuma vei meitä taas lähemmäs Jumalaa. Saimme kokea Jumalan lasten yhteyttä ja jokaisen panos tapahtumassa oli vertaansa vailla, se kertoo minulle siitä, että tää sukupolvi tahtoo palaa täysillä Jumalalle, tehdä kaikille ihmisille tiettäväksi, että on olemassa parempi tulevaisuus yhdessä Jumalan valtakunnassa, jossa hallitsee Jeesus Kristus. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Uskalla nähdä isosti

Jostain syystä olen huomannut elämäni aikana sen faktan, että suomalaisessa yhteiskunnassa helposti ylikorostetaan nöyryyttä, voidaan puhua pikemminkin nöyristelystä, eikä terveestä nöyryydestä, jota todella tarvitsemme tänäänkin. Sen sijaan, että uskaltaisimme olla rohkeita, positiivisia, tulevaisuuteen luottavaisesti katsovia ihmisiä, joilla on paras mahdollinen rohkaisija, Jumala, joka rakastaa meitä valtavan paljon, annamme helposti liian paljon arvoa mielipiteille, jotka saavat meidät ajattelemaan, ettei meistä ole mihinkään. Koemme riittämättömyyden tunteita, pelkäämme epäonnistumisia ja lamaannumme, kun törmäämme esteisiin, jotka estävät meitä nauttimasta elämästä ja kutsumuksesta, jonka Jumala on varannut meille jokaiselle.

Anna tilaa veljille ja sisarille elämässäsi, jotka vilpittömästi uskovat sinuun, jotka heittävät bensaa unelmiisi, anna tilaa myös Pyhälle Hengelle, koska hän todellinen rohkaisija. Hän sytyttää sinussa kaipuun palaa Jumalan tulta, olla rohkea! Antaudu Jumalalle kokonaan, sen parempaa päätöstä et voi tehdä. Jumala tahtoo auttaa sua löytämään sen kutsumuksen, joka on juuri sinulle räätälöity. Kutsumus ei todellakaan tarkoita ammattia, joten voit toteuttaa sitä esimerkiksi pastorina, mutta yhtä hyvin opettajana tai myyntimiehenä tai -naisena, jos vaikka Herra on antanut sinulle kutsumuksen paimenuuteen. Kyse on asemastasi Jumalan rakkaana lapsena ja sen jälkeen tehtävämme on tuottaa kunniaa Jumalalle kaikella mitä teemme. Hän on antanut sinulle lahjoja, ja meidän tehtävämme on virittää ne palaviksi, ja näyttää lähimmäisillemme, kuinka hyvä Isä on. Silloin muutkin saavat helpommin kipinän suhteeseen Jumalan kanssa, koska sinä päätit olla uskollinen Herrallesi.

Kyse kutsumuksen kanssa on näkökyvystä: näetkö kapeasti vai isosti: Jos elät lähellä ihmisiä, jotka eivät itse ole uskaltaneet tai saaneet unelmoida suuria, heidän vaikutuksensa voi olla monesti negatiivinen. Jos vietät aikaa paljon heidän kanssaan, silloin sinustakin tulee samanlainen, koska kukaan ei oo immuuni toisten vaikutukselle. Siksi sinulla tulisi olla esimerkiksi kolme tai kaksi tai edes yksi hyvä ystävä, joka tukee sinua täysillä, jotta uskallat nähdä isosti, koska meidän Herramme tahtoo rohkaista meitä näkemään, niin kuin hän näkee!

Otetaan esimerkiksi Daavid. Hän olisi voinut pelätä suurta Goljatia, kuten muut israelilaiset, jotka eivät uskaltaneet kohdata suurta jättiläistä, joka pilkkasi heidän Jumalaansa. Daavidin näkökulma oli aivan erilainen. Katsotaanpa dialogi Daavidin ja Goljatin välillä:

1 Samuelin kirja 17:43-47

Filistealainen sanoi Daavidille: ”Olenko minä koira, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja hän kirosi Daavidia jumaliensa kautta. Sitten hän sanoi Daavidille: ”Tule tänne, niin minä annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.” Mutta Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja hän antaa teidät meidän valtaamme.”

Paholainen tekee kaikkensa, että me pelkäisimme. Se yrittää vangita Jumalan lapset ansaan, ja saada heidät katsomaan itseensä ja näkemään itsensä mitättöminä elämän eri olosuhteissa. Jos niin tapahtuu, silloin on oikeastaan mahdotonta saavuttaa voittoa hankalissa olosuhteissa, koska se mitä syötämme mieleemme, ajatuksiimme muuttuu sanoiksi ja teoiksi. Sen sijaan, jos me näkisimme oman identiteettimme Jeesuksessa, voisimme nähdä avarammin ja nähdä, ettei meillä on mitään hätää, vaikka myrskyäisi kuinka paljon. Daavid ei epäröinyt hetkeäkään. Vaikka muut sotilaat pelkäsivät, hän otti tilanteen haltuun. Mistä se johtui? Siitä, että hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä ja pystyi näkemään tilanteen Jumalan silmin. Daavid ymmärsi, ettei kyse ollut hänen kyvystään, vaan Jumalan, jota Goljat oli häväissyt. Hänen identiteettinsä perustui Jumalaan, ja voitto oli jo sinetöity, koska Jumala hallitsee. On myös tärkeää, että Daavid ymmärsi, että voitto tuottaa kunniaa Jumalalle kaikkialla silloisessa maailmassa.

Me tarvitsemme enemmän Jumalan läsnäoloa, Pyhän Hengen vaikutusta päivittäin, ettemme lannistuisi, kun meidän kutsumustamme ja unelmiamme koetellaan. Silloin tulemme näkemään, mille perustalle uskomme on rakennettu. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle ja opettelemme luottamaan häneen täydestä sydämestä, emme horju, kun kohtaamme hyökkäyksiä tai epäonnistumisia vaan nostamme katseemme Jeesukseen ja tiedämme, ettei hän koskaan hylkää meitä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tänään pyytää Jumalaa avartamaan silmämme näkemään hänen tavallaan? Silloin voisimme oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaamme merkittävällä tavalla, koska toivomme perusta ei horju. Mieti, jos me aloittaisimme päivän kiittäen Isäämme siitä hyvästä, mitä hän tulee tekemään elämässämme tänään ja uskoisimme sydämessämme, että hän on uskollinen. Se voisi muuttaa monen elämän. Siunausta 🙂

Minkälaisia ajatuksia ja sanoja kylvämme?

Morjens! Koin viime viikonloppuna Isän puhuvan sydämelleni ja päätin kirjoittaa ajatuksia ylös. Nämä ajatukset ovat nousseet samalla kun olen lukenut Joel Osteenin elämän paras nyt kirjaa (Kuva ja Sana 2008). Se on todella herätellyt miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja kylvän omaani ja toisten elämään. Vaikka lukumääräisesti harva Jumalan lapsi toimii palkallisena pastorina paikallisseurakunnan yhteydessä, seurakuntalaisia on siis suhteessa paljon enemmän, julistamme päivittäin ihmisille, jotka ovat meidän vaikutusalassamme. Sen tähden meidän tulisi miettiä mitä me kylvämme.

Katsotaanpa esimerkki Jeesuksen palvelutyöstä, jossa hän koetteli ihmisiä ja heidän uskoaan parantumiseen:

Matteus 9:27-29

Kun Jeesus kulki sieltä eteenpäin, häntä lähti seuraamaan kaksi sokeaa, jotka huusivat: ”Armahda meitä, Daavidin Poika!” Ja kun Jeesus meni sisälle taloon, sokeat tulivat hänen luokseen. Jeesus kysyi heiltä: ”Uskotteko, että minä voin tehdä sen?” He vastasivat: ”Uskomme, Herra.” Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: ”Tapahtukoon teille uskonne mukaan.”

Kun lukee nämä jakeet saa käsityksen siitä, että sokeat olivat varmasti kuulleet Jeesuksen tehneen paljon ihmeitä. He osoittivat tahtoa parantua ilmaisemalla sen voimakkaalla tavalla. Jos luemme tarkasti, Jeesus ei tässä kohdassa tullut heidän luokseen tai kutsunut heitä lähelleen, vaan meni johonkin taloon. Emme saa selville, oliko se lähellä tätä paikkaa. Mutta näemme, että sokeilla oli usko sydämessään, että he parantuvat. Mistä niin voi päätellä? He seurasivat Jeesusta taloon ja kun hän tekee vähän oudolta kuulostavan kysymyksen, he eivät antaneet epäuskolle sijaa, vaan ilmaisivat uskonsa Jeesuksen jumaluuteen. Miksi Jeesus kysyi heiltä heidän uskoaan parantua ja tunnustuksen jälkeen kertoi miksi he parantuivat? Koska jos kylvämme ajatuksen mieleemme, että hän todella tahtoo ja voi parantaa, kylvämme hyvän siemenen. Se korottaa Jumalaa. Jos sokeat olisivat ilmaisseet epäuskonsa, he eivät olisi parantuneet. Miksi? Koska Jumala todella vastaa meidän uskoomme. Sitä hän odottaa meiltä. Ajatuksissamme ja sanoissamme on valtava voima.

Millaisia ajatuksia, asenteita ja sanoja me kylvämme? Se määrittää, miltä tulevaisuutemme näyttää. Joku voi sanoa, että Jumalan tahto tapahtuu joka tapauksessa, riippumatta ajatuksistani. En usko siihen. Jumala ei toimi niin. Hän on määrännyt kylvämisen ja niittämisen lain. Joten näemme sitä, mitä aiemmin olemme kylväneet. Jos tilanteesi näyttää tänään surkealta, tee päätös muuttaa ajattelu- ja toimintatapaasi. Silloin voit alkaa nauttimaan elämässäsi onnistumisista ja Jumalan siunauksista. Sinun ei tarvitse kylvää enää negatiivisia ajatuksia jotka johtavat valintoihin, jotka heikentävät mahdollisuuksiasi edetä elämässäsi. Sinä voit tänään päättää ajatella oikein.

Sinä voit kylvää hyviä siemeniä ja nähdä Jumalan hyvyyden elämässäsi, vaikka näkisit olosuhteesi haasteellisina juuri nyt. Miksi? Koska Jumala on sinun puolellasi! Sielunvihollinen yrittää manipuloida ajatteluamme ja saada meidät negatiivisiksi ja pessimisteiksi esimerkiksi tällaisilla ajatuksilla: ”olen korvia myöten veloissa, eikä kukaan voi auttaa minua. Menetänköhän vielä terveytenikin? Se olisi kauheaa” Sitä vastoin voimme torjua ajatuksen, hyväksymällä sen tosiasian, että Jumala rakastaa minua, vaikka minulla onkin nyt hankalaa. Hän on luonut minut omaksi kuvakseen ja minä olen arvokas jo sen perusteella. Isäni iloitsee minusta tälläkin hetkellä!

Otetaan esimerkki, jotta näkisimme selkeämmin: Mefiboset, joka oli rampa. Löydämme kertomuksen hänestä toisen Samuelin kirjasta luvusta yhdeksän, Joonatanin pojasta joka asui kaukana syrjäseudulla siitä syystä, että kuningas Saulin hallinnon loputtua hän pakeni. Jumala laski Daavidin sydämelle halun tehdä laupeuden hänelle, aivan kuten liitto Joonatanin kanssa velvoitti häntä myös tekemään.

Toinen Samuelin kirja 9:6-8

Tultuaan Daavidin luo Mefiboset, Saulin pojan Joonatanin poika, heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen maahan. Daavid sanoi: ”Mefiboset!” Tämä vastasi: ”Tässä on palvelijasi.” Daavid sanoi hänelle: ”Älä pelkää, sillä minä haluan osoittaa sinulle ystävällisyyttä isäsi Joonatanin tähden. Minä palautan sinulle isoisäsi Saulin maaomaisuuden, ja sinä saat aina aterioida minun pöydässäni.” Mefiboset kumartui kunnioitusta osoittaen ja sanoi: ”Mikä palvelijasi on, että sinä käännyt minunlaiseni koiranraadon puoleen?”

Näemmekö itsemme säälittävinä koiranraatoina, jotka on tuomittu epäonnistumaan? Se miten näemme itsemme määrittää keitä olemme. Valhe jonka uskomme, on meille totuus. Jos emme koskaan kyseenalaista vääriä ajatuksiamme, emme pääse siihen siunattuun elämään, jonka Jumala suunnitteli meille. Hänen lupauksensa ovat totta niille, jotka tarttuvat niihin kiinni. Isä vain odottaa, että me tartumme niihin uskossa.

Jos olet väsynyt elämään elämääsi jatkuvassa tappiokierteessä ja kielteisissä ajatuksissa, pyydän sinua lausumaan seuraavan rukouksen ääneen. Ei vain yhden kerran, vaan joka päivä tästä eteenpäin, ota se siis ylös tai kopioi paperille tai kännykkääsi ja aloita päiväsi sen siivittämänä, silloin et ole enää entisesi, vaan julistat Jumalan sanaa elämäsi ylle. Usko myös sydämessäsi mitä sanot, koska se tuo läpimurron.

Kiitos taivaallinen Isä Jeesuksen ristin työstä ja ylösnousemuksesta, joka muutti pysyvästi elämäni. Jeesuksen ansiosta en ole enää kirottu, vaan siunattu. En ole enää menneisyyteni tähden uhri, johon sattuu, vaan hyväksytty. En ole enää häviäjä, vaan enemmän kuin voittaja. Olen saanut syntini anteeksi enkä ole enää syyllinen. Kiitos, ettei kadotustuomio ole elämäni yllä enää, vaan saan olla armahdettu. Kiitos, että saan olla Sinun rakkautesi kohde jokaisena elämäni päivänä. Kiitos, että saan antaa koko elämäni sinun käyttöösi ja kunnioittaa sinua koko sydämestäni! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Palvelijan sydän

Moi! Tällä viikolla sydämelle ovat noussut tarve kirjoittaa Jumalan palvelijoista, jotka eivät näy samalla tavalla kuin esimerkiksi ylistyksessä palvelevat henkilöt, juontajat ja pastorit. Vuosia sitten Carl-Gustav Severin opetti Seinäjoella Keskellä elämää tapahtumassa tästä aiheesta. Hänen puheensa otsikko taisi olla jotakuinkin ”sankarit kulisseissa”. Ja yksi ajatus jonka muistan vielä tuosta puheesta oli tää: Ei ole väliä mitä teet Jumalan valtakunnassa, koska saat palkan uskollisuutesi perusteella. Katsotaanpa aihetta sitten Sanan kautta:

Matteus 22:1-7

Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat rabbiksi.”

Jeesus kunnioitti Jumalaa, joten hän kunnioitti myös Raamatun säädöksiä. Hän tunnustaa lainopettajien ja fariseusten auktoriteetin, jonka Jumala oli säätänyt, koska hän ei kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Sen sijaan hän opettaa tässä, ettei tule toimia tekopyhästi, esitellen omaa egoaan, ikään kuin olisimme täydellisiä ja virheettömiä kaikilta osin. Fariseusten ja lainopettajien teot ja sanat eivät olleet samassa linjassa. He vaativat ihmisiä suorittamaan raskaita sääntökokoelmia, mutta itse he eivät niitä noudattaneet. He asettuivat siis tavallista kansaa korkeampaan asemaan, ylensivät itsensä. He myös etsivät ihmiskunniaa, ja siksi Raamattu sanoo, että he ovat jo palkkansa saaneet. He eivät kunnioittaneet Jumalaa sydämestään, koska heiltä puuttui nöyrä mieli ja henki.

Matteus 22:8-12

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

On hämmästyttävää huomata, kuinka Jumalan valtakunnan periaatteet ovat täysin päinvastoin meidän aikamme käsityksiä johtajuudesta, johon monesti liitetään oman egon korottaminen ja asioiden vienti läpi riippumatta siitä, mitä keinoja tuloksen tekemiseen käytetään. Mitä nämä jakeet minulle kertovat? Ne kertovat, että Jeesus on suurin. Hän tuli palvelemaan, siksi hän odottaa seuraajiltaan samanlaista käytöstä. Hän osoittaa tässä selkeästi ajattoman periaatteen: Meidän tulee nöyrtyä palvelemaan muita rakkaudesta ja siten osoittaa Jumalan rakkaus konkreettisella tavalla. Mitä saavutamme silloin, jos päätämme olla käytettävissä, ystävällisiä ja huomaavaisia käytännössä? Arvostusta. Ihmiset aistivat aina millä asenteella toimimme ja jos osoitamme sanoillamme ja teoillamme, että rakastamme heitä, alkaa tapahtua hyviä asioita.

Mieleeni nousee minulle kaksi todella tärkeää uskon veljeä, jotka elävät uskonsa todeksi. He auttavat käytännössä ihmisiä, he päättivät auttaa minua autoni huollon kanssa avokätisesti. He ovat Miika ja Tuomas. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kunnioittaa heitä suuresti ja palkitsee heidän vaivannäkönsä jo täällä ajassa. He eivät olet seurakunnan keskellä miehiä, jotka olisivat puhumassa lavalla, mutta vaikuttavat Seinäjoen ILTAn taustalla. Heidän sydämensä palaa Jumalalle isolla liekillä. Olen seurannut heidän vaellustaan uskossa jo jonkin vuoden ajan ja näen, kuinka empaattisia he ovat. Tuollaisia palvelijoita Jumala tahtoo!

Filippiläiskirje 2:12-15

Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.

Jumalan kunnioittaminen liittyy luonnollisena osana hänen palvelemiseensa. Tahdomme osoittaa käytännössä arvostusta hänelle, joka on ostanut meidät kalliilla hinnalla omikseen. Kunnioitusta seuraa luonnollisesti kuuliaisuus Herraa kohtaan ja se heijastuu asenteessamme, halussamme tehdä vapaaehtoisesti hänen tahtonsa, silloin me todella loistamme Jumalan rakkautta ja kirkkautta tähän maailmaan! Miksi? Koska nöyrä ja uskollinen sydämenasenne on harvinaista, ikävä kyllä, tämän päivän maailmassamme.

Rohkaisen sinua rakas lukijani, kysymään itseltäsi, oletko halukas tekemään mielelläsi Jumalan tahdon elämässäsi. Voit aivan huoletta rukoilla ja pyytää Jumalaa johdattamaan sinua, niin että saat palvella häntä niillä lahjoilla, jotka hän on sinuun asettanut. Hän ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka vaikuttaa meissä halun astua ihmisten rinnalle konkreettisella tavalla ja siten heijastaa Jeesuksen mielenlaatua käytännössä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Jumala näkee

Yks aamu kun rukoilin, sain sydämelle ajatuksen siitä, kuinka rikkinäisiä me ihmiset monesti olemme. Tuntuu siltä, että jokaisella on omat tuskansa ja historiansa joka painaa välillä alaspäin. Mikä siihen avuksi? Tietoisuus siitä, että Jumala näkee meidät! Hän ei ole kaukana meistä koskaan, vaan tahtoo lohduttaa ja rohkaista silloinkin, kun tunteemme sanovat, että Jumalakin on hyljännyt. Katsotaanpa Raamatusta miten Jumala kohtaa ihmistä:

1 Mooseksen kirja 16:7-13

Herran enkeli löysi Haagarin autiomaasta vesilähteeltä, siltä lähteeltä, joka on Suurin tien varressa. Hän sanoi: ”Haagar, Saarain orjatar, mistä tulet ja mihin menet?” Tämä vastasi: ”Minä olen paennut emäntäni Saarain luota.” Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: ”Palaa emäntäsi luo ja nöyrry hänen kätensä alle.” Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Minä annan sinulle hyvin paljon jälkeläisiä, niin paljon, ettei heitä voida laskea.” Sitten Herran enkeli sanoi vielä hänelle: ”Katso, sinä olet raskaana ja synnytät pojan. Sinun tulee antaa hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra on kuullut sinun ahdistuksesi. Hänestä tulee mies kuin villiaasi. Hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan. Hän on asuva kaikkien veljiensä itäpuolella.” Haagar kutsui Herraa, joka oli puhutellut häntä, nimellä ”Sinä olet El-Roi” (Nimi El-roi merkitsee Jumala, joka näkee minut). Haagar näet ajatteli: ”Olenko minä tässä paikassa saanut nähdä takaapäin hänet, joka näkee minut?”

Ennen tätä jaejaksoa, edellisessä luvussa, Jumala tekee liiton Abramin kanssa, jossa hän lupaa siunata häntä suuresti. Jumala lupaa, että Abram saa jälkeläisen, vaikka on jo lähelle satavuotias. Lupauksen vakuudeksi hän käskee Abramia katsomaan taivaalle tähtiä ja sanoo: Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä” (15:5). Seuraavassa luvussa Abramin vaimo Saarai kehottaa miestään ottamaan orjattarensa vaimokseen saadakseen jälkeläisen. Kun Haagar huomaa olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä. Tämän jälkeen Saarai sai luvan kurittaa Haagaria ja sen seurauksena Haagar pakenee erämaahan. Voimme sanoa tätä melkoiseksi draamaksi. Aikamoinen jännite on siis olemassa Saarain ja hänen orjattarensa välillä ja se koskettaa kaikkia osapuolia.

Uskaltaisin sanoa, että Herran enkeliksi kuvattu hahmo on Jeesus kätkettynä. On hyvin koskettavaa huomata, kuinka empaattisesti hän kohtaa Haagarin erämaan keskellä. Hän osoittaa, kuinka Haagarin tulee palata takaisin, mutta myös rohkaisee häntä voimakkaalla tavalla! Jumala ei siis todellakaan ole kuollut, vaan hän näkee jokaisen ihmisen olosuhteet ja tilanteet ja se lohduttaa.

2 Mooseksen kirja 2:23-25

Kun oli kulunut pitkä aika, Egyptin kuningas kuoli. Israelilaiset huokailivat yhä orjuutensa vuoksi. He huusivat apua orjuuden tähden, ja heidän huutonsa nousi Jumalan luo. Jumala kuuli heidän vaikeroimisensa ja muisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa tekemänsä liiton. Hän näki israelilaiset ja tunsi heidän hätänsä.

Kun Joosef oli kuollut Egyptissä, samoin hänen veljensä ja farao, joka hallitsi hänen aikanaan, nousi uusi farao, joka pelkäsi juutalaisia heidän lisääntyessään suureksi kansaksi. Sen seurauksena israelilaiset joutuivat kovaan orjatyöhön. Noissa olosuhteissa kansa huusi Jumalan puoleen ja on todella lohduttavaa lukea yllä olevasta jaejaksosta, kuinka Herra näki kaiken ja päätti vapauttaa israelilaiset Mooseksen kautta.

On myös arvokasta, kuinka Jumala muisti liittonsa, hän on niin uskollinen, että sen minkä hän lupaa (lupaus paluusta luvattuun maahan), sen hän myös pitää. Paholainenhan tekee kaikkensa, että Jumalan lapset näkisivät ja kokisivat tilanteen niin, että ei Jumala välitä meidän hädästämme. Sen sijaan hän tuntee sinun ja minun hätäni ja tahtoo auttaa!

Olen ymmärtänyt, että Egypti on vertauskuva maailmasta, jossa ihmiset ovat synnin orjina. Eihän Jumala tahdo jättää omiaan sen keskelle ilman pelastajaa. Mooses oli toki vajavainen, mutta Jumala valitsi hänet israelilaisten vapauttajaksi, sen sijaan Jeesus on meidän täydellinen pelastajamme ja saamme luottaa siihen, että hän pitää omistaan huolen. Jumala tahtoi ja tahtoo edelleen olla lähellä omiaan ja osoittaa armonsa ja rakkautensa juuri sinulle tänään. Sinä et kuulu maailmaan, vaan hänen yhteyteensä!

Olen itse saanut valtavasti rohkaisua sanomista vuosien takaa, kun joku Herran nöyrä palvelija on kertonut sanoman Jumalan sydämeltä. Muistan elävästi kuulleni yhden maailmaani herättelevän sanoman teinivuosina, ollessani ehkä 12-14 vuotias siitä, että tulen puhumaan Jumalan sanaa, mutta sitä edeltää rajut koettelemukset. Itkin silloin, että miksi minun pitää kestää sellaisia, minua pelotti. Tänään ymmärrän, koettelemusten läpi kuljettuani, että olen saanut kasvaa Jumalan armossa ja nöyrtyä. Ne ovat muovanneet minusta tällaisen miehen, kuin tänään olen.

Saamme siis tänään opetella luottamaan Jumalaan, joka on meidän puolellamme ja hän todella näkee sinunkin olosuhteesi ja koko elämäsi. Hän ei ole kaukana sinusta, vaan tuntee kipusi. Hän tahtoo siunata ja lohduttaa sinua tänään. Opi luottamaan siihen, että hän tuntee tiesi ja johdattaa sinua. Siunausta 😀

 

 

Kuuliaisuudesta

Kun mietin tällä viikolla kuuliaisuutta, nousi sydämelle moniakin Jumalan lapsia, jotka ovat sydämestään kuuliaisia Jumalalle, hedelmä kertoo sen heidän elämässään. Seuraava jaejakso puhuttelee minua tänään ja avaa silmiämme tälle teemalle:

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Tulee päivä, kun kaikki ihmiset näkevät Jeesuksen valtasuuruudessaan. Se tulee olemaan mieleenpainuvaa. Hän erottaa ihmiset toisistaan, sen perusteella onko heillä usko häneen syntiensä sovittajana ja Herrana. Huomaa, että tässä jaejaksossa keskitytään siihen, miten Jumalan lapset ovat olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle: he ovat osoittaneet palvelevaa mielenlaatua ihmisille, joille maailma ei anna armoa. Jos me näkisimme ihmiset Jumalan silmin, tahtoisimme olla heille avuksi ja rohkaisuksi.

Kun katsomme tätä luetteloa, millaisissa tilanteissa ihmiset ovat, voimme tunnistaa monesti itsemmekin autettavan roolista. Jokaisella on joskus jano, nälkä, koemme olevamme ulkopuolisia, sairastamme ja koemme olevamme vankilassa ongelmiemme kanssa, sekä saimme tulla häpeästä pelastukseen sisälle ja meidät puettiin vanhurskauden vaatteisiin: meidät julistettiin syyttömiksi. Totta kai tuossa viitattiin myös fyysisesti alastomiin köyhiin ja vankeihin vankiloiden muurien sisällä, mutta kuten varmasti moni on huomannut, kuka tahansa voi olla sidottu, oli sitten fyysisten muurien takana tai muurien toisella puolen, maailmassa jossa elämme.

Matteus 25:34

Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

Eikö ole valtavan lohduttavat sanat Jeesukselta? Jumalan lapsia kutsutaan Isän siunaamiksi. Koetko aina olevasi siunattu? Jos et, se on kuitenkin fakta, joka on osa identiteettiäsi Kristuksessa. Hänessä sinä olet siunattu. Jeesuksen ansiosta saamme periä Jumalan valtakunnan ja iloita yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Millaisia kristittyjä tässä tarkoitetaan, millaisia piirteitä heiltä löytyy?

Roomalaiskirje 2:6-7

Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän…

1 Korinttolaiskirje 3:8-9a

Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita.

On varsin selkeää tekstiä? Paavali soveltaa kuuliaisuuden periaatetta molemmissa paikoissa. Avainsana mielestäni tuossa ylemmässä kohdassa on ”kestävinä”. Sama teema jatkuu myös toisessa kohdassa. Jos teemme lujan päätöksen panostaa Jumalasuhteeseemme ja palvelemme sydämestämme Jumalaa ja ihmisiä, se näkyy voimakkaalla tavalla hedelmänä. Katsotaanpa mitä Pietari sanoo aiheesta:

1 Pietarinkirje 1:6-7

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Miten joku ihminen todetaan vakaaksi? Eikö juuri sen kautta, kun näemme miten hän toimii keskellä koettelemuksia? Jos hän osoittaa elämällään, että vaikka tilanteet pelottavat, hän ei anna pelon hallita. Juuri tällaisia esimerkkejä me kaipaamme, eikö totta? Mikä seuraus sillä on, kun selviydymme koettelemusten läpi? Korotamme Jumalaa, koska turvaudumme häneen hädän hetkellä ja hän saa kaiken ylistyksen ja kunnian. Ihminen, joka on koeteltu monenlaisissa ahdistuksissa loistaa kirkkaasti Kristus valoa, niin että ihmiset ihmettelevät, miten hän voi olla tyyni tuollaisissa olosuhteissa? Kun tällainen sisar tai veli kertoo, että hänen turvansa on Jumalassa, ja että hän uskoo Jumalan huolenpitoon tällaisinakin aikoina, ihmiset tietävät kenen puoleen kääntyä, kun he kohtaavat ongelmia. Meidät on kutsuttu valonkantajiksi.

Kun mietin henkilöä, joka kuvaa kuuliaista asennetta hyvin konkreettisella tavalla, hän minun tyttöystäväni Jenni. Hän on niin mielettömän empaattinen minua kohtaan juuri silloin, kun sitä eniten kaipaan ja tarvitsen: Kun eilen tulin kotiin ja olin todella väsynyt, hän päätti tarjota minulle ruoan ja sain levätä sen päälle ja kerätä voimia. Häntä on helppo rakastaa ja kunnioittaa juuri tuollaisen palvelevan mielenlaadun takia. Hän palvelee Jumalaa täydestä sydämestä.

Rukoilen sydämestäni, että sinä rakas lukijani, saat kokea, että Jumala on hyvä sinulle. En tiedä olosuhteita joiden keskellä luet tätä tekstiä, mutta tiedän, että Jumala tahtoo auttaa juuri sinua. Hän ei ole jättänyt sinua. Hän rakastaa sinua niin paljon! Sinä olet hänen rakas lapsensa ja hän tahtoo sinun elävän todeksi tänäänkin identiteettiäsi Kristuksessa, jotta voit tuoda valoa niille, jotka kokevat ahdistusta, toivottomuutta ja masennusta. Ole siunattu 😀