Mitä teet kun masentaa?

Heräsin aamulla samaan aikaan kuin yleensä työaamuna, 4.30. En kerro tätä sen tähden, että ylpeilisin sillä, koska olen kokenut sen yksinkertaisesti Herran tahdoksi elämässäni, jotta ehdin rauhassa rukoilla ja tutkia Raamattua, siis valmistautua alkavaan päivään. Olin hyvällä mielellä ajellessani tällä kertaa Lapualle töihin ja siunasin tulevat puhelut, jotta minulla olisi ohjelma tälle päivälle selvillä. Kun päivä päättyi, enkä saanut yhtään kauppaa tehtyä saman tien, olin turhautunut. Olen saanut oppia lähimmäisiltäni, että meillä on lupa tuoda pettymyksetkin Jumalan tietoon, koska hän tietää ne joka tapauksessa. Tunnustin pettymykseni Herralle siihen, ettei työtäni juuri tänään palkittu. Samalla kuitenkin ymmärsin, että minun tulee jättää tämä painolasti Herralle, eikä minun tule uudestaan ottaa sitä harteilleni ja jatkaa valittamista.

Mitä ihmettä sitten päätin tehdä? Alkaa ylistää Jumalaa! Siitä, että nimeni on elämän kirjassa, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on toivo, joka ei koskaan häviä! Joskus meidän täytyy siirtää katseemme pettymyksistä ja synneistämme Jumalaan, koska silloin ratkaisemme ongelman ytimen: emme jää kiinni tämän maailman murheisiin, vaan kiinnitämme katseemme Jeesukseen! Se on paras vaihtokauppa minkä tiedän: me jätämme Jeesuksen ristin luo syntimme, syyllisyytemme, sairautemme, kipumme, häpeämme ja epäonnistumisemme ja saamme tilalle pysyvän Jumalan rauhan ja ilon, joka ei ole tästä näkyvästä maailmasta, vaan suoraan Taivaasta! Mieti miten raskasta ihmisillä on, joilla ei ole suhdetta Jumalaan, jolle vuodattaa avoimesti kaiken pahan olonsa? Päivänselvää on, että läheiset ihmiset joutuvat silloin kärsimään. Sellaisia meistä jokainen on ollut ennen kuin saimme vastaanottaa Jumalan armon, joka maksoi kaiken Jeesukselle. Osaammeko siis kiittää, riippumatta olosuhteistamme, Jumalaa, joka on aina ylistyksen arvoinen? Ymmärrämmekö, että rakastava Isämme tahtoo muuttaa murehtimisemme ylistystanssiksi, kun emme keskity vääriin asioihin, vaan katsomme ristiin, jonka tähden olemme vapaat! Aivan kuten Hillsong Worshipin biisissä asia ilmaistiin: Kun näen ristin, näen vapauden!

Matteus 6:25-33

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Aikamoisia lauseita Jeesukselta, vai mitä? Meitä suorastaan kielletään murehtimasta asioita. Miksi? Koska se osoittaa epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan. Jos kerran rakastava Isämme, joka on luotettava, on antanut meille elämän, eikö hän kykene pitämään meistä huolen? Lintu esimerkki alkoi elää minulle nyt. Oletko nähnyt lintua, joka rakentaa valtavan aitan, jotta voi tuoda ravintonsa sinne suojaan? En minäkään. Miksei? Koska Jumalan huolenpito on myös niiden osana. Eivät ne murehdi kuten me monesti, en itse ainakaan ole nähnyt yhtään masentunutta lintua vielä tähän 37 vuoteen mennessä. Jeesus tekee aiheellisen kysymyksen, voimmeko lisätä elämämme mittaa murehtimalla? Eikö käy juuri päinvastoin, saatamme stressaamalla lyhentää ja hankaloittaa elämäämme huomattavasti.

Matteus 6:31-33

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? Tai mitä juomme? Tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.

Priorisointia. Sitähän tässä maailman ajassa korostetaan yrityksissä ja arjessamme. Mikä on oikeasti tärkeää? Vastauksemme saamme Jeesukselta: Meidän tulee valita etsiä Jumalan tahtoa elämäämme kokosydämisesti, tehdä sen mukaan ja meidän tarpeistamme pidetään varmasti huoli! Miksi se on niin hankalaa? Koska elämme monesti ihmisten keskellä, joiden päivät koostuvat negatiivisten asioiden vatvomisesta, pahan puhumisesta ja murehtimisesta. Meidän on erittäin helppoa lähteä siihen mukaan. Siksi Jumalan Henki tahtoo opettaa meitä sen sijaan vaikka olemaan hiljaa, kuin alkaa valittamaan ja keskittymään negatiivisiin asioihin elämässämme.

Jos me sen sijaan tahdomme vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, meidän tulee valita täysin toisenlainen lähestymistapa. Jos me päätämme keskittyä Jeesukseen, kasvaa uskossa vahvoiksi viettämällä aikaa hänen ihanassa läsnäolossaan, meistä ei tule pessimistejä, vaan optimisteja. Miksi näin? Koska jos jatkuvasti vietät aikaa todella aurinkoisen, positiivisen ja optimistisen persoonan kanssa, alat muuttumaan hänen kaltaisekseen. Sen tähden on arvokasta keskittyä Jeesukseen ja palvoa häntä. Se on parasta mitä voimme tehdä!

Lopuksi tahdon rohkaista sinua näkemään itsesi arvokkaana Jumalan lapsena. Sinusta on maksettu valtavan kallis hinta ja sinä kuulut nyt kuninkaiden Kuninkaalle, joka rakastaa juuri sinua! Hän rakastaa myös lähimmäisiäsi. Mitä jos alkaisit kertoa lähimmäisillesi miten arvokkaita he ovat, sen sijaan, että valittaisit ja näkisit asiat jatkuvasti negatiivisessa valossa? Ole siunattu 😀

Suhde vai etäsuhde?

Kun luen Vanhaa Testamenttia, alan helposti miettimään, miksi Mooses oli erilainen kuin muut israelilaiset, jotka tyytyivät kuulemaan Jumalan sanaa välittäjän, Mooseksen kautta, eikä päässyt koskaan läheiseen suhteeseen, kuten Mooses pääsi. Mistä tämä johtui? Minä arvelen, että Mooses vietti paljon aikaa Jumalan kanssa, esimerkiksi lain taulut saadessaan hän vietti neljäkymmentä yötä vuorella Jumalan kanssa. Kun hän särki ne vihastuttuaan kansaan, joka oli tehnyt epäjumalan kuvan, hän vietti uudestaan neljäkymmentä yötä vuorella. Hän muuttui noissa kohtaamisissa.

Eroammeko me tämän päivän Jumalan lapset heistä, jotka vetäytyivät ja lupasivat tehdä kaiken, minkä Jumala vain käski tekemään? Olen huomannut omassa elämässäni ajanjakson, jolloin todella olin pettynyt siihen, ettei minua kiinnostanut viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, ei tutkia Sanaa, ei rukoilla, ei ylistää. Sen sijaan vietin aikaa nokka kiinni tv:ssä ja kylvin jotain sellaista sydämeeni, ajatteluuni ja asenteisiini, joista oli ikäviä seurauksia. Miksi ihmisen on niin helppo viivyttää tärkeitä hetkiä Jumalan kanssa, sen sijaan, että tekee paljon mieluummin mieli katsoa tv:tä ja rentoutua tai vastaavaa? Koska ihminen lankesi syntiin. Siitä eteenpäin ihmisen sydän on ollut paha, ellei Jumala ole sitä armossaan muuttanut kivisydämestä lihasydämeksi. Meille on siis luonnollista ja helppoa valita Jumalan tahdon vastainen ajatus, siksi tarvitsemme mielen uudistusta päivittäin, jolloin opimme viettämään aikaa läheisessä suhteessa Herran kanssa ja hän pääsee vaikuttamaan meihin syvästi.

5 Mooseksen kirja 5:23-29

Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä vuoren leimutessa tulessa, te tulitte minun luokseni, kaikki teidän heimojenne päämiehet ja teidän vanhimpanne, ja sanoitte: Katso, Herra, meidän Jumalamme, on näyttänyt meille kirkkautensa ja suuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala puhuu ihmisen kanssa ja kuitenkin ihminen jää henkiin. Miksi meidän nyt pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, meidän Jumalalle, ääntä, me kuolemme. Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo. Puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta. Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja hän sanoi minulle: Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein. Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin!

Kun nyt lukee muutaman kerran tämän jaejakson, alkaa piirtymään kokonaiskuva, jossa on kolme vaihetta: Ensimmäisenä kansa toteaa, että vaikka Jumala puhuu erikoisella ja pelottavalla tavalla, kukaan ei kuole. Seuraavaksi kansa vanhasta tottumuksesta tahtoo välittäjän, koska se pelkää kuolemaa, ollessaan tekemisissä suoraan Jumalan kanssa. Kolmanneksi Jumala vastaa Moosekselle, joka välittää tiedon eteenpäin kansalle.

Ensimmäiseksi Jumala puhui kansalle tavalla joka pelotti. Joskus Jumala puhuu meille sellaisella tavalla, joka on meidän mukavuusalueemme ulkopuolella ja oudoksumme sitä. On toki ymmärrettävää, että kansaa pelotti vuori, joka leimusi, mutta silti he tunnustavat, että se puhutteli. Kukaan ei kuollut. Vaikka Jumala on pyhä, hän on myös rakkaus. Vaikka hän ilmaisi itsensä sangen pelottavalla tavalla, hänen sydämensä oli päästä läheiseen suhteeseen koko kansan kanssa.

5 Mooseksen kirja 5:25-27

Miksi meidän nyt pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, meidän Jumalalle, ääntä, me kuolemme. Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta.

Nämä jakeet hämmentävät minua. Ensin kansa myöntää, ettei kukaan vahingoittunut kun Herra ilmestyi kansalleen, mutta mitä sitten tapahtuu? Pelko ottaa ohjat. He tiedostavat, että jos kansassa ilmenee syntiä, sitä seuraa rangaistus. Muista, tässä kohtaa eletään vielä Vanhan liiton aikaa, jolloin ihmisten täytyi tuoda aina lammas tai vastaava papille ja sen jälkeen hän sai anteeksi. Nämä uhrithan ovat vertauskuvia Jeesuksesta, joka sovitti kaikki syntimme. Tämä on todella surullista, koska kansa ei tahtonut päästä läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa, sen sijaan he luulivat, että voisivat olla yhteydessä turvallisemmin Jumalaan välittäjän, Mooseksen kautta. He arvelivat, että he voisivat noudattaa Jumalan tahtoa, vaikka heillä ei ollutkaan intiimiä suhdetta häneen.

5 Mooseksen kirja 5:28-29

Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja hän puhui minulle: Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki mitä he ovat puhuneet, on oikein. Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin!

Nämä kaksi jaetta ovat erilaisia toistensa kanssa. Ensimmäisessä Herra hyväksyy kansan päätöksen, koska hän ei koskaan pakota ihmistä tahtoonsa. Hän ei tee meistä robotteja tai sätkynukkeja, vaan hän tahtoo intiimin suhteen, jossa ilmenee kuuliaisuus vapaasta tahdosta. Vaikka joku asia olisi oikein ihmisten silmissä, kuten israelilaiset arvelivat, se ei todellakaan ole aina Jumalan tahto siinä asiassa. Meillä tulee olla herkkä tunto Jumalan sanan ja Pyhän Hengen äänen kanssa, että ymmärrämme, mikä on todella parasta. Jae 29 tiivistää Jumalan sydämen. Hän tahtoo sellaisen kansan, joka tahtoo elää lähellä häntä, silloin sydän muuttuu ja jalostuu oikeanlaiseksi. Ainoa tapa, miten voi elää läheisessä suhteessa Jumalan kanssa ja tehdä hänen tahtonsa, on kunnioittaa häntä syvästi. Siinä tapauksessa Jumalan voimakas siunaus olisi heidän yllään.

Nämä jakeet pistävät miettimään, että onko ketään ihmistä, joka kaipaa platonista suhdetta, jossa on oikeasti vaikea tutustua paremmin toiseen sen tähden, ettei vastapuoli, syystä tai toisesta, tahdo avautua sinulle elämästään avoimesti? Jumalan Isän sydän kaipaa juuri sinua lähelleen! Hän ei tahdo muodollista, pinnallista suhdetta, vaan syvän rakkaus- ja luottamussuhteen, jossa hän voi jakaa sydäntään sinulle ystävänä, ja sinäkin tahdot ja uskallat olla juuri se kuka olet, vailla pelkoa! Siunattua viikon jatkoa sinulle 🙂

Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀

Kielenhuoltoa?

Morjens! Jostain syystä viimeisen viikon aikana olen törmännyt useamman kerran tähän aiheeseen: kielen käyttöön. Me jokainen puhumme, mutta mitä ja miten puhumme – se kertoo sydämestämme ja sen asenteista paljon. Katsotaanpa mitä Jeesuksen veljellä oli tästä aiheesta sanottavaa:

Jaakob 3:1-2

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Muutama lause, mutta paljon asiaa. Jaakob antaa ymmärtää, että puhujilla, jotka opettavat muita, esimerkiksi seurakunnan keskellä, on puhuttava harkiten, koska meillä on vastuu siitä, jos opetamme vääriä periaatteita, jotka eivät nouse Jumalan sanasta, joudumme niistä tilivelvollisuuteen. Tätä ei voi ottaa kevyesti. Seuraava lause laajentaa opetuksen koskemaan kaikkia ihmisiä: me erehdymme, puhumme ohi suumme. Jos löytyisi ihminen, joka ei puhuisi huolimattomasti, vaan täydellisesti, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumistaan. Aikamoinen kuva! Mutta aivan totta! Koska mielemme tekee päätöksiä, ja suumme julistaa sen ulos, toimimme sen mukaan. Sellaisia me olemme. Siksi onkin todella tärkeää opiskella Jumalan sanaa, opetella sitä jatkuvasti, jotta mielemme täyttyy sillä, eikä maailman roskalla, joka johtaa helposti huoliin ja negatiivisuuteen.

Jaakob 3:9-11

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä.

Todella pysäyttävää tekstiä? Ainakin minun mielestäni, ja täysin aiheesta. Jos muistaisin nämä jakeet ulkoa, miettisin useammin, mitä aion seuraavaksi sanoa, enkä antaisi pahojen sanojen soljua suustani helposti.

Eikö ole varsin loogista, että jos sanomme rakastavamme Jumalaa, että rakastamme myös hänen luomiaan ihmisiä? Silti vanha luontomme liian helposti arvottaa eri tavalla: Joku toinen on arvokkaampi kuin toinen, vaikka kaikkien puolesta Jeesus maksoi kalliin hinnan ristillä: Se kertoo ihmisen todellisen arvon! Mitä jos sinä ja minä tekisimme päätöksen tänään vartioida huuliamme, ja miettisimme, ennen kuin avaamme suumme negatiivisiin lauseisiin? On tärkeää, että olemme rehellisiä, mutta on olemassa rehellisyyttä, joka satuttaa, koska se tulee tuomion hengessä, sen sijaan, että päättäisimme muotoilla sen rakkauden kautta: koska välitämme lähimmäisestämme, puhumme kuin parhaalle ystävällämme. Silloin viesti voi mennä paremmin läpikin, kun rakkaus on motiivinamme.

Psalmi 34:12-15

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Ai että mitä settiä Daavidilta, todella arvokkaita neuvoja meille! Mistä kaikki lähtee? Mihin perustuu hyvä elämä, kielen varjeleminen, valehtelusta pidättäytyminen, pahan karttaminen, hyvän tekeminen ja rauhan tavoitteleminen? Kaikki perustuu Jumalan pelkoon, siihen, että minä olen vastuussa oman kieleni käytöstä, ei kukaan toinen. Vastuun ottamisen lisäksi siihen liittyy syvä rakkaus Jumalaa kohtaan, joka rakastaa minua, vaikken todellakaan sitä ansaitse! Miksemme me tahtoisi rakastaa häntä ja lähimmäisiämme vilpittömästi, kuten Jeesus opetti?

Efesolaiskirje 4:29

Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Huomaatko, miten tärkeänä Paavali piti oikeaa kielen käyttöä? Miten tärkeää on tehdä päätös, että minä valitsen puhua rakentavasti. Päätän puhua siunaavasti: positiivisesta näkökulmasta käsin. Puhua sitä, mikä on tarpeellista ja rakentavaa lähimmäisilleni. Tiedätkö mikä vaikutus sillä on muihin? He alkavat kunnioittamaan sinua suuresti. Miten voimme tehdä murheelliseksi Pyhän Hengen? Puhumalla ja käyttäytymällä sillä tavoin, joka rikkoo lähimmäisiämme, Jumalaa ja myös itseämme. Siksi on tärkeää, että tahdomme oppia oikean toimintatavan.

Kun mietin tätä aihetta viime viikonloppuna, tuli tällainen ajatus: Ole valmis itse muuttumaan – älä vaadi sitä muilta. Katso peiliin mitä sanot toiselle – se kertoo itsestäsi, miten näet ja koet itsesi. Jos itsetuntosi on heikompi, se saattaa heijastua sekä itsesi että muiden vähättelynä. Jos sen sijaan opit näkemänä arvosi Jeesuksessa – kuninkaan lapsena – kohtelet itseäsi ja muita arvokkaasti.

Tahtoisin rohkaista sinua rakas lukijani näkemään ja kokemaan itsesi arvokkaana Jumalan silmissä. Kun tuolle perustalle lähdemme rakentamaan omakuvaamme, silloin tuloskin voi olla oikeasti hyvä. Uskon, etten itsekään olisi tässä, ellei Jumala olisi opettanut minulle vuosien aikana, miten tärkeää on nähdä itsensä arvokkaana Jumalan lapsena puhtaasti armosta. Meistä kasvaa silloin ihmisiä, jotka voimme johtaa muita esimerkillämme terveeseen itsekunnioitukseen. Rukoilen, että sinä saat nähdä arvosi Jeesuksessa, etkä perusta häilyville, väliaikaisille mittareille, jotka sanovat ettet riitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Asenne ja sitoutuminen

Kun katsoin viime sunnuntaina miesten jääkiekon olympiafinaalia, korvaan tarttui seuraava kohta:

”Iljaa ei kiinnosta pätkän vertaa” Oskari Saaren kommentti Ilja Kovaltsukin puolustusmoraalista olympiafinaalissa Saksaa vastaan.

Asenteen merkitys heijastuu suoraan tulokseen. Jos johtaja osoittaa välinpitämättömyyttä, se tarttuu helposti kaikkiin, jotka pitävät häntä esikuvanaan.

Filippiläiskirje 2:1-4 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi olemalla samaa mieltä. Liittäköön teidät yhteen keskinäinen rakkaus, sopu ja yksimielisyys. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne. Älkää huolehtiko vain omasta edustanne, vaan toistenkin parhaasta.

Jakeet yksi ja kaksi tiivistävät osuvasti kenen tulisi ohjata Jumalan lapsia. Kristuksen esimerkki nöyryydestä, rohkaisemisesta, seurakunnan yhteen hitsaamisesta ja rakkaudesta. Siinä on opeteltavaa koko loppuelämäksi ihan jokaiselle. Se vaatii lujan päätöksen antautua seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja oikealla asenteella.

Jumala ei sano jakeissa kolme ja neljä, ettemme koskaan saisi ajatella omaa parastamme, mutta meidän tulee ottaa myös lähimmäisemme huomioon. Hän ei tarkoita, ettemme saa sanoa ”ei” koskaan yhdellekään ihmiselle, joka pyytää meiltä palvelusta. Saamme ajatella omia voimavarojamme ja jos emme kykene sillä hetkellä pyydettyyn asiaan, voimme rakkaudessa sanoa ”ei”. Mutta jos vaikuttimena on itsekäs luontomme, joka ei halua auttaa toista vaikka se olisi mahdollista, silloin meidän kannattaa katsoa peiliin ja opetella nöyryyttä. Tätä voimme jälleen opetella päivittäin, onko meillä millainen asenne, kun meiltä tullaan kysymään apua?

Filippiläiskirje 2:5-8 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Olkoon teilläkin se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella. Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen. Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka.

Kristuksen itse nöyryytys – siitähän näissä jakeissa on kysymys – hän ei ajatellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta! Ajattelemmeko me samoin? Olemmeko valmiit palvelemaan muita oikealla asenteella? Asenteemme vaatii työstöä jatkuvasti: Kun kohtaamme haasteita, tilanteita, joissa joudumme epämukavuusvyöhykkeellemme. Jeesuksen asenne oli juuri tällainen: hän päätti tulla tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti. Rakkautta ei voi koskaan pakottaa. Se tulee luonnostaan ja vapaasta halusta. Koska Jumala on rakkaus ja Jeesus on täydellinen kuva Jumalasta (Heprealaiskirje 1:2a Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”…), hän osoitti meille pysyvän periaatteen.

Mikä parasta, Jeesus ei tyytynyt olemaan korkea-arvoinen ylhäinen, jota kaikkien tuli nöyristellä, vaan hän tuli ihmiseksi ja kohteli arvostaen kaikkia syntisiä. Siksi häntä kutsuttiin syntisten ystäväksi. Tulee päivä, jolloin kaikki ihmiset palvovat häntä, silloin hän tulee kuninkaana, eikä palvelijana. Hän osoitti heille, että Jumala tahtoi päästä yhteyteen heidän kanssaan ja osoitti, miten häntä tulee seurata. Hän ei tullut siis tuomitsemaan, vaan julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja ihmisiä kutsutaan sinne sisälle. Kun ihmiset näkivät, ettei heitä ensimmäisenä tuomittu heidän vajaamittaisuuksiensa tähden, he ymmärsivät kuinka suuri Jumalan armo on. Se sai aikaan elämänmuutoksen myös asenteessa: Ihmiset tahtoivat tehdä Jumalan tahdon mielellään.

Oletko huomannut, että asennettamme koetellaan säännöllisesti? Kun tulee hankalia olosuhteita kysymys kuuluu, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja kehen laitamme toivomme ja luottamuksemme? Jos opimme luottamaan vain omaan kykyymme ratkaista asiat, ahdistus lisääntyy, kun kohtaamme olosuhteita, joihin emme pääse käsiksi omin avuin. Silloin voimme oppia, että ainut kehen todella ja lopulta kannattaa luottaa on Jumala. Hän tuntee meidät. Hän seisoo rinnallamme silloinkin kun pelottaa ja masennus kalvaa. Hän odottaa hienotunteisesti sitä, että annamme hänelle oikeuden ottaa koko elämämme hallinnan. Silloin voimme kokea rauhaa, vaikka olosuhteet näyttäisivät todella pahoilta. Miksi? Koska Herra on Jumala, joka voi vuoret siirtää! Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen kapasiteettinsä on miljardi kertaa suurempi kuin meidän, jotka olemme hänen luotujaan. Me emme ole jumalia, me olemme rajallisia. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän ylittää järkemme ja osoittaa aina, että hän tahtoo meidän parastamme. Joskus Jumalan paras on eri kuin se, mitä me tahdomme. Mutta aikaa myöten ymmärrämme, miksi kannatti odottaa ja luottaa kärsivällisesti häneen.

Sitoutuminen liittyy oleellisesti oikeaan asenteeseen.

Välillä seurusteleva pari tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Aina ei tarvitse puhua. Silloin kun toinen on nukkunut huonosti, esimerkiksi alle kuusi tuntia, on todella tärkeää olla hiljaa. Aina toinen ei jaksa puhua ja kuunnella aktiivisesti, ja sitä kannattaa todella kunnioittaa. Jokainen tarvitsee välillä hiljaisuutta, eikä se ole todellakaan negatiivinen asia. Aivan eri asia toki on mykkäkoulussa oleminen. Kun oppii tuntemaan toista ja ymmärtää, ettei toinen välttämättä juuri nyt jaksa puhua, on rakkautta ymmärtää olla itse hiljaa. Asiat voi puhua vähän myöhemminkin. Välillä parasta sitoutumista ja kunnioitusta on tarjota syli, jossa tyyntyä.

Sitoutuminen näyttää myös siltä, että tyttöystäväni ei ole huutanut, nalkuttanut tai nälvinyt minulle kaikkien niiden kuukausien ajan, kun olemme tutustuneet toisiimme. Kun olen erehtynyt sanomaan jotain ajattelemattomasti ja pahoittanut hänen mielensä, hän on päättänyt vain olla hiljaa. Kun sitten kävimme läpi tilannetta ja ymmärsin pyytää anteeksi, hän kertoi tilanteen omasta näkökulmastaan. Minä pyrin ottamaan hänet paremmin huomioon ja osoittamaan rakkauttani hänelle uskollisesti.

Jeesuksen esimerkin nojalla suosittelen meille kaikille antautumista Jumalan tahtoon, oikea asenne seuraa tuota päätöstä. Me johdamme elämäämme ja kannamme niistä vastuun. Siksi on todella arvokasta luottaa Jumalaan, joka on vailla vertaa! Siunausta 😀