Ikuisuus

Olen prosessoinut tätä kirjoitusta pitemmän aikaa kuin muita yleensä. Syykin on selvä: Aihe on erityisen tärkeä, koska jokainen ihminen kohtaa sen elämässään väistämättä jonakin päivänä, jota kukaan ei ennalta tiedä. Aihe voi tuntua ahdistavalta, riippuen siitä millainen suhde itse kullakin on Jumalaan. Jos sinä rakas lukijani, olet vastaanottanut Jumalan armon elämääsi ja olet Jumalan lapsi, voit olla hyvällä mielellä: Sinua odottaa ikuisuus yhdessä Jeesuksen kanssa ja voit levätä hänen armossaan. Jos sinä rakas lukijani, et vielä ole vastaanottanut Jumalan armoa omaan elämääsi, suosittelen lämpimästi sitä koko sydämestäni. Silloin sinäkin voit luottaa siihen, että tuo suuri armo kantaa sinut perille, jossa saat kohdata Pelastajasi kasvoista kasvoihin.

Johannes 3:16-17

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.

Jeesus tuli jokaista syntistä varten, siis sinua ja minua varten. Ei ole olemassa ikuisuutta Jumalan luona ilman, että ihminen hyväksyy Jeesuksen elämänsä pelastajakseen ja Herrakseen. Tämä päätös jokaisen täytyy tehdä ennen kuolemaa, koska ikuisuus alkaa heti kun elämämme täällä päättyy. Olemmeko me valmiita ikuisuuteen tänään? Miten tänään tekemämme valinnat ja päätökset vaikuttavat siihen? Ymmärrämmekö Jumalan rakkaina lapsina vastuumme olla aidosti rakastavia ja empaattisia niitä kohtaan, joilla on monenlaisia haasteita elämässään? Saavatko he käsityksen Jumalan Isän rakkaudesta heitä kohtaan, kuten ihmiset Jeesuksen lähellä hänen eläessään maan päällä saivat?

Kyse ei ole vain siitä, että Jumalan lapset ”saarnaavat” ilosanomaa Jeesuksen täydellisestä sovitustyöstä, vaan meidän tulee tehdä se Pyhän Hengen vaikuttamina niin, että ihmiset näkevät elämämme todistavan myös siitä, että elämämme on tasapainossa: Olemme luotettavia ja rakastavia. Meidän tulee myös ymmärtää, että Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä myös niin, että kerromme mitkä ratkaisut kantavat hyvää hedelmää ja mitkä taas eivät. Silloin osoitamme välittämämme aidosti läheistemme ikuisuuden kohteesta. Totta, ketään ei voi pakottaa uskomaan Jeesukseen, mutta voimme ainakin tehdä oman osamme ja tehdä sen rakkauden hengessä.

Kun ikuisuus näkökulma on piirretty eteemme, voimme myös käsittää, ettei tätä maanpäällistä elämää kannata elää omia himoja seuraten, vaan kuunnella, mitä Jumala on suunnitellut elämällemme ja lähteä toteuttamaan sitä. Jos Jumalan pyyteetön rakkaus saa täyttää meidät, niin silloin voimme kohdata ihmiset Jumalan läsnäolosta käsin ja loistaa kirkasta valoa tähän pimeään maailmaan, joka kaipaa kipeästi aitoa kohtaamista.

Tovi sitten Pyhä Henki muistutti minua siitä, miten suuri siunaus minua kohtasi, kun asuin vuosia sitten Oulaisissa. Minulla ei ollut sinä juhannuksena mahdollisuutta lähteä juhannuskonferenssiin Keuruulle. Jos tuo tapahtuma on sinulle outo, kyseessä on helluntailaisten tapa juhlia juhannusta, johon vuosittain osallistuu monia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aivan pyytämättä kaksi ystävääni kertoivat, että he kustantavat matkani, ruokani ja majoitukseni. Se oli valtavan voimakas kokemus Taivaan Isän konkreettisesta rakkaudesta näiden veljien kautta! Helluntailaiset painottavat Pyhällä Hengellä täyttymisen merkitystä uskovan kasvussa ja itsekin ymmärsin, että tarvitsin sitä. Juuri tuona juhannuksena olimme lipputankorivistön luona parkissa, kun ohi käveli minulle ennestään tuntematon, harmaantunut Jumalan mies. Meni hetki aikaa, kun hän palasi luoksemme ja sanoi minulle: Jumala tahtoo sanoa sinulle, että se asia, mitä olen kauan rukoillut häneltä, se tulee tapahtumaan. Se kosketti syvälle sydämeeni. Tuosta hetkestä meni vielä arvioni mukaan yhdeksän pitkää vuotta kun seurakunnan nuortenillassa Kokkolassa sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja sen merkiksi puhuin uusin kielin. Jumalan sana oli toteutunut!

Miksi kerroin näistä kahdesta kokemuksesta teille? Sen tähden, että meidän teoilla on suuri merkitys ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän ikuisuuteen vaikuttaviin päätöksiin. Ilman näitä kahta ystävääni en ehkä olisi koskaan saanut tavata tuota Jumalan sanansaattajaa, joka rohkaisi minua sydänjuuria myöten. Ja kuka tietää, jos olisin katkeroitunut Jumalalle ajan saatossa, kun kaikilla muilla on tuo kielilläpuhumisen lahja, mutta ei minulla.

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Kun lukee yllä olevan jaejakson, tulee mieleen kysymys: Olenko minä kohdellut ihmisiä niin kuin rakastava Isä tahtoo? Tahdonko olla hänen käytettävissään, vai jääkö minulta huomiotta tilanteet, jossa voin välittää viestin häneltä? Voimme tänään jokainen miettiä omaa suhdettamme Jumalaan ja sitä, että voisimmeko me olla siunauksen välikappaleena, niin että läheisemme todella tuntisivat, että he ovat aidosti rakastettuja. Se voisi muuttaa jonkun ihmisen elämän, koska rakkaus ei jätä ketään kylmäksi. Rakkaus vetää puoleensa ja saa ihmiset kaipaamaan itselleen sitä, minkä näkee loistavan elämästämme. Biisi, joka on puhutellut sydäntäni paljon on AOC:n Ikuisuus. Siinä tiivistyy loistavalla tavalla sanoma, joka saa meidät miettimään, mikä on tällä hetkellä tilanteemme ikuisuus näkökulmasta. Käy tsekkaa se youtubesta. Siunausta elämääsi.

Tietoinen synti Jumalan lapsen elämässä

Heprealaiskirje 10:26-31

Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

Kun heräsin sunnuntaina ja aloin rukoilemaan, yllä oleva raamatunjakso alkoi polttaa sydäntäni. Se kumpusi syvältä ja koin, kuinka moni on jäänyt välille: tehnyt kompromisseja ja ajautunut pois rakastavasta Jumalasta. Se mursi sydäntäni ja varoitti siitä, etten itse alkaisi tehdä kompromisseja synnin kanssa. Jumalan pelko varjelee kompromissien tekemiseltä, koska se muistuttaa meitä synnin seurauksista, jos emme tahdo tehdä heti parannusta. Sen sijaan ne, jotka vilpittömästi kunnioittavat Jumalaa, antautuvat hänelle päivittäin ja valitsevat tunnustaa ja hyljätä syntinsä, joita he tekevät elämässään. Silloin synti ei pääse sitomaan ja pysäyttämään etenemistä kohti voittopalkintoa, päästä näkemään kasvoista kasvoihin Mestarimme. Jos sanomme, että olemme Jeesuksen seuraajia, meidän elämä kyllä näyttää onko se fakta. Tarvitsemme syvää juurtumista, niin ettei meitä saa irrotettua Jumalasta.

Jos edes vajavaisesti ymmärrämme, millä hinnalla Jeesus on meidät ostanut itselleen synnin ja paholaisen vallasta, tahdommeko elää synnissä? Mielestäni vastaus on ei. Mutta kuitenkin niin helposti emme ymmärrä tuota hintaa. Mieti sitä, joku on panostanut koko elämänsä siihen, että sinä ja minä, jotka olemme orjia, maksaa todella kalliin hinnan ja tahtoo, että opimme elämään uudessa identiteetissä, eikä orjan vanhassa. Niin Jumala teki. Ainoa, joka voi kirkastaa tämän totuuden meille on Pyhä Henki. Ilman ilmestystä siitä, miten toivottomassa jamassa olimme ennen syntiemme sovitusta ja anteeksiantoa, emme voi ymmärtää, miten kallisarvoisia olemme elävälle Jumalalle. Jos Pyhä Henki saa kirkastaa meille sen faktan, että olemme äärettömän kallisarvoisia Jumalalle, sitä seuraa halu kunnioittaa, totella ja seurata Jumalaa. Jos niin ei tapahdu, silloin emme osaa arvostaa Jeesusta ja sitä merkittävää työtä, jonka hän on edestämme tehnyt. Jos ajaudumme pikku hiljaa pois Jumalan yhteydestä, se murtaa hänen sydämensä.

Jos saamme ilmestyksen siitä, että synnin kanssa ei ole leikkimistä, vaan tahdomme oppia noudattamaan Jumalan tahtoa koko sydämestämme, silloin synnin valta elämässämme sulaa pikku hiljaa. Sitä on mielestäni pyhitys, johon Herra tahtoo meitä opettaa ja johtaa. Emme siis suhtaudu välinpitämättömästi syntiin ja sen seurauksiin. Miksi? Koska heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää yhtä sanaa siitä, mitä tapahtuu, jos valitsemme kompromissin synnin ja paholaisen kanssa, sen sijaan, että valitsemme olla kuuliaisia Jumalalle: Silloin me tallaamme Jeesuksen jalkojemme alle. Miksi tämä asia on niin vakava, että siitä pitää kirjoittaa kokonainen jaejakso? Eikö juuri siksi, että me oppisimme vihaamaan syntiä, koska Jumalakaan ei hyväksy syntiä. Jos olemme hänen lapsiaan, meidänkin tulee ajatella samoin kuin taivaallinen Isämme.

Heprealaiskirje kertoo kuinka paljon parempi on se uusi liitto, jonka Jeesus sai aikaan, verrattuna vanhaan liittoon, jossa oli vain varjo siitä, mitä Jumala tahtoi antaa kansalleen. Vanha liitto perustui uhreihin, joiden tarkoitus oli kiinnittää israelilaisten sydämet Jumalaan ja saada heidät näkemään, että vain yhteydessä häneen he menestyivät. Sen sijaan monet eivät ymmärtäneet, että kyse oli sydämen halusta tehdä Jumalan tahto, vaan he päättelivät, että kyse on suorituksesta ja sen tähden he julistivat Moosekselle, että me pidämme lain, jonka Jumala antaa. Kun sitten tuli hankalia tilanteita, joissa heidän lupaustaan koeteltiin, he eivät enää tahtoneet pysyä uskollisina, vaan valittivat ja olivat valmiita hylkäämään Jumalan.

Se kuvaa kristityn vaellusta: Olemmeko me valmiita pysymään uskollisina Jumalalle silloinkin, kun on hankalaa vai annammeko periksi ja olemme tottelemattomia. Uhrit, joita israelilaisten täytyi tuoda Jumalalle, tunnustaa ja hyljätä syntinsä olivat vain esikuvaa Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista:

Heprealaiskirje 9:13-14

Jos kerran pukkien ja härkien veri ja hiehon tuhka saastuneiden päälle vihmottuna pyhittää ulkonaiseen puhtauteen, kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Jos Pyhä Henki saa meidät näkemään todellisuuden, että ilman Jeesusta meillä ei ole mitään toivoa pelastuksesta, niin tahdomme irtisanoutua epäjumalista. Tämän päivän epäjumalat näyttävät aivan toisenlaisilta kuin vuosisatoja ja –tuhansia sitten israelilaisten elämissä. Idoli. Se on tämän päivän kieltä. Jos joku asia tai ihminen vie sen paikan ihmisen elämässä, joka kuuluisi oikeutetusti elävälle Jumalalle, silloin siitä on tullut epäjumala minun arvioni mukaan. Sitä mitä me palvomme, se on meille tärkeä, vaikka emme sitä myöntäisi. Siellä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Ja sitä mille vuodatamme sydämemme, siinä on kyse jumalanpalveluksesta: Joko epäjumalalle tai elävälle Jumalalle. Palvonta on aina hengellistä, joten jos sanomme, ettemme ole hengellisiä ihmisiä, se on valhe.

Heprealaiskirje 10:12-14

Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.

Jeesus hallitsee. Se on todellisuutta jo taivaassa. Kun Jumalan lapset päättävät kunnioittaa häntä ja olla kuuliaisia, silloin me saamme nähdä hänen valtaansa myös täällä maan päällä. Jos ymmärrämme sen, että Jumala odottaa, että meillä on halu kasvaa Jeesuksen kaltaisiksi, me myös juurrumme häneen kiinni. Silloin synti ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan tuotamme elämällämme ylistyslaulun Jumalalle, joka rakastaa meitä! Tehkäämme päätös olla kuuliaisia joka päivä Jumalalle, joka on maksanut meistä todella kalliin hinnan! Ole siunattu 🙂

Empatian tarve arjessa

Moi! Aihe alkoi puhutella sydämelläni viikonloppuna, kun olin aikeissa ruveta nukkumaan. Koin, kuinka Taivaan Isä puhui henkeeni siitä, kuinka parisuhteessa tulee ottaa toinen huomioon konkreettisesti, koska ainakin minä olen helposti itsekeskeinen ja itsekäs.

Miksi naiselle on tärkeää, että hän kokee olonsa siinä määrin rakastetuksi ja turvalliseksi, että uskaltaa puhua todella kipeistäkin asioista miehelleen? Koska hän luottaa silloin mieheensä siinä määrin, ettei hän tahdo käyttää näitä asioita lyömäaseena koskaan häntä vastaan. Jos käy niin, että mies on niin säälittävä, että käyttää naisen heikkouksia häntä vastaan, luottamus alkaa murenemaan ja lopulta naisen kunnioitus miestä kohtaan on olematon. Miehen tulee rakastaa pyyteettömästi naistaan, jotta hän voi käpertyä hänen suojaansa, kun he kohtaavat haasteita arjen keskellä. Sellainen parisuhde on tasapainoinen ja pitkäikäinen, jossa mies rakastaa ja nainen kunnioittaa kumppaniaan. Ilman näitä perus elementtejä tulee paljon konflikteja, turhautumisia, arvottomuuden tunteita ja häpeää. Sen sijaan Jumala tahtoo, että parisuhde miehen ja naisen välillä ilmentää kiitollisuutta, arvostusta, tyytyväisyyttä ja rakkautta.

Ruut 2:8-13

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä, millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.” Ruut sanoi: ”Minä olen saanut osakseni suosiosi, herrani, sillä sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka minä en ole yhdenkään palvelijattaresi vertainen.”

Nämä jakeet kuvaavat voimakkaalla tavalla ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta. Booas onkin Kristuksen esikuva ja tätä Ruutin kirjaa olen kuullut kutsuttavan ”Ruutin evankeliumiksi”, johtuen sen esikuvallisuudesta ja voimakkaasta sanomasta. Juuri nuo yllä olevat jakeet kuvaavat uskomattoman kauniilla tavalla sitä, kuinka Jumalan armossa yksi ihmisen perustarpeista pyyteettömästä rakkaudesta täyttyy. Kun katsomme Booaksen ja Ruutin dialogin alkua, huomaamme, että Booas tiesi, kuinka tärkeää on saada pakanamaailmasta juutalaisen kansan pariin muuttaneen Ruut kokemaan olonsa turvalliseksi. Hän kutsuu häntä tyttäreksi, eikä suinkaan nimittele häntä loukkaavasti. Jokainen meistä ymmärtää, että kun kohtaamme ihmisen ensimmäistä kertaa, silloin muodostamme hyvin nopeasti ensivaikutelman hänen persoonastaan.

Kun Booas oli aloittanut ystävällisesti, hän ei tyytynyt antamaan Ruutille lupaa vain kerätä elintarpeita mistä sattuu, vaan osoitti armollisuutta siinä, että hän on tervetullut juuri hänen mailleen, ettei hänen tarvinnut lähteä pois sieltä lainkaan ja kertoi, kuinka hän voisi saada paljon syötävää. Hän myös rinnasti Ruutin palvelijoihinsa, koska olettaisin, ettei ollut ollenkaan yleistä, että kerjäläinen sai käydä juomassa samoin kuin palvelijat. Ruut koki Booaksen armollisuuden, aivan niin kuin mekin, kun saamme käsityksen Jumalan suuresta rakkaudesta ja osoitamme syvää kunnioitusta hänelle.

Kun Ruut on hämmästynyt ja osoittanut kunnioitusta Booakselle, hän paljastaa tietävänsä kaiken sen, mitä Ruut on jättänyt taakseen, joka kertoo hänen sydämensä laadusta paljon. Jumalakin arvostaa meidän uskollisuuttamme ja tietää täsmälleen, mitä olemme kokeneet elämämme aikana. Hän todella osaa arvostaa sitä, että tahdomme sitoutua häneen, eikä hyvät tekomme eivät ole menneet häneltä ohi, vaikka joskus niin luulemme.

Aivan kuin huippukohdaksi tulee seuraavat sanat: ”Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.” Nämä sanat kumpuavat Jumalan uskollisuutta. Kun joudumme kokemaan kärsimyksiä ja koettelemuksia, voimme luottaa siihen, että kun päätämme pitää oikean asenteen ja kiitollisen mielenlaadun silloinkin, Jumala todellakin palkitsee sen varmasti. Minua lohduttaa viimeinen lause aina kun luen sen, koska siihen tiivistyy voimakkaalla tavalla Isä Jumalan rakkaus jokaista omaansa kohtaan. Saamme laskea puolustuksemme hänen edessään, koska hän tahtoo pitää meitä lähellään ja osoittaa suurta empatiaa.

Mitä voisimme oppia tästä kaikesta? Ainakin sen, että mistä meidän tulee ensisijaisesti lähteä etsimään tarpeidemme tyydytystä: Jumalalta. Vain hän osoittaa meille ehdotonta rakkautta toistuvasti, kun sitä eniten tarvitsemme. Voimme myös oppia sen, että Isä tietää täsmälleen, missä elämänvaiheessa olemme parhaillaan. Vaikka tunteemme sanovat toisinaan, että Jumala on hylännyt meidät, hän silti on aivan lähellä. Siksi onkin tärkeää oppia tuntemaan Jumalan ajatuksia meitä kohtaan Raamatusta, niin, ettemme anna tunteittemme ohjata väärää tietä. Meidän tehtävämme on heijastaa Jumalan armoa ja rakkautta täällä ihmisiin, joita Isä rakastaa – iso muutos maailmassa on mahdollinen, kun ymmärrämme, että pyyteetön rakkaus on paras tapa evankelioida. Jos olemme valmiit palvelemaan rakastaen toisia, se puhuttelee. Opetellaan rohkaisemaan päivittäin, silloin autat lähimmäisiäsi näkemään itsensä arvokkaina. Siunausta ja tsemppiä sinulle 😀

Isän rakkaus

Moi! Tämänkertainen blogin aihevalinta perustui siihen, että keskustelin tyttöystäväni kanssa ja seuraavana päivänä koin Herran kehottavan myös. Se on todella tärkeä, en edes ymmärrä, miksen ole koskaan kirjoittanut tästä aiheesta ja siitä prosessista, joka elämässäni on ollut. Tarina alkoi kauan sitten. Kun synnyin Kuhmossa 37 vuotta sitten, elämääni annettiin äiti, isä ja kaksi isosiskoa. Kävi niin, että ollessani alle kaksi vuotias, isä ja äiti erosivat. Tuo tapahtuma on vaikuttanut luonnollisesti paljon elämääni, se on selvä. En ole katkera siitä, koska vuosien saatossa olen saanut jotain vieläkin parempaa elämääni. Se johtuu siitä, että Taivaan Isän rakkaus on saanut parantaa minua. Totta kai elämääni aina tulee varjostamaan biologisen isäni poissaolo, sehän vaikutti varhaislapsuuteeni voimakkaasti turvattomuuden tunteen kautta.

Seuraava jakeet ovat asiayhteydessä osoitettu juutalaisille suoraan Jumalan sydämeltä, mutta kuten tiedämme, jokainen Jumalan lapsi on hengellisen Israelin jäsen ja siten voimme omistaa nämäkin jakeet itsellemme:

Jesaja 49:14-16

Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hylännyt, Herra on minut unohtanut.” Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

Minäkin olisin elämässäni voinut huutaa, ettei Taivaan Isä ole nähnyt, miten olen kärsinyt isäni poissaolosta, ja että olen hylätty. Mutta se ei ole totta! Isä rakkaudessaan tahtoo tulla meidän lähellemme ja kertoa, kuinka hän rakastaa meitä täydellisellä rakkaudellaan. Vaikka ihmiset hylkäisivät meidät, Isä ei koskaan voi niin tehdä, koska hän rakkaus! Me olemme hänen luomiaan, hän on suunnitellut meidät ja olemme riippuvaisia hänestä ja hänen lohdutuksestaan.

Kun mietin elämääni, muistan lapsuudestani hyviä hetkiä, jolloin olen saanut kokea hyväksyntää ja rakkautta. Silti kaipasin isän läsnäoloa, koska olin kodin ainoa poika. Kun opiskelin merkonomiksi ja pääsin työharjoitteluun kauppaan, tutustuin henkilökuntaan jollain tavalla ja etsin isähahmoa. Samalla tavalla etsin isähahmoa seurakunnan keskeltä ja onneksi sellaisia oli todella tarjolla. Muistan kerran kun olin päättänyt mennä jo armeijaan, siitä syystä, että kaikki muutkin menevät. Kerran automatkalla Jumalanpalveluksesta tämä isähahmoni avasi suunsa ja kysyi, että menenkö armeijaan vai sivariin. Hän kertoi, että oli tullut siihen johtopäätökseen, että oli hyvä valita sivari armeijan sijasta. Mietin tätä keskustelua jonkin aikaa ja päätin olla rohkea, valitsin sivarin. Tällainen keskustelu olisi ollut luonnollinen isän ja pojan välillä, johon minulla ei ollut mahdollisuutta.

Kun olin suorittanut merkonomi opinnot ja sivarin Oulaisissa, sen jälkeen matka jatkui Kokkolaan. Nuo neljä vuotta Oulaisissa olivat tärkeitä minulle, kasvoin uskossa ja sain todistaa moniakin kertoja uskostani esimerkiksi telttakokouksissa. Kuitenkin Raamatun tutkiminen eikä rukouselämäni olleet päivittäisiä rutiinejani. Huomasin asuessani Kokkolassa vuosien kuluessa, että vaikka olin aktiivinen seurakunnan keskellä, minulla ei ollut henkilökohtaista hartauselämää, joka olisi vahvistanut identiteettiäni Jumalan rakkaana lapsena. Silloin uskoni alkoi horjua. Prosessi eteni kuitenkin tulevien kuukausien ja vuosien mittaa niin, että kaipasin syvempää suhdetta Taivaan Isään, joka osoittaisi, että hän rakastaa minua ehdoitta.

Kun seitsemän vuotta sitten muutin Seinäjoelle, tuo prosessi oli päässyt hyvään alkuun, olin saanut päivittäisestä hartauselämästä intohimon, josta en tahtonut luopua enää, koska identiteettini vahvistui. Lähelleni siunaantui uskovia, jotka elivät lähellä Jumalaa ja joiden lähellä uskalsin olla rehellinen. Pikkuhiljaa Jumala kutsui syvemmälle rakkauteensa, näyttäen elämäni eri osa-alueita, joissa hän tahtoi päästä Herraksi. Kun ymmärsin, että hänen motiivinsa ei ollut rangaista minua, kun teen syntiä, vaan puhdistaa ja eheyttää minua ja sen jälkeen rohkaista Pyhällä Hengellä oikeaan suuntaan, aloin ymmärtää, että hän todella rakastaa minua, vaikka lankeankin syntiin toisinaan. En voi ansaita Isän rakkautta. Hän rakastaa minua Jeesuksen tähden.

Psalmi 103:1-6

Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hän on tehnyt. Hän antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmiosta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun kaipauksesi hyvyydellään; sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotka. Herra tekee vanhurskaita tekoja ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.

Näetkö, kuinka rakastava Isä on? Daavid kuvailee huikealla tavalla sitä rakkautta ja empatiaa, jota hän on täynnä! Kuka muu voisi antaa meille anteeksi syntimme? Kuka voisi parantaa rikkinäisen ihmisen? Kuka hankkii sorretuille oikeuden? Meidän rakastava Isämme, joka tahtoo aina meidän parastamme. Miksi meidän on liian helppo langeta uskomaan paholaisen valheisiin, ettei armo riitä meille? Miksi uskomme, ettei Isä tahdo parantaa meitä? Vaikka koemme elämässämme epäonnistumisia ja sairautta, stressiä, surua, se ei koskaan kerro siitä, ettei meidän rakastava Isämme välitä meistä. Emme välttämättä koskaan saa tietää syytä, miksi joku parantuu hetkessä ja toinen joutuu kärsimään, mutta voimme luottaa siihen faktaan, että Taivaan Isä on jokaista rikkinäistä ihmistä lähellä ja tahtoo rakastaa ehdoitta. Hän käyttää elämämme olosuhteita vahvistaakseen kutsumuksemme, johon emme pääse ilman, että meitä testataan.

Voin rehellisesti sanoa, että kun olin epävarma teini ja punastelin paljon eri tilanteissa ja joskus yritin olla joku muu, näyttää olevani cool, tunsin, etten ollut aito. Tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että uskallan olla aito, se on Jumalan suurta armoa. Minun ei tarvitse ollaan kukaan muu, jos joku ei tule toimeen minun kanssani, se ei ole minun ongelmani. Olen äärettömän kiitollinen Jumalalle hänen lohdutuksestaan, joka on muovannut minusta juuri tällaisen kuin olen. Minä saan tänään todistaa siitä, että on Jumala, jolla on hyvä suunnitelma meille jokaiselle. Hän on käyttänyt elämäni varjopuolia saadakseen minut lähelleen ja tänään saan ylistää siitä Isääni, että kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Ole siunattu 😀

Parannusta ja rohkaisua

Kaikki ihmiset kaipaavat rohkaisua, tunnustamme sen tai emme. On myös totta, että jokainen ihminen tekee virheitä, melko paljonkin, ainakin itse voin näin omalta kohdaltani todeta. Millaisessa ympäristössä uskallamme kertoa kipeimmistä synneistämme ja haavoittavista sanoistamme? Rohkaisevassa, ei torjuvassa ihmissuhteessa. Yhtä tärkeää, kuin on kertoa jollekin ihmiselle omasta heikkoudesta ja pyytää anteeksi asianosaiselta, on tärkeää tuoda ne rukouksen kautta Jumalan eteen. Miksi? Eikö riitä, että ihminen avautuu toiselle ihmiselle? Minä olen tullut siihen lopputulokseen, että Jumala ei tarvitse sitä, että minä tilitän hänelle sydämeni auki, poikki ja pinoon, mutta minä itse tarvitsen sitä. Tarvitsen läpinäkyvän suhteen Jumalaan, joka rakastaa minua ja hyväksyy minut Jeesuksen ansiosta, vaikka huomaan lihallisen, syntisen luontoni, liian usein johtavan käytöstäni siihen suuntaan, jota vihaan. Kun päätän olla rehellinen minulle rakkaalle ja luotetulle ihmiselle ja Jumalalle, tuon itseni valoon, en puolustele tekosyillä sanojani, asenteitani tai käyttäytymistäni, joka on haavoittanut toista toisinaan todella pahasti. Se on prosessi, jossa minä en tahdo toimia samalla tavalla kuin aiemmin, kun ruokin itseäni sellaisella maailmallisella viihteellä, joka sai tilaa ajatus-, mielen ja tahtomaailmassani. Miten voimme parantua syntiin taipuvasta luonnostamme? Emme pysyvästi vielä täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona saamme täyden vapauden siitä. Mikä siis avuksi?

Galatalaiskirje 5:16, 24-25

Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Yksi. Annammeko Pyhän Hengen johtaa todella meidän elämäämme, vai annammeko hänelle oikeuden johonkin tiettyyn alueeseen, mutta tahdomme pitää omasta oikeudestamme kiinni loppukädessä? Tää ei oo helppo kysymys, varsinkaan ollut minulle. Siksi olen opetellut julistamaan joka päivä tämän Raamatun totuuden, niin että asenteeni ja sitä kautta käytökseni muuttuisi sellaiseksi, kuin Jumala tahtoo. Kaksi. Tahdommeko olla kuolleita himoille ja haluille, jotka nousevat mieleemme kuin tuosta vain? Jos tahdomme olla todella vapaita, silloin meidän tulee antaa Pyhän Hengen johtaa jokaista elämämme osa-aluetta, olla täysin riippuvaisia hänestä.

Jos mietin pitkän avioliiton salaisuutta, uskon siihen vaikuttavan voimakkaasti sitoutumisen silloinkin, kun pariskunta on kohdannut suuriakin haasteita. Kun ajelin autolla ja mietin tyttöystävääni, koin, kuinka Pyhä Henki alkoi puhua henkeeni siitä, kuinka oleellista on sitoutua, tuli vastaan sitten kuinka pahoja haasteita. Ihminen kaipaa helppoa elämää, sellaisesta lihamme nauttii, koska se on pohjimmiltaan todella laiska. Se ei tahdo tehdä hyvää, vaan nauttii itsekkyydestä ja on ylpeä. Juuri näiden vuoksi Saatana lankesi, koska se ylpistyi ja tahtoi syrjäyttää Jumalan. Koska syntiinlankeemuksen johdosta lihamme on liitossa synnin kanssa, meille on helppoa tehdä syntiä. Sen sijaan meidän tulee olla halukkaita muutokseen, jossa Jumalan lapset muuttuvat pikku hiljaa Jeesuksen kaltaiseksi.

Lihamme siis ei tahtoisi nähdä vaivaa ihmissuhteen – saati sitten Jumalasuhteen – hyväksi. Se yrittää kaikin tavoin saada meidät päättämään, ettei kannata nähdä vaivaa ja sitoutua, vaan olla riippumaton. Tosiasia on, että itsekin olen elänyt riippumattomasti ja se oli ajanjakso elämässäni, jota en kaipaa yhtään. Tyydytin omia halujani ja olin himon talutusnuorassa. Jumalan armosta hän kutsui minut läheiseen suhteeseen ja siksi minä tänään kirjoitan tätä blogia sinulle. Ilman, että olisin saanut syvän mielenmuutoksen, olisin tänään aivan muualla ja syvällä synnissä.

Mutta palatakseni avioliittoteemaan, uskon kestävän parisuhteen kertovan siitä, että mies ja nainen ovat päättäneet sitoutua toisiinsa koko elämän ajaksi. Uskon myös, että kiitollinen mieli yhdessä rukouksen kanssa siunaavat avioliittoa, koska silloin Jumala on osallinen tuossa avioliitossa. Jos siis osoitamme kiitollisuutta, ystävällisyyttä, empatiaa ja tahdomme siunata toinen toistamme säännöllisesti, Jumalan runsas siunaus lepää sellaisen parisuhteen yllä. Koettelemuksissa tuo parisuhde vaan vahvistuu, se hitsaa paria lähemmäs toisia ja Jumalaa. Jumalan ja kumppanin kunnioitus ovat todella tärkeitä elementtejä.

Galatalaiskirje 5:1

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.

Kun olemme nyt tutkineet tarvetta saada rohkaisua, jotta uskallamme olla rehellisiä suhteessa toisiimme ja Jumalaan, sekä tarvetta nähdä vaivaa ihmissuhteittemme eteen, tämä jae tiivistää asian hienosti: Meidät on ostettu vapauteen synnin vallasta Jeesuksen kalliilla verellä, ja sen tähden meidän tulee päättää sitoutua häneen, eikä totella vanhaa luontoamme, joka hallitessaan vie meidät kauemmas Jumalasta. Jos todella arvostamme Jeesusta elämämme Herrana, silloin kunnioitamme häntä käytännössä arjessamme. Rohkaisen sinua sydämestäni panostamaan Jumalasuhteeseesi ja läheisiin ihmissuhteisiisi, silloin saat nähdä hyvää hedelmää elämässäsi. Jumalan runsasta siunausta sinulle 🙂

Sydämen asenteen merkitys

Tämä aihe nousi sydämelleni, kun luin yksi aamu Joosuan kirjaa ja huomasin, miten Pyhä Henki alkoi puhutella päähenkilön asenteen kautta, joka kumpusi luottamusta Jumalaan ja hänen uskollisuuteensa. Voisimme löytää varmasti monia esimerkkejä tästä aiheesta, mutta mieleeni nousivat Kaaleb ja Ruut. Jumala tahtoo käyttää yhtälailla miehiä kuin naisiakin valtakuntansa eteenpäin viemiseksi ja kun tutkimme yhdessä tyttöystäväni kanssa Ruutin kirjan kokonaisuudessaan, siitä voi oppia todella paljon.

Joosua 14:6-14

Juudan heimolaiset tulivat Joosuan luo Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: ”Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä toin hänelle sydämeni mukaisen sanoman. Vaikka veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, minä seurasin täydestä sydämestäni Herraa, Jumalaani. Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: ”Totisesti, maa, jota jalkasi on tallannut, on oleva sinun ja lastesi perintöosa ikiaikoihin asti, koska olet kokosydämisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.” Ja nyt, katso! Herra on antanut minun elää niin kuin hän sanoi. Siitä on neljäkymmentäviisi vuotta, kun Herra puhui Moosekselle tämän sanan Israelin vaeltaessa autiomaassa. Ja tässä minä nyt olen, kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. Anna siis minulle tämä vuorimaa, josta Herra sinä päivänä. Sinähän kuulin silloin, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että saan heidät karkotetuksi, kuten Herra on puhunut.” Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebronista tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosa aina tähän päivään asti, koska hän oli koko sydämestään seurannut Herraa, Israelin Jumalaa.

Mikä oli Kaalebin sydämen asenteen salaisuus? Kyky nähdä enemmän Jumalan avulla, luottaa siihen, että kaikki on mahdollista hänelle ja pitää siitä kiinni loppuun asti. Tänäkin päivänä uskovien tulisi ottaa mallia Kaalebin asenteesta, joka osoittaa, että jättiläiset (anakilaiset) ovat Jumalalle pieniä. Toinen asia, mitä voimme nähdä Kaalebista, on kokosydäminen antautuminen Jumalalle. Jos tänään mielimme nähdä voittoja omassa elämässämme, meidän täytyy antautua samalla tavalla. Siinä missä Kaalebin matkatoverit kertoivat Moosekselle, ettei ole mahdollista saavuttaa luvattua maata ja saivat israelilaiset pelon valtaan, Kaalebin silmillä oli uskon silmälasit. Hänen raporttinsa oli täysin toisenlainen sen tähden. Pyhä Henki saa aikaan rohkeuden ja voiman vielä tänäkin päivänä, joten Kaaleb koki kahdeksankymmenenviiden vuoden iässä olevan aivan samassa voimassa kuin 40 vuotta aiemmin.

Ruut 1:15-17

Noomi sanoi Ruutille: ”Katso, kälysi palaa takaisin oman kansansa ja jumalansa luo! Palaa sinäkin kälysi kanssa.” Mutta Ruut vastasi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla haudatuksi sinne. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.”

Tässä on jotain mieletöntä. Ruutin kirjan ensimmäinen luku kertoo siitä, kuinka Noomi ja hänen miehensä, yhdessä kahden poikansa kanssa muuttavat pois Israelista Mooabin maahan nälänhädän vuoksi. Ensimmäinen tradegia tapahtui, kun Elemelek, Noomin mies kuolee. Sen jälkeen pojat ottivat puolisoiksi Orpan ja Ruutin. Kymmenen vuoden jälkeen pojat kuolivat, seuraava tradegia kohtasi tätä perhettä. Sen jälkeen Noomi oli kuullut Jumalan huolenpidosta kansaansa kohtaan ja päättänyt lähteä kotimatkalle. Kun katsomme lainaamiani jakeita, Orpa on juuri jättänyt Noomin itkettyään katkerasti yhdessä Ruutin kanssa Noomin kovaa kohtaloa.

Mikä erotti Orpan ja Ruutin? Sydämen asenne. Molemmat olivat varmasti kuulleet siitä, kuinka uskollinen Jumala oli ollut israelilaisille ja se oli itänyt Ruutin sydämessä luottamukseksi. Hän teki selväksi Noomille, ettei koskaan aio jättää häntä, vaan kulkea hänen tukenaan. Mikä seuraus tästä sydämen asenteesta oli? Se oli siunaus sekä Noomin, että Ruutin elämään! Jumala mielistyy sellaisiin henkilöihin, jotka eivät etsi helpointa vaihtoehtoa, vaan ovat valmiita auttamaan ja rohkaisemaan muita välittämättä hinnasta. Heidän sydämensä on koeteltu ahdistuksissa, mutta pelko ei ole saanut sijaa ja viedä luottamusta Jumalaan. Suosittelen sinua lukemaan koko Ruutin kirjan ja näkemään, kuinka Jumalan voimakas käsi ohjaa Ruutin askelia ja niin hän lopulta päätyy Jeesuksen sukuluettelon jäseneksi, koska hänen aviomiehensä Booas oli Daavidin yksi esi-isä. Näin pakanakansan jäsenestä tulikin Jumalan perheen jäsen.

Tahtoisin rohkaista sinua antamaan koko elämäsi Jumalan käyttöön, riippumatta iästäsi, taloudellisesta tilanteestasi tai muista esteistä. Ruut ja Kaaleb ovat meille timantit esimerkit siitä, kuinka voimme nähdä todelliset voitot, kun päätämme olla uskollisia, seisoa pää pystyssä ja luottaa Jumalan rakkauteen kokosydämisesti. Silloin osoitamme, ettemme ole tuulten vietävissä vaan seisomme Kristus-kalliolla ja tiedämme, että Jumalan aikataulu ei ole koskaan myöhässä. Häneen voimme luottaa tänäänkin. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Priorisointia

Aloitan tämän blogin kertomalla miksi juuri tämä aihe tällä kertaa koskettaa sydäntäni. Olen reilun vuoden ajan harrastanut frisbeegolfia. Se on todellakin mun juttu, nautin aina, kun pääsen radalle, oli se sitten puistossa tai metsässä, oli radalla vesi-esteitä tai ei. Olen tavannut harrastuksen myötä uusia ihmisiä, tutustunut heihin hiukkasen ja päässyt näkemään vähän eri puolilla Suomea olevia ratoja. Samalla kun olen harrastanut lajia, olen tiedostanut, että tahdon kehittyä siinä. Lopulta se huipentui siihen, että päätin tovi sitten osallistua ensimmäistä kertaa viikkokisoihin, jossa tapaa samalla itseäni parempia pelaajia ja voi oppia.

Kävi niin, että kun menin Isoonkyröön ensimmäistä kertaa viikkokisoihin, huomasin nauttivani lajista entistä enemmän. Seuraavana päivänäkin oli kisat, tällä kertaa Seinäjoella. Seuraavat olivat seuraavan viikon maanantaina ja tiistaina. Lopulta ymmärsin, että hauska harrastus oli muuttunut liian paljon aikaa ja elämääni rajoittavaksi osaksi. Olin viikon sisällä harrastanut enemmän frisbeegolfia kuin viettänyt aikaa Jumalani kanssa. Siinä kohtaa vasta hoksasin pysähtyä. Onneksi minulla on valloittava ja viisas tyttöystävä, joka ehdotti, että antaisin kaikki kiekkoni hänelle kahdeksi viikoksi. Ensin pelästyin, ja totesin, että ainakin viikoksi. Lopulta viime viikolla sovimme, että on parempi ottaa vielä toinenkin viikko taukoa.

Olen kiitollinen, että näin lopulta kävi ja sain oikeasti huomata, mikä on minulle todella tärkeää. Olen saanut huomata, miten helposti jostakin hyvästäkin asiasta voi tulla epäjumala – asia, joka vie Jumalalle kuuluvan paikan. Juuri tästä syystä päätin kirjoittaa priorisoinnista. Minkä asian koet tärkeimmäksi elämässäsi tänään? Mikä vie eniten aikaa kalenteristasi? Näillä kahdella kysymyksellä voit selvittää, mikä tai kuka on elämässäsi tärkein.

Seuraavaksi lainaan Joyce Meyerin uusi päivä, uusi sinä hartauskirjasta sivuja 189 ja 190:

”Psalmi 34:3 Ylistäkää minun kanssani Herraa, kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä. Englannin verbi magnify merkitsee sekä ylistämistä että laajentamista. Kun sanomme Jumalalle: ”ylistän Sinua”, tarkoitamme: ”Teen Sinut suuremmaksi, kohotan Sinut elämässäni ylemmäksi kuin mikään ongelmani tai tarpeeni.” Olen laulanut vuosien mittaan monia lauluja, joissa on puhuttu Herran ylistämisestä, enkä ole edes tajunnut mitä sana merkitsee. Näin käy usein. Laulamme ja puhumme asioista, joita emme edes ymmärrä. Ne ovat fraaseja, joita olemme seurakunnassa oppineet. Meidän tulisi ylistää Herraa, ja se tarkoittaa, että meidän tulisi tehdä Hänestä suurempi kuin mikään muu elämässämme oleva asia. Kun palvelemme ja ylistämme Häntä, teemme juuri niin. Sanomme: ”Olet niin suuri, niin suurenmoinen, että haluan palvoa Sinua.” Kun asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle, ylimmäksi, sanomme myös: ”Olet suurempi kuin mikään, mitä tarvitsen.”

Matteus 6:19-21

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.

Kun miettii edellä olevia Jeesuksen sanoja ja priorisointia, voi tulla siihen johtopäätökseen, että miksi kannattaa satsata ajalliseen, joka eräänä päivänä loppuu ja menettää arvonsa. Sen sijaan meidän tulisi panostaa Jumalasuhteeseemme täydestä sydämestämme ja osoittaisimme käytännössä, että Jumala, sinä saat todella olla elämäni Herra. Tahdon ylistää ja palvoa sinua koko elämälläni, ja kun kohtaan haasteita ja myrskyjä elämässäni, tiedän, etten ole koskaan yksin! Meidän tehtävämme ei ole itkeä vuorten suuruutta, jotka joskus masentavat jokaista meitä, vaan puhua vuorelle Jumalan suuruudesta, joka on paljon voimakkaampi, kuin voimme kuvitellakaan. Kun Jumala saa todella hallita elämäämme, jaksamme paremmin ja voimme vaeltaa tätä uskovan tietä levosta käsin, koska hän hallitsee kaikkia elämämme osa-alueita.

Luukas 9:23-24

Jeesus sanoi kaikille: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen.

Tällaiset jakeet eivät jätä epäselviksi, miten meidän tulisi järjestää elämämme arvojärjestys. Jos tahdomme rikkaan, yltäkylläisen ja siunatun elämän (kukapa ei tahtoisi?), meidän tulee olla halukkaita asettamaan Jeesus sydämemme valtaistuimelle, vaikka se maksaakin paljon. Jokapäiväinen nöyrtyminen Jumalan tahtoon on siis avain. Mielestäni itsensä kieltämisellä viitataan siihen, ettei meidän tule antaa tilaa lihalliselle luonnollemme, joka ei tahdo alistua Jumalan tahtoon. Juuri heikon luontomme tähden tarvitsemme päivittäistä antautumista Jumalallemme, koska vain silloin elämämme voi olla tasapainossa. Jos me todella ymmärrämme sen, että elämä ilman Jeesusta on hukkaan heitetty elämä, tahdomme antaa hänelle ohjat mielellämme.

Tahdon rohkaista sinua rakas lukijani miettimään mitä sinun ja Jumalan väliseen suhteeseen tänään kuuluu. Jos huomaat elämässäsi hallitsevan jonkin asian, joka vie sinua kauemmaksi Jumalasta ja seurakuntayhteydestä, mieti mitkä voivat olla seuraukset, jos jatkat samaan suuntaan. Jos tunnistit itsesi, rohkaisen sinua avautumaan jollekin luotettavalle uskovalle ystävälle tai pastorille tilanteestasi ja voit nähdä elämäsi muuttuvan paremmaksi askel kerrallaan. Suosittelen myös tutkimaan Sanaa ja rukoilemaan ja saat nähdä miten suhteesi rakastavaan Isään eheytyy ja kasvaa. Siunausta 🙂

Mitä teet kun masentaa?

Heräsin aamulla samaan aikaan kuin yleensä työaamuna, 4.30. En kerro tätä sen tähden, että ylpeilisin sillä, koska olen kokenut sen yksinkertaisesti Herran tahdoksi elämässäni, jotta ehdin rauhassa rukoilla ja tutkia Raamattua, siis valmistautua alkavaan päivään. Olin hyvällä mielellä ajellessani tällä kertaa Lapualle töihin ja siunasin tulevat puhelut, jotta minulla olisi ohjelma tälle päivälle selvillä. Kun päivä päättyi, enkä saanut yhtään kauppaa tehtyä saman tien, olin turhautunut. Olen saanut oppia lähimmäisiltäni, että meillä on lupa tuoda pettymyksetkin Jumalan tietoon, koska hän tietää ne joka tapauksessa. Tunnustin pettymykseni Herralle siihen, ettei työtäni juuri tänään palkittu. Samalla kuitenkin ymmärsin, että minun tulee jättää tämä painolasti Herralle, eikä minun tule uudestaan ottaa sitä harteilleni ja jatkaa valittamista.

Mitä ihmettä sitten päätin tehdä? Alkaa ylistää Jumalaa! Siitä, että nimeni on elämän kirjassa, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on toivo, joka ei koskaan häviä! Joskus meidän täytyy siirtää katseemme pettymyksistä ja synneistämme Jumalaan, koska silloin ratkaisemme ongelman ytimen: emme jää kiinni tämän maailman murheisiin, vaan kiinnitämme katseemme Jeesukseen! Se on paras vaihtokauppa minkä tiedän: me jätämme Jeesuksen ristin luo syntimme, syyllisyytemme, sairautemme, kipumme, häpeämme ja epäonnistumisemme ja saamme tilalle pysyvän Jumalan rauhan ja ilon, joka ei ole tästä näkyvästä maailmasta, vaan suoraan Taivaasta! Mieti miten raskasta ihmisillä on, joilla ei ole suhdetta Jumalaan, jolle vuodattaa avoimesti kaiken pahan olonsa? Päivänselvää on, että läheiset ihmiset joutuvat silloin kärsimään. Sellaisia meistä jokainen on ollut ennen kuin saimme vastaanottaa Jumalan armon, joka maksoi kaiken Jeesukselle. Osaammeko siis kiittää, riippumatta olosuhteistamme, Jumalaa, joka on aina ylistyksen arvoinen? Ymmärrämmekö, että rakastava Isämme tahtoo muuttaa murehtimisemme ylistystanssiksi, kun emme keskity vääriin asioihin, vaan katsomme ristiin, jonka tähden olemme vapaat! Aivan kuten Hillsong Worshipin biisissä asia ilmaistiin: Kun näen ristin, näen vapauden!

Matteus 6:25-33

Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne? Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

Aikamoisia lauseita Jeesukselta, vai mitä? Meitä suorastaan kielletään murehtimasta asioita. Miksi? Koska se osoittaa epäluottamusta Jumalan huolenpitoa kohtaan. Jos kerran rakastava Isämme, joka on luotettava, on antanut meille elämän, eikö hän kykene pitämään meistä huolen? Lintu esimerkki alkoi elää minulle nyt. Oletko nähnyt lintua, joka rakentaa valtavan aitan, jotta voi tuoda ravintonsa sinne suojaan? En minäkään. Miksei? Koska Jumalan huolenpito on myös niiden osana. Eivät ne murehdi kuten me monesti, en itse ainakaan ole nähnyt yhtään masentunutta lintua vielä tähän 37 vuoteen mennessä. Jeesus tekee aiheellisen kysymyksen, voimmeko lisätä elämämme mittaa murehtimalla? Eikö käy juuri päinvastoin, saatamme stressaamalla lyhentää ja hankaloittaa elämäämme huomattavasti.

Matteus 6:31-33

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? Tai mitä juomme? Tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.

Priorisointia. Sitähän tässä maailman ajassa korostetaan yrityksissä ja arjessamme. Mikä on oikeasti tärkeää? Vastauksemme saamme Jeesukselta: Meidän tulee valita etsiä Jumalan tahtoa elämäämme kokosydämisesti, tehdä sen mukaan ja meidän tarpeistamme pidetään varmasti huoli! Miksi se on niin hankalaa? Koska elämme monesti ihmisten keskellä, joiden päivät koostuvat negatiivisten asioiden vatvomisesta, pahan puhumisesta ja murehtimisesta. Meidän on erittäin helppoa lähteä siihen mukaan. Siksi Jumalan Henki tahtoo opettaa meitä sen sijaan vaikka olemaan hiljaa, kuin alkaa valittamaan ja keskittymään negatiivisiin asioihin elämässämme.

Jos me sen sijaan tahdomme vaikuttaa ympäröivään maailmaamme, meidän tulee valita täysin toisenlainen lähestymistapa. Jos me päätämme keskittyä Jeesukseen, kasvaa uskossa vahvoiksi viettämällä aikaa hänen ihanassa läsnäolossaan, meistä ei tule pessimistejä, vaan optimisteja. Miksi näin? Koska jos jatkuvasti vietät aikaa todella aurinkoisen, positiivisen ja optimistisen persoonan kanssa, alat muuttumaan hänen kaltaisekseen. Sen tähden on arvokasta keskittyä Jeesukseen ja palvoa häntä. Se on parasta mitä voimme tehdä!

Lopuksi tahdon rohkaista sinua näkemään itsesi arvokkaana Jumalan lapsena. Sinusta on maksettu valtavan kallis hinta ja sinä kuulut nyt kuninkaiden Kuninkaalle, joka rakastaa juuri sinua! Hän rakastaa myös lähimmäisiäsi. Mitä jos alkaisit kertoa lähimmäisillesi miten arvokkaita he ovat, sen sijaan, että valittaisit ja näkisit asiat jatkuvasti negatiivisessa valossa? Ole siunattu 😀

Suhde vai etäsuhde?

Kun luen Vanhaa Testamenttia, alan helposti miettimään, miksi Mooses oli erilainen kuin muut israelilaiset, jotka tyytyivät kuulemaan Jumalan sanaa välittäjän, Mooseksen kautta, eikä päässyt koskaan läheiseen suhteeseen, kuten Mooses pääsi. Mistä tämä johtui? Minä arvelen, että Mooses vietti paljon aikaa Jumalan kanssa, esimerkiksi lain taulut saadessaan hän vietti neljäkymmentä yötä vuorella Jumalan kanssa. Kun hän särki ne vihastuttuaan kansaan, joka oli tehnyt epäjumalan kuvan, hän vietti uudestaan neljäkymmentä yötä vuorella. Hän muuttui noissa kohtaamisissa.

Eroammeko me tämän päivän Jumalan lapset heistä, jotka vetäytyivät ja lupasivat tehdä kaiken, minkä Jumala vain käski tekemään? Olen huomannut omassa elämässäni ajanjakson, jolloin todella olin pettynyt siihen, ettei minua kiinnostanut viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, ei tutkia Sanaa, ei rukoilla, ei ylistää. Sen sijaan vietin aikaa nokka kiinni tv:ssä ja kylvin jotain sellaista sydämeeni, ajatteluuni ja asenteisiini, joista oli ikäviä seurauksia. Miksi ihmisen on niin helppo viivyttää tärkeitä hetkiä Jumalan kanssa, sen sijaan, että tekee paljon mieluummin mieli katsoa tv:tä ja rentoutua tai vastaavaa? Koska ihminen lankesi syntiin. Siitä eteenpäin ihmisen sydän on ollut paha, ellei Jumala ole sitä armossaan muuttanut kivisydämestä lihasydämeksi. Meille on siis luonnollista ja helppoa valita Jumalan tahdon vastainen ajatus, siksi tarvitsemme mielen uudistusta päivittäin, jolloin opimme viettämään aikaa läheisessä suhteessa Herran kanssa ja hän pääsee vaikuttamaan meihin syvästi.

5 Mooseksen kirja 5:23-29

Kun te kuulitte äänen pimeyden keskeltä vuoren leimutessa tulessa, te tulitte minun luokseni, kaikki teidän heimojenne päämiehet ja teidän vanhimpanne, ja sanoitte: Katso, Herra, meidän Jumalamme, on näyttänyt meille kirkkautensa ja suuruutensa, ja me olemme kuulleet hänen äänensä tulen keskeltä. Tänä päivänä me olemme nähneet, että Jumala puhuu ihmisen kanssa ja kuitenkin ihminen jää henkiin. Miksi meidän nyt pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, meidän Jumalalle, ääntä, me kuolemme. Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, sanoo. Puhu sinä meille kaikki, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta. Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja hän sanoi minulle: Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki, mitä he ovat puhuneet, on oikein. Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin!

Kun nyt lukee muutaman kerran tämän jaejakson, alkaa piirtymään kokonaiskuva, jossa on kolme vaihetta: Ensimmäisenä kansa toteaa, että vaikka Jumala puhuu erikoisella ja pelottavalla tavalla, kukaan ei kuole. Seuraavaksi kansa vanhasta tottumuksesta tahtoo välittäjän, koska se pelkää kuolemaa, ollessaan tekemisissä suoraan Jumalan kanssa. Kolmanneksi Jumala vastaa Moosekselle, joka välittää tiedon eteenpäin kansalle.

Ensimmäiseksi Jumala puhui kansalle tavalla joka pelotti. Joskus Jumala puhuu meille sellaisella tavalla, joka on meidän mukavuusalueemme ulkopuolella ja oudoksumme sitä. On toki ymmärrettävää, että kansaa pelotti vuori, joka leimusi, mutta silti he tunnustavat, että se puhutteli. Kukaan ei kuollut. Vaikka Jumala on pyhä, hän on myös rakkaus. Vaikka hän ilmaisi itsensä sangen pelottavalla tavalla, hänen sydämensä oli päästä läheiseen suhteeseen koko kansan kanssa.

5 Mooseksen kirja 5:25-27

Miksi meidän nyt pitäisi kuolla? Tämä suuri tulihan kuluttaa meidät. Jos me vielä joudumme kuulemaan Herran, meidän Jumalalle, ääntä, me kuolemme. Onko koskaan kukaan ihminen kuullut elävän Jumalan äänen puhuvan tulen keskeltä ja jäänyt henkiin, niin kuin me? Mene sinä siis ja kuuntele, mitä Herra, meidän Jumalamme, puhuu sinulle. Me teemme sen mukaan, mitä kuulemme sinulta.

Nämä jakeet hämmentävät minua. Ensin kansa myöntää, ettei kukaan vahingoittunut kun Herra ilmestyi kansalleen, mutta mitä sitten tapahtuu? Pelko ottaa ohjat. He tiedostavat, että jos kansassa ilmenee syntiä, sitä seuraa rangaistus. Muista, tässä kohtaa eletään vielä Vanhan liiton aikaa, jolloin ihmisten täytyi tuoda aina lammas tai vastaava papille ja sen jälkeen hän sai anteeksi. Nämä uhrithan ovat vertauskuvia Jeesuksesta, joka sovitti kaikki syntimme. Tämä on todella surullista, koska kansa ei tahtonut päästä läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa, sen sijaan he luulivat, että voisivat olla yhteydessä turvallisemmin Jumalaan välittäjän, Mooseksen kautta. He arvelivat, että he voisivat noudattaa Jumalan tahtoa, vaikka heillä ei ollutkaan intiimiä suhdetta häneen.

5 Mooseksen kirja 5:28-29

Herra kuuli, mitä te puhuitte, ja hän puhui minulle: Minä kuulin, mitä tämä kansa puhui sinulle. Kaikki mitä he ovat puhuneet, on oikein. Olisipa heillä sellainen sydän, että he aina pelkäisivät minua ja noudattaisivat kaikkia minun käskyjäni. Silloin heidän ja heidän lastensa kävisi aina hyvin!

Nämä kaksi jaetta ovat erilaisia toistensa kanssa. Ensimmäisessä Herra hyväksyy kansan päätöksen, koska hän ei koskaan pakota ihmistä tahtoonsa. Hän ei tee meistä robotteja tai sätkynukkeja, vaan hän tahtoo intiimin suhteen, jossa ilmenee kuuliaisuus vapaasta tahdosta. Vaikka joku asia olisi oikein ihmisten silmissä, kuten israelilaiset arvelivat, se ei todellakaan ole aina Jumalan tahto siinä asiassa. Meillä tulee olla herkkä tunto Jumalan sanan ja Pyhän Hengen äänen kanssa, että ymmärrämme, mikä on todella parasta. Jae 29 tiivistää Jumalan sydämen. Hän tahtoo sellaisen kansan, joka tahtoo elää lähellä häntä, silloin sydän muuttuu ja jalostuu oikeanlaiseksi. Ainoa tapa, miten voi elää läheisessä suhteessa Jumalan kanssa ja tehdä hänen tahtonsa, on kunnioittaa häntä syvästi. Siinä tapauksessa Jumalan voimakas siunaus olisi heidän yllään.

Nämä jakeet pistävät miettimään, että onko ketään ihmistä, joka kaipaa platonista suhdetta, jossa on oikeasti vaikea tutustua paremmin toiseen sen tähden, ettei vastapuoli, syystä tai toisesta, tahdo avautua sinulle elämästään avoimesti? Jumalan Isän sydän kaipaa juuri sinua lähelleen! Hän ei tahdo muodollista, pinnallista suhdetta, vaan syvän rakkaus- ja luottamussuhteen, jossa hän voi jakaa sydäntään sinulle ystävänä, ja sinäkin tahdot ja uskallat olla juuri se kuka olet, vailla pelkoa! Siunattua viikon jatkoa sinulle 🙂

Rukous = elämä

Kun tällä viikolla olen miettinyt, mitä ihmettä kirjoittaisin blogiin, tänä aamuna ajaessani töihin Ilmajoelle heräsin ajattelemasta, että miten etuoikeutettu olen saanut olla, kun lähelläni on ollut todellisia rukouksen naisia ja miehiä. Vuosia aiemmin kerroin esivanhemmistani, jotka ovat rukoilleet paljon suvun puolesta. Aika luonnollista siis, että nyt minä olen saanut kokea kutsua samaan tehtävään, vuosia sitten. Tänä aamuna kun ajoin, mieleeni nousi tätini, joka kasvatti minut sekä kaksi isosiskoani. Muistan elävästi lapsuuden kotini Miilurannan kylässä Kärsämäellä, kun heräsin aamulla, yleensä pirteänä, tätini oli jo ollut ties minkä aikaa rukoilemassa ja tutkimassa Jumalan Sanaa. Tänä päivänä ymmärsin, että minuun istutettiin tuolloin siemen, joka sai kasvaa lopulta siihen, että minä rakastan aamulla herätä ylistämään ja kohtaamaan Jumalaa.

Mietipä seuraavaa tilannetta: Pentti on ollut uskossa kolmekymmentä vuotta ja käy joka sunnuntai aamu kotiseurakunnassaan Jumalanpalveluksessa, antaa kymmenykset tuloistaan Jumalan valtakunnan käyttöön ja palvelee keittiöllä noin kerran kuukaudessa, joskus useamminkin. Hän on töissä kaupungilla ja vielä pitäisi jaksaa viisitoista vuotta, että pääsee eläkkeelle. Hänellä on vaimo, kaksi aikuista lasta ja koira, jota hän käyttää välillä lenkillä, mutta vaimo hoitaa pääasiassa ulkoiluttamisen. Pentti hiljentyy rukoilemaan Jumalanpalveluksessa muiden kanssa, mutta ei omaa aktiivista rukouselämää, se ei vaan ole hänen juttunsa. Joskus hän lukee Raamattua ja miettii, miksei meinaa ymmärtää mitä lukee. Pentti viihtyy television ääressä työpäivien jälkeen ja kokee sen rentouttavaksi. Hän seuraa aktiivisesti suosittuja sarjoja ja miettii välillä, tässäkö kaikki.

Sirpa on kaksikymmentävuotias terveydenhoito-opiskelija, joka käy aktiivisesti seurakunnassa, varsinkin nuortenillassa ja harrastaa salibandyä ja nauttii hyvistä ystävyyssuhteista. Hän on tullut uskoon kaksi vuotta sitten nuorten tapahtumassa ja hän on päässyt hyvin sisään seurakuntaan. Hän on oppinut tuomaan kymmenykset seurakuntaan ja palvelee kahvilatiimissä pari kertaa kuukaudessa. Hän pyytää aktiivisesti ystäviään seurakuntaan, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja rukoilee heidän puolestaan päivittäin. Sirpa on oppinut, kuinka arvokas aarre Pyhän Hengen läsnäolo on ja hän nauttii ylistää ja palvoa Jeesusta sekä yksityisesti että seurakunnassa. Hän nauttii Raamatun tutkimisesta ja on oppinut paljon asioita sieltä sen kautta, kun Pyhä Henki on valaissut hänelle sitä. Joskus hän nauttii leffaillasta ystävien kanssa.

Kun mietin tätä aihetta, huomaan eläneeni elämääni ”Pentin” tavalla vuosia sitten. Sitten sain uudistua ja löytää syvän suhteen Jumalan kanssa. Se on suurta armoa. Kun mietimme näiden kahden esimerkeiksi nostamiani ihmisten elämiä, huomaamme, että aktiivinen rukouselämä liittyy aktiiviseen uskonelämään. On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei uskonelämässä ole kyse siitä, kuka on suorittanut eniten, koska pelastumme Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta. Pyhityselämä on kuitenkin tärkeä osa uskovan elämää, joka tahtoo seurata Jeesusta kokosydämisesti. Perustus ei siis horju, vaikka emme eläisi juuri nyt ”Sirpan” tavalla, mutta Herra kaipaa meitä lähelleen, jotta hän voisi muovata meitä matkalla kotiin.

Luukas 22:40-46

Tultuaan sinne hän sanoi heille: ”Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.” Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Kun hän nousi rukoilemasta ja meni opetuslastensa luo, hän tapasi heidät nukkumasta murheen uuvuttamina. Niin hän sanoi heille: ”Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.”

Miksi Jeesus painotti opetuslapsilleen ja myös meille, että meidän tulee rukoilla? Onko sillä väliä? Mietipä hetki tilannetta: Me ruokimme ajatuksiamme kaikella viihteellä mitä maailmassa vaan tulee vastaan. Jos emme rajoita sitä, ajatuksemme pyörivät niissä ja johtavat helposti harhaan, tekemään syntiä. Sen sijaan, jos esimerkiksi aloitamme päivämme Jumalan läsnäolossa, ajatuksemme keskittyy oikeaan kohteeseen, Kuninkaaseen, joka rakastaa meitä ja tahtoo viettää aikaa meidän kanssamme! Mikä valtava etuoikeus! Osaammeko ymmärtää, miten suuri lahja on saada uskoa Jumalaan, joka tahtoo aina meidän parastamme ja tahtoo kasvattaa lapsistaan kykeneviä, jotka loistavat hänen rakkauttaan ihmisille, jotka eivät vielä tunne häntä henkilökohtaisesti. Jos me täytymme Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, saamme voiman kiusausten tullessa vastustaa niitä, mutta jos emme ole valmistautuneet kohtaamaan haasteita, joita maailma tarjoaa sumeilematta, emme pysty torjumaan niitä.

Tarvitsemme siis hengellisiä sota-aseita voittaaksemme vihollisen hyökkäykset ja Jumala on antanut meille ne! Sanan miekka on hyvin oleellinen sota-ase, meidän tulee oppia tuntemaan sitä aina vain paremmin ja käyttää sen auktoriteettia taistelussa pahaa vastaan. Mitä voimme oppia Jeesuksen käytöksestä tuossa jaejaksossa? Varmasti se, että hänellä oli läheinen suhde Jumalaan: Hän kutsui Isää. Mutta hän oli myös oppinut, että hänen tahtonsa on aina paras. Hän tyytyi siihen. Arvelen, että juuri sen tähden, että Jeesus alistui jälleen kerran Isän tahtoon, Isä lähetti enkelin vahvistamaan häntä, jotta hän saisi kokea, että Isä on lähellä. Muista, että rukous muuttaa aina meitä ja myöskin olosuhteita. Rukous on rakkautta. Siksi sillä on monesti voimakas vaikutus esimerkiksi ihmisen elämässä, joka sairastaa. Se voi murtaa muurin, joka on ollut pitkään pystyssä. Sairas kokee saavansa empatiaa.

Rohkaisen sinua miettimään rehellisesti suhdettasi Jumalaan. Älä pelkää, että hän hylkää sinut, jos et ollut aktiivinen tähän mennessä rukouksen ja Sanan tutkimisen suhteen. Koska hän tahtoo auttaa ja rohkaista sinua on paras haluta tulla hänen lähelleen. Ylistysmusiikki voi auttaa siihen. Ole siunattu 😀