Kuuliaisuudesta

On kulunut aikaa ja paljon viime blogista. Mutta lopulta tänään maltan pysähtyä tämän aiheen äärelle, joka on ollut jo useamman viikon sydämelläni. Työuupumukseni jälkeen päätin, etten ota stressiä siitä, milloin kirjoitan seuraavan kerran ja se tuntuu hyvältä. Olen saanut pelata frisbeegolfia, hoitaa ihmissuhteita, käydä töissä ja huomata, ettei mun voimat aivan samalla tasolla ole, kuin ennen uupumusta. Tukkaakin on vähemmän päivä päivältä 😉 Mutta se ei haittaa. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun rakas nuorisopastorimme Neea Perho puhui vapaudesta muutamia viikkoja sitten Seinäjoen ILTA:ssa.

Olen miettinyt viimeisten viikkojen aikana rehellisesti omaa suhdettani Jumalaan, miten minä toimin: haenko lyhytaikaista nautintoa enemmän kuin tahdon elää hänen johdatuksessaan ja tahdossaan. Mitä tuo tarkoittaa suomeksi? Sitä, että millaisia valintoja teen arjessani: teenkö aina oman tahtoni mukaan, joka ei osaa lähellekään aina pysähtyä, paitsi silloin, kun on aivan loppu ja on pakko himmata. Tai huomaan tekeväni valintoja, jotka eivät todella ole minulle parhaaksi. Jos tahdomme vaikuttaa tämän ajan keskellä, meidän tulee antautua Jumalalle, sen sijaan, että antaudumme maailman arvoihin. Otetaan hyvä esimerkki:

Danielin kirja 1:3-7

Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta. Kuningas käski antaa heille ruokaa omasta pöydästään ja viinejä, joita hän itse joi, ja käski kasvattaa heitä kolme vuotta. Sitten osa heistä pääsisi kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat Juudan heimosta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. Ylieunukki antoi heille uudet nimet: Danielille hän pani nimeksi Beltesassar, Hananjalle Sadrak, Misaelille Mesak ja Asarjalle Abed-Nego.

Israelilaiset vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, joka oli järkyttävä tapahtuma. Kuitenkin osa pääsi etuoikeutettujen asemaan, kuten näemme. Näyttää siltä, että kannatti totella kuningasta ja syödä hänen ruokiaan ja juomiaan, koska kolmen vuoden koulutuksen jälkeen olisi mahdollista päästä palvelemaan hänen hoviinsa, arvostettuun asemaan. Mutta oliko asia todella näin yksinkertainen? Ei. Huomaamme, että kuningas tahtoi mukauttaa israelilaisten nuoret miehet omaan kulttuuriinsa, ja unohtamaan oma identiteettinsä osana Jumalan valittua kansaa. Muokkaus lähti siitä, että he saivat uudet nimet. Mihin nimi viittaa? Identiteettiin. Maailma antaa meille uuden identiteetin, jolla sekoittaa keitä todella olemme syvimmältämme. Koulutuksen avulla huomio pyrittiin suuntaamaan ihan muualle kuin Jumalaan. Babylon kuvaa Raamatussa maailmaa ja sen arvoja. Se oli paikka, jossa kaikki nautinto oli lähellä ja luvallista – oli helppo alkaa palvomaan sitä, mitä muutkin palvoivat. Mutta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat toista maata:

Daniel kirja 1:8-14

Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle.” Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: ”Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet.” Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa.

Tämä jakso osoittaa mielestäni hyvin sen, että Daniel ja hänen ystävänsä olivat oppineet jotain todella tärkeää ennen pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan. He olivat ymmärtäneet, ettei se mikä päällepäin näytti hyvältä aina ole parasta, vaan kannattaa pitää kiinni periaatteista, jotka heidän vanhempansa ja aikaisemmat sukupolvet olivat heille opettaneet. Olisi todella helppoa suostua syömään kuninkaan herkkuja ja juomaan viiniä, kun käsky oli annettu korkeimmalta mahdolliselta taholta, jos katsomme inhimillisesti. Mutta Daniel ja hänen ystävänsä eivät tahtoneet saastuttaa itseään, se oli päätös, jota he arvostivat enemmän kuin mukautumista maailman arvoihin. Mitä seurasi siitä, että olivat uskollisia Jumalan tahdolle?

Danielin kirja 1:15-20

Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet. Kuninkaan määräämän ajan mentyä umpeen ylieunukki vei kaikki pojat Nebukadnessarin eteen. Kuningas puhui poikien kanssa, eikä koko joukosta löytynyt yhtäkään Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan vertaista, ja he pääsivät kuninkaan palvelukseen. Aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit.

Avain menestykseen löytyy näistä sanoista: Jumala antoi taitoa ja kykyä. Ilman sitä he eivät olisi eronneet muista. Koska Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat kuuliaisia Jumalan tahdolle, hän antoi heille sellaisen kyvyn, jota kukaan ei voinut päihittää, se oli armoa. Jos mietimme tätä esimerkkiä omaan elämäämme, tiedostamme, ettei kuuliaisuus ole seksikästä. Jos me seisomme Kristus kalliolla, siis luotamme häneen sydämestämme, päätämme olla saastuttamatta itseämme maailman arvoilla, se ei todellakaan ole hottia maailman silmissä. Sen sijaan meitä voidaan helposti pitää tekopyhinä, vanhan aikaisina ja hulluina. Kun olin nuori mies, olin ehkä kuudennella luokalla ja valitsin olla rehellinen, minulle koulusta tuttu kaveri sanoi, että opettele valehtelemaan. En vastannut mitään, koska tiedostin Jumalan lapsena, ettei valehteleminen tädilleni ole vaihtoehto. Hän oli kasvattanut kaikessa rehellisyyteen. Nyt 26 vuotta myöhemmin ymmärrän hyvin, miksi tarvitsin rohkaisua Pyhältä Hengeltä olla hiljaa tuossa tilanteessa.

Jos me päätämme antautua Jumalalle, silloin kykenemme vastustamaan kiusauksia. Mutta jos ajattelemme, että olen niin vahva, että vaikka menisin baariin, ja antaisin itselleni pienen mahdollisuuden juoda pitkästä aikaa, ja ajattelen, että en minä tällä kertaa juo itseäni humalaan, se ei ole viisautta eikä nöyrän päätös. Herra tahtoo opettaa meille hänen viisauttaan, jos vain tahdomme kuunnella avoimin korvin ja sydämemme tahtoo totella häntä. Kun olin yläasteella ja asuimme Kärsämäellä, eräs koulukaveri sanoi, että he voivat hakea minut kotoa lauantaina autolla, että lähdemme tuiskulaan, joka on Nivalassa. Minä vastasin, etten lähde. Vaikka sanoin sen häveten, olin onnellinen, etten koskaan lähtenyt mukaan tuollaisiin ja Jumala varjeli.

Voimme oppia paljon Danielin, Hananielin, Misaelin ja Asarjan esimerkistä. Me tarvitsemme tänään mielen lujuutta paljon, kun maailma tekee kaikkensa, ettemme olisi maailman muuttajia vaan mukautujia. Rukoilen, että sinä, rakas lukijani päätät olla muuttaja, joka olet valona juuri siinä paikassa missä olet! Ole siunattu.

Ikuisuus

Olen prosessoinut tätä kirjoitusta pitemmän aikaa kuin muita yleensä. Syykin on selvä: Aihe on erityisen tärkeä, koska jokainen ihminen kohtaa sen elämässään väistämättä jonakin päivänä, jota kukaan ei ennalta tiedä. Aihe voi tuntua ahdistavalta, riippuen siitä millainen suhde itse kullakin on Jumalaan. Jos sinä rakas lukijani, olet vastaanottanut Jumalan armon elämääsi ja olet Jumalan lapsi, voit olla hyvällä mielellä: Sinua odottaa ikuisuus yhdessä Jeesuksen kanssa ja voit levätä hänen armossaan. Jos sinä rakas lukijani, et vielä ole vastaanottanut Jumalan armoa omaan elämääsi, suosittelen lämpimästi sitä koko sydämestäni. Silloin sinäkin voit luottaa siihen, että tuo suuri armo kantaa sinut perille, jossa saat kohdata Pelastajasi kasvoista kasvoihin.

Johannes 3:16-17

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan.

Jeesus tuli jokaista syntistä varten, siis sinua ja minua varten. Ei ole olemassa ikuisuutta Jumalan luona ilman, että ihminen hyväksyy Jeesuksen elämänsä pelastajakseen ja Herrakseen. Tämä päätös jokaisen täytyy tehdä ennen kuolemaa, koska ikuisuus alkaa heti kun elämämme täällä päättyy. Olemmeko me valmiita ikuisuuteen tänään? Miten tänään tekemämme valinnat ja päätökset vaikuttavat siihen? Ymmärrämmekö Jumalan rakkaina lapsina vastuumme olla aidosti rakastavia ja empaattisia niitä kohtaan, joilla on monenlaisia haasteita elämässään? Saavatko he käsityksen Jumalan Isän rakkaudesta heitä kohtaan, kuten ihmiset Jeesuksen lähellä hänen eläessään maan päällä saivat?

Kyse ei ole vain siitä, että Jumalan lapset ”saarnaavat” ilosanomaa Jeesuksen täydellisestä sovitustyöstä, vaan meidän tulee tehdä se Pyhän Hengen vaikuttamina niin, että ihmiset näkevät elämämme todistavan myös siitä, että elämämme on tasapainossa: Olemme luotettavia ja rakastavia. Meidän tulee myös ymmärtää, että Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä myös niin, että kerromme mitkä ratkaisut kantavat hyvää hedelmää ja mitkä taas eivät. Silloin osoitamme välittämämme aidosti läheistemme ikuisuuden kohteesta. Totta, ketään ei voi pakottaa uskomaan Jeesukseen, mutta voimme ainakin tehdä oman osamme ja tehdä sen rakkauden hengessä.

Kun ikuisuus näkökulma on piirretty eteemme, voimme myös käsittää, ettei tätä maanpäällistä elämää kannata elää omia himoja seuraten, vaan kuunnella, mitä Jumala on suunnitellut elämällemme ja lähteä toteuttamaan sitä. Jos Jumalan pyyteetön rakkaus saa täyttää meidät, niin silloin voimme kohdata ihmiset Jumalan läsnäolosta käsin ja loistaa kirkasta valoa tähän pimeään maailmaan, joka kaipaa kipeästi aitoa kohtaamista.

Tovi sitten Pyhä Henki muistutti minua siitä, miten suuri siunaus minua kohtasi, kun asuin vuosia sitten Oulaisissa. Minulla ei ollut sinä juhannuksena mahdollisuutta lähteä juhannuskonferenssiin Keuruulle. Jos tuo tapahtuma on sinulle outo, kyseessä on helluntailaisten tapa juhlia juhannusta, johon vuosittain osallistuu monia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Aivan pyytämättä kaksi ystävääni kertoivat, että he kustantavat matkani, ruokani ja majoitukseni. Se oli valtavan voimakas kokemus Taivaan Isän konkreettisesta rakkaudesta näiden veljien kautta! Helluntailaiset painottavat Pyhällä Hengellä täyttymisen merkitystä uskovan kasvussa ja itsekin ymmärsin, että tarvitsin sitä. Juuri tuona juhannuksena olimme lipputankorivistön luona parkissa, kun ohi käveli minulle ennestään tuntematon, harmaantunut Jumalan mies. Meni hetki aikaa, kun hän palasi luoksemme ja sanoi minulle: Jumala tahtoo sanoa sinulle, että se asia, mitä olen kauan rukoillut häneltä, se tulee tapahtumaan. Se kosketti syvälle sydämeeni. Tuosta hetkestä meni vielä arvioni mukaan yhdeksän pitkää vuotta kun seurakunnan nuortenillassa Kokkolassa sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja sen merkiksi puhuin uusin kielin. Jumalan sana oli toteutunut!

Miksi kerroin näistä kahdesta kokemuksesta teille? Sen tähden, että meidän teoilla on suuri merkitys ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän ikuisuuteen vaikuttaviin päätöksiin. Ilman näitä kahta ystävääni en ehkä olisi koskaan saanut tavata tuota Jumalan sanansaattajaa, joka rohkaisi minua sydänjuuria myöten. Ja kuka tietää, jos olisin katkeroitunut Jumalalle ajan saatossa, kun kaikilla muilla on tuo kielilläpuhumisen lahja, mutta ei minulla.

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Kun lukee yllä olevan jaejakson, tulee mieleen kysymys: Olenko minä kohdellut ihmisiä niin kuin rakastava Isä tahtoo? Tahdonko olla hänen käytettävissään, vai jääkö minulta huomiotta tilanteet, jossa voin välittää viestin häneltä? Voimme tänään jokainen miettiä omaa suhdettamme Jumalaan ja sitä, että voisimmeko me olla siunauksen välikappaleena, niin että läheisemme todella tuntisivat, että he ovat aidosti rakastettuja. Se voisi muuttaa jonkun ihmisen elämän, koska rakkaus ei jätä ketään kylmäksi. Rakkaus vetää puoleensa ja saa ihmiset kaipaamaan itselleen sitä, minkä näkee loistavan elämästämme. Biisi, joka on puhutellut sydäntäni paljon on AOC:n Ikuisuus. Siinä tiivistyy loistavalla tavalla sanoma, joka saa meidät miettimään, mikä on tällä hetkellä tilanteemme ikuisuus näkökulmasta. Käy tsekkaa se youtubesta. Siunausta elämääsi.

Tietoinen synti Jumalan lapsen elämässä

Heprealaiskirje 10:26-31

Jos me tahallamme jatkamme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei ole enää uhria meidän syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka syö vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen on armotta kuoltava kahden tai kolmen todistajan sanan nojalla. Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen ansaitseekaan mielestänne se, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan, pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Mehän tunnemme hänet, joka on sanonut: ”Minun on kosto, minä olen maksava”, ja vielä: ”Herra on tuomitseva kansansa.” Kauhistuttavaa on langeta elävän Jumalan käsiin.

Kun heräsin sunnuntaina ja aloin rukoilemaan, yllä oleva raamatunjakso alkoi polttaa sydäntäni. Se kumpusi syvältä ja koin, kuinka moni on jäänyt välille: tehnyt kompromisseja ja ajautunut pois rakastavasta Jumalasta. Se mursi sydäntäni ja varoitti siitä, etten itse alkaisi tehdä kompromisseja synnin kanssa. Jumalan pelko varjelee kompromissien tekemiseltä, koska se muistuttaa meitä synnin seurauksista, jos emme tahdo tehdä heti parannusta. Sen sijaan ne, jotka vilpittömästi kunnioittavat Jumalaa, antautuvat hänelle päivittäin ja valitsevat tunnustaa ja hyljätä syntinsä, joita he tekevät elämässään. Silloin synti ei pääse sitomaan ja pysäyttämään etenemistä kohti voittopalkintoa, päästä näkemään kasvoista kasvoihin Mestarimme. Jos sanomme, että olemme Jeesuksen seuraajia, meidän elämä kyllä näyttää onko se fakta. Tarvitsemme syvää juurtumista, niin ettei meitä saa irrotettua Jumalasta.

Jos edes vajavaisesti ymmärrämme, millä hinnalla Jeesus on meidät ostanut itselleen synnin ja paholaisen vallasta, tahdommeko elää synnissä? Mielestäni vastaus on ei. Mutta kuitenkin niin helposti emme ymmärrä tuota hintaa. Mieti sitä, joku on panostanut koko elämänsä siihen, että sinä ja minä, jotka olemme orjia, maksaa todella kalliin hinnan ja tahtoo, että opimme elämään uudessa identiteetissä, eikä orjan vanhassa. Niin Jumala teki. Ainoa, joka voi kirkastaa tämän totuuden meille on Pyhä Henki. Ilman ilmestystä siitä, miten toivottomassa jamassa olimme ennen syntiemme sovitusta ja anteeksiantoa, emme voi ymmärtää, miten kallisarvoisia olemme elävälle Jumalalle. Jos Pyhä Henki saa kirkastaa meille sen faktan, että olemme äärettömän kallisarvoisia Jumalalle, sitä seuraa halu kunnioittaa, totella ja seurata Jumalaa. Jos niin ei tapahdu, silloin emme osaa arvostaa Jeesusta ja sitä merkittävää työtä, jonka hän on edestämme tehnyt. Jos ajaudumme pikku hiljaa pois Jumalan yhteydestä, se murtaa hänen sydämensä.

Jos saamme ilmestyksen siitä, että synnin kanssa ei ole leikkimistä, vaan tahdomme oppia noudattamaan Jumalan tahtoa koko sydämestämme, silloin synnin valta elämässämme sulaa pikku hiljaa. Sitä on mielestäni pyhitys, johon Herra tahtoo meitä opettaa ja johtaa. Emme siis suhtaudu välinpitämättömästi syntiin ja sen seurauksiin. Miksi? Koska heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää yhtä sanaa siitä, mitä tapahtuu, jos valitsemme kompromissin synnin ja paholaisen kanssa, sen sijaan, että valitsemme olla kuuliaisia Jumalalle: Silloin me tallaamme Jeesuksen jalkojemme alle. Miksi tämä asia on niin vakava, että siitä pitää kirjoittaa kokonainen jaejakso? Eikö juuri siksi, että me oppisimme vihaamaan syntiä, koska Jumalakaan ei hyväksy syntiä. Jos olemme hänen lapsiaan, meidänkin tulee ajatella samoin kuin taivaallinen Isämme.

Heprealaiskirje kertoo kuinka paljon parempi on se uusi liitto, jonka Jeesus sai aikaan, verrattuna vanhaan liittoon, jossa oli vain varjo siitä, mitä Jumala tahtoi antaa kansalleen. Vanha liitto perustui uhreihin, joiden tarkoitus oli kiinnittää israelilaisten sydämet Jumalaan ja saada heidät näkemään, että vain yhteydessä häneen he menestyivät. Sen sijaan monet eivät ymmärtäneet, että kyse oli sydämen halusta tehdä Jumalan tahto, vaan he päättelivät, että kyse on suorituksesta ja sen tähden he julistivat Moosekselle, että me pidämme lain, jonka Jumala antaa. Kun sitten tuli hankalia tilanteita, joissa heidän lupaustaan koeteltiin, he eivät enää tahtoneet pysyä uskollisina, vaan valittivat ja olivat valmiita hylkäämään Jumalan.

Se kuvaa kristityn vaellusta: Olemmeko me valmiita pysymään uskollisina Jumalalle silloinkin, kun on hankalaa vai annammeko periksi ja olemme tottelemattomia. Uhrit, joita israelilaisten täytyi tuoda Jumalalle, tunnustaa ja hyljätä syntinsä olivat vain esikuvaa Jeesuksen tulevasta täydellisestä uhrista:

Heprealaiskirje 9:13-14

Jos kerran pukkien ja härkien veri ja hiehon tuhka saastuneiden päälle vihmottuna pyhittää ulkonaiseen puhtauteen, kuinka paljon ennemmin Kristuksen veri – hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle – puhdistaakaan meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Jos Pyhä Henki saa meidät näkemään todellisuuden, että ilman Jeesusta meillä ei ole mitään toivoa pelastuksesta, niin tahdomme irtisanoutua epäjumalista. Tämän päivän epäjumalat näyttävät aivan toisenlaisilta kuin vuosisatoja ja –tuhansia sitten israelilaisten elämissä. Idoli. Se on tämän päivän kieltä. Jos joku asia tai ihminen vie sen paikan ihmisen elämässä, joka kuuluisi oikeutetusti elävälle Jumalalle, silloin siitä on tullut epäjumala minun arvioni mukaan. Sitä mitä me palvomme, se on meille tärkeä, vaikka emme sitä myöntäisi. Siellä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Ja sitä mille vuodatamme sydämemme, siinä on kyse jumalanpalveluksesta: Joko epäjumalalle tai elävälle Jumalalle. Palvonta on aina hengellistä, joten jos sanomme, ettemme ole hengellisiä ihmisiä, se on valhe.

Heprealaiskirje 10:12-14

Kristus sen sijaan on uhrannut yhden ainoan uhrin syntien vuoksi ja istuutunut ikuisiksi ajoiksi Jumalan oikealle puolelle. Tästä lähtien hän odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi, sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.

Jeesus hallitsee. Se on todellisuutta jo taivaassa. Kun Jumalan lapset päättävät kunnioittaa häntä ja olla kuuliaisia, silloin me saamme nähdä hänen valtaansa myös täällä maan päällä. Jos ymmärrämme sen, että Jumala odottaa, että meillä on halu kasvaa Jeesuksen kaltaisiksi, me myös juurrumme häneen kiinni. Silloin synti ei pääse hallitsemaan elämäämme, vaan tuotamme elämällämme ylistyslaulun Jumalalle, joka rakastaa meitä! Tehkäämme päätös olla kuuliaisia joka päivä Jumalalle, joka on maksanut meistä todella kalliin hinnan! Ole siunattu 🙂

Saanko olla heikko?

Olen luonteeltani päämäärätietoinen, kilpailuhenkinen ja sinnikäs. Mutta välillä huomaan myös olevani arka. Kun saan jonkin tehtävän, tahdon tehdä sen erinomaisesti, se lienee hyvä asia. Toisaalta armollisuus meinaa unohtua silloin tyystin, kun tahtoo saavuttaa tavoitteen ja saada kehuja. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun huomaat, että olet väsynyt? Mitä jos väsymys jatkuu kauemmin kuin uskotkaan?

Huomasin alkuvuodesta kuinka aloin väsyä. Nautin työstäni ja teen sen täydestä sydämestä, pyrkien auttamaan ihmisiä omalla panoksellani. Sitten aloin huomaamaan, että työtehoni laski pikku hiljaa. Vaikka yritin ottaa rennommin, en vain meinannut palautua viikonloppujen aikana. Pyrin olemaan rehellinen läheisilleni tilanteestani. Tuli haasteellisia tilanteita työssä ja väsyin lisää. Kun olin tehnyt lujasti työtä, saanut ison onnistumisen ja kalenterini oli hetkeksi tyhjä, ajattelin, että nyt on sairasloman aika.

Kun heräsin päivänä, jolloin hain sairaslomaa ensimmäistä kertaa, huomasin väsymyksen todellisen määrän.

Rehellisesti ajattelin, että palaudun viidessä päivässä tästä väsymyksestä ja palaan töihin. Ei puhettakaan. Kroppa, muistikatkokset ja stressitaso kertoivat, että nyt kuule relaat. Aloin miettimään, miten tässä näin kävi. Aloin laskeskelemaan, milloin oireita on ilmennyt. En ollut kuunnellut itseäni, olin vain painanut, niin kuin hyvän myyntimiehen täytyy. Silloin kun on kiire aika, silloin mennään, eikä meinata. Silloin tehdään tulosta ja palaudutaan myöhemmin. Mitä jos palautuminen ei pääse tapahtumaan siinä määrin, kun tarvitset oikeasti? Silloin kuorma kasvaa, eikö totta?

Viime kesälomalla pelasin paljon frisbeegolfia, kun oli niin mainiot säät. Olisin tarvinnut ihan oikeasti aikaa pysähtyä, eikä jatkuvaa hikiliikuntaa, josta satun nauttimaan valtavasti. Kun palvelin kotiseurakuntani järjestämässä isossa tapahtumassa, Summerfestissä, huomasin, ettei vaan kykene. Oli hankalaa sanoa pastorille, etten jaksa palvella lauantai-illan päätilaisuudessa ja sen jälkeen jatkuvassa rukouspalvelu tilanteessa. Palauduin konferenssista muutamia päiviä ja kun palasin töihin elokuun alussa, huomasin, etten ollut palautunut kunnolla. Rakkaan tyttöystäväni ajatusta mukaillen: Joskus täytyy olla todella tylsää, eikä tehdä mitään, että palautuu.

Ruutin kirja 2:8-12

Booas sanoi Ruutille: ”Kuulehan, tyttäreni! Älä mene poimimaan toisten pelloille äläkä lähde pois täältä, vaan pysyttele täällä minun palvelijattarieni kanssa. Pidä silmällä millä pellolla leikataan, ja kulje elonkorjaajien jäljessä. Minä olen kieltänyt palvelijoitani koskemasta sinuun. Kun sinun tulee jano, mene astioiden luo ja juo palvelijoiden ammentamaa vettä.” Silloin Ruut heittäytyi kunnioitusta osoittaen  kasvoilleen ja sanoi hänelle: ”Miksi olet minulle suosiollinen ja osoitat minulle huomiota, vaikka minä olen muukalainen?” Booas vastasi hänelle: ”Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoltua ja kuinka jätit isäsi, äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit kansan luo, jota et ennen tuntenut. Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.”

Todella koskettava kuvaus. Miksi otin juuri tämän katkelman? Koska Booas kuvaa esikuvallisesti Jeesusta. Hän on niin armollinen muukalaiselle, joka on uhrannut paljon tullessaan anoppinsa kanssa maahan, sanoen vakaasti hänelle (1:16): Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Hän oli valmis uhraamaan oman hyvinvointinsa palvellakseen anoppiaan ja jättämään jäähyväiset omalle perheelleen. Kun Jumala nyt tässä osoittaa armollisuuttaan hänelle Booaksen kautta, hän yllättyy.

Sitä armo saa aikaan. Me olemme tottuneet kokemaan, että kaikki pitää itse ansaita. Työelämässä ja monessa muussakin asiassa tuo lainalaisuus toimii. Mutta ei suhteessamme rakastavaan Jumalaan. Emme voi ansaita mitään hänen edessään. Hän on rakkaus ja vuodattaa armoaan meille ilman yhtäkään ansiota. Emme voi koskaan väittää, että olemme niin erinomaisia, ettemme tarvitse häntä. Jumalan mielisuosio vaikuttaa myös työelämässämme ja kaikissa muissa asioissa siinä määrin, että meidän tulee antaa kaikki ylistys ja palvonta hänelle, mitä meillä on tänään.

Kun me päätämme kunnioittaa Jumalaa elämällämme, hänen siunaus lepää yllämme. Se on myös lainalaisuus. Jääkaappini oven magneettikuvassa, jonka sain rakkaalta tädiltäni vuosia sitten, on todella osuva teksti: Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä (Sananlaskut 10:22).  Kun olin tyttöystäväni luona keittiössä näin ikkunasta ison kuusen, kun koin Pyhän Hengen nostavan tämän jakeen sydämelleni: Herra hyvittäköön sinulle tekosi, ja tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa.

On suurta armoa elämässäni saada asua juuri Seinäjoella. Minulla on monia hyviä ystäviä, jotka tukevat minua tässä elämänvaiheessa. Kun sain muuttaa kaksi viikkoa sitten, minua auttoivat kolme rakasta uskon veljeäni, jotka olivat heti valmiita palvelemaan, kun kysyin heitä. Vaikka olen kokenut väsymyksen, ja edelleenkin olen sairaslomalla, enkä tiedä kuinka kauan se jatkuu, tiedän, että nyt on aika levätä Jumalan syleilyssä. Nyt minun ei tarvitse pinnistellä yhtään.

Jos sinä, rakas lukijani, koet väsymystä, ole rehellinen itsellesi ja pysähdy. Sinä itse tiedät, milloin tarvitset lepoa kaiken keskellä. Itse koen, että vaikka olisin useamman kuukauden pois työelämästä, tämä on vaihe, jonka Jumalani salli minulle, että oppisin lepäämään hänen lähellään, enkä yrittäisi niin paljon omassa voimassani. Työperäinen stressi voi viedä varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ja siksi onkin tärkeää, että opimme lepäämään. Parasta terapiaa tässä vaiheessa minulle on tarjonnut rauha, jota olen saanut kokea uudessa kodissani. Se on Jumalan siunaus väsyneelle. Ole siunattu!

Anna meille puhtaat kädet

Näin mielenkiintoista unta siitä, kuinka ylistyksenjohtajat, joilla on lahja kirjoittaa lauluja Jumalan kunniaksi olivat lamaantuneet sen tähden, että ikään kuin lähde oli kuivunut: heille ei ollut syntynyt uusia lauluja pitkään aikaan. Nyt he alkoivat huutaa Jumalaa, että hän virvoittaisi heidän henkensä, jotta hänen kansansa voisi ylistää häntä uusien laulujen kautta. Tuossa hetkessä näin, kuinka puhtaat kädet nousivat Jumalan puoleen. Kysyin Herralta mitä se merkitsee? Sitten heräsin. Näin myös kuivan erämaan unessani. Se kuvastaa minulle sitä tilannetta, jossa Herran kansa herää todellisuuteen: Ei näin ole hyvä! Ylistyksenjohtajat nousivat uskoakseni esimerkiksi siitä Herran kansasta, koska he tahtovat laulaa sydämestään Jumalalle ja kun hengellinen kuivuus valtaa, silloin heidän henkensä herää. Näin tulisi tapahtua koko Jumalan seurakunnan kohdalla.

Job 17:9

Vanhurskas pitää kiinni tiestään, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

Näyttää siltä, että meidän tulee valita oikea asenne, kunnioittaa Herraa sydämestämme, osoittaa elämällämme, että tahdomme juurtua syvälle häneen. Silloin hän tuo siunauksen.

Haggai 1:2-11

Näin sanoo Herra Sebaot: ”Tämä kansa sanoo: ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina? Ja nyt, Herra Sebaot sanoo näin: Tarkatkaa elämäänne! Te kylvätte paljon mutta saatte vähän satoa. Te syötte mutta ette tule kylläisiksi. Te juotte, mutta janonne ei sammu. Te pukeudutte, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työnsä palkan rikkinäiseen kukkaroon. Näin sanoo Herra Sebaot: Tarkatkaa elämäänne! Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Te luulette saavanne paljon mutta saatte vähän. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan pois. Miksi kysyy Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden! Se on raunioina, mutta juoksette kukin oman huoneenne hyväksi. Sen vuoksi taivas pidättää teiltä kasteen ja maa satonsa. Minä olen kutsunut kuivuuden maahan, vuorille ja viljapelloille, viinitarhoihin ja oliivitarhoihin, maan kaikille viljelyksille. Se vaivaa ihmisiä ja eläimiä ja kaikkea kätten työtä.”

Kun katson tätä kokonaisuutta, näen, kuinka Jumala on tahtonut kuivuuden kautta puhutella kansaansa. Hän tahtoo herätellä sitä. Näen, kuinka mies menee viinitarhaansa hakemaan rypäleitä ja huomaa, ettei satoa ole. Sama toistuu joka puolella: Palkkatyössä oleva tekee raskasta työtä elantonsa eteen, mutta ei huomaa, kuinka rahat valuvat pois. Eläimetkin kärsivät kuivuudesta. Maa huutaa Jumalan puoleen, että hän lähettäisi sateen! Miksi on niin kuivaa? Jos katsomme elämäämme, voimme kysyä, onko hengellisesti kuivaa? Mistä se johtuu? Eikö Jumala ole luvannut siunata meitä? Eikö hän ole Kaikkivaltias? Miksei hän tee mitään hyväksemme? Voimme esittää lukemattomia kysymyksiä ja katkeroitua Jumalalle, mutta kannattaako se? Haluaako hän herätellä tällä kaikella meitä?

Laiskuus. Se nousi sydämelleni, kun luin sanat ”Ei ole vielä tullut aika rakentaa Herran huonetta.” Joskus jokainen väsyy, eikä kykene, mutta toisaalta lihamme on luonnostaan laiska. Kun Jumala lähettää sanansa: ”Onko sitten aika teidän asua paneloiduissa taloissanne, kun tämä talo on raunioina?” Se haastaa meitä katsomaan sydämeemme. Saako Jumalan kutsu siellä vastakaikua, vai käännämmekö vain kylkeä ja sanomme, että anna olla! Ei minua kiinnosta. Tahdon vain nauttia elämästäni. Jos olemme nähneet vaivaa rakentamalla turvallisen kodin perheellemme ja ajatelleet, että omat käteni sen rakensivat ja en tarvitse ketään, silloin ylpeys näyttäytyy. Jos olemme rehellisiä, kaikki mitä meillä on, on Jumalan suurta lahjaa ja armoa. Miksi emme antaisi hänelle keskeistä osaa elämässämme, kun hänen kädestään tulee kaikki hyvä?

Kutsu parannukseen, siis mielenmuutokseen. Rakas pastorini Jacob Huttunen puhui viime sunnuntaina rukouksesta ja sen voimasta. Hän kertoi, että parannuksen tekoon liittyy syntien tunnustaminen oleellisena osana, mutta mielenmuutos ei automaattisesti linkity synnistä tehtävä parannus. Kun luemme Sanaa, löydämme kohtia, joissa Jumala katuu. Tekeekö Jumala syntiä? Ei. Hän vain muutti mieltään. Esimerkki: Jos olen päättänyt, että ostan saippuaa vessaan ja rakas tyttöystäväni sanoo, että monilla on sitä myös tiskialtaan vieressä ja sanon, etten osta sinne ja sitten seuraavalla kauppareissullani näen halvan saippuan ja päätän ostaa sen sinne, kyse on mielenmuutoksesta, johon ei liity synninteko millään tavalla. Tämä esimerkki on totta :D.

Onko parannuksen teko helppoa? Ei aina. Katso näitä sanoja: Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä miellyn siihen ja näytän kunniani, sanoo Herra. Tuohon aikaan ei ollut sitä tekniikkaa ja koneita, joilla olisi helppo kaataa ja tuoda puita ja rakentaa temppeli. Aluksi voimme joutua tekemään lujan päätöksen, ja pitämään siitä lujasti kiinni, kun tulee mieleen, että anna periksi. Mutta jos päätämme jatkaa Jumalan osoittamalla tiellä, aikanaan saamme palkan. Miksi Herra kiivaili niin voimakkaasti temppelinsä puolesta? Hän tahtoi ja tahtoo edelleen asua lähellä kansaansa. Hän janoaa syvää yhteyttä ihmiseen, johon hän on sijoittanut jotain taivaallista. Jokainen on hänelle todella rakas ja hän tahtoo puhua meille jokaiselle. Hän ei ole välinpitämätön ja ajattele, että on aivan sama, vaikkei ihminen tahtoisi tehdä parannusta. Jumalan hyvyys ajaa mielenmuutokseen. Se saa ymmärtämään, ettei ole mitään arvokkaampaa, kuin se, että saamme elää läheisessä suhteessa hänen kanssaan! Herra tahtoo näyttäytyä kunniassaan, että häntä kunnioitettaisiin syvästi, sitä on oikea Jumalan pelko. Silloin hän saa olla Herra.

Uskon, että näkemäni puhtaat kädet jotka nousivat Jumalan puoleen, kuvaavat asennettamme elää läheisessä suhteessa häneen, joka tahtoo olla elämämme Herra. Hän on rakastava Isä, jolla on hyvä suunnitelma meille kaikille ja hän tahtoo puhdistaa sydämemme ja kätemme, jotka kuvaavat elämämme päätöksiä, jotta hän saa johtaa elämäämme säännöllisesti mielenmuutokseen, koska olemme vain heikkoja, vajavaisia ihmisiä, ja juuri silloin hän saa olla vahva, johon turvaamme sydämestämme. Ole siunattu!

Napajäätiköt sulaa?

Viittaan otsikolla Terapian saman nimiseen biisin, jonka loppuriimi jäi soimaan päähäni: ”…napajäätiköt sulaa, esiin ihminen uskaltaa.” Kysymys: olemmeko me sellaisia ihmisiä, joille uskaltaa avautua kipeistä asioista, joista muille ei tulisi mieleenkään kertoa? Saako Jumalan Isän rakkauden aurinko sulattaa meidänkin vajavaisten kautta välittyä tähän maailmaan, joka ei sääli epäonnistuneita ihmisiä? Mieti mitä mieltä ihmiset ovat vankiloissa olevista ihmisistä, tai narkomaaneista? Annetaanko heille mahdollisuus uuteen elämään? Kuinka helposti mieleni ja sanani ovat olleet rikkinäisiä ihmisiä vastaan, Herra armahda minua! Minun tulisi rakastaa kaikkia ihmisiä, riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä mielestäni vai eivät. Jumala ei rakasta minua yhtään enempää kuin ketä tahansa hänen yhteydestään erossa elävästä, miksi en voi hyväksyä sitä helposti?

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jesaja 30:18

Oma prosessini on mennyt niin, että luin Raamatusta paljon Jumalan rakkauteenkin liittyviä jakeita, mutta se ei jostain syystä kovinkaan nopeasti tullut päästä sydämeeni. Esteenä uskon olleen lapsena kokemani hylkäämisen kokemuksen, kun en saanut oppia tuntemaan biologista isääni. Kun Taivaan Isä on saanut parantaa minua pikku hiljaa, se on vienyt minut ihaniin kokemuksiin hänen kanssaan, jossa saan ilmestyksen hänen rakkaudestaan. Ennen kuin saamme itse ilmestyksen Jumalan Isän rakkaudesta, emme ole kovin armollisia. Näin ainakin itse koen. Tuo yllä oleva jae viittaa minulle siihen totuuteen päivittäin, kun luen sen ääneen joka aamu. Uskon sen omaan elämääni, toivottavasti myös sinä uskot.

Roomalaiskirje 14:1-4

Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on hyväksynyt hänetkin omakseen. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Tunnetaanko Jumalan lapset siitä, että meidän lähellämme on oikeasti vapaus olla heikko? Vai tunnetaanko meidät siitä, että me osoittelemme sormella, emmekä näe tai tahdo tunnustaa omia heikkouksiamme? Mielestäni näiden jakeiden yksi pointti on se, ettei meidän tule olla riidanhaluisia. Sen sijaan, meidän tulisi pysyä tyynenä, jos joku haastaa meitä jonkin asian takia, sen kautta voimme kirkastaa Jeesusta, kun emme ole helposti provosoitavissa, vaan olemme kasvaneet kärsivällisyydessä.

Mihin haasteeseen näissä jakeissa viitataan, kun puhutaan vihannesta syövästä Jumalan omasta ja toisesta, joka syö kaikkea? Jos olen oikein ymmärtänyt, niin pakanat, jotka tulivat uskoon, olivat aralla tunnolla sen tähden, mitä he voivat syödä. Ennen uskoontuloaan he söivät epäjumalille uhrattua lihaa (katso 1. Korinttolaiskirje 8 luku, jos tahdot perehtyä aiheeseen) ja toiset kokivat olevansa vapaita syömään, koska epäjumalat eivät ole todellisia jumalia. Kyse on siis siitä, miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme rakkauden hengessä. Se luo tilaa luottamukselle ja avoimuudelle. Vai tahtoisitko sinä avautua jollekin, joka alkaisi myöhemmin piikittelemään sinulle asiasta, josta olet kertonut hänelle?

Toinen asia joka nousee mieleeni, on se, ettei meille kenellekään ole annettu oikeutta tuomita. Totta on, että meidän tulee arvioida mikä on hengellisesti tervettä, mutta siihen ei liity jatkuva oikeassa olemisen tarve. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme vilpittömästi, koska olemme saman Isän lapsia.

Roomalaiskirje 14:13-17

Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkäämme pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole sinänsä epäpyhää. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Kuinka helposti sanomme, ennen kuin mietimme mitä sieltä lipsahtaa. Meidän tulee harkita, mitä puhumme ja puhua sellaista, mikä ei vie toista kauemmas Jumalasta. Avainjae tässä jaksossa on jae 15. Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme epäitsekkäästi, kuten Jeesus teki. Jos olemme välinpitämättömiä käytöksemme seurauksista toisen elämään, olemme kovia, kylmiä ja itsekkäitä. Sen sijaan meidät tulee tuntea rakkaudesta, kärsivällisyydestä, empaattisuudesta ja joustavuudesta. Sellainen Jeesus on, ja sellaisia meistäkin tulisi kasvaa! Paavali tahtoo opettaa meille, että ruoka ei ole se pointti, vaan suhde Jumalaan. Se taas vaikuttaa käyttäytymiseemme ja asennoitumiseemme, joten ei ole kyse pienestä asiasta. Jos sisäistämme, että meidät on hyväksytty Jumalan armosta, meillä on rauha hänen kanssaan Jeesuksen ansiosta, silloin täytymme ilolla Pyhässä Hengessä, ja juurrumme häneen kiinni.

Rukoilen, että saisimme täyttyä Jumalan rakkaudella jatkuvasti Pyhän Hengen kautta, jotta elämämme todistaisi siitä, että elämässämme on korkeampi kutsu, joka heijastuu rakkautena ympärillemme. Tämä blogi kirjoitus jää nyt viimeiseksi joksikin aikaa, koska olen uupunut monellakin tavalla. En osaa sanoa, milloin jatkan kirjoittamista, ja kuinka usein näitä tulee tulevaisuudessa. Siunausta ja tsemppiä juuri sinulle.

Jumalan kunnioittamisesta

Hei. Tämänkertainen aihe nousi sydämelleni viime viikon aikana ja kun pari päivää sitten ajoin töihin, matkalla kuuntelin The Rainin Sotilas biisin. Se mursi sydämeni ja sain kokea kuinka paljon Jumala todella rakastaa ihmistä. Siitä syntyi tarve kunnioittaa häntä entistä kokonaisvaltaisemmin. Voit katsoa biisin videon tästä.

Olen toki kirjoittanut aiemminkin Jumalan kunnioittamisesta ja tiedostan, että se on yksi teema, mitä kannan aina sydämelläni, koska se sitouttaa minut suhteeseen Jumalan kanssa. Toivon, että saisin tuotua tällä kertaa jotain uusia näkökulmia aiheeseen, jotta se herättäisi minussa ja myös teissä – rakkaissa lukijoissani -halun rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa kokonaisvaltaisemmin.

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte.

Miten voimme vyöttää mielemme ja olla raittiita? Valvomalla omaa vaellustamme, siis sitoutua syvemmin Jeesukseen ja siihen identiteettiin, joita me saamme tänään olla Jumalan rakkaina lapsina. Miksi se on tärkeää? Koska sielunvihollinen yrittää saada meidät tavalla tai toisella keskittymään aivan epäoleellisiin asioihin ja viemään meidät pois Jumalan läheisyydestä. Silloin hän voi valehdella helpommin ja saada meidät uskomaan valheitaan. Mitä keinoja meillä on pysyä lähellä Jeesusta? Esimerkiksi kiittämällä häntä päivittäin suuresta armosta, että saamme olla sovitettuja, emme ole enää tuomittuja Jumalan edessä, koska hän näkee meidät Jeesuksen sovitustyön kautta! Jos alamme käsittämään Jumalan suuren armon ja rakkauden sydämissämme, ei siis vain pään tietona, emme koskaan tahdo palata elämään vanhalla tavalla, jossa rikoimme itseämme jatkuvasti.

1 Pietarin kirje 1:15-17

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Koska Jumalan lasten päämäärä on muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, meidän tavoitteemme on korkea: Olla pyhiä. Jokainen meistä tietää, ettei meistä itsessämme ole siihen koskaan, mutta juuri sen tähden Jeesus tulikin ihmiseksi ja eli täydellisen elämän, sovitti meidät syntiset Jumalan edessä ja sen perusteella me olemme pyhiä. Miten sitten voimme osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, kun tahdomme osoittaa olevamme kiitollisia hänelle armosta, joka peittää meidän syntimme? Elämällä kunnioittavassa suhteessa häneen jokaisen elämämme päivän matkalla ikuisuuteen hänen luokseen!

Paavalin kirje Tiitukselle 2:10-11

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.

Näyttää siltä, että armon kokeminen johtaa ihmisen kunnioittamaan Jumalaa. Sen seurauksena näemme elämässämme pyhityksen hedelmää: Emme tahdo elää maailman arvojen mukaan, jossa tyydytämme lihallisia himojamme, vaan sen sijaan itsehillintä, kärsivällisyys ja armollisuus heijastuu käyttäytymisestämme sekä asennoitumisestamme. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella sitten voisi olla arkipäiväiseen elämäämme, jos tahdomme elää kokosydämisesti Jumalalle?

Kun käsitämme, että oma elämäntilanteemme oli aiemmin sellainen, että olisimme ansainneet ajatusten, asenteidemme ja tekojemme tähden ikuisen eron Jumalasta ja nyt voimme vaeltaa yhteydessä häneen, sen tulisi vaikuttaa halun kertoa ilosanoma läheisille, eikö totta? Kun mietin sitä, että lähelläni on vielä ihmisiä, joista myös Jeesus on maksanut täyden hinnan ja hän tahtoo pelastaa heidätkin, tahdon oppia olemaan kuuliainen hänen äänelleen. Miltä se sitten voisi näyttää? Esimerkiksi siltä, että tilanteen salliessa kohtaan henkilökohtaisesti ihmisiä, joille tahdon kertoa avoimesti siitä eheytymisprosessista, joka sisälläni on saanut tapahtua. Voin tällä tavoin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat erilaisten synti riippuvuusten kanssa.

Matteus 5:13-15

Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallottavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Mielestäni Jumalan lasten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja sen tulisi näkyä siten, että me loistamme Jumalan rakkautta tähän kärsivään maailmaan, jossa monet ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusta elämäänsä. Jos tahdomme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, oppia tottelemaan hänen ääntään, kun hän tahtoo käyttää meitä, silloin voimme tuoda aivan toisenlaisen maun ihmisten elämään, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Rukoilen, että tekisimme päätöksemme elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi ja osoittaa kunnioitusta pelastajallamme! Ole siunattu.

Nöyryys

Moi! Tämän viikon aihe blogiin pomppasi viikonlopun aikana ja kun eilen kokoonnuimme kotonani miesten soluun (pienryhmä, jossa tapaamme kahden viikon välein kertoen kuulumisemme ja rukoilemme jokaisen puolesta), jossa jaoin tästä aiheesta lyhyesti, se jäi puhuttelemaan sydäntäni. Aiheen valintaan paljonkin vaikutti sunnuntaina hetki, jonka sain viettää rakkaani kanssa, tutkien kohta esille ottamaani mielenkiintoista Psalmia ja sen ristiviittauksia. Tämä aihe ei todellakaan ole pieni osa Raamatun kirjoituksia, vaan mielestäni se on läsnä Raamatun alkulehdiltä loppuun asti. Jos mietimme nöyryyttä ja sen vastakohtaa ylpeyttä, emme voi olla huomaamatta sitä yhtenä merkittävänä motiivina ihmisten elämissä, jota Raamattu kuvaa rehellisesti.

Psalmi 34:16-20

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herran kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

Huomaatko, kuinka aktiivinen Jumala on hänen rakkaita lapsia kohtaan? Hän näkee tarkasti, kuulee, pelastaa, on läsnä ja varjelee. Hän ei siis todellakaan ole välinpitämätön, kuten sielunvihollinen pyrkii valehtelemaan meille niin usein. Sen sijaan, kun hän on kerran pelastanut meidät armon valtakuntaansa, jossa hän hallitsee, hän tahtoo olla intiimissä yhteydessä meidän kanssamme, eikö ole valtava asia?! Ajattele, että maailmankaikkeuden suvereeni Luoja on kiinnostunut aidosti siitä, mitä juuri sinulle kuuluu. Miten me reagoimme tuollaiseen huomionosoitukseen? Jos Pyhä Henki saa tämän todellisuuden kirkastaa sydämillemme, silloin meistä tulee nöyriä, armollisia ja rakkaudellisia – me siis muutumme hänen kaltaisikseen askel kerrallaan. Jae, johon seuraavaksi keskityn, avaa meille lisää tästä aiheesta:

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Oletko pistänyt merkille yhden asian: Syntiinlankeemuksen seurauksena maailma, jossa elämme tänään, on rikki monella tavalla. Näemme ja kuulemme uutisia, joista huomamme elävämme lopun aikaa: Moraali, kasvatus ja terve Jumalan kunnioitus ovat vieraita ajallemme ja näemme sen, kuinka vastakkain Raamatun iättömät periaatteet ovat yhteiskuntamme arvojen ja lakien kanssa. Se on surullista. Olemme varmaankin kukin huomanneet myös sen, että sinä ja minä olemme – enempi tai vähempi – rikki sisältä johtuen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja haavoittavat syvästikin. Aina emme edes näe ihmisestä, kuinka rikki he ovat sydämestään, mutta sen sijaan rakastava Jumala näkee ja juuri siihen mielestäni tässä jakeessa viitataan suoraan. Se, että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli ei ole Isälle mikään este: Hän tahtoo korjata ja eheyttää sen ja juuri tuon murtuneisuuden kautta meistä kasvaa nöyriä Jumalan miehiä ja naisia, joita hän tahtoo käyttää, jotta ilosanoma voisi levitä laajalle!

Psalmi 51:19

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Kun tahdomme tulla Jumalan parantavaan läsnäoloon, vailla pelkoa rangaistuksesta, meille tulee halu antautua päivittäin hänelle. Tuollaista asennetta ja halua hän todella arvostaa.

Jesaja 57:15

Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

Hän asuu niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki. Se ei ole vain sanoja, vaan lupaus suoraan sinulle ja minulle! Hän on sitoutunut lupauksiinsa täydestä sydämestä ja hän tahtoo virvoittaa sydämemme. Alamme huomaamaan, kuinka paljon Jumalamme arvostaa sitä, että meillä on avoin, nöyrä sydämen asenne häntä kohtaan. Hän tahtoo uudistaa meitä jatkuvasti, kun päätämme olla riippuvaisia hänestä aidosti.

Jesaja 66:2b

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

Nöyryys, särkynyt henki ja arka tunto Jumalan sanan edessä. Miksi? Mielestäni sen tähden, koska ylpeät eivät ymmärrä, kuinka kaukana he ovat todellisesta ja syvästä yhteydestä Jumalan kanssa ja sellaiset ihmiset etääntyvät pikku hiljaa hänen luotaan. Sen sijaan kun tiedostamme, mistä olemme tulleet, mikä on siis taustamme, muistamme kuinka suuri armo on kohdannut meitä, jotka olemme antaneet Jeesukselle sydämemme valtaistuimen. Niin, että hän saa johtaa aidosti elämäämme. Jos meillä on nöyrä sydän tutkiessamme Raamattua, silloin annamme vapaaehtoisesti hänen johtaa. Se on avain rikkaaseen elämään, jonka rakastava Isä tahtoo antaa niille, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä.

Kun ihminen on oppinut sen, että kaikki mitä hänellä on, on itse asiassa vain lainaa Jumalalta ja hän osaa arvostaa Jumalasuhdettaan nöyrästi, silloin hän ei katkeroidu, jos jokin asia viedään häneltä pois. Miksi? Koska hänen identiteettinsä ei perustu siihen, mitä hän omistaa täällä ajassa, vaan hän tahtoo palvella sydämestään Jumalaansa ja nauttia kerran siitä hyvästä sadosta, joka on kertynyt taivaan pankkiin, kun hän on rakkaudesta palvellut muita. Rukoilen, että tämä teksti saisi vaikuttaa sinussa ja minussa halun tänään sitoutua nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja haluun kasvaa hänen rakkaudessaan päivittäin lähemmäs pelastajaamme. Ole siunattu.

Jeesus ei kulje sun ohi

Moi. Tällä viikolla mietin monta kertaa, mistä ihmeestä kirjoittaisin. Tänä aamuna ajaessani töihin, Pro Fiden biisi nimeltä ”Niin alhaalla ei kukaan kulje” mursi sydämeni. Se alkoi puhuttelemaan siitä syystä, miten valtavan empaattinen Jeesus on. Katsotaanpa siitä esimerkki.

Luukas 7:11-15

Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko. Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan. Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: ”Älä itke.” Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.

Kun lukee tämän jaejakson muutamaan otteeseen, itselleni välittyy sellainen kuva, että tämän ihmeen todistajien lukumäärä oli melkoisen suuri. Vielä edellistä huomiota herättävämpi asia katkelmassa on se, miten valtavia sanoja Jeesus tässä käyttää: Äiti, joka on varmasti shokissa poikansa tähden, kuulee varsin epärealistiset sanat: Älä itke. Mutta sitä seuraakin ennenkuulumattomat sanat: Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! On merkittävää, että Jeesus tahtoi kohdata murtuneen lesken, eikä suinkaan torjunut tai halunnut vetäytyä. On ihmeellistä nähdä, miten Jeesus ei keksi tekosyitä kulkea ohi, vaan tahtoo auttaa.

Kun miettii, millaisen kuvan me muovaamme päämme sisällä Jeesuksesta, voimme nähdä, kuinka rakastava ja auttavainen hän todella on. Hän ei torju, pilkkaa tai vähättele koskaan, koska se ei millään tavoin kuulu hänen identiteettinsä. Jeesus tahtoo parantaa sinut, joka olet pettynyt itseesi. Kun tulemme hänen lähelleen, ymmärrämme, että hän tahtoo pelastaa meidät. Tai kun olemme suurissa ongelmissa, emmekä näe valoa tilanteessa, hän tuo toivon! Jos olet väsynyt taistelemaan sairautesi, kipusi tai riippuvuutesi kanssa, hän tahtoo auttaa sinua. Jos sinulla on ongelmia avioliitossasi, tai taistelet masennuksen ja epätoivon tunteiden kanssa, Jeesus on vastaus.

Jos tunnet riittämättömyyttä siitä syystä, että koet olevasi kakkosluokan Jumalan lapsi, hän vakuuttaa, ettei torju sinua, vaan tahtoo nostaa sinua ja herättää hengellisen elämäsi eloon. Jos olet pettynyt ihmisiin, jotka ovat tuottaneet sinulle tuskaa, tai tahtoisit päästä syvään suhteeseen hänen kanssaan ja olla hänen käytössään, hän kaipaa olla juuri sinua lähellä. Pyydän, lue seuraava jakso kanssani huolellisesti ja asetu tämän ihmettä tarvitsevan naisen asemaan:

Luukas 8:43-48

Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta ja kuluttanut lääkäreihin kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Hän lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti verenvuoto tyrehtyi. Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” Kun kaikki kielsivät, Pietari sanoi: ”Mestari, väkijoukko ahdistaa ja tönii sinua joka puolelta.” Mutta Jeesus sanoi: ”Joku koski minuun, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Kun nainen huomasi, ettei pysynyt salassa, hän tuli vavisten, heittäytyi hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan kuullen, minkä vuoksi hän oli koskenut Jeesukseen ja miten hän oli heti tullut terveeksi. Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”

Vaikka tämä rohkea Jumalan nainen pelkäsi, hän ei antanut sen lamaannuttaa. Hän oli varmasti pettynyt monia kertoja, kun oli hakenut apua lääkäreiltä, maksanut itsensä kipeäksi, eikä ollut parantunut. Hän oli varmasti kuullut Jeesus Nasaretilaisesta, joka tekee ihmeitä ja pienen pieni toivonkipinä oli syntynyt sydämessä. Sitten hän oli alkanut uskomaan siihen, että Jumala todella rakastaa häntä ja tahtoo hyvää hänelle. Niinpä tuo usko vaikutti hänessä, kun hän lähti etsimään Jeesusta. Matteuksen versiossa on yksi oleellinen lisäys tähän tapaukseen: Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.” (Matt. 9:21). Tuon uskon sanan toistamisessa näemme hänen asenteensa, että hän uskoi Jeesuksen voivan parantaa juuri hänet. Jeesus voi parantaa tänäkin päivänä, oli haasteena mikä tahansa sairaus, henkinen tai fyysinen.

Kun mietin omaa elämääni ja hetkiä, jolloin olen kokenut itseni alas painetuksi ja toivottamaksi kohdatessani oman rajallisuuteni ja syntisyyteni, ainoa asia mikä on todella on auttanut on tää: Keskityn Jeesukseen olosuhteiden sijasta. Koska elämme toisinaan hankalassa ympäristössä, katseemme lukittuu nopeasti siihen, se on kyllä ymmärrettävää, mutta koska emme ole tämän maailman lapsia identiteetiltämme, miksi enää keskittyisimme siihen? Voimme ottaa oppia esimerkiksi apostoli Johanneksesta:

Johannes 13:23

Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus erityisesti rakasti, oli aterialla Jeesuksen vieressä.

Kuinka moni meistä kirjoittaisi kuvauksen itsestään näin: Olen Jeesuksen opetuslapsi, jota hän erityisesti rakastaa? Veikkaan, että harva. Mutta mistä kummasta kumpuaa Johanneksen ymmärrys siitä, että hän tahtoi ilmaista useita kertoja evankeliumissaan, että hän tietää Herransa rakastavan häntä erityisellä tavalla? Terveestä rakkaussuhteesta Jeesukseen. Hän oli ymmärtänyt, että hän todella on hyväksytty sellaisena kuin on, riippumatta vajavaisuuksistansa. Mutta oletko miettinyt, miksi Jumala tahtoi säästää tällaiset ilmaisut evankeliumiinsa myös meidän luettavaksemme? Luulisin, että siitä syystä, että hän tahtoo meidänkin omaksuvan Jumalan Isän rakkauden sydämeemme. Kun uskomme rakentuu tälle perustalle, voimme todella kertoa ilouutisen ihmisille, jotka eivät vielä ole hyväksyneet Jeesusta elämänsä herrakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!  

Suuri armo: suuri hinta

Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.

1 Mooseksen kirja 3:6-7

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.

Roomalaiskirje 5:8

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.

Roomalaiskirje 5:9-11

Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.

Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.

Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?

Roomalaiskirje 12:1

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀