Sydämen asenteen merkitys

Tämä aihe nousi sydämelleni, kun luin yksi aamu Joosuan kirjaa ja huomasin, miten Pyhä Henki alkoi puhutella päähenkilön asenteen kautta, joka kumpusi luottamusta Jumalaan ja hänen uskollisuuteensa. Voisimme löytää varmasti monia esimerkkejä tästä aiheesta, mutta mieleeni nousivat Kaaleb ja Ruut. Jumala tahtoo käyttää yhtälailla miehiä kuin naisiakin valtakuntansa eteenpäin viemiseksi ja kun tutkimme yhdessä tyttöystäväni kanssa Ruutin kirjan kokonaisuudessaan, siitä voi oppia todella paljon.

Joosua 14:6-14

Juudan heimolaiset tulivat Joosuan luo Gilgalissa, ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: ”Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden ikäinen, kun Herran palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä toin hänelle sydämeni mukaisen sanoman. Vaikka veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, minä seurasin täydestä sydämestäni Herraa, Jumalaani. Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: ”Totisesti, maa, jota jalkasi on tallannut, on oleva sinun ja lastesi perintöosa ikiaikoihin asti, koska olet kokosydämisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani.” Ja nyt, katso! Herra on antanut minun elää niin kuin hän sanoi. Siitä on neljäkymmentäviisi vuotta, kun Herra puhui Moosekselle tämän sanan Israelin vaeltaessa autiomaassa. Ja tässä minä nyt olen, kahdeksankymmenenviiden vuoden ikäisenä. Minä olen vielä tänäänkin yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti. Voimani on yhtä suuri kuin silloin. Kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan. Anna siis minulle tämä vuorimaa, josta Herra sinä päivänä. Sinähän kuulin silloin, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että saan heidät karkotetuksi, kuten Herra on puhunut.” Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebronista tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosa aina tähän päivään asti, koska hän oli koko sydämestään seurannut Herraa, Israelin Jumalaa.

Mikä oli Kaalebin sydämen asenteen salaisuus? Kyky nähdä enemmän Jumalan avulla, luottaa siihen, että kaikki on mahdollista hänelle ja pitää siitä kiinni loppuun asti. Tänäkin päivänä uskovien tulisi ottaa mallia Kaalebin asenteesta, joka osoittaa, että jättiläiset (anakilaiset) ovat Jumalalle pieniä. Toinen asia, mitä voimme nähdä Kaalebista, on kokosydäminen antautuminen Jumalalle. Jos tänään mielimme nähdä voittoja omassa elämässämme, meidän täytyy antautua samalla tavalla. Siinä missä Kaalebin matkatoverit kertoivat Moosekselle, ettei ole mahdollista saavuttaa luvattua maata ja saivat israelilaiset pelon valtaan, Kaalebin silmillä oli uskon silmälasit. Hänen raporttinsa oli täysin toisenlainen sen tähden. Pyhä Henki saa aikaan rohkeuden ja voiman vielä tänäkin päivänä, joten Kaaleb koki kahdeksankymmenenviiden vuoden iässä olevan aivan samassa voimassa kuin 40 vuotta aiemmin.

Ruut 1:15-17

Noomi sanoi Ruutille: ”Katso, kälysi palaa takaisin oman kansansa ja jumalansa luo! Palaa sinäkin kälysi kanssa.” Mutta Ruut vastasi: ”Älä vaadi minua jättämään sinua ja lähtemään pois luotasi, sillä minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja missä sinä yövyt, siellä yövyn minäkin. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja tulla haudatuksi sinne. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema erottaa meidät.”

Tässä on jotain mieletöntä. Ruutin kirjan ensimmäinen luku kertoo siitä, kuinka Noomi ja hänen miehensä, yhdessä kahden poikansa kanssa muuttavat pois Israelista Mooabin maahan nälänhädän vuoksi. Ensimmäinen tradegia tapahtui, kun Elemelek, Noomin mies kuolee. Sen jälkeen pojat ottivat puolisoiksi Orpan ja Ruutin. Kymmenen vuoden jälkeen pojat kuolivat, seuraava tradegia kohtasi tätä perhettä. Sen jälkeen Noomi oli kuullut Jumalan huolenpidosta kansaansa kohtaan ja päättänyt lähteä kotimatkalle. Kun katsomme lainaamiani jakeita, Orpa on juuri jättänyt Noomin itkettyään katkerasti yhdessä Ruutin kanssa Noomin kovaa kohtaloa.

Mikä erotti Orpan ja Ruutin? Sydämen asenne. Molemmat olivat varmasti kuulleet siitä, kuinka uskollinen Jumala oli ollut israelilaisille ja se oli itänyt Ruutin sydämessä luottamukseksi. Hän teki selväksi Noomille, ettei koskaan aio jättää häntä, vaan kulkea hänen tukenaan. Mikä seuraus tästä sydämen asenteesta oli? Se oli siunaus sekä Noomin, että Ruutin elämään! Jumala mielistyy sellaisiin henkilöihin, jotka eivät etsi helpointa vaihtoehtoa, vaan ovat valmiita auttamaan ja rohkaisemaan muita välittämättä hinnasta. Heidän sydämensä on koeteltu ahdistuksissa, mutta pelko ei ole saanut sijaa ja viedä luottamusta Jumalaan. Suosittelen sinua lukemaan koko Ruutin kirjan ja näkemään, kuinka Jumalan voimakas käsi ohjaa Ruutin askelia ja niin hän lopulta päätyy Jeesuksen sukuluettelon jäseneksi, koska hänen aviomiehensä Booas oli Daavidin yksi esi-isä. Näin pakanakansan jäsenestä tulikin Jumalan perheen jäsen.

Tahtoisin rohkaista sinua antamaan koko elämäsi Jumalan käyttöön, riippumatta iästäsi, taloudellisesta tilanteestasi tai muista esteistä. Ruut ja Kaaleb ovat meille timantit esimerkit siitä, kuinka voimme nähdä todelliset voitot, kun päätämme olla uskollisia, seisoa pää pystyssä ja luottaa Jumalan rakkauteen kokosydämisesti. Silloin osoitamme, ettemme ole tuulten vietävissä vaan seisomme Kristus-kalliolla ja tiedämme, että Jumalan aikataulu ei ole koskaan myöhässä. Häneen voimme luottaa tänäänkin. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂

Asenne ja sitoutuminen

Kun katsoin viime sunnuntaina miesten jääkiekon olympiafinaalia, korvaan tarttui seuraava kohta:

”Iljaa ei kiinnosta pätkän vertaa” Oskari Saaren kommentti Ilja Kovaltsukin puolustusmoraalista olympiafinaalissa Saksaa vastaan.

Asenteen merkitys heijastuu suoraan tulokseen. Jos johtaja osoittaa välinpitämättömyyttä, se tarttuu helposti kaikkiin, jotka pitävät häntä esikuvanaan.

Filippiläiskirje 2:1-4 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi olemalla samaa mieltä. Liittäköön teidät yhteen keskinäinen rakkaus, sopu ja yksimielisyys. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian tavoittelusta, vaan nöyryydessä pitäkää toista parempana kuin itseänne. Älkää huolehtiko vain omasta edustanne, vaan toistenkin parhaasta.

Jakeet yksi ja kaksi tiivistävät osuvasti kenen tulisi ohjata Jumalan lapsia. Kristuksen esimerkki nöyryydestä, rohkaisemisesta, seurakunnan yhteen hitsaamisesta ja rakkaudesta. Siinä on opeteltavaa koko loppuelämäksi ihan jokaiselle. Se vaatii lujan päätöksen antautua seuraamaan Jeesusta kokosydämisesti ja oikealla asenteella.

Jumala ei sano jakeissa kolme ja neljä, ettemme koskaan saisi ajatella omaa parastamme, mutta meidän tulee ottaa myös lähimmäisemme huomioon. Hän ei tarkoita, ettemme saa sanoa ”ei” koskaan yhdellekään ihmiselle, joka pyytää meiltä palvelusta. Saamme ajatella omia voimavarojamme ja jos emme kykene sillä hetkellä pyydettyyn asiaan, voimme rakkaudessa sanoa ”ei”. Mutta jos vaikuttimena on itsekäs luontomme, joka ei halua auttaa toista vaikka se olisi mahdollista, silloin meidän kannattaa katsoa peiliin ja opetella nöyryyttä. Tätä voimme jälleen opetella päivittäin, onko meillä millainen asenne, kun meiltä tullaan kysymään apua?

Filippiläiskirje 2:5-8 (Jumalan kansan pyhä Raamattu)

Olkoon teilläkin se mieli, joka oli Kristuksella Jeesuksella. Vaikka hänellä oli Jumalan muoto, hän ei pitänyt voittamanaan etuna olla Jumalan vertainen. Hän tyhjensi itsensä, otti palvelijan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, eläen ihmisenä ihmisten joukossa. Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan saakka.

Kristuksen itse nöyryytys – siitähän näissä jakeissa on kysymys – hän ei ajatellut omaa etuaan, vaan ajatteli muiden parasta! Ajattelemmeko me samoin? Olemmeko valmiit palvelemaan muita oikealla asenteella? Asenteemme vaatii työstöä jatkuvasti: Kun kohtaamme haasteita, tilanteita, joissa joudumme epämukavuusvyöhykkeellemme. Jeesuksen asenne oli juuri tällainen: hän päätti tulla tekemään Jumalan tahdon vapaaehtoisesti. Rakkautta ei voi koskaan pakottaa. Se tulee luonnostaan ja vapaasta halusta. Koska Jumala on rakkaus ja Jeesus on täydellinen kuva Jumalasta (Heprealaiskirje 1:2a Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”…), hän osoitti meille pysyvän periaatteen.

Mikä parasta, Jeesus ei tyytynyt olemaan korkea-arvoinen ylhäinen, jota kaikkien tuli nöyristellä, vaan hän tuli ihmiseksi ja kohteli arvostaen kaikkia syntisiä. Siksi häntä kutsuttiin syntisten ystäväksi. Tulee päivä, jolloin kaikki ihmiset palvovat häntä, silloin hän tulee kuninkaana, eikä palvelijana. Hän osoitti heille, että Jumala tahtoi päästä yhteyteen heidän kanssaan ja osoitti, miten häntä tulee seurata. Hän ei tullut siis tuomitsemaan, vaan julistamaan, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja ihmisiä kutsutaan sinne sisälle. Kun ihmiset näkivät, ettei heitä ensimmäisenä tuomittu heidän vajaamittaisuuksiensa tähden, he ymmärsivät kuinka suuri Jumalan armo on. Se sai aikaan elämänmuutoksen myös asenteessa: Ihmiset tahtoivat tehdä Jumalan tahdon mielellään.

Oletko huomannut, että asennettamme koetellaan säännöllisesti? Kun tulee hankalia olosuhteita kysymys kuuluu, minkä varaan olemme rakentaneet elämämme ja kehen laitamme toivomme ja luottamuksemme? Jos opimme luottamaan vain omaan kykyymme ratkaista asiat, ahdistus lisääntyy, kun kohtaamme olosuhteita, joihin emme pääse käsiksi omin avuin. Silloin voimme oppia, että ainut kehen todella ja lopulta kannattaa luottaa on Jumala. Hän tuntee meidät. Hän seisoo rinnallamme silloinkin kun pelottaa ja masennus kalvaa. Hän odottaa hienotunteisesti sitä, että annamme hänelle oikeuden ottaa koko elämämme hallinnan. Silloin voimme kokea rauhaa, vaikka olosuhteet näyttäisivät todella pahoilta. Miksi? Koska Herra on Jumala, joka voi vuoret siirtää! Hänelle on kaikki mahdollista. Hänen kapasiteettinsä on miljardi kertaa suurempi kuin meidän, jotka olemme hänen luotujaan. Me emme ole jumalia, me olemme rajallisia. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän ylittää järkemme ja osoittaa aina, että hän tahtoo meidän parastamme. Joskus Jumalan paras on eri kuin se, mitä me tahdomme. Mutta aikaa myöten ymmärrämme, miksi kannatti odottaa ja luottaa kärsivällisesti häneen.

Sitoutuminen liittyy oleellisesti oikeaan asenteeseen.

Välillä seurusteleva pari tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Aina ei tarvitse puhua. Silloin kun toinen on nukkunut huonosti, esimerkiksi alle kuusi tuntia, on todella tärkeää olla hiljaa. Aina toinen ei jaksa puhua ja kuunnella aktiivisesti, ja sitä kannattaa todella kunnioittaa. Jokainen tarvitsee välillä hiljaisuutta, eikä se ole todellakaan negatiivinen asia. Aivan eri asia toki on mykkäkoulussa oleminen. Kun oppii tuntemaan toista ja ymmärtää, ettei toinen välttämättä juuri nyt jaksa puhua, on rakkautta ymmärtää olla itse hiljaa. Asiat voi puhua vähän myöhemminkin. Välillä parasta sitoutumista ja kunnioitusta on tarjota syli, jossa tyyntyä.

Sitoutuminen näyttää myös siltä, että tyttöystäväni ei ole huutanut, nalkuttanut tai nälvinyt minulle kaikkien niiden kuukausien ajan, kun olemme tutustuneet toisiimme. Kun olen erehtynyt sanomaan jotain ajattelemattomasti ja pahoittanut hänen mielensä, hän on päättänyt vain olla hiljaa. Kun sitten kävimme läpi tilannetta ja ymmärsin pyytää anteeksi, hän kertoi tilanteen omasta näkökulmastaan. Minä pyrin ottamaan hänet paremmin huomioon ja osoittamaan rakkauttani hänelle uskollisesti.

Jeesuksen esimerkin nojalla suosittelen meille kaikille antautumista Jumalan tahtoon, oikea asenne seuraa tuota päätöstä. Me johdamme elämäämme ja kannamme niistä vastuun. Siksi on todella arvokasta luottaa Jumalaan, joka on vailla vertaa! Siunausta 😀