Tällä kertaa mieleeni nousi Apostolien tekoja lukiessa Paavali, jonka muutos oli melkoinen. Kaikkien ihmisten jotka tulevat uskoon, täytyy jossain kohtaa tehdä päätös luovuttaa koko elämä Jumalalle tai valita oman tahdon tie. Paavalin kääntymistä edelsi voimakas seurakunnan vainoaminen, ja sen tähden ensin pelättiin, että oliko hänen elämänmuutoksensa todella aito. Katsomme nyt muutaman jakeen, jotta saamme taustaa tälle pohdinnalle:
Apostolien teot 8:3
Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon, raastoi ulos miehiä ja naisia ja toimitti heidät vankilaan.
Galatalaiskirje 1:13
Olettehan kuulleet entisestä elämästäni juutalaisuudessa, kuinka kiihkeästi minä vainosin Jumalan seurakuntaa ja hävitin sitä.
Apostolien teot 26:9-11
Minäkin luulin, että minun tulee ankarasti vastustaa Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä. Niin minä teinkin Jerusalemissa. Saatuani ylipapeilta valtuudet suljin monia pyhiä vankiloihin, ja kun heitä tapettiin, äänestin sen puolesta. Kaikkialla synagogissa minä usein yritin rankaisemalla pakottaa heidät pilkkaamaan Jeesusta. Menin niin pitkälle raivossani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaiden kaupunkeihin asti.
Nämä jakeet avaavat meille hienolla tavalla kuvauksen miehestä, joka oli kasvatettu tiukkapipoiseksi juutalaiseksi, joka vihasi kristittyjä, koska he palvoivat Jeesusta kokosydämisesti. Silloinen Saulus eli täysillä niin kuin hänelle oli opetettu ja siksi hän eli uskoaan todeksi. Mutta sen jälkeen tapahtui iso muutos.
Apostolien teot 26:13-20
Silloin, keskellä päivää, kuningas, minä näin tiellä auringon paistetta kirkkaamman valon leimahtavan taivaasta minun ja matkatoverieni ympärillä. Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan minulle heprean kielellä: Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs sinun on potkia pistimiä vastaan. Minä kysyin: Herra, kuka olet? Herra sanoi: Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja seiso jaloillasi! Minä olen ilmestynyt sinulle sitä varten, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä olet nähnyt ja mitä olet vielä näkevä, kun ilmestyn sinulle. Minä pelastan sinut oman kansasi ja pakanoiden käsistä, joiden luo minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan puoleen ja uskon kautta minuun saisivat synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa. Sen vuoksi, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä vaan julistin ensin Damaskoksen ja Jerusalemin asukkaille, sitten kaikkialla Juudean maassa ja pakanakansojen parissa, että on tehtävä parannus, käännyttävä Jumalan puoleen ja tehtävä parannuksen mukaisia tekoja.
Wau! Jumala luo uutta! Paavali oli aiemmin täysin sokea, mutta kun hän kohtasi Jeesuksen, jota hän aiemmin halveksi, hänen elämänsä sai täysin uuden suunnan! Hän sai uuden tehtävän, uuden identiteetin: hänen tuli julistaa ilosanomaa, joka siirtää ihmiset Saatanan valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan ja jota seuraa hyvä hedelmät ihmisten elämässä. Aivan kuten hän aiemmin oli täysin antautunut palvelemaan opettajiaan ja vainoamaan Jumalan seurakuntaa, nyt hänestä tuli voimakas ase Jumalan valtakunnalle! Se tieto minkä hän oli saanut vuosien aikana kuulla opiskellessaan rappi Gamalielin johdolla, hän alkoi käyttämään sitä niin, että ihmiset ymmärsivät, että Jeesus oli tullut pelastamaan heidät ja tahtoi antaa heille synnit anteeksi! Toisin sanoen, hän osoitti, että Jeesus on Kristus, joka on luvattu kärsivä Messias. Mitä seurauksia tällä kaikella oli Paavalin elämässä?
Apostolien tekojen luvussa 16 jakeesta 16 eteenpäin kerrotaan tapaus, jossa Paavali ja Silas palvelivat Filippin kaupungissa julistaen ilosanomaa Jeesuksesta. Kun Paavali oli kiusaantunut orjatytöstä, jossa vaikutti tietäjähenki, joka jatkuvasti toisti suurella äänellä ”Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien”, Paavali lopulta kiusaantui siinä määrin, että vapautti tytön Jeesuksen auktoriteetillä.
Sen sijaan, että tästä olisi iloittu, tytön omistajat hermostuivat, koska heidän tulonlähteensä perustui tytön kautta saatuihin rahoihin. Lopulta Paavali ja Silas ruoskittiin, heitettiin vankilaan, vieläpä pistettiin jalkapuuhun. Mutta mitä he tekivät? He ylistivät keskiyöllä Jumalaa! Jumala vastasi ylistykseen maanjäristyksellä, joka aukaisi sellien ovet. Kun vartija oli tekemässä itsemurhaa, luullen vankien paenneen, Paavali esti sen ja lopulta koko vartijan perhe tuli uskoon ja heidät kastettiin. Paavalin mielenlaatu oli muuttunut todella voimakkaalla tavalla. Aiemmin hän vihasi Jeesusta ja hänen seuraajiaan, mutta elämänmuutoksen myötä hän ylisti ja palvoi Jumalaa vaikeissakin olosuhteissa! Jotain voimme myös oppia seuraavasta:
Apostolien teot 24:24-27
Muutamien päivien kuluttua Feeliks saapui juutalaisen vaimonsa Drusillan kanssa, lähetti hakemaan Paavalin ja kuunteli, kun hän puhui uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta, Feeliks pelästyi ja sanoi: ”Mene tällä kertaa pois, mutta kun tulee sopiva aika, kutsun sinut taas.” Samalla hän myös toivoi saavansa Paavalilta rahaa, ja siksi hän useita kertoja lähetti hakemaan hänet luokseen ja keskusteli hänen kanssaan. Kahden vuoden kuluttua Feeliksin tilalle tuli Porkius Festus, ja koska Feeliks halusi olla mieliksi juutalaisille, hän jätti Paavalin vankeuteen.
Paavali oli siis syyttömästi joutunut tähän tilanteeseen. Häntä oli kuulusteltu ja juutalaiset syyttivät häntä levottomuuksien aiheuttamisesta, jota oli hankalaa osoittaa todeksi. Jotain Paavalin mielenlaadusta kertoo se, ettei hän lieventänyt julistamaansa sanaa siinä toivossa, että Feeliks armahtaisi häntä, tai hän alkaisi lahjomaan tätä. Kaksi vuotta on todella pitkä aika vankilassa! Hän oli täysin omistautunut koko elämänsä Jumalan valtakunnan eteenpäinviemiseksi ja hän käytti kaikkia lahjojaan, jotka oli saanut. Hän ei katkeroitunut vankilassa, vaan hän tiesi, että hän joutuu kärsimään paljon Jeesuksen nimen tähden ja oli valmis siihen.
Kaiken tämän jälkeen meidän tulee kysyä itseltämme: Olemmeko me valmiita seuraamaan Jeesusta täydestä sydämestä? Tahdommeko ottaa mallia Paavalista, joka oli valmis kärsimään uskonsa tähden? Onko asenteemme se, että tahdomme kertoa ilosanoman Jeesuksesta mahdollisimman monelle? Tahdommeko tuottaa kunniaa Jumalalle elämällä sopusoinnussa hänen tahdossaan ja olla hyviä esimerkkejä muille uskoville? Näitä on hyvä joskus miettiä ja pyytää Herralta armoa elää uskomme todeksi arjessamme. Ole siunattu 😀