Olenko minä itsekäs?

Matteus 7:7-12

Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää, tai käärmeen, kun hän pyytää kalaa? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat.

Olen viimeisten kuukausien aikana kohdannut sen tosiasian, etten todellakaan aina toimi Jumalan rakkauden motivoimana, vaan teen itsekkäitä päätöksiä, ajattelen omaa etuani, kun tulisi ottaa huomioon itselle tärkeiden ihmisten hyvinvointi. Mikä on minun motiivini tehdä hyvää tänään? Onko sen takana tarve tulla ylistetyksi vai auttaa vilpittömästä sydämestä lähimmäistäni? Jeesus oli tässä asiassa paras esimerkki: Hän rakasti niitä, joita juutalaiset vihasivat.

Jos me odotamme saavamme apua elämän hankalina hetkinä, olenko itse päättänyt olla antaja vai ottaja? Olenko halukas olemaan aidosti läsnä, kun toinen vuodattaa sydäntään minulle vai torjunko hänet? Jos odotan saavani itse empatiaa silloin kun sitä kipeästi tarvitsen, olenko minä halukas kulkemaan rinnalla tänään? Kiitän Jumalaa siitä, että hän lupaa ylläolevassa jaejaksossa kuulla ja täyttää tarpeemme, koska hän on rakkaus. Sen minkä hän lupaa, sen hän pitää, vaikka joutuisimme odottamaankin paljon kauemman aikaa. Mutta silti hän ei ole koskaan myöhässä, vaikka minulla on monesti niin kiire asian kanssa.

Olen viime aikoina ihmetellyt Jumalan suuruutta, kuinka hän erilaisten olosuhteiden kautta on tahtonut opettaa minulle, että hänen ajoituksensa on aina paras. Kun minä olen stressaantunut ja ajatellut, ettei tästä tule yhtään mitään, hän avaa oven, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Silloin pysähdyn miettimään, ettei hänen tiensä ole meidän teitä. Hän on suuri Jumala. Jospa oppisin sitä armollisuutta ja empatiakykyä, jota Jeesus osoittaa minulle itselleni käyttämään kaikkiin ihmisiin ympärilläni.

Matteus 7:1-5

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi? Tai kuinka voit sanoa veljellesi: Anna minun ottaa roska silmästäsi, kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Olen kuullut tämän jaejakson monta kertaa. Mutta tänä aamuna ensimmäinen ajatus mikä tästä nousee, on tämä: Herra, auta minua näkemään ensin oma heikkouteni, tunnistan ja tunnustan sen reilusti edessäsi. Puhdista minut kaikesta, mikä ei ole sinusta, jotta voisin rakastaa ja palvella muita niin kuin sinä. Tee minusta aidosti nöyrä, jotta en olisi koppava ja ylpeä, koska sellainen sinä et ole. Tahdon muuttua sydämeltäni. Muuta asenteeni ja toimintamallini, jotka eivät tuota kunniaa sinun nimellesi. Auta minua olemaan läpinäkyvä läheisilleni, niin etten yritä olla jotain sellaista, jonka muut näkevät olevan valhetta. Tee minusta astia jaloa käyttöä varten, jotta sinä saat kaiken ylistyksen, en minä.

Saarnaaja 12:13-14

Loppupäätös kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Niin tulee jokaisen ihmisen tehdä, sillä Jumala tuo kaikki teot tuomille. Tämä koskee kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.

Kun mietin elämäni viimeistä vuosikymmentä, johtopäätös on selkeä: Minä tarvitsen paljon enemmän Jumalaa elämääni, jotta hän saa johtaa sitä. Olen tehnyt paljon virheitä, olen ollut itsekäs ja kärsinyt siitä, etten ole ollut viisas esimerkiksi taloudessani, ja tuskastuen tilanteeseen olen huutanut Isältä apua! Mutta olen päättänyt olla antaja ja opetella luottamaan Herraan ja kiitos siitä, hän on vastannut ja tuonut ihmeellisen avun! Jospa olisimme viisaita tänä päivänä ja päättäisimme toimia Salomon ohjeen mukaisesti.

Minä tarvitsen sitä joka päivä, että opin kunnioittamaan Jumalaa syvästi, koska vain se tuo menestyksen, koska silloin minusta kasvaa nöyrä. Päättelen niin, että jos nöyrryn päivittäin kysymään Jumalan tahtoa elämässäni, kasvan kunnioittavassa suhteessani häneen, se vaikuttaa jokaiseen elämäni osa-alueeseen. Kun opetellen pysymään hänen tahdossaan, silloin tahdon samoja asioita kuin hän, eikä minulle tule halua kapinoida hänen käskyjään vastaan, siis hänen tahtoaan vastaan, koska tiedän, että hän on rakastava Isä.

Jos siis tahdon elää Jumalan kunniaksi ja kantaa hyvää hedelmää, minun tarvitsee nöyrtyä säännöllisesti hänen edessään. Silloin sydämeni tahtoo tehdä hänen tahtonsa eikä hänen käskynsä, jotka Pyhä Henki kuiskaa sydämelleni ole hankala toteuttaa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂