Uskalla nähdä isosti

Jostain syystä olen huomannut elämäni aikana sen faktan, että suomalaisessa yhteiskunnassa helposti ylikorostetaan nöyryyttä, voidaan puhua pikemminkin nöyristelystä, eikä terveestä nöyryydestä, jota todella tarvitsemme tänäänkin. Sen sijaan, että uskaltaisimme olla rohkeita, positiivisia, tulevaisuuteen luottavaisesti katsovia ihmisiä, joilla on paras mahdollinen rohkaisija, Jumala, joka rakastaa meitä valtavan paljon, annamme helposti liian paljon arvoa mielipiteille, jotka saavat meidät ajattelemaan, ettei meistä ole mihinkään. Koemme riittämättömyyden tunteita, pelkäämme epäonnistumisia ja lamaannumme, kun törmäämme esteisiin, jotka estävät meitä nauttimasta elämästä ja kutsumuksesta, jonka Jumala on varannut meille jokaiselle.

Anna tilaa veljille ja sisarille elämässäsi, jotka vilpittömästi uskovat sinuun, jotka heittävät bensaa unelmiisi, anna tilaa myös Pyhälle Hengelle, koska hän todellinen rohkaisija. Hän sytyttää sinussa kaipuun palaa Jumalan tulta, olla rohkea! Antaudu Jumalalle kokonaan, sen parempaa päätöstä et voi tehdä. Jumala tahtoo auttaa sua löytämään sen kutsumuksen, joka on juuri sinulle räätälöity. Kutsumus ei todellakaan tarkoita ammattia, joten voit toteuttaa sitä esimerkiksi pastorina, mutta yhtä hyvin opettajana tai myyntimiehenä tai -naisena, jos vaikka Herra on antanut sinulle kutsumuksen paimenuuteen. Kyse on asemastasi Jumalan rakkaana lapsena ja sen jälkeen tehtävämme on tuottaa kunniaa Jumalalle kaikella mitä teemme. Hän on antanut sinulle lahjoja, ja meidän tehtävämme on virittää ne palaviksi, ja näyttää lähimmäisillemme, kuinka hyvä Isä on. Silloin muutkin saavat helpommin kipinän suhteeseen Jumalan kanssa, koska sinä päätit olla uskollinen Herrallesi.

Kyse kutsumuksen kanssa on näkökyvystä: näetkö kapeasti vai isosti: Jos elät lähellä ihmisiä, jotka eivät itse ole uskaltaneet tai saaneet unelmoida suuria, heidän vaikutuksensa voi olla monesti negatiivinen. Jos vietät aikaa paljon heidän kanssaan, silloin sinustakin tulee samanlainen, koska kukaan ei oo immuuni toisten vaikutukselle. Siksi sinulla tulisi olla esimerkiksi kolme tai kaksi tai edes yksi hyvä ystävä, joka tukee sinua täysillä, jotta uskallat nähdä isosti, koska meidän Herramme tahtoo rohkaista meitä näkemään, niin kuin hän näkee!

Otetaan esimerkiksi Daavid. Hän olisi voinut pelätä suurta Goljatia, kuten muut israelilaiset, jotka eivät uskaltaneet kohdata suurta jättiläistä, joka pilkkasi heidän Jumalaansa. Daavidin näkökulma oli aivan erilainen. Katsotaanpa dialogi Daavidin ja Goljatin välillä:

1 Samuelin kirja 17:43-47

Filistealainen sanoi Daavidille: ”Olenko minä koira, kun tulet keppi kädessä minua vastaan?” Ja hän kirosi Daavidia jumaliensa kautta. Sitten hän sanoi Daavidille: ”Tule tänne, niin minä annan lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.” Mutta Daavid vastasi filistealaiselle: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään kanssa, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin, Israelin taistelurivien Jumalan, nimessä, jota sinä olet häpäissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini ja minä surmaan sinut, irrotan sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänään taivaan linnuille ja metsän pedoille. Silloin koko maailma tulee tietämään, että Israelilla on Jumala. Koko tämä joukko tulee tietämään, ettei Herra pelasta miekan eikä keihään avulla, sillä sota on Herran ja hän antaa teidät meidän valtaamme.”

Paholainen tekee kaikkensa, että me pelkäisimme. Se yrittää vangita Jumalan lapset ansaan, ja saada heidät katsomaan itseensä ja näkemään itsensä mitättöminä elämän eri olosuhteissa. Jos niin tapahtuu, silloin on oikeastaan mahdotonta saavuttaa voittoa hankalissa olosuhteissa, koska se mitä syötämme mieleemme, ajatuksiimme muuttuu sanoiksi ja teoiksi. Sen sijaan, jos me näkisimme oman identiteettimme Jeesuksessa, voisimme nähdä avarammin ja nähdä, ettei meillä on mitään hätää, vaikka myrskyäisi kuinka paljon. Daavid ei epäröinyt hetkeäkään. Vaikka muut sotilaat pelkäsivät, hän otti tilanteen haltuun. Mistä se johtui? Siitä, että hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä ja pystyi näkemään tilanteen Jumalan silmin. Daavid ymmärsi, ettei kyse ollut hänen kyvystään, vaan Jumalan, jota Goljat oli häväissyt. Hänen identiteettinsä perustui Jumalaan, ja voitto oli jo sinetöity, koska Jumala hallitsee. On myös tärkeää, että Daavid ymmärsi, että voitto tuottaa kunniaa Jumalalle kaikkialla silloisessa maailmassa.

Me tarvitsemme enemmän Jumalan läsnäoloa, Pyhän Hengen vaikutusta päivittäin, ettemme lannistuisi, kun meidän kutsumustamme ja unelmiamme koetellaan. Silloin tulemme näkemään, mille perustalle uskomme on rakennettu. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle ja opettelemme luottamaan häneen täydestä sydämestä, emme horju, kun kohtaamme hyökkäyksiä tai epäonnistumisia vaan nostamme katseemme Jeesukseen ja tiedämme, ettei hän koskaan hylkää meitä. Mitä jos sinä ja minä päättäisimme tänään pyytää Jumalaa avartamaan silmämme näkemään hänen tavallaan? Silloin voisimme oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaamme merkittävällä tavalla, koska toivomme perusta ei horju. Mieti, jos me aloittaisimme päivän kiittäen Isäämme siitä hyvästä, mitä hän tulee tekemään elämässämme tänään ja uskoisimme sydämessämme, että hän on uskollinen. Se voisi muuttaa monen elämän. Siunausta 🙂

Kielenhuoltoa?

Morjens! Jostain syystä viimeisen viikon aikana olen törmännyt useamman kerran tähän aiheeseen: kielen käyttöön. Me jokainen puhumme, mutta mitä ja miten puhumme – se kertoo sydämestämme ja sen asenteista paljon. Katsotaanpa mitä Jeesuksen veljellä oli tästä aiheesta sanottavaa:

Jaakob 3:1-2

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Muutama lause, mutta paljon asiaa. Jaakob antaa ymmärtää, että puhujilla, jotka opettavat muita, esimerkiksi seurakunnan keskellä, on puhuttava harkiten, koska meillä on vastuu siitä, jos opetamme vääriä periaatteita, jotka eivät nouse Jumalan sanasta, joudumme niistä tilivelvollisuuteen. Tätä ei voi ottaa kevyesti. Seuraava lause laajentaa opetuksen koskemaan kaikkia ihmisiä: me erehdymme, puhumme ohi suumme. Jos löytyisi ihminen, joka ei puhuisi huolimattomasti, vaan täydellisesti, hän pystyisi hallitsemaan koko ruumistaan. Aikamoinen kuva! Mutta aivan totta! Koska mielemme tekee päätöksiä, ja suumme julistaa sen ulos, toimimme sen mukaan. Sellaisia me olemme. Siksi onkin todella tärkeää opiskella Jumalan sanaa, opetella sitä jatkuvasti, jotta mielemme täyttyy sillä, eikä maailman roskalla, joka johtaa helposti huoliin ja negatiivisuuteen.

Jaakob 3:9-11

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä.

Todella pysäyttävää tekstiä? Ainakin minun mielestäni, ja täysin aiheesta. Jos muistaisin nämä jakeet ulkoa, miettisin useammin, mitä aion seuraavaksi sanoa, enkä antaisi pahojen sanojen soljua suustani helposti.

Eikö ole varsin loogista, että jos sanomme rakastavamme Jumalaa, että rakastamme myös hänen luomiaan ihmisiä? Silti vanha luontomme liian helposti arvottaa eri tavalla: Joku toinen on arvokkaampi kuin toinen, vaikka kaikkien puolesta Jeesus maksoi kalliin hinnan ristillä: Se kertoo ihmisen todellisen arvon! Mitä jos sinä ja minä tekisimme päätöksen tänään vartioida huuliamme, ja miettisimme, ennen kuin avaamme suumme negatiivisiin lauseisiin? On tärkeää, että olemme rehellisiä, mutta on olemassa rehellisyyttä, joka satuttaa, koska se tulee tuomion hengessä, sen sijaan, että päättäisimme muotoilla sen rakkauden kautta: koska välitämme lähimmäisestämme, puhumme kuin parhaalle ystävällämme. Silloin viesti voi mennä paremmin läpikin, kun rakkaus on motiivinamme.

Psalmi 34:12-15

Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan. Kuka oletkin, joka tahdot elää, rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta, karta pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja tavoittele sitä.

Ai että mitä settiä Daavidilta, todella arvokkaita neuvoja meille! Mistä kaikki lähtee? Mihin perustuu hyvä elämä, kielen varjeleminen, valehtelusta pidättäytyminen, pahan karttaminen, hyvän tekeminen ja rauhan tavoitteleminen? Kaikki perustuu Jumalan pelkoon, siihen, että minä olen vastuussa oman kieleni käytöstä, ei kukaan toinen. Vastuun ottamisen lisäksi siihen liittyy syvä rakkaus Jumalaa kohtaan, joka rakastaa minua, vaikken todellakaan sitä ansaitse! Miksemme me tahtoisi rakastaa häntä ja lähimmäisiämme vilpittömästi, kuten Jeesus opetti?

Efesolaiskirje 4:29

Älköön suustanne lähtekö mitään sopimatonta puhetta vaan ainoastaan sellaista, mikä on hyvää, tarpeellista ja rakentavaa, mieluista niille, jotka kuulevat. Älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivää varten.

Huomaatko, miten tärkeänä Paavali piti oikeaa kielen käyttöä? Miten tärkeää on tehdä päätös, että minä valitsen puhua rakentavasti. Päätän puhua siunaavasti: positiivisesta näkökulmasta käsin. Puhua sitä, mikä on tarpeellista ja rakentavaa lähimmäisilleni. Tiedätkö mikä vaikutus sillä on muihin? He alkavat kunnioittamaan sinua suuresti. Miten voimme tehdä murheelliseksi Pyhän Hengen? Puhumalla ja käyttäytymällä sillä tavoin, joka rikkoo lähimmäisiämme, Jumalaa ja myös itseämme. Siksi on tärkeää, että tahdomme oppia oikean toimintatavan.

Kun mietin tätä aihetta viime viikonloppuna, tuli tällainen ajatus: Ole valmis itse muuttumaan – älä vaadi sitä muilta. Katso peiliin mitä sanot toiselle – se kertoo itsestäsi, miten näet ja koet itsesi. Jos itsetuntosi on heikompi, se saattaa heijastua sekä itsesi että muiden vähättelynä. Jos sen sijaan opit näkemänä arvosi Jeesuksessa – kuninkaan lapsena – kohtelet itseäsi ja muita arvokkaasti.

Tahtoisin rohkaista sinua rakas lukijani näkemään ja kokemaan itsesi arvokkaana Jumalan silmissä. Kun tuolle perustalle lähdemme rakentamaan omakuvaamme, silloin tuloskin voi olla oikeasti hyvä. Uskon, etten itsekään olisi tässä, ellei Jumala olisi opettanut minulle vuosien aikana, miten tärkeää on nähdä itsensä arvokkaana Jumalan lapsena puhtaasti armosta. Meistä kasvaa silloin ihmisiä, jotka voimme johtaa muita esimerkillämme terveeseen itsekunnioitukseen. Rukoilen, että sinä saat nähdä arvosi Jeesuksessa, etkä perusta häilyville, väliaikaisille mittareille, jotka sanovat ettet riitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Miten suhtaudumme Jeesukseen

Ihmiselämän aikana tapahtuu monenlaisia asioita, välillä itketään ja välillä nauretaan. Jumalan lapsina meidän pitäisi muistaa haastavinakin aikoina se tosiasia, ettemme ole yksin. Kun ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa kohtaavat ongelmia, he kokevat aidosti epätoivoa ja tuskaa. Niin uskovatkin, mutta meillä on toivo, johon voimme ja kannattaa siirtää keskittymisemme: Jeesukseen. Kun törmäsin seuraavaan jaejaksoon ja mietin Jeesuksen elämäntehtävää, se alkoi puhuttelemaan. Toivottavasti seuraavat ajatukset saavat nostaa pääsi ja auttavat näkemään elämän Jumalan silmälasien kautta, jolloin Jumalan rauha saa täyttää sinua.

Luukas 7:18-23

Johanneksen opetuslapset kertoivat Johannekselle kaikista näistä asioista. Silloin hän kutsui luokseen opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran luo kysymään: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Kun miehet saapuivat Jeesuksen luo, he sanoivat: ”Johannes Kastaja lähetti meidät sinun luoksesi kysymään: Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän odottaa toista? Juuri sillä hetkellä Jeesus paransi monia taudeista, vaivoista ja pahoista hengistä ja antoi näön monelle sokealle. Niin hän vastasi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään ja köyhille julistetaan evankeliumia. Autuas se, joka ei loukkaannu minuun.”

Mihin jakeisiin jae 18 viittaa? Edelliseen jaejaksoon, jossa kerrottiin Jeesuksen herättäneen kuolleen pojan, jota ihmiset ihmettelivät. Miksi ihmeessä Johannes Kastaja, joka oli itse todistanut, että Jeesus on Jumalan Karista, joka tulee ottamaan pois maailman synnin, kysyi nyt, että oliko hän tuleva Messias? Mietitäänpä asiaa siitä lähtökohdasta, että Johannes oli joutunut vankilaan palvelutyönsä seurauksena. Hän oli alkanut epäilemään, koska paholainen yritti saada hänet luopumaan toivosta valheiden kautta. Hän alkoi miettimään, miksi Herra on sallinut palvelijansa joutua vankilaan, jos Jeesus on Messias? Jokaiselle tulee epätoivoisia hetkiä, jolloin alamme epäilemään Jumalan uskollisuutta ja hyvyyttä itseämme kohtaan.

Luukas 4:17-21

Ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistaman evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.” Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien synagogassa olevien katseet kohdistuivat häneen. Silloin hän alkoi puhua heille: Tänään tämä raamatunkohta on toteutunut teidän korvienne kuullen.”

Jeesus luki siis tarkoituksella Messiaan ohjelmajulistuksen synagogassa oleville ja vakuutti sen jälkeen, että hän tietää täsmälleen olevansa Messias, jonka ohjelmajulistuksen hän oli juuri lukenut. Hän tuli täyttämään sen, se oli hänen dna:ssaan, mutta hän ei ollut poliittinen Messias, jota kansa odotti, vaan kärsivä Messias, joka tuli vapauttamaan ihmiset synnin vallasta! Ongelma oli vain siinä, että israelilaiset odottivat ja toivoivat poliittista voimahallitsijaa. Ketä varten Jeesus sitten tuli maailmaan? Kaikkia niitä varten, jotka kipuilemme sisäisten haavojemme kanssa, sanoen esimerkiksi näin: Riitänkö ja kelpaanko minä?

On todella lohduttavaa, että Jeesus tuli julistamaan pelastussanoman kaikille ihmisille, jotka ovat synnin siteissä. Siihen tarvittiin Pyhän Hengen voitelu, joka vaikutti hänessä koko hänen elämänsä aikana. Ensin ihmisten piti tulla tietämään, ettei Jeesus tullut tuomitsemaan heitä, vaan kertomaan ilosanoman Jumalan suuresta rakkaudesta ja armosta. Miksi ilosanoma piti julistaa nöyrille? Koska ylpeät eivät vastaanota sitä, vaan ne, jotka kokevat heikkoutta ja tiedostavat oman avuttomuutensa Jumalan edessä, kokevat tarvetta muutokselle. Eikö ole ihanaa, että Jeesus on tullut vapauttamaan kaikki vangitut?

Moni ihminen on vankilassa kaltereiden tällä puolella. Joskus synti saa uskovatkin niin pauloihinsa, ettei niistä omin voimin voi päästä irti. Siksi tarvitaan läpinäkyvyyttä suhteessa Jumalaan ja itseen ja myös läheisiä, joille uskaltaa kertoa omista ongelmista. Sitten on hengellisesti sokeat ja fyysisesti sokeat. Kaikki heidät Jeesus tahtoo vapauttaa. Evankeliumilla on sellainen vaikutus, että se avaa silmät näkemään todellisuuden. Jumala tahtoo tänäänkin parantaa ja näin osoittaa, että hän elää. Moni sorretuksi itsensä kokeva ihminen on lamaantunut häpeään, eikä tiedä kuka voisi auttaa. Juuri heitä Jeesus etsii ja tahtoo käyttää hänen omiaan kohtaamaan heitä.

Kun ihminen saa ilmestyksen Jumalan rakkaudesta, hän alkaa ymmärtämään evankeliumin dynamiikan: Jeesus tuli langennutta ihmistä varten, joka rikkoo itseään alituisesti, ilman todellista vapauttajaa! Juuri tällaista Kuningasta me tarvitsemme.

Heprealaiskirje 4:14-16

Koska miellä siis on suuri ylipappi, läpi taivaiden kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon valtaistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan.

Eikö ole lohduttava jaejakso? Jeesus ei ole ankara niille, jotka kääntyvät hänen puoleensa, hän on hyvin empaattinen niitä kohtaan, jotka tiedostavat olevansa rikki ja ilmaisevat tarvitsevansa häntä vilpittömästi. Jeesus istuu nyt valtaistuimella ja me saamme lähestyä pyhää Jumalaa sen tähden, että Jeesus on sovittanut meidät ja hänen puhtautensa luetaan meidän eduksemme, se on suurta armoa! Voit siis tänäänkin tehdä päätöksen ylistää Jumalaa Jeesuksen kalliista sovitustyöstä ja kokea armon ja syvän rauhan. Ole siunattu 😀

Sankarit

Monet rakastavat sankaritarinoita tämän päivän maailmassamme. Sankari elokuvat myyvät hyvin ja itsekin nautin sellaisista. Jos katsomme Raamattuun, löydämme monia mielenkiintoisia tarinoita sankareista. He eivät olleet ihmisten silmissä minkään arvoisia. Mietipä esimerkiksi vaikka Daavidia. Hän oli ylenkatsottu oman perheen keskellä. Kun profeetta Samuel tuli voitelemaan kuningasta, jonka Jumala oli valinnut Saulin langettua pois Jumalan tahdosta, hän ajatteli ensiksi, että Jumala on valinnut esikoisen, joka näytti voimakkaalta mieheltä. Mutta Herra katsoo sydämeen, ei ulkomuotoon.

1 Samuelin kirja 16:11-13

Silloin Samuel sanoi Iisaille: ”Tässäkö ovat kaikki nuorukaiset?” Iisai vastasi: ”Vielä on jäljellä nuorin, mutta hän on paimentamassa lampaita.” Samuel sanoi Iisaille: ”Lähetä noutamaan hänet. Me emme käy aterialle, ennen kuin hän tulee tänne.” Iisai lähetti hakemaan hänet. Hän oli verevä, kauniskasvoinen ja hyvännäköinen. Herra sanoi: ”Nouse ja voitele hänet, sillä hän se on.” Samuel otti öljysarven ja voiteli hänet hänen veljiensä keskellä. Silloin Herran Henki tuli Daavidiin ja vaikutti hänessä siitä päivästä alkaen. Sitten Samuel nousi ja meni Raamaan.

On merkittävää havaita, ettei kukaan odottanut Daavidin tulevan paikalle, hän on oli vähäpätöisin perheessä, koska oli nuorin. Mutta Herra valitsee sellaisia käyttöönsä, jotka ovat nöyriä. Kuninkaat ja profeetat voideltiin tehtäviinsä vanhan liiton aikana ja silloin Pyhä Henki tuli heidän ylleen. Juuri sen tähden Daavid kykeni voittamaan Goljatin, koska ei pelännyt. Pyhä Henki tuo rohkeuden. Ihmisen tehtäväksi jää vain vastaanottaa se ja alkaa käyttämään sitä rohkeasti.

1 Korinttolaiskirje 1:26-30

Katsokaa omaa kutsumistanne, veljet. Ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa eikä monta jalosukuista. Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen voimakkaat häpeään. Mikä maailmassa on syntyperältään alhaista ja halveksittua, mikä ei ole mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä on jotakin, ettei mikään liha voisi kerskailla Jumalan edessä. Hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Kuka sitten voi olla ”Jumalan sankari”? Jokainen Jumalan lapsi. Juuri sinä. Koska Jumala tahtoo käyttää ihan jokaista lastaan valloittamaan maailmamme ilosanomallaan ja hän tarvitsee nöyriä ja uskollisia miehiä ja naisia, jotka rakastavat lähimmäisiään aidosti. Saatamme ajatella, ettei meistä ole siihen. Mutta jos alamme katsomaan yllä olevaa jaejaksoa, kaikki tekosyyt menettävät voimansa.

Ylpeitä Jumala ei voi käyttää, koska he eivät viesti hänen rakkaudestaan aidosti. Mutta hän voi opettaa jokaiselle nöyryyttä, jos ihminen on halukas oppimaan virheistään. Jos maailma pitääkin Jumalan lapsia hulluina, koska he tunnustavat oman rajallisuutensa ja tarpeensa Jumalaa kohtaan, he itse ovat ylpeitä, jotka saattavat pitää itseään viisaina. Maailman viisaus onkin aivan eri asia kuin Jumalan viisaus. Vain nöyrät saavat sitä. Ihmisten, jotka luottavat omaan viisauteensa, on vaikea ymmärtää miksi ihminen tarvitsee Jumalaa. He järkeilevät, ettei niin hullua olekaan, että kannattaa luottaa näkymättömään Jumalaan, joka antaa syntejä anteeksi.

Ne jotka pitävät uskovia heikkoina, eivät näe, että voima tulee Jumalalta ja se saa meidät tekemään ihmeitä Jumalan kunniaksi. Jos jokin on syntyperältään alhainen tai muutoin merkityksetön, maailma kääntää selkänsä sellaisille. Sen sijaan Jumala tahtoo rakastaa rikkirevittyjä ihmisiä, joilla on kamala menneisyys, mutta ihana tulevaisuus, koska he riippuvat kiinni Jeesuksessa. Jos Jumala käyttäisi sellaisia ihmisiä, jotka ovat ylpeitä, he eivät antaisi kunniaa hänelle. Siksi hän nostaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole maailman silmissä mitään. Jumalan lasten on tärkeä muistaa, että kaikki riippuu siitä, että me turvaamme Jeesukseen, koska ilman häntä emme voi mitään tehdä.

Sankaruus liittyy mielestäni aina johtajuuteen. Tämän päivän sankaruus voi olla esimerkiksi sitä, että elät vaikeassa olosuhteissa tyynenä. Katsot myrskyä, mutta tunnet sisälläsi Jumalan antamaa rauhaa. Koet ehkä myrskyn ravistelevan sinua joka puolelta, testaten elämäsi perustuksia. Silloin kysytään mille olemme rakentaneet. Jos olemme rakentaneet Kristus kalliolle, se kestää, vaikka ahdistaisi ja yrittäisi masentaa oikein kunnolla. Jeesus ei hylkää sinua eikä minua. Mielialamme vaihtelevat hyvinkin voimakkaasti ja luulemme monesti, ettei ole enää ulospääsyä, mutta se mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista: Meidän edessämme oleva vuori on hänelle pieni kivi. Luottamus on avainsana.

Hän tahtoo opettaa meille, ettei meidän tarvitse luottaa omaan voimaamme ja kykyymme ratkaista, koska inhimilliset voimavarat ovat aina rajalliset, mutta hän voi kaiken. ”Hän voi vuoret siirtää, pelastajani hän on, auttajani hän on, ikuinen pelastuksen tuoja, hän kukisti kuoleman, kukisti kuoleman.” Tuo kertosäe on soinut viime viikon aikana päässäni, kun olen kokenut ahdistusta ja miettinyt, mikä tässä auttaa. Parasta mitä tein tuossa tilanteessa oli heittää kaikki huolet ja murheet Jumalalle. Sen jälkeen seuraavana yönä nukuin kuin tukki, en herännyt yhtään kertaa, vaikka yleensä herään kaksi tai kolme kertaa!

Sinä olet Jumalan rakas lapsi. Se määrittää identiteettisi. Et ole hyljätty ja unohdettu, vaan kallisarvoinen. Sinä voit loistaa Jumalan valoa tässä ajassa rohkeasti ja tuoda iloa monen lähimmäisesi elämään sisäistämällä kuka olet Kristuksessa. Sinä olet voittaja ja sankari hänessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀