Pitkästä aikaa tuli halu kirjoittaa jotain aiheesta, joka tuntuu tärkeältä, ihan siitä syystä, että moni ihminen kokee elämänsä aikana ajanjaksoja jolloin kokee syyllisyyttä. Jokaisen kokemus on yksilöllinen, joten jonkun kokemus syyllisyydestä tuntuu musertavalta, kun toinen mieltäisi saman jonkin asteiseksi syyllisyyden kokemukseksi. Mutta mistä syyllisyys kumpuaa? On väärää syyllisyyttä ja on oikeaa, tervettä syyllisyyttä. Kummankin syyllisyyden lajin takana voi olla eri syitä. Tutkitaan Raamattua, jotta pääsemme aiheeseen syvemmälle.
2. Korinttolaiskirje 7:10
Jumalan mielen mukainen murhe näet saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei tarvitse katua. Maailman murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.
Murhe ja syyllisyys kulkevat käsi kädessä. Jumala voi käyttää näitä ihmisen eduksi: Se saa aikaan parannuksen; toisin sanoen, ihminen tekee mielenmuutoksen ja alkaa toimimaan eri tavalla kuin aiemmin. Tuo muutos saa aikaan muutoksen ihmisen suhteessa Jumalaan ja antaa halun elää Hänen tahtomallaan tavalla, tätä voisi kuvata parhaiten 180 asteen käännökseksi: uskoontuloksi. Maailman murhe ei hyödytä ihmistä, koska se ei aikaan muuta kuin toivottomuutta, joka saa aikaan pitemmällä aikajänteellä halun turruttaa esimerkiksi päihteillä tuota tuskaa tuottavaa kipua. Jumala tahtoo antaa aivan uuden elämän sen sijaan jokaiselle:
Roomalaiskirje 8:1-2
Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Mieti, että sinulla on syyllinen olo jostain tekemästäsi asiasta ja tiedät, että tämä asia täytyy tunnustaa. Sinua saattaa pelottaa olla rehellinen ja pyytää anteeksi tekemääsi syntiä toiselta ihmiseltä. Päätät kuitenkin toimia vastuullisesti ja kohtaat hänet ja saat kokea anteeksiannon. Mikä mahtava vapaus! Kun ajattelemme mitä kaikkea väärää olemme sanoin, teoin tai asentein tehneet elämämme aikana, voimme ymmärtää, että ihan jokainen tarvitsee Jumalan armoa, joka on tullut ilmi Jeesuksen sovitustyön kautta. Siitä tässä jakeessa on mielestäni kysymys.
Ne, jotka kohtaavat, tunnustavat ja hylkäävät väärän elämäntapansa, Jumala antaa anteeksi heille. Syyllisyys ja murhe ovat pois, ja Jumalan rauha alkaa täyttämään sydäntä, mikä ihana muutos! Emme siis enää ole syyllisiä Jumalan edessä, koska olemme nöyrtyneet pyytämään anteeksi syntejämme ja Jeesuksen veressä on voima puhdistaa meidät kaikesta pahuudestamme. Kohtaammeko uskovina sitten syyllisyyttä uskoontulomme jälkeen?
Ilmestyskirja 12:10
Sitten minä kuulin voimakkaan äänen sanovan taivaassa: Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos, hän joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä.
Kuten saamme huomata kuvauksen paholaisesta, niin näemme millainen hänen luontonsa on: Hän syyttää Jumalan lapsia. Miten koemme tällaiset syytökset? Itse olen kokenut sen painostavana olona, syyttävänä äänenä pääni sisällä. Jollakin toisella kokemus voi olla erilainen. Mutta jokaisen Jumalan lapsen tarvitsee oppia tuntemaan Jumalan äänen, ettei ala uskomaan syyttäjää, joka vielä valehtelee kaiken aikaa. Tarvitsemme vahvistua päivittäin Jumalan äänen tunnistamisessa, jotta identiteettimme vahvistuu terveeseen suuntaan.
Miksi on niin tärkeää oppia tuntemaan Jumalaa, tutkimalla Raamattua ja vahvistua hänen armossaan? Koska sen kautta opimme nöyryyttä ja tunnistamme vihollisen syytökset, jotka voivat olla rankkojakin. Kun kasvamme Jumalan lapsina hänen läheisyydessään, armokin alkaa konkretisoitumaan meille selkeämmin: Emme pärjää ilman hänen apuaan ja voimme olla tuomassa muita ihmisiä Jumalan rakkauden valtakuntaan. Siunausta elämääsi!