Sydämeltä sydämelle

Me kaikki olemme vajavaisia ihmisiä, oli sitten kyseessä Jumalaan luottava ihminen, siis uskova tai sitten itseensä luottava ihminen. Olen tämän viikon käyttänyt aikaa paljon oman mukavuuttani ajatellen. Silloin tällöin Jumala aamuisin on kolkuttanut sydämeni ovelle lukiessani Raamattua ja kutsunut jakamaan hänen sanaansa. Tänä aamuna en suunnitellut kirjoittavani, vaan ottaa aikaa katsoen elokuvaa ja lepäillä. Sitten katsoin erittäin koskettavan laulun instagramissa ja se mursi sydämeni. Jos haluat katsoa itse, etsi käyttäjä jokkewa, hänen viimeisin postauksensa on Marianne Cygnelin tekemä laulu Ihmeellinen Neuvonantaja.

Kun olin katsonut ja kuunnellut, koin sydämessäni, kuinka Taivaallinen Isäni kutsui polvistumaan hänen eteensä ja niin tein. Sitten aloin rukoilemaan, että jokainen meistä, riippumatta elämäntilanteesta, kääntyisimme Rakastavan Jumalan puoleen, kyyneleet alkoivat valua pitkin poskiani, kun ajattelin, kuinka onnekas olenkaan, että saan uskoa Jumalaan, joka tuli ihmiseksi ja kantoi niin minun kuin sinunkin synnit ristille ja kesti kaiken häpeän meidän vuoksemme. Kaikki täällä ajassa on väliaikaista, mikään kunnia ja omaisuus ei säily, ainoa, mikä kestää on Jumala ja hänen sanansa. Tahtoisin kaikkien ihmisten kääntyvän Jumalan puoleen ja lähtemään seuraamaan häntä.

Kun sitten aloin miettimään, mistä jakaisin, se löytyi erittäin läheltä: Tänä aamuna luin ensimmäistä Johanneksen kirjettä, ensimmäisen luvun. Siinä on vain kymmenen jaetta, mutta nuo sanat, ovat voimallisia, ainakin minun mielestäni. Katsotaanpa mitä Jumala tahtoo sinulle ja minulle sanoa tänään.

1 Johanneksen kirje 1:5–17

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Rajat ovat selkeät: Ihminen, joka sanoo olevansa Jumalan lapsi, mutta ei elä totuudessa ja yhteydessä muihin, elää valheessa. Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että kun Jumala selkeästi on valo, hänen valonsa paljastaa meidät läpikotaisin. Jos siis kannamme kaunaa tai katkeruutta jotakin ihmistä kohtaan, kannattaa se tunnustaa heti ja hyljätä, ettei se pääse tuhoamaan elämäämme. Sama pätee myös kaikkiin synteihimme, oli kyseessä sitten valehteleminen, seksi avioliiton ulkopuolella tai mitä tahansa, joka tuottaa murhetta Jumalalle. Toisaalta, jos me päätämme olla rehellisiä Jumalan edessä, ja tunnustamme heikkoutemme ja syntimme, hänen Poikansa veri puhdistaa meitä jatkuvasti, mikä ihana asia!

1 Johanneksen kirje 1:8–10

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole tehneet syntiä, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Jos ihminen tosissaan ajattelee, ettei ole tilivelvollinen asenteistaan, ajatuksistaan, sanoistaan ja teoistaan Luojalleen, hän vähät välittää Jumalan tahdosta. Se kertoo vääristymästä, joka meillä täällä maailmassa hallitsee. Miksi Raamattu opettaa, että meidän kaikkien, niin uskovien, kuin muidenkin, kannattaa katua syntejämme ja ottaa Jeesus elämämme Herraksi, ihan päivittäin? Koska eräänä päivänä olemme kaikki Jumalan tuomioistuimen edessä. Siinä kohtaa, jos sinun tai minun nimeäni ei ole elämän kirjassa, emme pääse Jumalan valtakuntaan sisälle, vaan joudumme eroon hänestä ikuisiksi ajoiksi. Kuulostaako pahalta? Minusta ainakin. Sen tähden, kun vielä elämme, voimme vapaasta tahdostamme hyväksyä Jeesuksen sovitustyön ristillä omalle kohdallemme. Kukaan muu sitä päätöstä ei voi tehdä sinun puolestasi: Vaikka vanhempamme olisivat uskossa, mutta itse emme tee tuota päätöstä asettaa Jeesusta elämämme Herraksi, emme voi päästä Jumalan valtakuntaan, eikä nimeämme kirjoiteta tuohon elämän kirjaan, joka kertoo, ketkä pääsevät ja ketkä eivät. Ei ole mitään muuta keinoa päästä Jumalan armon valtakuntaan sisälle, kuin uskoa Jeesukseen.

Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Se on hienoa! Nimittäin, ketään ei voi pakottaa mihinkään. Kukin saa tehdä aivan kuten itse haluaa. Toinen puoli: Myös vastuu lankeaa jokaisen itsensä kannettavaksi. Tarkoitan, että jos ajattelemme, että Jumala on mielipuoli, kun ei pelasta jokaista luotuaan, ettei hän olekaan hyvä ja armollinen Jumala aidosti, se on valhe. Se, että Jumala antaa ihmisen itse päättää, miten elää elämänsä, hänen yhteydessään ja armossaan tai sitten erossa hänestä täällä ajassa ja myöhemmin iankaikkisuudessa, kertoo mielestäni hänen luonteestaan paljon. Hän ei tahdo, että kukaan robottimaisesti tottelee häntä, vaan sydämensä halusta, vapaasta tahdosta. Päätös on sinun.

Mitä siis tehdä?

Psalmi 32:3–5

Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Sillä öin ja päivin sinun kätesi oli raskaana päälläni. Elinnesteeni kuivui kuin kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikkomukseni”, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

Kuningas Daavid kertoi tässä Psalmissa hänen kamppailustaan, kun oli ottanut toisen miehen vaimon itselleen, murhannut miehen ja eli synnissä. Ei Raamatun henkilöt (lukuun ottamatta Jeesusta) eläneet täydellisesti, vaan hairahtuivat siinä missä mekin. Jakeessa kolme Daavid kuvaa tilaansa, ennen synnin tunnustamista. Hän koki sisäistä polttoa asian takia, sille on nimikin: synnintunto. Joku voi sanoa, ettei uskovan tule elää synnintunnossa, mutta itse asiassa se on Jumalan armoa. Hän varoittaa niin lapsiaan kuin jumalattomiakin, synnintunnon kautta, jotta he katuisivat syntejään. Nimittäin, jos ihminen ei välitä synnintunnosta, hänen sydämensä paatuu kivikovaksi ja sellaista onkin sitten vaikea (ei mahdotonta Jumalalle) saada eläväksi.

Synnintuntoa seurasi onneksi Daavidin kohdalla synnin tunnustaminen ja hylkääminen. Sitä seurasi taas Jumalan armo! Huomaa, miten iloisesti Daavid aloittaa Psalmin 32. Autuas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Jos joku tiesi, miten vapauttavalta tuntuu saada synnit anteeksi, niin Daavid. Oma kokemukseni on sellainen, että kun tunnustan syntini, aivan kuin raskas kivireppu otettaisiin selästä pois.

Sananlaskut 28:13–14

Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina pelkää Herraa, mutta joka sydämensä kovettaa, se suistuu onnettomuuteen.

Huomaa rakas lukijani, Jumalan mielisuosio (armo ja menestys sisältyy tähän) on heidän elämässään, jotka tahtovat elää rehellisesti hänen lähellään. Ja ne, jotka kunnioittavat häntä, ovat onnellisia. Sanoisin, että mahtava diili: Kun me annamme (tunnustamme) syntimme Jumalalle, hän siirtää meidät hänen rakkauden valtakuntaansa, jossa ilo ja rauha ovat luontoisetuja.

Tahtoisin vain sinunkin ei vain tietävän, vaan syvällisesti ymmärtävän, kuinka kallisarvoinen olet Jumalalle. Hän on valmistanut pelastuksen, johon voit tänä päivänä tarttua ja kiittää häntä suuresta armosta, joka on kallis. Jeesus rakastaa sinua, ja tahtoo pelkästään hyvää elämääsi. Suosittelen lämpimästi! Siunausta elämääsi.

Nöyryys

Moi! Tämän viikon aihe blogiin pomppasi viikonlopun aikana ja kun eilen kokoonnuimme kotonani miesten soluun (pienryhmä, jossa tapaamme kahden viikon välein kertoen kuulumisemme ja rukoilemme jokaisen puolesta), jossa jaoin tästä aiheesta lyhyesti, se jäi puhuttelemaan sydäntäni. Aiheen valintaan paljonkin vaikutti sunnuntaina hetki, jonka sain viettää rakkaani kanssa, tutkien kohta esille ottamaani mielenkiintoista Psalmia ja sen ristiviittauksia. Tämä aihe ei todellakaan ole pieni osa Raamatun kirjoituksia, vaan mielestäni se on läsnä Raamatun alkulehdiltä loppuun asti. Jos mietimme nöyryyttä ja sen vastakohtaa ylpeyttä, emme voi olla huomaamatta sitä yhtenä merkittävänä motiivina ihmisten elämissä, jota Raamattu kuvaa rehellisesti.

Psalmi 34:16-20

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herran kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

Huomaatko, kuinka aktiivinen Jumala on hänen rakkaita lapsia kohtaan? Hän näkee tarkasti, kuulee, pelastaa, on läsnä ja varjelee. Hän ei siis todellakaan ole välinpitämätön, kuten sielunvihollinen pyrkii valehtelemaan meille niin usein. Sen sijaan, kun hän on kerran pelastanut meidät armon valtakuntaansa, jossa hän hallitsee, hän tahtoo olla intiimissä yhteydessä meidän kanssamme, eikö ole valtava asia?! Ajattele, että maailmankaikkeuden suvereeni Luoja on kiinnostunut aidosti siitä, mitä juuri sinulle kuuluu. Miten me reagoimme tuollaiseen huomionosoitukseen? Jos Pyhä Henki saa tämän todellisuuden kirkastaa sydämillemme, silloin meistä tulee nöyriä, armollisia ja rakkaudellisia – me siis muutumme hänen kaltaisikseen askel kerrallaan. Jae, johon seuraavaksi keskityn, avaa meille lisää tästä aiheesta:

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Oletko pistänyt merkille yhden asian: Syntiinlankeemuksen seurauksena maailma, jossa elämme tänään, on rikki monella tavalla. Näemme ja kuulemme uutisia, joista huomamme elävämme lopun aikaa: Moraali, kasvatus ja terve Jumalan kunnioitus ovat vieraita ajallemme ja näemme sen, kuinka vastakkain Raamatun iättömät periaatteet ovat yhteiskuntamme arvojen ja lakien kanssa. Se on surullista. Olemme varmaankin kukin huomanneet myös sen, että sinä ja minä olemme – enempi tai vähempi – rikki sisältä johtuen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja haavoittavat syvästikin. Aina emme edes näe ihmisestä, kuinka rikki he ovat sydämestään, mutta sen sijaan rakastava Jumala näkee ja juuri siihen mielestäni tässä jakeessa viitataan suoraan. Se, että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli ei ole Isälle mikään este: Hän tahtoo korjata ja eheyttää sen ja juuri tuon murtuneisuuden kautta meistä kasvaa nöyriä Jumalan miehiä ja naisia, joita hän tahtoo käyttää, jotta ilosanoma voisi levitä laajalle!

Psalmi 51:19

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Kun tahdomme tulla Jumalan parantavaan läsnäoloon, vailla pelkoa rangaistuksesta, meille tulee halu antautua päivittäin hänelle. Tuollaista asennetta ja halua hän todella arvostaa.

Jesaja 57:15

Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

Hän asuu niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki. Se ei ole vain sanoja, vaan lupaus suoraan sinulle ja minulle! Hän on sitoutunut lupauksiinsa täydestä sydämestä ja hän tahtoo virvoittaa sydämemme. Alamme huomaamaan, kuinka paljon Jumalamme arvostaa sitä, että meillä on avoin, nöyrä sydämen asenne häntä kohtaan. Hän tahtoo uudistaa meitä jatkuvasti, kun päätämme olla riippuvaisia hänestä aidosti.

Jesaja 66:2b

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

Nöyryys, särkynyt henki ja arka tunto Jumalan sanan edessä. Miksi? Mielestäni sen tähden, koska ylpeät eivät ymmärrä, kuinka kaukana he ovat todellisesta ja syvästä yhteydestä Jumalan kanssa ja sellaiset ihmiset etääntyvät pikku hiljaa hänen luotaan. Sen sijaan kun tiedostamme, mistä olemme tulleet, mikä on siis taustamme, muistamme kuinka suuri armo on kohdannut meitä, jotka olemme antaneet Jeesukselle sydämemme valtaistuimen. Niin, että hän saa johtaa aidosti elämäämme. Jos meillä on nöyrä sydän tutkiessamme Raamattua, silloin annamme vapaaehtoisesti hänen johtaa. Se on avain rikkaaseen elämään, jonka rakastava Isä tahtoo antaa niille, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä.

Kun ihminen on oppinut sen, että kaikki mitä hänellä on, on itse asiassa vain lainaa Jumalalta ja hän osaa arvostaa Jumalasuhdettaan nöyrästi, silloin hän ei katkeroidu, jos jokin asia viedään häneltä pois. Miksi? Koska hänen identiteettinsä ei perustu siihen, mitä hän omistaa täällä ajassa, vaan hän tahtoo palvella sydämestään Jumalaansa ja nauttia kerran siitä hyvästä sadosta, joka on kertynyt taivaan pankkiin, kun hän on rakkaudesta palvellut muita. Rukoilen, että tämä teksti saisi vaikuttaa sinussa ja minussa halun tänään sitoutua nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja haluun kasvaa hänen rakkaudessaan päivittäin lähemmäs pelastajaamme. Ole siunattu.