Jumalan ylistäminen on ihanaa!

Kävelin jokin aika sitten ystäväni kanssa kirpeässä pakkassäässä metsässä. Pysähdyimme hetkeksi ja aloin kokemaan Jumalan ihanan läsnäolon aivan siinä paikassa. Linnut lauloivat ja oli hiljaista. Ajattelin ääneen, että kuinka arvokasta on pysähtyä elämässä ja tulla hiljaisuuteen. Hiljaisuudessa Jumala puhuu meille, kun pidämme korvamme auki. Aloin janoamaan Jumalaa kun olimme aivan hiljaa. Sydän alkoi palvomaan Herraa siitä, miten hyvä, armollinen ja uskollinen hän on. Milloin sinä olet käynyt viimeksi luonnossa ja vain ollut hiljaa? Anna Jumalan tulla sinua lähelle ja alat huomaamaan hänen uskollisuutensa ja hyvyytensä elämässäsi.

Tämän päivän ihmisten yksi suurimmista ongelmista on se, etteivät he enää osaa hiljentää tahtia, sydäntään ja rauhoittua: olla aivan hiljaa. Jos oppisimme hiljentämään tahtimme ja välillä erottamaan aikaa luonnossa olemiseen, olisimme luovempia. Näin uskallan väittää. Ystäväni huomasi tullessaan luokseni, että haukottelin. Saman tien tuli kysymys, että olenko ollut ulkona vielä tänään? En ollut, joten happivarasto kaipasi raitista ilmaa. Vasta kun aivoni saivat happea, alkoi luovuus virtaamaan olemukseeni ja pääsin eteenpäin tämän blogin kirjoittamisen teemasta!

Psalmi 33:1

Riemuitkaa Herrassa, te vanhurskaat! Oikeamielisten sopii ylistää häntä.

Mitä tässä todella sanotaan? Miksi Jumalan lasten tulee riemuita ja ylistää häntä? Eikö juuri siksi, että olemme saaneet kokea syyttömäksi julistamisen Jumalan armosta! On siis luonnollista palvoa Kuningasta, joka teki meistä kykeneviä olemaan hänen lähellään. Olemme oikeamielisiä suhteessa häneen ainoastaan Jeesuksen ansiosta!

Psalmi 34:2-4

Minä kiitän Herraa joka hetki, hänen ylistyksensä on aina minun suussani. Minun sieluni kerskaa Herrassa, nöyrät kuulevat sen ja iloitsevat. Julistakaa kanssani Herran suuruutta, korottakaamme yhdessä hänen nimeään.

Daavid, joka on kirjoittanut tämän psalmin tunnetaan miehenä, joka eli oikeassa suhteessa Jumalan kanssa, siksi häntä kutsutaan Jumalan mielenmukaiseksi mieheksi. Vaikka hän teki syntiä, hän katui ja sai kokea armon. Hän oli elämän ahdistuksissa oppinut kääntämään katseensa Jumalaan ja sen tähden hän vilpittömästi palvoi Jumalaa. Joskus erehdymme siinä, että Jumala on ylistettävä vain silloin, kun olosuhteet ovat meille suotuisat. Mutta ylistys on enemmän. Se on elämän asenne, aivan kuten Daavidin kohdallakin. Vasta kun koemme vastoinkäymisiä ja päätämme silti palvoa, koska Herramme ansaitsee jatkuvan palvonnan, emme anna ikävien olosuhteiden masentaa ja viedä keskittymistämme hänen uskollisuudestaan.

Jos teen tänään päätöksen palvoa Jumalaa, koko olemukseni virvoittuu hänen hoitavassa läsnäolossaan. Miten palvontaa voi osoittaa? Esimerkiksi olemalla kiitollinen, ystävällinen ja kärsivällinen lähimmäisille. Jumala saa siitä kunnian, kun kohtelemme lempeästi ihmisiä jotka ovat meistä vaikeita. Voimme lukea Raamattua ja lausua rukouksen Sanaan vedoten. Sitä varten Herra on antanut meille sen. Hän tulee hyvälle tuulelle, kun kuulee meidän tutkivan Sanaansa ja soveltavan sitä arjessamme. Suusanallinen palvonta on myös yksi rukouksen muoto, jota voimme harjoittaa yksin, mutta myös yhdessä.

Kun Daavid palvoi Jumalaa, muutkin hänen läheiset alkoivat palvoa, hän näytti hyvää esimerkkiä. Luulenpa, että Jumala haltioituu nähdessään, kun hänen lapsensa ylistävät häntä ympäri maailmaa, sekä yksityisesti, että seurakuntana. Itse asiassa, jos kerran olemme hänen lapsiaan, voisi kuvitella, että hänen seurakuntansa, palvoo jatkuvasti häntä, joka on sovittanut meidät ja siirtänyt meidät pimeydestä valkeuteen?

Psalmi 34:5-7

Minä etsin Herraa, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikista peloistani. Ne, jotka häneen katsovat, säteilevät iloa, eivätkä heidän kasvonsa punastu häpeästä. Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista ahdistuksista.

Mitä jos lukisit yllä olevat jakeet kerran, toisen, ehkä neljä tai viisi kertaa? Kun mietin omaa elämääni suhteessa jaejaksoon, mieleen nousee syvä kiitollisuus ja kunnioitus Jumalaa kohtaan. Kun en oppinut tulemaan vapaaehtoisesti hänen lähelleen ja palvomaan, hän armossaan käytti olosuhteita minun tosi parhaakseni ja vaikutti parannuksen mielen. Silloin minä koko sydämestäni etsin häntä ja hän todella vastasi minulle, aivan kuten Daavidkin koki! Pelko lamaannuttaa ja saa aikaan puolustusreaktion, jolloin tahdomme paeta. Mutta kun saamme kokea hänen hyvyytensä, pelko väistyy!

Kun päätämme viipyä Jumalaa palvoen hänen läsnäolossaan, alamme säteillä, koska rakkaus rakentaa ja hän on täydellinen rakkaus. Häpeä, syyllisyys ja arvottomuus väistyvät, kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan. Miksi ihmeessä emme tahtoisi viettää aikaa Jumalan läsnäolossa, jos kerran saamme kokea niin paljon hyviä asioita siinä?

Ehkä olemme turtuneet pelkoihin ja ahdistukseen, emmekä uskalla lähteä turvallisesta paikasta, vaikka saatamme aavistaa, miten hyvältä tuntuisi alkaa eheytymään Isän sylissä. Silloinkin voimme rukoilla, että Isä, sinä tunnet minut paremmin kuin kukaan. Sinä tunnet minun pelkoni, syyllisyyteni ja arvottomuuteni. Annan sinulle luvan alkaa hoitamaan näitä alueita, koska uskon sinun olevan hyvä ja uskollinen Isä, joka et tee väkivaltaa. Kiitos, että saan kokea sinun rakkauttasi, joka vapauttaa minua pikku hiljaa.

Kun näin opettelemme luovuttamaan elämämme kaikki osa-alueet Jumalalle, saamme nähdä ihanan muutoksen elämässämme ajan mittaan. Emme koskaan tule olemaan entisiä, vaan tulevaisuus on valoisa ja paras on aina edessä! Ole siunattu Jeesuksen nimessä 🙂