Tämä kysymys nousi sydämelleni tänä aamuna herättyäni. Näyttää siltä, että yhteiskunta jossa elän tänään on rakentanut kiireen ilmapiirin. Onko vain niin tarpeellista juosta päivästä toiseen talla pohjassa ja nukkua sitten kun kuolema koittaa? Onko se järkevää? Mielestäni ei sinne päinkään. Jos elämämme jatkuu stressaavana vuosikausia voimme olla varmoja siitä, että kroppa ja mieli ei jaksa. Itse sen tiedän varsin hyvin. Tänä keväänä olen taas huomannut, että muistini alkoi pätkiä uudelleen enemmän kuin aiemmin. Tarkoitan, että se muistutti samanlaista tilannetta kuin vuosi sitten ollessani uupunut. Silti minun on ollut hankala antaa sitä tilaa itselleni, mitä niin kipeästi tarvitsin.
Psykologian professori Svend Brinkman on sanonut osuvasti:
”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä, teet lujasti töitä, pyrit olemaan paras versio itsestäsi, ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä, etkä ikinä anna periksi, niin ei ole mitään rajoja sille miten perusteellisesti voit palaa loppuun.”
Matteus 11:28-30
Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani on kevyt.
Tänä aamuna kuin nämä Jeesuksen sanat ne osuivat syvälle sydämeeni. Osuvatko ne myös sinun sydämeesi kun luet ne? Jos ei, lue vaikka useamman kerran ja pysähdy hetkeksi. Nämä sanat olivat juutalaisille erityisen tärkeitä. Miksi? Koska heidän kulttuurissaan heidän tehtävänsä oli noudattaa lukemattoman suurta sääntökokoelmaa (ymmärtääkseni useita satoja), jotta he voivat lähestyä Jumalaa. Uskonto orjuuttaa, mutta Jeesus halusi tuoda levon ja ilon! Mikä mieletön vaihtoehto! Jeesus halusi siis antaa levon yhteydessään, koska Jumalan tahdon toteuttaminen ei ole raskasta silloin, kun olemme hänen lähellään ja haluamme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi.
Ihmiset kaipaavat lepoa, rauhaa ja vapautta yli kaiken. Maailma kertoo, että kukin voi saavuttaa nuo asiat tekemällä ihan mitä mieleen tulee. Mutta Jumalan tarjoama rauha, ilo ja vapaus liittyy suhteeseemme Jeesuksen kanssa. Todellinen vapaus ei ole sitä, että minä toteutan kaiken niin kuin itse pienessä mielessäni olen ajatellut, vaan ymmärrän tarvitsevani enemmän Jeesusta elämäni herraksi.
Matteus 11: 25-27
Siihen aikaan Jeesus rupesi puhumaan: Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut nämä asiat viisailta ja älykkäiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni uskonut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Nöyryys on avain syvempään suhteeseen Jumalan kanssa. Jos haluamme tulla lähelle Jumalaa, meidän tulee nöyrtyä hänen eteensä ja pyytää vilpittömästi, että muuta kova kivisydämeni lihasydämeksi, joka voi rakastaa ja olla kuuliainen. Kuulostaa helpolta? Ei se sitä ole, sitä olen saanut opetella pienen elämäni ajan, mutta asiaa helpottaa, jos päätämme tänään toimia sen mukaan. Tuo päätös kannattaa tehdä päivittäin, koska silloin omat himomme ja halumme eivät pääse johtamaan elämämme laivaa väärään suuntaan, vaan annamme Jeesuksen olla kapteenimme.
Jos sinä ja minä päätämme pysähtyä ja opettelemme lepäämään Jumalan Isän sylissä, siinä on paras paikka ihan oikeasti. Siellä stressi väistyy ja sydän saa luottaa rakastavaan Isään, joka ei koskaan hylkää. Tuollaisia kohtaamisia itse kaipaan enemmän elämääni, entä sinä? Elämässämme voi olla muureja jotka estävät vastaanottamasta Isän rakkautta, mutta voimme valita läpinäkyvyyden ja oppia kohtaamaan Jumalaamme rohkealla mielellä.
Miksemme voisi tänään tuoda Jumalallemme koko elämämme ja oppia hänen tapansa toimia? Jeesus ei koskaan juossut, koska hänellä ei ollut koskaan kiire. Silti hän teki sellaisen työn jota muistelemme joka pääsiäinen. Miksemme voisi tänään valita rauhaa rauhattomuuden sijaan, joka turruttaa? Minä tahdon muuttua. Vaikka nautin paljon liikkumisesta ja pelaamisesta, minäkin tahdon oppia laittamaan sen oikeaan mittasuhteeseen ja nauttia hyvistä kirjoista. Tahtoisin suositella sinulle yhtä kirjaa, jos haluat päästä eheytymään suhteessasi Jumalaan, tai muuten vain: Jack Frost – Tie Isän syliin. Se on auttanut minua tunnistamaan asioita, jotka ovat esteenä Isän rakkauden vastaanottamiselle. Siunausta elämääsi 🙂