Tekijä: murtsi

Julkaistu

Napajäätiköt sulaa?

Viittaan otsikolla Terapian saman nimiseen biisin, jonka loppuriimi jäi soimaan päähäni: ”…napajäätiköt sulaa, esiin ihminen uskaltaa.” Kysymys: olemmeko me sellaisia ihmisiä, joille uskaltaa avautua kipeistä asioista, joista muille ei tulisi mieleenkään kertoa? Saako Jumalan Isän rakkauden aurinko sulattaa meidänkin vajavaisten kautta välittyä tähän maailmaan, joka ei sääli epäonnistuneita ihmisiä? Mieti mitä mieltä ihmiset ovat vankiloissa olevista ihmisistä, tai narkomaaneista? Annetaanko heille mahdollisuus uuteen elämään? Kuinka helposti mieleni ja sanani ovat olleet rikkinäisiä ihmisiä vastaan, Herra armahda minua! Minun tulisi rakastaa kaikkia ihmisiä, riippumatta siitä, ansaitsevatko he sitä mielestäni vai eivät. Jumala ei rakasta minua yhtään enempää kuin ketä tahansa hänen yhteydestään erossa elävästä, miksi en voi hyväksyä sitä helposti?

Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jesaja 30:18

Oma prosessini on mennyt niin, että luin Raamatusta paljon Jumalan rakkauteenkin liittyviä jakeita, mutta se ei jostain syystä kovinkaan nopeasti tullut päästä sydämeeni. Esteenä uskon olleen lapsena kokemani hylkäämisen kokemuksen, kun en saanut oppia tuntemaan biologista isääni. Kun Taivaan Isä on saanut parantaa minua pikku hiljaa, se on vienyt minut ihaniin kokemuksiin hänen kanssaan, jossa saan ilmestyksen hänen rakkaudestaan. Ennen kuin saamme itse ilmestyksen Jumalan Isän rakkaudesta, emme ole kovin armollisia. Näin ainakin itse koen. Tuo yllä oleva jae viittaa minulle siihen totuuteen päivittäin, kun luen sen ääneen joka aamu. Uskon sen omaan elämääni, toivottavasti myös sinä uskot.

Roomalaiskirje 14:1-4

Hyväksykää uskossaan heikko joukkoonne rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on hyväksynyt hänetkin omakseen. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – mutta kyllä hän pysyy pystyssä, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Tunnetaanko Jumalan lapset siitä, että meidän lähellämme on oikeasti vapaus olla heikko? Vai tunnetaanko meidät siitä, että me osoittelemme sormella, emmekä näe tai tahdo tunnustaa omia heikkouksiamme? Mielestäni näiden jakeiden yksi pointti on se, ettei meidän tule olla riidanhaluisia. Sen sijaan, meidän tulisi pysyä tyynenä, jos joku haastaa meitä jonkin asian takia, sen kautta voimme kirkastaa Jeesusta, kun emme ole helposti provosoitavissa, vaan olemme kasvaneet kärsivällisyydessä.

Mihin haasteeseen näissä jakeissa viitataan, kun puhutaan vihannesta syövästä Jumalan omasta ja toisesta, joka syö kaikkea? Jos olen oikein ymmärtänyt, niin pakanat, jotka tulivat uskoon, olivat aralla tunnolla sen tähden, mitä he voivat syödä. Ennen uskoontuloaan he söivät epäjumalille uhrattua lihaa (katso 1. Korinttolaiskirje 8 luku, jos tahdot perehtyä aiheeseen) ja toiset kokivat olevansa vapaita syömään, koska epäjumalat eivät ole todellisia jumalia. Kyse on siis siitä, miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme rakkauden hengessä. Se luo tilaa luottamukselle ja avoimuudelle. Vai tahtoisitko sinä avautua jollekin, joka alkaisi myöhemmin piikittelemään sinulle asiasta, josta olet kertonut hänelle?

Toinen asia joka nousee mieleeni, on se, ettei meille kenellekään ole annettu oikeutta tuomita. Totta on, että meidän tulee arvioida mikä on hengellisesti tervettä, mutta siihen ei liity jatkuva oikeassa olemisen tarve. Meidän tulee kunnioittaa toinen toistamme vilpittömästi, koska olemme saman Isän lapsia.

Roomalaiskirje 14:13-17

Älkäämme sen tähden enää tuomitko toisiamme. Päättäkäämme pikemminkin olla panematta veljenne eteen loukkauksen aihetta tai viettelystä. Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole sinänsä epäpyhää. Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, se on epäpyhää. Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruuastasi, sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus on kuollut. Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi, sillä Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Kuinka helposti sanomme, ennen kuin mietimme mitä sieltä lipsahtaa. Meidän tulee harkita, mitä puhumme ja puhua sellaista, mikä ei vie toista kauemmas Jumalasta. Avainjae tässä jaksossa on jae 15. Meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme epäitsekkäästi, kuten Jeesus teki. Jos olemme välinpitämättömiä käytöksemme seurauksista toisen elämään, olemme kovia, kylmiä ja itsekkäitä. Sen sijaan meidät tulee tuntea rakkaudesta, kärsivällisyydestä, empaattisuudesta ja joustavuudesta. Sellainen Jeesus on, ja sellaisia meistäkin tulisi kasvaa! Paavali tahtoo opettaa meille, että ruoka ei ole se pointti, vaan suhde Jumalaan. Se taas vaikuttaa käyttäytymiseemme ja asennoitumiseemme, joten ei ole kyse pienestä asiasta. Jos sisäistämme, että meidät on hyväksytty Jumalan armosta, meillä on rauha hänen kanssaan Jeesuksen ansiosta, silloin täytymme ilolla Pyhässä Hengessä, ja juurrumme häneen kiinni.

Rukoilen, että saisimme täyttyä Jumalan rakkaudella jatkuvasti Pyhän Hengen kautta, jotta elämämme todistaisi siitä, että elämässämme on korkeampi kutsu, joka heijastuu rakkautena ympärillemme. Tämä blogi kirjoitus jää nyt viimeiseksi joksikin aikaa, koska olen uupunut monellakin tavalla. En osaa sanoa, milloin jatkan kirjoittamista, ja kuinka usein näitä tulee tulevaisuudessa. Siunausta ja tsemppiä juuri sinulle.

Julkaistu

Jumalan kunnioittamisesta

Hei. Tämänkertainen aihe nousi sydämelleni viime viikon aikana ja kun pari päivää sitten ajoin töihin, matkalla kuuntelin The Rainin Sotilas biisin. Se mursi sydämeni ja sain kokea kuinka paljon Jumala todella rakastaa ihmistä. Siitä syntyi tarve kunnioittaa häntä entistä kokonaisvaltaisemmin. Voit katsoa biisin videon tästä.

Olen toki kirjoittanut aiemminkin Jumalan kunnioittamisesta ja tiedostan, että se on yksi teema, mitä kannan aina sydämelläni, koska se sitouttaa minut suhteeseen Jumalan kanssa. Toivon, että saisin tuotua tällä kertaa jotain uusia näkökulmia aiheeseen, jotta se herättäisi minussa ja myös teissä – rakkaissa lukijoissani -halun rakastaa ja kunnioittaa Jumalaa kokonaisvaltaisemmin.

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte.

Miten voimme vyöttää mielemme ja olla raittiita? Valvomalla omaa vaellustamme, siis sitoutua syvemmin Jeesukseen ja siihen identiteettiin, joita me saamme tänään olla Jumalan rakkaina lapsina. Miksi se on tärkeää? Koska sielunvihollinen yrittää saada meidät tavalla tai toisella keskittymään aivan epäoleellisiin asioihin ja viemään meidät pois Jumalan läheisyydestä. Silloin hän voi valehdella helpommin ja saada meidät uskomaan valheitaan. Mitä keinoja meillä on pysyä lähellä Jeesusta? Esimerkiksi kiittämällä häntä päivittäin suuresta armosta, että saamme olla sovitettuja, emme ole enää tuomittuja Jumalan edessä, koska hän näkee meidät Jeesuksen sovitustyön kautta! Jos alamme käsittämään Jumalan suuren armon ja rakkauden sydämissämme, ei siis vain pään tietona, emme koskaan tahdo palata elämään vanhalla tavalla, jossa rikoimme itseämme jatkuvasti.

1 Pietarin kirje 1:15-17

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Koska Jumalan lasten päämäärä on muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, meidän tavoitteemme on korkea: Olla pyhiä. Jokainen meistä tietää, ettei meistä itsessämme ole siihen koskaan, mutta juuri sen tähden Jeesus tulikin ihmiseksi ja eli täydellisen elämän, sovitti meidät syntiset Jumalan edessä ja sen perusteella me olemme pyhiä. Miten sitten voimme osoittaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan, kun tahdomme osoittaa olevamme kiitollisia hänelle armosta, joka peittää meidän syntimme? Elämällä kunnioittavassa suhteessa häneen jokaisen elämämme päivän matkalla ikuisuuteen hänen luokseen!

Paavalin kirje Tiitukselle 2:10-11

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa.

Näyttää siltä, että armon kokeminen johtaa ihmisen kunnioittamaan Jumalaa. Sen seurauksena näemme elämässämme pyhityksen hedelmää: Emme tahdo elää maailman arvojen mukaan, jossa tyydytämme lihallisia himojamme, vaan sen sijaan itsehillintä, kärsivällisyys ja armollisuus heijastuu käyttäytymisestämme sekä asennoitumisestamme. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella sitten voisi olla arkipäiväiseen elämäämme, jos tahdomme elää kokosydämisesti Jumalalle?

Kun käsitämme, että oma elämäntilanteemme oli aiemmin sellainen, että olisimme ansainneet ajatusten, asenteidemme ja tekojemme tähden ikuisen eron Jumalasta ja nyt voimme vaeltaa yhteydessä häneen, sen tulisi vaikuttaa halun kertoa ilosanoma läheisille, eikö totta? Kun mietin sitä, että lähelläni on vielä ihmisiä, joista myös Jeesus on maksanut täyden hinnan ja hän tahtoo pelastaa heidätkin, tahdon oppia olemaan kuuliainen hänen äänelleen. Miltä se sitten voisi näyttää? Esimerkiksi siltä, että tilanteen salliessa kohtaan henkilökohtaisesti ihmisiä, joille tahdon kertoa avoimesti siitä eheytymisprosessista, joka sisälläni on saanut tapahtua. Voin tällä tavoin tuoda toivoa niille, jotka kamppailevat erilaisten synti riippuvuusten kanssa.

Matteus 5:13-15

Te olette maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallottavaksi. Te olette maailman valo. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei voi olla kätkössä. Eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.

Mielestäni Jumalan lasten tulisi kunnioittaa Jumalaa ja sen tulisi näkyä siten, että me loistamme Jumalan rakkautta tähän kärsivään maailmaan, jossa monet ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusta elämäänsä. Jos tahdomme muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, oppia tottelemaan hänen ääntään, kun hän tahtoo käyttää meitä, silloin voimme tuoda aivan toisenlaisen maun ihmisten elämään, jotka kaipaavat muutosta elämäänsä. Rukoilen, että tekisimme päätöksemme elää Jumalan kunniaksi ja ihmisten parhaaksi ja osoittaa kunnioitusta pelastajallamme! Ole siunattu.

Julkaistu

Nöyryys

Moi! Tämän viikon aihe blogiin pomppasi viikonlopun aikana ja kun eilen kokoonnuimme kotonani miesten soluun (pienryhmä, jossa tapaamme kahden viikon välein kertoen kuulumisemme ja rukoilemme jokaisen puolesta), jossa jaoin tästä aiheesta lyhyesti, se jäi puhuttelemaan sydäntäni. Aiheen valintaan paljonkin vaikutti sunnuntaina hetki, jonka sain viettää rakkaani kanssa, tutkien kohta esille ottamaani mielenkiintoista Psalmia ja sen ristiviittauksia. Tämä aihe ei todellakaan ole pieni osa Raamatun kirjoituksia, vaan mielestäni se on läsnä Raamatun alkulehdiltä loppuun asti. Jos mietimme nöyryyttä ja sen vastakohtaa ylpeyttä, emme voi olla huomaamatta sitä yhtenä merkittävänä motiivina ihmisten elämissä, jota Raamattu kuvaa rehellisesti.

Psalmi 34:16-20

Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän avunhuutoaan. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, jotta hän hävittäisi maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herran kuulee ja pelastaa heidät kaikista ahdistuksista. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monet ahdistukset kohtaavat vanhurskasta, mutta Herra pelastaa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa, yksikään niistä ei murru.

Huomaatko, kuinka aktiivinen Jumala on hänen rakkaita lapsia kohtaan? Hän näkee tarkasti, kuulee, pelastaa, on läsnä ja varjelee. Hän ei siis todellakaan ole välinpitämätön, kuten sielunvihollinen pyrkii valehtelemaan meille niin usein. Sen sijaan, kun hän on kerran pelastanut meidät armon valtakuntaansa, jossa hän hallitsee, hän tahtoo olla intiimissä yhteydessä meidän kanssamme, eikö ole valtava asia?! Ajattele, että maailmankaikkeuden suvereeni Luoja on kiinnostunut aidosti siitä, mitä juuri sinulle kuuluu. Miten me reagoimme tuollaiseen huomionosoitukseen? Jos Pyhä Henki saa tämän todellisuuden kirkastaa sydämillemme, silloin meistä tulee nöyriä, armollisia ja rakkaudellisia – me siis muutumme hänen kaltaisikseen askel kerrallaan. Jae, johon seuraavaksi keskityn, avaa meille lisää tästä aiheesta:

Psalmi 34:19

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Oletko pistänyt merkille yhden asian: Syntiinlankeemuksen seurauksena maailma, jossa elämme tänään, on rikki monella tavalla. Näemme ja kuulemme uutisia, joista huomamme elävämme lopun aikaa: Moraali, kasvatus ja terve Jumalan kunnioitus ovat vieraita ajallemme ja näemme sen, kuinka vastakkain Raamatun iättömät periaatteet ovat yhteiskuntamme arvojen ja lakien kanssa. Se on surullista. Olemme varmaankin kukin huomanneet myös sen, että sinä ja minä olemme – enempi tai vähempi – rikki sisältä johtuen siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan ja haavoittavat syvästikin. Aina emme edes näe ihmisestä, kuinka rikki he ovat sydämestään, mutta sen sijaan rakastava Jumala näkee ja juuri siihen mielestäni tässä jakeessa viitataan suoraan. Se, että meillä on särkynyt sydän ja murtunut mieli ei ole Isälle mikään este: Hän tahtoo korjata ja eheyttää sen ja juuri tuon murtuneisuuden kautta meistä kasvaa nöyriä Jumalan miehiä ja naisia, joita hän tahtoo käyttää, jotta ilosanoma voisi levitä laajalle!

Psalmi 51:19

Jumalalle kelpaava uhri on särkynyt henki. Särkynyttä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, halveksi.

Kun tahdomme tulla Jumalan parantavaan läsnäoloon, vailla pelkoa rangaistuksesta, meille tulee halu antautua päivittäin hänelle. Tuollaista asennetta ja halua hän todella arvostaa.

Jesaja 57:15

Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, joka pysyy ikuisesti ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja herättäisin eloon murtuneiden sydämen.

Hän asuu niiden luona, joilla on murtunut ja nöyrä henki. Se ei ole vain sanoja, vaan lupaus suoraan sinulle ja minulle! Hän on sitoutunut lupauksiinsa täydestä sydämestä ja hän tahtoo virvoittaa sydämemme. Alamme huomaamaan, kuinka paljon Jumalamme arvostaa sitä, että meillä on avoin, nöyrä sydämen asenne häntä kohtaan. Hän tahtoo uudistaa meitä jatkuvasti, kun päätämme olla riippuvaisia hänestä aidosti.

Jesaja 66:2b

Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särkynyt henki ja arka tunto minun sanani edessä.

Nöyryys, särkynyt henki ja arka tunto Jumalan sanan edessä. Miksi? Mielestäni sen tähden, koska ylpeät eivät ymmärrä, kuinka kaukana he ovat todellisesta ja syvästä yhteydestä Jumalan kanssa ja sellaiset ihmiset etääntyvät pikku hiljaa hänen luotaan. Sen sijaan kun tiedostamme, mistä olemme tulleet, mikä on siis taustamme, muistamme kuinka suuri armo on kohdannut meitä, jotka olemme antaneet Jeesukselle sydämemme valtaistuimen. Niin, että hän saa johtaa aidosti elämäämme. Jos meillä on nöyrä sydän tutkiessamme Raamattua, silloin annamme vapaaehtoisesti hänen johtaa. Se on avain rikkaaseen elämään, jonka rakastava Isä tahtoo antaa niille, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä.

Kun ihminen on oppinut sen, että kaikki mitä hänellä on, on itse asiassa vain lainaa Jumalalta ja hän osaa arvostaa Jumalasuhdettaan nöyrästi, silloin hän ei katkeroidu, jos jokin asia viedään häneltä pois. Miksi? Koska hänen identiteettinsä ei perustu siihen, mitä hän omistaa täällä ajassa, vaan hän tahtoo palvella sydämestään Jumalaansa ja nauttia kerran siitä hyvästä sadosta, joka on kertynyt taivaan pankkiin, kun hän on rakkaudesta palvellut muita. Rukoilen, että tämä teksti saisi vaikuttaa sinussa ja minussa halun tänään sitoutua nöyryyteen, Jumalan kunnioittamiseen ja haluun kasvaa hänen rakkaudessaan päivittäin lähemmäs pelastajaamme. Ole siunattu.

Julkaistu

Jeesus ei kulje sun ohi

Moi. Tällä viikolla mietin monta kertaa, mistä ihmeestä kirjoittaisin. Tänä aamuna ajaessani töihin, Pro Fiden biisi nimeltä ”Niin alhaalla ei kukaan kulje” mursi sydämeni. Se alkoi puhuttelemaan siitä syystä, miten valtavan empaattinen Jeesus on. Katsotaanpa siitä esimerkki.

Luukas 7:11-15

Sen jälkeen Jeesus meni Nain-nimiseen kaupunkiin, ja hänen kanssaan kulkivat hänen opetuslapsensa ja suuri väkijoukko. Kun hän lähestyi kaupungin porttia, sieltä kannettiin ulos kuollutta, äitinsä ainoaa poikaa. Äiti oli leski, ja suuri joukko kaupungin väkeä oli hänen kanssaan. Hänet nähdessään Herra tunsi sääliä häntä kohtaan ja sanoi: ”Älä itke.” Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä, jolloin kantajat pysähtyivät. Hän sanoi: ”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!” Silloin kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan, ja Jeesus antoi hänet takaisin hänen äidilleen.

Kun lukee tämän jaejakson muutamaan otteeseen, itselleni välittyy sellainen kuva, että tämän ihmeen todistajien lukumäärä oli melkoisen suuri. Vielä edellistä huomiota herättävämpi asia katkelmassa on se, miten valtavia sanoja Jeesus tässä käyttää: Äiti, joka on varmasti shokissa poikansa tähden, kuulee varsin epärealistiset sanat: Älä itke. Mutta sitä seuraakin ennenkuulumattomat sanat: Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse! On merkittävää, että Jeesus tahtoi kohdata murtuneen lesken, eikä suinkaan torjunut tai halunnut vetäytyä. On ihmeellistä nähdä, miten Jeesus ei keksi tekosyitä kulkea ohi, vaan tahtoo auttaa.

Kun miettii, millaisen kuvan me muovaamme päämme sisällä Jeesuksesta, voimme nähdä, kuinka rakastava ja auttavainen hän todella on. Hän ei torju, pilkkaa tai vähättele koskaan, koska se ei millään tavoin kuulu hänen identiteettinsä. Jeesus tahtoo parantaa sinut, joka olet pettynyt itseesi. Kun tulemme hänen lähelleen, ymmärrämme, että hän tahtoo pelastaa meidät. Tai kun olemme suurissa ongelmissa, emmekä näe valoa tilanteessa, hän tuo toivon! Jos olet väsynyt taistelemaan sairautesi, kipusi tai riippuvuutesi kanssa, hän tahtoo auttaa sinua. Jos sinulla on ongelmia avioliitossasi, tai taistelet masennuksen ja epätoivon tunteiden kanssa, Jeesus on vastaus.

Jos tunnet riittämättömyyttä siitä syystä, että koet olevasi kakkosluokan Jumalan lapsi, hän vakuuttaa, ettei torju sinua, vaan tahtoo nostaa sinua ja herättää hengellisen elämäsi eloon. Jos olet pettynyt ihmisiin, jotka ovat tuottaneet sinulle tuskaa, tai tahtoisit päästä syvään suhteeseen hänen kanssaan ja olla hänen käytössään, hän kaipaa olla juuri sinua lähellä. Pyydän, lue seuraava jakso kanssani huolellisesti ja asetu tämän ihmettä tarvitsevan naisen asemaan:

Luukas 8:43-48

Siellä oli myös nainen, joka oli sairastanut verenvuotoa kaksitoista vuotta ja kuluttanut lääkäreihin kaiken omaisuutensa, eikä kukaan ollut voinut häntä parantaa. Hän lähestyi Jeesusta takaapäin ja kosketti hänen viittansa tupsua, ja heti verenvuoto tyrehtyi. Jeesus kysyi: ”Kuka koski minuun?” Kun kaikki kielsivät, Pietari sanoi: ”Mestari, väkijoukko ahdistaa ja tönii sinua joka puolelta.” Mutta Jeesus sanoi: ”Joku koski minuun, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.” Kun nainen huomasi, ettei pysynyt salassa, hän tuli vavisten, heittäytyi hänen eteensä ja kertoi kaiken kansan kuullen, minkä vuoksi hän oli koskenut Jeesukseen ja miten hän oli heti tullut terveeksi. Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa.”

Vaikka tämä rohkea Jumalan nainen pelkäsi, hän ei antanut sen lamaannuttaa. Hän oli varmasti pettynyt monia kertoja, kun oli hakenut apua lääkäreiltä, maksanut itsensä kipeäksi, eikä ollut parantunut. Hän oli varmasti kuullut Jeesus Nasaretilaisesta, joka tekee ihmeitä ja pienen pieni toivonkipinä oli syntynyt sydämessä. Sitten hän oli alkanut uskomaan siihen, että Jumala todella rakastaa häntä ja tahtoo hyvää hänelle. Niinpä tuo usko vaikutti hänessä, kun hän lähti etsimään Jeesusta. Matteuksen versiossa on yksi oleellinen lisäys tähän tapaukseen: Hän näet sanoi itsekseen: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, tulen terveeksi.” (Matt. 9:21). Tuon uskon sanan toistamisessa näemme hänen asenteensa, että hän uskoi Jeesuksen voivan parantaa juuri hänet. Jeesus voi parantaa tänäkin päivänä, oli haasteena mikä tahansa sairaus, henkinen tai fyysinen.

Kun mietin omaa elämääni ja hetkiä, jolloin olen kokenut itseni alas painetuksi ja toivottamaksi kohdatessani oman rajallisuuteni ja syntisyyteni, ainoa asia mikä on todella on auttanut on tää: Keskityn Jeesukseen olosuhteiden sijasta. Koska elämme toisinaan hankalassa ympäristössä, katseemme lukittuu nopeasti siihen, se on kyllä ymmärrettävää, mutta koska emme ole tämän maailman lapsia identiteetiltämme, miksi enää keskittyisimme siihen? Voimme ottaa oppia esimerkiksi apostoli Johanneksesta:

Johannes 13:23

Yksi hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus erityisesti rakasti, oli aterialla Jeesuksen vieressä.

Kuinka moni meistä kirjoittaisi kuvauksen itsestään näin: Olen Jeesuksen opetuslapsi, jota hän erityisesti rakastaa? Veikkaan, että harva. Mutta mistä kummasta kumpuaa Johanneksen ymmärrys siitä, että hän tahtoi ilmaista useita kertoja evankeliumissaan, että hän tietää Herransa rakastavan häntä erityisellä tavalla? Terveestä rakkaussuhteesta Jeesukseen. Hän oli ymmärtänyt, että hän todella on hyväksytty sellaisena kuin on, riippumatta vajavaisuuksistansa. Mutta oletko miettinyt, miksi Jumala tahtoi säästää tällaiset ilmaisut evankeliumiinsa myös meidän luettavaksemme? Luulisin, että siitä syystä, että hän tahtoo meidänkin omaksuvan Jumalan Isän rakkauden sydämeemme. Kun uskomme rakentuu tälle perustalle, voimme todella kertoa ilouutisen ihmisille, jotka eivät vielä ole hyväksyneet Jeesusta elämänsä herrakseen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!  

Julkaistu

Suuri armo: suuri hinta

Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.

1 Mooseksen kirja 3:6-7

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.

Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.

Roomalaiskirje 5:8

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.

Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.

Roomalaiskirje 5:9-11

Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.

Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.

Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?

Roomalaiskirje 12:1

Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.

Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.

Roomalaiskirje 12:2

Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Taistelukenttä

Olen tänään pysähtynyt katsomaan väistelemättä omaa elämääni ja käyttäytymistäni. Jos joku saa näistä blogikirjoituksista sen käsityksen, että olen pyhimys, enempää ei voisi osua huti. On yksi asia haluta elää Jumalan tahdossa ja sitten realismi omassa arjessa. Tätä taistelua hyvin kuvaa seuraavat jakeet.

Roomalaiskirje 7:14-20

Me tiedämme, että laki on hengellinen mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaiseksi. Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, nimittäin lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla tosin on, mutta hyvää en pysty saamaan aikaan. Sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä toteutan. Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse vaan synti, joka minussa asuu.

Paljon kipeää asiaa. Aluksi joudumme toteamaan, ettemme pysty täyttämään Jumalan tahtoa omin avuin koskaan. Miksi? Koska Jumala on täydellinen, me olemme syntisiä. Kaikki ihmiset ovat syntisiä lähtökohtaisesti Jumalan edessä ilman yhtään poikkeusta. Mistä johtuu, ettei Jumalan lapsi sitten jatkuvasti toteuta Jumalan tahtoa, vaan tekee syntiä? Galatalaiskirje 5:17 vastaa siihen näin: Liha himoitsee Henkeä vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte. On siis selkeä ristiriita, josta näemme, kumpi on saanut hallita meitä: Jos teemme sellaista, minkä tiedämme vääräksi, jota vihaamme, on lihallinen luontomme ollut johtamassa. Jos taas onnistumme elämään Jumalan tahdossa, Pyhä Henki on johtanut.

Laki paljastaa totuuden meille itsestämme. Se on lain tehtävä. Mutta kukaan ihminen ei voi noudattaa Jumalan lakia. Laki ei voi muuttaa meitä, se vain toteaa ilmiselvän asian. Jakeet 17-20 kuvaavat osuvasti sitä, että synnillinen luontomme osallistuu synnin tekemiseen. Sen sijaan uudestisyntynyt henkemme ei siihen osallistu. Jumala on tehnyt henkemme uudeksi, kun tulimme uskoon. Sen sijaan ruumis toteuttaa mielellään synnillisen luontomme mielihaluja, ja juuri sitä taistelua Paavali näissä jakeissa kuvaa.

Kun katson elämääni taakse päin, totean, että olen ruokkinut paljon synnillisiä mielihalujani ja sillä on omat ikävät seurauksensa, joita olen joutunut niittämään. Kun totean tämän asian, se tekee kipeää. Mutta toisaalta se on hyvä siitä syystä, että tulen tietoiseksi omasta heikkoudestani, etten ylpistyisi. Mihin perkele lankesi, ennen kuin Jumala heitti hänet pois taivaasta? Ylpeyteen. Sen tähden ihmisellä on luonnollinen taipumus ylpeyteen. Sen sijaan Jumala tahtoo opettaa meitä olemaan nöyriä niin kuin Jeesus. Silloin me ymmärrämme, että olemme täysin riippuvaisia hänestä!

Johannes 10:10

Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.

Kaksi aivan päinvastaista missiota. Perkeleen tarkoitus on tuhota Jumalan lapset varastamalla heiltä ilo pelastuksesta. Hän tekee kaikkensa, että murehtisimme ja lamaantuisimme, silloin hän alkaa syöttämään valheita identiteetistämme. Hän uskottelee, ettei meidän kannata enää yrittää kelvata Jumalalle, kun olemme niin pahasti epäonnistuneet, ettemme voi saada syntejämme anteeksi. Hän yrittää viedä toivon siitä, että kelpaamme Jumalalle tällaisina vajavaisina ihmisinä. Hän pyrkii tappamaan uskomme Jumalan armoon, koittamalla siirtää fokuksemme pois Jeesuksesta itseemme.

Sen sijaan Jeesus tahtoo tuoda syvän ilon, rauhan, tyytyväisyyden siitä, että hän on hyvä paimenemme, joka pitää meistä aina huolta. Hän ei hylkää meitä, kun rämmimme synnin liejussa. Hän ei sano meille, kun kadumme syntejämme, että ”voi sinua, katso miten likainen olet! Nyt sinun täytyy suorittaa nämä tehtävät, että huolin sinut takaisin laumaani”. Sen sijaan hän voisi sanoa: ”Voi rakas lapseni! Olen ylpeä sinusta, ettet jäänyt kuuntelemaan vihollisen valheita ja luullut, etten voisi antaa anteeksi. Tule minun kanssani, minä autan sinua”. Eikö olekin melko lohduttavaa, kun meillä on tällainen hyvä paimen, joka rakastaa?

Johannes 10:14-15

Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, Minä annan henkeni lampaiden edestä.

Mikä avuksi, kun lankeamme syntiin? Juoskaamme Jeesuksen luokse! Hän on meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Hän rakasti niin paljon meitä, että antoi henkensä meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa tänään! Nyt meidän tehtävämme on oppia uusi identiteettimme hänessä ja vahvistua siinä päivittäin. Silloin sielunvihollisen tullessa syyttämään meitä, voimme sanoa rohkeasti: Mee kuule juttelemaan tästä asiasta Jeesuksen kanssa. Hän on hoitanut nämä minut syntini! Kun alamme näkemään Jumalan valtavan armon omalla kohdallamme, meistä tulee ilosanoman levittäjiä tähän toivottamaan maailmaan ja voimme rohkaista toisia, kun olemme alkaneet soveltamaan identiteettiämme Kristuksessa Jeesuksessa. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Rakastettu?

Eilen heräsin ajatukseen, että jos koen olevani rakastettu, uskallan olla läpinäkyvä. Viime yönä näin unta, jossa olin hengellisessä tilaisuudessa, jossa minut kutsuttiin lavalle haastateltavaksi ja siinä samalla katsottiin pätkiä haastattelustani, jossa avauduin omasta heikkoudestani. Tunsin, kuinka tilanne jännitti minua paljon. Mutta samalla tiedostin, että vaikka kaikki ihmiset eivät ymmärtäisi minua ja torjuisivat minut, olen rakastettu Jumalan ja tyttöystäväni puolesta silti. Se toi rauhan sydämelleni. R

Mielessäni siis on ajatus siitä, että jos koemme olevamme arvostettuja, rakastettuja ja meitä ymmärretään, koemme olomme turvallisiksi. Ainakin näin itse ajattelen. Vaikka jokainen meistä tiedostaa, ettemme ole täydellisiä, vaan erehdymme monin tavoin, silloinkin läheisemme ymmärtävät meitä, eikä suhde katkea väärinymmärrykseen.

Roomalaiskirje 5:1-4

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa.

Tästä jaejaksosta on tullut minulle rakas iän myötä. Sen tähden, että siihen tiivistyy erinomaisesti asemamme Jumalan rakkaina lapsina, sekä oikea asenne koetusten helteessä. Se ei todellakaan ole helppoa silloin, kun kohtaamme haasteita, mutta voimme kasvaa ihmisinä ihan oikeasti noiden tilanteiden tullessa, jos opimme toimimaan Jumalan tavalla, eikä omalla lihallisen luontomme tavalla. Kaikki lähtee siitä, että ensin hyväksymme, että me emme voi kelvata syntisinä Jumalalle. Tulemme hänen eteensä nöyrinä ja tunnustamme, ettemme voi lähestyä häntä syntimme tähden. Mutta kun pyydämme Jeesuksen veren puhdistamaan meidät ja tulemaan elämämme Herraksi, silloin asemamme muuttuu: Emme enää ole Jumalan vihollisia, jotka ovat matkalla iankaikkiseen eroon hänestä, vaan saamme kokea hänen puhdasta ja runsasta armoaan, koska emme turvaudu enää omiin meriitteihimme, vaan Jeesuksen täytettyyn työhön. Vain sen kautta meillä on tämä Jumalan lapsen asema.

Sen jälkeen, kun olemme päättäneet turvautua Jeesukseen, alkaa prosessi nimeltä pyhitys. Sen päämääränä on päästä kerran perille, Jumalan luo. Matkalla sinne kohtaamme paljon hankaliakin asioita ja kaikkien elämämme vaiheiden kautta voimme valita, joko antaa niiden viedä ilomme ja rauhamme, niin että katkeroidumme ihmisille ja kenties Jumalallekin, tai opimme niiden kautta tulemaan läheisemmiksi Jumalan kanssa ja muuttumaan Jeesuksen kaltaisiksi. Yhtenä keinona muovatessaan meitä, Herra käyttää ahdistavilta tuntuvia tilanteita, joissa voimme päätyä katsomaan tilannetta luonnollisilla silmillä ja todeta, ettei tästä tule mitään. Tai sitten päätämme laajentaa näkökulmaa ja sanoa, että ”Herra, tää tilanne näyttää todella haastavalta, mutta kiitän uskossa jo siitä, että sinä olet tämänkin vuoren yläpuolella!”

Joskus meidän täytyy kiivetä korkean vuoren päälle askel kerrallaan ja kun olemme päässeet sinne, Jumala näyttää meille, miten matka on kasvattanut meitä ihmisinä ja annamme kunnian ja palvonnan hänelle. Hän voi myös näyttää, miten paljon olemme muuttuneet lähtötilanteesta tähän päivään ja se lohduttaa. Tuollaisia hetkiä itsellenikin on sattunut elämän aikana ja ne saavat kunnioittamaan ja palvomaan syvästi Jumalaa, koska tiedostan, että ainut joka on saanut muutoksen tapahtumaan on hän. Silloin armo kirkastuu.

Roomalaiskirje 5:5

Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Kun olemme käyneet läpi elämässämme haasteita ja kokeneet, että läheisemme sekä Jumala ovat edelleenkin rinnallamme, se tuo iloa ja rauhaa. Toivo onkin tässä ajassa todella haluttua, koska ihmiset kokevat raskaitakin asioita elämässään ja juuri silloin kaipaamme toivoa. Toivo tulee Herralta, joka rakastaa meitä, mutta se jalostuu myös elämässämme, kun opimme kohtaamaan haasteet Jumalan voimassa ja pysymään pystyssä rankoissakin myrskyissä. Pyhän Hengen läsnäolo tuo toivon juuri oikeaan aikaan ja voimme kokea syvää rauhaa, vaikka toiset olisivat menettäneet jo kaiken toivonsa. Sen tähden onkin arvokasta oppia viettämään aikaa ihmisten lähellä, jotka ”uskon miehiä ja naisia”. Heillä on sellainen näkökyky, joka luo toivoa. Kukaan heistä ei ole käynyt helppoa tietä, vaan uskoa ja toivoa on koeteltu paljon.

Kun opimme luottamaan myrskyn silmässäkin Jumalan uskollisuuteen ja hyvyyteen, silloin Pyhä Henki tulee rinnallamme ja koemme taivaallista lohdutusta. Joskus lohdutus on myös kahdella jalalla ja kädellä varustettu, joka tulee juuri oikeaan aikaan ja rohkaisee. Älä koskaan unohda, että Jumala on lähellä ja tahtoo lohduttaa meitä ja täyttää Pyhän Hengen voimalla jatkuvasti, silloin katseemme pysyy hänessä ja voimme itsekin olla toisillekin lohduttajia, kun toiset todella tarvitsevat sitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Julkaistu

Nyt on Suomen aika

Ajatukseni oli kirjoittaa pastorini Perhon Pekasta ja siitä vaikutuksesta jonka hän on jättänyt sydämeeni palvelutyöllään ja persoonallaan. Nyt kun istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja firman palaveria, ajatus jalostui. Sain eilen illalla nähdä kuvan, jossa mainittu Pekka kylvi siemeniä pellolla. Kuvakulma laajeni ja se näytti valtavalta pellolta. Hän teki sitä rakkaudesta Jumalaan ja ihmisiä kohtaan. Ymmärsin, että hän on kylvänyt Jumalan Sanaa ympäri maailmaa ja näin istuttanut sitä ihmisten sydämiin. Ymmärsin myös, että Jumala on siunannut sen työn ja antaa sille kylvölle sateen ja se tuottaa runsaan sadon hänen valtakuntaansa.

Mistä tämän kertainen otsikko kumpuaa? Northwind Collective julkaisi viime vuoden puolella Poika levyn. Tuo levy on valtavan voimakas hengellisesti. Sanon näin, koska monesti se saanut murtaa sydämeni syvästi. Kun se julkaistiin (mitä ilmeisimmin Helsingissä), Pekka oli pyydetty puhumaan lyhyesti ilosanoma paikallaolijoille. Hän haastoi ihmisiä antamaan elämänsä Jeesukselle ja tietääkseni yli kymmenen lähti seuraamaan Jeesusta. Nyt kun aloin kuuntelemaan Northwindin biisiä ”veresi” se mursi sydämeni. Pekalla ja Northwindin jäsenillä on sama näky, he haluavat nähdä Suomen muuttuvan. Tässä osa tekstistä tuosta kappaleesta:

”Taivaallinen Kuningas, luovuit sinun oikeuksistas. Täydellinen Karitsa, sua rakastan, rakastan. Kärsit tuomion ihmisten, syyttävien sormien. Nöyrä mies kipujen, sua rakastan, rakastan. Täydellisen rakkauden ristillä näytit, päätit odotuksen sukupolvien. Häpeän ja synnit sä kannoit, tiesit lopulta saisit iloita. Täydellinen rakkaus ristillä voitti, otit avaimet kädestä vihollisen, kallis uhrisi oli tarpeeksi ja nyt veresi huutaa puolestani: Armahdettu. Vapautettu. Rakastettu. Parannettu. Lunastettu. Sovitettu. Pelastettu. Anteeksiannettu. Pyhä, puhdas, lapsi Jumalan, veresi ylläni huutaa puolestani.”

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Voimmeko me vielä olla vaiti siitä hyvästä uutisesta, joka on saanut muuttaa sydämemme? Minä en tahdo. Enkä usko, että sinäkään tahdot. Luin yhdestä timantista kirjasta, että kristinuskon ytimen tulisi kokea konkreettisella tavalla.  Miksi? Koska jos me vain luemme hengellisiä totuuksia ajatuksina, voimme epäillä niiden todenperäisyyttä, eikä Täydellinen Rakkaus tarkoittanut sitä niin. Jumala tarkoitti, että meillä on rakkaussuhde hänen kanssaan. Kun katsomme tuota tekstiä ”veresi” biisissä, se kumpuaa sydämestä, joka on kohdannut elävän Jumalan. Siinä on ilmestys Jumalan rakkaudesta ja se haastaa katsomaan miten suhtaudumme siihen.

Kun katsomme opetuslasten reaktiota, se ei ollut hengellisesti korrektia ja sen tähden osa fariseuksista halusi hiljentää Jeesuksen palvonnan. Mutta sen sijaan Jeesus kertoo, että hän nauttii siitä, että häntä kunnioitetaan ja palvotaan! Jos uskovat ymmärtäisivät miten suuri voima on ylistyksellä suhteeseemme Jumalan kanssa ja hänen Isän rakkauden kokemisessa, tekisimme sitä enemmän. Jos oppisimme palvomaan Jumalaa sydämestämme, silloin oppisimme jättämään taakkamme hänen käsiinsä! Se olisi valtavan vapauttavaa ja voisimme kertoa lähimmäisillemme kuinka paljon Jumala rakastaa heitä. Emme tahdo enää kuollutta uskontoa, vaan rakkaussuhteen Jumalan kanssa.

Lopuksi tahdon kirjoittaa jotain Perhon Pekasta. Siitä, miten olen kokenut hänen persoonansa muutamien vuosien ajan elämässäni. Kun hän on nyt ollut pastorini vajaan neljän vuoden ajan, se on ollut timanttia. Miten kuvailisin tätä Jumalan miestä? Hän on hyvä ystäväni, johon luotan sydämestäni. Hän on rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Hän muistuttaa Jeesusta, koska hänellä ei tunnu olevan koskaan kiire. Hän on läsnä ja empaattinen. Hän on aktiivinen kuuntelija ja viisas neuvonantaja. Hänen rukouksensa kumpuaa syvästä rakkaussuhteesta Jumalaan. Hän on johtajahahmo ilman kyynisyyttä tai halua kontrolloida ihmisiä, hän on oivallinen organisoija ja rohkaisija.

Hän on saanut vastaanottaa Jumalan Isän rakkautta ja hän jakaa sitä eteenpäin, hän saa ilmestystä tuosta rakkaudesta jatkuvasti. Ja juuri sen tähden hän on todella helposti lähestyttävä. Hän on armollinen, joustava, taitava opettaja. Hänen katseensa on aina siinä miten hyvä Jumala on ja hän johdattaa ihmiset hänen läheisyyteen. Suomalaiset ovat hänen sydämessään, hän tahtoo olla muuttamassa Jumalan avulla tän kansan. Hänellä on mahtava huumorintaju, joka tuo rentouden ilmapiiriin. Lopuksi, koen että hän on todellinen rinnalla kulkija.

Kun mietin omaa palvelutyötäni, en olisi lähellekään tässä ilman niitä mielettömiä hetkiä Pekan kanssa. Hänellä on valtavan tärkeä vaikutus Seinäjoen Helluntaiseurakunnassa. Se tapa kohdata kaikenlaiset seurakuntalaiset on ilmiömäistä ja siksi on haikeaa jättää jonkinlaiset jäähyväiset hänelle hänen jatkaessaan työtä Jumalan valtakunnassa tulevaisuudessa Hyvä Sanoma ry:ssä. Toisaalta tiedostan, että kun Pekka saa toteuttaa kutsuaan uudessa työssä tulevaisuudessa, Jumala saa pelastaa monia ihmisiä.

Jos yritän vetää kaiken yhteen, voin vain sanoa, että Jumala odottaa meitä. Hän odottaa, että me vapaaehtoisesti antaudumme hänelle. Hän ei tahdo tehdä meistä orjiaan, vaan vapautensa omaksuneita rakkaita lapsiaan. Silloin ymmärrämme, kuinka paljon hän rakastaa meitä ja kaikkia. Kun alamme vastaanottamaan hänen rakkauttaan, silloin meidän tehtävämme on viedä tuo rakkauden kokemus eteenpäin ja alkaa puhumaan elämää ihmisille lähellämme ja kenelle tahansa hän tahtoo meidän kertovan! Mitä jos armon vuonna 2019 me Jumalan lapset tahtoisimme nähdä muutoksen kotimaassamme ja alkaa rakastaa ihmisiä Jumalan rakkaudella? Se olisi muutoksen alku. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Pyhän Hengen voimasta

Kun mietin mistähän sitä tällä viikolla kirjoittaisin, mieleen jäi syvästi se, mitä tapahtui muutama päivä sitten kotiseurakunnassa. Lauantaisin kokoonnumme nuorten ja nuorten aikuisten kanssa Seinäjoen ILTAan, rukoilemme ennen iltaa, hitsaannumme yhteen, ylistämme ja palvomme Jumalaa, kuuntelemme opetuksen ja ylistämme lisää. Koemme yhteyttä eri ikäisten ihmisten kanssa. Viime lauantaina minulla ei ollut vastuuta rukouspalvelussa, mutta koin Hengen kehottavan minua menemään rukoilemaan muiden kanssa ILTA Cafeseen. Ymmärsin nopeasti, miksi hän kehotti sinne tulemaan. Tunnelma oli todella latautunut. Markus Särkkä, joka puhui tuona iltana koki asioita vahvasti hengessään, samoin Perhon Neea. Jumalan voimakas läsnäolo siis leimasi tuota rukoushetkeä, samoin koko tilaisuutta.

Karmitsan Elsa yhdessä tiiminsä kanssa palveli ylistyksessä ja koin omalla kohdallani murtumista sen aikana. Markuksen puhe oli todella väkevä, hän puhui rohkea saarnasarjan toisen osan, jossa jakoi kymmenestä vakoilijasta, jotka erosivat toisistaan merkittävällä tavalla. ILTA päättyi siihen, että veljiä ja sisaria haastettiin tulemaan lavan eteen, niitä, jotka tahtoivat antaa elämänsä Jumalan käyttöön sataprosenttisesti ja olemaan rohkeita, mihin tahansa Jumala kutsuisi. Siinä vaiheessa itsekin halusin mennä ja antautua.

Tilaisuuden aikana minulle alkoi selvitä, että minun tehtäväni on täyttyä jatkuvasti Pyhällä Hengellä, koska hän tahtoo käyttää ihan jokaista Jumalan lasta arjessamme. Markus toisti illan aikana kahdesti Daniel Kolendan Summefestissä lausutun sanan, joka on todella puhutteleva: Olet korvattavissa. Jumala on kutsunut kaikki lapsensa elämään Pyhän Hengen voimassa ja kantamaan herätystä, siis elämään todeksi uskoaan, mutta jos emme tahdo astua siihen, läpimurto kyllä toteutuu, mutta me itse katsomme sitä vierestä. Kummassa porukassa me tahdomme olla?

Miksi me tarvitsemme Pyhän Hengen voimaa tänään? Eikö juuri siksi, että Jumala voi käyttää meitä valtakuntansa eteenpäinviemiseksi? Ilman sitä emme saa ihmisiä vakuuttumaan siitä, että Jumala on elävä Jumala edelleenkin! Katsotaanpa esimerkki:

Apostolien teot 4:7-14

He asettivat apostolit keskelleen ja kysyivät: ”Millä voimalla tai kenen nimessä te tämän teitte?” Silloin Pietari, täynnä Pyhää Henkeä, sanoi heille: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä teosta, siitä, kenen nimessä hän on parantunut, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte mutta jonka Jumala herätti kuolleista, hänen nimessään tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte mutta josta on tullut huippukivi. Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla ihmisille annettu muuta nimeä, jossa meidän tulisi pelastua.” Kun hallitusmiehet ja vanhimmat näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Nähdessään myös parannetun miehen seisovan apostolien kanssa he eivät kyenneet sanomaan mitään vastaan.

Tässä meille oivallinen esimerkki siitä, mitä Pyhä Henki sai aikaan kauan sitten ja mitä hän tekee vielä tänäkin päivänä! Ilman sitä, että kaksi lukua aikaisemmin 120 uskollista Jumalan lasta eivät olisi odottaneet Pyhällä Hengellä täyttymistä, ei olisi tapahtunut suurta hengellistä läpimurtoa. Jopa hallitusmiehet ja vanhimmat ymmärsivät, etteivät nämä kalastajat ja oppimattomat miehet omissa nimissään voineet tehdä yhtään ihmettä. Jumala saa aina kaiken kunnian siitä, mitä Pyhä Henki tekee! Pietarin sanoissa tuoksuu tuoreus. Se kuvastaa intohimoista suhdetta Jeesukseen Kristukseen. Hän ei yhtään säästellyt, vaan puhui sydämestään ja Pyhä Henki ohjasi hänen sanansa niin tarkasti, ettei kenellekään jää epäselväksi, kuka on Parantaja. Kun Pyhä Henki johtaa sanojamme, silloin vastalauseet jäävät ontoiksi, koska emme puhu omassa viisaudessamme, vaan Herran antaman viisauden kautta.

Apostolien teot 4:18-22

He kutsuivat apostolit ja kielsivät heitä puhumasta tai opettamasta mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: ”Päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla ennemmin teitä kuin Jumalaa! Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Silloin neuvoston jäsenet uhkailivat heitä vielä enemmän mutta päästivät heidät vapaaksi kansan tähden. He eivät keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä oli tapahtunut. Olihan mies, jolle tämä parantumisihme oli tapahtunut, jo yli neljänkymmenen vuoden ikäinen.

On myös todella tärkeää huomata, että Pyhä Henki tuo rohkeuden. Hän ei ole alaspainaja, vaan rohkaisija! Tänä päivänä on Jumalan lapsia jotka joutuvat kärsimään siitä, että he eivät häpeä julistaa Jumalan sanaa rohkeasti. Kristittyjä vainotaan edelleenkin, se vain helposti unohtuu meillä länsimaissa. Kysymys kuuluu meille tänään, olemmeko me valmiit kantamaan Jeesuksen lippua rohkeasti, siellä missä me tapaamme ihmisiä vai annammeko ihmispelon ja häpeän vangita meidät?

Miten meistä voi tulla rohkeita Jumalassa? Ainoastaan sillä tavalla, että päivittäin antaudumme hänen edessään kokosydämisesti. Muista, ettet ole koskaan yksin kun kohtaat ihmisiä, vaan Pyhä Henki rohkaisee ja tukee sinua juuri silloin tuomaan toivoa! Tämä blogikirjoitus jää mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämän vuoden viimeiseksi, joten palaan asiaan tammikuun alussa. Jumalan runsasta siunausta elämääsi! Ole rohkea 😀

Julkaistu

Älä ikinä luovuta

Moi! Alkuviikosta ajattelin vielä kirjoittaa jostain aivan muusta aiheesta. Sitten päätin katsoa elokuvan, jonka juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Elokuva perustui tositapahtumiin ja sen nimi on Courage, eli rohkeus. Se kertoi nuoresta amerikkalaisen jalkapallon pelaajasta, joka pääsi pelaamaan Texasin yliopistoon, jossa hän oli joukkueen tärkein pelaaja. Sitten hän sairastui luusyöpään ja joutui taistelemaan hengestään, muttei missään vaiheessa näyttänyt luovuttamisen merkkejä. Suosittelen jokaista katsomaan tuon elokuvan, niin puhutteleva se on.

Jokainen ihminen joutuu kohtaamaan elämässään haastavia aikoja. Yksi asia on se, että millaisten ihmisten annamme puhua elämäämme? Ympäröikö meitä rohkeita, positiivisia ja rohkaisevia ihmisiä vai sellaisia, joilla on huono vaikutus meihin? Toiseksi: Miten käsittelemme haasteita ja ongelmia? Annammeko periksi niiden hyökätessä elämäämme tyhjästä vai päätämmekö mennä niitä kohti ja voittaa ne Jumalan avulla? Kolmanneksi: Mille olemme perustaneet identiteettimme? Omille onnistumisille vai Jeesuksen täydellisen työn varaan? Viime aikoina olen lukenut ensimmäistä ja toista Samuelin kirjaa ja ne ovat todella puhutelleet sydäntäni. Otetaan esimerkki:

1 Samuelin kirja 17:32-39

Daavid sanoi Saulille: ”Kenenkään ei pidä masentua tuon filistealaisen vuoksi. Palvelijasi käy taistelemaan häntä vastaan.” Mutta Saul sanoi Daavidille: ”Et sinä voi mennä taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vain nuorukainen, mutta hän on mies, joka on sotinut nuoruudestaan saakka.” Daavid vastasi Saulille: ”Palvelijasi on paimentanut isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta, minä lähdin sen perään, löin sen maahan ja tempaisin saaliin sen suusta. Jos se hyökkäsi kimppuuni, minä tartuin sitä parrasta, löin sen maahan ja tapoin sen. Palvelijasi on siis lyönyt kuoliaaksi sekä leijonan että karhun. Tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle tulee käymään samoin kuin niille, sillä hän on häpäissyt elävän Jumalan taistelurivejä.” Daavid sanoi vielä: ”Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene sitten, Herra olkoon sinun kanssasi.” Saul puki omat varusteensa Daavidin ylle, pani vaskikypärän hänen päähänsä ja haarniskan hänen ylleen. Daavid vyötti Saulin miekan haarniskan päälle ja yritti kävellä, sillä hän ei ollut koskaan kokeillut sellaisia. Daavid sanoi Saulille: ”En minä voi kävellä näissä, koska en ole tottunut tällaisiin.” Niinpä hän riisui ne yltään.

Kun lukee yllä olevat jakeet, nousee sydämelle muutama pointti: Daavid oli kohdannut haastavia tilanteita paimentaessaan lampaita, vaikkei monikaan niistä varmaankaan tiennyt. Hän oli osoittanut pelottomuutta tappaessaan sekä karhun että leijonan. Hänen identiteettinsä ei perustunut omaan voimaan, vaan hänellä oli nöyrä sydän: Hän tiesi, että Herra oli ollut hänen apunsa ja menestys johtui hänestä! Kun Saul yritti saada Daavidin käyttämään omia varusteitaan, se ei toiminut alkuunkaan. Daavidin täytyi mennä omana itsenään kohtaaman Goljat, eikä yrittää olla joku muu, silloin Jumala saisi hänen voitostaan kaiken kunnian, koska hän oli selkeä altavastaaja.

Jos katsomme tarkasti Saulin käyttäytymistä näissä jakeissa, huomamme, että hän katsoo tilannetta ihmisnäkökulmasta. Mitä tarkoitan? Hän viestitti aivan aluksi Daavidille, ettei hän voi voittaa Goljatia, koska vastustaja on ylivertainen häneen verrattuna. Jos Daavid olisi jäänyt kuuntelemaan Saulin vakuutteluita, hän olisi alistunut, eikä voittoa olisi koskaan saatu. Juuri silloin kun näemme edessämme muureja, meidän ei pidä keskittyä niihin, vaan Jumalan yliluonnolliseen voimaan, joka asuu meissä Pyhän Hengen kautta. Miksi pelko ei saanut Daavidia vangittua tuossa tilanteessa? Hänet oli hetkeä aiemmin voideltu kuninkaaksi Samuelin toimesta ja Pyhä Henki vaikutti hänessä. Sen lisäksi hän päätti luottaa ainoastaan Jumalaan.

Jos mietin omaa historiaani ja niitä taisteluita joita olen kohdannut elämäni varrella, tiedostan sen, että ilman Jumalan armoa en olisi niistä selvinnyt. Olen myös kiitollinen niistä, koska ne ovat jalostaneet luonnettani sellaiseksi kuin se tänään on. Ilman haasteita en olisi kokenut tarvetta muuttua. Esimerkiksi vuosia sitten asuessani Kokkolassa identiteettini perustui siihen, miten suosittu olen, onko minulla työpaikka ja tyttöystävä. Kun en saanut työpaikkaa monista haastatteluista huolimatta ja näytti siltä, ettei uskovista löytynyt millään ketään, joka huolisi minut, aloin etsimään seuraa netin kautta myös uskosta osattomista. Mutta tulevien aikojen myötä huomasin, ettei maailma tarjoa aitoa rakkautta, enemmän pintaliitoa ja himoa senkin edestä. Kun aloin näkemään mihin tällainen kehitys voi elämäni johtaa, aloin huutamaan Herran puoleen sydämestäni, että minä tahdon muuttua. En tahdo olla mies, joka hylkää Jumalan ja uskon, koska näin, miten synkältä ja turvattomalta elämäni tulisi näyttämään ilman yhteyttä Jumalan kanssa.

Ilman tuota prosessia en olisi oppinut näkemään tarvetta päästä syvälle Jumalan Sanan periaatteisiin ihan käytännössä. En olisi kaivannut käyttää piilossa olevia lahjojani Jumalan kunniaksi. Ilman pohjakosketusta, en olisi ymmärtänyt huutaa apua rakkaalta Isältä, joka oli milloin tahansa valmis nostamaan minut ylös, kun vain ilmaisisin haluni muuttua. Mutta jos olisin noina aikoina uskonut perkeleen valheet siitä, ettei minulla ole enää mahdollisuutta tehdä parannusta, ei oikeutta tulla seurakuntaan ja katsoa ihmisiä silmiin ja todistaa muutoksestani, en olisi tänään tässä asemassa missä nyt olen.

Muista, rakas lukijani, ettei milloinkaan ole myöhäistä. Vaikka olisit sotkenut elämäsi kuinka pahasti, tai kokisit, että olet aivan yksin, ilman mahdollisuutta kääntyä harhaan vievältä tieltä, jos luet tämän tekstin ja sydämessäsi herää edes pienkin toive, että ehkä Taivaan Isän rakkaus kutsuu juuri sinua, silloin ei ole liian myöhäistä. Armo riittää! Jeesus tuli juuri sinua varten. Älä koskaan luovu toivosta, koska hän rakastaa sinua edelleen ja tahtoo suhteen kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀