Avainsana: Kuuliaisuus

Julkaistu

Kuuliaisuudesta

On kulunut aikaa ja paljon viime blogista. Mutta lopulta tänään maltan pysähtyä tämän aiheen äärelle, joka on ollut jo useamman viikon sydämelläni. Työuupumukseni jälkeen päätin, etten ota stressiä siitä, milloin kirjoitan seuraavan kerran ja se tuntuu hyvältä. Olen saanut pelata frisbeegolfia, hoitaa ihmissuhteita, käydä töissä ja huomata, ettei mun voimat aivan samalla tasolla ole, kuin ennen uupumusta. Tukkaakin on vähemmän päivä päivältä 😉 Mutta se ei haittaa. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun rakas nuorisopastorimme Neea Perho puhui vapaudesta muutamia viikkoja sitten Seinäjoen ILTA:ssa.

Olen miettinyt viimeisten viikkojen aikana rehellisesti omaa suhdettani Jumalaan, miten minä toimin: haenko lyhytaikaista nautintoa enemmän kuin tahdon elää hänen johdatuksessaan ja tahdossaan. Mitä tuo tarkoittaa suomeksi? Sitä, että millaisia valintoja teen arjessani: teenkö aina oman tahtoni mukaan, joka ei osaa lähellekään aina pysähtyä, paitsi silloin, kun on aivan loppu ja on pakko himmata. Tai huomaan tekeväni valintoja, jotka eivät todella ole minulle parhaaksi. Jos tahdomme vaikuttaa tämän ajan keskellä, meidän tulee antautua Jumalalle, sen sijaan, että antaudumme maailman arvoihin. Otetaan hyvä esimerkki:

Danielin kirja 1:3-7

Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta. Kuningas käski antaa heille ruokaa omasta pöydästään ja viinejä, joita hän itse joi, ja käski kasvattaa heitä kolme vuotta. Sitten osa heistä pääsisi kuninkaan palvelukseen. Heidän joukossaan olivat Juudan heimosta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja. Ylieunukki antoi heille uudet nimet: Danielille hän pani nimeksi Beltesassar, Hananjalle Sadrak, Misaelille Mesak ja Asarjalle Abed-Nego.

Israelilaiset vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen, joka oli järkyttävä tapahtuma. Kuitenkin osa pääsi etuoikeutettujen asemaan, kuten näemme. Näyttää siltä, että kannatti totella kuningasta ja syödä hänen ruokiaan ja juomiaan, koska kolmen vuoden koulutuksen jälkeen olisi mahdollista päästä palvelemaan hänen hoviinsa, arvostettuun asemaan. Mutta oliko asia todella näin yksinkertainen? Ei. Huomaamme, että kuningas tahtoi mukauttaa israelilaisten nuoret miehet omaan kulttuuriinsa, ja unohtamaan oma identiteettinsä osana Jumalan valittua kansaa. Muokkaus lähti siitä, että he saivat uudet nimet. Mihin nimi viittaa? Identiteettiin. Maailma antaa meille uuden identiteetin, jolla sekoittaa keitä todella olemme syvimmältämme. Koulutuksen avulla huomio pyrittiin suuntaamaan ihan muualle kuin Jumalaan. Babylon kuvaa Raamatussa maailmaa ja sen arvoja. Se oli paikka, jossa kaikki nautinto oli lähellä ja luvallista – oli helppo alkaa palvomaan sitä, mitä muutkin palvoivat. Mutta Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat toista maata:

Daniel kirja 1:8-14

Daniel kuitenkin päätti, ettei saastuttaisi itseään kuninkaan pöydän herkuilla ja viineillä, ja hän pyysi ylieunukilta lupaa, ettei hänen tarvitsisi sitä tehdä. Jumala oli antanut Danielin päästä ylieunukin suosioon ja ystävyyteen, mutta ylieunukki sanoi Danielille: Kuningas itse on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne. Pelkään hänen näkevän, että kasvonne ovat kalpeammat kuin toisten teidän ikäistenne poikien, ja silloin minä teidän takianne joudun hengelläni vastaamaan asiasta kuninkaalle.” Daniel sanoi valvojalle, jonka ylieunukki oli määrännyt pitämään huolta Danielista, Hananjasta, Misaelista ja Asarjasta: ”Saisimmeko sentään koettaa kymmenen päivän ajan. Antakaa meille pelkkiä kasviksia syötäväksi ja vain vettä juotavaksi. Katsotaan sitten, miltä me näytämme ja miltä näyttävät ne pojat, jotka syövät herkkuja kuninkaan pöydästä. Tee sen jälkeen palvelijoillesi niin kuin parhaaksi näet.” Valvoja suostui tähän ja antoi heille kymmenen päivää aikaa.

Tämä jakso osoittaa mielestäni hyvin sen, että Daniel ja hänen ystävänsä olivat oppineet jotain todella tärkeää ennen pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan. He olivat ymmärtäneet, ettei se mikä päällepäin näytti hyvältä aina ole parasta, vaan kannattaa pitää kiinni periaatteista, jotka heidän vanhempansa ja aikaisemmat sukupolvet olivat heille opettaneet. Olisi todella helppoa suostua syömään kuninkaan herkkuja ja juomaan viiniä, kun käsky oli annettu korkeimmalta mahdolliselta taholta, jos katsomme inhimillisesti. Mutta Daniel ja hänen ystävänsä eivät tahtoneet saastuttaa itseään, se oli päätös, jota he arvostivat enemmän kuin mukautumista maailman arvoihin. Mitä seurasi siitä, että olivat uskollisia Jumalan tahdolle?

Danielin kirja 1:15-20

Kymmenen päivän kuluttua he näyttivät paljon terveemmiltä kuin ne pojat, jotka olivat saaneet ruokansa kuninkaan pöydästä. Niin valvoja jätti pois kuninkaan pöydän herkut ja juomaksi määrätyn viinin ja antoi heille vain kasviksia. Ja näille neljälle pojalle Jumala antoi taitoa ja kykyä kaiken opin ja viisauden ymmärtämiseen, ja Daniel osasi selittää kaikki näyt ja unet. Kuninkaan määräämän ajan mentyä umpeen ylieunukki vei kaikki pojat Nebukadnessarin eteen. Kuningas puhui poikien kanssa, eikä koko joukosta löytynyt yhtäkään Danielin, Hananjan, Misaelin ja Asarjan vertaista, ja he pääsivät kuninkaan palvelukseen. Aina kun kuningas tiedusteli heiltä asiaa, joka vaati viisautta ja ymmärrystä, hän havaitsi heidät kymmenen kertaa paremmiksi kuin kaikki hänen valtakuntansa enteidenselittäjät ja loitsupapit.

Avain menestykseen löytyy näistä sanoista: Jumala antoi taitoa ja kykyä. Ilman sitä he eivät olisi eronneet muista. Koska Daniel, Hananja, Misael ja Asarja olivat kuuliaisia Jumalan tahdolle, hän antoi heille sellaisen kyvyn, jota kukaan ei voinut päihittää, se oli armoa. Jos mietimme tätä esimerkkiä omaan elämäämme, tiedostamme, ettei kuuliaisuus ole seksikästä. Jos me seisomme Kristus kalliolla, siis luotamme häneen sydämestämme, päätämme olla saastuttamatta itseämme maailman arvoilla, se ei todellakaan ole hottia maailman silmissä. Sen sijaan meitä voidaan helposti pitää tekopyhinä, vanhan aikaisina ja hulluina. Kun olin nuori mies, olin ehkä kuudennella luokalla ja valitsin olla rehellinen, minulle koulusta tuttu kaveri sanoi, että opettele valehtelemaan. En vastannut mitään, koska tiedostin Jumalan lapsena, ettei valehteleminen tädilleni ole vaihtoehto. Hän oli kasvattanut kaikessa rehellisyyteen. Nyt 26 vuotta myöhemmin ymmärrän hyvin, miksi tarvitsin rohkaisua Pyhältä Hengeltä olla hiljaa tuossa tilanteessa.

Jos me päätämme antautua Jumalalle, silloin kykenemme vastustamaan kiusauksia. Mutta jos ajattelemme, että olen niin vahva, että vaikka menisin baariin, ja antaisin itselleni pienen mahdollisuuden juoda pitkästä aikaa, ja ajattelen, että en minä tällä kertaa juo itseäni humalaan, se ei ole viisautta eikä nöyrän päätös. Herra tahtoo opettaa meille hänen viisauttaan, jos vain tahdomme kuunnella avoimin korvin ja sydämemme tahtoo totella häntä. Kun olin yläasteella ja asuimme Kärsämäellä, eräs koulukaveri sanoi, että he voivat hakea minut kotoa lauantaina autolla, että lähdemme tuiskulaan, joka on Nivalassa. Minä vastasin, etten lähde. Vaikka sanoin sen häveten, olin onnellinen, etten koskaan lähtenyt mukaan tuollaisiin ja Jumala varjeli.

Voimme oppia paljon Danielin, Hananielin, Misaelin ja Asarjan esimerkistä. Me tarvitsemme tänään mielen lujuutta paljon, kun maailma tekee kaikkensa, ettemme olisi maailman muuttajia vaan mukautujia. Rukoilen, että sinä, rakas lukijani päätät olla muuttaja, joka olet valona juuri siinä paikassa missä olet! Ole siunattu.

Julkaistu

Nöyryys ja uskollisuus

”Kun taivas on nostettu kauas ja tummien pilvien peittoon, silloin kun valo on hauras, etkä löydä aurinkoo, vielä vierelläsi oon” KLS: Valonvalkeana

Mitä teemme silloin kun elämme masentavia hetkiä, kun monet asiat pännii oikein kunnolla? Tai jos lähellämme on ihminen, joka todella kärsii? Päätämmekö seisoa rinnalla aidosti ja välittää vai vetäydymmekö? Nämä ajatukset nousivat eilen iltana sydämelleni, kun katsoin olohuoneessani kahta kynttilää hämärässä kodissani.

Filippiläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Avain tämän jaejakson ytimeen löytyy jakeesta kahdeksan: Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen aina kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Nöyryys on ominaisuus mitä ihmiset arvostavat enemmän kuin hienoja korulauseita, jotka voidaan tosipaikan tullen sivuuttaa. Sen sijaan jokaisen Jumalan lapsen tulisi ottaa mallia Jeesuksesta:

Johannes 13:12-15

Kun hän oli pessyt heidän jalkansa, pukenut viitan ylleen ja asettunut taas aterialle, hän sanoi heille: ”Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te kutsutte minua opettajaksi ja herraksi, ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

Vaikka Jeesus tiesi arvonsa ja oli varma identiteetistään, se ei estänyt häntä tekemästä jotain todella arvokasta opetuslapsilleen: näyttämään esimerkin palvelijan mielenlaadusta. Jeesuksen palvelutyötä ilmensi nöyryys, empatia ja halu auttaa ihmisiä. Hän piti lähellään kahtatoista opetuslastaan, joille tahtoi opettaa palvelijan mielenlaadun, jotta kristityt tultaisiin tuntemaan siitä, eikä esimerkiksi ylimielisyydestä. Hän panosti heihin paljon vaivaa, jotta heistä tulisi Jumalan valtakunnan levittäjiä, vahvoja hengellisiä johtajia, kun he tulisivat saamaan Pyhän Hengen kasteen.

Miksi oli niin tärkeää, että Jeesus pesi opetuslastensa jalat? Mieleen nousee Raamatun paljastamat ”valtataistelut” heidän keskuudessaan siitä, kuka on suurin. Vaikka Jeesus oli puhunut nöyryyden merkityksestä aiemminkin, se ei ollut vielä iskostunut kunnolla veljien sydämiin. Luullakseni tämän kokemuksen he muistivat lopun elämäänsä ja sen, että heidän tulee pestä toistensa jalat mielellään ja osoittaa rakkauden toimintatapaa käytännössä. Mutta palataanpa alkuun, millainen mieli Jeesuksella oli?

Filippiläiskirje 2:5-7

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saalikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen.

Miksi on niin tärkeää, että Jeesuksen piti tulla ihmiseksi? Eikö juuri siksi, että meillä olisi mahdollisuus päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Kuinka moni ihminen olisi vapaaehtoisesti lähtenyt sovittamaan synnin saastuttamia ihmisiä, jotka monesti unohtavat Luojansa? Hän samaistui ihmisen elämään, jotta me voisimme imitoida häntä. Mikä seuraus Jeesuksen itse nöyryytyksellä oli?

Filippiläiskirje 2:9-11

Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Kuuliaisuus tuo aina siunauksen. Me ihmisinä kyllä toisinaan teemme kätketysti jotain, josta saamme kiitosta joltakin, jos teemme sen hyvin. Mutta Jeesus teki kaiken puhtaasta rakkaudesta ihmistä kohtaan, koska Jumala on aito ja puhdas rakkaus, ilman minkäänlaista vilppiä, eikä omanarvon pönkittämistä. Siinä sitten meille jokaiselle esimerkki, jota tavoitella!

Kun mietin omaa elämääni, olen huomannut vuosien aikana yhden asian, sen jälkeen, kun olen vilpittömästi antautunut kerta toisensa jälkeen Jumalalle. Sen, että aina säännöllisin väliajoin minua riisutaan sellaisista tavoista ja asenteista, jotka eivät heijasta Jumalan valtakunnan arvoja: itsekkyys, kunnian himo, rahan himo, listaa voisi jatkaa, mutta kun olen törmännyt heikkouksiini, olen oppinut, että Jumala ei odota minulta täydellistä vaellusta, koska hän tietää paremmin kuin minä itse, etten pysty siihen. Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen ymmärtänyt, miten paljon Jeesusta tarvitsen sydämeni valtaistuimelle. Ei ole ketään muuta, joka hoitaa paremmin elämäni jokaisen osa-alueen, kuin hän!

Annan esimerkin: Jos olen erehtynyt antamaan hänen vastuulleen ainoastaan ”talostani” yläkerran siivousvaraston, hän suojelee sen kun elämääni tulee myrsky, joka koettelee millaisista raaka-aineista talo on rakennettu, muun tuhoutuessa. Jos taas annan hänelle koko yläkerran, vain alakerta kokee vahingon. Mutta jos lopulta ymmärrän luottaa häneen koko sydämestäni ja annan elämäni ”talon” kokonaan hänen hallintaansa, silloin talo kestää!

Rukoilen, että sinä rakas lukijani voisit oppia luottamaan Jumalaan kykyyn hallita elämääsi paremmin kuin itse voit. Päättäisit nöyrtyä päivittäin etsimään hänen kasvojaan rukoillen ja Sanaa tutkien, silloin voit nähdä, että alat kasvaa nöyryydessä ja osoittamaan hengellistä johtajuutta käytännössä siinä vaikutusalassa, minkä Isä on juuri sinulle antanut. Ole siunattu 😀

Julkaistu

Palvelijan sydän

Moi! Tällä viikolla sydämelle ovat noussut tarve kirjoittaa Jumalan palvelijoista, jotka eivät näy samalla tavalla kuin esimerkiksi ylistyksessä palvelevat henkilöt, juontajat ja pastorit. Vuosia sitten Carl-Gustav Severin opetti Seinäjoella Keskellä elämää tapahtumassa tästä aiheesta. Hänen puheensa otsikko taisi olla jotakuinkin ”sankarit kulisseissa”. Ja yksi ajatus jonka muistan vielä tuosta puheesta oli tää: Ei ole väliä mitä teet Jumalan valtakunnassa, koska saat palkan uskollisuutesi perusteella. Katsotaanpa aihetta sitten Sanan kautta:

Matteus 22:1-7

Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä he tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat rabbiksi.”

Jeesus kunnioitti Jumalaa, joten hän kunnioitti myös Raamatun säädöksiä. Hän tunnustaa lainopettajien ja fariseusten auktoriteetin, jonka Jumala oli säätänyt, koska hän ei kapinoinut auktoriteetteja vastaan. Sen sijaan hän opettaa tässä, ettei tule toimia tekopyhästi, esitellen omaa egoaan, ikään kuin olisimme täydellisiä ja virheettömiä kaikilta osin. Fariseusten ja lainopettajien teot ja sanat eivät olleet samassa linjassa. He vaativat ihmisiä suorittamaan raskaita sääntökokoelmia, mutta itse he eivät niitä noudattaneet. He asettuivat siis tavallista kansaa korkeampaan asemaan, ylensivät itsensä. He myös etsivät ihmiskunniaa, ja siksi Raamattu sanoo, että he ovat jo palkkansa saaneet. He eivät kunnioittaneet Jumalaa sydämestään, koska heiltä puuttui nöyrä mieli ja henki.

Matteus 22:8-12

”Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

On hämmästyttävää huomata, kuinka Jumalan valtakunnan periaatteet ovat täysin päinvastoin meidän aikamme käsityksiä johtajuudesta, johon monesti liitetään oman egon korottaminen ja asioiden vienti läpi riippumatta siitä, mitä keinoja tuloksen tekemiseen käytetään. Mitä nämä jakeet minulle kertovat? Ne kertovat, että Jeesus on suurin. Hän tuli palvelemaan, siksi hän odottaa seuraajiltaan samanlaista käytöstä. Hän osoittaa tässä selkeästi ajattoman periaatteen: Meidän tulee nöyrtyä palvelemaan muita rakkaudesta ja siten osoittaa Jumalan rakkaus konkreettisella tavalla. Mitä saavutamme silloin, jos päätämme olla käytettävissä, ystävällisiä ja huomaavaisia käytännössä? Arvostusta. Ihmiset aistivat aina millä asenteella toimimme ja jos osoitamme sanoillamme ja teoillamme, että rakastamme heitä, alkaa tapahtua hyviä asioita.

Mieleeni nousee minulle kaksi todella tärkeää uskon veljeä, jotka elävät uskonsa todeksi. He auttavat käytännössä ihmisiä, he päättivät auttaa minua autoni huollon kanssa avokätisesti. He ovat Miika ja Tuomas. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jumala kunnioittaa heitä suuresti ja palkitsee heidän vaivannäkönsä jo täällä ajassa. He eivät olet seurakunnan keskellä miehiä, jotka olisivat puhumassa lavalla, mutta vaikuttavat Seinäjoen ILTAn taustalla. Heidän sydämensä palaa Jumalalle isolla liekillä. Olen seurannut heidän vaellustaan uskossa jo jonkin vuoden ajan ja näen, kuinka empaattisia he ovat. Tuollaisia palvelijoita Jumala tahtoo!

Filippiläiskirje 2:12-15

Siksi, rakkaani, niin kuin olette aina olleet kuuliaisia, ei vain minun läsnä ollessani vaan vielä enemmän nyt, kun olen poissa, ahkeroikaa peläten ja vavisten oman pelastuksenne hyväksi. Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomia ja puhtaita, tahrattomia Jumalan lapsia kieron ja turmeltuneen sukupolven keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet maailmassa.

Jumalan kunnioittaminen liittyy luonnollisena osana hänen palvelemiseensa. Tahdomme osoittaa käytännössä arvostusta hänelle, joka on ostanut meidät kalliilla hinnalla omikseen. Kunnioitusta seuraa luonnollisesti kuuliaisuus Herraa kohtaan ja se heijastuu asenteessamme, halussamme tehdä vapaaehtoisesti hänen tahtonsa, silloin me todella loistamme Jumalan rakkautta ja kirkkautta tähän maailmaan! Miksi? Koska nöyrä ja uskollinen sydämenasenne on harvinaista, ikävä kyllä, tämän päivän maailmassamme.

Rohkaisen sinua rakas lukijani, kysymään itseltäsi, oletko halukas tekemään mielelläsi Jumalan tahdon elämässäsi. Voit aivan huoletta rukoilla ja pyytää Jumalaa johdattamaan sinua, niin että saat palvella häntä niillä lahjoilla, jotka hän on sinuun asettanut. Hän ei ole orjapiiskuri, vaan rakastava Isä, joka vaikuttaa meissä halun astua ihmisten rinnalle konkreettisella tavalla ja siten heijastaa Jeesuksen mielenlaatua käytännössä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä 😀

Julkaistu

Kuuliaisuudesta

Kun mietin tällä viikolla kuuliaisuutta, nousi sydämelle moniakin Jumalan lapsia, jotka ovat sydämestään kuuliaisia Jumalalle, hedelmä kertoo sen heidän elämässään. Seuraava jaejakso puhuttelee minua tänään ja avaa silmiämme tälle teemalle:

Matteus 25:31-40

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Niin Kuningas vastaa heille: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

Tulee päivä, kun kaikki ihmiset näkevät Jeesuksen valtasuuruudessaan. Se tulee olemaan mieleenpainuvaa. Hän erottaa ihmiset toisistaan, sen perusteella onko heillä usko häneen syntiensä sovittajana ja Herrana. Huomaa, että tässä jaejaksossa keskitytään siihen, miten Jumalan lapset ovat olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle: he ovat osoittaneet palvelevaa mielenlaatua ihmisille, joille maailma ei anna armoa. Jos me näkisimme ihmiset Jumalan silmin, tahtoisimme olla heille avuksi ja rohkaisuksi.

Kun katsomme tätä luetteloa, millaisissa tilanteissa ihmiset ovat, voimme tunnistaa monesti itsemmekin autettavan roolista. Jokaisella on joskus jano, nälkä, koemme olevamme ulkopuolisia, sairastamme ja koemme olevamme vankilassa ongelmiemme kanssa, sekä saimme tulla häpeästä pelastukseen sisälle ja meidät puettiin vanhurskauden vaatteisiin: meidät julistettiin syyttömiksi. Totta kai tuossa viitattiin myös fyysisesti alastomiin köyhiin ja vankeihin vankiloiden muurien sisällä, mutta kuten varmasti moni on huomannut, kuka tahansa voi olla sidottu, oli sitten fyysisten muurien takana tai muurien toisella puolen, maailmassa jossa elämme.

Matteus 25:34

Silloin Kuningas sanoo oikealle puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

Eikö ole valtavan lohduttavat sanat Jeesukselta? Jumalan lapsia kutsutaan Isän siunaamiksi. Koetko aina olevasi siunattu? Jos et, se on kuitenkin fakta, joka on osa identiteettiäsi Kristuksessa. Hänessä sinä olet siunattu. Jeesuksen ansiosta saamme periä Jumalan valtakunnan ja iloita yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Millaisia kristittyjä tässä tarkoitetaan, millaisia piirteitä heiltä löytyy?

Roomalaiskirje 2:6-7

Silloin hän maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa iankaikkisen elämän…

1 Korinttolaiskirje 3:8-9a

Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkan oman vaivannäkönsä mukaan, sillä me olemme Jumalan työtovereita.

On varsin selkeää tekstiä? Paavali soveltaa kuuliaisuuden periaatetta molemmissa paikoissa. Avainsana mielestäni tuossa ylemmässä kohdassa on ”kestävinä”. Sama teema jatkuu myös toisessa kohdassa. Jos teemme lujan päätöksen panostaa Jumalasuhteeseemme ja palvelemme sydämestämme Jumalaa ja ihmisiä, se näkyy voimakkaalla tavalla hedelmänä. Katsotaanpa mitä Pietari sanoo aiheesta:

1 Pietarinkirje 1:6-7

Siksi te riemuitsette, vaikka nyt, jos on tarpeen, vähän aikaa joudutte murehtimaan monenlaisissa koettelemuksissa, jotta teidän uskonne havaittaisiin koetuksissa kestäväksi, paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka sekin koetellaan tulessa, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

Miten joku ihminen todetaan vakaaksi? Eikö juuri sen kautta, kun näemme miten hän toimii keskellä koettelemuksia? Jos hän osoittaa elämällään, että vaikka tilanteet pelottavat, hän ei anna pelon hallita. Juuri tällaisia esimerkkejä me kaipaamme, eikö totta? Mikä seuraus sillä on, kun selviydymme koettelemusten läpi? Korotamme Jumalaa, koska turvaudumme häneen hädän hetkellä ja hän saa kaiken ylistyksen ja kunnian. Ihminen, joka on koeteltu monenlaisissa ahdistuksissa loistaa kirkkaasti Kristus valoa, niin että ihmiset ihmettelevät, miten hän voi olla tyyni tuollaisissa olosuhteissa? Kun tällainen sisar tai veli kertoo, että hänen turvansa on Jumalassa, ja että hän uskoo Jumalan huolenpitoon tällaisinakin aikoina, ihmiset tietävät kenen puoleen kääntyä, kun he kohtaavat ongelmia. Meidät on kutsuttu valonkantajiksi.

Kun mietin henkilöä, joka kuvaa kuuliaista asennetta hyvin konkreettisella tavalla, hän minun tyttöystäväni Jenni. Hän on niin mielettömän empaattinen minua kohtaan juuri silloin, kun sitä eniten kaipaan ja tarvitsen: Kun eilen tulin kotiin ja olin todella väsynyt, hän päätti tarjota minulle ruoan ja sain levätä sen päälle ja kerätä voimia. Häntä on helppo rakastaa ja kunnioittaa juuri tuollaisen palvelevan mielenlaadun takia. Hän palvelee Jumalaa täydestä sydämestä.

Rukoilen sydämestäni, että sinä rakas lukijani, saat kokea, että Jumala on hyvä sinulle. En tiedä olosuhteita joiden keskellä luet tätä tekstiä, mutta tiedän, että Jumala tahtoo auttaa juuri sinua. Hän ei ole jättänyt sinua. Hän rakastaa sinua niin paljon! Sinä olet hänen rakas lapsensa ja hän tahtoo sinun elävän todeksi tänäänkin identiteettiäsi Kristuksessa, jotta voit tuoda valoa niille, jotka kokevat ahdistusta, toivottomuutta ja masennusta. Ole siunattu 😀