Moi. Tämä aihe nousi sydämelleni, kun kuuntelin erään kristillisen hevibändin biisiä rististä. Koin Pyhän Hengen puhuttelevan sen aikana voimakkaasti. Viesti oli selkeä: Koska Jumalamme on aina oikeudenmukainen, hän ei voinut katsoa sormien läpi meidän ihmisten syntiä ja unohtaa todellisuutta. Hän on totuus ja vain totuus voi vapauttaa. Juuri tän takia Jeesuksen oli kärsittävä emotionaalisesti ja fyysisesti meidän edestämme, jotta meillä voi olla yhteys Jumalan kanssa. Tätä voisi hyvällä perusteella kutsua kalliiksi ja suureksi armoksi, eikö totta? Aikaisemmin muistan kuulleeni arvioita Passion of the Christ elokuvasta, jossa sitä arvosteltiin paljon siitä syystä, että se oli niin raaka. Jos edes vähän voimme ymmärtää, miksi Jeesus joutui kärsimään, voimme ymmärtää sen merkityksen.
1 Mooseksen kirja 3:6-7
Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot.
Lyhyt katkelma ikävästä todellisuudesta, joka ei vain vaikuttanut Aadamin ja Eevan elämään, vaan myös heidän jälkeensä syntyviin ihmisiin. Voimme todeta, että synti houkuttaa ihmistä, koska siihen liittyy nautinto. Koemme vetoa siihen ja jos emme mieti, lankeamme helposti siihen. Mitä synti toi tullessaan? Häpeän. Ihminen oli elänyt vailla häpeää tuohon asti, mutta nyt se erotti sekä ihmiset toisistaan ja Luojasta.
1 Mooseksen kirja 6:5-6
Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.
Näistä jakeista näemme, millainen seuraus syntiinlankeemuksella on ihmisen luonteeseen. Ilman yhteyttä Jumalaan, emme saa mitään hyvää aikaan. Ja kun ihminen on erossa Jumalasta ja vaeltaa mielihalujensa orjana, se tekee Jumalan murheelliseksi, koska hän tarkoitti ihmisen yhteyteensä.
Roomalaiskirje 5:8
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun me vielä olimme syntisiä.
Kiitos Jeesus! Vaikka sielunvihollinen teki kaikkensa, että Jeesus luovuttaisi, eikä täyttäisi Isänsä tahtoa, hän oli uskollinen loppuun asti! Ainoastaan Jumalan Pojan veri riitti sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Se on suurta armoa.
Roomalaiskirje 5:9-11
Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautettuja hänen veressään, pelastumme hänen kauttaan vihasta. Jos me jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljon ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitettuja. Emmekä ole ainoastaan sovitettuja, vaan me jopa kerskaamme Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta olemme nyt saaneet sovituksen.
Ainoa asia mikä riitti saamaan ihmisen ja Jumalan suhteen tasapainoon uudelleen, oli Jeesuksen kallis veri. Ilman meidän omia ponnisteluja noudattaa Jumalan tahtoa, koska kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt täydellistä elämää. Mutta Jeesus teki kaiken ja hänen syyttömyytensä luetaan jokaisen Jumalan lapsen eduksi. Meillä on täysi syy ylistää ja palvoa Jeesusta koko loppuelämämme ajan siitä, että hän teki sen, mikä oli meille mahdotonta.
Kun mietimme, miten syntinen ihminen ennalleen asetettiin yhteyteen Jumalan kanssa, se vetää nöyräksi. Mikä seuraus sillä, kaiken järjen mukaan on, kun olemme kokeneet Jumalan suuren armon ja kalliin hinnan?
Roomalaiskirje 12:1
Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehotan siis teitä, veljet: Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Jos kerran olemme kokeneet Jumalan suurta laupeutta omassa elämässämme, miksi emme antaisi koko elämäämme hänen käyttöönsä? Se on aiheellinen kysymys, vai mitä? Miltä se näyttää arjessa? Siltä, että tahdomme päivittäin antautua hänen tahtoonsa, tehdä oikein ja puhua oikein.
Roomalaiskirje 12:2
Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Miksi meidän kannattaa totella Jumalaa? Koska hän voi tehdä kauttamme vaikka miten mahtavia asioita, jos vain alistumme hänelle kokosydämisesti. Mikä on mahdotonta Jumalalle? Ei mikään. Miksi me antautuisimme vanhan luontomme edessä ja tekisimme sitä, mikä murehduttaa Isän sydämen? Sen sijaan meidän kannattaisi viihtyä Jumalan läsnäolossa ja päättää uskaltaa olla uskollisia hänelle, silloin tulemme näkemään hänen valtasuuruutensa. Kun alamme näkemään oman aikaisemman tilamme, saamme perspektiiviä siihen, kuinka suuri Jumalan armo on. Ole siunattu 😀